FCG Finnish Consulting Group Oy. Hirvensalmen kunta ITÄOSAN RANTAOSAYLEISKAAVA. Luonto- ja maisemaselvitys -P11246

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy Hirvensalmen kunta ITÄOSAN RANTAOSAYLEISKAAVA Luonto- ja maisemaselvitys

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen Epävarmuudet Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Lajien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuus Rantaluokitus Maankäyttösuositusmerkinnät NYKYTILA Kallio- ja maaperä Maisema Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus Metsät Suot Vesi- ja rantakasvillisuus Kulttuuriympäristöt Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Hyönteiset Kalasto ja muut vesieläimet LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivilajit Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit (NT) Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) Suomen erityisvastuulajit (EVA) LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Natura-alueet, suojeluohjelmakohteet ja luonnonsuojelualueet Metsä- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Luonnonmaisema Kulttuurimaisema SUOSITUKSET...38 LÄHTEET...40

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys II LIITTEET Liite 1 Liite 2 Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Rantaluokitus ja suositukset

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (41) HIRVENSALMEN KUNTA ITÄOSAN RANTAOSAYLEISKAAVA 1 JOHDANTO Tämä työ on Hirvensalmen kunnan itäosan rantayleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 39 ). Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet, kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet sekä alueen maisemalliset erityispiirteet. Selvitys palvelee alueen maankäytön suunnittelua, ja sitä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvitysalue sijaitsee Hirvensalmen kunnan itäosien alueella (kuva 1). Luonto- ja maisemaselvityksen teki biologi FM Minna Eskelinen FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta. Kuva 1. Hirvensalmen itäosan rantaosayleiskaava-alue (sininen viiva).

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (41) 2 MENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Arvokohdeinventointi sekä kasvillisuuden ja eläimistön selvittäminen 2.2 Epävarmuudet Luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin, kirjallisuuden ja maastokäynnin perusteella. Maastotyöt tehtiin ja Työssä selvitettiin kasvillisuuden ja maiseman yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Maastokäynnin jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. Työ perustuu yleispiirteiseen arvokkaiden luontokohteiden inventointiin, jossa selvitetään mm. luonnonsuojelulain (LSL 29 ), metsälain (MetsäL 10 ) ja vesilain (VL 1 luku 15 ja 17a ) suojeltujen luontotyyppien esiintyminen alueella. Maastossa tarkemmin tutkittavien kohteiden, mahdollisten arvokohteiden, esivalinta tehtiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Arvokkailta luontokohteilta ja eri luontotyypeiltä kerättiin tietoa mm. puustosta ja lajistosta. Lisäksi arvioitiin arvokohteiden luonnontilaisuutta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon ja vesilinnustoon. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Rantayleiskaava-alueella inventointi kohdistettiin rantavyöhykkeeseen. Isommilla järvillä (Hirvijärvi, Kieluvainen, Pitkälampi, Pienilampi, Lahnajärvi, Kaihlanen ja Säiniönjärvi) maastossa liikuttiin veneellä rannan tuntumassa ja välillä rantautuen. Pienemmät järvet ja lammet tutkittiin kävellen. Alle hehtaarin kokoiset lammet jätettiin inventoinnin ulkopuolelle. Linnustoselvityksen tarkoituksena on kartoittaa kaava-alueen linnustollisesti tärkeimmät alueet (rantayleiskaava-alueella vesilinnusto), uhanalaiset ja harvinaiset pesimälinnut sekä muodostaa yleiskuva alueen pesimälinnustosta. Hirvijärvellä, Kieluvaisella, Pitkälammella, Pienilammella, Lahnajärvellä, Kaihlasella ja Säiniönjärvellä liikuttiin veneellä. Kartoitusmenetelmänä oli kiertolaskentamenetelmä. Pienemmät lammet kartoitettiin pistelaskentamenetelmällä. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1) sekä liitekartoista. Luonnonja maisemansuojelullisesti arvokkaat kohteet sekä uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintyminen on esitetty liitekartassa 1. Liitekartasta 2 ilmenevät rantayleiskaava-alueen rantaluokitus ja rantojen rakennettavuus. Työ ei sisällä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien, kuten liito-oravan, esiintymisselvityksiä. Liito-oravalle soveliaat metsät tarkastettiin ja merkittiin muistiin. Lajista tehtiin useita havaintoja, mutta tältä osin selvitystä ei voida pitää kattava. 2.3 Lähtöaineisto Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - HERTTA ympäristötietojärjestelmä ( Uhanalaiset lajit. Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä (Suomen ympäristökeskus). - Kalasääsken ja muiden isojen petolintujen pesäpaikkatiedot. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, Rengastustoimisto Hirvensalmen luonto ja arvokkaat luontokohteet (Tikkanen 1994). 1 Toivonen & Leivo 1997

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (41) - Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä- Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa (Husa & Teeriaho 2007). - Etelä-Savon perinnemaisemat (Hänninen-Valjakka 1998). 2.4 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleisja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (41) 2.5 Lajien uhanalaisuus 2.6 Luontotyyppien uhanalaisuus 2.7 Rantaluokitus Tiedot alueen uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista on saatu ympäristöhallinnon uhanalaiset eliölajit tietojärjestelmästä 2. Kalasääskeä koskevat tiedot on saatu Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimistosta 3. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uusimpaan uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen 4, joka on laadittu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 5. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Ranta-alueet luokitettiin kolmeen maisemaekologiseen rantaluokkaan, jotka perustuvat ranta-alueiden maisemaekologiseen kapasiteettiin. Tähän vaikuttavat mm. rannan kallioisuus, rantavyöhykkeen jyrkkyys, rannan soistuneisuus, ranta-puuston harvuus ja kalliokasvillisuuden heikko kulutuskestävyys. Edellä mainitut tekijät alentavat maiseman kapasiteettia. Myös edustava ranta-, metsä-, suo- ja vesikasvillisuus sekä uhanalaisten lajien esiintyminen vaikuttavat maisema-kapasiteettia alentavasti. Rantaluokituksen perusteella laaditaan suositus mitoitusvyöhykkeistä ja mitoituksesta. 2 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo. Rengastustoimisto Rassi ym Raunio ym. 2008a, 2008b

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (41) Rantaluokitus on seuraava: 2.8 Maankäyttösuositusmerkinnät 1) Rakentamista ei suositeta (liitekartassa rakentamiseen huonosti soveltuvat alueet). Näillä rannoilla on huomattavia ekologisia tai maisemallisia arvoja. Maisemakapasiteetti on erittäin heikko tai heikko. Rakentamisen seurauksena alueiden luonne muuttuisi merkittävästi. Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ryhmään kuuluvat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät kohteet, kuten rantaluhdat, puronotkelmat, laajat avokalliot, kalliojyrkänteet ja lehdot. 2) Alueet, joilla rakentamis- ja muut toimenpiteet ovat mahdollisia tietyin rajoituksin (liitekartassa kestää lievää rakentamista). Tähän kuuluvat rannat, joilla on ympäristöllisiä tai maisemallisia erityispiirteitä. Erityispiirteitä ovat esimerkiksi soinen ranta, kallioisuus ja harva mäntypuusto. Ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä. Maisemakapasiteetti on jokseenkin heikko tai kohtalainen. 3) Erilaiseen maankäyttöön luonnon kannalta hyvin soveltuvat alueet (liitekartassa soveltuu hyvin rantarakentamiseen). Ympäristöltään nämä rannat ovat tavanomaista rantaa. Ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Maisemakapasiteetti on hyvä tai kohtalainen. Soveltuvat parhaiten rantarakentamiseen ja muuhun maankäyttöön. Tässä työssä on käytetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä: MY = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja SL = Luonnonsuojelualue s-1 = Liito-oravan elinalue. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :ssä kielletty nat = Natura kohde luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue pm = Arvokas perinnemaisema ma = Arvokas kulttuurimaisema ja -ympäristö 3 NYKYTILA 3.1 Kallio- ja maaperä Selvitysalueen kallioperä on keskeisiltä osiltaan granodioriittia ja kvartsidioriittia. Pohjois- ja kaakkoisosassa esiintyy graniittijuonia migmaattisessa gneississä. Kaihlasen ympäristössä on graniittia. Maaperä on valtaosin pohjamoreenia. Ryökäsveden itärantaa kulkee katkonainen, kapea, pitkittäinen harjujakso, joka on selvästi näkyvissä Hintikanjoen alueella. Harjujaksoon liittyen suhteellisen pienialaisia hiekka- ja soraesiintymiä on mm. Kieluvaisen kaakkoispuolella sekä Kaihlasen ja Lahnajärven välisellä Jyhnäkankaalla, jossa on maa-ainesottoalueita. Kalliopaljastumia on hyvin vähän, ja pääosin ne ovat pienialaisia kallion lakialueita. Suot ovat turvemaata. Jääkautta seuranneiden Itämeren kehitysvaiheiden jälkeen selvitysalue on ollut veden alla korkeimpia mäkiä lukuun ottamatta. Itämeren ylin ranta on Yoldia- ja Ancylusvaiheissa ollut tasolla, joka nykyisin on 120 metriä mpy. Puulavesi ja Ryökäsvesi kuroutuivat Ancylusjärvestä jo yli 9000 vuotta sitten.

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (41) 3.2 Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen Lounais-Savon järviseutuun. Alue on rakenteeltaan seudulle tyypillistä ruhjelaaksojen muovaamaa jyrkkäpiirteistä, suuntautunutta kalliomäkimaisemaa. Pinnanmuodot ovat pienipiirteissään vaihtelevia ja maaston suhteelliset korkeuserot ovat paikoin suuret. Topografialtaan korkeinta seutua Kuppilanvuoret sekä Himomäki-Juuriaismäki alue Lahnajärvestä pohjoiseen, Komerovuori Pitkälammen itäpuolella sekä Mökönkangas Hirvijärvestä pohjoiseen. Pohjoiseteläsuuntaiset moreeniselänteet kohoavat ympäristöään selvästi korkeammalle. Osin mäkimaastoa luonnehtivat loivarinteiset, matalahkot moreeniselänteet. Maisemat ovat vesien sekä pinnanmuodoiltaan vaihtelevien, kumpareisten metsämaiden ja alavien alueiden soiden muodostamaa mosaiikkia. Metsät ovat mäntyvaltaiset ja nuorten metsien osuus on huomattava. Kuusivaltaisia metsiä on eniten lahdenpohjukoissa ja mäkien välisissä painanteissa. Rantasuot ovat rämeitä tai luhtarantoja. Tyypillisiä ovat myös karut nevareunukset. Selvitysalueen järvet ovat suhteellisen pieniä. Pinta-alaltaan suurimpia ovat Hirvijärvi, Pitkälampi, Pienilampi, Kieluvainen, Lahnajärvi, Kaihlanen ja Säiniönjärvi. Pienten järvien ja lampien maisemassa rantaviivan muoto, rantojen maastonmuodot ja topografia ovat pienipiirteisesti vaihtelevaa. Lampien rantamaisemaa luonnehtii pieni ja siksi myös muutoksille herkkä mittakaava sekä tyypillisesti melko suora ranta. Vastaranta erottuu selvästi. Kuva 2. Rantametsät ovat mäntyvaltaiset (Hirvijärvi). Maisemaan vaihtelua tuovat pienten lahtien ja niemien vuorottelu, rantakalliot ja kalliojyrkänteet (mm. Pitkälampi, Hirvijärvi) sekä pienet saaret. Puronvarsimetsillä ja pienten lampien vesimaisemilla on paikallista maisemallista arvoa. Peltomaisemat ovat hajallaan ja suhteellisen pienialaisia. Vesimaisemaan avautuvia viljelymaisemia on vähän. Merkittävimmät kulttuurimaisemat sijaitsevat Syväsmäen ja Monikkalan alueella, joissa laajimmat peltoalueet ja asutus sijaitsevat korkeammilla mäkimailla.

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (41) Kuva 3. Pienillä suolammilla on maisemallista arvoa (Kuutinlampi). Maisemallisia häiriötekijöitä ovat maa-ainestenottoalueet, päätiet lähiympäristöineen, voimajohdot sekä rautatie, joka sivuaa Säiniönjärveä lännessä näkyen vesimaisemaan. Pohjoisessa selvitysalue rajautuu Hirvensalmentiehen ja etelässä valtatie 5 halkoo selvitysaluetta. Tie näkyy lyhyelti Kaihlasen ja Iso- Niemistön vesimaisemaan. Meluvaikutus ulottuu kauas järvelle. Maaainestenottoalueita on Kaihlasen ja Lahnajärven välisellä Jyhnäkankaalla. Kuva 4. Säiniönjärven länsirantaa sivuaa rautatie. 3.3 Vesiluonto Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu pääosin Etelä-Savon ympäristökeskuksen kotisivuilta sekä ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmästä Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2011;

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (41) Pohjavedet Selvitysalueella on kolme luokiteltua pohjavesialuetta. Kartalla kuvattuun pohjavesialueeseen sisältyvät pohjaveden varsinainen muodostumisalue sekä sitä ympäröivä suojavyöhyke. Tikanmäen pohjavesialue ( ) on vedenhankintaa varten tärkeä (luokka 1) pohjavesialue, jonka kokonaispinta-ala on 0,51 km 2, muodostumisalueen pinta-ala 0,21 km 2 ja antoisuus 130 m 3 /d. Pohjavesialue sijaitsee Kaihlasen länsipuolella rajoittuen Hintikanjokeen (kuvassa keskellä). Sen eteläpuolelle sijoittuu Pajamäen pohjavesialue ( ), joka kuuluu luokkaan muu pohjavesialue (luokka 3). Kokonaispinta-ala on 0,63 km 2, muodostumisalueen pinta-ala 0,33 km 2 ja antoisuus 250 m 3 /d. Iso Lautharjun ( , luokka 3) kokonaispinta-ala on 0,77 km 2, muodostumisalueen pinta-ala 0,4 km 2 ja antoisuus 300 m 3 /d Pintavedet Kuva 5. Selvitysalueen pohjavesialueet (sininen viiva) pohjoisesta etelään ovat Iso Lautharju, Tikanmäki ja Pajavuori. Selvitysalue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (14) ja Mäntyharjun reittiin (14.9). Lähes koko selvitysalue kuuluu Puulaveden alueen (14.92) Liekuneen- Ryökäsveden alueeseen (14.922). Säiniönjärvi selvitysalueen itäosassa kuuluu Pyhäveden valuma-alueen (14.97) Ala-Kuomion valuma-alueeseen (14.977).

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (41) Ahvenistonlampi Annisenlampi Hankalampi Haukilampi Heilampi Heralampi Hirvijärvi Huotarlampi Iso-Niemistö Iulampi Jyhnälampi Kaakkolampi Kaihlanen Kieluvainen Korsumaanlampi Kuutinlampi Lahnajärvi Lauttalampi Majavesi Monikkalanlampi Niemislampi Pienilampi Pieni-Niemistö Pieni-Sarkanen Pitkälampi N Pitkälampi S Purulampi Pyöriäinen Saarilampi Sammakkolampi Sarkanen Saunalampi Savilammit Sikopuru Sorsalampi Säiniönjärvi Säkkilampi Vehkolampi N Vehkolampi S Taulukko 2. Selvitysalueen järviä ja lampia 7. Järvi /lampi Pintaala (ha) 8,0 1,5 4,8 1,6 7,6 0,6 55,0 1,4 8,0 1,7 1,2 2,9 46,4 42,2 4,5 0,5 86,9 8,5 14,4 16,2 2,7 34,5 1,7 1,4 3,3 49,4 8,5 2,7 3,5 0,7 7,7 0,7 7,5 0,7 6,6 69,0 14,0 3,0 4,5 Karu Ruskeavetinen, lievästi rehevä Ruskeavetinen, lievästi rehevä Ruskeavetinen, lievästi rehevä Ruskeavetinen Kirkasvetinen, lievästi rehevä Erittäin kirkasvetinen, karu Ruskeavetinen Karu, ruskeavetinen Ruskeavetinen, lievästi rehevä 7 Hertta-ympäristötietojärjestelmä

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (41) 3.4 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (2 b) Metsät Rantayleiskaava-alueen luonnonympäristö on metsien ja soiden vallitsemaa seutua. Tyypillisiä ovat keskinkertaiset ja karut metsämaat. Valtapuuna on mänty. Rantametsissä luonteenomaisia ovat myös mäntyä ja koivua kasvavat valoisat sekametsät. Nuorten metsien osuus on huomattava. Alueella vallitsevat puolukkatyypin (VT) kuivahkot mäntykankaat sekä mustikkatyypin (MT) tuoreet mänty- sekä kuusikankaat. Karuimmilla ja kallioisilla kohdin on lisäksi kanervatyypin (CT) kuivia kankaita ja jäkälätyypin (ClT) karukkokangasta. Lehtipuumetsiä, koivikoita, on lähinnä asutuksen läheisyydessä sekä järvien ja jokien rannoilla. Peltoja reunustavat usein metsitettyjen peltojen koivikot. Kuva 6. Kuivahkot ja tuoreet mäntykankaat ovat selvitysalueella tyypillisiä (Majavesi). Kuva 7. Kallioilla on jäkälätyypin karukkokankaita (Säkkilampi eteläranta).

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (41) Rehevämpiä metsätyyppejä, lehtoja ja lehtomaisia kankaita on vähän. Lehtoja esiintyy tyypillisimmin purojen, perattujen purojen ja ojien varsilla, tihkupinnoilla sekä jyrkkien rinteiden juurella. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita on tyypillisimmin rinteiden välisissä painanteissa, ojien ja purojen varsilla, kallioiden alusmetsissä sekä lehtojen reunamilla. Kenttäkerrokseen kuuluvat nimilajien lisäksi mm. oravanmarja, metsäalvejuuri, Kuva 8. Perattuja puroja reunustavat saniaistyypin kosteat lehtipuulehdot (Pienilampi) Kuva 9. Käenkaali-mesiangervotyypin kosteaa suurruoholehtoa Lahnajärvellä. Lehdot ovat pääosin pienialaisia, yleensä lehtipuuvaltaisia sekametsiä, joissa puuston muodostavat koivu, kuusi, tervaleppä, harmaaleppä, haapa ja tuomi. Pääosin lehdot ovat saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja, jotka ovat soreahiirenporrasvaltaisia. Ravinteisemmilla kohdin esiintyy käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteita suurruoholehtoja. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mesiangervo, ojakellukka, suokeltto, ranta-alpi, huopaohdake, nokkonen, rönsyleinikki, käenkaali, karhunputki, vadelma, metsämansikka, metsäimarre, korpi-imarre, metsäalvejuuri, nurmilauha ja metsäkorte. Käenkaali-oravan-

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (41) Suot marjatyypin (OMaT) tuoreita lehtoja on lähinnä pienialaisina lehtolaikkuina. Vaateliaampaa lehtolajistoa selvitysalueella edustavat mm. sudenmarja, velholehti, lehtopähkämö, näsiä sekä pensaskerroksen lehtokuusama ja punaherukka. Edustavin lehtokohde on Lahnajärven tervaleppälehto (kohde 16). Selvitysalueen suot ovat suhteellisen pienialaisia, mäkien välisiin painanteisiin syntyneitä rämealueita. Laajempia suokokonaisuuksia on selvitysalueen eteläosassa. Suot ovat pääosin karuja ja suuri osa on ojitettuja rämeitä ja nevoja. Vallitsevana suotyyppinä ovat isovarpurämeet. Paikoin esiintyy lyhtykorsija tupasvillarämettä sekä pullosaravaltaista sararämettä. Isovarpurämeet ovat suopursuvaltaisia, yleisiä lajeja ovat lisäksi vaivero, juolukka, kanerva, puolukka, isokarpalo, suokukka, lakka ja tupasvilla. Rantarämeet ovat usein luhtaisia. Rantanevat ovat pääosin jouhisaravaltaista saranevaa. Muuta lajistoa mm. pullosara, isokarpalo, suokukka, vaivero, raate, kurjenjalka, tupasvilla, luhtavilla ja järviruoko. Nevoja reunustavat isovarpurämeet. Pienialaisina soistumina esiintyy mm. mustikkakorpea sekä puroja reunustavaa ruohomustikkakorpea. Alavilla ranta-alueilla esiintyy myös rantaluhtia, jotka vaihtelevat puuttomista ruoho- ja saraluhdista sekä ruokoluhdista paju-, koivu- ja tervaleppäluhtiin. Luhtarantojen lajistoon kuuluvat mm. järviruoko, järvikorte, korpikastikka, korpikaisla, luhtavilla, kurjenjalka, terttualpi, ranta-alpi, metsätähti, raate, vehka, rentukka, suoputki, mesiangervo, pullosara, jouhisara, metsäalvejuuri ja rantaviivassa kasvava suomyrtti Vesi- ja rantakasvillisuus Kuva 10. Luhtaista rantaa Lammistonojan suulla (Lahnajärvi). Selvitysalueen rannat ovat pääosin karuja moreeni-, kallio- ja suorantoja. Rantapuuston ja pensaston muodostavat koivu, tervaleppä, haapa, kuusi ja korpipaatsama. Karuilla järvillä vesikasvillisuutta on niukasti. Tyypillisin laji alueella ovat ulpukat. Poikkeuksena on umpeenkasvava Sarkanen, joka on kelluslehtisten kasvien (mm. ulpukka, uistinvita) valtaama.

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (41) Kulttuuriympäristöt Rantakasvillisuudessa tyypillisiä ovat suomyrtti, pullosara sekä rämevarvuista juolukka ja suopursu. Suomyrtti muodostaa rantaan paikoin kapean vyöhykkeen. Kapealti rantaa reunustavana kaistaleen kasvaa myös pullosaraa, järvikortetta sekä järviruokoa. Muuta rantakasvillisuutta mm. rentukka, kurjenjalka, terttualpi, vehka, suoputki ja jouhisara. Alavilla rannoilla kasvaa korpipaatsamaa ja pajuja sekä korpikastikkaa, kurjenjalkaa, raatetta ja terttualpia. Suojaisissa lahdenpohjukoissa järviruoko muodostaa tiheämpiä kasvustoja. Kulttuurivaikutteiset alueet ovat pienipiirteisesti vaihtelevaa maatalousympäristöä tai haja-asutusta. Tällaisia alueita on Syväsmäen ja Monikkalan alueilla, jossa vuorottelevat pihapiirit ja niiden väliin jäävät pellot, laidunmaat, peltojen metsäsaarekkeet sekä lehtipuuvaltaiset nuoret metsät. Syväsmäellä luonteenomaisia ovat pihlajaa ja katajaa kasvavat kaistaleet peltojen reunoilla. Muualla selvitysalueella on pieniä maatiloja ja haja-asutusta. Peltokuvioiden läheisyydessä tyypillisiä ovat metsitettyjen peltojen koivikot. 3.5 Eläimistö Nisäkkäät Nisäkäslajisto on Etelä-Savon seudulle tyypillinen. Hirvikanta on vahva. Suurpedoista alueella liikkuvat ilves sekä satunnaisesti karhu. Pienpedoista tyypillisiä ovat kärppä, lumikko, supikoira, kettu ja minkki. Muita yleisiä lajeja ovat rusakko, metsäjänis ja orava. Majava kuuluu Pienilammen, Savilammen ja Iso-Niemistön eläimistöön. Pesät sijaitsevat ranta-alueilla. Iso-Niemistöllä pesä on järven eteläpäässä. Lisäksi majavasta tehtiin havaintoja Pitkälammelta, Korsumaanlammelta ja Lahnajärveltä. Harvinaisempaan nisäkäslajistoon kuuluu liito-orava, jonka elinalueita todettiin Kaihlasen ja Säiniönjärven rantametsistä. Saukko kuuluu Hintikanjoen eläimistöön. Kuva 11. Majavan pesä itäisen Savilammen laskupuron varressa.

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (41) Linnusto Vesi- ja rantalinnusto Muut lajit Selvitysaluetta luonnehtivat pienet järvet ja lammet, ruskeat, lievästi rehevät vesistöt. Merkittävimpiä linnustokohteita ovat kalasääsken pesäpaikat, jotka eivät kuitenkaan sijaitse ranta-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Huomionarvoisia ovat laulujoutsenen pesäpaikat. Linnustohavainnot on jaettu kahteen ryhmään: vesi- ja rantalinnusto sekä muut lajit. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien pesimäpaikat ja esiintymispaikat on esitetty liitekartassa 1. Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji kuuluu Kieluvaisen ja Monikkalanlammen sekä todennäköisesti Pitkälammen ja Lahnajärven pesimälinnustoon. Laulujoutsen pesii rauhallisissa lahdissa ja pienissä saarissa. Laulujoutsen pesii ainakin Ahvenistonlammella ja Sarkasella. Pesimättömiä nuoria lintuja havaittiin Hirvijärvellä ja Säiniönjärvellä. Sorsalinnuista yleisimpiä ovat tavi, telkkä ja sinisorsa. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä. Laji kuuluu useimpien järvien ja pienten lampien pesimälinnustoon. Tavi on maamme yleisin vesilintu, joka pesii myös vaatimattomissa kosteikoissa. Lajista tehtiin havainto Jyhnälammella. Todellinen pesimäkanta on huomattavasti edellä mainittua suurempi. Sinisorsa on tavin ohella runsain maassamme pesivistä vesilinnuista. Lajin runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Laji kuuluu selvitysalueella mm. Säkkilammen, Lahnajärven, Säiniönjärven ja Sarkasen pesimälinnustoon. Reheviä elinympäristöjä suosivista vesilinnuista selvitysalueella tavattiin haapana. Haapana esiintyy pesivänä koko Suomessa. Se suosii rehevämpiä elinympäristöjä kuin esimerkiksi sinisorsa ja tavi. Laji kuuluu Kieluvaisen pesimälinnustoon. Karujen vesistöjen ja etenkin selkävesien tukkakoskelo havaittiin Pienilammella. Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, naurulokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Eniten pesintöjä havaittiin Kieluvaisella (7 p) ja Säiniönjärvellä (7 p). Naurulokki lähinnä ruokailee selvitysalueella, pesintöjä ei havaittu. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Havaitut parit olivat yksittäisiä lukuun ottamatta Lahnajärvellä havaittua yli kahdenkymmenen yksilön ruokailevaa parvea. Rantasipi on karujen järvenrantojen tavallinen kahlaaja. Rantapensastoissa tyypillinen on pajusirkku. Sarkasen tiheissä ruovikoissa on ruokokerttusen reviirejä. Rantakivikoilla tyypillinen laji on västäräkki. Kahlaajista selvitysalueen linnustoon kuuluvat rantasipi, metsäviklo sekä kurki, joka pesii Sarkasen suorannoilla. Kuovi ja töyhtöhyyppä pesivät pääosin pelloilla. Metsälinnusto on kangasmetsille tavanomaista lajistoa. Linnustoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, kirjosieppo, harmaasieppo, räkättirastas, punakylki-

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (41) Hyönteiset rastas, viherpeippo, laulurastas, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, punarinta, metsäkirvinen ja punatulkku. Muuta havaittua lajistoa mm. tiltaltti, kottarainen, pensastasku, käki, sepelkyyhky, käpytikka, varis, harakka ja närhi. Lintujen lajimäärä on suurin lehtipuuvaltaisissa rehevissä rantametsissä, ojanvarsilla ja rantapensaikoissa. Petolinnuista selvitysalueella havaittiin saalisteleva tuulihaukka Sorsalammen ympäristössä sekä nuolihaukkapari Sarkasen alueella. Nuolihaukka pesii usein rantojen ja saarien harvoissa männiköissä ja saalistelee järvenlahdilla, peltoaukeilla ja rannoilla. Hiirihaukka ja kalasääski pesii alueella, mutta pesät eivät sijaitse ranta-alueilla. Huomionarvoisia lajeja ovat palokärki, pohjantikka ja sirittäjä sekä metsäkanalinnuista metso, teeri ja pyy. Selvityksessä ei inventoitu hyönteislajeja. Hyönteisten kannalta olennaisimmat elinympäristöt ovat vanhat metsät, lehdot, lehtimetsät, suot ja niityt. Järvien suojaisat lahdet ja sisälammet ovat vesiympäristön hyönteisten (mm. sudenkorennot) merkittäviä lisääntymis- ja elinalueita. Tällaisia alueita on mm. Sarkasen rannoilla ja Saarilammen suorannoilla, jossa tavattiin isolampikorentoja. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmän (2010) mukaan Suurisuon Natura-alueen hyönteislajistoon kuuluvat harvinaiset muurainhopeatäplä ja rämevihersiipi Kalasto ja muut vesieläimet Kuva 12. Luhtaiset ruovikot ovat sudenkorentojen suosimia lisääntymis- ja elinalueita (Saarilampi). Alueella tavataan useimpia maamme sisävesissä esiintyvistä kalalajeista. Alueen kalastoon kuuluvat mm. ahven, kiiski, hauki, made, lahna, salakka ja särki 8. Luontaisesti lisääntyvien kalalajien lisäksi alueelle on istutettu mm. kuhaa (Hirvijärvi, Monikkalanlampi, Lahnajärvi), siikaa (Hirvijärvi, Pitkälampi, Pienlampi, Majavesi, Monikkalanlampi, Kaihlanen, Lauttalampi, Lahnajärvi), muikkua (Kaihlanen, Pitkäjärvi). Alueen vesistöissä esiintyy vaihtelevasti rapua. 8 Puulan kalastusalue 2008;