Kasvun edellytykset. Saska Heino

Transkriptio

1 Kasvun edellytykset Saska Heino 1. Aluksi Pääoman kasvunopeus asettaa rajan kansantuotteen kasvulle. Mitä nopeammin pääoma kasvaa, sitä nopeammin kasvaa myös mahdollisuus tuotannollisiin sijoituksiin eli investointeihin kiinteään pääomaan ja työvoimaan. Brutto- ja nettokansantuotteiden määritelmät vaihtelevat kansantalouksittain. Ne voidaan käsittää eri toimialojen - - arvonlisäysten summana, tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana tai tulojen summana. 1 Selvää on määritelmästä riippumatta, että kansantuotteen kasvu edellyttää sen vuotuisen bruttoarvonlisäyksen summan ylittävän edeltäneen vuoden nettosumman. Karl Marxin määritelmää käyttääksemme: kansantuotteen uusintamisen tulee tapahtua laajennetusti, ei yksinkertaisesti. Tämä tarkoittaa, että kansantaloudessa tuotetun kokonaispääoman arvosumman tulee olla suurempi kuin sijoitetun alkupääoman arvosumma oli ennen tuotannon alkua. Yksinkertainen esimerkki on, että vuoden alussa sijoitettu kokonaispääoma C = 100 kasvaa vuodessa 5 %, jolloin kokonaispääoma on laajentunut vuoden kaksi alussa summaksi C = 105. Samalla kasautumisnopeudella kokonaispääoma on vuonna viisi laajentunut summaksi 100 1,05 5 =127,6. Marx itse käyttää Pääomassa yksinkertaista kaavaa M C M', jossa M tarkoittaa rahaa, C pääomaa ja M' summaa joka on suurempi kuin M, toisin sanoen M' = M + m. Kansantuotteen uusintaminen laajennetussa mittakaavassa edellyttää, että ainakin osa tuotannossa syntyneestä lisäarvosta s sijoitetaan kokonaispääomaan C ja joko sen osatekijään c, kiinteään pääomaan tai v, vaihtelevaan pääomaan eli työvoimaan. 2. Teoriaa Lisäarvon suhdeluku s'= s v on ratkaiseva tekijä pääoman kasautumisnopeudelle, sillä se asettaa rajat sijoitetun pääoman voiton suhdeluvulle p' = s. Koska lisäarvo on arvoa, joka työntekijät C luovat työaikanaan, mutta josta heille ei makseta korvausta, vaikuttaa tämän arvon suuruuteen suhteessa kokonaispääomaan C kaksi tekijää: (i) lisäarvon suhdeluku s'; ja (ii) pääoman elimellinen koostumus K = c. Jos s' kasvaa, se tarkoittaa, että tuotantoprosessin synnyttämä arvosumma w v kasvaa suhteessa työntekijöiden korvauksiin v. Arvosummalla tarkoitetaan tuotannossa kiinteän ja vaihtelevan pääoman käytön seurauksena syntyvää summaa, joka voi olla rahassa mitattuna vaikkapa 100. Jos tämä arvosumma jakautuu viiteen hyödykkeeseen n, on jokaisen hyödykkeen arvo w n = 20. Vastaavasti myös toisin päin: mikäli s' pienenee, voi myös summa w pienentyä. Niinpä Δ s' =Δ Σ w (1) eli lisäarvon suhdeluvun muutos vaikuttaa johtaa tuotannon arvosumman suuruuteen. Jos oletetaan, että lisäarvon suhdeluku s' muuttuu tekijän (i) mukaisesti, ja kaikki muut tekijät pysyvät muuttumattomina, kasvaa lisäarvosumma s suhteessa vaihtelevan pääoman v kustannuksiin. Näin s ollen myös voiton suhdeluku p' kasvaa, sillä sen kaavan mukaisesti jakolaskun C osoittaja s kasvaa suhteessa nimittäjään C, joka jakautuu osatekijöiksi c + v. Näin ollen olettaen, että kaikki 1 Bruttokansantuote. Käsitteet ja määritelmät. Tilastokeskus < [haettu ]

2 muut tekijät pysyvät ennallaan, ehto KASVUN EDELLYTYKSET Δ s'=δ p' (2) pätee. Sama voidaan esittää myös taulukossa, jossa ainoastaan kaavan (2) tekijät sekä niiden yhteinen määrittäjä s muuttuvat. Taulukossa 1. oletetaan, että sijoitettu alkupääoma C = 100 on sijoitettu siten, että puolet on käytetty kiinteään pääomaan c ja puolet vaihtelevaan v. Lisäarvon suhdeluku on 100 % eli työntekijät tuottavat 50 :n summan lisäarvoa 50 :n korvauksensa ohella. Tästä summasta sijoitetaan 50 % siten, että ⅔ siitä kulutetaan kiinteään pääomaan c ja ⅓ vaihtelevaan pääomaan v, so. sillä palkataan lisää työntekijöitä. Vuonna kaksi tämä tarkoittaa, että vuoden yksi tuotannon kokonaisarvosta w = 150 sijoitetaan kokonaispääomaan C yhteensä 125 ja 25 jää tuotantokapitalistin käyttöön voitoksi p. Katsotaan, minkälaiset vaikutukset näillä taustaolettamuksilla on lisäarvoon s ja voiton suhdelukuun p'. Vuosi C c v s w s' p' % 50% % 46% % 33% % 34% Taulukko 1. Pääoman kasautuminen ja voiton suhdeluku Taulukosta 1. havaitaan, että suuremman summan sijoittaminen c:hen kuin v:hen laskee s:ää ja siten p':a. Tämä taulukko toteuttaa pääoman kasautumisnopeuteen vaikuttavat ehdot (i) ja (ii), sillä myös taulukossa näkymätön K kasvaa. Yksinkertainen muutosnopeuslaskelma Δ c Δ v = f ' ( K ) (3) osoittaa, että pääoman elimellinen koostumus K kasvaa nopeudella 1,93 eli mahdollisen derivaatan kulmakerroin on f'(k) = 1,93. Vastaavasti lisäarvon suhdeluku s' kasvaa vakionopeudella, sillä Δ s = f ' ( s') (4) Δ v on yhtä kuin 1 eli f'(s') = 1. Kaavan (4) mukainen laskelma on sinänsä yhdentekevä, sillä jo vakioitu lisäarvon suhdeluku s' taulukossa 1. kertoo sen olevan muuttumaton 100 %. Voiton suhdeluvun kannalta lisäarvon suhdeluvun vakiomuutosnopeus on kuitenkin ratkaiseva. Koska lisäarvon suhdeluvun muutosnopeus on vain f'(s') = 1, se ei riitä pelastamaan voiton suhdelukua. Voiton suhdeluvun p' derivaatta lasketaan kaavalla Δ p ' ΔC = f ' ( p ' ), (5) jonka tuloksena voiton suhdeluvun derivaatta f'(p') = -0,38. Näin ollen p':n on laskeva. Tämä ei tietenkään tarkoita, että p eli voiton summa pienentyisi. Voiton suhdeluku p' kasvaa vuodesta kolme vuoteen neljä prosentilla. Jos oletettaisiin, ettei lisäarvon sijoittaminen tuotannon uusintamiseen laajennetussa mittakaavassa muuttuisi, vaan ⅔ siitä kulutettaisiin edelleen kiinteään pääomaan c ja ⅓ vaihtelevaan pääomaan v, niin voiton suhdeluku ei enää vuoden neljä jälkeen 2

3 muuttuisi, vaan säilyisi vuoden neljä tasolla (p' = 34 %). Voiton suhdeluvun laskutendenssin saavuttamiseksi tulisikin olettaa, että jatkuvasti suurempi osuus lisäarvosta s sijoitettaisiin kiinteään pääomaan c, jolloin olettaen, että s' pysyy muuttumattomana s:n osuus tuotannon kokonaisarvosta w pienentyisi v:n pienentymisen mukana. Kuvaaja 1. hahmottaa kaavan (5) tilannetta. Y-akseli kuvaa pääoman kasautumista rahamääräisenä eli euroissa sekä voiton suhdelukua prosenteissa. X-akseli kuvaa taasen kulunutta aikaa vuosissa. Kuvaaja 1. Pääoman kasautuminen ja voiton suhdeluku Kasautuminen, ja % Vuosi C p' Kilpailu markkinahinnoista ajaa tuotantokapitalistit eli yritykset alentamaan hyödykkeidensä hintoja. Jos oletetaan, että tuotantohinnat vastaavat hyödykkeiden arvoja eli π out =w out, niin hyödykkeet myydään markkinoille todellisine arvoineen. Tuotantohinnat kuitenkin poikkeavat yleensä varsinaisista kuluttajahinnoista eli markkinahinnoista. Oletetaan kolme tuotantokapitalistia, A, B ja C. Oletetaan, että kaikki kolme valmistavat samanlaista hyödykettä, eivätkä kuluttajat tee eroa heidän hyödykkeidensä välillä muutoin kuin niiden hinnan kautta. A, B ja C valmistavat tuotantohinnoiltaan eli arvoiltaan toisistaan poikkeavia hyödykkeitä. A:n hyödyke on arvoltaan vähäisin, B:n keskimääräisin ja C suurin. Koska hyödykkeet myydään markkinoille arvoaan vastaavalla tuotantohinnalla, voi A nostaa tuotantohintaansa markkinahinnan tasolle, B säilyttää tuotantohintansa markkinahintaa vastaavalla tasolla ja C joutuu alentamaan tuotantohintaansa markkinahinnaksi. Tämä ilmiö tunnetaan tuotantohintojen tasoittumisena markkinahinnoiksi. Katsotaan ilmiötä taulukossa 2. π inp π out π e A 1,5 2,0 1 3,0 B 2,0 3,0 0 3,0 C 2,5 4,0-1 3,0 Δ Taulukko 2. Tuotantohintojen tasoittuminen markkinahinnoiksi Taulukosta nähdään, että A kykenee nostamaan hyödykkeensä hintaa kolmeen euroon. Euron lisäys 3

4 on lisävoittoa eli voittoa, joka ei ole riippuvainen A:n hyödykkeen kokonaisarvosta tai sen lisäarvosta. Mikäli hyödykkeet tulisivat myydyiksi aina tuotantohinnoillaan, kaikkein arvokkaimmat hyödykkeet, joiden kokonaisarvoista w suurin osa olisi lisäarvoa s, toisivat tuotantokapitalisteille kaikkein suurimman voiton. Taulukko 2. ei kerro tuotantokapitalistien A, B ja C hyödykkeiden arvokokoonpanoa w = c + v + s. Koska kokonaisarvo hyödykkeelle on sama kuin sen arvokokoonpanon w summa c + v + s, ja koska kokonaisarvo vastaa rahassa mitattuna hyödykkeen tuotantohintaa π out, niin riippumatta arvokokoonpanosta hyödykkeen kokonaisarvoa on laskettava, mikäli sen markkinahinnan haluaa vastaavan sen tuotantohinnassa mitattua arvoa. Taulukko 3. kuvaa tuotantokapitalistien A, B ja C hyödykkeiden arvokokoonpanoja sekä voiton suhdelukua. Lisäarvon suhdeluku on vakioitu eli s' = 100 %. C c v s w s' p' A % 17% B % 50% C % 20% Taulukko 3. Hyödykkeiden arvokokoonpano ja voiton suhdeluku Taulukko 3. olettaa, että A, B ja C tuottavat kukin sata hyödykettä, jolloin kokonaistuotannon arvosumma, sarake w, on satakertainen yksittäisen hyödykkeen arvoihin nähden. A saa taulukossa 2. lisävoittoa euron hyödykkeeltä ( π e = 3 ja π out = 2 ). Näin ollen lisäarvosumma Σ s ABC jakautuu uudestaan siten, että A saa sata yksikköä lisää lisäarvoa. Koska arvon oletetaan taulukossa 2. vastaavan hintoja muutoin kuin lisävoiton osalta, niin A:n s = Tämä nostaa hänen voiton suhdelukuaan p' = 17 prosentista 125 euroon ja 83 prosenttiin. Mikäli tuotantokapitalisti haluaa lisävoittoa yllä esitetyssä kolmen tuottajan järjestelmässämme, hänen hyödykkeensä kokonaisarvon tulee alittaa kilpailijoiden hyödykkeiden kokonaisarvot ja tuotantohinnat. Näin ollen tuotantokapitalistilla on kannustin hyödykkeensä kokonaisarvon pienentämiseen. Tiedetään työarvoteorian pohjalta, että vain elävä työvoima v tuottaa lisäarvoa s. Kuollut työ, eli aiemman elävän työn tulos, kiinteä pääoma c, ei tuota lisäarvoa. Näin ollen pääoman elimellisen koostumuksen K siten, että c:n osuus kokonaispääomasta C kasvaa suhteessa vaihtelevaan pääomaan v, jolloin jälkimmäisen muutos vaikuttaa tuotannossa syntyvään arvonlisäykseen, lisäarvoon s. K:n muutosta on helppo tarkastella taulukosta 4. Vuosi C c v s w s' p' % 50% % 33% % 25% % 20% Taulukko 4. Pääoman elimellisen koostumuksen kasvu Taulukossa 4. koko lisäarvosumma s = 50 sijoitetaan kiinteään pääomaan c. Toisin sanoen taulukon tuotantokapitalistin investointiaste laskee voiton suhdeluvun mukana. Taulukko ei ota huomioon muutoksia tuotetun kokonaisarvon w yksikkömäärien muutoksessa. Voidaan esimerkiksi olettaa, että taulukon tuotantokapitalisti tuottaa hyödykettään vuonna yksi 150 yksikköä, jolloin jokaisen hyödykkeen arvo on 1,5. Vuonna neljä voidaan vastaavasti tuottaa jo 300 yksikköä, jolloin jokaisen yksilön arvo on laskenut euroon. Tuottavuus olisi näin ollen kasvanut kaksinkertaiseksi vuodesta yksi vuoteen neljä. 4

5 Δ c K:n muutosnopeus on = f ' ( K ), jolloin sen derivaatta f'(k) = 4. Kokonaispääoman C Δ v kasautumisnopeus ja voiton suhdeluvun p' muutos on esitetty kuvaajassa 2. Voiton suhdeluvun Δ p' muutosnopeus on = f ' ( p' ), joten f'(p') = -0,16. Toisin sanoen voiton suhdeluku laskee ΔC nopeudella -0,16 ja -40 prosenttiyksikköä vuodesta yksi vuoteen neljä. Kuvaaja 2. Pääoman kasautuminen ja voiton suhdeluku Kasautuminen, ja % Vuosi C p' 3. Lisäarvon suhdeluku, voiton suhdeluku ja kansantuotteen vuosimuutokset Kuvaaja 3. Nettokansantuote ja lisäarvon suhdeluku % 10% Vuosimuutos, % 5% 0% -5% -10% -15% Lähde: Tilastokeskus NKT s' Tämän kirjoitelman alussa todettiin, että voiton suhdeluku asettaa rajoituksen pääoman 5

6 kasautumisnopeudelle ja siten kansantuotteen muutokselle. Tuotantoa laajentavia investointeja ei voi tehdä eikä uutta työvoimaa palkata, mikäli tuotannossa syntyvää kokonaisarvonlisäystä w ei ole. Näin ollen on oletettavissa, että kaavan (1) mukaisesti muutos lisäarvon suhdeluvussa s' heijastuisi kansantuotteen nettoarvonlisäyksessä ja siten kansantuotteen kasvunopeudessa. Kuvaaja 3. esittää nettokansantuotteen arvonlisäyksen sekä lisäarvon suhdeluvun prosentuaalisen vuosimuutoksen rinnakkaisen liikkeen. Sinisellä korostettu alue viittaa 1990-luvun lamaan. Mielenkiintoista on, että vuosien rahoitusmarkkinakriisi näyttäytyy kuvaajassa paljon jyrkempänä romahduksena kuin 1990-luvun lama. Tämä kertoo osaltaan Suomen vientiriippuvuudesta: vientialan yritykset eivät ole kyenneet myymään hyödykkeitään, vaan varastojen täyttyminen on johtanut alaskirjauksiin ja jyrkkiin tappioihin. Samalla, kun nettokansantuotteen arvonlisäys on kääntynyt negatiiviseksi, myös tuotannon arvonlisäyksen suhde työntekijäkorvauksiin, v:hen, on pienentynyt. Nettokansantuotteen arvonlisäyksen vuosimuutokset puuttuvat vuosilta Tämä johtuu siitä, että arvonlisäys on laskettu kuvaajaa varten inflaatiotarkastettuna eli jokaisen vuoden nettoarvonlisäys on jaettu kyseisen vuoden rahanarvolla Tilastokeskuksen rahanarvokertoimen avulla. 2 Siirtyminen euroon eli käytännössä rahan arvon kuusinkertaistuminen olisi näyttäytynyt kuvaajassa tarpeettoman suurena muutoksena. Jo silmämääräinen tarkastelu osoittaa, että lisäarvon suhdeluvun s' ja nettokansantuotteen arvonlisäyksen (NKT) välillä on positiivinen riippuvuussuhde. Ei olekaan ihme, että korrelaatio R² = 0,752 eli yhteiskuntatieteiden näkökulmasta kohtuullisen merkittävä. Kaava (1) pitää tältä osin paikkansa: muutos lisäarvon suhdeluvussa tarkoittaa muutosta nettokansantuotteen vuotuisessa arvonlisäyksessä (tai -vähennyksessä!). Lisäarvon suhdeluvun muutos asettaa rajat voiton suhdeluvun muutokselle kaavan (2) mukaisesti. Näin ollen on syytä katsoa myös, minkälainen on lisäarvon suhdeluvun ja voiton suhdeluvun välisten vuosimuutosten suhde. 10% 5% Kuvaaja 4. Lisäarvon ja voiton suhdeluvut Vuosimuutos, % 0% -5% -10% -15% Lähde: Tilastokeskus p' s' Voiton suhdeluku p' on jäänyt kuvaajassa laskematta vuosille 1975 ja Syynä tähän on investointien ja voittojen eriaikaisuus: investoinnit on tehtävä ennen kuin niistä voi kirjata 2 Rahanarvokerroin Tilastokeskus < [haettu ] 6

7 mahdollista voittoa. Täten esimerkiksi vuonna 1975 tai sitä ennen tehdyt investoinnit näkyvät voittoina vasta vuonna Vuonna 2002 tapahtunut siirtymä euroon kuusinkertaisti rahan nimellisarvon välisenä yönä. Näin ollen vuonna 2001 tehtyjen investointien voitot näyttäytyisivät inflaatiotarkastetussa voiton suhdeluvussa niin ikään kuusinkertaisina. Kuten kuvaajassa 3., myös kuvaajassa 4. voidaan havaita jo äkillisellä tarkastelulla keskinäisriippuvuus arvosarjojen s' ja p' välillä. R² onkin = 0,934 eli vahva. Syy tähän on varsin ilmeinen: kansantuotteen nettoarvonlisäys luo raamit kaikille tuloille, niin palkoille, palkkioille kuin pääomatuloillekin. Voiton määritelmästä on tässä yhteydessä hyvä todeta, että voitolla tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaisesti sitä osaa nettokansantuotteen vuotuisesta arvonlisäyksestä, joka ei mene työntekijäkorvauksiin eli palkkoihin. Näin ollen osa voitosta täytyy varata joka vuosi aina seuraavan vuoden investointeja varten, eikä siitä suinkaan voi pelkästään maksaa osinkoa yritysten omistajille. Koska kansantuotteen vuotuinen nettoarvonlisäys on riippuvainen lisäarvon suhdeluvusta s' ja siten tuotannossa syntyvästä arvonlisäyksestä, lisäarvosta s, ja koska voiton suhdeluku on riippuvainen lisäarvon suhdeluvusta, on oletettavaa, että myös voiton suhdeluvun ja kansantuotteen nettoarvonlisäyksen välillä on jonkinasteinen riippuvuus. Kuvaaja 5. esittää p':n ja NKT:n vuosimuutosten suhteen. 15% 10% Kuvaaja 5.Nettokansantuote ja voiton suhdeluku Vuosimuutos, % 5% 0% -5% -10% Lähde: Tilastokeskus NKT p' Puuttuvat vuodet selittyvät samalla periaatteella kuin aiemmissakin kuvaajissa. Nettokansantuotteen ja voiton suhdeluvun vuosimuutoksen välinen korrelaatio ei ole yhtä vahva kuin aiemmissa kuvaajissa. Se on silti selkeästi positiivinen, kuten lukema R² = 0,676 antaa ymmärtää. Ottaen huomioon kuvaajan 5. käyrien välisen teoreettisen riippuvuussuhteen voidaan sanoa, että muutos voiton suhdeluvussa ohjaa nettokansantuotetta, siinä missä lisäarvon suhdelukukin. 4. Lopuksi Yllä esitetyn perusteella voidaan varsin luottavaisesti sanoa seuraavaa: (i) lisäarvon suhdeluku s' ehdollistaa voiton suhdeluvun p' kehityksen; 7

8 (ii) mikä puolestaan luo puitteet kansantuotteen vuotuisessa arvonlisäyksessä tapahtuville muutoksille. Lisäarvon suhdeluvun s' takana on pääoman elimellisen koostumuksen K kaltaisia tekijöitä. Mikäli kiinteän pääoman c kokonaisarvo suhteessa vaihtelevaan pääomaan, elävään työhön v ja siten kokonaispääomaan C pienenee lisäarvon suhdeluvun pysyessä muuttumattomana, voi voiton suhdeluku p' kasvaa. Koska tuotannolliset investoinnit eli käytännössä kiinteän pääoman hankinnat ovat vähentyneet 1990-luvun laman jälkeen 3 samalla, kun s' on kasvattanut p':tä, on kansantuotteen vuotuinen nettoarvonlisäys voinut kasvaa. Kun tuotantokapitalistien tuotannossa syntyneestä arvonlisäyksestä voidaan merkitä vaikka + w on tarvinnut käyttää aiempaa pienempi osa c:n uusintamiseen, on hyödykkeiden myynnistä saaduista tuloista voitu maksaa entistä suurempi osa osinkoina, palkkoina ja palkkioina sekä muina johtoportaan kannustinkorvauksina. Kuvaaja 6. osoittaa palkansaajakorvausten (D1K) ja toimintaylijäämän (B2NT) välistä suhdetta kansantalouden tilinpidossa vuosina Tilastokeskuksen määritelmän mukaan toimintaylijäämä (netto) saadaan, kun arvonlisäyksestä vähennetään palkansaajakorvaukset ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot sekä kiinteän pääoman kuluminen. Se on tuotantotoimintojen yli- tai alijäämä ennen korkoja, maanvuokria tai muita maksuja ja vastaa tuloa, jonka yksiköt saavat tuotantovälineidensä omasta käytöstä. 4 Näin ollen se on varsin hyvä osoitin nettovoitolle pääomatulojen lähteenä koko kansantalouden tasolla. Siitä jaetaan niin maankorkoa, osinkoa, korkotuloja kuin muitakin omaisuustuloja Kuvaajan 6. indeksin perusvuosi on 1991 ja sen indeksilukema on 100. Kuvaajan luvut on inflaatiokorjattu ja vuosien luvut on saatu jakamalla niiden arvot markan vuoden 1999 kurssilla 1 = 5,945 FIM. Kuvaaja 6. Palkansaajakorvaukset ja toimintaylijäämä 1991 = Indeksi Lähde: Tilastokeskus Palkansaajakorvaukset Toimintaylijäämä 3 Heikki Niemeläinen, Minne hyvinvointiyhteiskunnan rahat ovat kadonneet? Artikkeli lehdessä Talous & Yhteiskunta 4/2008, Toimintaylijäämä. Käsitteet ja määritelmät, Tilastokeskus < [haettu ] 8

9 Kuvaajasta nähdään selvästi, kuinka 1990-luvun loppupuolelta aina vuoteen 2008 jatkuneella kaudella toimintaylijäämät kasvoivat merkittävästi suhteessa palkansaajakorvauksiin eli työntekijöiden palkkoihin ja palkkioihin. Investoimattomuus kannattaa, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Mikäli tuotantokapitalistien tuotannossa synnyttämästä lisäarvosta s suurempi osa olisi käytetty investointeihin kokonaispääoman C kasvattamiseksi, eivät p' tai varsinainen voitto p eli tässä toimintaylijäämä, olisi kasvaneet niin voimakkaasti kuin ne tekivät 1990-luvun laman jälkeisinä vuosina. Voiton suhdeluvun p' kasvu on näkynyt myös nettokansantuotteen (NKT) kasvussa vuosina Kuvaajassa 7. on esitetty nettokansantuotteen kasvu indeksin perusvuoden ollessa Kuvaaja 7. NKT:n kasvu = 100 Indeksi Lähde: Tilastokeskus Kuvaavaa Suomen taloushistorian kannalta on, että vuosikymmenten keskikasvu on vaihdellut suunnilleen voiton suhdeluvun muutosten mukaisesti. Keskiarvo 107, , , , Taulukko 5. Nettokansantuotteen kasvunopeus Suomen talouden tulevaisuuden kannalta on mielenkiintoista nähdä, miten viennin ja elinkeinorakenteen muutokset tulevat vaikuttamaan sekä pääomien kasautumiseen ja voiton suhdelukuun että kansantuotteen kasvunopeuteen. Ympäristön ja ilmaston kannalta nykyisen kokoinen kansantalous ja -tuote sekä jälkimmäisen uusintaminen ovat kestämättömät. Raakaainevaraintojen ehtyminen sekä kansantuotteen kasvattaminen käynevätkin tulevaisuudessa entistä vaikeammiksi, eikä ole taattua, että vuosien kaltaista kasvupyrähdystä tullaan näkemään ainakaan ilman merkittävää schumpeterilaista luovan tuhon jaksoa, lamaa. 9

10 Lähteet Lehdet Heikki Niemeläinen, Minne ovat hyvinvointiyhteiskunnan rahat kadonneet? Artikkeli lehdessä Talous & Yhteiskunta 4/2008, Internet Tilastokeskus, Bruttokansantuote. Käsitteet ja määritelmät < [haettu ] Rahanarvokerroin < [haettu ] Toimintaylijäämä. Käsitteet ja määritelmät, < [haettu ] 10