KATSAUS. REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? Kaarle Franssila

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KATSAUS. REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? Kaarle Franssila"

Transkriptio

1 KATSAUS REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? Kaarle Franssila Uusi kansainvälinen REAL-luokitus (Revised European-American Classification of Lymphoid Neoplasms) on nopeasti saavuttanut laajan hyväksynnän eri puolilla maailmaa. Siinä ei lymfoomia enää jaeta oletetun pahanlaatuisuusasteensa mukaisiin melko keinotekoisiin ryhmiin, vaan se on B- ja T-immunofenotyypin mukaan järjestetty luettelo sellaisista lymfoomatyypeistä, joita voidaan pitää tautikokonaisuuksina. Nämä tyypit ovat tunnistettavissa morfologisilla, immunologisilla ja geneettisillä menetelmillä, ja niihin liittyy usein myös tyypillinen kliininen kuva ja taudinkulku. Monista REAL-luokituksen lymfoomatyypeistä tunnetaan myös se normaalin lymfaattisen solun kehitysvaihe, jota lymfoomasolu vastaa. Vaikka REAL-luokitus ei ole mikään lopullinen vastaus siihen, miten lymfoomat tulisi ryhmittää, se on tähänastisen kokemuksen perusteella selvä parannus aikaisempaan nähden. Mielestäni lymfoomat tulisi luokitella myös Suomessa sen mukaisesti. Maailmalla on ollut viime vuosina käytössä useita non-hodgkin-lymfoomien histologisia luokituksia, mm. Kielin luokitus (Stansfield ym. 1988), Lukes Collinsin luokitus (Lukes ja Collins 1974) sekä Working Formulation (WF) (The Non-Hodgkin s Lymphoma Pathologic Classification Project 1982). Kielin luokitusta on käytetty etupäässä Euroopassa, myös Suomessa (esim. Franssila 1989), Lukes-Collins luokitusta ja lähinnä siitä kehitettyä nimenomaan kliiniseen työhön tarkoitettua WF-luokitusta etupäässä Yhdysvalloissa. Eri luokituksissa lymfoomatyyppien nimikkeet ja kriteerit vaihtelevat, eivätkä eri nimikkeet ole yleensä käännettävissä toisiksi. Tämä on haitannut sekä lymfoomista tehtävää tutkimustyötä että diagnostiikkaa ja hoitoa. On myös ilmeistä, ettei eräillä näissä luokituksissa esiintyvillä histologisilla tyypeillä ole teoreettista eikä kliinistä merkitystä ja että joidenkin tyyppien kriteerit ovat niin epämääräisiä, ettei niiden morfologinen diagnoosi onnistu toistettavasti. Näistä syistä on syntynyt tarve kehittää sellainen lymfoomaluokitus, jonka eri maiden patologit ja kliinikot voisivat hyväksyä ja joka olisi paitsi käytännön morfologiseen diagnostiikkaan soveltuva ja hoitoa ja hoitotutkimuksia edistävä myös teoreettisesti hyvin perusteltu. Tältä pohjalta on kansainvälinen ryhmä hematopatologeja (International Lymphoma Study Group) tehnyt ehdotuksen uudeksi lymfoomaluokitukseksi, jota on kutsuttu nimellä REAL (Revised European-American Classification of Lymphoid Neoplasms) (Harris ym. 1994, Chan ym. 1995, Harris 1997, Jaffe ym. 1997). REAL-luokituksen ideologia REAL-luokituksen kehittäjät ovat tulleet siihen tulokseen, että viime aikoina nopeasti lisääntyneen tietämyksen pohjalta voidaan lymfoomien joukosta erottaa useita tautikokonaisuuksia, jotka ovat tunnistettavissa morfologisilla, immuno Duodecim 1998; 114: K. Franssila

2 logisilla ja geneettisillä menetelmillä. REAL-luokitus on yksinkertaisesti luettelo tällaisista hyvin määritellyistä»todellisista» (REAL) tautikokonaisuuksista, joihin usein liittyy tyypillinen kliininen kuva ja taudinkulku. Usein myös tiedetään se normaalin lymfaattisen solun kehitysvaihe, jota lymfoomasolu vastaa. Aivan kaikkia lymfoomia ei voida sovittaa REAL-luokittelun tautientiteetteihin. Tällaisia lymfoomia ei pyritä sijoittamaan väkisin, vaan ne luetaan ryhmään luokittelemattomat. Tähän ratkaisuun on päädytty siksi, että kukin tautientiteetti pysyisi mahdollisimman homogeenisena. REAL-luokituksessa on myös väliaikaisia entiteettejä eli sellaisia usein viime vuosina kuvattuja lymfoomatyyppejä, joiden ei vielä varmasti tiedetä edustavan omia itsenäisiä tautejaan. Kokemuksen perusteella päätetään myöhemmin, saavatko ne jäädä luokitukseen. REAL-luokituksen yleiset periaatteet REAL-luokituksessa lymfaattiset kasvaimet jaetaan kolmeen pääryhmään: B-soluisiin kasvaimiin, T-soluisiin kasvaimiin ja Hodgkinin tautiin. Tämä perusjako poikkeaa aikaisemmista luokituksista kahdessa eri suhteessa: 1) REAL-luokitus käsittää sekä non-hodgkin-lymfoomien että Hodgkinin taudin luokituksen, kun taas aiemmin nämä lymfoomatyypit sijoitettiin eri luokituksiin. 2) REAL-luokituksessa perusjako non- Hodgkin-lymfoomissa on neoplastisen solun B- tai T-immunofenotyypin mukainen, kun se aiemmissa non-hodgkin-lymfoomien luokituksissa on ollut lymfoomien pahanlaatuisuusasteen mukainen. Koska neoplastisen solun B- tai T-immunofenotyyppi on REAL-luokituksessa tärkeä kriteeri, tulisi nykyisin kaikissa non-hodgkin-lymfoomissa selvittää immunohistokemiallisesti vähintään se, onko neoplastinen solu T- vai B-solu. Erityisen tärkeää on, että tämä määritys tehdään kaikissa hoitotutkimuksissa ja julkaistavissa aineistoissa. Yhdistämällä tieto lymfooman immunofenotyypistä morfologiseen kuvaan päästään luokittelussa huomattavasti suurempaan varmuuteen kuin pelkän morfologian avulla. Etenkin T-solulymfoomien diagnoosi on sangen epävarmalla pohjalla ilman immunohistokemiaa. Sinänsä pelkällä tiedolla lymfoomasolujen B- tai T- immunofenotyypistä ilman morfologista tyypitystä ei ole arvoa potilaan hoitoa valittaessa ja ennustetta arvioitaessa, koska esimerkiksi B-solulymfoomiin kuuluu taudinkulultaan toisistaan niin suuresti poikkeavia lymfoomia kuin lymfosyyttinen lymfooma / krooninen lymfaattinen leukemia (KLL) ja Burkittin lymfooma. Koska Suomessa tehdään nykyisin miltei kaikkien keskussairaaloiden ja useiden aluesairaaloiden patologian laboratorioissa immunohistokemiallisia tutkimuksia, ei neoplastisten solujen B- tai T-immunofenotyypin määrittäminen ole yleensä ongelmallista. Pahanlaatuisuuden arviointi ja erilaistumisaste REAL-luokituksessa Kuten edellä on mainittu, REAL-luokituksessa lymfoomia ei jaeta pahanlaatuisuusasteen mukaisiin ryhmiin. Tämä johtuu mm. siitä, että eräiden lymfoomatyyppien sisällä esiintyy huomattavaa vaihtelua sekä morfologisissa piirteissä että taudin käyttäytymisessä. Esimerkiksi manttelisolulymfoomassa solukko voi koostua pienistä, pienen lymfosyytin kokoisista soluista, joissa on vähäinen mitoositaajuus, tai sitten keskikokoisista tai suurista soluista, joissa mitoositaajuus on suuri, sekä lisäksi näiden välimuodoista. Tämän vuoksi monia lymfoomia, kuten manttelisolulymfoomaa, ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn pahanlaatuisuusasteeseen. Toisaalta REAL-luokituksessa on ehdotettu, että eräät lymfoomatyypit voitaisiin jakaa histologisen kuvan perusteella erilaistumisasteisiin. Esimerkiksi follikulaarisessa itukeskussolulymfoomassa pienten solujen eli sentrosyyttien ja suurten solujen eli sentroblastien suhteelliset osuudet vaihtelevat. Solukoostumuksen perusteella lymfooma voidaan haluttaessa jakaa kolmeen erilaistumisasteeseen. Menettelytapa on siis samanlainen kuin esimerkiksi virtsarakon transitiosellulaarisessa karsinoomassa; kaikki transitiosellulaariset karsinoomat edustavat samaa tautia, mutta ne jaetaan solukoostumuksen ym. perusteella kolmeen erilaistumisasteeseen. WF-lymfoomaluokituksessa menettelytapa on erilainen. Siinä pää- REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? 1261

3 asiassa pienistä soluista muodostuneita ja pääasiassa suurista soluista muodostuneita follikulaarisia lymfoomia pidetään eri tyyppeinä. Edelliset kuuluvat hidaskasvuisiin ja jälkimmäiset kohtalaisen nopeakasvuisiin lymfoomiin. REAL-luokituksessa molemmat edustavat yhtä tyyppiä eli yhtä tautientiteettiä riippumatta solukoostumuksesta. Tätä perustellaan mm. sillä, että lähes kaikissa follikulaarisissa itukeskussolulymfoomissa on 14;18-translokaatio ja samanlainen immunofenotyyppi riippumatta siitä, koostuvatko ne pääasiassa pienistä vai pääasiassa suurista soluista. REAL-luokituksen lymfoomatyyppien yksityiskohdat REAL-luokituksen mukainen luettelo lymfaattisista kasvaimista on esitetty taulukossa 1 ja tärkeimmät immunohistokemialliset ja geneettiset piirteet sekä lymfoomasolua vastaava normaalisolu taulukossa 2. Sekä B- että T-solukasvaimet jaetaan kahteen pääryhmään: esiasteen kasvaimiin ja perifeerisiin kasvaimiin. Edellisissä lymfoomasolu vastaa normaalia esiasteen solua eli solua, jonka proliferaatio on antigeenista riippumatonta. Esiasteen kasvaimiin kuuluu sekä B-solu- että T-solukasvaimissa vain yksi tyyppi, lymfoblastinen lymfooma / akuutti lymfoblastinen leukemia. Kaikki muut non-hodgkin-lymfoomat luetaan perifeerisiin kasvaimiin. Seuraavassa esitetään laajemmin ainoastaan ne kasvaintyypit, jotka poikkeavat Kielin luokituksen tyypeistä. Muiden osalta tyydytään lyhyeen esitykseen tai mainintaan. Hodgkinin tautia ei käsitellä lainkaan. B-solukasvaimet B-solukasvaimet ilmentävät B-soluspesifisiä pinta-antigeeneja, ja usein niissä on monoklonaalista intrasytoplasmista tai pintaimmunoglobuliinia. DNA-tutkimuksissa todetaan immunoglobuliinigeenin klonaalinen uudelleenjärjestymä. B-lymfoblastinen lymfooma / B-akuutti lymfoblastinen leukemia on identtinen Kielin luokituksen vastaavan tyypin kanssa. Se muodostuu keskikokoisista soluista, joissa on pienet nukleolit, hienojakoinen kromatiini, niukka vain heikosti basofiilinen sytoplasma ja suuri mitoositaajuus. Tautia esiintyy lähinnä lapsilla, ja se edustaa noin 80 %:a akuutista lymfoblastisesta leukemiasta ja noin 20 %:a lymfoblastisesta lymfoomasta. Tauti on nopeakasvuinen mutta se on nykyisillä hoidoilla usein parannettavissa. B-lymfosyyttinen lymfooma / B-KLL on lähes identtinen Kielin luokituksen samannimisen tyypin kanssa. Kasvain muodostuu pienistä pyöreätumaisista lymfosyyteistä, joissa on karkea kromatiini, yleensä pienet nukleolit, niukka ei-basofiilinen sytoplasma sekä pieni mitoositaajuus. Leukemiasta puhutaan silloin, kun veressä ja luuytimessä on neoplastisia soluja; muulloin muutosta kutsutaan lymfoomaksi. Tauti on hidaskulkuinen mutta usein todettaessa laajalle levinnyt useimmiten imusolmukkeisiin, luuytimeen, perifeeriseen vereen, pernaan ja maksaan eikä se yleensä ole parannettavissa nykyisillä hoidoilla. Se voi transformoitua suurisoluiseksi B-solulymfoomaksi, jolloin puhutaan Richterin syndroomasta. Lymfoplasmasytoidi lymfooma on identtinen Kielin luokituksen lymfo-plasmasyyttisen lymfooman kanssa. Lymfooma muodostuu monoklonaalisista plasmasoluista ja pienistä säännöllisistä B-lymfosyyteistä. Suurimmalla osalla potilaita esiintyy kasvainsolujen erittämää monoklonaalista IgM-tyyppistä seerumin paraproteiinia, jolloin lymfoomaan voi liittyä Waldenströmin makroglobulinemia. Kasvain on hidaskasvuinen, mutta se on usein levinnyt imusolmukkeisiin, luuytimeen ja pernaan. Se ei ole yleensä nykyisillä hoidoilla parannettavissa. Manttelisolulymfoomaa kutsutaan Kielin luokituksessa sentrosyyttiseksi lymfoomaksi; WF-luokituksessa lymfoomalle ei ole omaa nimikettä. Suurimmassa osassa näistä lymfoomista tumat ja nukleolit ovat pieniä, kromatiini on karkeahko ja sytoplasma niukka ja ei-basofiilinen. Mitoositaajuus vaihtelee. Pienessä osassa lymfoomia mitoositaajuus on suuri ja tumat ovat keskikokoisia tai suuria (blastoidi variantti). Soluproliferaatio voi olla diffuusia, heikosti nodulaarista tai sijaita rengasmaisesti itukeskusten ympärillä eli normaalin manttelivyöhykkeen alueella. Lymfooma on todettaessa usein laajalle levinnyt, etenkin imusolmukkeisiin, luuytimeen, pernaan, maksaan ja Waldeyerin nielurenkaaseen. Se voi esiintyä ruoan K. Franssila

4 T a u l u k k o 1. Non-Hodgkin-lymfoomien REAL-luokitus (Revised European-American Classification of Lymphoid Neoplasms) (Teerenhovi ja Franssila 1996 mukaan). Kasvainryhmä Yleisyys (%) 1 B-solujen kasvaimet II B-soluesiastekasvain B-lymfoblastinen lymfooma / akuutti B-lymfoblastileukemia II Perifeeriset B-solukasvaimet 1. B-lymfosyyttinen lymfooma / B-soluinen krooninen lymfaattinen leukemia / prolymfosyyttinen 5 10 leukemia 2. Lymfoplasmasytoidi lymfooma 3. Manttelisolulymfooma Follikulaarinen itukeskussolulymfooma Sytologiset asteet etupäässä pienisoluinen 2. sekasoluinen 3. suurisoluinen Alatyyppi: diffuusi, etupäässä pienisoluinen 2 5. Marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma 5 10 Ekstranodaalinen pienisoluinen MALT-lymfooma Alatyyppi: imusolmukkeen monosytoidi B-solulymfooma 2 6. Pernan marginaalivyöhykkeen lymfooma 2 7. Karvasoluleukemia 8. Plasmosytooma / myelooma Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma Alatyyppi: primaarinen välikarsinan suurisoluinen B-solulymfooma Alatyyppi: T-soluvaltainen B-solulymfooma Burkittin lymfooma 11. Burkittin tyyppinen lymfooma 2 T-solujen ja luonnollisten tappajasolujen kasvaimet II T-soluesiastekasvain T-lymfoblastinen lymfooma / akuutti T-lymfoblastileukemia II Perifeeriset T-solujen ja luonnollisten tappajasolujen kasvaimet 1. T-soluinen krooninen lymfaattinen leukemia / prolymfosyyttinen leukemia 2. Suurten granulaaristen lymfosyyttien leukemia (LGL) T-solutyyppi NK-solutyyppi 3. Mycosis fungoides / Sézaryn oireyhtymä 4. Perifeerinen T-solulymfooma, späspesifinen 5 10 Sytologiset alaryhmät 2 : keskikokosoluinen, keskikoko- ja suurisoluinen, suurisoluinen, lymfoepiteloidisoluinen Alatyyppi: hepatospleeninen γδ-t-solulymfooma 2 Alatyyppi: subkutaaninen pannikuliittinen T-solulymfooma 2 5. Angioimmunoblastinen T-solulymfooma 6. Angiosentrinen T-solulymfooma 7. Intestinaalinen T-solulymfooma (voi liittyä enteropatiaan) 8. Aikuisen T-solulymfooma / leukemia 9. Anaplastinen suurisolulymfooma, CD30 + -, T-solu- ja 0-solutyypit Anaplastinen suurisolulymfooma, Hodgkinin taudin kaltainen 2 1 Muiden ryhmien yleisyys on < 5 %. Aineisto perustuu HYKS:n lymfoomakokouksissa v esitettyihin tapauksiin 2 Väliaikainen tyyppi / alatyyppi 3 Ei alatyyppinä alkuperäisessä REAL-luokituksissa REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? 1263

5 sulatuskanavassa lukuisina pieninä polyyppimäisinä pesäkkeinä, jolloin muutosta on kutsuttu nimellä ruoansulatuskanavan lymfomatoottinen polypoosi. Lymfooman kasvunopeus vaihtelee. Tauti ei yleensä ole nykyisillä hoidoilla parannettavissa. Follikulaarista itukeskussolulymfoomaa kutsutaan Kielin luokituksessa solukoostumuksen mukaan joko sentroblastis-sentrosyyttiseksi tai sentroblastiseksi follikulaariseksi lymfoomaksi. Se muodostuu nodulaarisesti rakentuneesta lymfaattisesta solukosta, jossa esiintyy kahta solutyyppiä, pieniä uurretumaisia soluja eli sentrosyyttejä ja suuria ei-uurretumaisia soluja eli sentroblasteja. Yleensä edelliset ovat enemmistönä. Kasvain on tavallisesti todettaessa laajalle levinnyt useimmiten imusolmukkeisiin, luuytimeen ja pernaan mutta hidaskasvuinen. Se ei yleensä ole parannettavissa nykyisillä hoidoilla. Lymfooma on ehdotettu jaettavaksi sentroblastien ja sentrosyyttien suhteellisen osuuden perusteella kolmeen väliaikaiseen erilaistumisasteeseen. Jaon kliinistä merkitystä ei vielä tarkemmin tunneta. Marginaalivyöhykkeen B-solulymfoomaa ei aiemmissa luokituksissa esiinny. Nimitys johtuu siitä, että neoplastisen solun oletetaan vastaavan lymfaattisen follikkelin marginaalivyöhykkeen (vyöhyke manttelisoluvyöhykkeen ja parakortikaalialueen välissä) soluja. Marginaalivyöhykkeen lymfoomista suurin osa on ekstranodaalisia, ja niitä kutsutaan myös nimellä pienisoluinen MALT-lymfooma (mucosa-associated-lymphoidtissue), koska niiden oletetaan saavan alkunsa limakalvoille ominaisesta lymfaattisesta kudoksesta. Niitä esiintyy useimmin ruoansulatuskanavassa, ennen kaikkea mahalaukussa, mutta myös mm. keuhkoissa, kilpirauhasessa, rinnassa ja sylkirauhasessa. Kasvainsolukko muodostuu pääasiassa pienitumaisista kohtalaisen runsas- ja vaaleaplasmaisista soluista, jotka usein kasvavat rauhasepiteelin sisään muodostaen ns. lymfoepiteliaalisia leesioita. Lymfooma on hidaskasvuinen, useimmiten todettaessa paikallinen sekä usein parannettavissa. Relapsit voivat tapahtua muille MALT-alueille. Osassa MALT-lymfoomia taustalla on todennäköisesti autoimmuunitulehdus, kuten Hashimoton tyreoidiitti ja Sjögrenin syndrooma tai muu krooninen tulehdus, esimerkiksi helikobakteerigastriitti. Pernan marginaalivyöhykkeen lymfooman on esitetty edustavan omaa spesifistä lymfoomatyyppiään, jota esiintyy nimenomaan pernassa mutta myös luuytimessä ja perifeerisessä veressä. Kiertävät neoplastiset solut voivat olla jossain määrin karvasolua muistuttavia ns. villooseja lymfosyyttejä. Lymfooma on hidaskasvuinen. Karvasoluleukemia ja plasmosytooma luokitellaan samalla tavoin kuin aikaisemminkin. Suurisoluinen B-solulymfooma ei sellaisenaan esiinny aikaisemmissa luokitteluissa. Tähän tyyppiin luetaan kaikki suurisoluiset B-immunofenotyypin omaavat lymfoomat, joissa on basofiilinen sytoplasma ja suuri, yleensä vesikulaarinen tuma. Siihen kuuluvat Kielin luokituksen sentroblastinen ja immunoblastinen lymfooma sekä B-soluinen anaplastinen suurisolulymfooma ja ekstranodaaliset suurisoluiset B-lymfoomat. Suurisoluisten B-solulymfoomien luokittelun yksinkertaistamista perustellaan sillä, että esimerkiksi Kielin luokituksen mukaisten sentroblastisen ja immunoblastisen lymfooman erottaminen toisistaan ei onnistu toistettavasti. Kun REAL-luokituksen 12 kehittäjää yrittivät jaotella 23 suurisoluista B-lymfoomaa Kielin luokituksen mukaisiin ryhmiin, he olivat ainoastaan yhdessä tapauksessa täysin samaa mieltä, ja vain 48 %:ssa tapauksia yhdeksän patologia (75 % kaikista) päätyi keskenään samaan diagnoosiin. On ilmeisestä, että suurisoluinen B-solulymfooma on heterogeeninen ryhmä, jossa taudinkulku on kuitenkin kaikissa tapauksissa samankaltainen. Lymfooma on usein todettaessa paikallinen mutta nopeakasvuinen ja on usein parannettavissa nykyisillä hoidoilla. Noin 40 % näistä lymfoomista on ekstranodaalisia. Suurisoluisella B-solulymfoomalla on yksi omana kliinis-patologisena entiteettinä pidetty alatyyppi, välikarsinan (kateenkorvan) suurisoluinen B-solulymfooma. Sitä esiintyy eniten nuorilla naisilla. Se on paikallisesti nopeakasvuinen, mutta usein parannettavissa. Relapsit ovat usein ekstranodaalisia. T-soluvaltainen B-solulymfooma on REAL-luokituksessa sulautettu suurisoluisiin B-solulymfoomiin. Oman kokemukseni perusteella olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä lymfooma, joka koostuu yksittäisistä suurista B-soluista ja lukuisista pienistä reaktiivi K. Franssila

6 T a u l u k k o 2. Tärkeimpien REAL-luokituksen mukaisten lymfoomatyyppien immunohistokemia, karyotyyppi, DNA-uudelleenjärjestymät ja lymfoomasolua vastaava normaalisolu. Lymfoomatyyppi Tavallisin immunofenotyyppi, Karyotyyppi, DNA-uudelleen- Vastaava normaalisolu tärkeimmät piirteet 1 tärkeimmät muutokset järjestymät B-Lymfoblastinen lymfooma / B-ALL TdT+, B(CD19)+, Ig- Ig-geeni+ Luuydinperäinen B-soluesiaste B-Lymfosyyttinen lymfooma / B-KLL B+, sig+, CD5+, CD trisomia Ig-geeni+ Uudelleen kiertävä perifeerinen B-solu Lymfoplasmasytoidi lymfooma lymfosyytit: B+, sig+,cd5- Ig-geeni+ Stimuloitunut perifeerinen B-lymfosyytti plasmasolut: B-/+, cig+ Manttelisolulymfooma B+, sig+, CD5+,CD23- t(11;14) Ig-geeni+ Bcl-1+ Manttelivyöhykkeen B-lymfosyytti Cycl D1+ Follikulaarinen itukeskussolulymfooma B+, sig+, CD5-, CD10± t(14;18) Ig-geeni+ Bcl-2+ Itukeskuksen B-solut Marginaalivyöhykkeen B-solulymfooma B+, sig+, CD5-, CD10-3-trisomia Ig-geeni+ Marginaalivyöhykkeen B-solu (pienisoluinen MALT-lymfooma) Karvasoluleukemia B+, sig+, CD5-, CD23- Ig-geeni+ Perifeerinen B-solu, tuntematon kehitys- CD11c+, CD25+, CD103+ vaihe Plasmasytooma / myelooma B-, cig+, sig- Ig-geeni+ Plasmasolu Suurisoluinen B-solulymfooma B+, sig+ Ig-geeni+ Bcl-2+ (30 %) Proliferoiva perifeerinen B-solu Välikarsinan suurisoluinen B-solulymfooma B+, sig- Ig-geeni+ Kateenkorvan B-solu Burkittin lymfooma B+, sigm+ t(8;14) Ig-geeni+ B-solu, tuntematon erilaistumisaste T-lymfoblastinen lymfooma / leukemia T+, TdT+, CD4+, CD8+ TCR-geeni+- T-solujen esiasteet tai CD4-, CD8- Perifeeriset T-solulymfoomat paitsi T+, CD4+, CD8- TCR-geeni+ Perifeerinen T-solu intestinaalinen ja angiosentrinen tyyppi Intestinaalinen T-solulymfooma T+, CD4-, CD8+ TCR-geeni+ Intestinaalinen intraepiteliaalinen T-solu Angiosentrinen lymfooma CD2+, CD56+ TCR-geeni- NK-solu? Anaplastinen suurisolulymfooma, T-+, CD30+ t(2;5)-+ TCR-geeni-+? T- tai 0-tyyppi 1 B = B-soluspesifiset pinta-antigeenit, kuten CD19, CD20 ja CD22; T = T-soluspesifiset pinta-antigeenit, kuten CD2, CD3, CD5, CD7; sig = pintaimmunoglobuliini; cig = sytoplasminen immunobloguliini; TCR-geeni = T-solureseptori; MALT-lymfooma = limakalvoihin erittyvän lymfaattisen kudoksen lymfooma; TdT = terminaalinen deoksinukleotidyylitransferaasi REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? 1265

7 sista T-lymfosyyteistä, on oma kliinis-patologinen tyyppinsä, jota voidaan pitää suurisoluisen B-solulymfooman alatyyppinä. Se on todettaessa tyypillisesti laajalle levinnyt ja vaurioittaa usein imusolmukkeiden lisäksi myös pernaa, maksaa ja luuydintä, ja viimeksi mainitussa kasvaininfiltraatit voivat olla laajoja. Burkittin lymfooma on identtinen Kielin luokituksen vastaavan tyypin kanssa. Se muodostuu keskikokoisista kohesiivisista soluista, joissa on basofiilinen sytoplasma ja suuri mitoositaajuus. Kasvainsolukon joukossa esiintyy tyypillisesti runsasplasmaisia fagosytoivia histiosyyttejä. Tautia esiintyy eniten lapsilla, ja se on useimmiten ekstranodaalinen; tavallisin paikka on ileosekaalikulma. Lymfooma on nopeakasvuinen mutta usein parannettavissa nykyisillä hoidoilla. Väliaikainen alatyyppi Burkittin tyyppinen lymfooma muistuttaa Burkittin lymfoomaa morfologialtaan mutta ei täytä kaikkia morfologisia kriteerejä. Se on nopeakasvuinen. T-soluiset ja luonnollisten tappajasolujen kasvaimet T-solukasvaimet ilmentävät T-soluspesifisiä pinta-antigeeneja. DNA-tutkimuksissa todetaan useimmissa kasvaimissa T-solureseptorigeenin uudelleenjärjestymä. T-lymfoblastinen lymfooma/leukemia on morfologisesti samanlainen kuin vastaava B-soluinen kasvain. Sen piiriin kuuluu noin 40 % lasten lymfoomista ja noin 15 % akuutista lymfoblastisesta leukemiasta. Potilailla on usein suuri kateenkorvan tuumori. Tauti on nopeakasvuinen mutta usein parannettavissa nykyisillä hoidoilla. Perifeerisiä T-solulymfoomia on aikaisemmin luokiteltu hyvinkin monimutkaisilla tavoilla, mutta kokemus on osoittanut, etteivät tällaiset luokittelut ole toistettavia ja että monet lymfoomat ovat morfologialtaan aikaisempien tyyppien välimuotoja. Niinpä REAL-luokitusta on tässä suhteessa yksinkertaistettu. Suurin osa näistä lymfoomista luetaan ryhmään perifeerinen T-solulymfooma (PTL), epäspesifinen. Tähän kuuluvat Kielin luokituksen mukaiset tyypit T-vyöhykelymfooma, lymfoepiteloidisoluinen lymfooma, T-immunoblastinen lymfooma ja pleomorfiset T-solulymfoomat. Epäspesifisessä PTL:ssä todetaan yleensä kirjava solukuva, jossa esiintyy vaihtelevankokoisia atyyppisiä lymfaattisia soluja, verisuoniproliferaatiota ja usein reaktiivisia soluja, kuten eosinofiileja ja plasmasoluja. Tauti on yleensä laajalle levinnyt, imusolmukkeiden ohella myös moniin muihin elimiin, ja yleisoireet ovat tavallisia. Tauti on kohtalaisen nopeakasvuinen. Osa tapauksista on parannettavissa. Omina spesifisinä PTL:n tyyppeinä pidetään angioimmunoblastista T-solulymfoomaa, angiosentristä lymfoomaa, intestinaalista T-solulymfoomaa, anaplastista suurisolulymfoomaa (T- tai 0- immunofenotyyppi) sekä muita taulukossa 1 mainittuja tyyppejä. Näistä ei seuraavassa käsitellä pääasiassa leukeemisia tyyppejä, iholymfoomaa mycosis fungoides eikä harvinaisia väliaikaisia tyyppejä. Angioimmunoblastinen T-solulymfooma on identtinen Kielin luokituksen vastaavan tyypin kanssa. Aiemmin sitä pidettiin ei-neoplastisena epänormaalina immuunireaktiona (AILD). Lymfoomalle on tyypillistä voimakas verisuoniproliferaatio ja vähäinen tuma-atypia. Tauti on yleensä systeeminen. Yleistyneen lymfadenopatian lisäksi esiintyy usein polyklonaalista hypergammaglobulinemiaa, ihottumaa ja yleisoireita. Tauti on kohtalaisen nopeakasvuinen ja joskus hoidettavissa. Angiosentristä lymfoomaa ei aikaisemmissa luokituksissa esiintynyt. Siinä todetaan atyyppistä lymfaattisten solujen infiltraatiota verisuonten seinämissä ja niiden ulkopuolella. Verisuonitukokset johtavat usein nekrooseihin. Tautia esiintyy useimmin nenässä ja kitalaessa. Siihen luetaan mm. aiemmin ei-neoplastisena pidetty letaali keskiviivan granulooma. Taudinkulku vaihtelee. Intestinaalista T-solulymfoomaa ei aiemmissa luokitteluissa pidetty omana tyyppinään. Tässä jejunumin lymfoomassa esiintyy usein multippeleita ulseraatioita, jotka voivat johtaa puhkeamaan. Lymfoomaa edeltävät usein keliakia ja villusatrofia. Tauti on huonoennusteinen. Anaplastinen suurisolulymfooma on huomioitu myös Kielin luokituksessa. Se muodostuu suurista soluista, joissa on runsas basofiilinen sytoplasma. Imusolmukkeessa lymfooma kasvaa usein pitkin sinuksia samaan tapaan kuin karsi K. Franssila

8 T a u l u k k o 3. Ehdotus REAL-luokituksen mukaisten lymfoomatyyppien ryhmittämisestä kliinisen käyttäytymisen mukaan (Harris 1997). B-solukasvaimet T-solujen ja NK-solujen kasvaimet INDOLENTIT LYMFOOMAT/LEUKEMIAT (ELOSSAOLOAIKA ILMAN HOITOA VUOSIA) Indolentit laajalle leviävät (disseminoituvat) lymfoomat / leukemiat B-lymfosyyttinen lymfooma / B-KLL T-KLL Lymfoplasmasytoidi lymfooma Suurten granulaisten lymfosyyttien leukemia (LGL) Karvasoluleukemia Pernan marginaalivyöhykkeen lymfooma Indolentit ekstranodaaliset lymfoomat Ekstranodaalinen marginaalivyöhykkeen lymfooma Mycosis fungoides (pienisoluinen MALT-lymfooma) Indolentit imusolmukelymfoomat Follikulaarinen itukeskussolulymfooma Manttelisolulymfooma 1 AGRESSIIVISET LYMFOOMAT (ELOSSAOLOAIKA ILMAN HOITOA KUUKAUSIA) Suurisoluinen B-solulymfooma Anaplastinen suurisolulymfooma (T tai 0) Perifeeriset T-solulymfoomat HYVIN AGRESSIIVISET LYMFOOMAT / LEUKEMIAT (ELOSSAOLOAIKA ILMAN HOITOA VIIKKOJA) Burkittin lymfooma Aikuisen T-solulymfooma / leukemia (HTLV 1+) B-lymfoblastinen lymfooma / leukemia T-lymfoblastinen lymfooma / leukemia 1 Kirjoittajan kommentti: Manttelisolulymfooma on nopeakasvuisempi kuin muut taulukossa indolentteina pidetyt lymfoomat KLL = krooninen lymfaattinen leukemia HTLV = ihmisen T-soluleukemiavirus nooman ja melanooman etäpesäkkeet. Se on nopeakasvuinen mutta usein parannettavissa. Pohdinta REAL-luokitus poikkeaa aikaisemmista lymfoomaluokituksista lähinnä seuraavissa suhteissa: 1) pahanlaatuisuusasteen mukainen luokittelu puuttuu, 2) pääjako on B- tai T-immunofenotyypin mukainen, 3) suurisoluisten B-solulymfoomien ja perifeeristen T-solulymfoomien luokittelua on yksinkertaistettu, 4) mukaan on otettu aikaisempien luokittelujen julkaisemisen jälkeen kuvattuja histologisia tyyppejä ja 5) suurin osa tyypeistä on kliinis-patologisia entiteettejä. Eniten arvostelua lähinnä kliinikkojen (Rosenberg 1994) mutta myös eräiden patologien (Poppema 1996) joukossa on herättänyt ennusteellisen ryhmittelyn puuttuminen. Tätä on puolustettu mm. sillä, että ennuste on lymfoomien käyttäytymisen ja hoidon arvioinnissa vain yksi tekijä ja sen merkitys on nykyisten tehokkai- den hoitojen aikana vähentynyt (Harris 1997). Vaikka follikulaarista lymfoomaa poteva elää ilman hoitoja useita vuosia ja Burkittin lymfoomaa sairastava vain viikkoja, on Burkitt-potilaalla suurempi mahdollisuus parantua taudistaan nykyisten hoitojen avulla (lyhyen ajan ennuste on kuitenkin huonompi). Käytännön onkologiaa varten voidaan REAL-luokittelun mukaiset lymfoomatyypit ryhmittää kliinisen kuvan mukaan, kuten Harris (1997) on tuoreessa artikkelissaan ehdottanut (taulukko 3). Tämä ryhmittely on tarkoitettu lähinnä lymfoomatyyppien muistamista varten, eikä sitä tule kaavamaisesti käyttää esimerkiksi hoidon valintaan, jolloin REAL-luokituksen ideologia suurelta osin vesittyisi. REALluokittelua on arvosteltu myös mm. siinä käytetyistä termeistä (Ioachim 1996) ja yksinkertaistamisesta (Poppema 1996). Enemmän kuin kielteistä arvostelua on REALluokitus saanut myönteistä palautetta (Lennert 1995, Ioachim 1996), ja se on otettu huomattavan nopeasti käyttöön eri puolilla maailmaa. REAL miksi jälleen uusi lymfoomien luokittelu? 1267

9 Useat arvostetut lääketieteelliset julkaisut edellyttävät nykyisin, että lymfoomiin sovelletaan REAL-luokitusta. Uusissa kliinis-patologisissa tutkimuksissa se on arvioitu Kielin ja WF-luokitteluja käyttökelpoisemmaksi (Pittaluga ym. 1996, Melnyk ym. 1997, The Non-Hodgkin s Lymphoma Classification Project 1997). Patologille, joka on käyttänyt Kielin klassifikaatiota, ei REALluokituksen omaksumisessa ole vaikeuksia (esim. Teerenhovi ja Franssila 1996). Kliinikon kannalta luokitus on edelleen valitettavan monimutkainen. Tämä on kuitenkin hyväksyttävää, koska lymfoomat ovat kirjava ryhmä tauteja, joilla on ilmeisesti hyvin vaihteleva patogeneesi ja kulku ja jotka saattavat vaatia yksilöllistä hoitoa. Vasta kun eri lymfoomatyyppien ominaisuudet ja niiden vaatima hoito tunnetaan hyvin, voidaan näitä tauteja mahdollisesti yhdistää hoidon kannalta mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Vaikka REAL-luokitus ei ole lopullinen vastaus siihen, miten lymfoomat tulisi jaotella, on se tähänastisen kokemuksen perusteella selvä parannus aikaisempaan nähden. Mielestäni myös Suomessa tulisi käyttää sitä. Lähiaikoina julkaistaan pitkään valmisteltu WHO:n histologisten klassifikaatioiden sarjaan kuuluva lymfoomaluokitus, joka on ennakkotietojen mukaan samantyyppinen kuin REAL-luokitus. Kirjallisuutta Chan J K, Banks P M, Cleary M L, ym. A revised European- American classification of lymphoid neoplasms proposed by the International Lymphoma Study Group. A summary version. Am J Clin Pathol 1995; 103: Franssila K. Lymfoproliferatiivisten tautien kirjo. Duodecim 1989; 105: Harris N L, Jaffe E S, Stein H, ym. A revised European-American classification of lymphoid neoplasms: a proposal from the International Lymphoma Study Group. Blood 1994; 84: Harris N L. Principles of the revised European-American Lymphoma Classification (from the International Lymphoma Study Group). Ann Oncol 8 Suppl 1997; 2: Ioachim H L. The revised European-American classification of lymphoid neoplasms: a belated commentary. Cancer 1996; 78: 4 9. Jaffe S, Kreenacs L, Raffeld M. Classification of T-cell and NK-cell neoplasms based of the REAL classification. Ann Oncol 8 Suppl 1997; 2: Lukes R J, Collins R D. Immunologic characterization of human malignant lymphomas. Cancer 1974; 34: Melnyk A, Rodriguez A, Pugh W C, Cabannillas F. Evaluation of the Revised European-American Lymphoma classification confirms the clinical relevance of immunophenotype in 560 cases of aggressive non-hodgkin s lymphoma. Blood 1997; 89: The Non-Hodgkin s Lymphoma Pathologic Classification Project. National Cancer Institute sponsored study of classifications of non-hodgkin s lymphomas: summary and description of a Working Formulation for Clinical Usage. Cancer 1982; 49: The Non-Hodgkin s Lymphoma Classification Project: a clinical evaluation of the International Lymphoma Study Group classification of non-hodgkin s lymphoma. Blood 1997; 89: Pittaluga S, Bijnens L, Teodorovic I, ym. Clinical analysis of 670 cases in two trials of the European Organization for the Research and Treatment of Cancer Lymphoma Cooperative Group subtyped according to the Revised European-American Classification of Lymphoid Neoplasms: a comparison with the Working Formulation. Blood 1996; 87: Poppema S. Lymphoma classification proposal. Blood 1996; 87: Rosenberg S A. Classification of lymphoid neoplasms. Blood 1994; 84: Stansfield A G, Diebold J, Kapanci Y, ym. Updated Kiel classification for lymphomas. Lancet 1988; 1: ja 603. Teerenhovi L, Franssila K. Non-Hodgkin lymfoomat. Kirjassa: Ruutu T, Rajamäki A, Krusius T, toim. Hematologia. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 1996, s KAARLE FRANSSILA, dosentti, osastonylilääkäri HYKS Diagnostiikka, patologia Syöpätautien klinikka PL 407, HYKS 1268

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko

Lisätiedot

Ekstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala

Ekstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala Ekstranodaaliset lymfoomat Jan Böhm,, LT, erikoislää ääkäri Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala Ekstranodaaliset lymfoomat yleensä: Suomessa vuosittain hieman yli 300 tapausta/v.

Lisätiedot

NOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT. Tampere 4. 5. 2006 derström

NOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT. Tampere 4. 5. 2006 derström NOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT Tampere 4. 5. 2006 Karl Ove SöderstrS derström B solujen erilaistuminen Nopeakasvuiset B solub lymfoomat Diffuusi suurisoluinen B solub lymfooma Manttelisolu

Lisätiedot

Pienisoluiset imusolmukeperäiset B solulymfoomat K. Franssila / T. Lehtinen

Pienisoluiset imusolmukeperäiset B solulymfoomat K. Franssila / T. Lehtinen Pienisoluiset imusolmukeperäiset B solulymfoomat K. Franssila / T. Lehtinen Ryhmänä tavallisin NHL, noin 40 % kaikista Usein, mutta ei aina, diagnoosi helppo ilman IH:aa IH tehtävä kuitenkin aina, koska

Lisätiedot

Meeri Apaja-Sarkkinen. Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta.

Meeri Apaja-Sarkkinen. Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta. Meeri Apaja-Sarkkinen Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta. HODGKININ LYMFOOMA IAP Tampere 4.-5.5.2006 Dosentti Meeri Apaja-Sarkkinen OYS/Patologian osasto Hodgkinin lymfooma/alatyypit

Lisätiedot

Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet

Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet Syöpäpäivä 10.5.2016 Mirja Vapaatalo Verisolut Lymfosyytti immunologinen solu, joka osallistuu elimistön puolustukseen infektioita vastaan 20-40% verenkierron valkosoluista

Lisätiedot

IHOLYMFOOMAT ja T SOLULYMFOOMAT

IHOLYMFOOMAT ja T SOLULYMFOOMAT IHOLYMFOOMAT ja T SOLULYMFOOMAT MARTINE VORNANEN LABORATORIOKESKUS PSHP 05.05.2006 IHOLYMFOOMAT heterogeeninen tautiryhmä toiseksi suurin ekstranodaalinen lymfoomaryhmä ei systeemitautia seuranta aikana

Lisätiedot

Luuydinbiopsian valmistus ja tulkinta. Kaarle Franssila

Luuydinbiopsian valmistus ja tulkinta. Kaarle Franssila Luuydinbiopsian valmistus ja tulkinta Kaarle Franssila Kristabiopsia, biopsiatyypit Core-biopsia Kirurginen biopsia Aspiraatiobiopsia - Aspiraatti suoraan fiksatiiviin - Aspiraatti fiksoidaan koagulaation

Lisätiedot

Virtaussytometrian perusteet

Virtaussytometrian perusteet Virtaussytometrian perusteet 11.2.2016 Sorella Ilveskero LT, erikoislääkäri Virtaussytometrian perusteet ja käyttö kliinisessä laboratoriossa virtaussytometrian periaate virtaussytometrinen immunofenotyypitys

Lisätiedot

TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI. K Franssila & E Jantunen

TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI. K Franssila & E Jantunen TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI K Franssila & E Jantunen KLIINIKON PERSPEKTIIVI DIAGNOSTIIKKAAN ilman diagnoosia rationaalinen, tavoitteellinen hoito mahdotonta diagnostiikkaan

Lisätiedot

ANEMIA (=Veren puute)

ANEMIA (=Veren puute) Leif C. Andersson 1 ANEMIA (=Veren puute) 1) VERENVUOTO - akuutti verenvuoto (vuotoshokki) - krooninen vuoto (raudanpuute-anemia) 2) HEMOLYYSI A) Punasolun sisäiset syyt 1) SYNNYNNÄISET (Mutaatiot) - virhe

Lisätiedot

Suuontelon lymfoomat. Outi Käppi, HLK Hammaslääketieteen laitos

Suuontelon lymfoomat. Outi Käppi, HLK Hammaslääketieteen laitos Suuontelon lymfoomat Outi Käppi, HLK Hammaslääketieteen laitos Helsinki 25.06.2013 Tutkielma Ohjaajat: Jaana Hagström Panu Kovanen HELSINGIN YLIOPISTO Lääketieteellinen tiedekunta outi.kappi@helsinki.fi

Lisätiedot

Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa

Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2007-2013 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 2 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain

Lisätiedot

Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa

Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa Leukemioiden, lymfoomien ja muiden pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuus Suomessa 2008-2014 1 Sisältö Imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen kasvaimien pääryhmät 3 Uudet tapaukset koko maassa sukupuolittain

Lisätiedot

Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri

Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri Monoklonaaliset gammapatiat (plasmasolutaudit) Plasmasolumyelooma Merkitykseltään epäselvä monoklonaalinen gammapatia

Lisätiedot

KATSAUS PERIFEERISIIN T-SOLULYMFOOMIIN

KATSAUS PERIFEERISIIN T-SOLULYMFOOMIIN KATSAUS PERIFEERISIIN T-SOLULYMFOOMIIN Tuomas Paananen Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen laitos Syöpätaudit Tammikuu 2011 Tampereen yliopisto Lääketieteen laitos Syöpätaudit

Lisätiedot

Diagnostiikka. Non-Hodgkin-lymfoomat. Hoito. Follikulaarinen lymfooma. Kasvainkuorman ja levinneisyyden selvittely

Diagnostiikka. Non-Hodgkin-lymfoomat. Hoito. Follikulaarinen lymfooma. Kasvainkuorman ja levinneisyyden selvittely Lymfoomat Non-Hodgkin-lymfoomat n. 1000/v Hodgkin-lymfooma n. 120/v Noin 5 % kaikista syövistä Lymfoomien etiologia Tuntematon Immuunipuutos synnynnäiset immuunipuutostaudit elimensiirrot HIV EB-virus

Lisätiedot

BENIGNIN JA MALIGNIN LYMFAATTISEN PROLIFERAATION EROTUSDIAGNOSTIIKKA

BENIGNIN JA MALIGNIN LYMFAATTISEN PROLIFERAATION EROTUSDIAGNOSTIIKKA BENIGNIN JA MALIGNIN LYMFAATTISEN PROLIFERAATION EROTUSDIAGNOSTIIKKA MARTINE VORNANEN LABORATORIOKESKUS PSHP 04.05.2006 IMUSOLMUKKEEN ANATOMIA perinteisesti imusolmuke jaetaan 3 alueeseen korteksi; joka

Lisätiedot

Focus Oncologiae. Syöpäsäätiön julkaisusarja No 13, 2012. Lymfoomat

Focus Oncologiae. Syöpäsäätiön julkaisusarja No 13, 2012. Lymfoomat Focus Oncologiae Syöpäsäätiön julkaisusarja No 13, 2012 Lymfoomat Syöpäsäätiön XXXIX Symposiumi 9. 10.2.2012 Focus Oncologiae -sarjan julkaisut: Lymfoomat 2012 Aivokasvaimet 2011 Eturauhasen syöpä 2010

Lisätiedot

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunipuutokset Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunijärjestelm rjestelmän n toiminta Synnynnäinen immuniteetti (innate) Välitön n vaste (tunneissa)

Lisätiedot

Mitä onkologi toivoo patologilta?

Mitä onkologi toivoo patologilta? Mitä onkologi toivoo patologilta? Mikä PAD-lausunnossa vaikuttaa kilpirauhassyövän hoitoon Hanna Mäenpää, dos HUS, Syöpätautien klinikka Onkologian trendejä Entiteetit pirstoutuvat pienemmiksi: lisää tietoa

Lisätiedot

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

IAP Kuopio 27.9.2007. Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB

IAP Kuopio 27.9.2007. Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB IAP Kuopio 27.9.2007 Mesenkymaalisia kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB Pehmytkudoskasvainten patologiaa Valtaosa pehmytkudoskasvaimista benignejä, malignit harvinaisia,

Lisätiedot

COPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty!

COPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty! COPYRIGHT MARTINE VORNANEN Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty! PAPILLAN JA ULKOISTEN SAPPITEIDEN KASVAIMET MARTINE VORNANEN PSHP LABORATORIOKESKUS ULKOISTEN SAPPITEIDEN

Lisätiedot

Lasten luuydinpatologiaa. Jouko Lohi HUSLAB, Patologian keskuslaboratorio ja Helsingin yliopisto

Lasten luuydinpatologiaa. Jouko Lohi HUSLAB, Patologian keskuslaboratorio ja Helsingin yliopisto Lasten luuydinpatologiaa Jouko Lohi HUSLAB, Patologian keskuslaboratorio ja Helsingin yliopisto Päivän prikalta 3 v 11 kk tyttö Ontuminen, jalkakipu Osteomyeliitti? Cristabiopsiat molemmin puolin Leder

Lisätiedot

SYTOLOGIAN LABORATORION LAADUNOHJAUS JA LAADUNVARMISTUSMENETTELYT

SYTOLOGIAN LABORATORION LAADUNOHJAUS JA LAADUNVARMISTUSMENETTELYT SYTOLOGIAN LABORATORION LAADUNOHJAUS JA LAADUNVARMISTUSMENETTELYT Heikki Aho TYKS-SAPA-liikelaitos, patologia MÄÄRITELMIÄ Laatukontrolli (quality control) Menettelyt toivotun laatutason todentamiseksi

Lisätiedot

Lymfoomien diagnostiikka kliinikon tarpeet ja toiveet. Sirkku Jyrkkiö Hoyl, syöpäklinikka, Tyks 10.10.2014

Lymfoomien diagnostiikka kliinikon tarpeet ja toiveet. Sirkku Jyrkkiö Hoyl, syöpäklinikka, Tyks 10.10.2014 Lymfoomien diagnostiikka kliinikon tarpeet ja toiveet Sirkku Jyrkkiö Hoyl, syöpäklinikka, Tyks 10.10.2014 Lymfoomat n 1500 uu.a/v Hodgkinin lymfooma Lymphocy

Lisätiedot

Veren sivelyvalmisteen morfologisen

Veren sivelyvalmisteen morfologisen KATSAUS Veren sivelyvalmiste Tarja-Terttu Pelliniemi Veren sivelyvalmisteen morfologinen tutkiminen ja siitä annettu lausunto ovat säilyttäneet keskeisen asemansa veritautien diagnostiikassa, vaikka nykyisin

Lisätiedot

IAP syyskokous 2008 Lasiseminaari

IAP syyskokous 2008 Lasiseminaari IAP syyskokous 2008 Lasiseminaari Tapaus 1 45 vuotias mies, ei aiempia sairauksia. Oikean kiveksen 3,5 cm läpimittainen tuumori. 14.11.2008 CD99 Inhibin Ki67 AE1/AE3 14.11.2008 Muita immunovärjäyksiä

Lisätiedot

Noin kolmasosa non-hodgkin-lymfoomista

Noin kolmasosa non-hodgkin-lymfoomista Katsaus MARTINE VORNANEN, MARKKU HEIKKINEN JA ESA JANTUNEN Maha-suolikanava on ekstranodaalisten lymfoomien tavallisin ilmenemispaikka. Valtaosa näistä kasvaimista sijaitsee mahalaukussa. Histologisesti

Lisätiedot

KLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito. Hematologian alueellinen koulutuspäivä 14.4.2016 Anu Laasonen

KLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito. Hematologian alueellinen koulutuspäivä 14.4.2016 Anu Laasonen KLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito Hematologian alueellinen koulutuspäivä 14.4.2016 Anu Laasonen www.hematology.fi KLL:n diagnostiikka, seuranta ja hoito-ohjeet löytyvät täältä: -> Hoito-ohjeet

Lisätiedot

Kivestuumorit. Anna Sankila HUSLAB

Kivestuumorit. Anna Sankila HUSLAB Kivestuumorit Anna Sankila HUSLAB Kivessyöpä Harvinainen, vain 1 % kaikista miesten syövistä Insidenssi korkeimmillaan 25 35 vuotiailla miehillä, joilla yleisin pahanlaatuinen kasvain Insidenssi nousee

Lisätiedot

Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto

Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto Gynekopatologian tavallisia ongelmia HPV-muutosten vaikeusasteen

Lisätiedot

Bethesda-järjestelmä kilpirauhasen sytologiassa

Bethesda-järjestelmä kilpirauhasen sytologiassa Johanna Arola, Ivana Kholová, Tuomo Timonen ja Leena Krogerus KILPIRAUHANEN Kilpirauhasen ohutneulatutkimusten vastaustapa muuttuu Suomessa Bethesda-järjestelmä kilpirauhasen sytologiassa Yhdysvaltain

Lisätiedot

MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ?

MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ? MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ? Riitta Huotari-Orava Patologian erikoislääkäri Iho-ja sukupuolitautien erikoislääkäri 9.1.2007 Löydöksenä on basaliooma. Kasvain yltää reunaan.

Lisätiedot

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi Syövän lääkehoito Salla Kalsi Syöpä Yleisnimitys maligneille (pahanlaatuisille) kasvaimille Karsinogeeninen = syöpää aiheuttava Syövän taustalla voi olla Ympäristötekijät, elintavat, perimä, eräät virus-

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI IMMUNOHISTOKEMIAL- LISISTA CD-VÄRJÄYKSISTÄ

TUKIMATERIAALI IMMUNOHISTOKEMIAL- LISISTA CD-VÄRJÄYKSISTÄ TUKIMATERIAALI IMMUNOHISTOKEMIAL- LISISTA CD-VÄRJÄYKSISTÄ Iina Puuppo Viktoria Pälvi Opinnäytetyö Lokakuu 2015 Bioanalytiikka 2 SISÄLLYS JOHDANTO... 3 Novocastra TM Liquid Mouse Monoclonal Antibody CD10...

Lisätiedot

Reumapotilaan hematologiaa

Reumapotilaan hematologiaa Reumapotilaan hematologiaa Tom Pettersson, dosentti, kliininen opettaja Sisätautien ja reumatologian klinikka, Helsingin yliopistollinen keskussairaala ja Helsingin yliopisto Labquality-päivät 7.2.2008

Lisätiedot

LOBULAARISET NEOPLASIAT

LOBULAARISET NEOPLASIAT LOBULAARISET NEOPLASIAT IAP 2. 4.4.2009 Ruka, Kuusamo Meeri Apaja Sarkkinen OYS Patologian osasto LOBULAARISET NEOPLASIAT/YLEISTÄ lobulaariset ja duktaaliset neoplasiat saavat alkunsa terminaalisesta duktolobulaarisesta

Lisätiedot

Veren lymfosyyteistä 10 15 % on normaalisti

Veren lymfosyyteistä 10 15 % on normaalisti Alkuperäistutkimus Suurten granulaisten lymfosyyttien leukemia Esa Jantunen, Eija Mahlamäki, Esa Hämäläinen, Kristiina Heinonen ja Tapio Nousiainen LGL-leukemia on harvinainen lymfoproliferatiivinen tauti,

Lisätiedot

Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus

Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus 12.11.2015 IAP Tampere Airi Jartti Elisa Lappi-Blanco Sidonnaisuudet Luentopalkkioita Oy

Lisätiedot

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB ANEMIA Anemia = Hb laskee alle iän ja sukupuolen mukaisen viitearvon Anemian syntymekanismit Punasolujen

Lisätiedot

IAP, Majvik 17 18.04.2008 (ka)

IAP, Majvik 17 18.04.2008 (ka) Kliiniset esitiedot: 22v Elektiivinen sektio, sikiön raskausaikana todetun kookkaan päänvuoksi, ensimmäinen raskaus. Sattumalöydöksenä todetaan kohdun takana. 6 cm pehmeähkö tuumori, lähtee sigman mesosta.

Lisätiedot

KEUHKOSYÖVÄN SEULONTA. Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema

KEUHKOSYÖVÄN SEULONTA. Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema KEUHKOSYÖVÄN SEULONTA Tiina Palva Dosentti, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, Väestövastuulääkäri, Kuhmoisten terveysasema Seulonta on tiettyyn väestöryhmään kohdistuva tutkimus, jolla pyritään

Lisätiedot

Uroteelineoplasiat. Paula Kujala 13.11.2008

Uroteelineoplasiat. Paula Kujala 13.11.2008 Uroteelineoplasiat Paula Kujala 13.11.2008 UROTEELI Virtsarakon kasvaimista suurin osa on lähtöisin virtsateitä verhoavasta spesialisoituneesta epiteelistä, uroteelista. Uroteeli peittää virtsateitä munuaisaltaasta

Lisätiedot

LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ

LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ Vastuuhenkilö: Heikki Aho Julkaisupäivämäärä: 26.2.2013 Version numero: 2.5 Luokitusperusteita Sivu 2 SISÄLLYS

Lisätiedot

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO 11.5.2016 Fludarabin Versio 2.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Vaikka kroonisen lymfaattisen leukemian (KLL) esiintyvyys

Lisätiedot

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö 1 ESITYKSEN SISÄLTÖ Miten rokottaminen suojaa yksilöä? Immuunijärjestelmä Taudinaiheuttajilta suojaavan immuniteetin

Lisätiedot

Glioomien molekyylidiagnostiikkaa Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto

Glioomien molekyylidiagnostiikkaa Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto Glioomien molekyylidiagnostiikkaa 30.8.2013 Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto Glioomien WHO-luokitus on morfologinen Gradusten I-IV ryhmittelyn perustana on toiminut ennusteen huononeminen

Lisätiedot

KandiakatemiA Kandiklinikka

KandiakatemiA Kandiklinikka Kandiklinikka Kandit vastaavat Immunologia Luonnollinen ja hankittu immuniteetti IMMUNOLOGIA Ihmisen immuniteetti pohjautuu luonnolliseen ja hankittuun immuniteettiin. Immunologiasta vastaa lymfaattiset

Lisätiedot

ylilääkäri Teijo Kuopio

ylilääkäri Teijo Kuopio ylilääkäri Teijo Kuopio 28.8.2013 Vasteiden tarkastelu voi tapahtua: Elinten tasolla (makroskooppinen patologia) Kudostasolla (histopatologia) Solutasolla (solupatologia) Molekyylitasolla (molekyylipatologia)

Lisätiedot

Kuvantaminen akuutissa ja kroonisessa pankreatiitissa. Eila Lantto HUS-Kuvantaminen

Kuvantaminen akuutissa ja kroonisessa pankreatiitissa. Eila Lantto HUS-Kuvantaminen Kuvantaminen akuutissa ja kroonisessa pankreatiitissa Eila Lantto HUS-Kuvantaminen Roche Oy (koulutusmatka, luentopalkkio) Kuvantamisen rooli diagnostiikassa ja seurannassa (EUS, ERCP ei käsitellä) Kuvantamismenetelmän

Lisätiedot

B-solulymfoomien geenivirheiden kliininen merkitys

B-solulymfoomien geenivirheiden kliininen merkitys Annika Pasanen, Leo Meriranta ja Sirpa Leppä B-solulymfoomien geenivirheiden kliininen merkitys Lymfoomat eli imukudossyövät ovat monimuotoinen sairausryhmä. Niiden jakautuminen lukuisiin alaryhmiin on

Lisätiedot

vaikea nivelreuma (niveltulehdusta aiheuttava sairaus), jossa MabTheraa käytetään suonensisäisesti metotreksaattiin yhdistettynä.

vaikea nivelreuma (niveltulehdusta aiheuttava sairaus), jossa MabTheraa käytetään suonensisäisesti metotreksaattiin yhdistettynä. EMA/614203/2010 EMEA/H/C/000165 Julkinen EPAR-yhteenveto rituksimabi Tämä on tiivistelmä Euroopan julkisesta arviointilausunnosta (EPAR), joka koskee lääkevalmistetta nimeltä. Tekstissä selitetään, miten

Lisätiedot

Luutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY

Luutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumorit IAP Turku 7.5.2010 Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumori tiimi älä tee diagnoosia yksin Ortopedi Radiologi Onkologi Geneetikko ja Patologi -kliiniset tiedot/löydökset -natiivi-rtg,

Lisätiedot

LIERIÖSOLUATYPIAT GYNEKOLOGISESSA PAPA- NÄYTTEESSÄ

LIERIÖSOLUATYPIAT GYNEKOLOGISESSA PAPA- NÄYTTEESSÄ Leena Krogerus, patologian dosentti Helsingin Yliopistossa Apulaisylilääkäri Jorvin sairaalan patologian osastolla Suomen Kliinisen Sytologian Yhdistyksen puheenjohtaja..ei muita sidonnaisuuksia LIERIÖSOLUATYPIAT

Lisätiedot

Syto- ja molekyyligeneettisten

Syto- ja molekyyligeneettisten 1831 Katsausartikkeli Sytogenetiikka ja molekyylipatologia syöpätautien diagnostiikassa esimerkkeinä lymfoomat ja sarkoomat SAKARI KNUUTILA Syto- ja molekyyligenetiikka perinteisen patologian tukena täsmentää

Lisätiedot

Diagnostinen ongelmatapaus: ihomuutokset ja etenevät keskushermosto oireet lymfooman ilmentyminä

Diagnostinen ongelmatapaus: ihomuutokset ja etenevät keskushermosto oireet lymfooman ilmentyminä Tapausselostus Rita Janes, Päivi Vieira, Mika Saarela, Kirsi Aaltonen, Tuomo Alanko, Sanna Siitonen ja Marja-Liisa Karjalainen-Lindsberg Diagnostinen ongelmatapaus: ihomuutokset ja etenevät keskushermosto

Lisätiedot

YLEISIMMÄT LEUKEMIOIDEN AIHEUTTAMAT VERISOLU- MUUTOKSET PERIFEERISEN VEREN SIVELYVALMISTEESSA

YLEISIMMÄT LEUKEMIOIDEN AIHEUTTAMAT VERISOLU- MUUTOKSET PERIFEERISEN VEREN SIVELYVALMISTEESSA OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA YLEISIMMÄT LEUKEMIOIDEN AIHEUTTAMAT VERISOLU- MUUTOKSET PERIFEERISEN VEREN SIVELYVALMISTEESSA Kuvaopas bioanalyytikko-opiskelijoille

Lisätiedot

Lymfoomapotilaan. Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto. Sirkku Jyrkkiö Marika Javanainen Leena Rosenberg

Lymfoomapotilaan. Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto. Sirkku Jyrkkiö Marika Javanainen Leena Rosenberg Lymfoomapotilaan opas Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto Sirkku Jyrkkiö Marika Javanainen Leena Rosenberg Sisällys Lukijalle... 5 Sairastuminen... 6 Diagnoosina lymfooma?.... 6

Lisätiedot

HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset. Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka

HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset. Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka Tuberkuloosi HIV-potilaiden kuolinsyynä Afrikassa: obduktiotutkimus Obduktio 108 HIV-potilaasta Botswanassa

Lisätiedot

Tapaus 3. Sjögrenin syndroomaa sairastavalta poistettu vasemman parotiksen pintalohko. Palpoiden 1,5 2 cm kokoinen pehmeä tuumori.

Tapaus 3. Sjögrenin syndroomaa sairastavalta poistettu vasemman parotiksen pintalohko. Palpoiden 1,5 2 cm kokoinen pehmeä tuumori. Tapaus 3. Sjögrenin syndroomaa sairastavalta poistettu vasemman parotiksen pintalohko. Palpoiden 1,5 2 cm kokoinen pehmeä tuumori. H&E CD20 CD3 LOSYT Kappa PAD: Sylkirauhasen MALT lymfooma TAPAUS 4 V.27

Lisätiedot

KANTASOLUSIIRROLLA HOIDETTAVAN LYMFOOMA- POTILAAN LIIKUNTAOHJEISTUS. Opinnäytetyö. Mäntyniemi Suvi Tiainen Pauliina

KANTASOLUSIIRROLLA HOIDETTAVAN LYMFOOMA- POTILAAN LIIKUNTAOHJEISTUS. Opinnäytetyö. Mäntyniemi Suvi Tiainen Pauliina KANTASOLUSIIRROLLA HOIDETTAVAN LYMFOOMA- POTILAAN LIIKUNTAOHJEISTUS Opinnäytetyö Mäntyniemi Suvi Tiainen Pauliina Opinnäytetyöraportti Elokuu 2009 Fysioterapian koulutusohjelma Pirkanmaan ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit vauriotyypit Kudosvaurion mekanismit Autoimmuniteetti Petteri Arstila Haartman-instituutti Antigeenin tunnistus HLA:ssa pitää sisällään autoimmuniteetin riskin: jokaisella on autoreaktiivisia lymfosyyttejä

Lisätiedot

Pienryhmä 3 immuunipuolustus, ratkaisut

Pienryhmä 3 immuunipuolustus, ratkaisut Pienryhmä 3 immuunipuolustus, ratkaisut 1. Biologian yo 2013 mukailtu. Merkitse onko väittämä oikein vai väärin, Korjaa väärien väittämien virheet ja perustele korjauksesi. a. Syöjäsolut vastaavat elimistön

Lisätiedot

Tulehdusreaktio (yksinkertaistettu malli) The Immune System Immuunijärjestelmä. Septinen shokki. Tulehdusreaktio 1/2

Tulehdusreaktio (yksinkertaistettu malli) The Immune System Immuunijärjestelmä. Septinen shokki. Tulehdusreaktio 1/2 Tulehdusreaktio (yksinkertaistettu malli) The Immune System Immuunijärjestelmä 1/2 Tulehdusreaktio Septinen shokki Tiettyjen bakteeri-infektioiden aikaansaama suunnaton immuunijärjestelmän tulehdusvaste

Lisätiedot

Kilpirauhasen kasvaimet NYKYLUOKITUS 21.11.2012

Kilpirauhasen kasvaimet NYKYLUOKITUS 21.11.2012 Kilpirauhasen kasvaimet NYKYLUOKITUS 21.11.2012 Johanna Arola Aikakauskirja Duodecim Patologian osasto Haartman-instituutti ja HUSLAB Sidonnaisuudet Kirjoituspalkkiot Kustannus OY Duodecim Aikakauskirja

Lisätiedot

SÄTEILYN RISKIT Wendla Paile STUK

SÄTEILYN RISKIT Wendla Paile STUK Laivapäivät 19-20.5.2014 SÄTEILYN RISKIT Wendla Paile STUK DNA-molekyyli säteilyvaurion kohteena e - 2 Suorat (deterministiset) vaikutukset, kudosvauriot - säteilysairaus, palovamma, sikiövaurio. Verisuonivauriot

Lisätiedot

Radioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa

Radioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa Sirpa Leppä ja Tuula Lehtinen KATSAUS Radioimmunoterapia B-solulymfoomien hoidossa B-lymfosyytin CD20-pinta-antigeenin tunnistavat radioaktiiviset monoklonaaliset vasta-aineet ovat osoittautuneet tehokkaiksi

Lisätiedot

Kirurgisen leikkauspreparaatin raportointikäyt

Kirurgisen leikkauspreparaatin raportointikäyt Kirurgisen leikkauspreparaatin raportointikäyt ytännöt Heikki Aho TYKS patologia Labqualityn laaduntarkkailupäiv ivät Helsinki 5.2.2008 Raportoinnin vaatimukset Lausunnon tulee sisält ltää sellaiset tiedot,

Lisätiedot

Lymfoomapotilaan. Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto. Marika Javanainen Sirkku Jyrkkiö

Lymfoomapotilaan. Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto. Marika Javanainen Sirkku Jyrkkiö Lymfoomapotilaan opas Lymfooma ja sen hoito Sairauden vaikutukset elämään Sanasto Marika Javanainen Sirkku Jyrkkiö Sisällys Lukijalle... 5 Sairastuminen... 6 Diagnoosina lymfooma?.... 6 Sairastuminen syöpään...

Lisätiedot

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 kohtusyöpä munasarjasyöpä kohdunkaulasyöpä ulkosynnyttimien syöpä gynekologisten syöpien hoito on HUS-alueella keskitetty NKL:lle KOHTUSYÖPÄ naisten 3. yleisin syöpä; 800-900

Lisätiedot

Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito

Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito Tiina Jahkola HYKS Plastiikkakirurgian klinikka Malignit ihokasvaimet - tavalliset insidenssi Suomessa v. 2004 Levyepiteelikarsinooma = okasolusyöpä = ca spinocellulare

Lisätiedot

etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja

etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja Kyösti Nuorva 2011 etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja infektiot voivat laukaista (keuhkoklamydia)

Lisätiedot

Riskiryhmien pneumokokkirokotukset

Riskiryhmien pneumokokkirokotukset Riskiryhmien pneumokokkirokotukset Hanna Nohynek Sairaanhoitopiirien tartuntatautipäivät 30.9.2013 Rokotusten ja Immuunipuolustuksen osasto 2013-09-30 Riskiryhmien Pnc rokotukset / HNohynek 1 Pneumokokkirokotteet

Lisätiedot

Kohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit. Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB

Kohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit. Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB Kohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB Lääketieteellinen tiedekunta / Tom Böhling 20.9.2013 1 Sileälihaskasvaimet Leiomyooma

Lisätiedot

LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ

LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ LUOKITUSPERUSTEITA INTERNATIONAL ACADEMY OF PATHOLOGY SUOMEN OSASTO LAADUNVARMISTUSTYÖRYHMÄ Vastuuhenkilö: Heikki Aho Julkaisupäivämäärä: 17.11.2014 Version numero: 2.6 Luokitusperusteita Sivu 2 SISÄLLYS

Lisätiedot

Uusi IAC rintanäytteiden ONB-luokitus Pia Boström LT, patologian erikoislääkäri Tyks-Sapa

Uusi IAC rintanäytteiden ONB-luokitus Pia Boström LT, patologian erikoislääkäri Tyks-Sapa Uusi IAC rintanäytteiden ONB-luokitus 9.10.2017 Pia Boström LT, patologian erikoislääkäri Tyks-Sapa Paksuneulanäytteet (PNB) ovat pitkälti korvanneet ohutneulanäytteet, koska seulonnassa otetaan useasti

Lisätiedot

Keuhkoahtaumataudin monet kasvot

Keuhkoahtaumataudin monet kasvot Keuhkoahtaumataudin monet kasvot Alueellinen koulutus 21.4.2016 eval Henrik Söderström / TYKS Lähde: Google Lähde: Google Lähde: Google Lähde: Google Keuhkoahtaumatauti, mikä se on? Määritelmä (Käypä

Lisätiedot

Follikulaarisen lymfooman nykyhoito

Follikulaarisen lymfooman nykyhoito Follikulaarisen lymfooman nykyhoito Follikulaariseen lymfoomaan sairastui Suomen syöpärekisterin tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2014 kaikkiaan 228 potilasta. 1 Tämä tarkoittaa noin viidesosaa kaikista

Lisätiedot

Luennon sisältö. Lastenpatologiaa. Patologian työnjako (HUSLAB) Mitä lastenpatologia on? Mitä lastenpatologi tutkii? Mitä lastenpatologia on?

Luennon sisältö. Lastenpatologiaa. Patologian työnjako (HUSLAB) Mitä lastenpatologia on? Mitä lastenpatologi tutkii? Mitä lastenpatologia on? Luennon sisältö Lastenpatologiaa Jouko Lohi HY Patologian laitos ja HUSLAB Patologian keskuslaboratorio 3.10.2012 Mitä lastenpatologia on? Lastenpatologian erityispiirteitä Lasten benignejä kasvaimia Lasten

Lisätiedot

IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP

IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP Esitiedot Yli 70 v. mies. PSA normaali 1.4. Nopeasti alkaneet virtsavaivat ja kystoskopiassa koko prostaattinen uretra ahtautunut tuumorinomaisesti.

Lisätiedot

Aneurysmaattinen aivoverenvuoto eli subaraknoidaalivuoto (SAV) Aivojen arteriovenoosimalformaatiot

Aneurysmaattinen aivoverenvuoto eli subaraknoidaalivuoto (SAV) Aivojen arteriovenoosimalformaatiot Aulin Ulla- Riitta Autere Jaana Bendel Paula Frösen Juhana Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Radiologia, neuroradiologia Pään ja kaulan alueen tuumorit Liikehäiriösairaudet Aneurysmaattinen aivoverenvuoto

Lisätiedot

Lupaava ensivaiheen syövän hoidon tutkimustulos Lymfoomapotilaiden tautivapaa elinaika voi kaksinkertaistua

Lupaava ensivaiheen syövän hoidon tutkimustulos Lymfoomapotilaiden tautivapaa elinaika voi kaksinkertaistua Lupaava ensivaiheen syövän hoidon tutkimustulos Lymfoomapotilaiden tautivapaa elinaika voi kaksinkertaistua Maailman suurimmassa onkologian alan vuosittaisessa kokouksessa ASCOssa Chicagossa on esitetty

Lisätiedot

Ruokatorven tauteja. Ruokatorven patologiaa. Ari Ristimäki. Kliinisen patologian professori, HY Osastonylilääkäri, HUSLAB

Ruokatorven tauteja. Ruokatorven patologiaa. Ari Ristimäki. Kliinisen patologian professori, HY Osastonylilääkäri, HUSLAB Ruokatorven patologiaa Ari Ristimäki Kliinisen patologian professori, HY Osastonylilääkäri, HUSLAB Ruokatorven tauteja Kehitysvirheet Motoriikan häiriöt Ahtaumat Divertikkelit Herniat Esofagiitti Barrett-esofagus

Lisätiedot

Ursula Liuska LAADUNTARKKAILUNÄYTTEIDEN VALMISTUS IMMUNOHISTOKEMIALLISIIN VÄRJÄYKSIIN OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN PATOLOGIAN LABORATORIOON

Ursula Liuska LAADUNTARKKAILUNÄYTTEIDEN VALMISTUS IMMUNOHISTOKEMIALLISIIN VÄRJÄYKSIIN OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN PATOLOGIAN LABORATORIOON Ursula Liuska LAADUNTARKKAILUNÄYTTEIDEN VALMISTUS IMMUNOHISTOKEMIALLISIIN VÄRJÄYKSIIN OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN PATOLOGIAN LABORATORIOON LAADUNTARKKAILUNÄYTTEIDEN VALMISTUS IMMUNOHISTOKEMIALLISIIN

Lisätiedot

Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja

Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja Viiveet keuhkosyövän diagnostiikassa ja hoidossa Johanna Hietamäki Tutkija, Lääk.yo Esityksen kulku Kehittämishankkeen esittely Toteutettu selvitys Menetelmät, aineisto Tulokset Johtopäätökset ja jatkosuunnitelmat

Lisätiedot

TIEDOTE HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 23.11.2006 PATOLOGIAN VASTUUALUE

TIEDOTE HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 23.11.2006 PATOLOGIAN VASTUUALUE TIEDOTE HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 23.11.2006 PATOLOGIAN VASTUUALUE Hyks Helsingin alueen patologian ja hematologian QPati vastausten tulostus Multilab/Weblab Clinical laboratoriojärjestelmien

Lisätiedot

Veren kantasolujen määrää alentavan hoidon (myeloablatiivisen hoidon) jälkeen luuytimensiirron saaneet potilaat

Veren kantasolujen määrää alentavan hoidon (myeloablatiivisen hoidon) jälkeen luuytimensiirron saaneet potilaat VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Neupogenia voidaan käyttää: - lisäämään veren valkosolujen määrää solunsalpaajahoidon jälkeen infektioiden ehkäisemiseksi. - lisäämään

Lisätiedot

PATOLOGIA PATOLOGIAN TUTKIMUSNIMIKKEET

PATOLOGIA PATOLOGIAN TUTKIMUSNIMIKKEET PATOLOGIA Patologian nimikkeistön tarkoituksena on varmistaa, että näytettä lähetettäessä yksikäsitteisesti pyritään määrittelemään haluttu tutkimus. Nimikkeen tulee perustua näin ollen pyyntöön. Tällä

Lisätiedot

Avainsanat: BI5 III Biotekniikan sovelluksia 9. Perimä ja terveys.

Avainsanat: BI5 III Biotekniikan sovelluksia 9. Perimä ja terveys. Avainsanat: mutaatio Monitekijäinen sairaus Kromosomisairaus Sukupuu Suomalainen tautiperintö Geeniterapia Suora geeninsiirto Epäsuora geeninsiirto Kantasolut Totipotentti Pluripotentti Multipotentti Kudospankki

Lisätiedot

Yleinen histologinen diagnoosi patologi etiologisen haasteen edessä

Yleinen histologinen diagnoosi patologi etiologisen haasteen edessä PAD: INFLAMMATIO GRANULOMATOSA (KEUHKO) Yleinen histologinen diagnoosi patologi etiologisen haasteen edessä Risto Pirinen PKSSK patologia GRANULOMATOOTTINEN TULEHDUS KEUHKOSSA Infektio (tbc ~ mykobakteerit,

Lisätiedot

Seminoman hoito ja seuranta. S. Jyrkkiö

Seminoman hoito ja seuranta. S. Jyrkkiö Seminoman hoito ja seuranta S. Jyrkkiö 17.4.2015 Kivessyöpä yleistyy Pohjoismaissa Seminoman ja non-seminoomien yleisyys Pohjoismaissa Kuolleisuus kivessyöpään Pohjoismaissa Kivessyöpä 5 v OSS Kivestuumoreiden

Lisätiedot

Ei- klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL):

Ei- klassinen nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkinin lymfooma (NLPHL): HODGKININ LYMFOOMA Hoitosuositus 12/2013 Suomen Lymfoomaryhmä/ työryhmä: Aromaa- Häyhä Annikka (KYS), Auvinen Päivi (KYS), Böhm Jan (KSKS), Hernberg Micaela (HUS), Jantunen Esa (KYS), Jyrkkiö Sirkku (TYKS),

Lisätiedot

Kohdunkaulan PAPA:n look alikes. Marita Laurila Fimlab Laboratoriot OY Turku

Kohdunkaulan PAPA:n look alikes. Marita Laurila Fimlab Laboratoriot OY Turku Kohdunkaulan PAPA:n look alikes Marita Laurila Fimlab Laboratoriot OY Turku 8.4.2016 1 LSIL Perinukleaarinen halo (tarkkarajainen) Tumakoon suureneminen Tumamembraani poimuttuu Binuklaatio 2 LSIL Solu

Lisätiedot

Harvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms

Harvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta Taustaa EDS potilasyhdistys ja yksittäinen potilas ovat lähestyneet HYKS harvinaissairauksien yksikköä ja pyytäneet lausuntoa, minkälainen sairaus Ehlers-Danlos

Lisätiedot

Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä

Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Genomitiedon vaikutus terveydenhuoltoon työpaja 7.11.2014 Sitra, Helsinki Jaakko Ignatius, TYKS Kliininen genetiikka Perimän

Lisätiedot

Iäkkäiden potilaiden pahanlaatuisten veritautien hoito

Iäkkäiden potilaiden pahanlaatuisten veritautien hoito Esa Jantunen, Taru Kuittinen ja Erkki Elonen KATSAUS Iäkkäiden potilaiden pahanlaatuisten veritautien hoito Suuri ja yhä lisääntyvä osa pahanlaatuisiin veritauteihin sairastuvista on iäkkäitä, mutta hoitotutkimuksia

Lisätiedot