Autologiset kantasolusiirrot. aiheet non-hodgkin-lymfoomissa. Esa Jantunen, Taru Kuittinen, Eija Mahlamäki ja Tapio Nousiainen
|
|
- Maria Uotila
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Alkuperäistutkimus Autologiset kantasolusiirrot non-hodgkin-lymfoomissa Esa Jantunen, Taru Kuittinen, Eija Mahlamäki ja Tapio Nousiainen Non-Hodgkin-lymfoomat ovat yleisin autologisella kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon aihe. Intensiivihoitoa pidetään aiheellisena solunsalpaajahoitoon reagoivissa uusiutuneissa nopeakasvuisissa lymfoomissa. Hoitomuodon asema on epäselvempi huonoennusteisten nopeakasvuisten lymfoomien ensihoidossa kuten myös manttelisolulymfoomassa ja follikulaarisessa lymfoomassa. Esitämme kokemuksiamme sadasta ensimmäisestä KYS:ssa autologiseen kantasolusiirto-ohjelmaan tulleesta lymfoomapotilaasta. Veren kantasolujen keräys onnistui 80 %:lla potilaista. Intensiivihoidon on tähän mennessä saanut 76 potilasta. Suurisoluisessa B-solulymfoomassa varhaiset relapsit ovat tavallisia, mutta ensilinjan hoidon jälkeen intensiivihoidon saaneista puolet näyttää parantuvan. Follikulaarisessa lymfoomassa ja manttelisolulymfoomassa nähdään myöhäisiäkin relapseja, ja on epävarmaa, onko autologisella kantasolusiirrolla tuettu intensiivihoito näissä taudeissa parantava. Keskeisiä kysymyksiä lymfoomien intensiivihoidossa ovat indikaatioiden tarkentuminen, kantasolujen mobilisaation tehostuminen, relapsien esto sekä allogeenisten kantasolusiirtojen aseman selkiintyminen. Solunsalpaajiin reagoivien syöpätautien hoitotulokset saattavat parantua, kun solunsalpaajien annoksia suurennetaan, mutta rajoittavaksi tekijäksi tulee tällöin erityisesti vaikea luuydinvaurio. Vahvan solunsalpaajalääkityksen (intensiivihoidon) siedettävyyttä voidaan merkittävästi parantaa keräämällä etukäteen potilaan verestä tai luuytimestä kantasoluja, jotka annetaan tukihoitona lääkityksen jälkeen. Tällainen autologisen kantasolusiirron tukema intensiivihoito on viime vuosina tullut suosituksi erityisesti lymfoomissa ja myeloomassa. Non- Hodgkin-lymfoomat (NHL) ovat yleisin autologisen siirron aihe Euroopassa (Gratwohl ym. 1999). Yli 90 % autologisista siirroista tehdään veren kantasolujen tuella. Veren kantasolujen käytön etuna luuytimestä kerättyyn siirteeseen nähden on erityisesti veriarvojen nopeampi paraneminen intensiivihoidon jälkeen sekä tästä seuraava intensiivihoidon vähäisempi toksisuus (Schmitz ym. 1996, Majolino ym. 1997, Remes ym. 1997, Geissler ym. 1998). Autologisella kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon aiheet non-hodgkin-lymfoomissa ovat osin vielä vakiintumattomat (Ruutu 1998, Shipp ym. 1999). Syynä on se, että tästä hoitomuodosta verrattuna standardihoitoon on tehty vain vähän satunnaistettuja tutkimuksia. Myös monet tekniset yksityiskohdat, kuten kantasolujen optimaalinen mobilisaatiotapa, kantasolusiirteen puhdistamisen merkitys sekä optimaalinen esihoito, ovat vielä puutteellisesti selvitettyjä. Esitämme kokemuksiamme sadasta ensimmäisestä KYS:n hematologian osaston intensiivihoito-ohjelmaan otetusta NHL-potilaasta. Duodecim 2001;117:
2 Potilaat ja menetelmät KYS:n aikuishematologian osaston kantasolusiirto-ohjelmaan oli mennessä otettu sata NHL-potilasta viidestä keskussairaalapiiristä. Potilaiden keskeiset piirteet on esitetty taulukossa. Suurisoluisissa ja muissa kohtalaisen tai erittäin nopeakasvuisissa lymfoomissa solunsalpaajahoitoon reagoiva relapsi oli tavallinen intensiivihoidon aihe. Näissä tautiryhmissä myös niille potilaille, joilla oli kaksi tai kolme epäedullista ennustetekijää (IPI-pisteet) (Shipp ym. 1993), harkittiin intensiivihoitoa, kuten myös niille, jotka eivät saavuttaneet remissiota ensilinjan solunsalpaajahoidolla. Follikulaarisessa lymfoomassa ja manttelisolulymfoomassa potilaan riski arvioitiin yksilöllisesti taudin levinneisyyden, muiden ennustetekijöiden ja hoitovasteen perusteella. Erityisesti nuoremmille potilaille intensiivihoitoa harkittiin ensilinjan hoidon jälkeen konsolidaatiohoidoksi. Kantasolujen mobilisaatio ja kerääminen. Ainakin yhden kantasolumobilisaatiohoidon on saanut 99 NHL-potilasta. Heistä 95 on saanut ensimmäisenä mobilisaatiohoitona suuriannoksisen syklofosfamidilääkityksen (4 g/m 2 ) ja granulosyyttikasvutekijää (5 µg/kg/vrk). Potilaat tulivat mobilisaatiohoidon jälkeen hematologiselle osastolle kahdeksan vuorokauden kuluttua, ellei kuume tai muu tukihoitojen aihe edellyttänyt varhaisempaa sairaalaan tuloa. Seuraavana aamuna mitattiin virtaussytometrilla CD34-pintamerkkiominaisuuden omaavien solujen määrä veressä ja tehtiin päätös kantasoluafereesin aloituksesta. Jos CD34-arvo oli yli 20 x 10 6 /l, potilaalle asetettiin keräyskatetri ja tehtiin afereesi. Afereesit aloitettiin myös jos arvo oli x 10 6 /l ja leukosyyttimäärä oli lisääntymässä. Veren CD34-määrän ollessa välillä 5 10 x 10 6 /l on vain poikkeustapauksissa aloitettu solujen keräys. Tällöin on arveltu pienten leukosyytti- ja trombosyyttiminimien ja leukosyyttimäärän hitaan kasvun perusteella, että kyseessä on niukasti kantasoluja mobilisoiva potilas, joka tuskin saavuttaisi suurempia veren CD34- pitoisuuksia myöhemminkään. Kantasolujen keräyksissä tavoitteena on ollut saada vähintään 2,0 x 10 6 /kg CD34-positiivisia soluja tai yli 5x10 6 /kg, jos on pyritty CD34-positiiviseen puhdistukseen (selektio). Minimimäärä intensiivihoidon tukemisessa on ollut 1,5 x 10 6 /kg CD34-positiivisia soluja sisältävä siirre (valikoiduissa siirteissä 1 x 10 6 /kg, jos varastossa on lisäksi selekoimattomia soluja). Keräyksen jälkeen saaliin CD34-solujen määrä laskettiin ja tehtiin päätös mahdollisista lisäkeräyksistä. Keräystuote käsiteltiin kantasolulaboratoriossa, jäädytettiin ohjelmoitavalla solujen pakastuslaitteella ja varastoitiin nestetypellä varmistettuun pakastimeen ( 140 C) myöhempää käyttöä varten. Intensiivihoito ja tukihoidot. Syyskuuhun 2000 mennessä kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon oli saanut 76 NHL-potilasta. Tammikuuhun 1998 käytimme BEAC-hoitoa (karmustiini 300 mg/m 2, etoposidi 800 mg/m 2, sytarabiini 800 mg/m 2 ja syklofosfamidi mg/m 2 ). Helmikuusta 1998 toukokuuhun 2000 käytimme BEAM-hoitoa (karmustiini 300 mg/m 2, etoposidi mg/m 2, Taulukko. Sadan ensimmäisen KYS:ssä autologiseen kantasolusiirto-ohjelmaan otetun lymfoomapotilaan piirteitä. Sukupuoli naisia 38 miehiä 62 Ikä (v), mediaani 48 vaihteluväli yli 60-vuotiaita 21 Diagnoosi suurisoluinen B-solulymfooma 50 manttelisolulymfooma 16 follikulaarinen lymfooma 16 T-solulymfooma 11 muu 7 IPI diagnoosivaiheessa, mediaani 2 Hoidon linja mobilisaatiovaiheessa I (CR/PR/refraktaari) 65 > I (CR/PR/refraktaari) 35 IPI = International Prognostic Index (Shipp ym. 1993) CR = täydellinen remissio PR = osittainen remissio sytarabiini mg/m 2 ja melfalaani 140 mg/m 2 ). Kesäkuussa 2000 siirryimme jälleen BEAC-hoitoon. Intensiivihoidon jälkeen kantasolusiirre infusoitiin sentraalisen katetrin kautta. Esilääkitykseksi annettiin hydrokortisonia, difenhydramiinia ja tropisetronia. 1 2 vuorokauden kuluttua solujen palautuksesta alettiin antaa granulosyyttikasvutekijää 5 µg/kg/vrk, ja hoitoa jatkettiin kunnes neutrofiilimäärä oli yli 1 x 10 9 /l. Hemoglobiinipitoisuus pyrittiin pitämään intensiivihoidon aikana suurempana kuin 80 g/l, ja trombosyyttisiirtoja annettiin, jos veren trombosyyttipitoisuus oli alle 20 x 10 9 /l. Neutropeniavaiheen kuumeen ilmaantuessa aloitettiin beetalaktaamin ja netilmysiinin yhdistelmä, johon tarvittaessa liitettiin kuumeilun jatkuessa flukonatsoli (200 mg/vrk suun kautta) tai amfoterisiini B (0,7 mg/kg/vrk laskimoon). Potilaat saivat sulfa-trimetopriimia (sulfa-allergikot pentamidiinia) Pneumocystis carinii profylaksina neljän kuukauden ajan intensiivihoidon jälkeen. Ne potilaat, joilla oli todettavissa jäännöskasvainta ennen intensiivihoitoa tai vielä sen jälkeen, ohjattiin sädehoitoon. Tulokset Tulososassa ilmoitettavat luvut ovat mediaaneja, ellei toisin mainita. Kokonaiselinajanodote samoin kuin progressioton elinaika on arvioitu Kaplan Meierin menetelmällä tavallisimmissa lymfoomatyypeissä. Viimeinen seurantapäivä tässä analyysissä on Elossa olevien potilaiden minimiseuranta-aika oli neljä kuukautta intensiivihoidosta E. Jantunen ym.
3 Kantasolujen mobilisaatio ja afereesit. Mobilisaatiohoidon jälkeen neutropeniavaiheessa ilmaantui kuumetta 49 potilaalle (50 %). Puolet potilaista tarvitsi verituotteita. Afereesit aloitettiin kymmenen vuorokauden kuluttua mobilisaatiohoidon alusta (9 17 vrk). Veren CD34-positiivisten solujen huippupitoisuus oli 24 x 10 6 /l (< 1 232); vain 31 %:lla potilaista huippu oli yli 40 x 10 6 /l. Potilaista 40 %:lla CD34-positiivisten solujen huippu jäi alle 20 x 10 6 /l. Heistä puolelta saatiin kerättyä intensiivihoidon tukemiseen riittävä siirre. Viideltäkymmeneltä potilaalta (51 %) saatiin yhdellä keräyksellä riittävä solusaalis. Kolmentoista keruusaaliille tehtiin CD34-positiivisten solujen valikointi. Yhdeksälletoista potilaalle (19 %) ei mobilisoitunut intensiivihoidon tukemiseen riittävää määrää kantasoluja verenkiertoon; useimmiten afreeseja ei aloitettu lainkaan (CD34-positiivisia soluja alle 5 x 10 6 /l). Kerättyjen CD34-positiivisten solujen määrän mediaani oli 3,2 x 10 6 /painokilo (0,1 19,7 x 10 6 /kg). Intensiivihoitoon liittyvä toksisuus ja tukihoitojen tarve. Intensiivihoidon tukemiseen käytettiin pelkästään verestä kerättyjä kantasoluja 72 potilaalla (95 %), luuytimestä kerättyjä soluja kolmella ja yhdellä molempia. Kuumetta ilmaantui 97 %:lle intensiivihoidon jälkeen. Neutrofiilimäärä ylitti arvon 0,5 x 10 9 /l yhdeksän vuorokauden (7 22 vrk) kuluttua kantasolujen palautuksesta, ja trombosyyttimäärä oli yli 20 x 10 9 /l ilman trombosyyttisiirtoja 12 vuorokauden (8 44 vrk) kuluttua. Osastohoitojakson mediaani intensiivihoidon yhteydessä oli 21 vuorokautta (16 68 vrk). Infektioiden lisäksi merkittävimmät intensiivihoidon haitat kohdistuivat ruoansulatuskanavaan. Vaikeata mukosiittia (WHO:n asteikolla yli 2) todettiin 45 %:lla potilaista ja hankalampaa ripulia (WHO:n asteikolla 2) 15 %:lla. Neljä potilasta (5 %) kuoli intensiivihoidon varhaiskomplikaatioihin (alle 100 vuorokauden aikana). Yksi potilas menehtyi verenkiertovajaukseen ja kolmelle kehittyi sepsiksen (Pseudomonas aeruginosa yhdellä, Klebsiella pneumoniae yhdellä ja Streptococcus pneumoniae + Candida albicans yhdellä) komplikaationa fataali monielinvaurio. Neljä potilasta oli tehohoidossa intensiivihoidon jälkeen; heistä yksi jäi henkiin. Seurantatiedot. Intensiivihoitoon mahdollisesti liittyviin myöhäiskomplikaatioihin on menehtynyt kaksi potilasta. Yhdelle kehittyi akuutti myelooinen leukemia, ja hän menehtyi kahden vuoden kuluttua lymfooman ollessa remissiossa. Toinen potilas sairastui vaikeaan keuhkokuumeeseen neljän kuukauden kuluttua ja menehtyi epäselvään keskushermostovaurioon. Syyskuun loppuun 2000 mennessä oli todettu lymfooman relapsi tai eteneminen kaikkiaan 30:llä 76:sta potilaasta (40 %). Valtaosa relapseista oli varhaisia (mediaani neljä kuukautta). Relapsin jälkeen ennuste oli yleensä huono; mediaanielinaika oli vain kolme kuukautta. Kuitenkin erityisesti follikulaarisessa lymfoomassa ja manttelisolulymfoomassa osa potilaista saavutti vielä relapsin jälkeen hyviä hoitovasteita. Kokonaiselinaika ja tauditon elinaika suurisoluisessa B-solulymfoomassa, follikulaarisessa lymfoomassa ja manttelisolulymfoomassa intensiivihoidosta laskettuna on esitetty kuvissa 1 3. Pohdinta Non-Hodgkin-lymfoomien autologisen intensiivihoidon keskeinen kysymys on se, milloin tällainen hoitomuoto on yleensä tarpeen. Varmaa tietoa kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon paremmuudesta verrattuna tavanomaiseen hoitoon on vain uusiutuneista, solunsalpaajahoitoon reagoivista, histologisesti hyvin aggressiivisista lymfoomista (Philip ym. 1995). Olemme käyttäneet runsaasti autologisella kantasolusiirrolla tuettua intensiivihoitoa osana ensilinjan hoitoa nimenomaan suurisoluisissa B-solulymfoomissa, ellei antrasykliinipohjaisella lääkityksellä ole saavutettu remissiota tai potilaan ennuste tavanomaisessa hoidossa on arvioitu muutoin huonoksi. Ensilinjan intensiivihoito saattaa parantaa ennustetta, jos nopeakasvuista lymfoomaa sairastavalla on huonoon ennusteeseen viittaavia tekijöitä (International Prognostic Index, IPI) (Shipp ym. 1993). Tämän näkökohdan puolesta puhuu ranskalaisten tekemän suuren satunnaistetun LNH87-tutkimuksen jälkianalyysi (Haioun ym. 1997, 2000). Autologiset kantasolusiirrot non-hodgkin-lymfoomissa 1153
4 Osuus potilaista Kokonaiselinaika Tauditon elinaika Kuukausia intensiivihoidosta Kuva 1. Kokonaiselinaika ja tauditon elinaika suurisoluisessa B-solulymfoomassa kantasolusiirrosta laskettuna. Seuranta-ajan mediaani 13 kuukautta. Yhtenäinen viiva kuvaa niitä 30:tä potilasta, jotka saivat intensiivihoidon ensilinjan hoidon jälkeen, ja katkoviiva niitä kahdeksaa, joilla oli yksi tai useampi relapsi ennen intensiivihoitoa. Osuus potilaista Kokonaiselinaika Tauditon elinaika Kuukausia intensiivihoidosta Kuva 2. Kokonaiselinaika ja tauditon elinaika follikulaarista lymfoomaa sairastaneilla. Seuranta-ajan mediaani 25 kuukautta intensiivihoidosta. Yhtenäinen viiva kuvaa niitä seitsemää potilasta, jotka saivat intensiivihoidon ensilinjan hoidon jälkeen, ja katkoviiva potilaita, jotka tulivat intensiivihoitoon yhden tai useamman relapsin jälkeen. Viime vuosina on julkaistu muutamia pieniä satunnaistettuja tutkimuksia ensilinjan intensiivihoidoista nopeakasvuisissa lymfoomissa. Joissakin tutkimuksissa intensiivihoidon ei ole todettu parantavan tuloksia verrokkeihin nähden (Verdonck ym. 1995, Santini ym. 1998). Toisaalta Giannin ym. (1997) tutkimuksessa intensiivihoidon saaneilla todettiin pidempi tauditon elinaika. Vakuuttava näyttö intensiivihoidon hyödystä osana ensilinjan hoitoa odottaa vielä keskeneräisten prospektiivisten satunnaistettujen tutkimusten valmistumista (Shipp ym. 1999). Omassa aineistossamme relapseja tavattiin paljon tässä potilasryhmässä myös niillä suurisoluista B-solulymfoomaa sairastavilla potilailla, joilla intensiivihoito toteutettiin huonojen ennustepiirteiden vuoksi osana ensilinjan hoitoa; toisaalta puolet näistä potilaista näyttää parantu E. Jantunen ym.
5 Osuus potilaista Kokonaiselinaika Tauditon elinaika Kuukausia intensiivihoidosta Kuva 3. Manttelisolulymfoomapotilaiden kokonaiselinaika ja tauditon elinaika. Seuranta-ajan mediaani 42 kuukautta intensiivihoidosta. Yhtenäinen viiva kuvaa niitä seitsemää potilasta, jotka saivat intensiivihoidon ensilinjan hoidon jälkeen, ja katkoviiva potilaita, jotka tulivat intensiivihoito-ohjelmaan yhden tai useamman relapsin jälkeen. van eikä myöhäisiä relapseja ole ilmaantunut. Relapsin jälkeen tehdyissä intensiivihoidoissa tulokset näyttävät kokemustemme mukaan varsin vaatimattomilta suurisoluisissa B-solulymfoomissa. Autologisella kantasolusiirrolla tuettua intensiivihoitoa pidetään lupaavana hoitomuotona manttelisolulymfoomassa (Khouri ym. 1998, Decaudin ym. 2000). Satunnaistettuja vertailuja muihin hoitoihin ei kuitenkaan toistaiseksi ole julkaistu. Kokemustemme mukaan relapseja esiintyy kohtalaisen runsaasti intensiivihoidon jälkeen manttelisolulymfoomaa sairastavilla, eikä eloonjäämiskäyrissä näytä olevan eroja sen mukaan, onko intensiivihoito annettu varhain vai relapsin jälkeen. Vaikka ei ole tietoa siitä, onko autologinen kantasolusiirto parantava hoito tässä taudissa (Freedman ym. 1998), intensiivihoito näyttää kuitenkin tarjoavan lupaavan elinajanodotteen tautimuodossa, jossa tavanomaisen hoidon pitkäaikaistulokset ovat osoittautuneet peräti vaatimattomiksi. Follikulaarisessa lymfoomassa on monia hoitovaihtoehtoja, mutta laajalle levinneessä taudissa mitään ei voi pitää parantavana. Autologisen kantasolusiirron tukemalla intensiivihoidolla suuri osa potilaista saavuttaa molekulaarisen remission (Apostolids ym. 2000), joka todennäköisesti ennakoi hyvää prognoosia. Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, parantaako intensiivihoito kokonaisennustetta tässä taudissa, joskin viitteitä tästä on esitetty (Freedman ym. 1999, Horning ym. 2001). Olemme havainneet kohtalaisen runsaasti relapseja intensiivihoidon jälkeen tässä lymfoomatyypissä; seuranta-ajat ovat kuitenkin vielä liian lyhyitä pitkäaikaistulosten arviointiin. Veren kantasolujen keräys onnistui tässä aineistossa noin 80 %:lla potilaista. Luku vastaa ulkomaisia kokemuksia (Russell ym. 1998). Olemme käyttäneet mobilisaatiohoitona lähes pelkästään suuriannoksisen syklofosfamidin ja granulosyyttikasvutekijän yhdistelmää. Tästä mobilisaatiohoidosta on runsaasti kokemuksia, ja keräyksen aloitusaika on usein helposti arvioitavissa. Haittapuolena on se, että huomattavalta osalta potilaista ei saada kerättyä intensiivihoidon tukemiseen riittävää siirrettä. Lisäksi syklofosfamidimobilisaatioon liittyy varsin paljon tukihoitojen tarvetta. Joissakin keskuksissa on käytetty mobilisaatioon solunsalpaajahoitojen kuten MIME:n (Aurlien ym. 1998), IVE:n (McQuaker ym. 1997) tai ICE:n (Moskowitz ym. 1999) ja kasvutekijän yhdistelmää. Suuri- Autologiset kantasolusiirrot non-hodgkin-lymfoomissa 1155
6 annoksinen etoposidi näyttää myös olevan tehokas kantasolujen mobilisoija (Reiser ym. 1999). Satunnaistettuja tutkimuksia muista solunsalpaajista verrattuna syklofosfamidiin ei kuitenkaan ole julkaistu. Olisi tärkeää tunnistaa ne potilaat, joilta on vaikeaa kerätä riittävää veren kantasolusiirrettä. Tällaiselle potilaalle voitaisiin kokeilla uudempia mobilisaatiokeinoja. Joitakin huonoon mobilisoitumiseen viittaavia tekijöitä on jo löydetty. Tällaisia ovat pitkä aiempi solunsalpaajahoito, luuydininfiltraatio sekä erityisen kantasolutoksiset lääkkeet. Kokemustemme mukaan myös hyvin matalat leukosyytti- ja trombosyyttiarvot, runsas tukihoitojen tarve mobilisaation jälkeen sekä veren CD34-solujen myöhään ilmaantunut ja matala huippupitoisuus viittaavat mobilisaation epäonnistumisriskiin (Kuittinen ym., julkaisematon havainto). Kantasolusiirteen puhdistuksen (selektio) merkitys on toistaiseksi epäselvä. Selektio lisää työmäärää ja intensiivihoidon kokonaiskustannuksia sekä saattaa hidastaa immuunijärjestelmän toipumista intensiivihoidon jälkeen. Olemme itse pyrkineet selektioon ainoastaan niillä potilailla, joilla on aiemmin todettu lymfooman luuydininfiltraatio; valitettavasti näillä potilailla veren kantasolujen mobilisoituminen on usein ollut huonoa eikä siirteen puhdistukseen ole usein tämän vuoksi päästy. Non-Hodgkin-lymfoomissa on käytetty monenlaisia intensiivihoitoja (Mounier ja Gisselbrecht 1998). Tavallisimpia ovat olleet CBV (syklofosfamidi-karmustiini-etoposidi), BEAM sekä koko kehon sädetykseen pohjautuvat hoidot. Eri hoitojen satunnaistettuja vertailuja ei ole tehty. Koska olemme käyttäneet kahta intensiivihoitoa NHL-potilailla, tarjoutui mahdollisuus verrata BEAC- ja BEAM-hoidon toksisuutta ja tehoa. BEAM-hoitoon liittyi enemmän vaikeaa mukosiittia ja ripulia (Jantunen ym. 2001). Potilaiden ennusteissa ei todettu olevan eroja. Olemme nyttemmin siirtyneet takaisin vähemmän toksiseksi kokemaamme BEAC-hoitoon. Intensiivihoidon riskit kasvavat potilaan iän lisääntyessä (Sweetenham ym. 1994, Kusnierz- Glaz ym. 1997). Aiemmin ajateltiin, että auto- logisella kantasolusiirrolla tuettu intensiivihoito olisi syytä rajata alle 60-vuotiaisiin. Näyttää kuitenkin siltä, että osa yli 60-vuotiaistakin voi tulla intensiivihoidon piiriin. Tekemässämme retrospektiivisessä analyysissä ei havaittu eroja toimenpidekuolemissa yli ja alle 60-vuotiaiden lymfoomapotilaiden välillä, mutta intensiivihoitoon liittyvä toksisuus oli hieman suurempi 60 vuotta täyttäneillä (Jantunen ym. 2000). Autologisella kantasolusiirrolla tuettuun intensiivihoitoon liittyvä kuolemanvaara on viime vuosina vähentynyt veren kantasolusiirteiden lisääntyneen käytön ja tukihoitojen kehittymisen myötä, mutta silti pieni osa potilaista menehtyy intensiivihoidon komplikaatioihin. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun intensiivihoidon aiheita lymfoomissa arvioidaan. Uusiutuneessa nopeakasvuisessa lymfoomassa toimenpiteeseen liittyvä noin viiden prosentin kuolemanvaara on hyväksyttävä verrattuna tautiin liittyviin riskeihin. Toisaalta osana ensilinjan hoitoakin annetuissa intensiivihoidoissa toimenpidekuolemia on raportoitu esiintyneen jopa 6 %:lla potilaista (Verdonck ym. 1995, Santini ym. 1998). Hoidon myöhäisriskeistä kannattaa mainita erityisesti sekundaarinen akuutti leukemia ja myelodysplasia, mutta niiden taustalla ajatellaan olevan pikemminkin mittava tavanomainen syövän hoito kuin yksi intensiivihoito. Suurin intensiivihoidon jälkeinen ongelma on huomattava relapsiriski. Uusiutuneessa nopeakasvuisessa lymfoomassa ennuste on yleensä huono. Varhaisen relapsin saaneet potilaat sietävät huonosti hoitoja. Follikulaarisia lymfoomia potevat sen sijaan reagoivat usein hyvin relapsin hoitoon, ja manttelisolulymfoomassakin saadaan aikaan vasteita. Monoklonaaliset vasta-aineet saattavat tarjota varteenotettavan hoitovaihtoehdon kantasolusiirron jälkeisissä lymfoomarelapseissa. Lähitulevaisuudessa myös radioimmunoterapia voi tuoda uusia mahdollisuuksia intensiivihoidon jälkeisen relapsin hoitoon. Lopuksi Autologisella kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon aiheet ovat vielä osin vakiintumattomat non-hodgkin-lymfoomissa. Lisätutkimuk E. Jantunen ym.
7 sia tarvitaan ennen muuta sen selvittämiseksi, missä alatyypeissä ja millaisissa kliinisissä tilanteissa intensiivihoito tarjoaa paremman tuloksen kuin muut tarjolla olevat vaihtoehdot. Monia teknisluonteisia kysymyksiäkin on vielä lopullista vastausta vailla. Allogeenisen kantasolusiirron asema saattaa lähitulevaisuudessa vahvistua suhteessa autologiseen siirtoon huonoennusteisimmissa non-hodgkin-lymfoomissa. Kirjallisuutta Apostolidis J, Gupta RK, Grenzelias D, ym. High-dose therapy with autologous bone marrow support as consolidation of remission in follicular lymphoma: long-term clinical and molecular follow-up. J Clin Oncol 2000;18: Aurlien E, Holte H, Pharo A, ym. Combination chemotherapy with mitoguazon, ifosfamide, MTX, etoposide (MIME) and G-CSF can efficiently mobilize PBPC in patients with Hodgkin s and non-hodgkin s lymphoma. Bone Marrow Transplant 1998;21: Decaudin D, Brousse N, Brice P, ym. Efficacy of autologous stem cell transplantation in mantle cell lymphoma: a 3-year follow-up study. Bone Marrow Transplant 2000;25: Freedman AS, Neuberg D, Gribben JG, ym. High-dose chemoradiotherapy and anti-b-cell monoclonal antibody-purged autologous bone marrow transplantation in mantle cell lymphoma: no evidence for long-term remission. J Clin Oncol 1998;16:13 8. Freedman AS, Neuberg D, Mauch P, ym. Long-term follow-up of autologous bone marrow transplantation in patients with relapsed follicular lymphoma. Blood 1999; 94: Geissler CH, Mork Hansen M, Andersen NS, ym. BEAM + autologous stem cell transplantation in malignant lymphoma: 100 consecutive transplants in a single centre. Efficacy, toxicity and engraftment in relation to stem cell source and previous treatment. Eur J Haematol 1998;61: Gianni AM, Bregni M, Siena S, ym. High-dose chemotherapy and autologous bone marrow transplantation compared with MACOP-B in aggressive B-cell lymphoma. N Engl J Med 1997;336: Gratwohl A, Passweg J, Baldomero H, Hermans J. Blood and marrow transplant activity in Europe Bone Marrow Transplant 1999; 24: Haioun C, Lepage E, Gisselbrecht C, ym. Benefit of autologous bone marrow transplantation over sequential chemotherapy in poorrisk aggressive non-hodgkin s lymphoma: updated results of the prospective study LNH87-2. J Clin Oncol 1997;15: Haioun C, Lepage E, Gisselbrecht C, ym. Survival benefit of high-dose therapy in poor-risk aggressive non-hodgkin s lymphoma: final analysis of the prospective LNH87-2 protocol a Groupe d Etude des Lymphomes de l Adulte Study. J Clin Oncol 2000;18: Horning S, Negrin RS, Hoppe RT, ym. High-dose therapy and antologous bone marrow transplantation for follicular lymphoma in first complete or partial remission; results of a phase II clinical trial. Blood 2001;97: Jantunen E, Mahlamäki E, Nousiainen T. Feasibility and toxicity associated with high-dose chemotherapy supported by progenitor cell transplantation in elderly (> 60 yrs) lymphoma patients: comparison with younger patients treated within the same protocol. Bone Marrow Transplant 2000;26: Jantunen E, Kuittinen T, Nousiainen T. BEAC or BEAM for conditioning in patients with non-hodgkin s lymphoma? A single center analysis on toxicity and efficacy. Bone Marrow Transplant 2001;27: 5268 (abstr.) Khouri I, Romaguera J, Kantarjian H, ym. Hyper-CVAD and high-dose methotrexate/cytarabine followed by stem cell transplantation: an active regimen for aggressive mantle cell lymphoma. J Clin Oncol 1998;16: Kuznierz-Glaz CR, Schlegel PG, Wong RM, ym. Influence of age on the outcome of 500 autologous bone marrow transplant procedures for hematologic malignancies. J Clin Oncol 1997;15: Majolino I, Pearce R, Taghipour G, ym. Peripheral-blood stem-cell transplantation versus autologous bone marrow transplantation in Hodgkin s disease and non-hodgkin s lymphoma: a new matchedpair analysis of the European Group for Blood and Marrow Transplantation registry data. J Clin Oncol 1997;15: McQuaker IG, Haynes AP, Stainer C, ym. Stem cell mobilization in resistant or relapsed lymphoma: superior yield of progenitor cells following a salvage regimen comprising ifosfamide, etoposide and epirubicin compared to intermediate-dose cyclophosphamide. Br J Haematol 1997;98: Moskowitz CH, Bertino JR, Glassman JE, ym. Ifosfamide, carboplatin, and etoposide: a highly effective cytoreduction and peripheralblood progenitor-cell mobilization regimen for transplant-eligible patients with non-hodgkin s lymphoma. J Clin Oncol 1999; 17: Mounier N, Gisselbrecht C. Conditioning regimens before transplantation in patients with aggressive non-hodgkin s lymphoma. Ann Oncol 1998;9 Suppl 1:S15 S21. Philip T, Guglielmi C, Hagenbeek A, ym. Autologous bone marrow transplantation as compared with salvage chemotherapy in relapses of chemotherapy-sensitive non-hodgkin s lymphoma. N Engl J Med 1995;333: Reiser M, Josting A, Draube A, ym. Successful peripheral blood stem cell mobilization with etoposide (VP-16) in patients with relapsed or resistant lymphoma who failed cyclophosphamide mobilization. Bone Marrow Transplant 1999;23: Remes K, Rajamäki A, Grenman S, ym. Luuytimensiirrosta veren kantasolujen siirtoon kokemukset sadan ensimmäisen potilaan kantasolujen siirrosta Turussa. Duodecim 1997;113: Russell NH, McQuaker G, Stainer C, Byrne JL, Haynes AP. Stem cell mobilization in lymphoproliferative diseases. Bone Marrow Transplant 1998;22: Ruutu T. Suuriannoshoidon ja kantasolusiirtojen aiheet. Duodecim 1998;112: Santini G, Salvagno L, Leoni P, ym. VACOP-B versus VACOP-B plus autologous bone-marrow transplantation for advanced diffuse non- Hodgkin s lymphoma: results of a prospective randomized trial by the Non-Hodgkin s Lymphoma Co-operative Study Group. J Clin Oncol 1998;16: Schmitz N, Linch D, Dreger P, ym. Randomised trial of filgrastim-mobilized peripheral blood progenitor cell transplantation versus autologous bone marrow transplantation in lymphoma patients. Lancet 1996;347: Shipp MA, Harrington DP, Anderson JR, ym. The International non- Hodgkin s Lymphoma Project: a predictive model for aggressive non-hodgkin s lymphoma. N Engl J Med 1993;329: Shipp M, Abeloff MD, Antman KH, ym. International consensus conference on high-dose therapy with hematopoietic stem cell transplantation in aggressive non-hodgkin s lymphomas: report of the jury. J Clin Oncol 1999;17: Sweetenham JW, Pearce R, Philip T, ym. High-dose therapy and autologous bone marrow transplantation for intermediate and high grade non-hodgkin s lymphoma in patients aged 55 years and over: results from the European Group for Bone Marrow Transplantation. Bone Marrow Transplant 1994;14: Verdonck L, van Putten WLJ, Hagenbeek A, ym. Comparison of CHOP chemotherapy with autologous bone marrow transplantation for slowly responding patients with aggressive non-hodgkin s lymphoma. N Engl J Med 1995;332: ESA JANTUNEN, LT, erikoislääkäri esa.jantunen@kuh.fi TARU KUITTINEN, LL, erikoislääkäri TAPIO NOUSIAINEN, LT, apulaisylilääkäri KYS:n sisätautien klinikka PL 1777, Kuopio EIJA MAHLAMÄKI, LL, erikoislääkäri KYS:n kliinisen kemian osasto PL 1777, Kuopio Autologiset kantasolusiirrot non-hodgkin-lymfoomissa 1157
ALKUPERÄISTUTKIMUS. Luuytimensiirrosta veren kantasolujen. kokemukset sadan ensimmäisen potilaan autologisesta kantasolujen siirrosta Turussa
ALKUPERÄISTUTKIMUS Luuytimensiirrosta veren kantasolujen siirtoon kokemukset sadan ensimmäisen potilaan autologisesta kantasolujen siirrosta Turussa Kari Remes, Allan Rajamäki, Seija Grenman, Maija Itälä,
LisätiedotISLABin kantasolulaboratorio Autologisia kantasolusiirteitä intensiivihoidon tueksi
ISLABin kantasolulaboratorio Autologisia kantasolusiirteitä intensiivihoidon tueksi Eija Mahlamäki erikoislääkäri Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä 23.10.2013 Hematopoieettisten kantasolujen
LisätiedotKATSAUS. Suuriannoshoidon ja kantasolusiirtojen aiheet. Tapani Ruutu
KATSAUS Suuriannoshoidon ja kantasolusiirtojen aiheet Tapani Ruutu Kantasolusiirron avulla voidaan lisätä pahanlaatuisen veritaudin solunsalpaaja- ja sädehoidon voimakkuutta ja suurentaa taudin paranemistodennäköisyyttä.
LisätiedotRadioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa
Sirpa Leppä ja Tuula Lehtinen KATSAUS Radioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa B-lymfosyytin CD20-pinta-antigeenin tunnistavat radioaktiiviset monoklonaaliset vasta-aineet ovat osoittautuneet tehokkaiksi
LisätiedotLymfoomapotilaiden allogeeniset kantasolujensiirrot
Esa Jantunen, Sirkku Jyrkkiö, Outi Kuittinen, Tuula Lehtinen, Rita Janes, Erkki Elonen ja Liisa Volin Lymfoomapotilaiden allogeeniset kantasolujensiirrot Monien lymfoomatyyppien hoitotulokset ovat parantuneet.
LisätiedotMyelooman muuttuva hoito
Katsaus Esa Jantunen Myelooman muuttuva hoito Viime vuosina autologinen kantasolusiirto on vakiinnuttanut asemansa nuorempien myeloomapotilaiden hoidossa, ja talidomidia käytetään entistä useammin osana
LisätiedotIäkkäiden potilaiden pahanlaatuisten veritautien hoito
Esa Jantunen, Taru Kuittinen ja Erkki Elonen KATSAUS Iäkkäiden potilaiden pahanlaatuisten veritautien hoito Suuri ja yhä lisääntyvä osa pahanlaatuisiin veritauteihin sairastuvista on iäkkäitä, mutta hoitotutkimuksia
LisätiedotParaneeko lymfooma vasta-ainehoidolla?
Sirpa Leppä, Heidi Nyman ja Marja-Liisa Karjalainen-Lindsberg KATSAUS Non-Hodgkin-lymfoomien diagnostiikka on WHO:n luokituksen myötä monipuolistunut ja tarkentunut. Ennustetekijöitä on löytynyt, ja uusia
LisätiedotWALDENSTRÖ MIN MAKRÖGLÖBULINEMIAN HÖITÖ- ÖHJELMIA
WALDENSTRÖ MIN MAKRÖGLÖBULINEMIAN HÖITÖ- ÖHJELMIA Waldenströmin taudin kansallinen hoito-ohje löytyy www.hematology.fi sivustolta: https://www.hematology.fi/fi/hoito-ohjeet/veritaudit/plasmasolutaudit/waldenstromin-tauti
LisätiedotFollikulaarisen lymfooman nykyhoito
Follikulaarisen lymfooman nykyhoito Follikulaariseen lymfoomaan sairastui Suomen syöpärekisterin tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2014 kaikkiaan 228 potilasta. 1 Tämä tarkoittaa noin viidesosaa kaikista
LisätiedotALL2000_Amendment_2014
ALL2000_Amendment_2014 Hoito-ohjelmaa voidaan käyttää yli 15-vuotiaiden T- tai B-ALL-potilaiden hoidossa. ALL2000_amendement_2014 koostuu induktiohoidosta, viidestä konsolidaatiohoidosta ja ylläpitohoidosta.
LisätiedotSyövän solunsalpaajahoidon keskeisimpiä
Syöpäpotilaan infektiot Valkosolukasvutekijät pahanlaatuisten tautien tukihoitona Pekka Riikonen, Erkki Elonen ja Lasse Teerenhovi Solunsalpaajat ovat keskeinen osa monen syövän hoitoa. Niiden vaikutus
LisätiedotTärkeä lääketurvatiedote terveydenhuollon ammattilaisille. RAS-villityyppistatuksen (KRAS- ja NRAS-statuksen
Tärkeä lääketurvatiedote terveydenhuollon ammattilaisille. RAS-villityyppistatuksen (KRAS- ja NRAS-statuksen eksoneissa 2, 3 ja 4) varmistaminen on tärkeää ennen Erbitux (setuksimabi) -hoidon aloittamista
LisätiedotLupaava ensivaiheen syövän hoidon tutkimustulos Lymfoomapotilaiden tautivapaa elinaika voi kaksinkertaistua
Lupaava ensivaiheen syövän hoidon tutkimustulos Lymfoomapotilaiden tautivapaa elinaika voi kaksinkertaistua Maailman suurimmassa onkologian alan vuosittaisessa kokouksessa ASCOssa Chicagossa on esitetty
LisätiedotAllogeenisten kantasolujensiirtojen kehityssuunnat ja niiden heijastuminen Turun siirtokeskuksen toimintaan ja tuloksiin
Katsaus KARI REMES, SINI LUOMA, TOIVO T. SALMI, TARJA-TERTTU PELLINIEMI, MAIJA ITÄLÄ, MARJUT KAUPPILA, JUKKA NIKOSKELAINEN, MERVI PUTKONEN, VELI KAIRISTO, ALLAN RAJAMÄKI, ANRI TIENHAARA, SEPPO PYRHÖNEN
LisätiedotTransplant eligible ensilinjan hoito
Transplant eligible ensilinjan hoito Ohje koskee hyväkuntoisia 70-75-vuotiaita potilaita Sytogenetiikka kaikilta Korkean riskin sytogenetiikka: del17p ( 20%), t(4;14),+1q, t(14;16), t(14;20) Potilaat pyritään
LisätiedotMitä uutta lymfoomien hoitokäytännöissä? S. Jyrkkiö, TYKS Onkologiapäivät 30.8.13
Mitä uutta lymfoomien hoitokäytännöissä? S. Jyrkkiö, TYKS Onkologiapäivät 30.8.13 N=549 FU 45 kk PFS 69 vs 31 kk R-B R-CHOP Alopecia 0 % 100 % Hematol toksisuus 30 68 Infektiot 37 50 Neuropatia 7 29 Stomatiitti
LisätiedotNoin kolmasosa non-hodgkin-lymfoomista
Katsaus MARTINE VORNANEN, MARKKU HEIKKINEN JA ESA JANTUNEN Maha-suolikanava on ekstranodaalisten lymfoomien tavallisin ilmenemispaikka. Valtaosa näistä kasvaimista sijaitsee mahalaukussa. Histologisesti
LisätiedotNeuroendokriinisten syöpien lääkehoito
Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2015 TEEMAT Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Maija Tarkkanen / Kirjoitettu 16.6.2015 / Julkaistu 13.11.2015 Neuroendokriinisten (NE) syöpien ilmaantuvuus lisääntyy,
LisätiedotKrooninen lymfaattinen leukemia (KLL) on
KATSAUS Kroonisen lymfaattisen leukemian nykyhoito Maija Itälä Krooninen lymfaattinen leukemia on länsimaiden yleisin leukemia, ja sitä on totuttu hoitamaan kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Alkyloiva
LisätiedotKantasolusiirrot vaikeiden autoimmuunitautien hoitona
Katsaus Kantasolusiirrot vaikeiden autoimmuunitautien hoitona Esa Jantunen, Riitta Myllykangas-Luosujärvi, Oili Kaipiainen-Seppänen, Eija Mahlamäki ja Tapio Nousiainen Autoimmuunitaudit ovat vaikeusasteeltaan
LisätiedotUudet lääkkeet pidentävät myeloomapotilaiden elinaikaa
Tieteessä alkuperäistutkimus Maria Salminen LK TY, lääketieteellinen tiedekunta Tommi Kauko VTM, biostatistikko Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos, biostatistiikka Mervi Putkonen
LisätiedotMYELOOMAN HOITO-OHJE. Sisällysluettelo. Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 11/2017
MYELOOMAN HOITO-OHJE Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 11/2017 Sisällysluettelo 1. Kantasolusiirtoon soveltuvat ensilinjan hoito... 2 1.1. Induktiohoito... 2 1.2. Omien kantasolujen mobilisaatio...
Lisätiedotkertomus 2 Hematologi Aino Lepän
Toiminta015 kertomus 2 skus e k ä p ö y S S HYK a Hematologi talo Aino Lepän SISÄLLYS Toiminta 2 Toiminnan tulokset 5 Laadunhallinta ja potilasturvallisuus 7 Kehittämisprojektit 8 Käynnissä olevat tutkimukset
LisätiedotAML hoitotutkimuksia. AML-työryhmäkokous
AML hoitotutkimuksia AML-työryhmäkokous 27.09.2017 Tutkimuskysymyksiä Induktiohoito Remissioiden määrä Hoidon toksisuus Konsolidaatiohoito Relapsin esto (RFS, OS) Hoidon toksisuus AraC annos Antrasykliini
LisätiedotMYELOOMAN HOITO-OHJE. Sisällysluettelo. Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 2019
MYELOOMAN HOITO-OHJE Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 2019 Sisällysluettelo 1. Kantasolusiirtoon soveltuvat ensilinjan hoito... 2 1.1. Induktiohoito...3 1.2. Omien kantasolujen mobilisaatio...4
LisätiedotEsa Jantunen, professori Itä-Suomen yliopisto ja Siunsote Erikoistuvien päivät Kuopio
Esa Jantunen, professori Itä-Suomen yliopisto ja Siunsote Erikoistuvien päivät Kuopio 12.04.2019 SYNNINTUNNUSTUKSET Advisory board: Genzyme/Sanofi, Amgen, Takeda, TEVA International meetings: Celgene,
LisätiedotKivessyövän hoidossa tapahtuu
Kivessyövän hoidossa tapahtuu S. Jyrkkiö, Tyks Onkologiapäivät 30.8.2014 Kivessyöpä yleistyy Nordcan database/ylönen O. 1 ST I kivessyöpä: seuranta tai adj hoito? 2 Seminoma ST I SWENOTECA tulokset V 2007-2010
LisätiedotMitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku
1 Mitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku 2 ASCO GU 2013 Radikaali prostatektomian jälkeinen sädehoito ARO 92-02 / AUO AP 09/95 10v
LisätiedotLäpimurto ms-taudin hoidossa?
Läpimurto ms-taudin hoidossa? Läpimurto ms-taudin hoidossa? Kansainvälisen tutkijaryhmän kliiniset kokeet uudella lääkkeellä antoivat lupaavia tuloksia sekä aaltoilevan- että ensisijaisesti etenevän ms-taudin
LisätiedotMITÄ UUTTA SARKOOMIEN HOIDOSSA?
MITÄ UUTTA SARKOOMIEN HOIDOSSA? O S A S T O N Y L I L Ä Ä K Ä R I M A I J A T A R K K A N E N H Y K S S Y Ö P Ä K E S K U S LUENNON SISÄLTÖ luu- ja pehmytkudossarkoomat ei pediatrisia tutkimuksia ei gynekologisia
LisätiedotDiagnostiikka. Non-Hodgkin-lymfoomat. Hoito. Follikulaarinen lymfooma. Kasvainkuorman ja levinneisyyden selvittely
Lymfoomat Non-Hodgkin-lymfoomat n. 1000/v Hodgkin-lymfooma n. 120/v Noin 5 % kaikista syövistä Lymfoomien etiologia Tuntematon Immuunipuutos synnynnäiset immuunipuutostaudit elimensiirrot HIV EB-virus
LisätiedotDiffuusin suurisoluisen B-solulymfooman (DLBCL) hoitosuositus Versio II
Suomen lymfoomaryhmä Versio I 9.5.2007 Versio II 12.5.2014 Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman (DLBCL) hoitosuositus Versio II Sisältö sivu Diagnostiikka 2 Levinneisyysselvittely 2 Ennustetekijät 4
LisätiedotKoonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö)
Koonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö) SISÄLLYS Käytetyt lyhenteet... 2 Yksikön esittely... 3 Konventionaalinen syöpähoito... 3 1. Yleiset tunnusluvut... 3 2. Leukemiat...
LisätiedotEi- klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL):
HODGKININ LYMFOOMA Hoitosuositus 12/2013 Suomen Lymfoomaryhmä/ työryhmä: Aromaa- Häyhä Annikka (KYS), Auvinen Päivi (KYS), Böhm Jan (KSKS), Hernberg Micaela (HUS), Jantunen Esa (KYS), Jyrkkiö Sirkku (TYKS),
LisätiedotGranulosyyttikasvutekijöiden käyttöaiheet. Erkki Elonen
LÄÄKEVAAKA Granulosyyttikasvutekijöiden käyttöaiheet Erkki Elonen Vaikea neutropenia altistaa vaarallisille infektioille. Granulosyyttikasvutekijät ovat parantaneet granulosytopeniapotilaiden elämänlaatua
LisätiedotPrimaarit luulymfoomat
Alkuperäistutkimus ESA JANTUNEN, JUKKA KETTUNEN, LEA NIEMITUKIA, KIRSI ROPPONEN, MARTINE VORNANEN, LEENA VOUTILAINEN, HANNA MUSSALO JA TAPIO NOUSIAINEN Primaarit luulymfoomat KYS:n kokemukset 1990 2003
LisätiedotKLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito. Hematologian alueellinen koulutuspäivä 14.4.2016 Anu Laasonen
KLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito Hematologian alueellinen koulutuspäivä 14.4.2016 Anu Laasonen www.hematology.fi KLL:n diagnostiikka, seuranta ja hoito-ohjeet löytyvät täältä: -> Hoito-ohjeet
LisätiedotIäkkään potilaan akuutin leukemian hoito. Marja Pyörälä, LT, hematologi Erikoistuvien päivät Kuopiossa 4/2019
Iäkkään potilaan akuutin leukemian hoito Marja Pyörälä, LT, hematologi Erikoistuvien päivät Kuopiossa 4/2019 Sidonnaisuudet Pfizer, Amgen Asiantuntijapalkkiot, matkakustannukset Kuka on iäkäs (leukemiapotilas)?
LisätiedotValtakunnallinen koulutuskoordinaattori: dosentti Päivi Lähteenmäki. Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: Dosentti Päivi Lähteenmäki
LASTENHEMATOLOGIAN JA -ONKOLOGIAN LISÄKOULUTUSOHJELMA Valtakunnallinen koulutuskoordinaattori: dosentti Päivi Lähteenmäki Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: Dosentti Päivi Lähteenmäki Koulutusohjelman
LisätiedotEi-klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL):
HODGKININ LYMFOOMA Hoitosuositus 9/2017 Suomen Lymfoomaryhmä/ työryhmä: Aromaa-Häyhä Annikki (KYS), Hernberg Micaela (HUS), Jyrkkiö Sirkku (TYKS), Karjalainen-Lindsberg Marja-Liisa (HUS), Kuittinen Outi
LisätiedotKliiniset tutkimukset vasta-aineilla aloitettiin
Katsaus Monoklonaaliset vasta-aineet hematologisten syöpien hoidossa Maija Itälä Monoklonaalisten vasta-aineiden tie syövän hoitoon on ollut pitkä, ja sen varrella on ehtinyt herätä epäilyjä näiden aineiden
LisätiedotKoonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö)
Koonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö) SISÄLLYS Käytetyt lyhenteet... Yksikön esittely... Kansainväliset/pohjoismaiset tutkimus- ja hoito-ohjelmat, joissa olemme jo
LisätiedotFocus Oncologiae. Syöpäsäätiön julkaisusarja No 13, 2012. Lymfoomat
Focus Oncologiae Syöpäsäätiön julkaisusarja No 13, 2012 Lymfoomat Syöpäsäätiön XXXIX Symposiumi 9. 10.2.2012 Focus Oncologiae -sarjan julkaisut: Lymfoomat 2012 Aivokasvaimet 2011 Eturauhasen syöpä 2010
LisätiedotVarhaisvaiheen puhdistusleikkauksen tulokset lonkan ja polven tekonivelinfektion hoidossa - retrospektiivinen seurantatutkimus
Varhaisvaiheen puhdistusleikkauksen tulokset lonkan ja polven tekonivelinfektion hoidossa - retrospektiivinen seurantatutkimus Markku Vuorinen, Kaisa Huotari, Ville Remes Lääketieteellinen tiedekunta,
LisätiedotSoluista elämää. Tietopaketti Kantasolurekisteriin liittyjälle
Soluista elämää Tietopaketti Kantasolurekisteriin liittyjälle Perehdy huolella tietopakettiin ennen liittymistäsi Kantasolurekisteriin. Rekisteriin liitytään osoitteessa www.soluistaelämää.fi kantasolujen
LisätiedotTavallisimmat lymfaattiset sairaudet
Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet Syöpäpäivä 10.5.2016 Mirja Vapaatalo Verisolut Lymfosyytti immunologinen solu, joka osallistuu elimistön puolustukseen infektioita vastaan 20-40% verenkierron valkosoluista
LisätiedotTIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI. K Franssila & E Jantunen
TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI K Franssila & E Jantunen KLIINIKON PERSPEKTIIVI DIAGNOSTIIKKAAN ilman diagnoosia rationaalinen, tavoitteellinen hoito mahdotonta diagnostiikkaan
LisätiedotMITEN LYMFOOMIEN HOITOTULOKSIA VOITAISIIN PARANTAA? Sirpa Leppä HUS, Syöpätautien klinikka & HY, Genomibiologian tutkimusohjelma
MITEN LYMFOOMIEN HOITOTULOKSIA VOITAISIIN PARANTAA? Sirpa Leppä HUS, Syöpätautien klinikka & HY, Genomibiologian tutkimusohjelma ONKOLOGIPÄIVÄT 30-31.8.2013 Hoitotulokset ovat parantuneet -70% DLBCL potilaista
LisätiedotRautaisannos tietoa myeloomapotilaille
Lukijalle: Multippeli myelooma informaatiopäivä järjestettiin Tampereella 30.10.2010. Informaatiopäivän tarkoituksena oli antaa vertaistukea ja ajankohtaista tietoa myelooma-potilaille, heidän läheisilleen,
LisätiedotFOLLIKULAARISEN LYMFOOMAN HOITOSUOSITUS VERSIO III 2014
Suomen Lymfoomaryhmä versio I, 29.9.2006 Päivitys II 4.9.2010 /Ideariihen kokous, Varjola Päivitys III 14.9.2013/Ideariihen kokous, Långvik FOLLIKULAARISEN LYMFOOMAN HOITOSUOSITUS VERSIO III 2014 Työryhmä:
LisätiedotKATSAUS. Interferonit veritautien hoidossa. Esa Jantunen ja Tapio Nousiainen
KATSAUS Esa Jantunen ja Tapio Nousiainen Interferonit kuuluvat ns. biologisiin vasteenmuuntajiin, joilla on muun muassa antiproliferatiivisia ja solujen erilaistumista indusoivia ominaisuuksia. Näihin
LisätiedotMitä onkologi toivoo patologilta?
Mitä onkologi toivoo patologilta? Mikä PAD-lausunnossa vaikuttaa kilpirauhassyövän hoitoon Hanna Mäenpää, dos HUS, Syöpätautien klinikka Onkologian trendejä Entiteetit pirstoutuvat pienemmiksi: lisää tietoa
LisätiedotESTO Eturauhassyövältä Suojaavien lääkkeellisten Tekijöiden Osoittaminen
ESTO Eturauhassyövältä Suojaavien lääkkeellisten Tekijöiden Osoittaminen LT Teemu Murtola Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö TAYS, urologian vastuualue Lääke-epidemiologia Suomessa-seminaari Huhtikuu
LisätiedotLYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus
LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko
LisätiedotAML-2018 (päivitetty AML-2012 hoito-ohjelma) Päivitetty AML:n hoito-ohjelma pohjautuu AML 2012-hoito-ohjelmaan. Merkittävimmät muutokset:
AML-2018 (päivitetty AML-2012 hoito-ohjelma) Päivitetty AML:n hoito-ohjelma pohjautuu AML 2012-hoito-ohjelmaan. Merkittävimmät muutokset: - riskiluokitus ELN 2017 ja luokitus WHO:n 2017 mukaisia - AML-
LisätiedotHEMATOLOGISTA SYÖPÄÄ SAIRASTAVAN JA KANTASOLUSIIRTEEN SAANEEN POTILAAN KUNTOUTUMINEN
Opinnäytetyö (AMK) Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja 2012 Jenny Kultanen & Lilli Mustonen HEMATOLOGISTA SYÖPÄÄ SAIRASTAVAN JA KANTASOLUSIIRTEEN SAANEEN POTILAAN KUNTOUTUMINEN OPINNÄYTETYÖ (AMK)
LisätiedotMatalamman riskin AML. Ei uusia täsmälääkkeitä Onko hoitotuloksia siten mahdollista saada paremmaksi
Matalamman riskin AML Ei uusia täsmälääkkeitä Onko hoitotuloksia siten mahdollista saada paremmaksi 1. AI-induktio Nykyinen hoito 2. Mito-HDAraC induktio Mitoksantoni 4 pv + HDAraC 16 g/m2 8 g/m2 4 g/m2
LisätiedotAikuisten akuutin myelooisen leukemian hoito
Joni Järvenpää, Maija Itälä-Remes, Tommi Kauko, Urpu Salmenniemi, Marjut Kauppila, Mervi Putkonen, Tommi Salmi ja Kari Remes Aikuisten akuutin myelooisen leukemian hoito Aikuisten akuuttia myelooista leukemiaa
LisätiedotDiffuusin suurisoluisen B-solulymfooman ennustetekijät ja hoito
Sari Riihijärvi ja Sirpa Leppä KATSAUS Diffuusin suurisoluisen n ennustetekijät ja hoito Diffuusi suurisoluinen on yleisin lymfooma länsimaissa. Sitä hoidetaan monisolunsalpaajan ja CD20-vasta-aineen yhdistelmällä,
LisätiedotSeminoman hoito ja seuranta. S. Jyrkkiö
Seminoman hoito ja seuranta S. Jyrkkiö 17.4.2015 Kivessyöpä yleistyy Pohjoismaissa Seminoman ja non-seminoomien yleisyys Pohjoismaissa Kuolleisuus kivessyöpään Pohjoismaissa Kivessyöpä 5 v OSS Kivestuumoreiden
LisätiedotKEUHKOSYÖVÄN SEULONTA. Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema
KEUHKOSYÖVÄN SEULONTA Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema Seulonta on tiettyyn väestöryhmään kohdistuva tutkimus, jolla pyritään
Lisätiedotbukkaalinen fentanyylitabletti Effentora_ohjeet annostitrausta varten opas 6.indd :04:58
10 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Yksilöllisesti sopiva annos jokaiselle syövän läpilyöntikivuista kärsivälle potilaalle: Viisi Effentora - vahvuutta mahdollistavat yksilöllisen läpilyöntikipujen hoidon Ohjeet
LisätiedotINFLECTRA SEULONTAKORTTI
Demyelinoiva sairaus Jos potilaalla on aiempi tai äskettäin puhjennut demyelinioiva sairaus, anti-tnf-hoidon hyödyt ja haitat on arvioitava huolellisesti ennen INFLECTRA -hoidon aloitusta. INFLECTRA -hoidon
LisätiedotNOPHO-ALL2008 22.8.2014 N= 200 7.10.2014. Helene Hallböök, Uppsala Univ.
NOPHO-ALL2008 TILANNE TUTKIMUSMAISSA JA OMAT KOKEMUKSET PILOTTIPOTILAIDEN HOIDOSTA AKUUTTI LEUKEMIA RYHMÄ 24.9.204 UWK 22.8.204 N= 200 Mean age 28.5 y (range 8-46y) Srvival data on 82 pts cohort sed for
LisätiedotFOLLIKULAARISEN LYMFOOMAN HOITOSUOSITUS VERSIO IV 2017
Suomen Lymfoomaryhmä versio I, 29.9.2006 Päivitys II 4.9.2010 /Ideariihen kokous, Varjola Päivitys III 14.9.2013/Ideariihen kokous, Långvik Päivitys IV 19.1.2018/Ideariihen kokous, Helsinki FOLLIKULAARISEN
LisätiedotVirtaussytometrian perusteet
Virtaussytometrian perusteet 11.2.2016 Sorella Ilveskero LT, erikoislääkäri Virtaussytometrian perusteet ja käyttö kliinisessä laboratoriossa virtaussytometrian periaate virtaussytometrinen immunofenotyypitys
LisätiedotKANTASOLUSIIRROLLA HOIDETTAVAN LYMFOOMA- POTILAAN LIIKUNTAOHJEISTUS. Opinnäytetyö. Mäntyniemi Suvi Tiainen Pauliina
KANTASOLUSIIRROLLA HOIDETTAVAN LYMFOOMA- POTILAAN LIIKUNTAOHJEISTUS Opinnäytetyö Mäntyniemi Suvi Tiainen Pauliina Opinnäytetyöraportti Elokuu 2009 Fysioterapian koulutusohjelma Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
LisätiedotVeren kantasolujen määrää alentavan hoidon (myeloablatiivisen hoidon) jälkeen luuytimensiirron saaneet potilaat
VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Neupogenia voidaan käyttää: - lisäämään veren valkosolujen määrää solunsalpaajahoidon jälkeen infektioiden ehkäisemiseksi. - lisäämään
LisätiedotMiten syövän hoidon hyötyä mitataan? Olli Tenhunen LT FIMEA/PPSHP
Miten syövän hoidon hyötyä mitataan? Olli Tenhunen LT FIMEA/PPSHP Disclosures No interests in pharmaceutical industry Member of EMA Scientific Advice Working Party, Oncology Working Party, Committee for
LisätiedotAikuisten akuutti lymfaattinen leukemia 20 vuoden hoitotulokset TYKS:ssa
Rami Nylund, Maija Itälä-Remes, Tommi Kauko, Marjut Kauppila, Mervi Putkonen, Urpu Salmenniemi, Tommi Salmi ja Kari Remes 20 vuoden hoitotulokset TYKS:ssa 714 Aikuisten akuuttia lymfaattista leukemiaa
LisätiedotKATSAUS. REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? Kaarle Franssila
KATSAUS REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? Kaarle Franssila Uusi kansainvälinen REAL-luokitus (Revised European-American Classification of Lymphoid Neoplasms) on nopeasti saavuttanut laajan
LisätiedotSarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka
Sarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka Pehmytkudos- ja luusarkoomissa eri hoito-ohjelmat pehmytkudossarkoomissa yleensä kirurgia ensin Onkologinen
LisätiedotANU PARTANEN IMPACT OF MOBILIZATION METHOD AND PREVIOUS LENALIDOMIDE EXPOSURE IN AUTOLOGOUS STEM CELL TRANSPLANTATION
PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Health Sciences ANU PARTANEN IMPACT OF MOBILIZATION METHOD AND PREVIOUS LENALIDOMIDE EXPOSURE IN AUTOLOGOUS STEM CELL TRANSPLANTATION
LisätiedotLymfoomien diagnostiikka kliinikon tarpeet ja toiveet. Sirkku Jyrkkiö Hoyl, syöpäklinikka, Tyks 10.10.2014
Lymfoomien diagnostiikka kliinikon tarpeet ja toiveet Sirkku Jyrkkiö Hoyl, syöpäklinikka, Tyks 10.10.2014 Lymfoomat n 1500 uu.a/v Hodgkinin lymfooma Lymphocy
LisätiedotTIETOA ETURAUHASSYÖPÄPOTILAAN SOLUNSALPAAJAHOIDOSTA
TIETOA ETURAUHASSYÖPÄPOTILAAN SOLUNSALPAAJAHOIDOSTA TOSIASIOITA USKOMUSTEN TAKANA HARVINAISET SAIRAUDET I MS-TAUTI I ONKOLOGIA I IMMUNOLOGIA 1 LUKIJALLE Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä.
LisätiedotHoitotehoa ennustavat RAS-merkkiaineet Tärkeä apuväline kolorektaalisyövän lääkehoidon valinnassa Tämän esitteen tarkoitus Tämä esite auttaa ymmärtämään paremmin kolorektaalisyövän erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja.
LisätiedotNopeakasvuisten B- solulymfoomien hoitosuositus
Suomen lymfoomaryhmä Työryhmä: Sirpa Leppä, Anniki Aromaa- Häyhä, Micaela Hernberg, Marja- Liisa- Karjalainen- Lindsberg, Outi Kuittinen, Hanne Kuitunen, Maria Lapela, Susanna Mannisto, Katja Marin, Annika
LisätiedotNoona osana potilaan syövän hoitoa
Noona osana potilaan syövän hoitoa Noona lyhyesti Noona on mobiilipalvelu osaksi potilaan syövän hoitoa Noonan avulla Potilas osallistuu aktiivisesti hoitoonsa raportoimalla hoidon aikaisia haittoja. Hän
LisätiedotHodgkinin taudin hoidon myöhäiset sivuvaikutukset. Marjo Pajunen
Tapausselostus Hodgkinin taudin hoidon myöhäiset sivuvaikutukset Marjo Pajunen Sädehoidon aiheuttamat myöhäiset, vakavat sivuvaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia. Hodgkinin taudissa hoitotulokset
LisätiedotFOLLIKULAARISEN LYMFOOMAN HOITO JA SEN AIHEUTTAMAT SEKUN- DAARIMALIGNOOMAT
FOLLIKULAARISEN LYMFOOMAN HOITO JA SEN AIHEUTTAMAT SEKUN- DAARIMALIGNOOMAT Salmi, Petteri Syventävien opintojen tutkielma Lääketieteen tutkinto-ohjelma Lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopisto Elokuu
LisätiedotSuomen Lihastautirekisteri osana kansainvälistä yhteistyötä. Jaana Lähdetie Erikoislääkäri, Suomen Lihastautirekisterin vastuuhenkilö TYKS
Suomen Lihastautirekisteri osana kansainvälistä yhteistyötä Jaana Lähdetie Erikoislääkäri, Suomen Lihastautirekisterin vastuuhenkilö TYKS Taustaa Miksi uudet tutkimustulokset lihastautien perimmäisistä
LisätiedotEturauhassyövän uudet lääkehoidot
Eturauhassyövän uudet lääkehoidot 24.04.2015 Petteri Hervonen, LT, Syöpätautien erikoislääkäri Docrates Syöpäsairaala, TAYS Yleistä Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi Lähes 5000 uutta diagnoosia/vuosi
LisätiedotLapsuusiän syövän hoitotulokset TAYS-piirin alueella
Laura Palonkoski, Olli Lohi, Mikko Arola ja Kim Vettenranta ALKUPERÄISTUTKIMUS Lapsuusiän syövän hoitotulokset TAYS-piirin alueella Johdanto: Lapsuusiän syövän hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi
LisätiedotBakteerimeningiitti tänään. Tuomas Nieminen 23.9.2015
Bakteerimeningiitti tänään Tuomas Nieminen 23.9.2015 Meningiitti Lukinkalvon, pehmytkalvon (pia mater) ja selkäydinnesteen inflammaatio/infektio; likvorissa valkosolujen ylimäärä Tulehdus leviää subaraknoidaalisessa
LisätiedotTerveydenhuollon maailma muuttuu - olemmeko valmiit
Terveydenhuollon maailma muuttuu - olemmeko valmiit Päivi Koivuranta-Vaara LKT, hallintoylilääkäri 1 Elinkeinorakenteen muutos Teollinen tuotanto vähenee ja siirtyy muualle Suomessa ei enää valmisteta
LisätiedotKANSALLINEN REUMAREKISTERI (ROB-FIN)
KANSALLINEN REUMAREKISTERI (ROB-FIN) Prospektiivinen kohorttitutkimus tulehduksellisia reumasairauksia sairastavista potilaista Suomen reumatologisen yhdistyksen (SRY) vuonna 1999 perustama Tiedonkeruu
LisätiedotKenelle täsmähoitoja ja millä hinnalla?
Kenelle täsmähoitoja ja millä hinnalla? Heikki Joensuu ylilääkäri, Syöpätautien klinikka, HYKS, ja professori, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto EUROCARE-4 tutkimus Syöpäpotilaiden eloonjääminen
LisätiedotOvatko MDR-mikrobit samanlaisia?
Ovatko MDR-mikrobit samanlaisia? Risto Vuento 1 Onko sillä merkitystä, että MDR-mikrobit ovat samanlaisia tai erilaisia? Yleisesti kaikkeen hankittuun resistenssiin pitäisi suhtautua vakavasti Varotoimet
LisätiedotE-vitamiini saattaa lisätä ja vähentää kuolemia
E-vitamiini saattaa lisätä ja vähentää kuolemia Harri Hemilä Duodecim-lehti Kommentti / Keskustelua Sanoja 386 Tarjottu Duodecim lehteen julkaistavaksi 24.10.2013 Hylätty 29.10.2013 Julkaistu mielipiteenä
LisätiedotPET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala
PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala ISI Web of Science: hakusana PET/CT N = 4974, 27.4.2010 Mihin diagnostisia menetelmiä tarvitaan?
LisätiedotSyövän lääkkeet muuttuvat eläviksi CAR-Tsolut
Page 1 of 7 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2018 BIOLOGISET LÄÄKKEET Syövän lääkkeet muuttuvat eläviksi CAR-Tsolut tulevat Olli Tenhunen, Piia Rannanheimo, Heli Suila / Kirjoitettu 12.11.2018 / Julkaistu 13.11.2018
LisätiedotLeukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa
Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2007-2013 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 2 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain
LisätiedotLeukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa
Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2008-2014 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 3 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain
LisätiedotKANTASOLUT, KANTASOLUREKISTERI JA KANTASOLUJEN KÄYTTÖ TÄNÄÄN
KANTASOLUT, KANTASOLUREKISTERI JA KANTASOLUJEN KÄYTTÖ TÄNÄÄN Matti Korhonen, dos, ylilääkäri Solupalvelut, Veripalvelu 12.2.2016 Sisältö monikykyiset ja aikuisen kantasolut (ks. kantasoluluento, googlaa
LisätiedotRiskiryhmien pneumokokkirokotukset
Riskiryhmien pneumokokkirokotukset Hanna Nohynek Sairaanhoitopiirien tartuntatautipäivät 30.9.2013 Rokotusten ja Immuunipuolustuksen osasto 2013-09-30 Riskiryhmien Pnc rokotukset / HNohynek 1 Pneumokokkirokotteet
LisätiedotTervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa
Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Onkologiapäivät 30.8.2013 Sairaalafyysikko Sami Suilamo Tyks, Syöpäklinikka Esityksen sisältöä Tervekudoshaittojen todennäköisyyksiä Tervekudosten annostoleransseja
LisätiedotLiite I. Tieteelliset päätelmät ja perusteet myyntiluvan (-lupien) ehtojen muuttamiselle
Liite I Tieteelliset päätelmät ja perusteet myyntiluvan (-lupien) ehtojen muuttamiselle 1 Tieteelliset päätelmät Ottaen huomioon arviointiraportin, jonka lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea (PRAC)
LisätiedotKATSAUS PERIFEERISIIN T-SOLULYMFOOMIIN
KATSAUS PERIFEERISIIN T-SOLULYMFOOMIIN Tuomas Paananen Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen laitos Syöpätaudit Tammikuu 2011 Tampereen yliopisto Lääketieteen laitos Syöpätaudit
Lisätiedot