OIKEUSMINISTERIÖN LAINVALMISTELUOSASTON URAPOLUT-HANKKEEN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 OIKEUSMINISTERIÖ Lainvalmisteluosasto OIKEUSMINISTERIÖN LAINVALMISTELUOSASTON URAPOLUT-HANKKEEN LOPPURAPORTTI

2 SISÄLLYS 1. Johdanto 3 2. Hankkeen tausta ja tavoitteet.4 3. Lainvalmisteluosasto asiantuntijaorganisaationa Asiantuntijoiden kehittymisen vahvuudet Asiantuntijoiden kehittymisen haasteet Lainvalmisteluosaston asiantuntijoiden kehitys- ja urapolkukuvaukset 7 5. Kolmiuramalli ja muut asiantuntijuuden kehittämisen keinot Kolmiuramalli ja sen hyödyntäminen lainvalmisteluosastossa Asiantuntijoiden kehittymisen ja urasuunnittelun tukeminen Kehittämisehdotukset Kehittämisehdotusten soveltaminen lainvalmisteluosastolla..11 2

3 1. Johdanto Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto asetti väliseksi ajaksi asiantuntijoiden kehitys- ja urapolkujen kehittämishankkeen toteuttamista varten työryhmän. Sen keskeisenä tehtävänä on ollut pohtia, miten osaston asiantuntijoita voitaisiin tukea osaamisen laajentamisessa ja syventämisessä sekä miten heidän urasuunnitteluaan ja uralla etenemistä voitaisiin nykyistä systemaattisemmin edistää. Hankkeella voitaisiin tukea myös osaston henkilöstösuunnittelua. Tässä hankkeen loppuraportissa kuvataan työryhmän esittämiä kehittämisehdotuksia asiantuntijoiden kehittymisen ja urapolkujen tukemiseksi. Raportin liitteeseen on kerätty esimerkkejä ja kokemuksia siitä, miten kehittämisehdotuksia voitaisiin soveltaa osastolla. Helsingissä Katariina Jahkola Eeva Aittoniemi Mari Haapalainen Katri Kummoinen Sten Palmgren Martti Simola Hanna-Leena Iso-Ketola 3

4 2. Hankkeen tausta ja tavoitteet Valtiovarainministeriö asetti ajalle asiantuntijoiden kehitys- ja urapolkujen kehittämishankkeen. Hanke koostui pilottiorganisaatioista ja tukiryhmästä (Akut), jonka tehtäväksi asetettiin tukea pilottiorganisaatioita asiantuntijoiden kehittymisen edistämisessä. Pilottiorganisaatioiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa omat kehittämishankkeensa omien toiminnallisten lähtökohtien ja valtionhallinnon yhteisten linjausten ja mallien pohjalta. Tavoitteena on ollut mm. uudistaa johtamiskulttuuria ja lisätä työnantajakuvan houkuttelevuutta valtionhallinnossa. Työ on jatkoa ns. Hekuma-työryhmälle, jonka tehtävänä oli edistää henkilöstön kehittymistä valtionhallinnossa. Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto on ollut yksi pilottiorganisaatio. Osaston oman kehittämishankkeen toteuttamiseksi koottiin maaliskuussa 2008 osaston yksiköiden edustajista työryhmä, jonka tehtäväksi asetettiin pohtia, miten osaston eri osaamisalueiden ja uransa eri vaiheissa olevien asiantuntijoiden kehittymis- ja urapolkuja voitaisiin tukea sekä miten osaston asiantuntijatehtävien houkuttelevuutta ja arvostusta voitaisiin edistää. Lainvalmisteluosaston työryhmän puheenjohtajana on toiminut lainsäädäntöneuvos Katariina Jahkola, jäseninä lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren, lainsäädäntöneuvos Katri Kummoinen, lainsäädäntöneuvos Martti Simola, neuvotteleva virkamies Eeva Aittoniemi ja ylitarkastaja Mari Haapalainen. Ryhmän sihteerinä on toiminut tutkija Hanna-Leena Iso-Ketola. Työryhmän määräaika päättyy Työryhmän tehtävänä on ollut erityisesti: 1) kartoittaa osaston asiantuntijoiden erilaisia toteutuneita urapolkuja, 2) selvittää, miten asiantuntijuuden kehittymistä ja urapoluilla etenemistä tulisi osastolla tukea, 3) pohtia käytännön toimenpiteitä asiantuntijatehtävien houkuttelevuuden ja arvostuksen lisäämiseksi sekä 4) tehdä kehittämisehdotuksia asiantuntijoiden kehittymisen ja urapolkujen edistämiseksi ja tukemiseksi. Työryhmän työn lähtökohtana ovat olleet Hekuma -työryhmän muistiossa (Aloittelijasta senioriksi. Asiantuntijoiden kehitys- ja urapolut valtionhallinnossa. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 8a/2007) esitetyt johtopäätökset ja ehdotukset asiantuntijoiden kehittämiseksi. Työryhmä on kokoontunut toimikautensa aikana yhdeksän kertaa. Vuoden 2008 aikana työryhmä pohti osaston asiantuntijarakennetta ja asiantuntijuuden kehittämiseen liittyviä vahvuuksia ja haasteita sekä kartoitti osaston asiantuntijoiden urapolkuja. Taustatyön pohjalta työryhmä laati väliraportin, johon sisältyi kehittämisehdotuksia lainvalmisteluosaston asiantuntijoiden urasuunnittelun ja uralla etenemisen tukemiseksi. Väliraportti on esitelty tukiryhmälle joulukuussa Tukiryhmän lisäksi työryhmä on raportoinut työstään lainvalmisteluosaston johtoryhmälle. Kevään 2009 aikana työryhmä on keskittynyt pohtimaan, miten ehdotuksia voidaan soveltaa ja hyödyntää osastolla. Raportin liiteaineistoon on kerätty esimerkkejä ja alustavia kokemuksia ehdotusten soveltamisesta lainvalmisteluosastolla. 4

5 3. Lainvalmisteluosasto asiantuntijaorganisaationa Lainvalmisteluosasto on oikeusministeriön osastoista ja yksiköistä suurin. Osastolla työskentelee noin 70 eri oikeudenalan asiantuntijaa. Osasto jakautuu viiteen yksikköön, jotka ovat julkisoikeuden yksikkö, rikos- ja prosessioikeuden yksikkö, yksityisoikeuden yksikkö, eurooppaoikeuden yksikkö ja tarkastustoimisto. Osastolla on käytössä seuraavia asiantuntijoiden virkanimikkeitä: - lainsäädäntöneuvos - erityisasiantuntija, neuvotteleva virkamies, EU-erityisasiantuntija, EU-asiantuntija - lainsäädäntösihteeri ja - tutkija. Lainvalmisteluosaston päätehtävä on edistää ministeriölle asetettujen tavoitteiden toteutumista lainsäädännön keinoin. Osaston vastuulla olevien oikeudenalojen määrä on suuri. Asiantuntijoiden tehtävistä suurin osa on säädösvalmistelua ja siihen liittyviä asiantuntijatehtäviä, kuten esimerkiksi neuvontaa, lausuntojen kirjoittamista ja osallistumista muiden ministeriöiden lainvalmisteluhankkeisiin sekä eduskunnan valiokuntien asiantuntijakuulemisiin. Lisäksi osallistuminen kansainvälisiä säädöksiä koskeviin neuvotteluihin EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä muodostaa merkittävän osan monen lainvalmistelijan työstä. Vaikka osaston vastuu- ja osaamisalue on laaja, on useimpien asiantuntijoiden osaaminen luonteeltaan syvää, oman oikeudenalan itsenäistä erityisasiantuntemusta ja hallintaa. Yksikköjen tehtäväalueet ovat toisaalta erilaisia. Merkittävä osa asiantuntijatyöstä voi käsittää myös muissa ministeriöissä valmisteltaviin hankkeisiin liittyvää neuvontaa, joka edellyttää yleisempää ja laaja-alaisempaa osaamista. Sama pätee myös EU-koordinaatioon ja paremman sääntelyn tehtäviin Asiantuntijoiden kehittymisen vahvuudet Lainvalmistelu ja siihen liittyvä asiantuntijatyö on osaston asiantuntijoiden näkemyksen mukaan mielekästä ja monipuolista. Mahdollisuus vaikuttaa oman työn kautta yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ihmisten arkeen on monelle merkittävä motivaatiotekijä. Asiantuntijat kokevat, että heidän osaamiseensa luotetaan. Lainvalmisteluosasto on ilmapiiriltään dynaaminen ja epämuodollinen. Osastolla on hyvä yhteishenki ja asiantuntijat kokevat saavansa tukea osastolla työskenteleviltä, eri oikeudenaloja tuntevilta kollegoilta. Osastoa ja sieltä saatua työkokemusta arvostetaan sekä osaston sisällä että muissa asiantuntijaorganisaatioissa, sillä osastolta muihin tehtäviin siirtyneet asiantuntijat ovat yleisesti sijoittuneet korkeaa asiantuntemusta vaativiin tehtäviin. Asiantuntijoiden mahdollisuuksiin kehittää osaamistaan, kuten tehtäväkiertoon, harjoitteluun, jatko-opintoihin ja niihin tarvittaviin virkavapauksiin suhtaudutaan osastolla kannustavasti. Jatko-opinnot tai tehtäväkierto ovatkin hyvin tyypillisiä osaston asiantuntijoiden kehittymisen keinoja. Myös asiantuntijoiden etätyömahdollisuuksiin suhtaudutaan myönteisesti, samoin työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen esimerkiksi lyhennetyn työajan avulla. Asiantuntijoiden kehittymistarpeita kartoitetaan vuosittain pidettävissä tulos- ja kehityskeskusteluissa lähiesimiehen kanssa. Lisäksi osaston koulutusyhdyshenkilö välittää aktiivisesti 5

6 tietoa tarjolla olevasta koulutuksesta Kehittäminen riippuu kuitenkin paljon asiantuntijoiden omasta halukkuudesta ja aktiivisuudesta sekä toisaalta siihen käytettävissä olevasta ajasta. Oikeusministeriössä on viime vuosina laadittu useita henkilöstön kehittämistä ja kehittymistä tukevia strategioita ja toimenpide-ehdotuksia. Osana henkilöstöstrategian täytäntöönpanoa lainvalmisteluosasto on laatinut henkilöstösuunnitelman, jonka tarkoituksena on edistää osaston eri osaamisalueiden pitkän tähtäimen henkilöstösuunnittelua. Urapolut -hankkeen tarkoituksena on täydentää henkilöstösuunnitelmaa asiantuntijoiden kehittymismahdollisuuksien osalta Asiantuntijoiden kehittymisen haasteet Lainvalmistelu ja siihen liittyvä asiantuntijatyö on vastuullista ja vaativaa. Hyvän kirjoitustaidon lisäksi se edellyttää oikeusjärjestelmän laaja-alaista tuntemusta ja kykyä luovaan ongelmanratkaisuun. Asiantuntijoilta edellytetään myös paineen- ja kritiikinsietokykyä, omaaloitteisuutta, yhteistyö- ja neuvottelutaitoja sekä kykyä esittää asiat analyyttisesti ja johdonmukaisesti. Työn kansainvälistyminen on lisännyt kielitaitovaatimuksia, matkustusvalmiutta ja tarvetta vahvaan EU-osaamiseen. Hyväksi asiantuntijaksi ja lainvalmistelijaksi kehittyminen vie aikaa vuosia ja edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista työhön. Pääosa työstä on itsenäistä selvitys- ja kirjoitustyötä. Joillakin oikeudenaloilla osaaminen on keskittynyt vain yhden asiantuntijan varaan, mikä lisää myös organisaation osaamisen haavoittuvuutta. Erityisesti näillä osaamisalueilla on tärkeää varautua hyvissä ajoin tiedon ja osaamisen siirtämiseen nuoremmille asiantuntijoille. Viime vuosina asiantuntijoiden vaihtuvuus osastolla on lisääntynyt. Asiantuntijoita on jäänyt eläkkeelle tai siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen joko määräajaksi tai vakinaisesti. Vaihtuvuuden seurauksena joillakin osaamisalueilla on ollut epätasapainoa aloittelevien ja kokeneiden asiantuntijoiden kesken sekä vaikeuksia rekrytoida uusia asiantuntijoita. Tämä saattaa osittain johtua määräaikaisista virkasuhteista. Lainsäädäntöneuvosten virkojen vakinaistamisprosessi on toisaalta merkittävästi lisännyt työtyytyväisyyttä ja -motivaatiota osastolla. Asiantuntijoiden runsas vaihtuvuus vaikuttaa myös asiantuntijoiden töihin, sillä uusien asiantuntijoiden perehdyttäminen tehtäviin vaatii aikaa. Vaihtuvuudesta huolimatta tärkeää on varmistaa, että osastolla säilyy korkeatasoinen asiantuntemus. Osaston on voitava tarjota myös yleiseen palkkakehitykseen nähden kilpailukykyisiä asiantuntijatehtäviä. Haasteena on myös se, miten sovitetaan yhteen asiantuntijatyön houkuttelevuuden, säädösvalmistelun laadun turvaamisen ja tuottavuusohjelman edellyttämien henkilöstövähennysten vaatimukset. Osaston henkilöstövoimavarat ovat jo nykyisillään minimirajoilla, ja tehtävien määrä näyttää olevan pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Työmäärän kasvaessa asiantuntijoilla ei ole riittävässä määrin aikaa osallistua tarjolla oleviin koulutuksiin tai ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan muilla keinoin. Myös tiedon siirtäminen kokeneemmilta asiantuntijoilta nuoremmille asiantuntijoille ja siihen liittyvä työnohjaus sitoo voimavaroja. On tärkeää, että nämä seikat otetaan huomioon tuottavuusohjelmassa. Asiantuntijuuden kehittymisessä myös johtamisella ja henkilöstöpolitiikalla on keskeinen merkitys. Asiantuntijan kehittyminen edellyttää organisaation johdon ja lähiesimiesten tukea sekä henkilöstöpoliittisissa että asiantuntijajohtamiseen liittyvissä asioissa. Lainvalmisteluosasto on jakautunut melko suuriin yksiköihin, joiden johtajat ovat myös yksiköidensä toimialojen laaja-alaisia asiantuntijoita ja kaikkien asiantuntijoiden lähiesimiehiä. Johtamisen 6

7 haasteena onkin asiantuntijoiden työn, osaamisen ja motivaation tukeminen erityisesti ongelmatilanteissa. Asiantuntijatyössä matkapuhelimien ja sähköpostiyhteyden lisääntynyt käyttö on jossain määrin johtanut työajan ja vapaa-ajan välisen eron hämärtymiseen. Työtehtävät saattavat usein edellyttää, että asiantuntija on tavoitettavissa myös vapaa-ajalla. Myös virkamatkoilla työpäivät usein venyvät pitkiksi. Vastapainoksi asiantuntijalle tulisi tarvittaessa tarjota mahdollisuus etätyöhön sekä joustaviin työaikajärjestelyihin työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi. 4. Lainvalmisteluosaston asiantuntijoiden kehitys- ja urapolkukuvaukset Työryhmä pyysi muutamia osaston asiantuntijoita kuvaamaan omaa urapolkuaan. Kuvauksia saatiin kahdeksan. Osaston asiantuntijoiden urapolkukuvaukset ovat tämän raportin liiteaineistona. Urapolkukuvauksia tarkasteltaessa on todettava, että urapolut ovat aina yksilöllisiä. Saaduista urapolkukuvauksista voidaan kuitenkin yleisesti todeta seuraavia havaintoja: - Monella kokeneella asiantuntijalla on pitkä asiantuntijakokemus lainvalmisteluosastolla. - Useat asiantuntijat ovat uransa aikana siirtyneet lainvalmisteluosastolta toisiin tehtäviin, mutta palanneet jossakin vaiheessa takaisin, usein senioriasiantuntijatehtäviin. - Siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen tapahtuu eniten asiantuntijoiden tai senioriasiantuntijoiden keskuudessa. - Lainvalmisteluosastolta siirrytään eniten muihin ministeriöihin, eduskuntaan, tuomioistuimiin ja yliopistoihin sekä EU-toimielimiin. - Lainvalmisteluosastolle rekrytoidaan aloittelevia asiantuntijoita muun muassa yliopistoista ja muista ministeriöistä. Asiantuntijoita tai senioriasiantuntijoita taas rekrytoidaan muista ministeriöistä, yliopistoista, tuomioistuimista sekä eduskunnasta. - Jatko-opinnot ja -tutkinto on hyvin yleinen kehittymiskeino asiantuntijalle. Asiantuntijoita pyydettiin myös kertomaan, mitkä asiat ovat vaikuttaneet ura- ja kehityspolulla etenemiseen. Kaksi asiantuntijaa oli pohtinut näitä seikkoja. Heidän mukaansa uralla etenemisessä ja asiantuntijuuden kehittymisessä tärkeintä on ollut lähimmän esimiehen tuki ja myönteinen suhtautuminen urasuunnitteluun ja asiantuntijan osaamisen kehittämiseen. Toinen keskeinen seikka on ollut mahdollisuus työskennellä kokeneempien ammattilainvalmistelijoiden kanssa sekä heidän myönteinen ja kannustava suhtautuminen asiantuntijan halukkuuteen kehittää osaamistaan. 5. Kolmiuramalli ja muut asiantuntijuuden kehittämisen keinot 5.1. Kolmiuramalli ja sen hyödyntäminen lainvalmisteluosastossa Hekuma -työryhmän loppuraportin 1 johtopäätösten mukaan valtionhallinnossa tulee omaksua ns. asiantuntijuuden kolmiuramalli, jonka mukaan asiantuntijan ura tai kehityspolku voi parhaimmillaan kattaa eri vaiheet aloittelevasta asiantuntijasta senioriasiantuntijaan. Kolmiuramallin mukaan asiantuntijatehtävien ja johtamistehtävien välimaastossa on erilaisia projektijohtamistehtäviä, joissa edellytetään sekä johtamisosaamista että asiantuntijuutta. Mal- 1 Aloittelijasta senioriksi. Asiantuntijoiden kehitys- ja urapolut valtionhallinnossa. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 8a/

8 lin tavoitteena on muun muassa edistää asiantuntijan uranvaihtoa asiantuntijatehtävistä johtamistehtäviin. Hekuma -työryhmän raportin suositusten mukaan kolmiuramallia on hyödynnettävä suunnitelmallisesti asiantuntijoiden kehittymisessä. Parhaimmillaan urakehitys on uudelleen suuntautumista ja joustavaa vuorottelua asiantuntijuuden laajentamisen ja syventämisen sekä johtamisosaamisen lisäämisen välillä erilaisissa asiantuntija-, projektivastuu- ja linjaesimiestehtävissä. Kolmiuramallin soveltamiselle lainvalmisteluosastolla on monia mahdollisuuksia. Joillakin osaamisalueilla voidaan määritellä asiantuntijoiden ja yksikön johtajan väliin hierarkkisesti sijoittuva suhteellisen pysyvästä osaamisalueesta vastaava senioriasiantuntija. Samoin vastaavaa voidaan harkita joissakin laajemmissa projektiluontoisissa tehtävissä. Joillakin osaamisalueilla mallia voidaan ehkä tulevaisuudessa hyödyntää myös varsinaisen esimiesvastuun jakamiseen, mikä puolestaan voisi vapauttaa yksiköiden johtajien aikaa strategia- ja linjajohtamiseen. Esimerkki kolmiuramallin soveltamisesta lainvalmisteluosastossa ja sen yksiköissä: YKSIKÖN JOHTAJA Osaamisalue I Senioriasiantuntija(t) Asiantuntijat Aloittelevat asiantuntijat Osaamisalue II Senioriasiantuntija(t) Asiantuntijat Aloittelevat asiantuntijat Osaamisalue III Senioriasiantuntija(t) Asiantuntijat Aloittelevat asiantuntijat Hekuma-suositusten mukaisessa kolmiuramallissa senioriasiantuntijoilla tulisi olla myös johtamis- ja hallinnollista osaamista. Mallin soveltaminen lainvalmisteluosastolla ei kuitenkaan saisi johtaa tehtävien päällekkäisyyteen yksiköiden johtajien ja senioriasiantuntijoiden välillä. Siksi senioriasiantuntijoiden johtamisosaamista tulisi suunnata lähinnä ns. projektijohtamisessa tarvittaviin taitoihin, kuten kykyyn ohjata muiden asiantuntijoiden työtä osaamisalueella ja toimia työryhmäpuheenjohtajana. Kolmiuramallin hyödyntämisessä osastolla on myös huomioitava, että rajanveto eri osaamisalueiden ja yksiköiden välillä ei aina ole selvä. Mallin hyödyntämisen tulisikin olla joustavaa niin, että asiantuntijat voivat edelleen osallistua tai kuulua eri osaamisalueiden lainvalmisteluun ja asiantuntijatyöhön. Mallin soveltaminen voisi myös edesauttaa osaston eri yksiköiden välistä yhteistyötä ja asiantuntemuksen laajentamista, sillä osaamisalueiden ei tarvitse seurata yksikkörajoja. Lainvalmisteluosaston joissakin yksiköissä on jo nykyisellään käytössä piirteitä kolmiuramallista. Esimerkiksi asiantuntijan kokonaisvastuu tietystä oikeudenalasta on otettu huo- 8

9 mioon tehtävän vaativuusluokan arvioimisessa, ja useilla vastuualueilla muun muassa työparityöskentely aloittelevan ja kokeneemman asiantuntijan välillä on jo käytössä. Kolmiuramallin soveltaminen voitaisiin kuitenkin ottaa käyttöön nykyistä suunnitelmallisemmin osastolla. Kolmiuramallin soveltaminen tukisi osaston henkilöstösuunnitelman tavoitteita pitkän tähtäimen henkilöstösuunnittelusta sekä edistäisi asiantuntijoiden kohdentumista tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa osastolle asetettuihin tavoitteisiin. Se myös edistäisi tiedon ja osaamisen siirtymistä asiantuntijoiden välillä sekä tarjoaisi kokeneemmille asiantuntijoille kehittymismahdollisuuksia tukien siirtymistä asiantuntijatehtävistä esimies- tai projektinjohtamistehtäviin Asiantuntijoiden kehittymisen ja urasuunnittelun tukeminen Asiantuntijuuden kehittymisen lähtökohtana on yksilö, joka haluaa syventää ja laajentaa osaamistaan sekä hyödyntää oppimaansa työyhteisössä. Asiantuntijana kehittymisen perusedellytys on asiantuntijan oma-aloitteisuus ja aktiivisuus osaamisensa kehittämiseksi. Asiantuntijan kehityspolku voi alkaa ensimmäisestä työpaikasta tai esimerkiksi uranvaihdon seurauksena. Asiantuntija voi myös eri syistä pysähtyä kehityspolullaan joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Kehittymisessä tulee ottaa huomioon myös asiantuntijoiden erilaiset elämänvaiheet ja -tilanteet sekä elämän eri osa-alueiden yhteensovittaminen. Asiantuntijan kehittyminen on pitkäaikainen prosessi, jossa asiantuntemus syvenee ja laajenee. Asiantuntijoiden kehityspolulla voidaan karkeasti luokiteltuna nähdä eri asiantuntijuuden tasoja ja vaiheita aloittelevasta asiantuntijasta asiantuntijaksi ja senioriasiantuntijaksi (ks. kuvio 3). Asiantuntijuuden eri vaiheissa kehittyminen ja sitä tukevat menetelmät sekä suhde työhön ja työyhteisöön ovat erilaisia. Asiantuntija voi myös tietyllä tehtävä- tai vastuualueella olla jo senioriasiantuntija ja toisella osaamisalueella taas aloitteleva asiantuntija. 9

10 Urasuunnittelu on uran ja sen kehittymisen tukemista siten, että työntekijän osaamisen ja organisaation tarpeet kohtaavat. Organisaation näkökulmasta urasuunnittelu parantaa työnantajakuvaa ja edesauttaa organisaation tehokasta toimintaa. Asiantuntijan näkökulmasta urasuunnittelu merkitsee vastuun ottamista oman ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Urasuunnittelu vaikuttaa olennaisesti myös työntekijän työhyvinvointiin ja työmotivaatioon sekä asiantuntijan työhön sitoutumiseen. Työnantajan tehtävänä on kannustaa ja luoda asiantuntijalle mahdollisuus kehittää tietojaan ja taitojaan sekä tarjota oppimista ja kehittymistä tukeva työympäristö ja riittävät resurssit. Siinä keskeinen edellytys on henkilöstöjohtaminen asiajohtajuuden rinnalla. Asiantuntijoilla tulee olla luottamus siihen, että heidän asiantuntemustaan ja halua kehittyä asiantuntijana arvostetaan. Asiantuntemuksen kasvattaminen tai vaativampiin asiantuntijatehtäviin siirtyminen tulee huomioida myös palkkauksessa. Yksi keskeinen väline asiantuntijan kehittymisen ja urasuunnittelun tukemiseen on vuosittainen tulos- ja kehityskeskustelu, jossa asiantuntijalla ja hänen esimiehellään on mahdollisuus keskustella asiantuntijan pitkän tähtäimen kehittymis- ja uratavoitteista sekä keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi. Tulos- ja kehityskeskustelussa asiantuntija ja esimies sopivat, miten asiantuntija voi itse kehittää tietojaan ja taitojaan sekä miten työyhteisö voi tukea asiantuntijan kehittymistä muun muassa seuraavin keinoin: työn kautta oppiminen: esimerkiksi vastuun antaminen työtehtävien kautta; työryhmän puheenjohtajuus tai sihteeriys, kirjoitusvastuu, osallistuminen kansainvälisiin neuvotteluihin, tehtäväkierto, osallistuminen toisen yksikön hankkeisiin, EU-toimielinharjoittelu ja virkamiesvaihto jne. ohjaus ja tuki: esimerkiksi perehdyttämisohjelmat, valtioneuvoston mentorointiohjelma, työnohjaus, henkilökohtainen valmennus ja ohjaus jne. opiskelu ja koulutus: esimerkiksi säädösvalmistelukoulutus, henkilöstökoulutus, johtamiskoulutus, kielikoulutus, seminaarit, jatko-opinnot, artikkeleiden kirjoittaminen, perehtyminen ammattikirjallisuuteen jne. Asiantuntijuuden eri tasoilla (aloitteleva asiantuntija, asiantuntija ja senioriasiantuntija) painottuvat erilaiset kehittämis- ja tukitoimet. Se, että tuki- ja kehittymistoiveet lähtevät työn sisällöstä ja asiantuntijan intresseistä, on tärkeää asiantuntijan sitoutumisen ja motivaation kannalta. Kehityskeskustelussa tulisi myös arvioida asiantuntijan sen hetkisen osaamisen lisäksi tulevien tehtävien edellyttämä osaaminen. Tietoja tulee voida hyödyntää asiantuntijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämisessä (esimerkiksi kehittymis- ja koulutussuunnitelma) sekä koko osaamisalueen toiminnan kehittämisessä (esimerkiksi uuden vastuualueen luominen tai toiminnan painopisteiden muutos). Kehittymis- tai urasuunnitelmaa tulee päivittää säännöllisesti sekä arvioida, ovatko sovitut kehittymis- tai koulutustavoitteet toteutuneet. Asiantuntijan henkilökohtaisen kehittymisen lisäksi tärkeää on varmistaa osastolla osaamisen ja ns. hiljaisen tiedon välittyminen senioriasiantuntijoilta asiantuntijoille ja aloitteleville asiantuntijoille, erityisesti työn kautta oppimisen ja työpari- tai ryhmätyöskentelyn vahvistamisen kautta. Työryhmätyöskentelyllä olisi myös muita myönteisiä vaikutuksia työyhteisös- 10

11 sä. Se muun muassa kehittäisi asiantuntijan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, jotka on mainittu hyvän asiantuntijan tunnusmerkkeinä Hekuma-työryhmän raportissa. Organisaation kannalta se, että tietyn osaamisalueen tietoa ja asiantuntemusta olisi usealla valmistelijalla, vähentäisi myös järjestelmän haavoittuvuutta. Asiantuntijoita tulisi myös kannustaa siihen, että tietoa ja kokemusta hankitaan työskentelyjaksoilla osaston ja ministeriön ulkopuolella, sekä tarvittaessa myös eri yksiköissä. Tämä edistäisi asiantuntemuksen ja osaamisen laajentamista, sekä toisaalta edistäisi mahdollisuuksia uudelleen suuntautua asiantuntijauralla, myös oman organisaation sisällä. Tehtävien vaihtelevuus on myös merkittävä motivaatiotekijä Kehittämisehdotukset Työryhmän näkemyksen mukaan lainvalmisteluosaston asiantuntijatehtävien houkuttelevuutta ja asiantuntijoiden kehittymismahdollisuuksia voitaisiin edistää edellä kuvattua kolmiuramallia hyödyntämällä sekä tukemalla asiantuntijoiden kehittymistä ja urasuunnittelua muilla keinoin. Työryhmän kehittämisehdotukset ovat: Osastolla hyödynnetään asiantuntijoiden kolmiuramallia Osaston keskeisillä osaamisalueilla hyödynnetään kolmiuramallin mukaista kolmiportaista asiantuntijarakennetta. Kolmiuramallin soveltamiselle lainvalmisteluosastolla on monia mahdollisuuksia ja sitä tulee voida soveltaa joustavasti eri yksiköiden tarpeet ja erityispiirteet huomioon ottaen. Tuetaan asiantuntijoiden kehittymismahdollisuuksia ja urasuunnittelua käytännössä Esimiesten tehtävänä on huolehtia, että asiantuntijoilla on mahdollisuudet kehittää asiantuntemustaan ja edetä urallaan. Lisäksi on tärkeää turvata, että asiantuntijoilla on tosiasialliset mahdollisuudet välittää osaamista nuoremmille valmistelijoille erityisesti työn kautta oppimisen, ryhmätyöskentelyn ja tehtäväkierron vahvistamisen kautta. Asiantuntijoiden kehittymistä ja urapolkusuunnittelua tukevien ehdotusten toteuttaminen ja pilotoinnin laaja-alainen soveltaminen edellyttävät toimenpiteitä osaston johdolta, asiantuntijoilta ja ministeriön henkilöstöasioiden vastuualueelta. Lähiesimiehen tehtävänä on osana henkilöstöjohtamista tukea ja tarjota mahdollisuudet asiantuntijan kehittymiselle. Asiantuntija puolestaan vastaa omasta kehittymisestään ja urasuunnittelustaan. Ministeriön henkilöstöasioiden vastuualueen tehtävänä on huolehtia urasuunnittelun ja asiantuntijuuden kehittymisen työkaluista, esimerkiksi kehityskeskustelulomakkeista, tarjottavasta koulutuksesta sekä tukea asiantuntijoita urasuunnittelussa ja esimiehiä osaamisen johtamisessa. 6. Kehittämisehdotusten soveltaminen lainvalmisteluosastolla Työryhmä on kevään 2009 aikana kerännyt kokemuksia ja esimerkkejä siitä, miten edellä esitettyjä kehittämisehdotuksia voitaisiin viedä käytäntöön, osaksi asiantuntijatyötä. Lisäksi tavoitteena on ollut kerätä kokemuksia ehdotusten soveltuvuudesta asiantuntijoiden kehitysja urapolkujen tukemisessa ja osaamisen siirtämisessä lainvalmisteluosastossa. 11

12 Kokemuksia kerättiin osaston jokaisesta yksiköstä. Saadut kokemukset ja näkemykset kehittämisehdotusten soveltamisesta on koottu tämän raportin liiteaineistoon. Koska kehittämisehdotusten soveltaminen on vasta hyvin alkuvaiheessa, ovat ehdotusten pilotoinnille asetetut tavoitteet ja siitä saadut kokemukset vielä hyvin yleisellä tasolla. Saatujen kokemusten valossa voidaan kuitenkin todeta, että kolmiuramallia ja muita mietinnössä esitettyjä keinoja asiantuntijuuden kehittämiseksi voidaan luontevasti hyödyntää osastolla. Yksiköiden ja eri osaamisalueiden tehtävien ja organisaation erilaisuudesta johtuen tavat ja keinot siirtää osaamista ja tietoa saattavat kuitenkin vaihdella. Erilaisia keinoja ovat muun muassa asiantuntijan ja senioriasiantuntijan tiivis yhteistyö, osaamisalueen sisäiset palaverit ja kehityskeskustelut, yksiköiden välinen yhteistyö sekä asiantuntijoiden tehtäväkierron edistäminen. Käytännössä kehittämisehdotusten hyödyntäminen ja pilotointi merkitsee pääasiassa jo nykyisin käytössä olevien keinojen vahvistamista ja niiden suunnitelmallisempaa soveltamista. Esimerkiksi monilla osaamisalueilla on jo nyt kokeneempia valmistelijoita projektinjohtamistehtävissä työryhmäpuheenjohtajina ja nuorempia asiantuntijoita ohjaavina senioriasiantuntijoina. Nämä jo nykyisin käytössä olevat menettelytavat luovat hyvän lähtökohdan kehittämisehdotusten laajemmalle soveltamiselle käytännössä. Vaikka lainvalmisteluosaston asiantuntijoiden asiantuntijauraa muutettaisiin kolmiportaisen urapolkumallin mukaisesti, on tärkeää jatkossakin säilyttää asiantuntijauran riittävä joustavuus ja kannustaa asiantuntijoita laaja-alaiseen osaamiseen. 12