Tunteeko marxilainen taloustiede uusklassista kriisin käsitettä?

Transkriptio

1 Tunteeko marxilainen taloustiede uusklassista kriisin käsitettä? Saska Heino Vuoden 2008 jälkeiset maailmantaloudelliset tapahtumat on lähes kaikkialla pyritty ymmärtämään käsitteen kriisi avulla. Sanakirjamaisesti esitettynä kriisi on jotain, joka on yllättävä, poikkeuksellinen, ennakoimaton, lyhytaikainen ja toistumaton. Käsite sopii hyvin yhteen uusklassisen tasapainoteorian kanssa. Kriisi on uusklassisessa taloustieteessä haitallisten ulkoisvaikutusten tai muiden markkinoiden tehottomuuteen johtaneiden, tasapainoa järkyttäneiden tekijöiden tulos. Uusklassisessa taloustieteessä talous hakeutuu kysynnän ja tarjonnan ohjaamana erilaisiin tasapainoihin eli talouden liike on liikettä jonkin annetun tasapainopisteen e ympärillä. Täten kriisi on äkillinen horjahdus pois markkinatasapainosta, poikkeama teleologisesta liikkeestä kohti tasapainoa. Marxilaisen taloustieteen mukaan kriisi ei määritelmällisesti ole poikkeama markkinatasapainosta. Itse asiassa marxilaisen taloustieteen TSSI-tulkinta (Temporal Single System Interpretation), joka osoittaa, että i. syötteen (input) ja tuotteen (output) arvot eroavat niiden välisenä tuotantoaikana tuotteeseen kasautuvan arvon perusteella; ii. arvot ja hinnat määrittyvät eri tavalla, mutta keskinäisriippuvaisesti 1 ; ja että iii. pääoman elimellisen koostumuksen K = C/V muutos siten, että C > V, johtaa voiton suhdeluvun laskutendenssiin, kiistää markkinatasapainon mahdollisuuden. Tämä kirjoitus seuraa TSSI:n logiikkaa ja tulkitsee kriisin osana kapitalismin luontaista suhdannevaihtelua, jonka syyt ovat johdettavissa voiton laskevan suhdeluvun tendenssistä, joka puolestaan voidaan palauttaa pääoman elimellisen koostumuksen (K = C/V) muutokseen. Osoitan tässä kirjoituksessa, että olettamukset (i.) ja (ii.) ovat tärkeitä, kun etsitään selityksiä sekä tuotoksien arvonmuutoksiin että voiton suhdeluvun (iii.) muutoksiin. Lähdemme liikkeelle olettamuksesta (i.). Yllä olevaa tarkemmin määriteltynä voimme todeta, että jonkin tuotteen n arvo määräytyy, siihen kasautuneen työn mukaisesti. Mitä enemmän työtä johonkin tuotteeseen on käytetty ajallisesti, sitä enemmän siihen on kasautunut arvoa. Työllä tarkoitamme tässä aktuaalista työprosessia, siis tapahtumaa, jona tuotettavaa ainesta jollakin tavalla työstetään syötteestä tuotteeksi. Koska tunnemme täten arvonmäärityksen ajallisen (temporaalisen) ulottuvuuden, voimme määrittää, että n t <n t +1 jossa vasen puoli ilmaisee, että n on hetkellä t ollut arvoltaan pienempi kuin hetkellä t+1, koska niiden välissä n:ään on kasautunut työtä, eli arvoa. Koska tiedämme, että kaavan syötteessä n on vähemmän arvoa kuin sen tuotteessa n, niin voimme muodostaa päättelyketjun, jonka mukaan (a) mikäli kaava muodostaa itsessään tuotantokierroksen I, ja ko. tuotantokierroksen aikana tuotteen n arvo on suurempi kuin syötteen n; ja mikäli (b) kaavan oikea puoli muodostaa tuotantokierroksen II syötteen, niin n t +1 <n t +2 ja niin edelleen tuotantokierrokselta III aina tuotantokierrokselle.

2 Tämä ei kuitenkaan päde loputtomiin, kuten toteamme olettamuksen (iii.) käsittelyssä. Tiedämme kuitenkin olettamuksen (i.) pohjalta, että olosuhteiden pysyessä muuttumattomina (c.p.), arvo kasautuu tuotantokierrokselta tuotantokierrokselle, mikäli jokaisen kierroksen tuote = seuraavaan kierroksen syöte. Jatko-olettamuksemme on, että vain vaihtelevan pääoman V, so. ihmistyövoiman käyttö, lisää arvoa, johon palaamme olettamuksen (iii.) käsittelyssä. Tarkastellaan seuraavaksi olettamusta (ii.), jonka mukaan hinnat ja arvot määräytyvät erikseen, mutta keskinäisriippuvaisesti. Tämä olettamus perustuu Marxin teoriaan kolmesta aggregaattitasapainosta, jotka ovat (1) τ = ρ, kokonaisarvo = kokonaishinta; (2) S = P, kokonaislisäarvo = kokonaisvoitto (arvomuotoisena); ja (3) S(S/C + V) = P(ρ/C + V), kokonaislisäarvon suhdeluku = kokonaisvoiton suhdeluku. Tarkastellaan kohtaa (1). Mikäli nämä aggregaattitasapainot otetaan annettuina, niin nähdään, että hinnat voivat jakautua markkinoilla epätasaisesti, mutta ne (ρ) on pakko johtaa arvoista τ. Yhden tuotteen saama ylihinta tasoittuu toisen tuotteen saamalla alihinnalla, mutta niistä saadun yhteishinnan on pakko vastata niiden yhteenlaskettuja arvoja (c.p.), mikäli tehdään valinta ainoastaan kahden tuotteen välillä. Jos vaikka tuotteesta y saadaan seitsemän yksikköä hintaa (y = 7) ja tuotteesta v kolme yksikköä (v = 3) ja tuotteet y ja v ovat samanarvoiset, niin niiden välinen hinta voi jakautua epätasaisesti, mutta niiden yhteenlaskettu kokonaishinta ρ(y + v) vastaa niiden kokonaisarvoa τ(y + v). Kumpaankin tuotteeseen on käytetty yhtä paljon työtä eli ne ovat samanarvoiset, mutta niistä saatava hinta on erilainen johtuen markkinoilla tapahtuvista kysynnän ja tarjonnan vaihteluista. Siirrytään sitten kohtaan (2). Marxin mukaan lisäarvo on voiton lähde. Täten jos tuotteen y arvo on kymmenen yksikköä (y = 10) ja sen arvosta 50 % on lisäarvoa S, niin S(y) = 5. Vastaavasti, jos tuotteen v arvo on niin ikään kymmenen yksikköä (v = 10) ja sen arvosta 25 % on lisäarvoa S, niin S(v) = 2,5. Koska lisäarvoa on täten tuotteiden y ja v arvoista yhteensä 75 %, niin S(y + v) = 7,5 ja kokonaislisäarvo = 75 %. Koska lisäarvo on voiton lähde, niin myös olettamuksen P(y + v) = 75 % tulee pitää paikkansa. Aggregaattitasapaino (2) on täten kaikkein yksinkertaisin, koska siinä operoidaan ainoastaan arvomuodoilla, ei hinnoilla, jotka määräytyvät hivenen monimutkaisemmin kohdan (1) mukaisesti. Arvon määräytymisen funktio on τ = f(c, V, S) eli τ:n arvo määräytyy sen tuottamiseen käytetyn pääoman elimellisestä koostumuksesta C/V ja V:n (so. työvoiman) tuottaman lisäarvon suhdeluvusta S/(C + V). Tätä kaavaa voidaan pitää myös voiton funktiona. Jos pääoman elimellinen koostumus on C = 75 % ja V = 25 % ja V tuottaa lisäarvoa puolet arvostaan eli S = 50 %, niin S/(C + V) = 12,5 % kokonaispääomasta K = C + V. Tämä on samalla koko pääoman voittoaste. Katsotaan lopuksi kohtaa (3) ja todetaan, että jos S(S/C + V) = P(ρ/C + V) ja S = 12,5 % niin myös P = 12,5 %. Toisin sanoen lisäarvon suhdeluku = voiton suhdeluku, jos kohdat (1) ja (2) otetaan annettuina ja tietysti siten, että (c.p.), muut asiat pysyvät muuttumattomina. Kohdassa (3) ei kohdan (2) tapaan operoida pelkästään rahalla, vaan myös arvoilla. Näin ollen se, että sekä lisäarvon suhdeluku että voiton suhdeluku ovat 12,5 % ei tarkoita, että kapitalisti saisi automaattisesti voittoprosentikseen 12,5 %, vaan kohdan (1) kysyntä- ja tarjontavaihtelut johtavat voittoprosentin (so. realisoidun lisäarvon) vaihteluihin. Aggregaattitasolla nämä kolme tasapainoa

3 pitävät kuitenkin aina paikkansa jollakin annetulla ajanhetkellä t. Tarkastelemme seuraavaksi kuitenkin nimenomaan ajan vaikutusta tuotteiden arvoon ja voittoihin yhdistämällä kaikki olettamukset (i. - iii.) ajalliseen eli temporaaliseen ulottuvuuteen. Näin ollen edellä esitetyt kohdat (1) (3) pitävät paikkansa vain ja ainoastaan ajanhetkellä t. Tämä hetki t voidaan määrittää vaikkapa tuotantokierrokseksi, jonka vaihtuessa seuraavaan aggregaattitasapainojen tasot muuttuvat. Aivan ensiksi meidän tulee käsitellä sitä, miten voitot tasoittuvat keskimääräiseksi voitoksi. Kuten ylempänä kohdissa (1) (3) havaitsimme, hinnat (ρ) ja arvot (τ) eivät kohtaa toisiaan kuin poikkeustapauksissa. Tästä huolimatta kaikki kolme aggregaattitasapainoa pitävät jokaisella ajanhetkellä paikkansa. Vaikka tuotteiden arvot ja hinnat vaihtelevat, Marxin mukaan voitot pyrkivät tasoittumaan eri markkinoiden ja tuotteiden välillä niiden arvoista ja hinnoista huolimatta. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla taulukolla. 2 Taulukko 1. Tuotantokierros I C V C+V S τ P ρ S/(C + V) ρ/(c + V) I II III Taulukosta havaitaan, että se koostuu kolmesta eri sektorista: I:sta, joka tuottaa pääomahyödykkeitä, II:sta, joka tuottaa työntekijöiden kulutushyödykkeitä ja III:sta, joka tuottaa ylellisyyshyödykkeitä, so. hyödykkeitä, jotka menevät suoraan kulutukseen, eivätkä tue tuotantoprosessin I II uusintamista. Yksinkertaisuuden vuoksi lisäarvoprosentti on sata. kuvaa jokaisen sarakkeen yhteenlaskettua summaa. Havaitsemme, että kaikki kolme aggregaattitasapainoa toteutuvat: τ = ρ, kokonaisarvo = kokonaishinta toteutuu, sillä τ = 150 ja ρ = 150; S = P, kokonaislisäarvo = kokonaisarvo toteutuu sekin, koska S = 50 ja P = 50; lopuksi S(S/C + V) = P(ρ/C + V), kokonaislisäarvon suhdeluku = kokonaisvoiton suhdeluku toteutuu, sillä S(S/C + V) = 50 ja P(ρ/C + V) = 50. Huomaa, että kaksi viimeistä saraketta kuvaavat lisäarvon ja voiton prosentteina. Voimme havaita, että vaikka lisäarvon suhdeluku vaihteleekin sektoreittain, niin voiton suhdeluku muodostuu samaksi. Ajatellaan, että taulukko I. kuvaa ajanhetkeä t. Esitetyt aggregaattitasapainot pätevät vain ja ainoastaan ajanhetkellä t, koska taulukon 1. tuotteet (so. rivin summat) muodostavat ensimmäisen tuotantokierroksen I tuotteet, mikäli ja vain mikäli niitä ei kuluteta kokonaan kuten yksinkertaisen uusintamisen mallissa. Mikäli tuotantokierroksen I tuotteet muodostavat tuotantokierroksen II syötteet, havaitaan, että taulukossa on tapahtunut muutoksia. Tarkastellaan taulukkoa 2.

4 Taulukko 2. Tuotantokierros II C V C + V S τ P ρ S/(C + V) ρ/(c + V) I ,6 68, II ,7 45, III ,7 45, Havaitsemme tästä taulukosta, että pääoman elimellinen koostumus on muuttunut siten, että C:n osuus on kasvanut V:n kustannuksella. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta kolmanteen aggregaattitasapainoon S(S/C + V) = P(ρ/C + V), sillä työntekijät tuottavat kaikilla sektoreilla enemmän lisäarvoa. Aggregaattitasapainojen väliset suhteet pysyvät samoina. Voimme havaita, että tuotantokierroksien I ja II välillä on tapahtunut kasaantumista, ensimmäisen tuotantokierroksen tuotteet ovat muodostuneet toisen tuotantokierroksen syötteiksi. Edetään sitten olettamukseen (iii.), jonka mukaan pääoman elimellisen koostumuksen K = C/V muutos siten, että C > V, johtaa voiton suhdeluvun laskutendenssiin. Tarkastellaan aluksi taulukkoa 1., josta voimme helposti todeta kaikki kolme aggregaattitasapainoa. Taulukko 1. Tuotantokierros I C V C+V S τ P ρ S/(C + V) ρ/(c + V) I II III Muutetaan tämän jälkeen C:tä ja V:tä siten, että C:n osuus kasvaa ja V:n pienenee. Taulukko 3. Tuotantokierros III (huom. toiseksi viimeisen sarakkeen summa on pyöristetty) C V C+V S τ P ρ S/C+V ρ/c+v I ,5 25 II , III , Havaitsemme, että C:n osuus kokonaispääomasta on kasvanut 75:een prosenttiin. Kokonaispääoma on suuruudeltaan kuitenkin edelleen sata yksikköä. Lisäarvo S, jonka osuus V:sta on 100 % jälleen yksinkertaisuuden vuoksi, on pudonnut V:n mukana 25:een yksikköön. Tämä taas on vaikuttanut arvomuotoiseen kokonaisvoittoon P. Kokonaisarvo τ on sekin laskenut 125:een yksikköön, joka on vaikuttanut myös rahamuotoiseen kokonaisarvoon ρ. Täten voimme todeta kahdesta viimeisestä sarakkeesta, että viimeinen aggregaattitasapaino S(S/C + V) = P(ρ/C + V), lisäarvon suhdeluku = voiton suhdeluku, toteutuu sekin. Edellä mainittujen muutosten seurauksena, joista keskeisin on lisäarvon S pienentyminen, meillä on edelleen samankokoinen kokonaispääoma C + V kuin aiemmin, mutta taulukkomme sektorit tuottavat vähemmän arvoa, vähemmän lisäarvoa ja vähemmän voittoa.

5 Kuvataan sitten taulukoita ajallisessa ulottuvuudessa. Taulukko 1. kuvaa kolmen sektorin talouttamme hetkellä t₁ ja taulukot 2. ja 3. seuraavat ensimmäistä taulukkoa ajallisesti. Näin ollen t 1 <t 2 >t 3 eli talous on kasvanut kasautumalla ensimmäisten hetkien välillä ja pienentynyt voiton suhdeluvun laskun seurauksena toisen ja kolmannen hetken välillä. Mikäli mitään kokonaispääoman K = C + V muutosta eikä muutosta lisäarvon S tuotannossa tapahdu, voiton suhdeluvun laskutendenssi pitää vääjäämättä paikkansa (c.p.). Tämä ei tarkoita, etteikö yllä olevissa taulukoissa esitetty talous kykenisi tuottamaan enemmän lisäarvoa. Se voi tuottaa lisäarvoa muun muassa muuttamalla suhteellista työaikaa siten, että työntekijät tuottavat enemmän lisäarvoa kuin arvoa tai se voi painaa palkat alle työvoiman uusintamiskustannusten. Talous voi myös laajentua alueille, joissa pääoman elimellinen koostumus C/V on työvoimavaltaisempi. Näistä tekijöistä huolimatta Marxin teoria osoittaa, että pitkällä aikavälillä talouden kokonaispääoman K = C + V muutos siten, että C > V, johtaa voiton suhdeluvun laskutendenssiin. Lyhyesti sanottuna: mitä vähemmän lisäarvoa talous pystyy tuottamaan, sitä vähemmän voittoa sen on mahdollista saavuttaa. Lopuksi Edellä esitetyn tarkoitus on ollut osoittaa, ettei marxilainen taloustiede voi tunnistaa uusklassisen markkinatasapainon mahdollisuutta, mikäli sitä tulkitaan TSSI:n mukaisesti. Tämä on todistettu Marxin aggregaattitasapainojen sekä taulukoiden I, II ja III avulla. Voimme esitetyn perusteella todeta, ettei kriisi sellaisena kuin uusklassinen taloustiede sen esittää, ole tunnistettavissa marxilaisen taloustieteen pohjalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö marxilaisessa taloustieteessä olisi marxilaista kriisin käsitettä. Sen käsittely ei kuitenkaan kuulu tämän kirjoituksen aihepiiriin, vaan vaatii täysin oman käsittelynsä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on ollut todistaa marxilaisen taloustieteen rajoissa ja hyvin abstraktilla tasolla ettei kriisien takana ole poikkeuksellisia tai yllättäviä tekijöitä, vaan selkeä syy-seuraussuhde pääoman koostumuksen, teknologian ja lisäarvon tuottamiskyvyn välillä.

6 1 Kliman Andrew, Reclaiming Marx's Capital. A Refutation of the Myth of Inconsistency. Lexington Books, Lanham 2007, 2. Olettamus iii. ei esiinny ko. sivulla. 2 Kapitalism 101, Transformation? - Math supplement. [luettu ]. Taulukot I ja II.