Primaarit luulymfoomat
|
|
- Erkki Koskinen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Alkuperäistutkimus ESA JANTUNEN, JUKKA KETTUNEN, LEA NIEMITUKIA, KIRSI ROPPONEN, MARTINE VORNANEN, LEENA VOUTILAINEN, HANNA MUSSALO JA TAPIO NOUSIAINEN Primaarit luulymfoomat KYS:n kokemukset Vaikka levinneisyys luuytimeen on non-hodgkin-lymfoomissa varsin tavallista, ovat primaarit luulymfoomat harvinaisia. KYS:ssa todettiin vuosina luulymfooma kuudellatoista aikuispotilaalla. Potilaat saivat antrasykliiniä sisältävää monisolunsalpaajahoitoa ja paikallisen sädehoidon. Kolme potilasta sai lisäksi autologisella kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon. Hoidon teho on arvioitavissa neljäntoista potilaan osalta. Kaikki saavuttivat remission, mutta kahdelle on sittemmin ilmaantunut taudin uusiutuma. Kolmetoista potilasta viidestätoista hoitoa saaneesta (87 %) on elossa (mediaaniseuranta-aika 67 kuukautta). Primaarin luulymfooman hoitotulokset ovat suotuisat käytettäessä solunsalpaajien ja sädehoidon yhdistelmää. Näiden potilaiden asianmukainen diagnostiikka ja hoidon seuranta vaativat monialaista yhteistyötä. L evinneisyys luuytimeen on non-hodgkinlymfoomien yhteydessä varsin tavallista, mutta primaarit luulymfoomat ovat harvinaisia. Niiden osuudeksi on arvioitu vain noin 5 % kaikista ekstranodaalisista lymfoomista (Baar ym. 1999), joiden osuus kaikista non- Hodgkin-lymfoomista on puolestaan noin kolmasosa (Newton ym. 1997). Potilaat hakeutuvat usein luukipujen vuoksi tutkimuksiin ja tavallisesti epäillään myeloomaa, osteosarkoomaa tai kiinteän kasvaimen luustoetäpesäkettä. Primaarien luulymfoomien optimaalista hoitoa ei ole selvitetty satunnaistetuin tutkimuksin. Havainnollistaaksemme tämän harvinaisen taudin diagnostiikkaa ja hoitokokemuksia olemme analysoineet KYS:ssa vuosina hoidettujen primaariin luulymfoomaan sairastuneiden aikuispotilaiden kohortin. Potilaat ja menetelmät Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin (asukasluku noin ) alueella todettiin vuosina primaari luulymfooma 16 potilaalla. Miehiä oli joukossa kymmenen ja naisia kuusi. Mediaani-ikä diagnoosivaiheessa oli 39 vuotta (vaihteluväli v). Diagnoosi perustui kirurgiseen biopsiaan. Kahdella potilaalla vasta toinen biopsia johti diagnoosiin. Histopatologinen diagnoosi oli suurisoluinen B-solulymfooma 14 potilaalla ja follikulaarinen lymfooma kahdella. Tavallisin tutkimuksiin johtanut oire oli kipu, jonka kesto oli kuukausista kahteen vuoteen. Levinneisyystutkimuksiin kuuluivat vartalon tietokonetomografian lisäksi luuydinaspiraatio ja toispuolinen suoliluun harjun biopsia. Luuston magneettikuvauksia tehtiin oireisille alueille tai luuston gammakuvauksen osoitettua poikkeavan kertymän. Levinneisyyden luokitteluun käytettiin Ann Arbor -luokitusta. Diagnoosivaiheen keskeiset piirteet on esitetty taulukossa. Hoitovaste arvioitiin kuten muissakin non-hodgkinlymfoomissa ensisijaisesti kuvantamistutkimuksin. Luukasvaimen hoitovasteen arvioinnissa käytettiin ensisijaisesti magneettikuvauksia, joka tehtiin alkuun 6 kuukauden välein, myöhemmin kerran vuodessa, ellei potilaan oireisto antanut muuhun aihetta. Vartalon tietokonetomografiaa käytettiin systeemisen hoitovasteen arviointiin. Duodecim 2004;120:
2 TAULUKKO. Diagnoosivaiheen keskeiset piirteet KYS:ssa diagnosoiduilla primaaria luulymfoomaa sairastavilla potilailla. Potilaan Lymfooman Levinneisyys S-LD IPI Kuvantamis- Histologia sukupuoli sijainti 1 (Ann Arbor) (viitearvo: tutkimukset 2 ja ikä (v) U/l) M/69 lantio Ie TT, MK, luustokartta suurisoluinen B M/24 sääriluu Ie MK suurisoluinen B M/27 reisiluu IIe MK, luustokartta suurisoluinen B M/34 lantio Ie TT, MK, luustokartta suurisoluinen B N/60 Th 7 Ie TT, MK, luustokartta suurisoluinen B M/25 reisiluu Ie MK, luustokartta suurisoluinen B N/61 lantio IVe TT, luustokartta suurisoluinen B N/69 L 1 Ie TT, luustokartta follikulaarinen N/39 Th 8 Ie TT, MK, luustokartta follikulaarinen M/37 sternum IIe TT, luustokartta suurisoluinen B M/28 olkaluu Ie NA NA TT, MK suurisoluinen B M/45 olkaluu Ie MK, luustokartta suurisoluinen B M/36 sääriluu Ie MK, luustokartta suurisoluinen B N/77 kallo IVe TT, luustokartta suurisoluinen B M/80 lantio IVe MK, luustokartta suurisoluinen B N/53 lantio Ie TT, MK, luustokartta suurisoluinen B 1 Diagnostisen näytteen ottopaikka 2 Natiivikuvauksen lisäksi S-LD = seerumin laktaattidehydrogenaasi, IPI = International Prognostic Index (kansainvälinen lymfoomien ennusteluokitus), TT = tietokonetomografia, MK = magneettikuvaus, e = ekstranodaalinen, NA = ei tiedossa Tulokset Diagnoosivaiheessa yleisoireita (kuumeilu, yöhikoilu, laihtuminen) oli kahdella potilaalla (12 %). Seerumin laktaattidehydrogenaasin aktiivisuus ylitti viitearvon ylärajan yhdeksällä potilaalla (59 %). Yhdelläkään potilaalla ei todettu hyperkalsemiaa. Kuvantamislöydökset. Kaikista potilaista oli käytettävissä diagnoosivaiheen natiiviröntgenkuvat. Tavallisin löydös oli läiskäinen lyyttinen ja skleroottinen luumuutos, joka herätti epäilyn pahanlaatuisesta kasvaimesta (kuva 1). Kuudella potilaalla (38 %) havaittiin patologinen murtuma (nikamat 3, lantio 2, olkavarsi 1). Magneettikuvaus oli diagnoosivaiheessa tehty 12 potilaalle (75 %). Löydöksissä esiintyi vaihtelua; tavallisin muutos oli kookas luunsisäinen kasvain, johon liittyi usein luun ulkopuolinen pehmytkudoskomponentti (kuvat 2 ja 3D). Yhdellä potilaalla todettiin nikamasta spinaalitilaan leviävän kasvaimen aiheuttama medullakompressio. Luuston gammakuvaus oli tehty neljälletoista potilaalle (88 %). Tyypillinen löydös oli patologinen radiolääkekertymä kasvainalueella (kuva 4). Hoito. Yksi iäkäs potilas kieltäytyi kaikista lymfooman hoidoista ja menehtyi kolmen kuukauden kuluttua taudin toteamisesta. Kaikki muut viisitoista potilasta saivat antrasykliinipohjaista hoitoa. Kaksitoista potilasta sai CHOPhoitoa (syklofosfamidi-doksorubisiini-vinkristiini-prednisoloni) pelkästään tai yhdessä suuriannoksisen metotreksaattilääkityksen kanssa, kaksi potilasta M-BACOD:tä (suuriannoksinen metotreksaatti-bleomysiini-doksorubisiini-syklofosfamidi-vinkristiini-deksametasoni) ja yksi CHOEP:tä (CHOP+etoposidi) kolmen viikon syklein. Solunsalpaajakuurien mediaanimäärä oli kahdeksan (vaihteluväli 3 11). Keskushermostoon leviämistä estävää hoitoa sai hoidetuista 12 (80 %). Seitsemän potilasta sai tässä tarkoituksessa intratekaalisia metotreksaattihoitoja, yksi potilas suuriannoksista systeemistä meto treksaattilääkitystä ja neljä molempia. Solunsalpaajia saaneista kaikki lukuun ottamatta yhtä ensimmäisen kuurin jälkeen menehtynyttä potilasta saivat kasvainalueen sädehoidon (30 40 Gy). Kaksi potilasta sai autologisella kantasolusiirrolla tuetun intensiivihoidon osana ensilinjan hoitoa ja yksi neurorelapsin jälkeen E. Jantunen ym.
3 KUVA 1. Natiiviröntgenkuva potilaasta, joka tuli tutkimuksiin pitkäkestoisten kipujen vuoksi. Oikealla suoliluun ja istuinluun alueella näkyy laaja lyyttis-skleroottinen muutos. Kirurgista hoitoa sai viisi potilasta (30 %). Kahdella potilaalla, joilla oli patologinen nikamamurtuma, selkärankaa stabiloitiin Harringtonin sauvoilla. Yhdelle potilaalle tehtiin samasta syystä spondylodeesi (USS) ja yhdelle olkaluun patologisen murtuman levytys. Lantiomurtumaan sairastuneelle tehtiin rekonstruktioleikkaus (luunsiirto ja levytys). Yksi iäkäs potilas menehtyi ensimmäisen solunsalpaajakuurin jälkeen neutropeniavaiheen infektioon. Kaikki neljätoista hoidon tehon suhteen arvioitavissa olevaa potilasta saavuttivat kliinisen remission. Joulukuuhun 2003 mennessä relapsi on todettu vain kahdella potilaalla (14 %). Suurisoluista B-solulymfoomaa sairastaneella ilmaantui relapsi välikarsinan alueelle vain puolen vuoden kuluttua ensilinjan hoidon päättymisestä; hän menehtyi tautiinsa 15 kuukauden kuluttua diagnoosista. Follikulaarista lymfoomaa sairastavalla potilaalla on todettu kaksi relapsia, mutta hän on elossa ilman merkkejä lymfoomasta 120 kuukautta diagnoosista. Joulukuussa 2003 hoidon saaneista 15 potilaasta 13 (87 %) oli elossa (mediaaniseurantaaika 67 kuukautta diagnoosista). Yhdelle potiprimaarit luulymfoomat KUVA 2. Potilaalla todettiin palpoitava kasvain sääressä. Natiivikuvaus osoitti sääriluussa kookkaat lyyttiset muutokset, joiden välissä näkyi skleroottinen vyöhyke. Magneettikuvaus osoittaa kookkaan kasvainmassan sääriluun sisä- ja ulkopuolella. Kasvaimessa on runsas, hieman epätasainen tehostuma. Luun pinta on myös laajalti ohentunut ja paikoin rikkoutunut. 2683
4 A B C D KUVA 3. Potilasta tutkittiin ylävatsakivun vuoksi. Natiivikuvauksessa havaittiin Th 8 -nikaman patologinen murtuma. Tehostetut sagittaaliset magneettikuvat (A, B ja C) osoittavat kasvaimen epätasaista tehostumista useissa peräkkäisissä nikamissa. Aksiaalikuvassa (D) vasemmalla nähdään pitkin pleuran etupintaa kasvavaa, vain reunoiltaan tehostuvaa, ilmeisesti nekroottista tuumorikasvua (nuoli) E. Jantunen ym.
5 laalle ilmaantui hoitojen jälkeen reisiluunkaulan murtuma, joka hoidettiin operatiivisesti; merkkejä lymfoomasta ei todettu. Toiselle potilaalle ilmaantui olkaluuhun hoitojen päättymisen jälkeen patologinen murtuma, joka hoidettiin niin ikään leikkauksella. Hänelläkään ei todettu merkkejä lymfoomasta leikkauksen yhteydessä otetuissa näytteissä. Diagnoosivaiheessa lantio murtuman saaneella potilaalla esiintyy vielä vuosia hoidon jälkeen ongelmia päivittäisissä toiminnoissa. Hänelle tehtiin lonkan tekonivelleikkaus viiden vuoden kuluttua patologisesta lantionmurtumasta. Pohdinta KUVA 4. Luuston gammakuvauslöydös primaarista luulymfoomaa sairastavalla. Oikean säären yläosassa näkyy patologinen radiolääkekertymä. Tavallisin pahanlaatuinen luukasvain on muualta alkaneen syövän (rinta-, eturauhas-, keuhko-, munuaissyöpä) luustometastaasi. Primaarit luulymfoomat ovat varsin harvinaisia: niiden osuus kaikista luukasvaimista on vain noin 5 % (Mulligan ym. 1999). Muita erotusdiagnostisia mahdollisuuksia ovat osteosarkooma, Ewingin sarkooma, kondrosarkooma ja jättisolukasvaimet (Mäkelä 2001, Jelinek ym. 2002). Jelinekin ym. (2002) tutkimuksessa, joka käsitteli radiologisesti ohjattuja luubiopsioita, luulymfoomia havaittiin saman verran kuin osteosarkoomia ja kondro sarkoomia. Muista pahanlaatuisista luukasvaimista kannattaa muistaa erityisesti myeloomaan liittyvät, usein multippelit lyyttiset luustomuutokset sekä luun plasmasytooma. Luulymfoomapotilaiden keski-ikä on diagnoosivaiheessa vuotta, ja tauti on miehillä hieman tavallisempi kuin naisilla (Baar ym. 1999). Useimmiten tauti sijaitsee yhdessä luussa, mutta %:lla potilaista muutoksia esiintyy useammassa luussa tai muutoin laa jemmalle levinneenä. Tavallisimmat luulymfooman sijaintipaikat ovat nikamat, lantio ja alaraajojen pitkät luut. Aineistomme vastaa näiltä osin hyvin kirjallisuudessa esitettyjä. Kipu on tavallisin tutkimuksiin johtava oire. Selkäydin- tai hermokomp ression pohjalta syntyvät neuro logiset oireet ovat myös mahdollisia. Luulymfoomaan liittyy usein pehmytkudoskasvain, joka voi olla palpoitavissa. Tämä löydös johti kahdella potilaallamme tutkimuksiin. Kun huomioidaan luustomuutokset, on yllättävää, ettei yhdelläkään potilaistamme esiintynyt hyperkalsemiaa. Aiemmin olemme kyllä havainneet sitä lymfoomapotilailla (Jantunen ym. 1990). Diagnostisen epäilyn herättää yleensä poikkeava natiivikuvauslöydös, joka on usein destruktiivisen ja epätarkkarajaisen lyyttinen, mutta usein mukana on myös skleroottinen komponentti. Yhden potilaamme natiivikuvassa näkyi vain vähäinen korteksin paksuuntuminen ja pintadefekti. Tietokonetomografiassa luumuutos näkyy luotettavammin kuin natiivikuvissa ja myös mahdollinen levinneisyys pehmytkudoksiin on arvioitavissa. Tärkein diagnoosivaiheen radiologinen tutkimus on kuitenkin magneettikuvaus, joka osoittaa tarkimmin kasvaimen levinneisyyden sekä luussa että pehmytkudoksessa (Melamed ym. 1997). Magneettikuvaus soveltuu myös seurantaan, mutta on huomioitava, että luurakenne ei normaalistu onnistuneenkaan hoidon jälkeen tai korjaantuu hyvin hitaasti. Sen sijaan pehmytkudoskomponentti häviää tavallisesti hoidon seurauksena kokonaan ja on siten luotettavampi hoitovasteen mittari. Myöhemmässä seurannassa tärkeä löydös on se, että hoidon jälkeinen tilanne säilyy. Natiivikuvissa näkyvä luurakenne normaalistuu hoidon vaikutuksesta paremmin kuin magneettikuvauksessa näkyvä. Primaarit luulymfoomat 2685
6 Luulymfooman diagnoosi voidaan tehdä radiologisesti ohjatun paksuneulabiopsian avulla, mutta olemme itse suosineet kirurgista avobiopsiaa. Tällöin saadaan otetuksi suurempi kudoskappale diagnostisiin tutkimuksiin. Pehmytkudoksesta tehty paksuneulabiopsia voi myös johtaa diagnoosiin. Luulymfoomaa epäiltäessä asianmukaiset immunohistokemialliset tutkimukset ovat tärkeitä. Sytogeneettisistä tutkimuksista on joskus lisähyötyä. Isotooppimenetelmistä luuston gamma ku vausta käytettiin diagnoosivaiheessa valtaosalla potilaistamme. Tutkimuksesta on hyötyä magneettikuvauksen ja sittemmin biopsianäytteen oton kohdentamisessa. Seurantaan emme ole menetelmää käyttäneet. Sen sijaan galliumilla tehdystä tutkimuksesta voi olla hyötyä näiden potilaiden seurannassa, koska magneettikuvauslöydösten tulkinta saattaa olla vaikeaa (Stroszynski ym. 1999). Menetelmä on todettu varsin herkäksi ja spesifiseksi luulymfooman toteamisvaiheessa (Israel ym. 2002). Suomessakin kohtalaisen laajassa käytössä olevasta positroniemissiotomografiasta (Kööbi ym. 2001, Jyrkkiö ym. 2003, Sohlberg ym. 2004) on epäilemättä hyötyä pulmallisissa tilanteissa hoitovastetta arvioitaessa. Histopatologisesti WHO-luokituksen mukainen diffuusi suurisoluinen lymfooma on tavallisin primaari luulymfooma, kuten omakin aineistomme osoitti. Lisäksi voidaan tavata follikulaarista lymfoomaa, Hodgkinin lymfoomaa ja joskus lymfoblastista lymfoomaa tai suurisoluista anaplastista T-solulymfoomaa (Vassallo ym. 1987, Durr ym. 2002, Gianelli ym. 2002). Nämä ovat kuitenkin harvi naisia. Primaarin luulymfooman hoito ei ole vakiintunut. Erityisesti vanhemmissa aineistoissa on käytetty levinneisyysluokan Ann Arbor Ie -taudeissa paljon pelkästään sädehoitoa. Tällä tavalla tauti saadaan yleensä hyvin hallintaan paikallisesti, mutta huomattavalle osalle potilaista ilmaantuu uusiutuma muualle (Marshall ym. 2002). Viime aikoina julkaistuissa potilassarjoissa on yleensä yhdistetty monisolunsalpaajahoitoon paikallinen sädehoito (Baar ym. 1994, Fidias ym. 1999, Zinzani ym. 2003). Jossakin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tällaisella yhdistelmällä saavutettaisiin parempi tulos (Fidias ym. 1999, Zinzani ym. 2003), ja tällaista hoitoa on käytetty myös meillä. Primaaria luulymfoomaa potevilla saattaa olla tavanomaista suurempi riski saada keskushermostorelapsi. Olemmekin antaneet valtaosalle potilaista keskushermostoon vaikuttavaa systeemistä tai paikallista lääkehoitoa. Luulymfooman optimaalista hoitoa ei ole selvitetty satunnaistetuin tutkimuksin. Ei esimerkiksi tiedetä, onko sädehoito välttämätöntä näille potilaille. Lapsilla solunsalpaajahoidon tulokset näyttävät erinomaisilta eikä tarvetta adjuvanttityyppiseen sädehoitoon näyttäisi olevan (Suryanarayan ym. 1999); hoitokaavioon kuuluivat intratekaaliset metotreksaattilääkitykset. Tautimuodon harvinaisuuden vuoksi satunnaistettujen hoitotutkimusten tekeminen on hankalaa. Misgeldin ym. (2003) tuoreessa katsauksessa on suositettu primaarin luulymfooman hoidoksi 6 8 sykliä CHOP:tä tai vastaavaa ja tämän jälkeen kasvainalueen sädetystä. Huonosti hoitoon vastaavien tai relapsin saavien potilaiden hoitoon suositetaan autologista kantasolusiirtoa. Omia kokemuksia meillä on neljästä kantasolusiirron saaneesta potilaasta, jotka ovat kaikki pitkäaikaisessa remissiossa. Primaarin luulymfooman ennustetta on pidetty parempana kuin muiden ekstranodaalisten lymfoomien. Taudin levinneisyys ja potilaan ikä ovat osoittautuneet ennusteeseen vaikuttaviksi tekijöiksi kuten muissakin lymfoomissa. Eri tutkimuksissa viiden vuoden eloonjäämisosuus on vaihdellut välillä % (Christie ym. 1999, Fidias ym. 1999, Heyning ym. 1999, Brousse ym. 2000, Durr ym. 2002). Oman aineistomme potilaiden viisivuotisennuste on sekä kokonaiselinajan että relapsittoman elinajan suhteen parhaita kirjallisuudessa kuvattuja. Primaarin luulymfooman pitkäaikaiset hoitotulokset ovat siis hyvät. Valtaosalla parantuneista myös toimintakyky on hyvä. Näillä potilailla on kuitenkin lisääntynyt riski saada luunmurtumia tautinsa ja siihen annetun hoidon vuoksi. Tämän vuoksi osteoporoosin mahdollisuus on seurannan aikana hyvä pitää mielessä ja hoitaa todettu osteoporoosi aktiivisesti. Bisfosfonaattilääkityksen hyödyllisyydestä luulymfooman muun hoidon lisänä ei ole tietoa E. Jantunen ym.
7 Kirjallisuutta Baar J, Burkes RL, Bell R, ym. Primary non-hodgkin s lymphoma of bone. Cancer 1994;73: Baar J, Burkes RL, Gospodarowicz M. Primary non-hodgkin s lymphoma of bone. Semin Oncol 1999;26: Brousse C, Baumelou E, Morel P. Primary lymphoma of bone: a prospective study of 28 cases. Joint Bone Spine 2000;67: Christie DR, Barton MB, Bryant G, ym. for the Australasian Radiation Oncology Lymphoma Group (AROLG). Osteolymphoma (primary bone lymphoma): an Australian review of 70 cases. Aust N Z J Med 1999;29: Durr HR, Muller PE, Hiller E, ym. Malignant lymphoma of bone. Arch Orthop Trauma Surg 2002;122:10 6. Fidias P, Spiro I, Sobczak ML, ym. Long-term results of combined modality therapy in primary bone lymphomas. Int J Radiat Oncol Biol Phys 1999;45: Gianelli U, Patriarca C, Moro A, ym. Lymphoma of the bone: a pathological and clinical study of 28 cases. Int J Surg Pathol 2002;10: Heyning FH, Hogendoorn PC, Kramer MH, ym. Primary non-hodgkin s lymphoma of bone: a clinicopathological investigation of 60 cases. Leukemia 1999;13: Israel O, Mekel M, Bar-Shalom R, ym. Bone lymphoma: 67 Ga scintigraphy and CT for prediction of outcome after treatment. J Nucl Med 2002;43: Jantunen E, Nousiainen T, Soppi E, Lahtinen R. Lyyttiset luustomuutokset, hyperkalsemia ja pahanlaatuinen lymfooma. Duodecim 1990;106: Jelinek JS, Murphey MD, Welker JA, ym. Diagnosis of primary bone tumors with image-guided percutaneous biopsy: experience with 110 tumors. Radiology 2002;223: Jyrkkiö S, Nuutinen J, Minn H. PET-tutkimus syövän hoidon suunnittelussa ja hoitovasteen arvioinnissa. Suom Lääkäril 2003;58: Kööbi T, Lehtinen T, Koskinen M, ym. 18F-FDG-PET-kuvaus kaksipäisellä gammakameralla. Kokemuksia ensimmäisen vuoden ajalta. Suom Lääkäril 2001;56: Marshall DT, Amdur RJ, Scarborough MT, ym. Stage IE primary non- Hodgkin s lymphoma of bone. Clin Orthop Rel Res 2002;405: Melamed JW, Martinez S, Hoffman CJ. Imaging of primary multifocal osseus lymphoma. Skeletal Radiol 1997;26: Misgeld E, Wehmeier A, Kromeke O, Gattermann N. Primary non- Hodgkin s lymphoma of bone: three cases and a short review of the literature. Ann Hematol 2003;82: Mulligan ME, McRae GA, Murphey MD. Imaging features of primary lymphoma of the bone. Am J Radiol 1999;173: Mäkelä EA. Luutuumorit. Duodecim 2001;117: Newton R, Ferlay J, Valerie B, Devesa SS. The epidemiology of non- Hodgkin s lymphoma: comparison of nodal and extra-nodal sites. Int J Cancer 1997;72: Sohlberg A, Kauppila E, Kuikka J, Vanninen E. Mitä isotooppikuvantaminen on? Suom Lääkäril 2004;59: Stroszczynski C, Oellinger J, Hosten N, ym. Staging and monitoring of malignant lymphoma of the bone: comparison of 67 Ga scintigraphy and MRI. J Nucl Med 1999;40: Suryanarayan K, Shuster JJ, Donaldson SS, ym. Treatment of localized primary non-hodgkin s lymphoma of bone in children: a Pediatric Oncology Group study. J Clin Oncol 1999;17: Vassallo J, Roessner A, Vollmer E, Grundman E. Malignant lymphomas with primary bone manifestation. Path Res Pract 1987;182: Zinzani PL, Carrillo G, Ascani S, ym. Primary bone lymphoma: experience with 52 patients. Haematologica 2003;88: ESA JANTUNEN, dosentti, erikoislääkäri esa.jantunen@kuh.fi KYS:n sisätautien klinikka JUKKA KETTUNEN, LT, erikoislääkäri KYS:n kirurgian klinikka LEA NIEMITUKIA, LL, erikoislääkäri KYS:n radiologian klinikka KIRSI ROPPONEN, LT, erikoislääkäri KYS:n kliinisen patologian osasto MARTINE VORNANEN, LL, erikoislääkäri TAYS:n laboratoriokeskus, patologian vastuualue Teiskontie 35, Tampere LEENA VOUTILAINEN, LL, erikoislääkäri KYS:n syöpätautien klinikka HANNA MUSSALO, LT, erikoislääkäri KYS:n kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto TAPIO NOUSIAINEN, dosentti, osastonylilääkäri KYS:n sisätautien klinikka Primaarit luulymfoomat 2687
MALIGNIT LUUTUUMORIT JA LUUTUUMOREINA ESILLE TULLEET METASTAASIT KUOPION YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA VUOSINA 2010 JA 2011
MALIGNIT LUUTUUMORIT JA LUUTUUMOREINA ESILLE TULLEET METASTAASIT KUOPION YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA VUOSINA 2010 JA 2011 Malignant bone tumours and bone metastases at Kuopio University Hospital in 2010
LisätiedotSarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka
Sarkoomien onkologiset hoidot onko sarkoomatyypillä väliä? Paula Lindholm TYKS, syöpätautien klinikka Pehmytkudos- ja luusarkoomissa eri hoito-ohjelmat pehmytkudossarkoomissa yleensä kirurgia ensin Onkologinen
LisätiedotLuutuumorit. E. Antero Mäkelä
Luusairaudet Luutuumorit E. Antero Mäkelä Hyvänlaatuisia luukasvaimia arvioidaan ilmaantuvan maassamme noin 200 uutta tapausta vuodessa, ja primaareja pahanlaatuisia luukasvaimia todetaan vuosittain 50
LisätiedotLuuston SPECT ja PETCT
Luuston SPECT ja PETCT Marko Seppänen, dos, oyl Isotooppiosasto ja Valtakunnallinen PET-keskus TYKS http://www.turkupetcentre.fi Luuston kuvantaminen Gammakuvauksella vs. PET-menetelmällä SPET-CT vs. PET/CT
LisätiedotLuutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY
Luutuumorit IAP Turku 7.5.2010 Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumori tiimi älä tee diagnoosia yksin Ortopedi Radiologi Onkologi Geneetikko ja Patologi -kliiniset tiedot/löydökset -natiivi-rtg,
LisätiedotLapsuusiän syövän hoitotulokset TAYS-piirin alueella
Laura Palonkoski, Olli Lohi, Mikko Arola ja Kim Vettenranta ALKUPERÄISTUTKIMUS Lapsuusiän syövän hoitotulokset TAYS-piirin alueella Johdanto: Lapsuusiän syövän hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi
LisätiedotTIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI. K Franssila & E Jantunen
TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI K Franssila & E Jantunen KLIINIKON PERSPEKTIIVI DIAGNOSTIIKKAAN ilman diagnoosia rationaalinen, tavoitteellinen hoito mahdotonta diagnostiikkaan
LisätiedotSelkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco
tiedottaa 20/2015 17.8.2015 Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco hyväksyjä: Roberto Blanco pvm: 17.8.2015 Ohje tilaajille ja kuvausyksiköille Selkärangan
LisätiedotMitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku
1 Mitä uutta eturauhassyövän sädehoidosta? Mauri Kouri HUS Syöpätautien klinikka Onkologiapäivät 31.8.13 Turku 2 ASCO GU 2013 Radikaali prostatektomian jälkeinen sädehoito ARO 92-02 / AUO AP 09/95 10v
LisätiedotPaksu- ja peräsuolisyövän PET/CT
Paksu- ja peräsuolisyövän PET/CT Marko Seppänen, dos, oyl Isotooppiosasto ja Valtakunnallinen PET-keskus TYKS http://www.turkupetcentre.fi Paksu- ja peräsuolisyövän PET/CT Preoperatiiviset levinneisyysselvitykset
LisätiedotLYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus
LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko
LisätiedotJaakko Niinimäki, OYS
Jaakko Niinimäki, OYS ASR recall toteaa: MRI, jos MARS-protokolla UÄ vaihtoehto CT ei suositella Natiivikuvat? Inklinaatio 40 ± 10 Anteversio 15 ± 10 Pinnoiteproteesi Anteversio 15-25 Valgus ~5-10 Abduktio/inklinaatio
LisätiedotTervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa
Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Onkologiapäivät 30.8.2013 Sairaalafyysikko Sami Suilamo Tyks, Syöpäklinikka Esityksen sisältöä Tervekudoshaittojen todennäköisyyksiä Tervekudosten annostoleransseja
LisätiedotOsteoporoosin diagnostiikka. Ari Rosenvall Yleislääketieteen erikoislääkäri Mehiläinen Ympyrätalo, osteoporoosiklinikka
Ari Rosenvall Yleislääketieteen erikoislääkäri Mehiläinen Ympyrätalo, osteoporoosiklinikka Tavoitteet Oireet ja löydökset Periaatteet ja menetelmät Diagnostiset kriteerit Erotusdiagnostiikka Seulonta Lähde:
LisätiedotFollikulaarisen lymfooman nykyhoito
Follikulaarisen lymfooman nykyhoito Follikulaariseen lymfoomaan sairastui Suomen syöpärekisterin tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2014 kaikkiaan 228 potilasta. 1 Tämä tarkoittaa noin viidesosaa kaikista
LisätiedotProteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT. Jukka Kemppainen
Proteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT Jukka Kemppainen Proteesikirurgiasta n. 8% proteesien laitoista on revisioita Näistä 70% tehdään irtoamisen takia Toiseksi tärkein revisioiden syy on tulehdus 1/3
LisätiedotTERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI
TERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI 1 RINTAOIREET JA RINTOJEN SEURANTA Jokaisen naisen on syytä pitää huolta rintojensa terveydestä. Rintakuvauksiin tullaan yleensä joko oireettomille tehdyn
LisätiedotLuuston CT Degeneratiivisista muutoksista, neoplasmeista ja proteesikomplikaatioista
Luuston CT Degeneratiivisista muutoksista, neoplasmeista ja proteesikomplikaatioista 9.4.2010 EL Ia Kohonen TYKS-SAPA SAPA A-sairaalan röntgenr Degeneratiivisia muutoksia missä tahansa rangan alueella,
LisätiedotETURAUHASSYÖPÄ OSASTONYLILÄÄKÄRI PETTERI HERVONEN HUS SYÖPÄKESKUS, HELSINKI
ETURAUHASSYÖPÄ OSASTONYLILÄÄKÄRI PETTERI HERVONEN HUS SYÖPÄKESKUS, HELSINKI ETURAUHANEN - ANATOMIA 21.11.2018 2 ETURAUHASEN TOIMINTA Maapähkinän kokoinen rauhanen, joka sijaitsee peniksen takana, peräsuolen
LisätiedotEi- klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL):
HODGKININ LYMFOOMA Hoitosuositus 12/2013 Suomen Lymfoomaryhmä/ työryhmä: Aromaa- Häyhä Annikka (KYS), Auvinen Päivi (KYS), Böhm Jan (KSKS), Hernberg Micaela (HUS), Jantunen Esa (KYS), Jyrkkiö Sirkku (TYKS),
LisätiedotDiagnostiikka. Non-Hodgkin-lymfoomat. Hoito. Follikulaarinen lymfooma. Kasvainkuorman ja levinneisyyden selvittely
Lymfoomat Non-Hodgkin-lymfoomat n. 1000/v Hodgkin-lymfooma n. 120/v Noin 5 % kaikista syövistä Lymfoomien etiologia Tuntematon Immuunipuutos synnynnäiset immuunipuutostaudit elimensiirrot HIV EB-virus
LisätiedotPlasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri
Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri Monoklonaaliset gammapatiat (plasmasolutaudit) Plasmasolumyelooma Merkitykseltään epäselvä monoklonaalinen gammapatia
LisätiedotTerveysInfo. GIST potilaan opas Oppaassa kerrotaan GISTin hoidosta, täsmälääkehoidosta sekä siitä mistä ja miten sairastunut saa apua.
TerveysInfo Cancerpatientens sociala förmåner Syöpäpotilaan sosiaalietuudet pähkinänkuoressa. Maksuton yksityishenkilöille, yhteisöille 2 e/kpl, A5, 44 sivua http:///@bin/270880/sosedut netti_ru. Hakusanat:
LisätiedotEwingin sarkooma on harvinainen luun tai
Joni Serlo, Ilkka Helenius, Kim Vettenranta, Tom Böhling, Hannu Aro, Anna-Stina Jääskeläinen ja Maija Tarkkanen Ewingin sarkooman diagnostiikka ja hoito Ewingin sarkooma on harvinainen, yleensä nuorten
LisätiedotHoidetun rintasyöpäpotilaan seuranta
Hoidetun rintasyöpäpotilaan seuranta Tavoitteet Seurannassa pyritään rintasyövän mahdollisen paikallisen uusiutumisen ja vastakkaisen rinnan uuden syövän varhaiseen toteamiseen. Oireettomalle potilaalle
LisätiedotPET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala
PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala ISI Web of Science: hakusana PET/CT N = 4974, 27.4.2010 Mihin diagnostisia menetelmiä tarvitaan?
LisätiedotMitä uutta lymfoomien hoitokäytännöissä? S. Jyrkkiö, TYKS Onkologiapäivät 30.8.13
Mitä uutta lymfoomien hoitokäytännöissä? S. Jyrkkiö, TYKS Onkologiapäivät 30.8.13 N=549 FU 45 kk PFS 69 vs 31 kk R-B R-CHOP Alopecia 0 % 100 % Hematol toksisuus 30 68 Infektiot 37 50 Neuropatia 7 29 Stomatiitti
LisätiedotSakrumin pahanlaatuisten luukasvainten kirurginen hoito
Sakrumin pahanlaatuisten luukasvainten kirurginen hoito Toni-Karri Pakarinen 1, Piia Suomalainen 1, Hannu Kuokkanen 2, Minna Laitinen 1 1 Sarkoomayksikkö, Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vastuualue, TAYS
LisätiedotSyöpä lapsella. Kim Vettenranta, dos. Osastonylilääkäri Lasten veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoklinikka HYKS
Syöpä lapsella Kim Vettenranta, dos. Osastonylilääkäri Lasten veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoklinikka HYKS Lasten syöpätaudit Leukemiat (30%) Aivotuumorit (28%) Lymfoomat (Hodgkin, NHL) (11%)
LisätiedotMetalli-metalli -liukupintaisten lonkan tekonivelleikkausten 5-vuotisseurantatulokset
Metalli-metalli -liukupintaisten lonkan tekonivelleikkausten 5-vuotisseurantatulokset Henri Miettinen, Simo Miettinen, Hannu Miettinen, Jukka Kettunen Ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian klinikka,
LisätiedotRADIOLOGIAAN ERIKOISTUVAN LÄÄKÄRIN LOKIRJA Oppimistavoitteet
RADIOLOGIAAN ERIKOISTUVAN LÄÄKÄRIN LOKIRJA Oppimistavoitteet YO KOULUTUSPAIKAT OSASTOT Sivu THORAX Röntgen 1 Meilahti 2 VATSA Röntgen 2 Mei 3 KORVA Röntgen 2 Mei 4 URO Röntgen 2 Mei 5 ANGIO Röntgen 3 Mei
LisätiedotTavallisimmat lymfaattiset sairaudet
Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet Syöpäpäivä 10.5.2016 Mirja Vapaatalo Verisolut Lymfosyytti immunologinen solu, joka osallistuu elimistön puolustukseen infektioita vastaan 20-40% verenkierron valkosoluista
LisätiedotPrimovist (dinatriumgadoksetaatti) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Primovist (dinatriumgadoksetaatti) 05/2013, Versio 2.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO 2. Julkisen yhteenvedon osiot 2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Magneettikuvaus (MK) on yksi useasta
LisätiedotRadioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa
Sirpa Leppä ja Tuula Lehtinen KATSAUS Radioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa B-lymfosyytin CD20-pinta-antigeenin tunnistavat radioaktiiviset monoklonaaliset vasta-aineet ovat osoittautuneet tehokkaiksi
LisätiedotNAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA
NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA 1 RINTAOIREET JA RINTOJEN SEURANTA Nainen huolehdi rintojesi terveydestä. Rintakuvauksiin tullaan yleensä joko oireettomille tehdyn seulontatutkimuksen
LisätiedotPienienergiaisen murtuman saaneiden potilaiden hoito Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelle
Pienienergiaisen murtuman saaneiden potilaiden hoito Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelle Osteoporoosihoitaja Tanja Jukola 20.2.2015 1 Projektin taustaa Suomessa todetaan vuosittain arviolta 30000
LisätiedotNeuroendokriinisten syöpien lääkehoito
Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2015 TEEMAT Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Maija Tarkkanen / Kirjoitettu 16.6.2015 / Julkaistu 13.11.2015 Neuroendokriinisten (NE) syöpien ilmaantuvuus lisääntyy,
LisätiedotLUUN MINERAALIMITTAUKSEN TULKINTA ARJA UUSITALO, DOSENTTI, M.A. PROFESSORI, OYL, KLIININEN FYSIOLOGIA JA ISOTOOPPILÄÄKETIEDE 30.9.
LUUN MINERAALIMITTAUKSEN TULKINTA ARJA UUSITALO, DOSENTTI, M.A. PROFESSORI, OYL, KLIININEN FYSIOLOGIA JA ISOTOOPPILÄÄKETIEDE 30.9.2015 KOODIT NK6PA Luun tiheysmittaus, 1 kohde ilman lausuntoa, Pt-LuuTih1
LisätiedotLAPSUUSIÄN SYÖVÄSTÄ SELVINNEIDEN MYÖHÄISVAIKUTUKSET JA NIIDEN SEURANTA
1 Opinnäytetyö (AMK) Sairaanhoitaja (AMK) 2016 Katja Ahonen ja Laura Alajoutsijärvi LAPSUUSIÄN SYÖVÄSTÄ SELVINNEIDEN MYÖHÄISVAIKUTUKSET JA NIIDEN SEURANTA OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU
LisätiedotAutologiset kantasolusiirrot. aiheet non-hodgkin-lymfoomissa. Esa Jantunen, Taru Kuittinen, Eija Mahlamäki ja Tapio Nousiainen
Alkuperäistutkimus Autologiset kantasolusiirrot non-hodgkin-lymfoomissa Esa Jantunen, Taru Kuittinen, Eija Mahlamäki ja Tapio Nousiainen Non-Hodgkin-lymfoomat ovat yleisin autologisella kantasolusiirrolla
LisätiedotSeminoman hoito ja seuranta. S. Jyrkkiö
Seminoman hoito ja seuranta S. Jyrkkiö 17.4.2015 Kivessyöpä yleistyy Pohjoismaissa Seminoman ja non-seminoomien yleisyys Pohjoismaissa Kuolleisuus kivessyöpään Pohjoismaissa Kivessyöpä 5 v OSS Kivestuumoreiden
LisätiedotRustotuumorit. IAP Turku 13.5.2016 Mikko Rönty Fimlab, Tampere
Rustotuumorit IAP Turku 13.5.2016 Mikko Rönty Fimlab, Tampere Rustotuumorit yleistä Suurimpia primäärien luutuumoreiden ryhmiä Tyyppipiirre on kasvainsolujen tuottama kondroidi matriksi (soluväliaine)
LisätiedotNoin kolmasosa non-hodgkin-lymfoomista
Katsaus MARTINE VORNANEN, MARKKU HEIKKINEN JA ESA JANTUNEN Maha-suolikanava on ekstranodaalisten lymfoomien tavallisin ilmenemispaikka. Valtaosa näistä kasvaimista sijaitsee mahalaukussa. Histologisesti
LisätiedotOsteoporoosi (luukato)
Osteoporoosi (luukato) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Osteoporoosi tarkoittaa, että luun kalkkimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut. Silloin luu voi murtua
LisätiedotKEUHKOSYÖVÄN SEULONTA. Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema
KEUHKOSYÖVÄN SEULONTA Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema Seulonta on tiettyyn väestöryhmään kohdistuva tutkimus, jolla pyritään
LisätiedotPalliatiivinen torakolumbaalirangan tuumorikirurgia
Palliatiivinen torakolumbaalirangan tuumorikirurgia Timo Nyyssönen Kuopion Yliopistollinen Sairaala There is an increasing number of patients with metastatic spine disease. The most common tumors are breast
LisätiedotAnnoslaskennan tarkkuus ja metalliset implantit
Annoslaskennan tarkkuus ja metalliset implantit Vertailu mittauksiin ja Monte Carlo laskentaan XX Onkologiapäivät, 29. 30.8.2014, Oulu Jarkko Ojala, TkT Sairaalafyysikko & Laatupäällikkö Tampereen yliopistollinen
LisätiedotIAP Kuopio 27.9.2007. Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB
IAP Kuopio 27.9.2007 Mesenkymaalisia kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB Pehmytkudoskasvainten patologiaa Valtaosa pehmytkudoskasvaimista benignejä, malignit harvinaisia,
LisätiedotAppendisiitin diagnostiikka
Appendisiitti score Panu Mentula LT, gastrokirurgi HYKS Appendisiitin diagnostiikka Anamneesi Kliiniset löydökset Laboratoriokokeet Ł Epätarkka diagnoosi, paljon turhia leikkauksia 1 Insidenssi ja diagnostinen
LisätiedotPolven periproteettiset murtumat
Polven periproteettiset murtumat VTK 2017 Mika Junnila TYKS Esiintyvyys Polven periproteettisten murtumien esiintyvyys on n 2,5% Patellamurtumat harvinaisia Mayo Clinic Joint Registry 0,68% Tibiamurtumat
LisätiedotNOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT. Tampere 4. 5. 2006 derström
NOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT Tampere 4. 5. 2006 Karl Ove SöderstrS derström B solujen erilaistuminen Nopeakasvuiset B solub lymfoomat Diffuusi suurisoluinen B solub lymfooma Manttelisolu
Lisätiedot(5). Sarkoidoosi-lymfooma oireyhtymä
Anu Partanen, Satu Pukkila ja Esa Jantunen Sarkoidoosi-lymfoomaoireyhtymä Lymfoomariski on lisääntynyt keski-ikäisillä potilailla kroonisen aktiivisen sarkoidoosin yhteydessä. Sarkoidoosi-lymfoomaoireyhtymä
LisätiedotKäypä hoito -indikaattorit; Alaselkäkipu Ohessa kuvatut indikaattoriehdotukset pohjautuvat Alaselkäkipu Käypä hoito -suositukseen (2017)
Käypä hoito -indikaattorit; Alaselkäkipu Ohessa kuvatut indikaattoriehdotukset pohjautuvat Alaselkäkipu Käypä hoito -suositukseen (2017) 1 2 Keston mukaan selkäkipu jaetaan akuuttiin (alle 6 vkoa), subakuuttiin
LisätiedotPYLL-seminaari 30.3.2011
PYLL-seminaari 30.3.2011 Sairaalajohtaja Jari Välimäki syöpätautien osuus ennenaikaisten elinvuosien menetysten aiheuttajina etenkin ESshp:n naisten keskuudessa kiinnittää huomiota ne ovat PYLL-tilastossa
LisätiedotKuvantaminen akuutissa ja kroonisessa pankreatiitissa. Eila Lantto HUS-Kuvantaminen
Kuvantaminen akuutissa ja kroonisessa pankreatiitissa Eila Lantto HUS-Kuvantaminen Roche Oy (koulutusmatka, luentopalkkio) Kuvantamisen rooli diagnostiikassa ja seurannassa (EUS, ERCP ei käsitellä) Kuvantamismenetelmän
LisätiedotFer$litee$n säästävä munasarjasyöpäkirurgia. Erikoislääkäri, LT Annika Auranen TYKS Naistenklinikka GKS koulutuspäivät 27.9.2013
Fer$litee$n säästävä munasarjasyöpäkirurgia Erikoislääkäri, LT Annika Auranen TYKS Naistenklinikka GKS koulutuspäivät 27.9.2013 Sidonnaisuudet kahden viimeisen vuoden ajalta LT, naistentau$en ja synnytysten
LisätiedotSelkäpotilas TYKS:ssa Lähetteen vaatimukset ja potilaan hoito. Alueellinen koulutus 21.4.2016 Katri Pernaa
Selkäpotilas TYKS:ssa Lähetteen vaatimukset ja potilaan hoito Alueellinen koulutus 21.4.2016 Katri Pernaa Vuonna 2015 n 5000 poliklinikkakäyntiä degeneratiivisten selkäsairauksien vuoksi Näistä viidennes
LisätiedotTerveysInfo. GIST potilaan opas Oppaassa kerrotaan GISTin hoidosta, täsmälääkehoidosta sekä siitä mistä ja miten sairastunut saa apua.
TerveysInfo Cancerpatientens sociala förmåner Syöpäpotilaan sosiaalietuudet pähkinänkuoressa. Maksuton yksityishenkilöille, yhteisöille 2 e/kpl, A5, 44 sivua http:///@bin/270880/sosedut netti_ru. Hakusanat:
LisätiedotGynekologisen karsinomakirurgian keskittämine. Eija Tomás, Tays LT, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon el
Gynekologisen karsinomakirurgian keskittämine Eija Tomás, Tays LT, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon el Suomessa 5.2 miljoonaa asukasta 5 yliopistosairaalaa 16 keskusairaalaa aluesairaalat ja
LisätiedotTUTKI 2-KOTITEHTÄVÄN PALAUTUS Tiina Immonen BLL lääketieteellinen biokemia ja kehitysbiologia
TUTKI 2-KOTITEHTÄVÄN PALAUTUS 19.3.2014 Tiina Immonen BLL lääketieteellinen biokemia ja kehitysbiologia Tehtävän suoritus Palautuksia: 51 Tiivistelmien keskipituus 97 sanaa hyvä! OTSIKOT Otsikko tutkimuksen
LisätiedotHodgkinin taudin hoidon myöhäiset sivuvaikutukset. Marjo Pajunen
Tapausselostus Hodgkinin taudin hoidon myöhäiset sivuvaikutukset Marjo Pajunen Sädehoidon aiheuttamat myöhäiset, vakavat sivuvaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia. Hodgkinin taudissa hoitotulokset
LisätiedotOHJE LÄHETTÄVÄLLE YKSIKÖLLE RADIOLOGIA NATIIVIRÖNTGENTUTKIMUKSET
Sivu 1/5 NATIIVIRÖNTGENTUTKIMUKSET Potilaan ohjaaminen tutkimukseen... 2 Tutkimukset, joista on harvoin hyötyä potilaan hoidon kannalta... 2 Häntäluu... 2 Kallo... 2 Kasvojen luut... 2 Kitarisa... 2 Korva,
LisätiedotPienet annokset seminooman sädehoidossa ja seurannassa. Sädehoitopäivät 17.4.2015 Turku Antti Vanhanen
Pienet annokset seminooman sädehoidossa ja seurannassa Sädehoitopäivät 17.4.2015 Turku Antti Vanhanen Seminooman adjuvantti sädehoito: muutokset kohdealueessa ja sädeannoksessa Muinoin: Para-aortaali-
LisätiedotRintasyöpä Suomessa. Mammografiapäivät Tampere 26.6.2009. Risto Sankila. Ylilääkäri, Suomen Syöpärekisteri, Helsinki
Rintasyöpä Suomessa Mammografiapäivät Tampere 26.6.2009 Risto Sankila Ylilääkäri, Suomen Syöpärekisteri, Helsinki Suomen Syöpärekisteri Syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos... syöpärekisteri
LisätiedotESTO Eturauhassyövältä Suojaavien lääkkeellisten Tekijöiden Osoittaminen
ESTO Eturauhassyövältä Suojaavien lääkkeellisten Tekijöiden Osoittaminen LT Teemu Murtola Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö TAYS, urologian vastuualue Lääke-epidemiologia Suomessa-seminaari Huhtikuu
Lisätiedotrakko ja virtsatiet (C65 68, D09.0 1, D30.1 9, D41.1)
Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut alueittain Sivuilla 2 14 esitetään suhteelliset elossaololuvut yliopistollisten sairaaloiden vastuualueilla vuosina 2005 2012 todetuilla ja 2010 2012 seuratuilla potilailla
LisätiedotMITÄ UUTTA SARKOOMIEN HOIDOSSA?
MITÄ UUTTA SARKOOMIEN HOIDOSSA? O S A S T O N Y L I L Ä Ä K Ä R I M A I J A T A R K K A N E N H Y K S S Y Ö P Ä K E S K U S LUENNON SISÄLTÖ luu- ja pehmytkudossarkoomat ei pediatrisia tutkimuksia ei gynekologisia
LisätiedotMYELOOMAN HOITO-OHJE. Sisällysluettelo. Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 11/2017
MYELOOMAN HOITO-OHJE Suomen myeloomaryhmän (FMG) hoitosuositus 11/2017 Sisällysluettelo 1. Kantasolusiirtoon soveltuvat ensilinjan hoito... 2 1.1. Induktiohoito... 2 1.2. Omien kantasolujen mobilisaatio...
LisätiedotKenelle täsmähoitoja ja millä hinnalla?
Kenelle täsmähoitoja ja millä hinnalla? Heikki Joensuu ylilääkäri, Syöpätautien klinikka, HYKS, ja professori, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto EUROCARE-4 tutkimus Syöpäpotilaiden eloonjääminen
LisätiedotEkstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala
Ekstranodaaliset lymfoomat Jan Böhm,, LT, erikoislää ääkäri Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala Ekstranodaaliset lymfoomat yleensä: Suomessa vuosittain hieman yli 300 tapausta/v.
LisätiedotTampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän käsittelemät luukudosmuutokset vuosina
Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän käsittelemät luukudosmuutokset vuosina 2013-2014 Kim Sihvonen Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen Yliopisto Lääketieteen yksikkö Maaliskuu
LisätiedotPohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus Yleisöluento , Oulu
Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus Yleisöluento 12.11.2016, Oulu TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖN SAIRAUDET (TULES) Professori Jaro Karppinen TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖ Tuki- ja liikuntaelimistöön kuuluvat
LisätiedotHE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki 06.02.2015 Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka
HE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki 06.02.2015 Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka 1 HE4 Human epididyminis protein 4 Yksiketjuinen, WFDC (whey acidic four-disulfide)- ryhmän glukosyloitunut
LisätiedotOSTEOPOROOSIN LÄÄKEHOITO. 18.11.2014 Anna-Mari Koski
OSTEOPOROOSIN LÄÄKEHOITO 18.11.2014 Anna-Mari Koski Luennon rakenne 1. Osteoporoosilääkityksen indikaatiot 2. Lääkehoidon valinta 3. Lääkehoidon kesto Osteoporoosin kokonaisvaltainen hoito Kalsium D- vitamiini
LisätiedotStereotaktinen sädehoito paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa
TAPAUSSELOSTUS TEEMA Liisa Sailas ja Heli Virsunen Stereotaktinen sädehoito paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa Paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän standardihoitona on leikkaus. Osa
LisätiedotBCG rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan. Eeva Salo lasten infektiosairauksien erikoislääkäri HUS LNS
BCG rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan Eeva Salo lasten infektiosairauksien erikoislääkäri HUS LNS Lapsen tuberkuloosi on nyky-suomessa harvinainen tauti ei ole tuttu lääkäreille
LisätiedotSpondylartropatioiden moderni kuvantaminen
Spondylartropatioiden moderni kuvantaminen Antti Lamminen osastonylilääkäri HUS Kuvantaminen, HYKS Meilahden sairaala Kuvantamislöydökset ovat aina olleet oleellisessa roolissa selkärankareuman ja muiden
LisätiedotLeukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa
Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2007-2013 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 2 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain
LisätiedotLeukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa
Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2008-2014 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 3 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain
LisätiedotBCG- rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan. Merja Helminen Lasteninfektiotautien erikoislääkäri TaYS Lastenklinikka
BCG- rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan Merja Helminen Lasteninfektiotautien erikoislääkäri TaYS Lastenklinikka Tukholman päiväkotiepidemia 2005 Altistuneet 141 lasta
LisätiedotLIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN
LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN 25 BROMOKRIPTIINIA SISÄLTÄVIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN VALMISTEYHTEENVEDON MERKITYKSELLISIIN KOHTIIN TEHTÄVÄT MUUTOKSET 4.2 Annostus ja antotapa
LisätiedotHYVÄNLAATUISET LUUTUUMORIT JA TUUMORINKALTAISET LUUMUUTOKSET POHJOIS-SAVON SAIRAANHOITOPIIRISSÄ VUOSINA 2010-2011
HYVÄNLAATUISET LUUTUUMORIT JA TUUMORINKALTAISET LUUMUUTOKSET POHJOIS-SAVON SAIRAANHOITOPIIRISSÄ VUOSINA 2010-2011 Matti Heikkinen Tutkielma Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden
LisätiedotKoonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö)
Koonneet: Mervi Taskinen Jaana Vettenranta Kim Vettenranta (vastuuhenkilö) SISÄLLYS Käytetyt lyhenteet... 2 Yksikön esittely... 3 Konventionaalinen syöpähoito... 3 1. Yleiset tunnusluvut... 3 2. Leukemiat...
LisätiedotYleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus
Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus 12.11.2015 IAP Tampere Airi Jartti Elisa Lappi-Blanco Sidonnaisuudet Luentopalkkioita Oy
LisätiedotPienisoluisen keuhkosyövän (SCLC) hoito. Jussi Koivunen, el, dos Syöpätau<en ja sädehoidon klinikka OYS/OY
Pienisoluisen keuhkosyövän (SCLC) hoito Jussi Koivunen, el, dos Syöpätau
LisätiedotSeminooman sädehoito. Paula Lindholm Tyks, syöpätaudit
Seminooman sädehoito Paula Lindholm Tyks, syöpätaudit Miten seminooma leviää? 85% kliininen stage I ja 11% st II para-aortaali-imusolmukkeet Ipsilateraaliset parailiakaaliset Ipsilateraalinen munuaishilus
LisätiedotCOPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty!
COPYRIGHT MARTINE VORNANEN Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty! PAPILLAN JA ULKOISTEN SAPPITEIDEN KASVAIMET MARTINE VORNANEN PSHP LABORATORIOKESKUS ULKOISTEN SAPPITEIDEN
LisätiedotPään ja kaulan alueen. SPECT/CT alueen vartijaimusolmuke ja kilpirauhassyövän metastaasien kuvaus)
Pään ja kaulan alueen SPECT/CT (hyperparatyreoosi,, pään ja kaulan SPECT/CT alueen vartijaimusolmuke ja kilpirauhassyövän metastaasien kuvaus) CT- ja fuusiokuvantamisen perusteet isotooppilääkäreille.
LisätiedotSädehoidon jälkeen todetut sarkoomat Suomessa
Sädehoidon jälkeen todetut sarkoomat Suomessa Samuli Salminen Lääketieteen kandidaatti Helsingin Yliopisto Helsinki 22.11.2012 Syventävien opintojen tutkielma samuli.h.salminen@helsinki.fi Ohjaajat: Prof.
LisätiedotKirjaamisesimerkkejä, v. 2011
Kirjaamisesimerkkejä, v. 2011 Esimerkki Potilas on ollut osastolla tekonivelen luksaation vuoksi Diagnoosit väärässä järjestyksessä 1. I48 Eteisvärinä tai eteislepatus 2. I10 Essentiaalinen verenpainetauti
LisätiedotLymfoomapotilaiden allogeeniset kantasolujensiirrot
Esa Jantunen, Sirkku Jyrkkiö, Outi Kuittinen, Tuula Lehtinen, Rita Janes, Erkki Elonen ja Liisa Volin Lymfoomapotilaiden allogeeniset kantasolujensiirrot Monien lymfoomatyyppien hoitotulokset ovat parantuneet.
LisätiedotKoulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Irina Rinta-Kiikka
TAMPEREEN YLIOPISTON ANTAMA LISÄKOULUTUS ABDOMINAALIRADIOLOGIA/RADIOLOGIA Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Irina Rinta-Kiikka Tavoitteet Koulutusohjelman tavoitteena on laaja tietämys
LisätiedotKivessyövän hoidossa tapahtuu
Kivessyövän hoidossa tapahtuu S. Jyrkkiö, Tyks Onkologiapäivät 30.8.2014 Kivessyöpä yleistyy Nordcan database/ylönen O. 1 ST I kivessyöpä: seuranta tai adj hoito? 2 Seminoma ST I SWENOTECA tulokset V 2007-2010
LisätiedotTärkeä lääketurvatiedote terveydenhuollon ammattilaisille. RAS-villityyppistatuksen (KRAS- ja NRAS-statuksen
Tärkeä lääketurvatiedote terveydenhuollon ammattilaisille. RAS-villityyppistatuksen (KRAS- ja NRAS-statuksen eksoneissa 2, 3 ja 4) varmistaminen on tärkeää ennen Erbitux (setuksimabi) -hoidon aloittamista
LisätiedotSuomen Syöpärekisteri Syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos. Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut alueittain
Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut alueittain Sivuilla 2 15 esitetään ikävakioidut suhteelliset elossaololuvut yliopistollisten sairaaloiden vastuualueilla vuosina 2007 2014 todetuilla ja 2012 2014 seuratuilla
LisätiedotLevinneen suolistosyövän hoito
Levinneen suolistosyövän hoito Yhteyshoitajakoulutus 29.9. LT ylilääkäri Pirkanmaan Syöpäyhdistys Uusien tapausten lukumäärät, yleisimpien syöpien mennyt ja ennustettu trendi, miehet Uusien tapausten lukumäärät,
LisätiedotAneurysmaattinen aivoverenvuoto eli subaraknoidaalivuoto (SAV) Aivojen arteriovenoosimalformaatiot
Aulin Ulla- Riitta Autere Jaana Bendel Paula Frösen Juhana Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Radiologia, neuroradiologia Pään ja kaulan alueen tuumorit Liikehäiriösairaudet Aneurysmaattinen aivoverenvuoto
LisätiedotPotilasesite Robottitekniikkaan perustuvaa tarkkuussädehoitoa Kuopiossa
Potilasesite Robottitekniikkaan perustuvaa tarkkuussädehoitoa Kuopiossa 2 Tarkkuussädehoitoa Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) sädehoitoyksikössä sijaitsee Pohjoismaiden ensimmäinen robottitekniikkaan
LisätiedotNuoren niska-hartiakipu
Nuoren niska-hartiakipu Jari Arokoski, prof. fysiatrian erikoislääkäri HYKS fysiatrian klinikka / Helsingin yliopisto Esityksen sisältö Epidemiologiaa Niskahartiakäsite Etiologia Nuoren niska-hartiakipuun
Lisätiedot