ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 61/05/1 Dnro Psy-2004-y-170 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 61/05/1 Dnro Psy-2004-y-170 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kuivaniemi LUVAN HAKIJA Kuiva-Turve Oy Ratatie KUIVANIEMI

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Vesien käsittely... 6 Varastointi... 7 Liikennejärjestelyt... 7 Toiminnan lopettaminen... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 Ympäristöhallintajärjestelmä... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Vedenlaatu... 8 Veden määrä...9 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 9 Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous Maaperä ja pohjavesiolot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...18 Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 23

3 Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys KORVAUSMÄÄRÄYS Korvaukset Korko OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys Korvausmääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Sovelletut säännökset KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Kuiva-Turve Oy on hakenut Pohjoisen Latvasuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä enintään 122,8 hehtaaria. Pohjoisella Latvasuolla ei ole tuotannosta poistettua aluetta. Vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän kautta laskuojaan ja reittiä Sulaoja, Vitmaoja Siuruanjokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kuivaniemen kunnassa noin 15 km koilliseen Tannilan kylästä ja noin 38 km itäkoilliseen Kuivaniemen keskusta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Voimassa olevan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 62/98/1) mukaan luvan saajan on vuoden 2004 loppuun mennessä jätettävä vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että vesioikeus voi valvontaviranomaisen taikka vahinkoa tai haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä, että lupa raukeaa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 62/98/1) ja Vaasan hallinto-oikeuden valitukseen antaman päätöksen (nro 00/0034/3) nojalla. Pohjoisen Latvasuon tuotantoalue on valtion maalla. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan ympäristöministeriön vahvistamassa maakuntakaavassa alue on osoitettu pohjakarttamerkinnällä turvetuotannossa olevaksi alueeksi. Mikäli ympäristölupa myönnetään, niin alueeseen voidaan soveltaa maakuntakaavan yleistä suunnittelumääräystä: "Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti

5 entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet." Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan lähin asutus on noin 1,7 kilometrin päässä Leväjärven rannalla. Tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Hankkeen tarkoituksena on jatkaa Pohjoisella Latvasuolla jyrsinpolttoturpeen tuotantoa auma-alueet mukaan lukien enimmillään 122,8 ha:n alalla. Tarvittaessa alueelta tuotetaan myös palaturvetta. Hakemukseen ei sisälly uutta tuotantopinta-alaa. Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella käytetään ns. HAKU-menetelmää, mutta myös imuvaunu- ja/tai mekaanista kokoojavaunumenetelmää. Turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdollisuuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Yleisimmin massansiirrot toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Turvetta kuljetetaan kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeen mukaan, tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain 1 2 kuukautta. Polttoturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa Ouluun ja Kemiin. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Pohjoisen Latvasuon keskimääräinen tuotantomäärä koko käytettävissä olevalla pinta-alalla on noin m 3 tuotantokaudessa, joskin vuosittaiset tuotantomäärät ovat lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdelleet vuosittain huomattavasti.

6 6 Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa, ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin 200 litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Polttoainevarastona on tällä hetkellä kaksi litran ja kaksi litran siirrettävää polttoainesäiliötä. Säiliöt ovat työmaalla paloviranomaisen hyväksymissä paikoissa. Pintavalutuskentän pumppaamo on dieselagrekaattikäyttöinen. Tätä varten pumppaamolla on kaksi 1000 litran polttoainesäiliötä. Alueella ei turvetuotannossa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. Vesien käsittely Tuotantoalue on ympäröity eristysojin. Tuotantokenttien ojissa on sarkaojarakenteet eli lietteenpidättimet ja niiden ylävirranpuolelle kaivetut lietesyvennykset. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee kiintoainekuormitusta alapuoliseen vesistöön. Tuotantoalueen vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden 1 ja 2 kautta pintavalutuskentälle (pintaala 2,8 ha, 2,3 % valuma-alueesta) ja sieltä mittapadon kautta laskuojaan ja siitä edelleen reittiä Sulaoja-Vitmaoja-Siuruanjoki. Tuotantoaikana lohkon 4 (42,7 ha) kuivatusta tehostetaan pumppaamalla vettä lohkon keskiosalta länsireunan kokoojaojaan. Pumppaamisella ei ole vaikutusta vesiensuojelurakenteisiin tai niiden toimintaan minään vuoden aikana. Alueen pinta-alajakauma lohkoihin käy ilmi seuraavasta taulukosta. Lohkottaiset pinta-alat, ha Lohko nro Lohkon alkuper. pinta-ala Poistunut Tuotannossa Aumaalue Yhteensä 1 43,6 43,6-43,6 2 17,3 17,3 2,9 20,2 3 13,9 13,9 2,4 16,3 4 42,7 42,7-42,7 Yht. 117,5 0,0 117,5 5,3 122,8 Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Ne on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön.

7 7 Varastointi Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliössä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Polttoainehuolto on järjestetty kahdella litran ja kahdella litran siirrettävällä polttoainesäiliöillä, jotka säilytetään työmaalla paloviranomaisten hyväksymissä paikoissa. Liikennejärjestelyt Pohjoiselta Latvasuolta liikennöidään työmaatietä metsäautotielle, josta Pitkänkummuntien ja Papinpalontien kautta seututielle nro 849 ja edelleen Oijärvi-Olhava tietä (nro 8523) Olhavan kautta valtatielle 4 ja Ouluun. Kuljetukset Kemiin suuntautuvat Papinpalontieltä seututietä pohjoiseen ja yhdystietä nro 8520 Kuivaniemien kautta valtatielle 4. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain noin 1 2 kuukauden ajan. Turvetta kuljetetaan tarvittaessa ympärivuotisesti ja ympärivuorokautisesti. Työmaateitä liikennöivät rekkojen lisäksi jonkin verran henkilöautot. Tuotantokoneita siirretään Puutiosuon tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja vuoden aikana. Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen pyöräkuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 450 autokuormallista. Toiminnan lopettaminen Tuotannosta ei vuoteen 2004 mennessä ole vielä poistunut alueita. Tuotantoalueita tulee poistumaan noin vuosista alkaen. Seuraavan 10 vuoden aikana kokonaisala pienenee noin 50 hehtaaria nykyisestä. Tuotanto alueella tullee päättymään noin vuonna Kun lupakauden aikana alueita poistuu tuotannosta, ne siistitään sopivina kokonaisuuksina siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet ja roskat. Maapohja tasoitetaan tarpeen mukaan ottaen huomioon alueelle soveltuva jälkikäyttö. Poistuneita alueita ei pääsääntöisesti eroteta turvetuotannon vesienkäsittelystä, koska poistumat eivät todennäköisesti kuormita poikkeuksellisesti turvetuotannon vesienkäsittelyrakenteita. Vesienkäsittelyn muutossuunnitelmat esitetään ympäristökeskukselle ennen niiden toteuttamista. Pohjoisen Latvasuon tuotantoalue on kokonaisuudessaan Metsähallituksen hallinnoimaa valtion maata. Siistimistoimien jälkeen alueet luovutetaan maanomistajalle vuokrasopimuksen mukaisessa kunnossa. Pohjoisen Latvasuon sijainti ja ympäröivä maankäyttö huomioon ottaen todennäköisin turvetuotannon jälkeinen käyttö on metsittäminen. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Pohjoisen Latvasuon vesienkäsittely perustuu koko tuotantoalueella sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltaisiin sekä ympärivuotiseen pintavalutukseen.

8 Lähteneen veden laatu on ollut vuosina 2002 ja 2003 keskimäärin parempaa kuin vastaavana aikana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentiltä purkautuneen veden keskimääräinen laatu. Pohjoisen Latvasuon kentän tehoa on tarkkailtu kuntoonpanovaiheessa vuosina Tarkkailun perusteella voidaan todeta kentän toimivan hyvin. Humuspitoisuus lisääntyi pintavalutuskentällä kuten pintavalutuksessa tapahtuu. Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Pohjoisen Latvasuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 8 Ympäristöhallintajärjestelmä Tuottajana on tällä hetkellä Vapo Oy Energia, jolla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan muun muassa varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioitsija tekee järjestelmän määränaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu tuotantokautena on ollut keskimäärin vuosina : kiintoainepitoisuus 6 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 71 µg/l, kokonaistyppipitoisuus µg/l ja COD Mn 41 mg/l. Pohjoisen Latvasuon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on tuotantokautena vuosina ollut keskimäärin: kiintoaine 3,3 mg/l, kokonaisfosfori 18 µg/l, kokonaistyppi 835 µg/l ja COD Mn 16 mg/l. Vesi on ollut siten keskimääräistä parempaa verrattuna Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-

9 keskuksen alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskiarvoihin. Humuksen huuhtoutuminen pintavalutuskentältä lähtevään veteen on tyypillistä. 9 Veden määrä Turvetuotantoalueelta lumi sulaa keväällä yleensä aikaisemmin kuin muualla valuma-alueella, jolloin tuotantoalueelta tuleva huippuvalunta ehtii tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa pintavalutuskentällisiltä tuotantosoilta tarkkailujaksolla on purkautunut vettä keskimäärin 11,3 l/s km -2. Jaksolla Pohjoiselta Latvasuolta on tuotantokaudella valunut vettä 16,6 17,9 l/s km 2, keskimäärin 17,3 l/s km 2. Vesistössä aiheutuva kuormitus Pohjoisen Latvasuon kuormitus on laskettu vuosina 2002 ja 2003 mitattujen ominaiskuormitusten ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta vuosina mitattujen ominaiskuormitusten keskiarvojen avulla. Nettokuormitus on saatu vähentämällä brutto-ominaiskuormituksesta Vitmaojan luonnontilaisen valumaalueen huuhtoutuma. Tuotantokauden aikainen keskimääräinen nettokuormitus on ollut v : 2,4 kg/d kiintoainetta, 15,7 kg/d COD Mn, 0,08 kg/d kokonaisfosforia ja 2,2 kg/d kokonaistyppeä. Arvioitu vuosikuormitus brutto (suluissa netto) on ollut vuosina : kiintoaine 2190 kg (899 kg), kemiallinen hapentarve (COD Mn ) kg (2 923 kg), kokonaisfosfori 24 kg (12 kg) ja kokonaistyppi 647 kg (435 kg). Turvesuon aiheuttama kuormitus riippuu voimakkaasti valuntaoloista. Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormitus voi nousta huomattavasti keskimääräistä suuremmaksi. Vastaavasti alivalumakaudella se on keskimääräistä pienempi ja voi kesäaikana loppua kokonaankin virtaaman ehtyessä. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat ja säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Pohjoisen Latvasuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa

10 huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Pohjoisen Latvasuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. 10 Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turvepöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä. Asutuksen etäisyys huomioon ottaen voidaan arvioida, ettei toiminta aiheuta pölyhaittaa. Väliin jää puustoinen alue. Kuljetusreitillä on lähin asutus tien nro 849 varrella. Sinne on matkaa suolta yli 8 kilometriä. Melu Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana, tiedonantoja 151, Jyväskylä 1998", mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta.

11 Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Lähin asutus kuljetusreittien varressa on noin 8 km:n etäisyydellä suosta tien nro 849 varrella. 11 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Pohjoisen Latvasuon kaikki jätteet toimitetaan läheisen Puutisuon tuotantoalueen tukikohdan jätekatokseen, jossa on astiat erilaisille jätteille. Jäteöljyt ja muut öljyiset jätteet toimitetaan työmaalta Ekokem Oy:lle. Sekajätteet noutaa työmaalta paikallinen jätehuoltoyritys. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi muun muassa jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Tuotantoalueen lähiympäristö on pääosin suota ja metsää. Tuotantoalueelta on linnuntietä matkaa Puutio-ojalle noin 1 km, Leväojalle noin 1,3 km, Vitmaojalle noin 2,4 km, Puutilammelle noin 1,2 km, Leväjärvelle noin 1,7 km ja Siuruanjoelle noin 14 km. Lähin soranottopaikka Puutiomaa on tuotantoalueen eteläosasta noin 80 metriä länteen. Tuotantoalueen pohjoisosasta noin 700 metrin etäisyydellä etelään on kaksi peltoa. Pohjoinen Latvasuo sijaitsee Siuruanjokeen laskevan Vitmaojan (61.416) valuma-alueella. Sen valuma-alueesta (116 km 2 ) on 96 % metsätalousmaata, 3,5 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita, 0,2 % maatalousmaata, 0,2 % vesialueita ja 0,1 % asuin- ja vapaa-ajan alueita. Pohjoisen Latvasuon pinta-ala on 4,4 % Sulaojan ja 1,1 % Vitmaojan valuma-alueesta. Muita tuotantosoita ovat Puutiosuon eteläosa (84,2 ha), Pikku-Saarisuon länsiosa (20,9 ha), Kynkäänsuo (130,5 ha) ja Polvisuo (136,1 ha). Tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella, Oijärven paliskunnan alueella. Alueen luonto ja suojelukohteet Lähin suojelualue on puolen kilometrin päässä idässä Litokairan (FI ) Natura-alue. Suurin osa kohteesta on soidensuojelualuetta. Arvokkaaksi pienvedeksi luokiteltu Umpilampi (13,7 ha) on noin 3,7 km pohjoiseen tuotantoalueelta. Oulun vesi- ja ympäristöpiirin loppuraportin "Kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden pienvesien inventointi vuosina Oulun vesi- ja ympäristöpiirin alueella" mukaan Umpilampi on arvioitu luonnontilaisesti arvokkaaksi kohteeksi arvosanalla 4, asteikko 1 5.

12 12 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin ympärivuotisesti asuttu talo on tuotantosuolta noin 2,7 km luoteeseen, Leväjärven pohjoispuolella. Lähimmät kesämökit ovat Leväjärven lounais- ja länsipuolella, matkaa tuotantoalueelta on noin 1,6 km. Vitmaojan varrella on 46 rantatilaa. Tilojen rantojen ja vesistön käytöstä saatiin vuonna 2003 tehdyllä postitiedustelulla tiedot 14 tilan osalta. Näistä oli rakennettuja 10 tilaa. Vitmaojan vettä käytettin ruokavetenä 1 tilalla, saunavetenä 6 tilalla, karjanjuottovetenä 2 tilalla ja kasteluvetenä 5 tilalla. Vitmaojassa ui 10 tilan edustajat. Rantoja käytettiin laitumina 3 tilalla, metsästykseen 7 tilalla, kalastukseen 9 tilalla, metsänhoitoon 7 tilalla ja virkistäytymiseen 8 tilalla. Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Sulaojan valuma-alue on noin 28 km 2. Vitmaojan virtaamat laskukohdassa Siuruanjokeen ovat HQ 32 m 3 /s, MQ 1,5 m 3 /s, MNQ 0,19 m 3 /s. Siuruanjoen virtaama Vitmaojan liittymän kohdalla HQ 555 m 3 /s, MQ 26 m 3 /s, MNQ 3,2 m 3 /s. Vedenlaatu Sulaoja Vuosien mittausten perusteella happitilanne on Sulaojan vedessä kesällä hyvä. Ojan vesi on hyvin tummaa, mikä johtuu korkeista humus- ja rautapitoisuuksista. Kiintoainetta vedessä on kesällä keskimäärin noin 4 mg/l. Vesi on melko rehevää. Kesäaikana kokonaisfosforin pitoisuus oli noin 30 µg/l ja kokonaistypen noin 640 µg/l. Mineraaliravinteista fosfaattifosforia oli vedessä kesälläkin melko runsaasti, noin 20 µg/l. Liukoisia typpiyhdisteitä esiintyy tällöin vedessä suhteellisesti vähemmän ja typestä muodostuukin laskennallinen minimiravinne. Todellisuudessa molempia pääravinteita on Sulaojan vedessä kuitenkin kesälläkin riittävästi, eivätkä ne siten rajoita perustuotantoa. Vitmaojaan nähden Sulaojan vesi on humuksen ja typen suhteen hieman väkevämpää, mutta raudan ja fosforin suhteen hieman laimeampaa. Kiintoainemäärät ovat samaa luokkaa molemmissa ojissa. Vitmaoja Vedenlaatutietoja on vuosilta Vitmaojan latvoilla on luonnonhuuhtouman seurantapaikka tarkoitukseen rakennetulla mittapadolla. Sen virtaama- ja vedenlaatutietojen perusteella lasketaan yleisesti turvetuotannon nettokuormitus. Vitmaojan veden happipitoisuus oli korkea ja kyllästysaste hyvä. Veden kiintoainepitoisuus oli kesällä 1 13 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli ajoittain runsaasti 8 53 mg O 2 /l. Happea kuluttavien aineiden huippupitoisuudet mitattiin kesän 1998 tulvien aikana. Kokonaisfosforipitoisuus oli kesällä µg/l, josta yli 50 % oli fosfaattimuodossa. Kokonaistyppeä oli kesäisin noin µg/l. Klorofylli-a:n pitoisuus oli 2 8 µg/l. Ravinteiden pitoisuussuhteiden perusteella typpiyhdisteet ovat minimitekijä. Veden väri oli korkeimmillaan vuoden 1998 kesätulvan aikana 500 mg Pt/l, keskimäärin väriarvo on ollut 250 mg Pt/l ja minimissään

13 120 mg Pt/l. Luonnonhuuhtouman mittauspisteellä Vitmaojan latvoilla veden laatu oli useimpien tekijöiden suhteen samaa tasoa kuin ojan alaosan havaintopaikoilla. Vuoden 1998 kesätulvan vaikutukset olivat alaosan pisteellä voimakkaammat kuin yläosan mittapadolla, jossa taas kesän 2000 poikkeusolosuhteet aiheuttivat suurimmat jaksolla mitatut kiintoaineen ja siihen liittyneiden aineiden (COD Mn, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori ja rauta). 13 Siuruanjoki Siuruanjoen vesi on luonnostaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Luonnonhuuhtouman osuus vesistöön tulevasta ravinnemäärästä ja humuksesta on suuri. Valuma-alueesta 66 % on suota. Ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta tule maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä taajama- ja haja-asutuksesta. Siuruanjoen veden laatu on valtakunnallisen luokituksen mukaan v ollut tyydyttävä. Vuosien luokituksessa Siuruanjoen yleisen käyttökelpoisuuden luokka oli tyydyttävä. Vuosina 1995 ja 1996 sinilevien massakukinnot heikensivät vesistön käyttökelpoisuutta entisestään ja veden laatu laski paikoin välttävälle tasolle. Tämän jälkeen leväongelmia ei ole ollut. Vuosien mittausten mukaan Siuruanjoen veden kiintoainepitoisuus vaihteli erittäin laajasti alle 1 mg/l:sta 45 mg/l:aan talven ja kevään ääriarvoina jokisuussa, missä vaihtelut olivat suurimmat. Talvella mittaustulosten mediaani oli 2,7 mg/l, keväällä 5,1 mg/l, kesällä 3,7 mg/l ja syksyllä 2,9 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keväällä suurimmillaan ja syksyllä alimmillaan. Pienimmät fosforipitoisuuden keskiarvot olivat Tannilassa ja Alasiuruassa, mutta jokisuuhun tultaessa pitoisuustaso kohosi kaikkina vuodenaikoina. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 40 µg/l ja jokisuulla lähes 50 µg/l. Siuruanjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut varsin korkea ja mm. valtakunnallisen yleisen vedenlaatuluokituksen tyydyttävän luokan kokonaisfosforipitoisuuden ylärajana on 50 µg/l, jonka ylittää mm. talven pitoisuustaso jokisuussa ja Asmuntissa. Kokonaistypen pitoisuus oli Siuruanjoen kaikilla havaintopaikoilla samaa luokkaa. Yleisesti ottaen typpipitoisuus oli alimmillaan syksyllä ja suurin talvella ja keväällä. Kesällä suurimmat yksittäiset typpipitoisuudet mitattiin jokisuussa ja Tannilassa. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 600 µg/l samoin jokisuulla. Kun maksimiarvojen keskiarvoa kohottava vaikutus otetaan huomioon, oli joen veden typpipitoisuus kesän normaalitilanteissa varsin tasainen Asmuntista jokisuuhun. Kemiallinen hapenkulutus vaihteli jokisuussa vuodenajoittain keskimäärin välillä 14,3 22,4 mg/l. Pienimmillään COD oli talvella ja suurin kesällä. Kesällä COD-arvot olivat Tannilassa keskiarvona 20 mg/l ja jokisuulla 22 mg/l. Siuruanjoen veden rautapitoisuuden vaihtelu selitti veden väriä kesällä ja syksyllä voimakkaasti. Lievää rautapitoisuuden säännöllistä nousua mitattiin näinä vuodenaikoina joessa alavirtaan. Suurimmat rautapitoisuudet mitattiin talvella ja Siuruanjoessa on ollut satunnaisesti rautasakkaa talvella. Kesällä rautapitoisuus oli Tannilassa keskiarvona µg/l ja jokisuulla µg/l.

14 14 Kalatalous Vitmaojalla oli vuonna 2002 kalastustiedusteluun vastanneista kalastanut 11 kalastajaa. Kokonaissaalis oli 213 kg, josta haukea oli 54 %, ahventa 31 % ja särkeä 11 %. Loput saaliista oli madetta, harjusta ja taimenta. Talouksien keskisaalis oli 19 kg/talous. Keskisaalista nosti yhden talouden liki 100 kg saalis. Muutoin keskisaalis oli alle 12 kg/talous. Tiedusteluun vastanneet kommentoivat seuraavasti. "Varsinkin haukia pakastetaan talveksi. Puhtaassa vedessä hyvän makuinen kala? Nykyinen turvemäärä vedessä alkaa riittää. Varsinkin kesällä on makuvirheitä. Turvetuotanto aiheutti kalastuksen tuhon lopullisesti. Törmät liian risukkoiset ja likainen vesi. Vesi sameaa ja kalaa vähän." Vitmaojan laskun kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Tannilan osakaskunnalle. Siuruanjoen tärkeimmät saalislajit ovat vuotta 2002 koskeneen kalastustiedustelun mukaan hauki, ahven ja särki. Kalastus ja saalis painottui Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista saatiin katiskoilla, verkoilla ja heittovavoilla. Lohensukuisista lajeista eniten oli merkitystä kirjolohella, jota saatiin enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys on kasvanut vuonna 1997 aloitettujen istutusten myötä. Kalastustiedustelun mukaan keskimääräinen Siuruanjoesta kalastaneiden saalis oli v ja 1999 runsas 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis oli 32,4 kg/talous. Keskimääräisessä saalissa lisääntyi eniten ahven ja särki. Harjuksen osuus saaliissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saaliiseen istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa tai vaikuttavat edelleen koskialueiden harjuksen esiintymiseen siten, etteivät ne viihdy alueilla, missä kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvistoon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräinen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalistarkastelun mukaan tarkastelujaksolla välillä g/kokukerta. Vuosittainen vaihtelu on ollut varsin vähäistä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan suurimmalle osalle vastaajista Siuruanjoesta saadun saaliin ruokataloudellinen tai virkistyksellinen merkitys oli vähäinen tai kohtalainen. Valtaosa vastaajista arvioi Siuruanjoen kalavetenä huonoksi tai välttäväksi. Kalastusta ja kalan käyttöä haittasi tiedusteluvastausten mukaan veden huono laatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen. Yleisimmin kommentoidut haitat olivat varsin samansuuntaisia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa. Vuoden 2002 tiedusteluun vastanneista oli ravustanut 17 taloutta, joilta 15:ta saatiin saalistietoja. Vastanneiden kokonaissaalis oli 978 rapua. Pyynnissä oli mertaa/talous. Keskisaalis oli 89 rapua/talous. Pääosa vastanneista oli ravustanut Siuruanjoesta Korpi- ja Mertajoen väliseltä alueelta. Yksi vastaaja oli ravustanut Vitma- ja Hepo-ojan väliseltä alueelta. Ilmeisesti rapukanta on vahvistunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta. Vuoden 1995 kalastustiedustelun mukaan oli saatu 8 ravun saalis Siuruanjoen alaosalta. Vuoden 1999 kalastustiedustelun mukaan oli Siuruanjoen ala- ja keskiosalla ravustanut 13 taloutta ja saalis oli 560 rapua. Pyynnissä oli keskimäärin 8 mertaa/talous.

15 Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosoille on lupapäätöksissä määrätty suokohtaisia kalatalousmaksuja. Maksuilla on hoitotoimia tehnyt Iijoen vesistön kalastusalue vuonna 1997 laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Hakemussuunnitelman liitteenä 3) olevan kalastusselvityksen mukaan Siuruanjokeen on kalaistutuksia tehty seuraavasti: 15 Laji Harjus 1 k ei saatavilla Kirjolohi Taimen > 2-v Kalatalousmaksuilla on istutettu Siuruanjoen pääuomaan vuosittain lohensukuisia kaloja, harjusta, kirjolohta ja taimenta vuodesta 1997 lähtien. Harjukset on istutettu kesän vanhana ja kirjolohet pyyntikokoisena. Turvetuotantosoiden kalatalousmaksujen käyttösuunnitelman mukaan maksuilla on tarkoitus vuosina istuttaa Siuruanjokeen 1-kesäistä harjusta 13 kohteeseen yhteensä poikasta vuodessa ja pyyntikokoista kirjolohta 6 kohteeseen yhteensä 450 kg vuodessa. Kalatalousmaksuja on em. istutuksia varten käytössä yhteensä 3 390,68 euroa/vuosi. Luvan saaja on Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 62/98/1) ja Vaasan hallinto-oikeuden antaman päätöksen (nro 00/0034/3) velvoittamana vuodesta 1999 alkaen maksanut 1000 mk vuodessa Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua, joka on käytettävä Sulaojan, Vitmaojan ja Siuruanjoen kalakantojen hoitoon. Tätä ennen luvan saaja on Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 33/92/1) velvoittamana maksanut vuosittain MMM:lle markkaa kalanhoitomaksua, joka on käytettävä Sulaojan, Vitmaojan ja Siuruanjoen kalakantojen hoitoon. Maksu on suoritettava ensimmäisen kerran sinä vuonna, kun Pohjoisen Latvasuon kuntoonapano turvetuotantoa varten aloitetaan. Alue on ojitettu turvetuotantoa varten vuonna 1993 ja tuotanto on aloitettu vuonna Maaperä ja pohjavesiolot Lähin luokiteltu pohjavesialue on 3,3 kilometrin etäisyydellä lounaassa sijaitseva Mursunharjun ( ) III luokan pohjavesialue. Tuotantoalueen läheisyydessä ei hakijan tietojen mukaan ole käytössä olevia kaivoja. Muut kuormittavat toiminnat Vitmaojan valuma-alueella on Pohjoisen Latvasuon lisäksi Puutiosuon eteläosan, Pikku-Saarisuon (osittain), Kynkäänsuon (osittain) ja Polvisuon turvetuotantoalueet. Muita kuormittajia ovat metsä- ja maatalous sekä vähäinen haja-asutus. Suurin osa Siuruanjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden kuormituksesta.

16 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina. Turvetuotannon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntatilanteesta. Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalueen kuormitus kohottaa fosforipitoisuutta Vitmaojassa lievästi. Pitoisuuslisäys on mitatusta kesäajan keskimääräisestä fosforipitoisuudesta 1 3 %. Pohjoiselta Latvasuolta lähtevässä vedessä fosforipitoisuuden taso on ollut tarkkailuvuosina 2002 ja 2003 Vitmaojaan nähden samaa luokkaa. Välittömästi suon alapuolella Sulaojassa kokonaisfosforipitoisuus on ollut kesinä 1991 ja 1992 alhaisempi kuin suolta purkautuvassa vedessä. Typen laskennalliset vaikutukset ovat Vitmaojassa hieman fosforia voimakkaammat, mutta edelleen lievät. Vitmaojan suulla kokonaistypen arvioitu pitoisuuslisäys olisi mitatusta kesän keskimääräisestä pitoisuudesta noin 2 5 %, mutta ammoniumtypen osalta arvioidut pitoisuusmuutokset ylittävät jopa Vitmaojassa havaitun tason. Ravinteiden laskennalliset pitoisuusvaikutukset ovat todennäköisiä ja aiheuttavat lievää rehevöitymishaittaa Vitmaojassa. Vaikka Sulaojan vedenlaatutietoja on vähän vuosilta 1991 ja 1992 voidaan rehevöitymisvaikutusten katsoa olevan selvempiä Sulaojassa. Pohjoisen Latvasuon turvetuotannon ei voida katsoa mittaustulosten perusteella lisäävän Vitmaojan veden kiintoainemäärää ja siten pohjan liettymistä. Sulaojassa veden laatu on ollut kiintoaineen osalta jokseenkin samanlainen kuin suolta valuvassa vedessä ja siellä suon kuormituksen aiheuttamat liettymisvaikutukset ovat mahdollisia. Humusyhdisteitä ilmentävän kemiallisen hapenkulutuksen pitoisuus kasvaa laskelman mukaan Vitmaojassa enimmillään tuotantokaudella 0,5 mg/l. Vitmaojalla mitatusta kesän tavallisesta pitoisuudesta (noin 22 mg O 2 /l) arvioitu lisäys on noin 2 %. Pohjoiselta Latvasuolta valuvassa vedessä humusta on mitattu kuitenkin Vitmaojaan ja Sulaojaan nähden selvästi vähemmän, joten Pohjoisen Latvasuon kuormitus ei ilmeisesti lisää liuenneiden humusyhdisteiden määrää ja sitä kautta veden tummuutta. Pohjoisen Latvasuon laskennallisetkaan vesistövaikutukset eivät ole enää mitattavissa Siuruanjoen vedessä, jossa ravinteita on ennestään erittäin runsaasti ja vesi on hyvin tummaa ja humuspitoista. Siuruanjoen keskiosalla on kesäisin kokonaisfosforia noin 42 µg/l, kokonaistyppeä noin µg/, orgaanista ainetta (COD Mn ) noin mg o 2 /l ja kiintoainetta noin 4 5 mg/l. Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Hakemussuunnitelman mukaan Sula- ja Vitmaojalla ei ole varsinaista virkistyskäytöllistä merkitystä.

17 17 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat heikentää ainakin lohensukuisten kalalajien menestymistä kuormitetussa vesistössä. Yksiselitteisiä kalaston kannalta kriittisiä vedenlaadun raja-arvoja ei kuitenkaan ole määritetty eikä turvetuotannon kalastovaikutuksia ole pystytty selvästi erittelemään muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten metsäojituksista. Yksittäisten turvetuotantoalueiden kalatalousvaikutukset ovat usein marginaalisia, mutta suuri yksittäinen suo voi ylittää korvaus- tai kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Pohjoisen Latvasuon valumavedet aiheuttavat Vitmaojassa lievää rehevöitymishaittaa. Se voi ilmetä mm. pyydysten tavanomaista nopeampana likaantumisena sekä kalojen makuhaittoina. Kalastusta tapahtuu Vitmaojalla pääosin alaosalla ja luontaisestikin korkeasta rauta- ja humuspitoisuudesta johtuen katiska- ja verkkopyydysten likaantumien on nopeaa. Vuotuinen talouskohtainen saalis on Vitmaojasta ollut liki 20 kg, joten saaliilla on merkitystä kotitaloudessa. Saalislajisto on haukea, ahventa ja särkeä. Vitmaojasta on saatu myös harjusta, mikä todennäköisesti on Siuruanjoen kantaa. Heikon veden laadun takia Vitmaoja ei liene Siuruanjoen harjuksen kutualuetta. Pohjoisen Latvasuon vaikutukset ovat tuskin enää mitattavissa Siuruanjoen vedessä, jossa ravinteita on ennestään erittäin runsaasti ja vesi on hyvin tummaa ja humuspitoista. Näin ollen kalatalousvaikutuksia Siuruanjoella ei voi havaita. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön esim. maatalouden vaikutuksista kalastukseen ja kalastoon. Oman vaikutuksensa kalastukseen ja kalastoon ovat tuoneet Siuruanjoella vuonna 1995 loppuunsaatetut koskikunnostukset, joiden vaikutukset eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Pohjoisen Latvasuon turvetuotanto ei aiheuta poikkeustilanteissakaan erityistä vaaraa pohjavesille, koska tuotantoalueella säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodot rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Pohjoisen Latvasuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita.

18 18 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat asutuksen ja vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin ympärivuotisesti asuttu talo sijaitsee noin 2,7 km luoteeseen Leväjärven pohjoispuolella ja lähimmät kesämökit 1,6 km päässä tuotantoalueelta Leväjärven lounais- ja länsirannalla. Toiminta ei aiheuta pölyhaittaa asutukselle. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksessa autojen ulkopuolelle mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen ei aiheuta haittaa, koska tien läheisyydessä ei ole asutusta. Lähin asutus kuljetusreittien varressa on noin 8 km etäisyydellä suolta. Mahdollinen turvepöly on karissut autoista pois jo työmaatiellä, joten pölyhaittaa ei aiheudu. Kuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, eikä voimakkaimmillaankaan ylitä annettuja melun ohjearvoja (50/55 db) asutuksen pihapiirissä. Puusto vaimentaa jonkin verran tuotantoalueelta kantautuvaa melua. Toiminta ei aiheuta meluhaittaa asutukselle. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja eikä niistä ole valitettu. Muut vaikutukset Pohjoisen Latvasuon tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistuminen turvetuotantokäytöstä muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet tulevat muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Pohjoisen Latvasuon tarkkailu on vuosina ollut osa Iijoen yhteistarkkailua ja tulokset raportoidaan yhteistarkkailun yhteydessä. Iijoen vesistöalueella on käytössä hakijan esityksen mukaan vuodesta 2006 alkaen turvetuottajien yhteinen käyttö- päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma, jonka osana hakemussuunnitelmassa esitetty päivätty Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma toteutetaan. Suunnitelman mukaan kaikki Siuruanjoen turvetuotantosuot ovat tarkkailussa vuosina 2007 ja Seuraava perustuu hakijan esitykseen. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja eli selvittää, mitä on tehty, missä ja milloin. Yleensä kuormitukseen vaikuttavien tekijöiden kirjaaminen sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta ovat käyttötarkkailun tarkoi-

19 tuksena. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään päästötarkkailun raportoinnissa, esimerkiksi poikkeuksellisten kuormitustilanteiden tarkastelussa. Käyttötarkkailua tehdään pitämällä käyttöpäiväkirjaa. Käyttötarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan ympäristökeskukselle sekä Kuivaniemen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarvittaessa käyttöpäiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain yhteenveto, joka toimitetaan päästötarkkailuvuotena tarkkailua suorittavalle konsultille ja erikseen sovittaessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. 19 Päästötarkkailu Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalueelta tulevan veden laatua tarkkaillaan ja määrää mitataan pintavalutuskentän alapuolisella mittapadolla. Veden laatua tarkkaillaan noin 10 vuoden lupajaksoissa siten, että tarkkailuvuosia on jakson aikana kaksi eli vuodet 2007 ja Vesinäytteet otetaan kesällä ja syksyllä kahden viikon välein viikot ( ). Vesimäärä mitataan mittapadon avulla. Virtaamat mitataan jatkuvatoimisella laitteella Muiden vuodenaikojen kuormituksen arviointiin käytetään edustavien ympärivuotisten tarkkailusoiden tuloksia. Puutiosuo on Siuruanjoen vesistöalueen ympärivuotinen päästötarkkailusuo. Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä määritetään kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Lisäksi kolme kertaa kesässä, kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäisellä näytekerralla, määritetään fosfaattifosfori, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, rauta ja ph. Vesienkäsittelyrakenteiden tehontarkkailua ei tehdä mittauksin, vaan tehoa arvioidaan silmämääräisten havaintojen, mm. pintavalutuskentän kunto, syvennyksiin ja altaisiin pidättyvän lietteen määrä, perusteella Päästötarkkailuvuosina tuottajan edustaja ottaa näytteitä poikkeustilanteissa (ylivaluma, suon kunnostustoimet). Näytteet toimitetaan välittömästi konsultille ja niistä määritetään kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja kemiallinen hapenkulutus. Kahtena vuonna lupakauden aikana tehtävässä suppeassa tarkkailussa näytteet otetaan kerran kuussa touko-elokuussa. Näytteistä tehdään samat määritykset kuin edellä poikkeustilannenäytteistä. Laskennassa veden laatutietoina käytetään aina Pohjoisen Latvasuon mitattuja tietoja sekä mitattuja virtaamia. Niinä vuosina, kun virtaamaa ei mitata, käytetään laskennassa edustavien Pohjois-Pohjanmaan pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden mitattuja virtaamatietoja. Päästöt lasketaan brutto- ja nettoarvoina. Luonnontilaisen suon pitoisuuksina käytetään kokonoisfosforille 20 µg/l, kokonaistypelle 500 µg/l ja kiintoaineelle 2 mg/l. Vaihtoehtoisesti käytetään Vitmaojan luonnontilaisen valuma-alueen tuloksia. Pohjoisen Latvasuon turvetuotantoalueen ympärivuotisen kuormituksen arvioinnissa käytetään edustavien ympärivuotisten tarkkailukohteiden tuloksia.

20 20 Vaikutustarkkailu Vaikutustarkkailuun sisältyy vesistötarkkailu (veden laadun seuranta) sekä biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu. Vaikutustarkkailu keskitetään vuosiin, jolloin kaikki Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosuot ovat päästötarkkailussa. Näin saadaan kattavin kuva turvetuotannon mahdollisista vaikutuksista vesistön tilaan. Vesistötarkkailu Vesistötarkkailua tehdään samoina vuosina kuin päästötarkkailua eli vuosina 2007 ja Lähin alapuolinen tarkkailupiste (Su) sijaitsee Sulaojassa vajaa kolme kilometriä tuotantoalueelta. Vitmaojan alaosalla noin 9 km Sulaojan suulta on tarkkailupiste. Yläpuolinen tarkkailupiste (Vit15) on Vitmaojassa noin 5,5 km Sulaojan laskukohdasta ylävirtaan. Lisäksi Siuruanjoessa on vuosittaista veden laadun seurantaa turvetuotannon kuormituksen kannalta keskeisillä näytepisteillä neljässä kohden eli Siuruanjoki alap s, Siuruanjoki Tannila s, Siuruanjoki Saarikoski ja Siuruanjoki 3 Suuaho. Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Sulaojan ja Vitmaojan näytepisteiltä otetaan neljä näytettä, ensimmäinen kevättulvan aikaan huhti toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tulee ottaa samalla näytteenottokierroksella. Näytteistä määritetään happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus, kiintoaine, a-klorofylli heinä syyskuussa, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonais- ja ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä rauta. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja lämpötila. Hehkutushäviö määritetään, jos kiintoainetta on yli 20 mg/l. Vuosittaisen seurannan pisteiltä (4 kpl) otetaan viisi näytettä, joista ensimmäinen talven alivirtaaman aikaan maaliskuun loppupuolella. Toinen näyte otetaan kevättulvan aikaan huhti-toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Analyysivalikoima on sama kuin edellä. Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Pohjaeläimistön tilaa seurataan Siuruanjoen pääuomassa kolmella kohteella elo-syyskuussa vuosina 2007 ja Samoilla kohteilla on myös sähkökoekalastus. Paikat ovat seuraavat: Leuankoski, Hirvaskoski js Saarikoski (Muukala). Näytteet otetaan potkuhaavilla standardin SFS 5077 mukaisesti elo-syyskuussa. Määritys tehdään lajeittain tai lajiryhmittäin yksilöä/pinta-alayksikkö. Tutkittavat alat valokuvataan ja merkitään maastoon siten, että ne ovat myöhemmin paikannettavissa. Sähkökoekalastus tehdään Siuruanjoessa samoina vuosina kuin päästö- ja vesistötarkkailu eli elokuussa 2007 ja Kohteet valokuvataan ja ne kalastetaan kolmeen kertaan. Lohikaloista otetaan suomunäytteet ikämäärityksiä varten. Siuruanjoen koealat ovat samat kuin pohjaeläinseurannassa. Kohteista tehdään kohdekuvaus eli määritetään vesisyvyys, pintavirran nopeus ja pohjan laatu (lieju, hiesu, hiekka, sora, kivi). Kasvilajien ja makrolevien esiintyminen arvioidaan peittävyysprosentein tarvittaessa vesikiikarin avulla. Pohjalle ja kasveille kertyneen sakkauman määrä arvioidaan luokituksella 0 4.