Pitkä sairausloma ja työhönpaluu

Transkriptio

1

2

3 Pitkä sairausloma ja työhönpaluu Matti Joensuu, Sirkku Kivistö, Johanna Malmelin ja Kari Lindström Työ ja ihminen Tutkimusraportti 34 Työterveyslaitos Helsinki

4 2

5 Sisällys ESIPUHE... 6 TIIVISTELMÄ... 8 SAMMANFATTNING SUMMARY SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA Sairausloman määritelmät ja mittarit Sairauslomien taustalla olevat syyt Sairauslomaprosessi ja työhönpaluu Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys Suomessa ja Euroopassa Mielenterveyden häiriöiden osuus sairauspoissaoloista ja. työkyvyttömyyseläkkeistä SAIRAUSPOISSAOLOIHIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ JA JÄRJESTELMÄT Sairausajan tulot Työterveyshuolto ja kuntoutus Kehittämishankkeet ja ohjelmat Lainsäädännön ja järjestelmien heikkoudet ja vahvuudet ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN Asiantuntijahaastattelujen toteutus Asiantuntijoiden käsitykset stressistä ja poissaoloista Mihin asioihin asiantuntija nojaa stressin määrittelyssä? Stressi ja poissaolojen ehkäisy Mihin stressiä potevat ohjataan? Tärkeimmät toimenpiteet stressiin liittyvissä poissaoloissa 35 Asiantuntijahaastattelun yhteenveto Neuvonta tärkeää Työhönpaluun suunnittelu Asiantuntija tukemaan paluuta Käytännön kokemuksia työhönpaluusta

6 SISÄLLYS Muutokset työorganisaatiossa, työympäristö ja uudel.- leensijoitus Johtopäätökset asiantuntijoiden haastatteluista PITKÄLLÄ SAIRAUSLOMALLA OLLEET KYSELYTUTKIMUKSESSA. 48 Kyselytutkimuksen toteutus Tutkittavien taustatiedot Otoksen edustavuus Henkisen kuormituksen ja stressin näkökulma pitkissä sairauslomissa Työhönpaluu pitkältä sairauslomalta PITKÄÄN SAIRAUSLOMALLA OLLEIDEN HENKILÖIDEN JA HEIDÄN PUOLISOIDENSA KOKEMUKSET Haastattelujen toteutus Haastatteluissa kerrottua Fyysisistä syistä sairauslomalla olleet jäivät sairauslo-. malle kun eivät enää pystyneet käymään töissä Psyykkisistä ja komorbidisyistä sairauslomalla olleet: poissaolo usean tekijän summana Sairauslomalle jäämisen harkitseminen Ennen sairauslomaa koetut ongelmat heijastavat sairauden luonnetta Mitä sairauslomalla ollut henkilö itse olisi voinut tehdä ehkäistäkseen poissaolon? Mitä työpaikka tai muut tahot olisivat voineet tehdä?. 66 Useimmat haastateltavat keskustelivat sairaudestaan työpaikalla ennen poissaoloa Työpaikalla saatu apu: Tukea, ymmärrystä ja joku jolle puhua Työpaikan ulkopuolella saatu apu: tiedollinen, välineel-. linen ja emotionaalinen apu Haastateltavat, joiden poissaolo johtui fyysisestä sairaudesta, kokivat enemmän negatiivisia seurauksia kuin muut Psyykkisistä syistä sairauslomalla olleiden kokemukset poissaolosta olivat kaikkein positiivisimpia Myös komorbiryhmässä tärkeimmät seuraukset olivat emotionaalisia Vaikutukset parisuhteeseen

7 SISÄLLYS Vaikutukset lapsiin Muutokset sairausloman kuluessa Työhönpaluusta päättäminen työhön palanneilla Työhön palattaessa kohdatut asiat Työhönpaluuvaihtoehdot Vastaanotto työpaikalla Työhönpaluussa saatu tuki Työhönpaluun aiheuttamat muutokset Työhönpaluun estävät tekijät sekä tekijät, jotka voisivat auttaa työhönpaluussa Yhteydenpito työpaikan kanssa poissaolon aikana Osallistuminen kuntoutukseen Muutokset yhteiskunnassa ja niiden vaikutus elämän-. laatuun ja stressiin Poissaoloihin vaikuttavat tekijät omalla työpaikalla Yhteiskunnallisten muutosten vaikutus poissaoloihin Muutokset työpaikoilla ja työkulttuurissa Johtopäätökset sairauslomalla olleiden haastatteluista TUTKIMUSTULOSTEN VERTAILUA KUUDEN EU-MAAN VÄLILLÄ Suositukset kansainvälisten tulosten perusteella TYÖNTEKIJÖIDEN EDUN JA MUUTTUVIEN TYÖMARKKINOIDEN RISTIRIITA KIRJALLISUUS

8 Esipuhe Pitkät sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet herättävät vilkasta keskustelua. Näkemykset niiden syistä ja seurauksista vaihtelevat, ja eri näkökulmat painottavat erilaisia tekijöitä. Konkreettista tietoa on ollut niukasti keskustelun pohjaksi. Tähän kirjaan on koottu pitkien sairauslomien taustalla olevat ilmiöt ja tarkasteltu niitä useista eri lähtökohdista. Kirjassa esitellään lisäksi tulokset kolmesta tutkimuksesta, joissa selvitettiin kyselyin ja haastatteluin pitkiin sairauslomiin liittyviä tekijöitä. Vastauksissa kuuluu sekä eri tavoin aiheeseen liittyvien ammattihenkilöiden että pitkällä sairauslomalla olevien ihmisten ääni. Raportti on yhteenveto syksyllä 2006 päättyneestä Impact of Changing Social Structures on Stress and Quality of Life: individual and social perspectives (Projektinumero: HPSE-CT ) Stress Impact -tutkimuksesta, jolla pyrittiin lisäämään tietoa ja ymmärrystä stressin osuudesta hyvinvoinnin häiriöihin ja sen vaikutuksesta sairauslomalle jäämiseen ja työhön palaamiseen. Tarkoituksena oli selvittää stressin taustalla olevia sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia ja yksilön voimavaroja työelämässä. Lisäksi selvitettiin sairauspoissaoloihin liittyviä toimintakäytäntöjä työpaikalla ja työterveyshuollossa sekä näihin liittyviä toimeentulo- ja kannustintekijöitä. Tavoitteena oli vertailla käytäntöjä ja tuloksia eri maiden välillä ja kehittää toimintamalleja, jotka ehkäisevät pitkäaikaiseen stressiin liittyviä sairauspoissaoloja. Projekti toteutettiin kuuden EU-maan yhteistyönä ja kussakin maassa kerättiin samanlainen tutkimusaineisto. Projekti sai rahoituksensa EU:n tutkimuksen viidennen puiteohjelman alateemasta Societal and individual well-being; social trends, the implications of structural changes and of technological developments. Projektiin osallistui kuusi tutkimusinstituutiota eri EU-maista: University of Surrey, koordinaatio (Iso-Britannia), WRC (Irlanti), 6

9 ESIPUHE University College Dublin (Irlanti), TNO (Alankomaat), FRK (Itävalta), Tecnopolis (Italia) sekä Suomesta Työterveyslaitos. Jokaisessa maassa oli myös kansallinen projektin seurantaryhmä, joka koostui valtiovallan, työmarkkinaosapuolten ja alueen toimijoiden edustajista. Lämpimät kiitokset kaikille Suomen seurantaryhmään osallistuneille arvokkaista kommenteista. Tähän tiivistelmään on koottu keskeisimmät tulokset yleistajuisesti projektin kolmesta empiirisestä tutkimusosiosta, pitkällä sairauslomalla olevien kyselytutkimuksesta, kyselyyn vastanneiden haastattelututkimuksesta sekä asiantuntijoiden haastattelututkimuksesta. Kaikista näistä on kirjoitettu myös laajempi, tarkemmat analyysit sekä metodit kuvaava englanninkielinen tutkimusraportti. Lisäksi projektissa on tehty sairauslomiin liittyvä englanninkielinen kirjallisuuskatsaus sekä järjestelmien ja lainsäädännön katsaus, myös englanninkielisenä. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden maiden tuloksia on lisäksi vertailtu erillisessä raportissa. Ohessa on lista alkuperäisistä raporteista, jotka kaikki ovat ladattavissa projektin www-sivuilta osoitteessa Englanninkieliset raportit: Joensuu, M., Kivistö, S., & Lindström, K. (2005). Work package 5: study of long term absentees, Finland EU-Project: Impact of changing social structures on stress and quality of life: individual and social perspectives. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, Kivistö, S., Joensuu, M., Malmelin, J., & Lindström, K. (2005). Work package 6: professional study, Finland. EU-Project: Impact of changing social structures on stress and quality of life: individual and social perspectives. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, Malmelin, J., Joensuu, M., Kivistö, S. (2005). Work package 7: family study, Finland. EU-Project: Impact of changing social structures on stress and quality of life: individual and social perspectives. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, Joensuu, M., Kivistö, S., & Lindström, K. (2003). Review and inventory of national systems and policy: Finland. EU-Project: Impact of changing social structures on stress and quality of life: individual and social perspectives. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, Joensuu, M., & Lindström, K. (2003). Sickness absence and stress factors at work. EU-Project: Impact of changing social structures on stress and quality of life: individual and social perspectives. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health, The Stress Impact Consortium (2006). Integrated report of Stress Impact: On the Impact of changing social structures on stress and quality of life: Individual and social perspectives. 7

10 Tiivistelmä Tämä raportti on yhteenveto EU:n rahoittaman Impact of Changing Social Structures on Stress and Quality of Life: individual and social perspectives -tutkimushankkeen tuloksista Suomen osalta. Tutkimus koostui kolmesta osasta: pitkällä sairauslomalla olevien kyselytutkimuksesta, kyselyyn vastanneiden haastattelututkimuksesta sekä asiantuntijoiden haastattelututkimuksesta, joka liittyi pitkiin sairauslomiin ja niiltä työhön palaamiseen. Asiantuntijoiden haastattelututkimukseen osallistui 40 henkilöä, jotka olivat lääkäreitä, esimiehiä, työsuojelun edustajia, henkilöstöhallinnon edustajia, vakuutuskuntoutuksen työntekijöitä ja mielenterveysalan työntekijöitä. On hyvä tiedostaa, millainen on tehoton menettelytapa pitkän sairausloman hallinnassa: ei tehdä mitään, järjestetään vain sairausloma ja lääkitys. Kaikki asiantuntijat puhuvat neuvottelevasta mallista työhönpaluussa, töiden järjestelystä ja työntekijöiden voimien suojelusta. Ongelmana nousi esiin koordinaation puute ja vastuiden epäselvyys pitkien sairauslomien hallinnassa. Työhönpaluun toimintamallien toteutuminen ei ole riittävää, ja tilanne jää yhden tahon, usein esimiehen harteille. Kyselytutkimukseen vastasi 491 keskimäärin 236 sairauspäivärahapäivän pituisella sairauslomalla olevaa henkilöä. Heistä 24,5 % palasi takaisin työhön kuuden kuukauden kuluttua kyselystä joko täysin tai kuntoutuksen osana tuetusti. Kaksi tekijää nousi kyselyssä keskeisiksi työhön paluun ennustajiksi: varmuus työn jatkumisesta sekä koulutuksen ja kognitiivisen suoriutumisen merkitys. Kysymys työsuhteen jatkumisesta sairausloman aikana ja sen jälkeen kuin myös yleisempi kysymys työn epävarmuudesta olivat keskeisiä työhön palaamisen ennustajia. Koulutuksella ja henkilökohtaisella osaamisella oli myös suuri merkitys. Korkeampi koulutus ennakoi työhön palaamista. Paljon keskit- 8

11 TIIVISTELMÄ tymistä ja huomiokykyä vaativiin tehtäviin oli vaikeampi palata kuin rauhallisempiin tehtäviin. Lisäksi mielenkiintoinen asia, joka nousi esiin työhön paluun ennustajista oli, se kuinka vähän muutoin itse työhön ja työpaikkaan liittyvät tekijät ennustivat paluuta sairauslomalta. Osa näistä tekijöistä oli sellaisenaan yhteydessä työhönpaluuseen, mutta tarkasteltaessa yhdessä muiden tekijöiden kanssa niiden vaikutus katosi. Haastattelututkimukseen osallistui 51 pitkällä sairauslomalla olevaa henkilöä ja 9 heidän puolisoaan. Keskeinen haastateltavien ilmoittama syy palata työhön oli yksinkertaisesti tunne parantuneesta voinnista, ja vastaavasti syy sairausloman jatkumiseen oli useimmiten sairauden ja työkyvyttömyyden jatkuminen. Useat haastateltavat katsoivat, että työpaikan pitämä yhteys työntekijään sairausloman aikana on tärkeää. Heidän mukaansa työnantajan osoittama kiinnostus työntekijöiden terveyttä ja vointia kohtaan saattaa rohkaista heitä työhönpaluuseen. Erityisesti esimiesten yhteydenottoja pidettiin tärkeinä. Useissa tapauksissa työpaikat voisivat toimia joustavammin ja avoimemmin erilaisissa työhönpaluuvaihtoehdoissa ja -järjestelyissä. Pitkiin sairauslomiin liittyvien järjestelmien uudistamista tarvitaan, jotta saataisiin selkeämpi, yhdenmukaisempi, työhönpaluuta kannustava järjestelmä, jossa vastuut sairauslomien hallinnasta on selkeästi määritelty. Tarvitaan taho, joka koordinoi tilanteeseen liittyviä eri osapuolia. Sairauslomalla oleva tarvitsee myös tukea selvitäkseen järjestelmien kanssa toimiessaan. Lisäksi tarvitaan toimia, jotka lisäävät terveysongelmista kärsivien henkilöiden luottamusta työelämässä toimimiseensa tulevaisuudessa. 9

12 Sammanfattning Denna rapport är ett sammandrag av resultaten för Finlands del i forskningsprojektet Impact of Changing Social Structures on Stress and Quality of Life: individual and social perspectives, ett forskningsprojekt som finansierades av Europeiska unionen. Studien bestod av tre delar: en enkät riktad till långtidssjukskrivna personer, en intervjuundersökning med dem som svarade på enkäten samt en intervjuundersökning med experter om frågor som gäller långa sjukskrivningar och återgång till arbetet efter dem. I intervjuundersökningen med experter deltog 40 personer, som var läkare, chefer, representanter för arbetarskyddet, representanter för personalförvaltningen, anställda inom försäkringsrehabiliteringen och anställda inom den psykiatriska vården. Man är väl medveten om att förfaringssättet vid långtidssjukskrivning är ineffektivt: inget görs, man använder endast sjukskrivning och medicinering. Alla experter talar om en förhandlad modell för återgång till arbetet, för anpassning av arbetsuppgifterna och för skydd av arbetstagarens krafter. I fråga om hanteringen av långa sjukskrivningar kom det fram att det finns brister i koordineringen och att ansvarsfördelningen är oklar. De modeller som finns för tillvägagångssättet vid återgång till arbetet genomförs inte i tillräcklig utsträckning, och ofta är det endast den närmaste chefen som får ta ansvar för situationen. På enkäten svarade 491 personer som i medeltal var sjukskrivna 236 sjukdagpenningsdagar. Av dessa återgick 24,5 % till arbetet inom sex månader efter enkäten antingen helt eller delvis med stöd av rehabilitering. Två faktorer visade sig enligt enkäten vara centrala prediktorer för återgång till arbetet: visshet om att arbetet fortsätter samt utbildning och kognitiv arbetsförmåga. Arbetets osäkerhet hade en klar inverkan på 10

13 SAMMANFATTNING återgången till arbetet. Vissheten om att anställningsförhållandet fortgår under och efter sjukledigheten samt även den mer allmänna frågan om arbetets osäkerhet var centrala prediktorer för återgång till arbetet. Utbildningen och den personliga kompetensen hade också en stor betydelse. Personer med högre utbildning återgick oftare till sitt arbete. Det var svårare att återgå till arbetsuppgifter som kräver mycket koncentration och observationsförmåga än till lugnare uppgifter. Ett intressant resultat var att faktorerna som gällde själva arbetet och arbetsplatsen hade annars liten inverkan på återgången efter sjukledigheten. En del av dessa faktorer hade som sådana samband med återgång till arbetet, men när de granskades tillsammans med andra faktorer försvann deras inverkan. I intervjuundersökningen deltog 51 långtidssjukskrivna personer och 9 makar till dem. Den vanligaste orsaken till att de intervjuade återgick till arbetet var att de helt enkelt hälsomässigt kände sig bättre, och orsaken till att sjukledigheten fortsatte var oftast att de fortfarande var sjuka eller oförmögna att arbeta. Många intervjuade ansåg det vara viktigt att arbetsplatsen håller kontakt med den anställda under sjukledigheten. De ansåg att arbetsgivarens intresse för den anställdas hälsa och välbefinnande kan uppmuntra dem till att återgå till arbetet. I synnerhet att den närmaste chefen håller kontakt ansågs viktigt. I de flesta fallen kunde arbetsplatserna vara mer flexibla och öppna för olika alternativ och arrangemang för återgången till arbetet. Systemen i samband med långa sjukledigheter behöver utvecklas så att de blir klarare och enhetligare och så att de uppmuntrar till återgång till arbetet och är tydliga i ansvarsfrågor som gäller sjukledigheterna. Det behövs en aktör som koordinerar de olika parternas verksamhet i denna fråga. Den sjukskrivna personen behöver också stöd för att klara sig i systemen. Dessutom behövs åtgärder som ökar de sjukskrivna personernas tillit till sina möjligheter att i framtiden verka inom arbetslivet. 11

14 Summary This report sums up the results for the Finnish part of the EU-financed study Impact of Changing Social Structures on Stress and Quality of Life: individual and social perspectives. The study had three parts: a survey carried out by questionnaire posted to people on long-term sickness absence, a study of a subgroup of the questionnaire respondents and a study of experts in the field, both carried out by interview. Forty experts: doctors, foremen, health and safety representatives, human resources representatives, rehabilitation specialists and mental health specialists, were interviewed. Their understanding of the wrong way to handle long-term sickness absences was uniform: simply give medication and sick leave and do nothing else. All experts supported a negotiated model of return to work, work adjustments and protecting the worker from excess load. Lack of co-ordination and unclear responsibilities were seen as problems in sickness absence management. Models for return to work are not used and the load falls on the shoulders of a single actor, usually the supervisor. In all 491 long-term absentees, who had been on average 236 days on sickness allowance, replied to the postal survey. Of these 24.5% returned to work within six months of the questionnaire, either fully or as part of rehabilitation. The factors predictive of return to work were job security and the role of education and cognitive demands. Job security played an important role in return to work. Both a direct question about the continuation of the work contract during absence and a more general question on job insecurity influenced return to work. Education also had a significant influence. Those with a higher level of education were more likely to return to work. It was more difficult to return to jobs that required a lot of concentration and attention. One interesting issue that 12

15 SUMMARY arose was how little othervise work and workplace factors predicted return to work. Some of the factors were significant when analysed separately, but no longer when analysed together with other significant factors. The interview study consisted of 51 interviews of people on longterm absence who replied to the survey. Nine of their spouses were also interviewed. The main reason for return to work among the interviewees was simply their sense that they had made a recovery from their illness, and on the other hand, those who had not returned felt that they had not yet recovered. Many of the interviewees felt that communication between the absentee and the workplace during absence is essential. The employer s interest in employee health can encourage return to work. Especially contact from the supervisor during absence was seen as important. In many cases a wish was expressed for openness and more flexible work arrangements at the workplaces. The systems relating to long-term sickness absences need to be revised in order to have a clearer, uniform system that motivates return to work, where responsibilities are clearly defined and where one party is responsible for the co-ordination of the absence process. There should also be support for absentees to help them in dealing with the system. Further, actions are needed to promote the confidence of people suffering from ill health to enable them to function in working life in the future. 13

16 Sairauslomat tutkimuksen kohteena Sairauspoissaoloihin liittyvä tutkimus on lisääntynyt viime vuosina. Sairauspoissaoloja on tarkasteltu esimerkiksi terveyden, syrjäytymisen tai sairauspoissaolojen kustannusten kautta. Sairauspoissaoloihin on yhdistetty esimerkiksi lääketieteellisiä, poliittisia, taloudellisia ja psykologisia näkökulmia. Sairauspoissaoloista onkin ollut vaikea muodostaa malleja, jotka ottaisivat huomioon kaikki ilmiöön liittyvät tekijät. Sairauspoissaolojen tutkimisessa käytetään usein esimerkiksi yritysten, terveydenhuollon tai vakuutuslaitosten ylläpitämiä rekisterejä. Joissain tutkimuksissa sairauspoissaoloja on kysytty suoraan henkilöiltä itseltään eri tavoin muotoiltuna. Rekisteritietojen käytössä on ongelmana, etteivät tutkijat pysty määrittelemään tarkasti etukäteen, mitä poissaolotietoja halutaan. Eri rekistereissä on eri tavalla määritelty esimerkiksi poissaolon kesto tai syy, jolloin poissaolotietojen vertaaminen on vaikeaa. Itseraportoiduissa sairauspoissaoloissa on taas ongelmana niiden subjektiivisuus: vastauksiin saattavat vaikuttaa monet eri tekijät, jotka toisaalta voivat olla juuri niitä, joiden yhteyttä sairauspoissaoloihin ollaan selvittämässä. Sairauspoissaolojen tutkimuksen yhtenä heikkoutena onkin usein ollut, ettei poissaolotietojen rakentumista ole kuvattu riittävän tarkasti. Vain harvoissa tutkimuksissa sairauslomia on mitattu tutkimuksen tavoitteiden edellyttämällä tavalla (1). Monissa tutkimuksissa poissaoloja on mitattu laajemmalla käsitteellä, erittelemättä poissaolojen syytä tai oikeutusta. Alexanderson (2) on luokitellut erityyppiset työstä poissaolot neljään eri ryhmään: 14

17 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA luvalliset, ei terveydestä johtuvat, kuten vuosiloma tai koulutusvapaa luvalliset, terveydestä johtuvat, kuten sairausloma tai äitiysloma luvattomat, terveydestä johtuvat, kuten oma loma stressinhallintakeinona luvattomat, ei terveydestä johtuvat, kuten lakko tai oma loma henkilökohtaisista syistä. Sairausloman määritelmät ja mittarit SAIRAUSLOMIEN TUTKIMINEN Sairauspoissaoloja on mahdollista tarkastella usean eri lukuarvon kautta niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa tai yritysten käytössä. Hensing (1) on eritellyt sairauspoissaolojen tutkimuksessa käytettyjä mittareita ja ehdottaa perusmittareita, jotka liittyvät poissaolojen esiintymistiheyteen, keskimääräiseen pituuteen henkilöä kohden, yksittäisten jaksojen kestoon, uusien jaksojen ilmaantuvuuteen sekä sairauslomalla olleiden henkilöiden osuuteen koko henkilöstöstä. On esitetty, että lyhyiden ja pitkien sairauslomien välillä on laadullisia eroja. Pitkiä sairauslomia on pidetty parempana terveyden indikaattorina kuin lyhyitä sairauspoissaoloja, joihin on arveltu liittyvän monia muita tekijöitä (3). Tästä johtuen lyhyitä ja pitkiä sairauslomia on usein tutkittu erikseen. Kuitenkin rajanveto niiden välillä on mielivaltaista ja usein siihen vaikuttavat suuresti ulkoiset tekijät, kuten rekisteröintikäytännöt. Sairauslomien taustalla olevat syyt Alexanderson (1) on käynyt läpi sairauspoissaoloihin liittyvää tutkimusta ja identifioi kolmen eri tason selityksiä sairauspoissaoloille: kansallisia tekijöitä, työpaikkaan ja lähiyhteisöön liittyviä tekijöitä sekä yksilöllisiä tekijöitä. Kansalliset tekijät taloussuhdanteet teollinen kehitys työsopimusjärjestelmät palkattoman työn status 15

18 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA ilmasto työvoimarakenne työmarkkinoiden organisaatio ja toimivuus sosiaaliturvajärjestelmä yleinen asenneilmasto ja sen muutokset Työpaikka ja lähiyhteisö työympäristö (fyysinen altistus, toistot, vaikutusmahdollisuudet, henkilöstöpolitiikka) työpaikan poissaolokulttuuri yhteisön ja perheen poissaolokulttuuri yhteisön rakenne (maantieteellinen sijainti, sosiaaliluokkien jakauma, työmarkkinatilanne) paikalliset toimintatavat terveydenhuollossa ja sosiaalivakuutuksessa. Yksilölliset tekijät yksilölliset ominaisuudet (ikä, sukupuoli, koulutus, elämäntavat) asenteet ja motivaatio sairaaksi tekeytyminen hallintakeinot Steers ja Rhodes (4) luokittelivat poissaolojen taustalla olevat syyt kahdeksaan ryhmään: yksilöllisiin tekijöihin, työhön liittyviin asenteisiin, työtyytyväisyyteen, organisaatiotason tekijöihin, talous- ja markkinatilanteeseen, työympäristöön, ulkoisiin ympäristötekijöihin (kuten säätila) ja organisaation muutoksiin (kuten terveysohjelmiin ja sanktiokäytäntöihin). Eri sairauspoissaoloja selittävien mallien kriitikot ovat huomauttaneet, että ilmiötä ei voi selittää pelkästään esittämällä siihen yhteydessä olevia tekijöitä, vaan teorioiden tulisi olla kokonaisvaltaisia, ja niiden tulisi ottaa yksilö huomioon tietoisena toimijana (5). Edellä mainittujen tekijöiden yhteydestä sairauspoissaolohin on kohtuullisen paljon tutkimusta. Taloudelliset suhdannevaihtelut näyttävät liittyvän sairauspoissaolojen yleisyyteen. Esimerkiksi Ruotsissa ja Hollan- 16

19 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA nissa poissaolot ovat lisääntyneet taloudellisen kasvun ja työttömyyden vähenemisen yhteydessä (6). Taloudellisen taantuman aikana sairauspoissaolot ovat tyypillisesti vähentyneet, minkä on ajateltu johtuvan terveiden suosimisesta työmarkkinoilla ja toisaalta siitä, että irtisanomisten uhka saa työntekijät minimoimaan poissaolonsa (1). Lähiyhteisön ja työpaikan normit vaikuttavat työntekijöiden suhtautumiseen poissaoloihin. On esitetty, että esimerkiksi yhteisön, kuten kunnan tai asuinalueen historiallinen muotoutuminen ja yhteiskunnallinen kehitys, vaikuttaisivat poissaolojen määrään ja niihin suhtautumiseen (7). Työpaikoilla erilaiset käsitykset vastuusta ja omasta asemasta työpaikalla vaikuttavat poissaoloihin (8). Monet työorganisaatioihin ja työjärjestelyihin liittyvät tekijät, esimerkiksi työn epävarmuus ja henkilöstövähennykset, vaikuttavat sairauspoissaoloihin lisäävästi (9, 10, 11). Kuitenkin määräaikaisilla työntekijöillä on vähemmän sairauspoissaoloja kuin vakituisilla (12). Joissain tutkimuksissa on havaittu, että työpaikan koko vaikuttaa sairauspoissaoloihin: suurilla työpaikoilla on enemmän sairauspoissaoloja kuin pienillä (13, 14). Eri työntekijäryhmillä ja eri aloilla on suuriakin eroja sairauspoissaolojen määrässä. Yleisesti ottaen toimihenkilöillä on vähemmän sairauspoissaoloja kuin työntekijöillä (15). Korkeakoulutetuilla on myös muita vähemmän sairauspoissaoloja (16). Iän vaikutus sairauspoissaoloihin on moniulotteinen. Vanhemmilla henkilöillä on enemmän pitkiä sairauspoissaoloja (17). Iällä on havaittu olevan suora positiivinen korrelaatio lääkärin hyväksymiin sairauspoissaoloihin, mutta suora negatiivinen korrelaatio lyhyisiin poissaoloihin, joihin ei tarvita lääkärintodistusta (18). Lisäksi havaittiin, että työsuhteen keston vaikutus on u-muotoinen lyhyissä sairauspoissaoloissa ja päinvastainen pitkissä, lääkärintodistuksen vaativissa poissaoloissa. Useissa eri maissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että naisilla on enemmän sairauspoissaoloja kuin miehillä (6, 19, 20, 13). Erojen syyksi on arveltu esimerkiksi alakohtaisia eroja tai perhevastuiden rasituksia. Kuitenkin, kun monet näistä mahdollisista tekijöistä, kuten ammatti tai lastenhoito, on otettu tutkimuksissa huomioon, ero naisten ja miesten välillä säilyy (21). Aiempi terveys ja aiemmat sairauspoissaolot ovat vahvoja tulevien sairauspoissaolojen ennustajia (22). Myös itsearvioitu terveydentila ennustaa hyvin tulevia sairauspoissaoloja (3). Elämäntavoilla, kuten SAIRAUSLOMIEN TUTKIMINEN 17

20 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA ylipainolla, tupakoinnilla ja liikkumattomuudella, on voimakas yhteys sairauspoissaolohin (10, 16). Koettu stressi lisää jonkin verran sairauspoissaoloja (23, 24). Yksittäiset stressitekijät työssä, kuten vaativa työ, vähäinen työn hallinta, epäoikeudenmukaisuus ja heikko työilmapiiri, ovat myös lievästi yhteydessä sairauspoissaolohin (25, 26, 27). Myös työpaikkakiusaaminen vaikuttaa lisäävästi sairauspoissaoloihin (28). Kuormittavat elämäntapahtumat, kuten avioero tai läheisten kuolema, lisäävät niin ikään sairauspoissaoloja (29). Sairauslomaprosessi ja työhönpaluu Ruotsissa on havaittu, että jos sairausloma kestää yli neljä kuukautta, laskee työhönpaluun todennäköisyys huomattavasti (30). Samankaltainen käännekohta on havaittu työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyden lisääntymisessä 170 poissaolopäivän kohdalla Norjassa (31). Ruotsalaisen laadullisen tutkimuksen mukaan pitkistä sairauslomista voitiin erotella kolme erityyppistä tarinaa: kriisi, käännekohta ja siirtyminen (32). Henkilöt, joiden poissaoloa kuvasi kriisi, eivät nähneet ratkaisuja työhön paluuseen. He olivat pettyneet saamaansa hoitoon ja tukeen ja olivat toivottomia tilanteensa suhteen. Käännekohdan henkilöitä kuvasi ristiriita: toisaalta he halusivat palata töihin, toisaalta irtautua työelämästä. He olivat aloitekykyisiä mutta eivät kyenneet päättämään, mihin suunnata tavoitteensa. Siirtymä-ryhmä oli jo henkisesti luopunut ajatuksesta palata työhön. Heillä oli tasapaino elämässään ja tavoitteet työelämän ulkopuolella. Toisissa ruotsalaisissa laadullisissa tutkimuksissa on korostettu hoitoihin ja kuntoutukseen osallistuvien henkilöiden työskentelytapojen merkitystä sekä työnantajan ja järjestelmällisten käytäntöjen suurta merkitystä työhön paluussa (33, 34). Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys Suomessa ja Euroopassa Kansaneläkelaitoksen korvaamat yli 9 päivää kestävät sairauspoissaolot ovat lisääntyneet Suomessa viimeisen vuosikymmenen ajan. Suurimmat poissaolojen taustalla olevat sairausryhmät ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt sekä verenkiertoelinten sairaudet 18

21 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA (Kuvio 1). Varsinkin korvattujen sairauspäivien määrä on lisääntynyt, eli yksittäiset kaudet kestävät pidempään (Kuvio 2). Kela maksoi vuonna 2005 yhteensä 705 miljoonaa euroa sairauspäivärahoja (35). Uusissa työkyvyttömyyseläkkeissä on ollut lievää kasvua viime vuosina, sen jälkeen kun niiden määrä selvästi väheni 90-luvun alkupuolella (Kuvio 3). Vuonna 2005 työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaiskustannukset olivat miljoonaa euroa (37). SAIRAUSLOMIEN TUTKIMINEN Lähde. Kelan sairauspäivärahatilastot (35) / Pohjolainen, (36) Kuvio 1. Vuosina maksetut sairauspäivärahapäivät sairausryhmän mukaan. Lähde. Kelan sairauspäivärahatilastot (35) / Pohjolainen, (36) Kuvio 2. Alkaneet sairauspäivärahakaudet sairausryhmän mukaan. 19

22 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA Lähde. Eläketurvakeskus (37). Kuvio 3. Varsinaisten työkyvyttömyyseläkkeiden ikävakioitu alkavuus yksityisellä sektorilla sairausryhmittäin Myös muissa Pohjoismaissa sairauspoissaolot ja niiden korkea taso on herättänyt keskustelua. Eritoten Ruotsissa sairauspoissaolot ja varsinkin pitkät sairauslomat ovat aiheuttaneet ongelmia. Sairauspoissaoloja on viime vuosina ollut Ruotsissa noin puolet enemmän kuin Suomessa, ja niiden kustannukset olivat Ruotsissa vuonna 2004 noin 125 miljardia kruunua eli noin 13 miljardia euroa (38). Vertailukelpoisia tilastoja sairauspoissaoloista eri Euroopan maissa on vaikea koota, koska maiden lainsäädännöt ja rekisteröintikäytännöt poikkeavat toisistaan. Kyselytutkimuksissa 27 EU-maan keskiarvo on noin neljä ja puoli poissaolopäivää sairauden vuoksi vuodessa (39). Suomalaisilla on tutkimuksen mukaan selvästi enemmän sairauspoissaoloja, vuodessa noin kahdeksan ja puoli päivää. Vielä enemmän poissaolopäiviä oli Kroatiassa, Sloveniassa, Portugalissa ja Alankomaissa. Huomionarvoista on se, että työoloilla ja sairauspäivillä ei ole selvää yhteyttä. Esimerkiksi Kreikassa raportoitiin selvästi eniten työhön liittyviä terveysriskejä, mutta sairauspoissaoloja oli hyvin vähän. 20

23 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA Mielenterveyden häiriöiden osuus sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä Eniten sairauspoissaoloja on lisännyt mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen pitkien sairauslomien yleistyminen. Pitkissä, yli 180 päivää kestäneissä sairauspoissaoloissa 29 %:ssa syynä oli mielenterveyden häiriö vuonna 2005 (35). Vuonna 2005 uusia työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettiin mielenterveyden häiriöiden perusteella työeläkejärjestelmässä kpl (37). Tämä kattaa 29 % kaikista uusista työkyvyttömyyseläkkeistä. Noin puolessa tapauksista sairautena oli masennus. Vuositasolla masennuksen johdosta myönnettävät yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän myöntämät työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet selvästi vuodesta 1998 lähtien (Kuvio 4). Muissa mielenterveyshäiriöryhmissä vastaavaa kasvua ei ole tapahtunut. Tällä hetkellä ei ole selvää kokonaiskuvaa siitä, mistä muutokset mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnetyissä sairauspoissaoloissa ja työkyvyttömyyseläkkeissä johtuvat (40). Osa työkyvyttömyyseläkkeiden määrän kasvusta selittyy suurten ikäluokkien vanhenemisella, osa ala- ja SAIRAUSLOMIEN TUTKIMINEN Lähde. Eläketurvakeskus (37). Kuvio 4. Yksityisellä sektorilla alkaneet varsinaiset työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyden häiriöiden ryhmissä,

24 SAIRAUSLOMAT TUTKIMUKSEN KOHTEENA sektorikohtaisilla eroilla. Naisilla mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat hieman yleisempiä kuin miehillä. Kuntoutuminen mielenterveyshäiriön jälkeen työkykyiseksi on vaikeaa, sillä sairaustapaukset johtavat varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle useammin kuin muissa sairausryhmissä keskimäärin. 22

25 SAIRAUSPOISSAOLOIHIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... Sairauspoissaoloihin liittyvä lainsäädäntö ja järjestelmät Työkyvyttömyyteen, sen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn liittyvä lainsäädäntö on Suomessa moninainen. Sen osat ovat kehittyneet useasta eri lähtökohdasta ja usein erillä toisistaan. Monet etuudet juontavat juurensa työnantajien ja työntekijäjärjestöjen vapaaehtoisista toiminnoista, joista ne ovat myöhemmin keskinäisten sopimusten kautta pikkuhiljaa siirtyneet lainsäädäntöön. Taloudellisen tilanteen parantuessa ja työelämän muuttuessa uusia osia on lisätty vanhojen rinnalle parantamaan työntekijöiden asemaa ja hyvinvointia. Tämän vuoksi järjestelmien rakenne on monimutkainen ja siitä puuttuu yhtenäinen näkemys. Seuraavassa on lueteltu esimerkkejä laeista, joita sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysasiat sivuavat: LAIT JA TUKIJÄRJESTELMÄT kansanterveyslaki erikoissairaanhoitolaki sairasvakuutuslaki sairausvakuutusasetus osasairauspäivälaki tapaturmavakuutuslaki ammattitautilaki työturvallisuuslaki työterveyshuoltolaki laki työterveyshuollon ammattihenkilöistä valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuolto-käytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä kuntoutusrahalaki laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta 23

26 SAIRAUSPOISSAOLOIHIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... asetus kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta laki julkisesta työvoimapalvelusta laki kuntouttavasta työtoiminnasta vuorotteluvapaalaki työsopimuslaki valtion virkamieslaki laki kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta kansaneläkelaki työntekijäin eläkelaki laki potilaan asemasta ja oikeuksista Suomen perustuslaki. Sairausajan tulot Suomessa Kela maksaa sairauspäivärahaa kaikille sosiaalivakuutuksen piirissä oleville vuotiaille. Päivärahakauden alussa on 9 päivän, pois lukien sairastumispäivä, karenssi, jonka jälkeisiltä päiviltä päivärahaa maksetaan arkipäiviltä. Päiväraha määräytyy tulojen mukaan, ja sitä voidaan maksaa yhteensä 300 päivää 2 vuoden ajanjakson sisällä. Päivärahan saamiseksi täytyy esittää lääkärintodistus (A-todistus) ja 60 päivää kestäneen päivärahakauden jälkeen yksityiskohtaisempi, kuntoutumissuunnitelman sisältävä todistus (B-todistus). Työnantaja voi maksaa sairauspoissaolon ajalta palkkaa työntekijälle, jolloin Kela maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. Palkanmaksun kesto sairauslomalla on työehtosopimuskohtaista. Työterveyshuolto ja kuntoutus Työterveyshuoltolakia, työturvallisuuslakia sekä kuntoutusta koskevaa lainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu painottaen ennaltaehkäisyä sekä varhaista puuttumista työkykyongelmiin. Myös työn sosiaaliset ja psykologiset kuormitustekijät on otettu uudistuksissa huomioon. Esimerkkinä on työntekijän oikeus arvioon työkyvystään ja ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksista, jos viiden vuoden sisällä on nähtävissä työkyvyttömyyden menettämisen uhka. Toinen olennainen uudistus on osasairauspäiväraha, joka mahdollistaa yli 60 sairauspäivärahapäivää 24

27 SAIRAUSPOISSAOLOIHIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... Taulukko 1. Sairausloman aikajana Ajankohta Arviointi Toimenpiteet Tulot Edeltävät tekijät Sairastumispäivä Hoitava lääkäri: Työterveyshuolto / julkinen sairaanhoito / yksityinen sairaanhoito Hoitava lääkäri: Työterveyshuolto / julkinen sairaanhoito / yksityinen sairaanhoito Työkykyä ylläpitävä toiminta Ennaltaehkäisevä kuntoutus (ASLAK/TYK) Työjärjestelyt Sairausloma (A-todistus) Hoito Palkka (työnantajalle maksettava kuntoutustuki) Palkka LAIT JA TUKIJÄRJESTELMÄT 1+9 päivää sairauslomaa Hoito/kuntoutus Palkka 60 päivää Hoitava lääkäri: Työterveyshuolto/ julkinen sairaanhoito / yksityinen sairaanhoito Kuntoutustutkimusyksikkö Edellytetään kuntoutussuunnitelma (B-todistus) Hoito/kuntoutus Palkka (työnantajalle maksettava kuntoutustuki / sairauspäiväraha jos työnantaja maksaa palkan) 150 päivää Kela muistuttaa kuntoutuksen tai eläkkeen hakemisesta Kuntoutustuki/ sairauspäiväraha Hoito/kuntoutus Yli 300 päivää Hoito/kuntoutus Työkyvyttömyyseläke/ Kuntoutustuki/ Työttömyyskorvaus 25

28 SAIRAUSPOISSAOLOIHIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... sairauslomalla olleen palaamisen työhön osa-aikaisesti niin, että hän samalla saa osasairauspäivärahaa. Kehittämishankkeet ja ohjelmat Useat eri tahot elinkeinoelämästä, työntekijäpuolelta sekä valtiovallan osalta ovat kiinnittäneet huomiota viime vuosina työntekijöiden hyvinvointiin. Esimerkiksi työministeriön Työelämän kehittämisohjelman tavoitteena on käynnistää projektia, joihin osallistuu työntekijää (41). Sosiaali- ja terveysministeriön VETO-ohjelman tavoitteena on pidentää työntekijöiden työssäoloaikaa 2 3 vuodella (42). Sosiaali- ja terveysministeriö on vastikään myös julkaisut kirjan edistämään sairauspoissaolokäytäntöjen luomista työpaikoille (43). Lainsäädännön ja järjestelmien heikkoudet ja vahvuudet Useita sairauspoissaoloihin ja työkykyyn liittyviä lakeja on uudistettu hiljattain, ja lainsäädäntö on kaiken kaikkiaan ajantasainen. Lainsäädännössä on otettu huomioon työkyvyn edistämisen merkitys läpi työuran. Myös ennaltaehkäisyn merkitys on hyvin huomioitu. Haasteena on se, miten lainsäädännön periaatteet saataisiin siirtymään käytäntöön. Poissaolon kokonaisuuteen liittyvät osat ovat eri toimijoiden kentässä, eikä yhteys niiden välillä ole välttämättä kovin tiivis. Vastuita ja koordinaatiota poissaolotilanteissa ei ole selkeästi osoitettu. Lainsäädäntö on myös melko passiivinen, eikä se sisällä aktiivisesti työhön paluuseen kannustavia elementtejä. Ruotsin näkökulmasta Suomen järjestelmässä nähdään myös positiivia puolia, esimerkiksi työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö ja sairauspäivärahan sääntely (44). 26

29 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN Asiantuntijoiden näkökulma stressiin ja poissaoloihin Asiantuntijahaastatteluissa esiinnousseet asiat Stressi Suurin osa eri asiantuntijaryhmistä näki stressin lisääntyneen viime vuosina. Syyksi mainittiin tehokkuusvaatimuksiin ja kilpailuun liittyvät työelämän muutokset. Yleisesti ottaen asiantuntijat pitivät tietouttaan stressiasioissa hyvänä, haasteena he pitivät oikeiden ja oikea-aikaisten toimenpiteiden hallintaa. Eri asiantuntijoiden lähtökohdat stressin määrittelyssä ja yleisyydessä erosivat toisistaan huomattavasti. ASIANTUNTIJOIDEN HAASTATTELUT Sairausloma ja työhönpaluu Työhön paluun tuki ei ollut selvästi vastuutettu. Esimiesten ja muiden asiantuntijoiden välillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka paljon yhteistyötä heidän välillään tulisi olla. Poissaolojen hallintaa tukevia toimintamalleja kaivattiin. Lainsäädännössä oli solmukohtia, jotka eivät kannustaneet työhön palaamiseen. Saadakseen palveluja täytyy olla huomattavan sairas. Työelämässä asenteet vajaakuntoisia kohtaan ovat koventuneet. 27

30 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN Asiantuntijahaastattelujen toteutus Asiantuntijahaastatteluiden tarkoituksena oli muodostaa käsitys työelämän kuormitukseen liittyvien sairauspoissaolojen ja työhönpaluun hallinnan hyvistä menettelytavoista ja ongelmakohdista. Pyrittiin saamaan kuva stressin määrittelystä, määrästä ja hallinnan toimintamalleista. Haastateltavat hankittiin joko Työterveyslaitoksen yhteyksien avulla tai soittamalla eri yrityksiin, joita haettiin internetistä tai muista osoitteistoista. Haastattelut suoritettiin joko tapaamisissa tai puhelimitse. Haastatellut ryhmät olivat seuraavat: 1) terveyskeskus- ja työterveyshuollon lääkäreitä ja työterveyshoitajia (8 kpl) 2) johtajia ja esimiehiä (7 kpl) 3) henkilöstöhallinnon edustajia (7 kpl) 4) vakuutuskuntoutuksen työntekijöitä (4 kpl) 5) mielenterveyssektorin työntekijöitä: psykiatreja, työterveyspsykologeja ja kliinisiä psykologeja (7 kpl) 6) työsuojeluvaltuutettuja, -päälliköitä ja -tarkastajia (7 kpl). Haastatelluista 40 asiantuntijasta 15 oli pääkaupunkiseudulta ja muut muualta Suomesta. Julkisen sektorin edustajia heistä oli 26, muut yksityissektorilta. Useimmilla oli pitkä työkokemus alaltaan. Haastattelut pohjautuivat strukturoituun haastattelurunkoon, jossa osassa kysymyksistä oli valmiiksi rajatut vastausvaihtoehdot ja osa oli avoimia kysymyksiä. Asiantuntijoiden käsitykset stressistä ja poissaoloista Asiantuntijat luonnehtivat stressiä epätasapainotilaksi: ristiriita, häiriö, hallitsemattomuus, tasapainon menetys, joka tuottaa monentyyppistä fyysistä ja henkistä oireilua. Jokaisella asiantuntijaryhmällä oli kuitenkin omia painotuksia stressin tarkastelussa. Yleis- ja työterveyslääkärit ja henkilöstöhallinnon edustajat kuvaavat kelpaamattomuuden tunteen lisääntymistä stressaantuneella työntekijällä, kuntoutuksen edustajat kokemusta vaihtoehtojen puutteesta ja umpikujasta. Esimiehet näkevät 28

31 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN häiriöt työnteossa, asiakaspalvelussa sekä työn ja muun elämän suhteissa. Henkilöstöhallinto nostaa esiin sairauspoissaolot ja yhteydet elämäntapahtumiin. Jokainen näkee siis stressitilanteen piirteitä oman vastuualueensa kannalta. Kaikkien asiantuntijoiden yhteisesti luonnehtima tunnuspiirre oli stressaantuneiden henkilöiden itsesäätelysysteemin häiriintyneisyys: ei pystytä irtaantumaan työstä, ei pystytä rauhoittumaan. Terveyskeskus- ja työterveyslääkäreiden sekä työterveyshoitajien kanssa asiakkaat keskustelevat usein myös stressistä. Stressiä piti ensimmäisenä diagnoosina haastatelluista 5 30 %. Kuntoutuksen edustajat sanoivat, että stressi ei voi esiintyä kuntoutuspäätöksen perusteena, koska sosiaaliturva pohjautuu sairauteen, vikaan tai vammaan, joka kestää ja alentaa työkykyä vähintään vuoden ajan. Organisaation johto ei yleensä ole laatinut stressiä koskevaa määritelmää, mutta joissain tapauksissa stressiaihetta on käsitelty työterveyshuollon kanssa tai kehittämispäivillä. Johtajilla on usein oma käyttöteoria stressin ja työsuorituksen välisistä yhteyksistä. He pitävät työntekijän työn hajanaisuutta, passiivisuutta tai asiakaspalvelun puutteita stressiin liittyvinä ilmiöinä. Samoin he liittävät stressiin näkyvät käyttäytymisen muutokset, kuten työholismin, hallitsemattomuuden, uupumuksen ja mielialahäiriöt. Osa haastatelluista johtajista (3/7) ja esimiehistä katsoi tällaisten stressiin liittyvien ilmiöiden lisääntyneen viime vuosina. Tilanteen jatkuessa työntekijöillä esiintyy itkuisuutta, valittamista, turhautuneisuutta, kiireisyyttä, tehottomuutta, hermostuneisuutta ja sairausloman tarvetta. Työsuoritukset viivästyvät ja työntekijällä on vaikeuksia nähdä olennaisuuksia työssään. Henkilöstöhallinnon edustajien käyttöteoriassa korostuu tilanteen hallitsemattomuus. Stressin katsottiin määrällisesti lisääntyneen tosin stressaavuus jakautuu organisaatiossa epätasaisesti tai on yhteydessä ikäkysymyksiin. Usea vastaajista käytti kysely-palautemenetelmää stressitilanteen seurantaan ja työkykyä ylläpitävän toiminnan määrittelyyn. Muut seurasivat stressiä nähtävissä olevista oireista ja käyttäytymisestä ja sairauspoissaolojen lisääntymisestä Mielenterveysalan asiantuntijoille stressikysymys tulee asiakaskontakteissa esiin, joskin monesti toisilla nimillä. Mielenterveysammattilaisten käyttöteoriassa stressi on reaktioiden kirjo; epätäsmällinen tapa työskennellä, ylikuormittuneisuus, rasittuneisuus, odotusten ristiriitatilanne. Käsitteellisemmin ilmaistuna stressiin liittyy voimavarojen, ASIANTUNTIJOIDEN HAASTATTELUT 29

32 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN selviytymiskeinojen sekä tietojen ja taitojen vastaavuus työn vaatimuksiin. Muuan haastateltava kuvasi, että stressi on kuin kudelma monia asioita: työtä, ongelmia työpaikan ihmissuhteissa, väsymystä, ahdistuneisuutta ja itkuherkkyyttä. Diagnostisina leimoina mielenterveysammattilaiset käyttävät depressiota ja joitakin persoonallisuushäiriödiagnooseja. Haastatelluilla työsuojelun edustajilla ei ollut käytössään organisaation esittämää määritelmää stressistä. Muutama heistä sanoi, etteivät he puhu stressistä vaan hyvinvoinnista työssä ja työyhteisössä tai ylikuormituksesta työssä. Käyttöteoriana heillä on, kuten henkilöstöhallinnonkin edustajilla, systeemiteoreettinen tarkastelutapa: organisaatioon liittyvät tekijät sekoittuvat yksilöllisiin tekijöihin stressiä synnyttävällä tavalla. Kaikki työsuojelun edustajat olivat raportoineet havainnoistaan johdolle ja työterveyshuollolle. Stressi voi tulla esille pelkona työtä kohtaan, itseluottamuksen puutteena, rauhattomuutena, hajamielisyytenä ja tekosyiden hakemisena esimerkiksi homeista. Työsuojelun edustajien mielestä toimintaperiaatteista ja terveydenhuoltopalvelusta tiedotetaan yritysten intraneteissä, mutta käytännössä ne saattavat olla työntekijöille vieraita. Mihin asioihin asiantuntija nojaa stressin määrittelyssä? Terveyskeskus- ja työterveyslääkärit perustavat diagnoosinsa asiakkaan kuvaukseen, oireisiin ja kliinisen tutkimuksen löydöksiin, ja he haluavat sulkea muut sairaudet pois. Useimmiten tutkimuksessa käytetään haastattelua; kukaan ei maininnut laboratoriokokeita tms. Puolet lääkäreistä tarkasteli oireita ja kliinisiä löydöksiä. Kuitenkin puolet mainitsi myös työhön liittyvien asioiden (työtahti, psyykkinen ylikuormitus, kriittiset tapahtumat työssä) kuuluvan myös päättelyyn. Ongelmana on, että koetut epäspesifit oireet eivät kuulu sosiaalivakuutuksen hyväksymiin perusteisiin haastattelussa mainittiin, että Depressio on turvallinen diagnoosi käyttää. Kuntoutuksen edustajat painottavat eniten vaihtoehdottomuuden kokemusta stressissä. Taustalla ovat taloudelliset tekijät, organisaatiokulttuurin muutokset, työsuhteiden määräaikaisuus ja henkilöstösupistukset. Kuntoutus- tai työkyvyttömyyseläkehakemuksissa depressio, ahdistuneisuus ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisimpiä diagnooseja. Stressi voi 30

33 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN liittyä hakemuksiin lisätekijänä ja tulla siten kuntoutuksessa huomioon otettavaksi osaksi. Esimiehet ja henkilöstöhallinnon edustajat määrittelevät yliaktiivisuuden, pahimmillaan työholismin, stressitilaksi. Esimiesten ja henkilöstöhallinnon edustajilla oli myös mielipidettä, että stressi on luonnollinen osa elämää. Henkilöstöhallinnon edustajilla oli monipuolinen kuva stressistä. Heidän määrittelyynsä kuuluu psykologisia tekijöitä, kuten pätemättömyyden tunne, vaatimusten ja resurssien epäsuhta, elämäntapahtumien vaikutukset, toimintakyvyn heikkeneminen ja myös vaikeasti tavoitettavat abstraktit asiat. Henkilöstöhallinnon edustajat käsittelevät paljon organisaation toimintaa kuvaavaa laadullista aineistoa, he työskentelevät yhdessä tyky-työryhmien kanssa ja suorittavat organisaation kyselykartoituksia. Työsuojelun edustajat tarkastelevat stressiä määritellessään henkilön voimavarojen ja työn vaatimusten suhdetta. Yksi haastateltava lisää, että stressi ei ole ainoastaan työperäistä. Työsuojelu tarkastelee stressiä pääasiassa kuormitusnäkökulmasta. Asiantuntijat olivat tyytyväisiä työelämän stressiasioiden tuntemukseensa. Yleisesti ottaen asiantuntijat vastasivat haastattelussa, että kyllä, sen mitä tarvitsen, minä tiedän. Vastaus jatkui usein, että ei lisätieto koskaan pahasta ole. Eniten kaivattiin näyttöön perustuvaa tietoa stressistä. Lääkärit nostivat esiin kysymyksen vuorovaikutuksesta stressipotilaan kanssa: jotkut eivät halua puhua, eivät hyväksy asiaa, kieltävät, piilottavat stressiasian somaattisten oireiden taakse tai eivät ylipäänsä halua asioida työterveyshuollossa. Jotkut lääkärit pitivät luonteeltaan psykososiaalisen stressi-ilmiön diagnosointia vaikeana, joku toinen taas normalisoi koko stressin jokapäiväiseksi asiaksi. Kuntoutuksen ammattilaiset työskentelevät moniammatillisissa työryhmissä, joissa myös stressiasioita pohditaan. Yksi haastateltavista pysähtyi pohtimaan ja kysyi, olisiko mahdollista, että stressiasioita pitäisi käsitellä jollain aivan toisella kuin nykyisellä tavalla. Mielenterveysalan ammattilaiset kaipasivat lisätietoa traumaperäisestä stressistä ja sen hoitomuodoista, samoin kuin elämäntapahtumien liittymisestä mielenterveyteen. Esimiehet ovat tutustuneet stressiasioihin yleensä median ja kirjallisuuden välityksellä. Joku oli opiskellut asiaa pitkäkestoisen esimieskoulutuksen yhteydessä, mitä piti hyödyllisenä. Kaikille esimiehille ei kuitenkaan materiaaleista huolimatta ole syttynyt halua tutustua asiaan ASIANTUNTIJOIDEN HAASTATTELUT 31

34 ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMA STRESSIIN JA POISSAOLOIHIN syvällisemmin. Henkilöstöhallinnon haastateltavat kertoivat oppineensa stressiasioita tehdessään yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. He näkevät oireilua, mutta kysyvät, miten henkilöstöosasto voisi tehokkaasti puuttua asiaan. Miten yhdistää yksilölliset toimenpiteet ja toimenpiteet työpaikalla? Esimiehet ja henkilöstöhallinto totesivat, että tietoa on tarjolla runsaasti, mutta sen aktiivinen käyttö ei taida olla laajaa. Stressitilanteen monitoroinnista ja arvioinnista he sanovat samalla tavoin: periaatteessa asia on kunnossa, mutta käytännössä ei riittävän hyvin. Työsuojelun edustajat olivat kaikkein halukkaimpia opettelemaan lisää stressitietoutta. Kysymykset ovat käytännöllisiä, koska ja miten puuttua asiaan, miten neuvoa ihmisiä suojelemaan itseään, miten saada ihmiset halukkaiksi pyytämään apua itselleen? Työsuojelun edustajien havaintojen mukaan tietoa toimintamalleista ja palveluista on tarjolla, mutta tosiasiassa henkilöstö ei tiedä eikä ole niihin riittävästi perehtynyt. Työsuojelun edustajien (3/7) mielestä myöskään työolojen monitorointi ei ole riittävän laadukasta. Raporttejakin on, mutta kuilu käytännön parannuksiin on suuri. Stressi ja poissaolojen ehkäisy Terveyskeskus- ja työterveyslääkärit sekä työterveyshoitajat pitävät työhönpaluun kannalta keskeisenä johtamistapaa ja virallisten, ammatillisten ja luonnollisten lähipiirien tukea. Eräs esimies suunnitteli traumaattisen kokemuksen jälkeistä työntekijän paluuta yhdessä psykiatrin ja psykologin kanssa. Sairauspoissaolojen ehkäisyn kannalta tärkeää on ongelman varhainen havaitseminen, yhteistyö esimiehen ja työterveyshuollon kanssa, työkuormituksen keventäminen ja joustavat järjestelyt työssä. Joskus vaaditaan, että henkilö tarkastelee itse omaa korkeaa vaatimustasoaan ja hyväksyy avun vastaanottamisen. Lääkärit sanoivat, että poissaolojen ennaltaehkäisyn kannalta suhteet esimieheen ovat keskeisiä. Jos esimies on välinpitämätön, ei ota neuvoja vastaan eikä reagoi vaaratilanteisiin, työhönpaluun onnistumisen ennuste ei ole kovin hyvä. Työyhteisön hyvällä ilmapiirillä on poissaoloja vähentävä vaikutus. Kaksi haastateltua mainitsi myös persoonallisten tekijöiden olevan joskus pääsyitä paluun epäonnistumisessa. Poissaolojen ehkäisy on joissakin tapauksissa vaikeaa; olisi mentävä jo lapsuudessa vaikuttaneisiin tekijöihin. 32