1/20/2010. Makrotalousteoria 1. Luennon aiheet. Esimerkki keynesiläisestä kerroinvaikutuksesta. Kolmas luento: Keynesiläinen makroteoria, osa II

Transkriptio

1 Makrotalousteoria 1 Kolmas luento: Keynesiläinen makroteoria, osa II Markku Siikanen Luennon aiheet Luennon aiheena on keynesiläiseen makroteoriaan syventyminen Säästämisen paradoksi Keynesin mallissa Julkisen sektorin huomioiminen Keynesin mallissa Ulkomaankaupan huomioiminen Keynesin mallissa Keynesiläinen bruttokansantuotekertoimen määräytyminen Y=C+I+G+(X-M) Keynesiläisen makroteoria Keynesin jälkeen Neo-keynesian Post-keynesian New-keynesian Esimerkki keynesiläisestä kerroinvaikutuksesta Kerrataan kerroinvaikutusta ja keynesiläistä bktmallia Y=C+I tilanteessa: k=0.52 Io= 250, I=50 Hetken t0 tasapainoinen BKT: mrd Investointien jälkeinen tasapainoinen BKT: 625mrd Y*= 1/(1-0.52) I 104 mrd 1

2 Esimerkki keynesiläisestä kerroinvaikutuksesta Y0= = mrd Y1= = mrd Y2= = mrd Y3= = mrd Y4= = mrd Neljän vuoden aikana sopeutumisesta on tapahtunut (617,4/625)*100= 98,7% 1.5 Julkinen sektori ja ulkomaankauppa keynesiläisessä mallissa Tähän asti on tarkasteltu Y=C+I mallia Nyt malliin lisätään julkinen sektori G ja ulkomaankauppa (X-M) Merkitään jatkossa vuoden t BKT:a Yt:llä. Jos kansantalouden bruttoverotus oletetaan suhteelliseksi, julkisen sektorin verotulot vuoden t aikana voidaan ilmaista muodossa Zt = vyt,missä 0< v = Zt/Yt < 1 on vakioksi oletettu verojen BKT-osuus Verotus voi olla progressiivista tai regressiivistä 1.5 Julkinen sektori ja ulkomaankauppa keynesiläisessä mallissa Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot saadaan, kun verotulot vähennetään kansantalouden bruttokansantuotteesta. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot vuoden t aikana voidaan esittää muodossa Ydt = (1-v)Yt 2

3 1.5 Julkinen sektori ja ulkomaankauppa keynesiläisessä mallissa Oletamme yhä kotitalouksien kulutusmenojen olevan vakiosuhteessa kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Kotitalouksien kulutusmenot ovat siten muotoa Ct=kYdt=k(1-v)Yt 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa Ilman ulkomaankauppaa toimivan kansantalouden, jossa julkinen sektori on mukana, BKT:n tasapainoehto voidaan esittää muodossa Y= C+I+G, C=k(1-v)Yt <=> Y=k(1-v)Yt+I+G. Ryhmittelemällä yhtälö uudestaan saadaan keynesiläinen kerroinmalli. Julkisen sektorin lisääminen malliin aiheuttaa sen, että yksityisten investointien kerroinvaikutus pienentyy. 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa BKT-kertoimen pienentyminen johtuu suhteellisesta verotuksesta, sillä osa kulutuksen kasvusta vuotaa pois kiertokulusta verojen muodossa. Syynä on se, että julkiset menot oletetaan tässä mallissa kiinteiksi. Julkinen sektori ei siis automaattisesti lisää menojaan BKT:n kasvun aikaansaamaa verotulojen kasvua vastaavasti. 3

4 Julkisen velan BKT -suhde Suomessa vuosina * * Julkisen sektorin säästöjen vuosimuutokset Suomessa * 2008* * Kotitalouksien ja julkisen sektorin säästöjen vuosimuutokset Suomessa KOTITALOUKSIEN VELKA JULKINEN VELKA 4

5 Kotitalouksien säästöjen vuosimuutos Suomessa vuosina * 2008* * Kotitalouksien säästöjen BKT suhteen vuosimuutokset prosenteissa Suomessa vuosina Kotitalouksien velkaantuminen/bkt 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa Y=C+I+G-mallista muodostettua kerroinmallia tutkittaessa huomataan, että julkisten menojen muutoksilla on samanlaiset BKT-vaikutukset kuin yksityisillä investoinneilla. Yksityisten investointien madaltumista voidaan kompensoida julkisia menoja kasvattamalla. Jos I- G=0, niin silloin tasapainoinen BKT pysyy ennallaan. ( Y=0) Tulos voidaan todistaa kerroinmallin avulla. 5

6 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa On tärkeää huomata, että tarkastellun BKT-mallin julkisten menojen tapauksessa ei ole huomioitu sitä, että G:n tulisi olla pitkällä aikavälillä tasapainossa. Jos julkinen sektori harrastaa kansantalouden aktiviteettia lisäävää ekspansiivista finanssipolitiikka ja rahoittaa sen velkaantumalla ulkomaille, julkisen sektorin on ajan myötä maksettava velat pois korkoineen. Ongelmaa ei esiinny jos ekspansiivisen finanssipolitiikan avulla saadaan talous aidosti kasvamaan, jolloin verotulot kasvavat talouden myötä. Kritiikkiä on esitetty siitä, että malli ei kestä pitkän aikavälin tarkastelua. 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa Jos julkisen sektorin ekspansiivisen menopolitiikan avulla ei saada kansantaloutta aidosti kasvamaan, vaan talouden kasvu perustuu ainoastaan lisääntyneisiin julkisiin menoihin, seurauksena on ongelmia. Velat täytyy maksaa takaisin, siksi kansalaiset joutuvat tulevaisuudessa alentamaan elintasoaan, sillä julkisen sektorin velkojen takaisinmaksu vaatii verotuksen kiristämistä. Kiristyneestä verotuksesta seuraa, että kuluttajien käytössä olevat varat pienenevät. 1.6 Julkinen sektori keynesiläisessä mallissa Julkisen sektorin kansantaloutta aktivoiva ekspansiivinen finanssipolitiikka tulee suunnitella siten, että sen avulla on luodaan edellytyksiä yksityisen sektorin tuotantonopeuden(tuotanto aikayksikköä kohti) lisääntymiselle. Talouden tuotantopotentiaalin kasvattamiseen tähtäävä finanssipolitiikka on sopusoinnussa julkisen sektorin pitkän aikavälin tasapainoisen budjetin kanssa. Kansantalouden tasapainotason säilyminen ei sinänsä ole mikään hyve, vaan talouspolitiikan tavoite olisi pikemminkin saada tasapainoinen BKT kasvamaan ajan myötä. 6

7 1.7 Ulkomaankauppa keynesiläisessä mallissa Kansantalouden tuontimenojen oletetaan olevan vakiosuhteessa käytettävissä oleviin tuloihin yksityisten kulutusmenojen tapaan. Vientitulojen oletetaan määräytyvän yksityisten investointien ja julkisten menojen tapaan mallin ulkopuolella. Tuontimenot vuonna t voidaan ilmaista muodossa: Mt=mYdt=m(1-v)Yt, missä Ydt = (1-v)Yt Tuonnin suhde bruttokansantuotteeseen Suomessa m 1.7 Ulkomaankauppa keynesiläisessä mallissa Tuontimenojen osuus käytettävissä olevista tuloista m, 0< Mt/Ytd< 1, oletetaan mallin yksinkertaisuuden vuoksi vakioksi. Ulkomaankaupan lisääminen BKT-malliin saa aikaan keynesiläisen BKT-kertoimen arvon pienentymisen, koska kertoimen nimittäjä on kasvanut. Syy kertoimen pienentymiseen on sama kuin kuin julkisen sektorin tapauksessa: tuontimenot suuntautuvat ulkomaille, joten ulkomaankauppaa käyvässä kansantaloudessa osa kotimaisen tulonmuodostuksen kerrannaisvaikutuksista vuotaa tuontimenojen muodossa pois kiertokulusta. 7

8 1.8 Automaattiset vakauttajat taloudessa. Julkisen sektorin lisääminen keynesiläiseen malliin pienentää BKT-kertoimen numeerista arvoa. Tämä merkitsee sitä, että suhteellinen verotus automaattisesti tasapainottaa yksityisten investointien aikaansaamia kerrannaisvaikutuksia. Suhteellinen verotus on siten yksi kansantaloutta vakauttava tekijä, joka automaattisesti pienentää hyödykemarkkinoiden kysyntää noususuhdanteissa ja lisää laskusuhdanteissa. Muita vastaavanlaisia julkisen sektorin aikaansaamia automaattisia vakauttajia ovat lakisääteiset valtion maksamat työttömyyskorvaukset, jotka lisäävät julkisia menoja lamakausina. 1.8 Automaattiset vakauttajat taloudessa. Nousukauden aikana työttömyys pienentyy, mikä pienentää julkisia menoja työttömyyskorvausten vähentymisen kautta. Tämä jarruttaa talouden nousuvauhtia automaattisesti edellyttäen, että valtio ei lisää muita menojaan vastaavasti. Ulkomaankauppaa käyvän talouden voidaan väittää olevan suljettua taloutta stabiilimpi, koska ulkomaankaupan lisääminen malliin pienentää keynesiläisen kertoimen arvoa. Osa yksityisten investointien, julkisten menojen ja vientitulojen muutosten aikaansaamista BKT:n kerrannaisvaikutuksista vuotaa ulkomaille tuontikysynnän vaihteluina. Kotimaisten investointien lasku ei vastaavasti aiheuta yhtä suurta kotimaisen tuotantonopeuden laskua kuin suljetussa taloudessa. 1.8 Automaattiset vakauttajat taloudessa. Osa yksityisten kulutusmenojen laskusta pienentää tuontitavaroiden kysyntää, eikä siten koko määrällään supista kotimaista kulutusta. 8

9 2.1 Neo-keynesian -suuntaus Perustuu John Maynard Keynesin teoksiin Keynes kuoli Neo-keynesian suuntaus oli keynesiläisen teorian vallitseva teoriasuuntaus ja 1960-luvulla. Suuntauksen tarkoituksena on saattaa Keynesin teokset formaaliin muotoon, koska Keynes ei esittänyt teorioitaan matemaattisessa muodossa Tarkoituksena oli muodostaa Keynesin alkuperäiselle teorialle formaali matemaattinen teoriakehys. Neo-keynesian suuntaus ei muuttanut keynesiläistä makroteoriaa, vaan ainoastaan formalisoi sen. 2.1Neo-keynesian -suuntaus IS-LM malli Hicks, Samuelson, Modigliani luvuilla Neo-keynesian suuntauksen mukainen makroteoria ei pystynyt tarjoamaan selitystä stagflaatiolle 1970-luvulla. Stagflaatiolla tarkoitetaan talouden tilaa, missä talouskasvu on pientä, työttömyys suurta ja inflaatio korkea. Monetarismi syntyi neo-keynesiläisyyden kritiikistä eli siitä, että stagflaatiota ei tulisi lainkaan esiintyä. Neo-keynesian suuntauksen mukainen makroteoria ei pystynyt vastaamaan monetaristien kritiikkiin. 2.1Neo-keynesian -suuntaus Monetaristit kritisoivat keynesiläistä makroteoriaa siitä, että keynesiläinen teoria ei ota huomioon rahan vaikutuksia Monetaristien mukaan inflaatio lisääntyy, jos rahan tarjonta ylittää talouden reaalisen tuotannon. Monetaristien mukaan julkisen sektorin aktiivinen kokonaiskysyntään vaikuttaminen johtaa siihen, että julkisissa menoissa tapahtunut lisäys syrjäyttää (crowding out) yksityistä kysyntää, Yksityisen kysynnän syrjäytyminen vähentää finanssipolitiikan tehokkuutta. 9

10 2.2 Post-keynesian -suuntaus Post-keynesiläinen makroteoria pyrkii tekemään selvän eron muihin keynesiläisen makroteorian suuntauksiin. Postkeynesiläinen suuntaus painottaa instutionaalisten ja behavioraalisten tekijöiden tärkeyttä taloudessa. Post-keynesiläisen suuntauksen mukaan makrotalouden kannalta on tärkeää huomioida, miten markkinat reagoivat talouden yleiseen tilaan. Post-keynesiläisen makroteorian mukaan yritykset reagoivat kysynnän muutoksiin muuttamalla mieluummin tuotantoa kuin hintoja Keynesin oletus hintojen jäykkyydestä näkyy tässä 2.2 Post-keynesian -suuntaus Post-keynesian suuntauksen tutkimus keskittyy osittain tutkimaan Keynesin General Theory -teoksessa mainittuja syitä, miksi markkinat eivät korjaudu itsestään. Tunnelma talouden yritysyhteisöissä vaikuttaa ratkaisevasti yritysten investointeihin ja tuotantoon. Post-keynesian suuntausta edustavia ekonomisteja ovat olleet esimerkiksi Nicholas Kaldor ja Joan Robinson. 2.2 Post keynesian -suuntaus Post-keynesian suuntaus hylkää ajatuksen mikroperusteisesta makroteoriasta. Post-keynesian suuntaus hylkää ajatuksen voittoa maksimoivasta yrityksestä. Yritykset eivät ole tunteettomia voittoa maksimoivia toimijoita, jotka määrittävät toimintaansa rajasuureita laskemalla. Yritykset tekevät tuotantopäätöksiään omien talouden ennusteidensa perusteella. Odotetut muutokset kysynnässä johtavat muutoksiin tuotannossa ja työllisyydessä. 10

11 2.2 Post keynesian -suuntaus Post-keynesiläinen makroteoria huomioi myös kansantalouden instituutiot ja kulttuurin selittäessään miten yritykset ja kuluttajat vastaavat talouden toimintaan. Talouden ilmiöiden selitykset ja politiikkasuositukset perustuvat mieluummin talouden instituutioihin ja saatavilla olevaan tietoon talousyksiköiden käyttäytymisestä kuin abstrakteihin malleihin. 2.3 New-keynesian -suuntaus New-keynesian suuntaus on syntynyt osittain Robert Lucasin kritiikin seurauksena. Lucas kritisoi keynesiläistä makroteoriaa mikroperustan puutteesta. Esimerkiksi Gregory Mankiw, David Romer ja Olivier Blanchard luokitellaan new-keynesian suuntautuneiksi ekonomisteiksi. New-keynesian suuntauksen mukainen makroteoria pyrkii selittämään reaalisten palkkojen laskujäykkyyttä ja jäykkyydestä seuraavaa työttömyyden pysyvyyttä. New-keynesian suuntauksen mukaan talouden instituutiosta johtuvat markkinoiden epätäydellisyydet ovat keskeinen osa taloudellisia prosesseja. Huomio pätee kaikille markkinoille. 2.3 New-keynesian -suuntaus New-keynesiläinen makroteoria omaa mikrotalousteoreettisen perustan. Keynesin alkuperäisellä teorialla ei ollut mikrotalousteoreettisia perusteita. Yritykset ja kotitaloudet omaavat rationaaliset odotukset. Keynesin alkuperäinen makroteoria perustui täydellisen kilpailun oletukseen, mutta New-keynesian -suuntaus perustaa mallinsa epätäydelliseen kilpailuun. New-keynesiläinen makroteoria hylkää ajatuksen täystyöllisyyden saavutettavuudesta. 11

12 2.3 New-keynesian -suuntaus New-keynesian suuntauksen mukaan tavalliset kilpailullisten markkinoiden hypoteesit eivät päde työmarkkinoilla. Työmarkkinat eivät ole pelkkä hengetön instituutio. Työ antaa ihmisille itseluottamusta ja määrittelee sen mitä olemme. Työn tuottavuus riippuu siitä, miten työntekijöiden mielestä heitä kohdellaan työpaikalla. Insider-Outsider -teoria Tehokkuuspalkkaus 12