ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 22/06/1 Dnro Psy-2003-y-212 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 22/06/1 Dnro Psy-2003-y-212 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Vaaraojanlatvasuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Yli-Ii LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi... 5 Vesien käsittely... 6 Liikennejärjestelyt... 6 Toiminnan lopettaminen... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 Ympäristöhallintajärjestelmä... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Vedenlaatu... 7 Veden määrä...8 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous Maaperä ja pohjavesiolot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...17 Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot... 25

3 Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I RA S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen KORVATTAVAT PÄÄTÖKSET LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 45 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut Vaaraojanlatvasuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä 115,7 hehtaaria, josta uutta aluetta 18 ha. Vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta Vaaraojaan ja edelleen Hirvasojaan ja Siuruanjokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon ja hakemussuunnitelma TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Vaaraojanlatvasuon turvetuotantoalue sijaitsee Yli-Iin kunnan Tannilan kylässä noin 19 km kuntakeskuksesta pohjoiseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Voimassa olevan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 33/99/1) mukaan mikäli luvan saaja aikoo jatkaa turvetuotantoa vuoden 2003 jälkeen, sen on toimitettava mainitun vuoden loppuun vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että vesioikeus voi valvontaviranomaisen taikka vahinkoa tai haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä luvan raukeamaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 33/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin antaman päätöksen (nro 00/0045/3) nojalla. Vaaraojanlatvasuon hankealueesta on hakija omistuksessa 157,4 ha ja Metsähallitukselta vuokrattuna 5,55 ha. Pohjois-Pohjanmaan vahvistetussa maakuntakaavassa alue on osoitettu turvetuotantoalueeksi.

5 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Tarkoituksena on tuottaa turvetta auma-alueet mukaan lukien enimmillään 115,7 hehtaarin alalla. Alueesta on uutta tuotantoalaa 18 ha. Alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta, joka toimitetaan pääasiassa Ouluun ja Kemiin. Tarvittaessa voidaan tuottaa myös palaturvetta. Alue on ojitettu vuonna 1980, tuotantokunnossa se on ollut vuonna 1993 ja tuotanto on aloitettu vuonna Turvekerroksen loppumisen vuoksi alueita ei ole poistettu tuotannosta. Turpeen tuotantokausi on toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin on noin vuorokautta aktiivista tuotantoa keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympäri vuorokauden. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelmänä on HAKU-menetelmä. Kenttien mataloituessa voidaan käyttää myös imuvaunua ja mekaanista kokoojavaunua. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantoa tehostaa massansiirroilla. Turvetta siirretään kaivinkoneella saralta viereiselle saralle, jossa massat muotoillaan tuotantoon sopiviksi. Massansiirtoalueet jätetään yleensä mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen kasvittumaan luontaisesti kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alueiden kanssa muodostavat suurempia kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Massansiirtoalueet toimivat tuotannon tukialueina (mm. kivien ja kantojen keräys) ja niiden vedet kulkevat yleensä puhdistuslaitteiden kautta. Turpeen toimitukset rekka-autoilla käyttökohteisiin tapahtuvat kaikkina vuodenaikoina ympärivuorokautisesti asiakkaiden tarpeen mukaan, Vaaraojanlatvasuolta pääosin talvella. Keskimääräisen vuosituotannon kuljettamiseen tarvitaan noin 430 perävaunullista autokuormaa. Kuljetukset kestävät vuosittain 1 2 kuukautta. Tukikohdassa ei ole kiinteitä rakennuksia. Tarvittaessa siellä voi olla urakoitsijoiden kevytrakenteisia varasto- ja taukotiloja, joissa ei ole viemäröintiä. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Keskimääräinen tuotantomäärä on noin m 3 tuotantokaudessa. Vuosittain tuotanto on lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdellut huomattavasti. Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi Koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä ja voiteluun moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa, ja voiteluaineita kuluu noin 200 litraa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan palo-

6 viranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Vaaraojanlatvasuolla on viisi litran siirrettävää polttoainesäiliötä, joita säilytetään paloviranomaisen hyväksymissä paikoissa. Vaaraojanlatvasuon pintavalutuskentän pumppaamo on dieselkäyttöinen. Pumppaamolla on yksi litran polttoainesäiliö. 6 Vesien käsittely Tuotantoalueen vedet johdetaan sulan veden aikana pumppausaltaan 4 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle ja sieltä laskuojan 1 kautta reittiä Vaaraoja, Hirvasoja Siuruanjokeen. Kun ei voida pumpata veden jäätymisen vuoksi, vedet johdetaan laskeutusaltaiden 1 3 ja sulkulaitteiden kautta laskuojaan 2 ja em. lasku-uomien kautta Siuruanjokeen. Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon on tehostettu ojiin kaivetuilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset on kaivettu ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Ne on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Liikennejärjestelyt Vaaraojanlatvasuolta rekat liikennöivät työmaatietä Viitasuon kautta Yli- Olhava Tannila-tielle nro 8525, josta seututietä 849 Tannilan, Yli-Iin ja Kiimingin kautta Ouluun. Kuljetukset Kemiin menevät Viitasuon kautta Seljänmaa Kerola-metsäautotielle, josta Oijärvi Olhava-tietä (nro 8523) valtatielle 4. Tuotantokoneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana. Toiminnan lopettaminen Vaaraojanlatvasuon turvetuotanto on aloitettu vuonna Tuotanto alueella tulee jatkumaan noin vuoteen Turvetuotannon lopettamiseen liittyvät toimet esitetään seuraavassa lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Vaaraojanlatvasuon vesienkäsittely perustuu koko tuotantoalueella sarkaojarakenteisiin sekä sulan kauden aikaiseen pintavalutukseen. Pakkasai-

7 kana vedet johdetaan laskeutusaltaiden 1 3 ja sulkulaitteiden kautta laskuojaan. Käsittelyn jälkeen lähtevä vesi on laadultaan keskimäärin samanlaista kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisillä soilla. Pintavalutuskentän toimintaa on tarkkailtu kolmena vuonna peräkkäin. Pintavalutuskenttä on toiminut suhteellisen hyvin lukuunottamatta humuksen (COD Mn ) poistotehoa. Humuspitoisuus lisääntyi pintavalutuskentällä. Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Vaaraojanlatvasuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 7 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan muun muassa varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioitsija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Vaaraojanlatvasuolta tuotantovaiheessa lähteneen vedenlaatu vuosina sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen turvesoiden keskiarvo on esitetty seuraavassa taulukossa:

8 Taulukko. Varaojanlatvasuolta tuotantovaiheessa vuosina lähteneen vedenlaatu ennen ja jälkeen pintavalutuskentän sekä PPO:n alueen pintavalutuskentällisten turvesoiden pintavalutuskentältä lähteneen vedenlaadun keskiarvot 8 ph CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO2+3-N NH4-N Fe kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli kesä keskiarvo 6, ,3 min ,5 maks 6, n kesä keskiarvo min ,4 maks n kesä keskiarvo min ,3 maks n Pintavalutuskentän alapuoli kesä keskiarvo 6, ,9 min 6, <2 400 < < 1,0 maks 6, < n PPO:n keskiarvo pvk , ,5 kesä keskiarvo < ,9 min < < 1,0 maks < ,3 n PPO:n keskiarvo pvk ,7 kesä keskiarvo ,9 min < < 1,0 maks n PPO:n keskiarvo pvk ,1 PPO:n keskiarvo pvk * ,2 *Tarkkailusoiden lukumäärällä painotettu tuotantokaudenaikainen keskiarvo. Vaaraojanlatvasuolta lähteneen vedenlaatu on ollut vuosina 2001 ja 2003 keskimäärin samanlaista kuin vastaavana aikana PPO:n alueen pintavalutuskentiltä purkautuneen veden keskimääräinen laatu. Vuonna 2002 Vaaraojanlatvasuon kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet matalampia kuin PPO:n alueen pintavalutuskentällisillä soilla. Vaaraojanlatvasuon pintavalutuskentän tehoa on tarkkailtu tuotantokaudella vuosina Pintavalutuskentältä on huuhtoutunut humusta jokaisena tarkkailuvuotena. Muiden kuormitteiden osalta pintavalutuskentän poistoteho on ollut suhteellisen hyvä. Veden määrä Vaaraojanlatvasuolta on tarkkailuvuosina valunut vettä keskimäärin 12,6 l/s km 2, vaihtelu 11,0 15,3 l/s km 2. PPO:n alueen turvetuotan-

9 tosoiden yhteistarkkailussa pintavalutuskentällisiltä tuotantosoilta on vuosina purkautunut vettä keskimäärin 11,3 l/s km 2. 9 Vesistössä aiheutuva kuormitus Vaaraojanlatvasuon vesistökuormitus on laskettu vuosien ominaiskuormitusten perusteella sekä PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden pitkänajan ( ) ominaiskuormitusten keskiarvoilla. Tuotantokauden ylivalumatilanteen kuormitus on laskettu vain PPO:n alueen pintavalutuskentällisten soiden pitkän aikavälin ( ) tulosten perustella. Tuotantoala on 115,7 ha. Tulokset ovat seuraavissa taulukoissa. Taulukko. Kuormitus (kg/vrk) laskettuna vuosien Vaaraojanlatvasuon (115,7 ha) ominaiskuormitusten keskiarvoilla. Brutto COD M n Netto Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N Fe kiintoaine COD Mn Kok.P PO 4- P Kok.N NH 4 -N Fe kiintoaine 54,6 0,1 0,03 1,4 0,1 3,9 4,3 36,6 0,1 0,03 1,1 0,1 3,2 1,9 Taulukko. Kuormitus tuotantokaudella ja rankkasateella laskettuna PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräisillä ominaiskuormituksilla (tuotantokausi , rankkasade ). Tuotantovaihe Bruttokuormitus kg/vrk Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P touko-syyskuu 5,7 37,6 1,6 0,2 0,06 0,01 rankkasade 35,1 157,3 7,2 2,9 0,24 0,16 Tuotantovaihe Nettokuormitus kg/vrk Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P touko-syyskuu 1,5 9,9 1,1 0,2 0,03 0,006 rankkasade 10,1 41,1 4,4 2,6 0,12 0,140 Vaaraojanlatvasuon vuosien kuormitustarkkailun perusteella arvioitu kuormitus on fosforin ja orgaanisen aineen (COD Mn ) osalta suurempaa, mutta typen ja kiintoaineen osalta pienempää kuin PPO:n alueen pintavalutuskentällisten soiden pitkän aikavälin ( ) kuormituskeskiarvoilla laskettu kuormitus. Vaaraojanlatvasuon vuosikuormitusta arvioitaessa on otettava huomioon, että sulan maan aikana vedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Vaaraojaan. Sen sijaan talvella, keväällä ja pumppaamon ohitusaikoina vedet johdetaan laskeutusaltaiden kautta. Vaaraojanlatvasuon vuosikuormitus on laskettu käyttäen kesän ja syksyn ominaiskuormitusarviona Vaaraojanlatvasuolta mitattuja vuosien tuotantokausien keskiarvoja. Talven ja kevään vuosikuormituksina käytettiin laskeutusaltaallisen Lumiaavan vuosien ominaiskuormitusten keskiarvoa. Ominaiskuormitukset on kerrottu jakson päivien lukumäärällä. Edelleen on laskettu vuosikuormitus kertomalla koko vuoden

10 ominaiskuormitusarvio Vaaraojanlatvasuon tuotantoalueen pinta-alalla 115,7 ha. Edellä kuvatulla tavalla Vaaraojanlatvasuon bruttovuosikuormitus on noin 3,6 t (2,7 t) kiintoainetta, 12,1 t (6,4 t) orgaanista ainetta, 652 kg (469 kg) typpeä ja 20 kg (10 kg) fosforia. Suluissa olevat arvot ovat nettokuormituksia. Ne ovat noin % bruttoarvoista. Vaaraojanlatvasuon turvetuotannon määrässä ei seuraavien vuosien aikana tapahdu suuria muutoksia, vesiensuojelurakenteet toimivat nykyisellä tavalla, joten kuormitus säilyy tulevaisuudessakin nykyisellä tasolla. 10 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalisti aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisvaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat ja säiliöt paikkoihin, joissa vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Vaaraojanlatvasuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa vaaraa pohjaveteen, koska kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodot rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Vaaraojanlatvasuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen, mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksessa jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja, eikä niistä ole valitettu.

11 Vaaraojanlatvasuon tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä. Asutuksen etäisyys (4 km) huomioon ottaen voidaan arvioida, ettei toiminta aiheuta pölyhaittaa. Ouluun suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin asutus on tien nro 855 varressa noin 7 km:n päässä suolta. Kemiin suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin asutus on tien nro 8523 varressa noin 15 km:n päässä suolta. 11 Melu Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostus aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutason metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Hakijan tietoon ei ole tullut toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Jätteiden keräilypiste sijaitsee työmaan tukikohdassa. Sekajäte kerätään astioihin, joista se toimitetaan Viitasuon tukikohtaan, jossa on sekajätteen keräilyastia. Öljyiset jätteet, jäteöljyt ja muut ongelmajätteet kerätään tukikohdassa oleviin astioihin, joista jätehuoltoyritys ne noutaa. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Vaaraojanlatvasuon turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota ja metsää. Lähimmät vesialueet ovat suon valumavesien laskureitti Vaaraoja, Hirvasoja ja Siuruanjoki. Vaaraoja saa alkunsa Vaaraojanlatvasuolta. Hirvasoja saa alkunsa Hirvasjärvestä, joka sijaitsee noin 2,1 km lounaaseen tuotantoalueesta. Vaaraojanlatvasuo sijaitsee Leuankosken (61.412) valuma-alueella. Valuma-alueen pinta-alasta on luokittelemattomia metsätalouden maita 90 %, maatalousmaita 4 % ja kallio- sekä maaperäainesten ottoalueita 2 %. Tuotantoalue sijaitsee Oijärven paliskunnan alueella.

12 12 Alueen luonto ja suojelukohteet Lähin suojelualue on Naturaan kuuluva Viitaojanlatvasuo (FI ), joka sijaitsee noin 60 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Viitaojanlatvasuota ei ole suojeltu, eikä alue kuulu luonnonsuojeluohjelmiin. Naturaalueen suojelu aiotaan toteuttaa lakisääteisenä luonnonsuojelualueena. Viitaojanlatvasuon Natura-alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvalla suoalueella. Vaaraojanlatvasuon vesiä ei johdeta Natura-alueelle. Hakijan tiedossa ei ole hankealueen läheisyydessä arvokkaita pienvesiä. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vaaraojanlatvasuota lähin asutus on noin 4 km eteläkaakkoon. Vesistön tila Virtaamat Vaaraoja saa alkunsa Vaaraojanlatvasuolta ja Hirvasoja Hirvasjärvestä. Molemmat sijoittuvat Leuankosken valuma-alueelle, jonka pinta-ala on 121 km 2 ja järvisyys 0,4 %. Siuruanjoen virtaamat läheisen Vitmaojan liittymän kohdalla ovat: HQ 555 m 3 /s, MQ 26 m 3 /s, MNQ 3,2 m 3 /s. Vedenlaatu Hirvasoja Hirvasojassa on vedenlaatutietoja kahdesta havaintopaikasta alajuoksulta vuosilta Hirvasoja ei ole kuulunut Iijoen yhteistarkkailuun, koska ojan latvoilla on vain yksi turvetuotantoalue. Hirvasojan veden happipitoisuus on kesällä ja talvella ollut hyvä. Veden kiintoainepitoisuus vaihteli kesällä välillä 4 ja 9 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli varsin runsaasti; COD Mn oli noin mg/l. Kokonaisravinteista fosforia Hirvasojalla oli kesällä erittäin runsaasti eli 160 µg/l. Kesällä mitattu fosfaattifosforin pitoisuus oli erittäin korkea, mutta siitä huolimatta a- klorofyllin pitoisuus oli pieni (vain kaksi näytekertaa vuonna 1995). Fosfaatin osuus kokonaisfosforista oli hyvin korkea. Kokonaistypen taso oli suhteessa fosforiin alhaisempi, 800 µg/l. Ravinteiden suhteiden mukaan typpiyhdisteet olisivat minimitekijänä, mutta siitä huolimatta vapaata epäorgaanista typpeä oli vedessä kesäaikana riittävästi (noin 20 % kokonaistypestä). Veden ph on vaihdellut kesällä välillä 6,0 7,4 ja talvella 5,4 6,8. Veden sameus on ollut korkea (2 mittausta), mikä on johtunut runsaasta raudasta (kesällä 3,4 7,2 mg/l ja talvella 1,5 7,6 mg/l). Tulosten mukaan Hirvasojan veden laatu ei poikennut paljonkaan Siuruanjoen tai sen muiden sivuojien veden laadusta. Siuruanjoki Vesi on luonnostaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Luonnonhuuhtouman osuus vesistöön tulevasta ravinnemäärästä ja humuksesta on suuri. Valuma-alueesta 66 % on suota. Ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormi-

13 tusta tule maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä taajama- ja haja-asutuksesta. Siuruanjoen vedenlaatu on valtakunnallisen luokituksen mukaan v ollut tyydyttävä. Vuosien luokituksessa Siuruanjoen yleisen käyttökelpoisuuden luokka oli tyydyttävä. Vuosina 1995 ja 1996 sinilevien massakukinnot heikensivät vesistön käyttökelpoisuutta entisestään ja veden laatu laski paikoin välttävälle tasolle. Tämän jälkeen leväongelmia ei ole ollut. Vuosien mittausten mukaan Siuruanjoen veden kiintoainepitoisuus vaihteli erittäin laajasti alle 1 mg:sta/l 45 mg:aan/l talven ja kevään ääriarvoina jokisuussa, missä vaihtelut olivat suurimmat. Talvella mittaustulosten mediaani oli 2,7 mg/l, keväällä 5,1 mg/l, kesällä 3,7 mg/l ja syksyllä 2,9 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keväällä suurimmillaan ja syksyllä alimmillaan. Pienimmät fosforipitoisuuden keskiarvot olivat Tannilassa ja Alasiuruassa, mutta jokisuuhun tultaessa pitoisuustaso kohosi kaikkina vuodenaikoina. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 40 µg/l ja jokisuulla lähes 50 µg/l. Siuruanjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut varsin korkea. Valtakunnallisen yleisen vedenlaatuluokituksen tyydyttävän luokan kokonaisfosforipitoisuuden ylärajana on 50 µg/l, jonka ylittää mm. talven pitoisuustaso Siuruanjokisuussa ja Asmuntissa. Kokonaistypen pitoisuus oli Siuruanjoen kaikilla havaintopaikoilla samaa luokkaa. Yleisesti ottaen typpipitoisuus oli alimmillaan syksyllä ja suurimmillaan talvella ja keväällä. Kesällä suurimmat typpipitoisuudet mitattiin jokisuussa ja Tannilassa. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 600 µg/l, samoin jokisuulla. Kun maksimiarvojen keskiarvoa kohottava vaikutus otetaan huomioon, oli joen veden typpipitoisuus kesän normaalitilanteissa varsin tasainen Asmuntista jokisuuhun. Kemiallinen hapenkulutus vaihteli jokisuussa vuodenajoittain keskimäärin välillä 14,3 22,4 mg/l. Pienimmillään COD oli talvella ja suurin kesällä. Kesällä COD Mn oli Tannilassa keskiarvona 20 mg/l ja jokisuulla 22 mg/l. Siuruanjoen veden rautapitoisuuden vaihtelu selitti veden väriä kesällä ja syksyllä. Lievää rautapitoisuuden säännöllistä nousua mitattiin näinä vuodenaikoina joessa alavirtaan. Suurimmat rautapitoisuudet mitattiin talvella, ja Siuruanjoessa on ollut satunnaisesti rautasakkaa talvella. Kesällä rautapitoisuus oli Tannilassa keskiarvona µg/l ja jokisuulla µg/l. 13 Kalatalous Siuruanjokivarren rantatilallisille lähetetyn tiedustelun tulosten mukaan Hirvasojasta oli kalastanut vain yksi talous. Saalis oli yhteensä 8 kg haukea ja ahventa. Hirvasojassa ei yleisesti kalasteta tai kalastus on aivan ojan suulla keväisin tapahtuvaa satunnaista kutukalan pyyntiä. Hirvasojan laskun kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Tannilan osakaskunnalle. Siuruanjoen tärkeimmät saalislajit ovat vuotta 2002 koskeneen kalastustiedustelun mukaan hauki, ahven ja särki. Kalastus ja saalis painottui Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista saatiin katiskoilla, verkoilla ja heittovavoilla. Lohensukuisista lajeista eniten oli merkitystä kirjolohella, jota saatiin enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys on kasvanut vuonna 1997 aloitettujen istutusten myötä. Kalastustiedustelun mukaan keskimääräinen Siuruanjoesta kalastaneiden saalis oli vuonna 1995 ja 1999

14 runsas 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis oli 32,4 kg/talous. Keskimääräisessä saalissa lisääntyi eniten ahven ja särki. Harjuksen osuus saaliissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saaliiseen istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa tai vaikuttavat edelleen koskialueiden harjuksen esiintymiseen siten, etteivät ne viihdy alueilla, missä kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvistoon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräinen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalistarkastelun mukaan luotettavin on hauen verkkokalastuksen yksikkösaalis, joka on vaihdellut tarkastelujaksolla välillä g/kokukerta. Vuosittainen vaihtelu on ollut varsin vähäistä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan suurimmalle osalle vastaajista Siuruanjoesta saadun saaliin ruokataloudellinen tai virkistyksellinen merkitys oli vähäinen tai kohtalainen. Valtaosa vastaajista arvioi Siuruanjoen kalavetenä huonoksi tai välttäväksi. Kalastusta ja kalan käyttöä haittasi tiedusteluvastausten mukaan veden huono laatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen. Yleisimmin kommentoidut haitat olivat varsin samansuuntaisia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa. Vuoden 2002 tiedusteluun vastanneista oli ravustanut 17 taloutta, joilta 15:ltä saatiin saalistietoja. Vastanneiden kokonaissaalis oli 978 rapua. Pyynnissä oli mertaa/talous. Keskisaalis oli 89 rapua/talous. Pääosa vastanneista oli ravustanut Siuruanjoesta Korpi- ja Mertajoen väliseltä alueelta. Yksi vastaaja oli ravustanut Vitma- ja Hepo-ojan väliseltä alueelta. Ilmeisesti rapukanta on vahvistunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta. Vuoden 1995 kalastustiedustelun mukaan oli saatu 8 ravun saalis Siuruanjoen alaosalta. Vuoden 1999 kalastustiedustelun mukaan oli Siuruanjoen ala- ja keskiosalla ravustanut 13 taloutta ja saalis oli 560 rapua. Pyynnissä oli keskimäärin 8 mertaa/talous. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosoille on lupapäätöksissä määrätty suokohtaisia kalatalousmaksuja. Maksuilla on hoitotoimia tehnyt Iijoen vesistön kalastusalue vuonna 1997 laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Laji Harjus 1 k ei saatavilla Kirjolohi Taimen > 2-v Kalatalousmaksuilla on istutettu Siuruanjoen pääuomaan vuosittain harjusta, kirjolohta ja taimenta vuodesta 1997 lähtien. Harjukset on istutettu kesän vanhana ja kirjolohet pyyntikokoisena. Kalatalousmaksujen käyttösuunnitelman mukaan maksuilla on tarkoitus vuosina istuttaa Siuruanjokeen 1-kesäisiä harjuksia 13 kohteeseen yhteensä poikasta vuodessa ja pyyntikokoisia kirjolohia 6 kohteeseen yhteensä 450 kg vuodessa. Kalatalousmaksuja on em. istutuksia varten käytössä yhteensä 3 390,68 euroa/vuosi.

15 Luvan saaja on maksanut Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 33/99/1) velvoittamana vuodesta 2000 alkaen kalatalousmaksua 200 mk vuodessa käytettäväksi kalakantojen hoitoon turvetuotantosoiden vesien vaikutusalueella. 15 Maaperä ja pohjavesiolot Lähin luokiteltu pohjavesialue on 7 kilometrin etäisyydellä koillisessa sijaitseva Lamminkankaan III luokan pohjavesialue. Tuotantoalueen läheisyydessä ei hakijan tietojen mukaan ole käytössä olevia kaivoja. Muut kuormittavat toiminnat Hirvasojan valuma-alueella ei ole muita turvetuotantosoita. Suurin osa Siuruanjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden kuormituksesta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina. Turvetuotannon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valunnasta. Vaaraojanlatvasuon vesistövaikutusten tarkastelupiste on Hirvasojan suulla ja Siuruanjoessa Hirvasojan kohdalla. Laskennassa on valumatietoina käytetty Siuruanjoen Leuankosken valumatietoja Leuankoski sijaitsee noin 4,5 km Siuruanjoen suun yläpuolella. Vaaraojanlatvasuon tuotantovaiheen vaikutuksia vesistön ainepitoisuuksiin on arvioitu kuormituksen laimentumisena vesistön koko virtaamaan. Kuormituksena on käytetty Vaaraojanlatvasuolla vuosina suoritetun kuormitustarkkailun tuloksiin perustuvia arvoja ja rankkasadetilanteessa PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tuotantosoiden pitkän ajan tuloksista poimittuja ylivaluman aikaisia kuormituskeskiarvoja. Tuotantopinta-alana on käytetty 115,7 ha. Laskennassa on käytetty sekä luonnontilaiselle suolle että tuotantosuolle samaa valumaa. Vaikka rankkasateen aikaiset kuormitukset ovat selvästi suurempia kuin Vaaraojanlatvasuolla normaali tuotantokautena mitatut, on rankkasateen aikainen valumasuhde vieläkin suurempi, mikä aiheuttaa ylivalumatilanteeseen arvioitujen COD Mn :n ja kokonaisravinnepitoisuuksien laimenemisen pienemmiksi kuin tuotantokaudella. Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan fosforipitoisuus kohoaa Vaaraojanlatvasuon valumavesien vaikutuksesta Hirvasojan suussa noin 1,5 5 µg/l ja fosfaattifosforin noin 2 µg/l. Hirvasojan alaosalla mitattu kokonaisfosforin pitoisuustaso on erittäin korkea (noin 160 µg/l) ja Vaaraojan-

16 latvasuon valumavesissä on kuormitustarkkailuvuosina mitattu fosforia selvästi vähemmän (44 85 µg/l). Vaikka Hirvasojan vedenlaadusta ylempänä ei ole selvyyttä, voidaan em. pitoisuuseron perusteella arvioida, etteivät Vaaraojanlatvasuolta valuvat vedet todennäköisesti vaikuta Hirvasojan suun fosforipitoisuuksiin. Kokonaistypen ja ammoniumtypen pitoisuudet Hirvasojassa nousevat vaikutusarviossa suhteellisesti fosforia enemmän (kok.n µg/l ja NH 4 36 µg/l). Typen kokonaistaso on Hirvasojassa keskimäärin alhaisempi (noin 830 µg/l) kuin Vaaraojanlatvasuon pintavalutuskentältä valuvassa vedessä vuosina mitattu ( µg/l). Siten Vaaraojanlatvasuon typpikuormituksella voi olla jonkin asteisia rehevöittäviä vaikutuksia alapuolisessa Hirvasojassa. Toisaalta mineraalityppi ei vedenlaatutulosten perusteella yleensä juurikaan rajoita ojan levätuotantoa ja siten typpilisäyksen aiheuttamat rehevöitymishaitat jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Kuormitukseen ja virtaamaan perustuvassa vaikutusarviossa COD Mn :n lisäys on 2 13 % ja kiintoaineen 1 6 % Hirvasojan alaosan kesäaikaisesta tasosta (COD Mn 27,5 mg/l, kiintoaine 6,7 mg/l). Vaaraojanlatvasuon kuormitustarkkailussa kesinä suolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on kuitenkin ollut enimmillään noin 5 mg/l eli alhaisempi kuin Hirvasojan alaosalla keskimäärin. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) pitoisuudet sen sijaan ovat olleet suolta purkautuvassa vedessä tällöin selvästi korkeampia (37 51 mg/l) kuin Hirvasojan alaosalla, mikä viittaa Vaaraojanlatvasuon kuormituksen lisäävän veden liukoisten humusyhdisteiden määrää ja siten myös veden väriä alapuolisessa vesistössä. Siuruanjoessa Vaaraojanlatvasuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset ovat joen jo ennestään korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden kohdalla. Siuruanjoen keskiosalla Tannilassa ja Alasiuruassa on kesäisin kokonaisfosforia noin 42 µg/l, kokonaistyppeä noin µg/l, COD Mn noin mg/l ja kiintoainetta noin 4 5 mg/l. 16 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Ottaen huomioon alapuolisen vesistön vedenlaatu sekä asutuksen ja virkistyskäytön keskittyminen Siuruanjoelle Vaaraojanlatvasuon turvetuotanto ei aiheuta muusta kuormituksesta ja vesistön yleisestä laadusta erotettavissa olevaa haittaa virkistyskäytölle. Hakijan arvion mukaan Hirvasojalla ei ole merkittävää virkistyskäyttömerkitystä. Siuruanjoen virkistyskäyttöä parannetaan Siuruanjoki kuntoon -hankkeella, jossa Vapo Oy on mukana. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan Vaaraojanlatvasuon vedet aiheuttavat Hirvasojassa lievän asteista rehevöitymishaittaa sekä vähäisessä määrin myös veden tummuutta. Hirvasojassa ei yleisesti kalasteta tai kalastetaan aivan ojan suulla satunnaisesti keväällä. Ojan vesi on luonnostaan erittäin humus- ja rautapitoista sekä rehevämpää kuin Siuruanjoessa, joten Hirvasojan alapuolella pyydysten limoittumista, kalojen makuhaittoja sekä veden samentumista esiintynee jo luonnostaan voimakkaammin kuin muualla Siuruanjoella.

17 Vesistövaikutusarvion mukaan Siuruanjoessa Vaaraojanlatvasuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset ovat joen jo ennestään korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden kohdalla. Näin ollen Vaaraojanlatvasuon valumavedet eivät vaikuta Siuruanjoen kalastoon ja kalastukseen. Iijoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailun sekä Siuruanjokivarren tilanomistajille vuoden 2002 kalastuksesta tehdyn kalastustiedustelun perusteella Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön kuten esim. maatalouden vaikutuksista kalastukseen ja kalastoon. Omat vaikutuksensa kalastukseen ja kalastoon on ollut vuonna 1995 loppuun saatetuilla Siuruanjoen koskikunnostuksilla. Ne eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna. 17 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään ja pohjaveteen eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat asutuksen ja vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin talo on Vaaraojanlatvasuolta noin 4 km eteläkaakkoon. Toiminta ei aiheuta pölyhaittaa asutukselle. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksen yhteydessä autoihin mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen eivät aiheuta haittaa, koska työmaatien läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Lähin asutus kuljetusreitin varressa on noin 7 km:n päässä suolta. Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit).

18 18 Muut vaikutukset Vaaraojanlatvasuon tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistuminen muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet muuttuvat kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Pohjois-Suomen vesioikeus antoi päätöksessään Vaasan hallinto-oikeuden vahvistaman lupamääräyksen, jonka mukaan eräiden Siuruanjoen valuma-alueella olevien turvetuotantoalueiden luvan saajat määrättiin yhteisesti tekemään liettymäkartoitus Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Määräys koski myös Vaaraojalatvasuota. Kartoitus on tehty kesällä Kartoituksessa löytyi Siuruanjoen pääuomasta 80 liettymää ja sivu-uomista ja vertailupisteistä yhteensä 17 liettymää. Osa liettymistä oli hiekkaliettymiä ja "hiekkapankkeja". Useimmissa Siuruanjoen liettymissä ei ollut turvetuotannon vaikutusta. Pahimmissa liettymissä (22 kpl) kahdessa oli turvetuotannon vaikutusta muita liettymiä enemmän. Kuusi liettymää oli sellaisia, joissa oli mukana ainakin osaksi turvetuotannon vaikutusta. Kartoituksessa ei kuitenkaan voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen, eikä liettymien alkuperän määritystä voitu varmuudella tehdä. Lupapäätöksen velvoittamina turvetuottajat jättivät Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle vuoden 2001 lopulla hakemusasiana esityksen Siuruanjoen liettymien poistamisesta. Hakijoiden mukaan mikään liettymistä ei sijainnut siten, että voitaisiin selkeästi osoittaa sen muodostuneen suurimmaksi osaksi turvetuotannon vaikutuksesta. Hakijat esittivät, että tehty kartoitus ja syksyllä 2001 tehty Viitaojan suualueen ruoppaus katsottaisiin riittäväksi kompensaatioksi kaikista haitoista, joita turvetuotannon Siuruanjoella mahdollisesti aiheuttama liettyminen on aiheuttanut, eikä muita liettymiä Siuruanjoesta poistettaisi. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi liettymäasiasta lainvoimaisen päätöksen Päätöksessä ei määrätty toimenpiteitä Siuruanjoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Turvetuotantoalueiden vesien johtamista koskeviin lupamääräyksiin määrättiin lisävelvoite, jonka mukaan Vapo Oy:n on mm. Vaaraojanlatvasuon ympäristölupahakemukseen liitettävä selvitykset kartoitetuista liettymistä Vaaraojanlatvasuon vesien laskukohdan alapuolisella lähivesialueella. Selvitykseen on liitettävä yhteenveto mahdollisista muutoksista liettymäkohteissa sen tuotantokauden loppuun saakka, jolloin hakemus saatetaan vireille ympäristölupavirastossa. Selvitykseen on liitettävä tarvittaessa esitys toimenpiteistä liettymisestä aiheutuvan haitan poistamiseksi. Elokuussa 2003 Siuruanjoella ja mm. Hirvasojalla tehtiin liettymäseuranta koskien Vaaraojanlatvasuota. Seurantakartoituksessa määritettiin kunkin suon lähivesialue, jolla sijaitsevat liettymät kartoitettiin uudelleen, eli mitattiin liettymän laajuus ja paksuus ja lisäksi liettymä valokuvattiin. Lähivesialueeksi luettiin myös sivu-uomien yhtymäkohta Siuruanjokeen. Kaikkiaan tarkastettiin koko Siuruanjoen alueella 43 liettymää, joista 35 oli varsinaisia seurantakohteita ja 8 vertailukohdetta. Uusia liettymiä havaittiin 5 kpl. Raportti vuoden 2003 liettymäkartoituksesta on hakemussuunnitelman liitteenä 7. Seuraavassa tarkastellaan raportin pohjalta Vaaraojanlatvasuon lähivesialueen liettymiä ja niissä havaittuja muutoksia vuodesta 2001 vuoteen Vaaraojanlatvasuon vedet laskevat Vaaraojan ja Hirvasojan kautta Siuruanjokeen. Laskukohta on aivan kosken niskalla ja voimakas virta kulut-

19 taa jatkuvasti Hirvasojan suistoaluetta. Tämän vuoksi Hirvasojan mahdollisesti kuljettama liettymä sekoittuu välittömästi Siuruanjoen omaan liettymäkuormitukseen. Liettymävaikutusta voidaan siten parhaiten seurata Hirvasojan seurantapisteissä. Vaaraojanlatvasuon lähivesialue 6 sijaitsee Hirvasojan alaosassa. Lähivesialueella ovat liettymät P10 ja P10B. Lähivesialueella vaikuttavina ihmistoimintoina ovat metsäojitus ja turvetuotanto sekä alemmalla pisteellä (P10B) myös peltoalueet. Kohteella P10 Hirvasojan uoman leveys on 2 3 metriä (vesiala) ja kokonaisleveys 4 metriä. Veden syvyys on cm, purossa on kivipohja. Kivien välissä on 0 5 cm hiekkaliettymää ja tien yläpuolisen mutkan kohdalla on 10 cm hiekkaa. Puron rannoilla on heti sillan yläpuolella kortetta ja saroja kasvavat hiekkapankit, joissa hiekan vahvuus on itäpuolella noin 30 cm. Länsipuolella liettymä on pääosin kariketta, jonka seassa on hiekkaa ja turvetta. Liettymän vahvuus on cm. Länsipuolella vahvin alue on laajuudeltaan 1,5 m x 3 m ja liettymän kokonaispituus noin 10 m (lopussa vain 0,5 m leveä). Itäpuolen liettymän laajuus on 1,5 x 4 m. Ylempänä uoman reunassa on molemmilla laidoilla kapealti ja ohuelti muutaman senttimetrin vahvuudelta pehmyttä turvelietettä. Vuoteen 2001 verrattuna liettymässä P10 ei ole tapahtunut muutoksia. Kohde P10B on uusi ennakkoon valittu tarkastuskohde. Kohde on pieni laajentuma (koko n. 6 m x 40 m) Hirvasojassa. Laajentuman alavirran puoleiseen osaan laskee etelän puolelta pieni maantieoja. Keskiosassa laajentuman eteläreunalla on pieni hiekkapankki, jossa on seassa turvetta. Liettymän laajuus noin 1 m x 15 m ja sen vahvuus on noin 10 cm. Kohteen pohjoisrannalla on vastaavalla kohdin 0,5 x 0,5 m ja 10 cm vahvuinen karikeliettymä. Pohjalla kulkiessa veteen nousee pohjasta humusta, mutta pohjalla ei ole silti varsinaista liettymäkerrostumaa. Suvannon ylä- ja alapuolella on pieni virtapaikka. Ojassa on heikko virtaus. Vaaraojanlatvasuon alapuolella tarkastettiin vuonna 2003 liettymä P10 (lähivesialue 6) sekä uutena kohteena tarkastettiin kohde P10B. Lähivesialue 6 sijaitsee Hirvasojan alaosassa ja alueella vaikuttavina ihmistoimintoina ovat metsäojitus ja turvetuotanto sekä alimmalla pisteellä (P10B) myös peltoalueet. Eri toimintojen vaikutusta liettymiin ei voida eritellä. Liettymässä P10 ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 2001 kartoitukseen verrattuna. Hakija ei esitä liettymiä poistettavaksi. Hirvasojan ja Siuruanjoen lietekertymät aiheutuvat useiden eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutuksesta. Myös joen luontaiseen toimintaan kuuluu kiintoaineen kulkeutuminen ja kasaantuminen. Liettymäkartoituksissa ei voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen, vaan liettymien aiheuttajina ovat joen liettymäkuormitus kokonaisuudessaan, jossa on mukana sekä joen luontainen sedimentoituminen että eri ihmistoiminnan vaikutukset. 19 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vaaraojanlatvasuon vesien laskuvesistö Hirvasoja ei ole kuulunut Iijoen yhteistarkkailuun, vaan siellä on tehty erillistarkkailua. Hakija on esittänyt Vaaraojanlatvasuolle vuoden 2006 alusta erillisen päivätyn tarkkailuohjelman, jonka tulokset raportoidaan osana vuonna 2006 käynnistyvää turvetuottajien yhteistarkkailua. Seuraava perustuu hakijan esitykseen.

20 20 Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja. Kuormitukseen vaikuttavien tekijöiden kirjaaminen sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta ovat käyttötarkkailun tarkoituksena. Tarkkailua tehdään pitämällä käyttöpäiväkirjaa. Tarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan ympäristökeskukselle sekä Yli-Iin kunnan ympäristönsuojeluviranemomaiselle. Tarvittaessa käyttöpäiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain yhteenveto, joka toimitetaan päästötarkkailuvuotena tarkkailua suorittavalle konsultille ja erikseen sovittaessa Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Päästötarkkailu Vaaraojanlatvasuon turvetuotantoalueelta tulevan veden laatua tarkkaillaan pintavalutuskentän alapuolisella mittapadolla. Veden laatua tarkkaillaan noin 10 vuoden jaksoissa siten, että tarkkailuvuosia on jakson aikana kaksi eli vuodet 2007 ja Vesinäytteet otetaan kesällä ja syksyllä kahden viikon välein Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadolla. Virtaamat mitataan jatkuvatoimisella laitteella jaksolla Muiden vuodenaikojen kuormituksen arviointiin käytetään ympärivuotisten tarkkailusoiden tuloksia. Siuruanjoen vesistöalueella ympärivuotista päästötarkkailua on Puutiosuolla. Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä määritetään kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Lisäksi kolme kertaa kesässä, kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäisellä näytekerralla, määritetään fosfaattifosfori, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, rauta ja ph. Vesienkäsittelyrakenteiden tehoa ei tarkkailla mittauksin, vaan tehoa arvioidaan silmämääräisten havaintojen, mm. pintavalutuskentän kunto, syvennyksiin ja altaisiin pidättyvän lietteen määrä, perusteella. Päästötarkkailuvuosina tuottajan edustaja ottaa näytteitä poikkeustilanteissa (ylivaluma, suon kunnostustoimet). Näytteet toimitetaan välittömästi konsultille ja niistä määritetään kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja kemiallinen hapenkulutus. Kahtena vuonna lupakauden aikana tehtävässä suppeassa tarkkailussa näytteet otetaan kerran kuussa touko elokuussa. Näytteistä tehdään samat määritykset kuin edellä poikkeustilannenäytteistä. Laskennassa veden laatutietoina käytetään aina Vaaraojanlatvasuon mitattuja tietoja ja virtaamatietona mitattua virtaamaa. Niinä vuosina, kun virtaamaa ei mitata, käytetään laskennassa edustavien Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden mitattuja virtaamatietoja. Päästöt lasketaan brutto- ja nettoarvoina. Luonnontilaisen suon pitoisuuksina käytetään kokonaisfosforille 20 µg/l, kokonaistypelle 500 µg/l ja kiintoaineelle 2 mg/l. Vaihtoehtoisesti käytetään Vitmaojan luonnontilaisen valuma-alueen tuloksia.

21 Ympärivuotisen kuormituksen arvioinnissa käytetään edustavien ympärivuotisten tarkkailukohteiden tuloksia. 21 Vaikutustarkkailu Vaikutustarkkailuun sisältyy vesistötarkkailu (veden laadun seuranta) sekä biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu. Vaikutustarkkailu keskitetään vuosiin, jolloin kaikki Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosuot ovat päästötarkkailussa. Näin saadaan kattavin kuva turvetuotannon mahdollisista vaikutuksista vesistön tilaan. Vesistötarkkailu Vesistötarkkailua tehdään lähivesialueella samoina vuosina kuin päästötarkkailua eli vuosina 2007 ja Alapuolinen tarkkailupiste (Hir1) sijaitsee Hirvasojan alaosalla noin 5 kilometriä tuotantoalueelta. Lisäksi Siuruanjoessa on vuosittaista veden laadun seurantaa turvetuotannon kuormituksen kannalta keskeisillä näytepisteillä neljässä kohden eli Siuruanjoki alap s (SO), Siuruanjoki Tannila s (S23), Siuruanjoki Saarikoski (S54) ja Siuruanjoki 3 Suuaho (S95). Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Hirvasojan näytepisteeltä otetaan neljä näytettä, joista ensimmäinen otetaan kevättulvan aikaan huhti toukokuussa ja loput heinä-, elo- ja syyskuussa. Päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tulee ottaa samalla näytteenottokierroksella. Näytteistä määritetään happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus, kiintoaine, a-klorofylli heinä syyskuussa, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonais- ja ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä rauta. Hehkutushäviö määritetään, jos kiintoainepitoisuus on yli 20 mg/l. Vuosittaisen seurannan pisteiltä otetaan viisi näytettä, joista ensimmäinen talven alivirtaaman aikaan maaliskuun loppupuolella. Toinen näyte otetaan kevättulvan aikaan huhti toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Analyysivalikoima on sama kuin edellä. Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Pohjaeläimistön tilaa seurataan Siuruanjoen pääuomassa kolmella kohteella elo-syyskuussa vuosina 2007 ja Samoilla kohteilla on myös sähkökoekalastus. Paikat ovat seuraavat: Leuankoski, Hirvaskoski ja Saarikoski (Muukala). Näytteet otetaan potkuhaavilla standardin SFS 5077 mukaisesti syyskuussa. Määritys tehdään lajeittain tai lajiryhmittäin yksilöä/pinta-alayksikkö. Tutkittavat alat valokuvataan ja merkitään maastoon siten, että ne ovat myöhemmin paikannettavissa. Sähkökoekalastus tehdään samoina vuosina kuin päästö- ja vesistötarkkailu eli elokuussa 2007 ja Kohteet valokuvataan ja ne kalastetaan kolmeen kertaan. Lohikaloista otetaan suomunäytteet ikämäärityksiä varten. Koealat ovat samat kuin pohjaeläinseurannassa. Kohteista tehdään kohdekuvaus eli määritetään vesisyvyys, pintavirran nopeus ja pohjan laatu (lieju, hiesu, hiekka, sora, kivi). Kasvilajien ja makrolevien esiintyminen