Puheeksi ottaminen, varhainen puuttuminen ja huolen vyöhykkeet toisen asteen opiskelijoiden verkostoissa Rovaseudulla

Transkriptio

1 Puheeksi ottaminen, varhainen puuttuminen ja huolen vyöhykkeet toisen asteen opiskelijoiden verkostoissa Rovaseudulla Rovaniemi Koulutus- ja työnohjauspalvelut Pirjo Keskitalo

2 Näen itseni sinun silmissäsi Bahtin

3 Alkuporina Lähdet tyytyväisenä perjantaina kotiin.mitä sinulle tärkeitä asioista olemme tämän päivän aikana käsitelleet?

4 Ohjelma Dialogisuuden perusteet: puhuminen ja kuuleminen Kun huoli herää Oma roolini verkostossa Osallistujien oma tapaus ja työskentely pienryhmissä Miten puhua huolesta nuoren ja perheen kanssa Loppukeskustelu

5 Sillä, miten ja keiden kanssa puhumme nuoreen liittyvästä huolestamme, on suuri merkitys yhteistyölle se heijastaa sitä, mitä hänestä ajattelemme, millaiseen yhteistyöhön ja oman elämän rakentamiseen häntä ja perhettä kutsumme puheemme vaikuttaa siihen, millaiseksi nuoren iduillaan oleva käsitys itsestään muodostuu, ts. nuori on herkkä muiden ajatuksille, peilaa itseään muista

6 Toisaalta: kysymyksiä, paineita koulussa.. Vanhemmat ja opiskelijat tietoisia, vaativia miten luoda huolitilanteessa toimiva yhteistyösuhde, jossa huoli tulee kuulluksi Miten ottaa huoli puheeksi ettei tulisi ongelmapuhetta? Onko meidän koulussa olemassa yhteinen toimintamalli, jonka puitteissa voin toimia? Oman ammatillisuuden ja osaamisen arvostuspaitsi yksilötasolla - myös koko koulun organisaatiossa Mitä tapahtuu, jos en ota huoltani puheeksi?

7 Häiriösuuntautuneet palvelut vai koulun tukeminen kehitysyhteisönä Häiriösuuntautuneisuus poislähettämisen kulttuuri, erityispalveluihin satsaaminen, -> oppilas leimautuu yhä nuorempana asiakkaaksi, erilaiseksi, poikkeavaksi, potilaaksi Kehitysyhteisöjen vahvistaminen ja erityisosaamisen tuominen kouluun niin, että yhä suurempi osa haasteista ja pulmista voidaan ratkaista siellä ( vrt. Jällivaara); nuorten asiakkuuksien minimointi, ja tilalle moniammatillinen yhteistyö kouluyhteisön sisällä

8 Ajattelutavan muutos ei yritetä muuttaa oppilasta, ei perhettä eikä muita ammattilaisia kokonaisuutta ja tuen toimivuutta voi muuttaa vain muuttamalla itse kukin omaa toimintaansa reflektion - yhteisen pohdinnan ja ennakoinnin kautta oman toiminnan vaikutuksia voidaan yhdessä tutkia: Mitä tämä vaikuttaa oppilaaseen, väheneekö huoleni.., saanko vanhemmat aitoon yhteistyöhön? Miten voin tässä tilanteessa, yhteistyössä näiden ihmisten kanssa olla mahdollisimman hyvin tukena

9 Huoli puheeksi Huoli puheeksi Millaista tukea nuori toivoo

10 Dialogisuuden perusteet- kumppanuus Vastavuoroinen suhde kouluammattilaisen ja oppilaan ja hänen perheensä välillä Kaikki vaikuttavat, ovat toimijoita Keskustelu, jossa puntaroidaan asioiden, huolen ulottuvuuksia, myös ristiriitoja -> ei sulauduta, mennä mukaan vaan löydetään uusia näkökulmia Huolen suhteen ollaan eri tilanteissa saattaa syntyä ristiriitaa Missä työskentelen, mihin voin vaikuttaa, huolesta puhuminen omasta perustehtävästä käsin Uusien vaihtoehtojen luominen yhdessä Paitsi oppilaalla ja vanhemmilla myös työntekijällä ristiriitaisia näkökulmia ja epävarmuutta, tietämättömyyttä

11 Dialoginen työote kohtaamisissa Asettaudutaan dialogiin Kuunteleminen, vastaaminen ja yhteinen jakaminen ei tietämisen asenne Reflektiivinen keskustelu ja oman toiminnan vaikutusten ennakointi yhdessä Tuodaan esille omia ajatuksia näkökulmina eikä totuuksina, etsitään aktiivisesti erilaisia vaihtoehtoja ei tietämisen asenne Luottamus yhteiseen keskusteluun ja siinä löytyviin ratkaisuihin

12 Miten kuunnella oman sisäisen hälinän vaientaminen ja yritys kuulla mitä toinen omasta asiastaan tahtoo kertoa oman itsen kuuntelu tässä - hiljaisuus yhdessä kuunteleminen, missä nyt olen mukana

13 toisen oman yksilöllisyyden kunnioittaminen - ei tulkita, ei ymmärretä liian nopeasti Uteliaisuus toisen sanomisille Reflektoinnin käyttö dialogin synnyttämisessä

14 Dialogisuus Bahtin: Dialogi merkitsee kahden lausuman, oman ja toisen yhteen kietoutumista, keskustelua, jossa parhaimmillaan syntyy uutta Puhe on puoliksi minun, puoliksi kuulijan ts. puheessa on kielen rikkautta, erilaisuuksia, vastakkaisuuksia ja ristiriitaisuuksia sana on aina täynnä vieraita ääniä, ja sisäisessä dialogissaan ihminen tarkastelee keiden ääniä hän kuulee herkyys

15 Mitä kuulen ja mihin reagoin? Reflektio= heijastaa, harkita, mietiskellä, on puhetta, jossa pysähdytään tutkimaan tilannetta tarkemmin Heijastetaan takaisin sitä, mitä puhuja sanoi, miten sen itse kuuli -> oman sisäisen dialogin mukaan tuominen keskusteluun ihmetellen ja epäröiden oman resonoinnin ääneen puhuminen, pohtiminen Epäröinti ja valmius muuttaa omia käsityksiä, jos toinen eri mieltä siitä, mitä puhun voi olla puhetta myös siitä, jätettiinkö jotain sanomatta -> Tunnesisällöistä reflektoiminen Aktiivinen kuuntelu ja halu ymmärtää sitä mitä puhuja haluaa kertoa ( ei sitä mitä itse haluaa kuulla)

16 Reflektio ja resonointi Missä tilanteessa asioista puhutaan, siinä reflektoidaan ( koulussa lähtökohtana koulun arki ja siihen liittyvä huoli ei diagnoosi) Työntekijällä vastuu siitä, mihin reagoi ja resonoi: - reagoinko siihen, mitä kuulin asiakkaan haluavan minulle kertoa, vai siihen mitä halusin kuulla - aikaa miettiä - mihin sanaan reagoin, mihin vastaan - millainen keskustelun kulttuuri meillä on, estääkö se perhettä / lasta ottamasta itse vastuuta? - oman taustan tutkiminen, työnohjaus

17 Kun ottaa huolen puheeksi ajoissa: toimintamahdollisuudet paremmat voimia ja sietokykyä kaikilla osallisilla enemmän hankaluudet eivät ole vakiintuneet (vrt. koulupoissaolot, oppilaan juopottelu, masennus, hankala asuntolakäyttäytyminen)

18 Työntekijä huolen vyöhykkeillä EI HUOLEN HARMAA PIENI HUOLI SUURI HUOLI HUOLTA VYÖHYKE Työntekijällä ei huolta lainkaan. Työntekijällä on käynyt pieni huoli tai ihmettely mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin vahva. Huoli tai ihmettely käy toistuvasti mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin hyvä. Ajatuksia lisävoimavarojen tarpeesta. Työntekijän huoli kasvaa; luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Mielessä toivomus lisävoimavaroista ja kontrollin* lisäämisestä Työntekijän huoli tuntuva; omat voimavarat ehtymässä. Selvästi koettu lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve. Huolta on paljon ja jatkuvasti: lapsi/nuori vaarassa. Omat keinot loppumassa Lisävoimavaroja ja kontrollia saatava mukaan heti Huoli erittäin suuri: nuori välittömässä vaarassa. Omat keinot lopussa. Muutos lapsen tilanteeseen saatava heti

19 Ongelmapuheesta huolipuheeseen 2 eri työntekijöillä erilainen huoli, nuorella ja vanhemmilla erilainen - voi ja saa olla eri mieltä, eikä yhteistä ongelmaa tarvita itse kukin miettii, mitä minä tässä tilanteessa voin tehdä ollakseni avuksi - oman toiminnan suhteuttaminen toisten työhön, ja vanhempien tukeen

20 Ongelmapuheesta huolipuheeseen 3 huoli kytketään omiin havaintoihin, yhteistyöhön ja näihin liittyviin huoliin - ei diagnooseihin eikä oppilaassa eikä perheessä oleviin ongelmiin keskustelussa esille se, mitä minä voin tehdä ja keneltä voisi saada tukea - vain omaa toimintaa voi muuttaa, ei oppilasta eikä yhteistyökumppaneita

21 Ongelmapuheesta huolipuheeseen 4 kollektiivinen, yhteinen asiantuntijuus ei kisailla asiantuntijuudesta - kuka tietää paremmin ymmärrystä ja vaihtoehtoja syntyy siinä keskustelussa, jota kulloinkin käydään työn- ja vastuunjaon selkiyttäminen avoimuus ja läpinäkyvyys - huolta aiheuttavat asiat esille selkeästi Jos ei tehdä mitään, ennakoidaan niitäkin vaikutuksia

22 Varhainen puuttuminen Nurmijärven kouluissa Mittarina on työntekijän oma huoli nuoresta ja tavoitteena on huolen väheneminen tai häviäminen. MINULLA EI OLE HUOLTA PERUSPALVELUT JA PERHEIDEN OMATOIMISUUS TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN Seuraan ja kehitän nuoren kasvuoloja yhdessä työtovereiden ja perheiden kanssa. MINULLA ON HUOLI HUOLEN PUHEEKSI OTTAMINEN Otan huolen puheeksi nuoren/perheen kanssa tietoja saaden ja tukea tarjoten sekä ohjaten perhettä käyttämään tarvittavia palveluja. Tarvittaessa konsultoin työtovereita/tiimiä ja sen jälkeen yhteistyö-kumppaneita: opettajat luokan/ ryhmänohjaaja rehtori erityisopettaja kuraattori terveydenhoitaja lääkäri tk-psykologi sosiaalityöntekijä Vien asian oppilashuoltoryhmään keskusteltuani ensin vanhempien kanssa. HUOLENI KASVAA harmaa vyöhyke YHTEISTYÖTAHOJEN HAKEMINEN lääkäri nuorisopsykiatria perheneuvola lastensuojelun sosiaalityöntekijä ammatinvalinta Kutsun koolle verkostopalaverin, kun oppilashuoltoryhmä on arvioinut sen tarpeelliseksi Huolen jatkuessa alkaa tarvittaessa yhteistyö lastensuojelun kanssa OLEN ERITTÄIN HUOLISSANI viimeistään YHTEYDENOTTO LASTENSUOJELUUN Tiedotettuani yhteydenotosta ensin perheelle otan/esimieheni ottaa/ oppilashuoltoryhmä ottaa yhteyttä lastensuojeluun Pirjo Kesk italo Ihm e ja Kum ma Oy Sosiaalityöntekijä arvioi lastensuojelutarpeen. Olen mukana jatkotyöskentelyssä. HUOLENI POISTUU HUOLENI POISTUU

23 Harmaa vyöhyke Huolta on ilmennyt jo pitkään Tilanteet ovat kuormittavia, ja keskinäinen työnjako on usein epäselvää tai muiden tahojen mukanaolosta ei ole tietoa. Epävarmuus "riittävästä näytöstä" - työntekijä joutuu pohtimaan myös velvollisuuksiaan. Sitooko häntä vaitiolovelvollisuus vai lastensuojelulain 25 ilmoitusvelvollisuus, joka antaa mahdollisuuden hakea tukea ja asiantuntija-apua lastensuojelun työntekijöiltä Missä menee kuraattorin työn raja, mihin asti hän on mukana? Kuinka pitkään toimitaan oppilaan asioissa yksin, milloin pyytää perhettä mukaan, milloin saa työparin oppilashuoltoryhmästä

24 Kunnioittava keskustelu puhuminen ja kuuntelu erotetaan toisistaan Aloitetaan opiskelijasta ja verkostosta Jos mukaan ulkopuoliset vetäjät myös koulun omat työntekijät saavat mahdollisuuden kuunnella ja ennakoida oman toiminnan vaikutuksia tärkeää kuulla mitä verkostossa sanotaan, kohdataan ja ollaan läsnä, siedetään epävarmuutta

25 Miten kuunnella oman sisäisen hälinän vaientaminen ja yritys kuulla mitä toinen omasta asiastaan tahtoo kertoa oman itsen kuuntelu tässä- hiljaisuus yhdessä kuunteleminen, missä nyt olen mukana toisen yksilöllisyyden kunnioittaminen -ei tulkita

26 Miten puhua verkostossa - vastaanottavuus ja uteliaisuus niin luomuverkoston kuin muiden ammattilaisten sanomisille - valmius muuttaa omia käsityksiä - omien kokemusten, mielipiteiden ja vastuun, ammattitaidon jakaminen avoimesti -> moninainen näkökulma tilanteesta - yhteistoiminnallisuus: luottamus siihen, että asiantuntijuus rakentuu keskustelussa - ei etukäteissuunnitelmia

27 Osallistujien oma tapaus Mikä on huolesi? Keitä olisi hyvä saada mukaan? Miten otat asian puheeksi? Mistä keskustelitte? Mitä sovittiin?

28 Verkostotyöhön liittyviä pulmia Otetaanko kaikkien mielipiteet huomioon Oikeutusta dialogiin ei aina synny vrt. väkivalta, pakkopäätös sairaalaan ottamisesta/ huostaanotto Onko meillä mahdollista tehdä näin työtä - rakenteiden puute Liika tietäminen korottaa kynnystä kääntyä toisen puoleen Kuka pätevin määrittelemään, mistä kysymys

29 Hyvinvoivan nuoren tunnusmerkit Selviytyy arjesta ilma suurta ahdistusta, useimmiten lähtee kouluun mielellään Nukkuu ja syö hyvin, kykenee toimimaan ryhmässä ja luomaan ystävyyssuhteita Sietää epäonnistumisia, osaa iloita tavallisesta elämästä, nauraa välillä ja kykenee osoittamaan erilaisia tunteitaan Tunnistaa oikean ja väärän Kokee elämän tyytyväisyyttä, uskoo omiin kykyihinsä riittävästi ja voi olla omanlainen empatiaa tuntee, kykenee puolustamaan toistenkin oikeuksia

30 Nuoren toimintakykyä tukevat ja vahvistavat selkeä vuorokausirytmi - riittävä uni selkeät arkirutiinit ja sopimukset ennustettavuus ja yhdenmukaiset odotukset ( koti, koulu ja muut aikuiset) ulkoilu ja itsestä huolehtiminen tuki ja rohkaisu opiskeluun/ muuhun toimintaan sosiaaliset suhteet arjen asioista vastaaminen, ei tehdä puolesta

31 Toimintakyvyn arviointi yhdessä onko tilanne muuttunut arkiaskareiden sujuminen ( ruoanlaitto, raha-asiat, oma hygienia ja siisteys) vapaa-ajan vietto: harrastukset, kaverit kodin ulkopuolella liikkuminen vieraiden kanssa asioiminen opiskelusta vastaaminen koulussa/ muuten aikuisten kanssa pärjääminen (sopimukset, paikalla olo) tulevaisuuden suunnitelmat Vastaako oppilaan käsitys omasta selviytymisestä sitä, millaisia havaintoja koulussa tehty?

32 Huolen puheeksiotto Otetaan huoli puheeksi, kun se herää: toimintamahdollisuudet paremmat, vanhempien saaminen yhteistyöhön mukaan helpompaa voimia ja sietokykyä enemmän kaikilla Muutoksen aikaansaaminen helpompaa kun huolestuttava käyttäytyminen ei ole ehtinyt vakiintua ( vrt. poissaolot, raivokohtaukset, unettomuus, ahdistuneisuus ) Pienemmällä puuttumisella saadaan tilanteeseen helpotus, nuoren pahoinvointi lievenee ja tilanne korjaantuu yhteisin konstein Puheeksiotto tukea tarjoten

33 Tilanteen arviointi yhdessä Kun nuorta tavataan ensimmäistä kertaa usein tilanne epämääräinen: kaikki ei ole kohdallaan MIKÄ NUOREN MIELESTÄ ONGELMA? MIKÄ PERHEEN MIELESTÄ ONGELMA? MIKÄ MEISTÄ ONGELMA?

34 Pulmia nuoren kanssa- keitä kutsutaan mukaan? - mukaan ne tahot joilla valtuuksia toimia pulmassa ja ainakin ne henkilöt, joita ilman ei voida edetä - keitä muita tässä on mukana, kuka voisi olla meille avuksi - oma verkosto ja ammattiauttajat - Tarvitsenko itse työparin koulusta

35 Kiitos

36 Luettavaksi Bertolino B: Ratkaisukeskeinen nuorisoterapia. Lyhytterapia-instituutti 1999 Esa Eriksson, Jukka Pyhäjoki: Huolen vyöhykkeistö ja työmenetelmä - dialogisuuden edistäminen Teoksessa Annukka Armanto, Paula Koistinen (toim.) Neuvolatyön käsikirja.2007 Eriksson, E., Arnkil, T., Rautava, M: Ennakointidialogeja huolen vyöhykkeillä. Verkostokonsultin käsikirja - ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Stakes Työpapereita 29/2006. Esa Eriksson, Tom Arnkil: Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Stakes. Oppaita 60/2005. Pirjo Keskitalo: Huolen puheeksi ottaminen perhe- ja verkostotyössä. Teoksessa Psykologina koulussa 2007 ( toim. Raninen S& Takalo T) Ranta K, Kaltiala- Heino R etc.nuorten ahdistuneisuushäiriöt. Duodecim 2001;117:

37 Luettavaksi Jaakko Seikkula, Tom Erik Arnkil: Dialoginen verkostotyö.tammi kasvunkumppanit: Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tukena käytettäviä lomakkeita mielenterveystietoa/