ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 9/06/1 Dnro Psy-2003-y-211 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 9/06/1 Dnro Psy-2003-y-211 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Polvisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kuivaniemi LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi... 5 Vesien käsittely... 6 Liikennejärjestelyt... 6 Toiminnan lopettaminen... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 Ympäristöhallintajärjestelmä... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Vedenlaatu... 7 Veden määrä...8 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 8 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 9 Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous Maaperä ja pohjavesiolot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...18 Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot... 26

3 Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys KORVAUSMÄÄRÄYS Korvaukset Korko OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys Korvausmääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen KORVATTAVAT PÄÄTÖKSET LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut Polvisuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä 136,1 hehtaaria. Vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta Iso-Saviojaan ja edelleen Vitmaojaan ja Siuruanjokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon ja hakemussuunnitelma TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Polvisuon turvetuotantoalue sijaitsee Kuivaniemen kunnassa 36 km Oijärven keskustasta itäkaakkoon ja 23 km Yli-Iin keskustasta pohjoiskoilliseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Voimassa olevan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 34/99/1) mukaan mikäli luvan saaja aikoo jatkaa turvetuotantoa vuoden 2003 jälkeen, sen on toimitettava mainitun vuoden loppuun vesioikeudelle uuden luvan saamista koskeva hakemus. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 34/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin antaman päätöksen (nro 00/0046/3) nojalla. Polvisuon hankealueesta on hakijan omistuksessa 386,5 ha ja Metsähallitukselta vuokrattuna 9,1 ha. Pohjois-Pohjanmaan vahvistetussa maakuntakaavassa alue on osoitettu turvetuotantoalueeksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia.

5 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Tarkoituksena on tuottaa turvetta auma-alueet mukaan lukien enimmillään 136,1 hehtaarin alalla. Hakemukseen ei sisälly uutta tuotantopinta-alaa. Alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta, joka toimitetaan pääasiassa Ouluun ja Kemiin. Tarvittaessa voidaan tuottaa myös palaturvetta. Alue on ojitettu vuosina 1981 ja 1982 ja tuotanto on aloitettu vuonna Turvekerroksen loppumisen vuoksi alueita ei ole poistettu tuotannosta. Turpeen tuotantokausi on toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin on noin vuorokautta aktiivista tuotantoa keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympäri vuorokauden. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelmänä on HAKU-menetelmä. Kenttien mataloituessa voidaan käyttää myös imuvaunua ja mekaanista kokoojavaunua. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantoa tehostaa massansiirroilla. Turvetta siirretään kaivinkoneella saralta viereiselle saralle, jossa massat muotoillaan tuotantoon sopiviksi. Massansiirtoalueet jätetään yleensä mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen kasvittumaan luontaisesti kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alueiden kanssa muodostavat suurempia kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Massansiirtoalueet toimivat tuotannon tukialueina (mm. kivien ja kantojen keräys) ja niiden vedet kulkevat yleensä puhdistuslaitteiden kautta. Turpeen toimitukset rekka-autoilla käyttökohteisiin tapahtuvat kaikkina vuodenaikoina ympärivuorokautisesti asiakkaiden tarpeen mukaan. Keskimääräisen vuosituotannon kuljettamiseen tarvitaan noin 520 perävaunullista autokuormaa. Kuljetukset kestävät vuosittain 1 2 kuukautta. Tukikohdassa ei ole kiinteitä rakennuksia. Tarvittaessa siellä voi olla urakoitsijoiden kevytrakenteisia varasto- ja taukotiloja, joissa ei ole viemäröintiä. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Keskimääräinen tuotantomäärä on noin m 3 tuotantokaudessa. Vuosittain tuotanto on lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdellut huomattavasti. Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi Koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä ja voiteluun moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa, ja voiteluaineita kuluu noin 250 litraa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Polvisuolla on seitsemän litran siirrettävää polttoainesäiliötä, joita säilytetään paloviranomaisen hyväksymissä paikoissa. Säiliöt ovat yhteis-

6 käytössä Kynkäänsuon kanssa. Polvisuon pintavalutuskentän pumppaamo on sähkökäyttöinen. 6 Vesien käsittely Tuotantoalueen vedet johdetaan sulan veden aikana pumppausaltaan 1 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle ja sieltä Kynkäänsuon viereistä eritysojaa Iso-Saviojaan ja edelleen Vitmaojaan ja Siuruanjokeen. Kun ei voida pumpata veden jäätymisen vuoksi, vedet johdetaan laskeutusaltaan 2 ja sulkulaitteen kautta em. lasku-uomien kautta Siuruanjokeen. Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon on tehostettu ojiin kaivetuilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset on kaivettu ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Ne on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Liikennejärjestelyt Polvisuolta rekat liikennöivät seututietä 849 Tannilan, Yli-Iin ja Kiimingin kautta Ouluun. Kuljetukset Kemiin menevät seututietä 849 Oijärven ja Kuivaniemen kautta. Tuotantokoneita siirretään Polvisuon tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana. Toiminnan lopettaminen Polvisuon turvetuotanto on aloitettu vuonna Tuotanto alueella tulee jatkumaan noin vuoteen Turvetuotannon lopettamiseen liittyvät toimet esitetään seuraavassa lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Polvisuon vesienkäsittely perustuu koko tuotantoalueella sarkaojarakenteisiin sekä sulan kauden aikaiseen pintavalutukseen. Pakkasaikana vedet johdetaan laskeutusaltaan ja sulkulaitteen kautta alapuoliseen vesistöön. Polvisuon tuotantolohkoilla ei ole tehty erillistä pintavalutuskentän tehon tarkkailua. Vuosina 2002 ja 2003 tuotantolohkoilta purkautunut vesi oli laadultaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen tarkkailusoiden keskimääräistä tasoa parempaa. Polvisuon vesien orgaanisen aineen ja typen pitoisuudet olivat vuonna 2002 alhaisemmat, mutta vuonna 2003 korkeammat kuin yhteistarkkailusoilla keskimäärin. Hakija on katsonut, että kyseiset vesienkäsittelymenetelmät vastaavat tämän päivän tietämyksen

7 mukaan Polvisuon olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Polvisuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 7 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan muun muassa varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioitsija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Polvisuolta tuotantovaiheessa lähtevän vedenlaatu vuosina 2002 ja 2003 sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen turvesoiden keskiarvo on esitetty seuraavassa taulukossa.

8 Taulukko. Polvisuolta tuotantovaiheessa vuosina 2002 ja 2003 lähteneen veden laatu sekä PPO:n alueen turvesoiden keskiarvo. 8 ph COD Mn Kok.P PO 4- P Kok.N NO 2+3 N µg/l NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kesä 2003 keskiarvo , , ,3 min 6, <2 460 < < 1,0 maks 6, ,2 n PPO, keskiarvo (n=17) 6, ,5 Kesä 2002, tuotanto keskiarvo < ,1 min <2 380 < <1,0 maks < ,5 n PPO keskiarvo 2002 (n= 13) PPO keskiarvo , ,2 Vuosina 2002 ja 2003 Polvisuon pintavalutuskentältä purkautuva vesi oli kiintoaineen, kokonaisfosforin ja raudan osalta selvästi PPO:n alueen tarkkailusoiden keskimääräistä tasoa parempaa. Yhteistarkkailusoilta lähtevän veden keskimääräiseen pitoisuustasoon verrattuna Polvisuolta valuvan veden orgaanisen aineen (COD Mn ) ja typen pitoisuudet olivat tuotantokaudella 2002 selvästi alhaisempia, mutta vuonna 2003 selvästi korkeampia. Veden määrä Polvisuon tuotantovaiheen virtaamia on tarkkailtu kuormitustarkkailuvuosien 2002 ja 2003 lisäksi vuosina Tuotantoaikana Polvisuon keskivaluma on vaihdellut välillä 4,6 13,7 l/s km 2, koko jakson keskimääräisen valuman ollessa 8,4 l/s km 2. PPO:n alueen turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa pintavalutuskentällisiltä tuotantosoilta on vuosina purkautunut vettä keskimäärin 11,3 l/s km 2. Vuosina Polvisuo oli kuntoonpanovaiheen tarkkailussa ja tällöin suolta valui vettä kesäaikana keskimäärin vain noin 3 l/s km 2. Vesistössä aiheutuva kuormitus Polvisuon vesistökuormituksen arvioinnissa käytettiin ensisijaisesti sieltä mitattuja arvoja. Tuotannonaikaista kuormitusta on lupakaudella tarkkailtu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon yhteistarkkailussa vuosina Polvisuon kuormitus on laskettu mitattuja ( ) ominaiskuormituksia ja PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden pitkän ajan ( ) ominaiskuormituskeskiarvoja käyttäen koko 136,1 ha:n tuotantoalalle. Tulokset ovat seuraavassa taulukossa.

9 Taulukko. Kuormitus laskettuna vuosien 2002 ja 2003 Polvisuon ominaiskuormitusten keskiarvoilla. Vertailuna on toisella rivillä PPO:n alueen soiden pitkän ajan ominaiskuormituksilla lasketut arvot. 9 Brutto COD Mn kg/d Kok.P kg/d PO 4 -P kg/d Kok.N kg/d NH 4 -N kg/d Fe kg/d Kiintoaine kg/d 41 0,02 0,00 1,7 0,0 3,2 2,5 44 0,07 0,02 1,9 0,2 6,7 Netto COD Mn kg/d Kok.P kg/d PO 4 -P kg/d Kok.N kg/d NH 4 -N kg/d Fe kg/d Kiintoaine kg/d 15 0,00 0,00 1,3 0,0 2,2 0,0 12 0,04 0,01 1,3 0,3 1,8 Polvisuolle vuosien 2002 ja 2003 tarkkailun perusteella arvioitu kuormitus vastaa happea kuluttavien aineiden (COD Mn ) sekä kokonaistypen kohdalla melko hyvin PPO:n alueen tarkkailusoiden pitkän ajan kuormituskeskiarvoilla laskettua kuormitusta. Kiintoaine- ja fosforikuormitus on ollut Polvisuolla vuosina 2002 ja 2003 selvästi pienempää kuin PPO:n alueen tarkkailusoilla jaksolla keskimäärin. Vitmaojan luonnonhuuhtouman avulla arvioiduissa Polvisuon nettokuormituksissa kiintoaine- ja fosforitulokset muodostuivat nolliksi. Polvisuon brutto- ja netto-ominaiskuormituksena talvella ja keväällä on käytetty Lapin ympäristökeskuksen alueella olevan laskeutusaltaallisen ympärivuotisena tarkkailusuona toimivan Lumiaavan vuosien ominaiskuormitusten keskiarvoa. Kesän ja syksyn ominaiskuormituksena on käytetty Polvisuon omien mittaustulosten perusteella laskettuja ominaiskuormitusarvoja. Polvisuon ominaiskuormitusarvot on kerrottu arvioiduilla jakson päivien lukumäärällä, jolloin on saatu ominaiskuormitus jaksoa kohden. Lisäksi on laskettu kuormitukset koko tuotantoalalle ja koko vuodelle. Edellä kuvatulla tavalla saatiin Polvisuon bruttovuosikuormitukseksi kiintoainetta noin 3,7 tn (2,7 tn), typpeä 0,78 tn (0,56 tn), fosforia 13 kg (1,2 kg) ja orgaanista ainetta (COD Mn ) 10,2 tn (2,7 tn). Nettokuormitusarvot ovat suluissa. Polvisuon turvetuotannon määrässä ei seuraavien vuosien aikana tapahdu muutoksia, vesiensuojelurakenteet toimivat hyvin eikä näköpiirissä ole niiden tehostamistarvetta, joten kuormitus säilyy tulevaisuudessakin nykyisellä tasolla. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalisti aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisvaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat ja säiliöt paikkoihin,

10 joissa vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Polvisuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa vaaraa pohjaveteen, koska kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodot rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Polvisuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. 10 Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen, mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaava puusto. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksessa jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turvepöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Polvisuolla pölyhaittaa asutukselle voi satunnaisesti esiintyä toimittaessa lohkon 1 itäosissa eli asutusta lähinnä sijaitsevilla tuotantosaroilla. Valtaosa tuotantoalueesta sijaitsee niin etäällä asutuksesta, ettei tuotantotoimien mahdollisesti aiheuttama pöly leviä asutukseen saakka. Ouluun suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin kesäasuttu talo on noin 600 metrin päässä työmaatien risteyksestä tien nro 849 varressa ja Kemiin suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin ympärivuotisesti asuttu talo on 1300 metrin ja kesäasuttu talo 800 metrin päässä työmaatien risteyksestä tien nro 849 varressa.

11 11 Melu Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostus aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutason metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita Polvisuon tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Hakijan tietoon ei ole tullut toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Jätteiden keräilypiste sijaitsee työmaan tukikohdassa. Sekajäte kerätään astioihin, joista se toimitetaan Kynkäänsuon tukikohtaan, jossa on sekajätteen keräilyastia. Öljyiset jätteet, jäteöljyt ja muut ongelmajätteet kerätään tukikohdassa oleviin astioihin, joista jätehuoltoyritys ne noutaa. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Polvisuon turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota ja metsää. Tuotantoalueelta on matkaa Mursunjärven Lamminperälle 1,5 km, Iso- Saviojalle 1,7 km, Savilammelle 2,4 km, Pikku Saarilammelle 2,5 km, Iso Saarilammelle 2,6 km, tuotantoalueen kaakkoispuolella olevalle pienelle lammelle 0,5 km ja Siuruanjoelle 7,4 km. Polvisuo sijaitsee Viitaojan (61.415), Vitmaojan (61.416) ja Oijärven lähialueen (63.021) valuma-alueilla. Viitaojan valuma-alueella on 81 % pintaalasta luokittelemattomia metsätalouden maita ja 16 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Vitmaojan valuma-alueella on 96 % pinta-alasta luokittelemattomia metsätalouden maita ja 4 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Oijärven lähialueen valuma-alueella on 60 % pinta-alasta luokittelemattomia metsätalouden maita ja 33 % vesialueita. Tuotantoalue sijaitsee Oijärven paliskunnan alueella. Alueen luonto ja suojelukohteet Lähimmät suojelualueet ovat Naturaan kuuluvat 2 kilometrin etäisyydellä lounaassa sijaitseva Viitaojanlatvasuo (FI ) sekä 1,2 kilometrin

12 etäisyydellä koillisessa sijaitseva Mursunjärvi-Lammasjärvi Matilanjärvi (FI ). Viitaojanlatvasuota ei ole vielä suojeltu eikä alue kuulu luonnonsuojeluohjelmiin. Suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena. Viitaojanlatvasuon Natura-alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvalla suoalueella. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen vedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura verkostoon kuuluvaan vesistöalueeseen tai suojelusuolle. Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärven aluetta ei ole suojeltu. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja/tai vesilain nojalla. 12 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin ympärivuotisesti asuttu talo sijaitsee Polvisuon tuotantoalueelta noin 600 m koilliseen, tien nro 849 ja Hepokankaalle johtavan tien risteyksessä. Tästä noin 200 m pohjoiseen tien nro 849 varressa on ympärivuotisesti asuttu talo. Lähimmät kesäkäytössä olevat talot (Halme ja Näsikumpu) sijaitsevat Polvisuolta noin 300 m itään. Välittömästi Polvisuon itäpuolella sijaitseva talo (Viimeinen) ei ole tällä hetkellä asuttu. Vesistön tila Virtaamat Vitmaoja saa alkunsa Vitmalammesta Lamminsuon läheisyydestä. Vitmaojan valuma-alueen pinta- ala on 155 km 2 ja järvisyys 0, 2 %. Vitmaojan virtaamat laskukohdassa Siuruanjokeen ovat: HQ 32 m 3 /s, MQ 1,5 m 3 /s, MNQ 0,19 m 3 /s. Siuruanjoen virtaamat Vitmaojan liittymän kohdalla ovat: HQ 555 m 3 /s, MQ 26 m 3 /s, MNQ 3,2 m 3 /s. Vedenlaatu Vitmaoja Vedenlaatutietoja on vuosilta Vitmaojan latvoilla on luonnonhuuhtouman seurantapaikka tarkoitukseen rakennetulla mittapadolla. Sen virtaama- ja vedenlaatutietojen perusteella lasketaan yleisesti turvetuotannon nettokuormitus. Vitmaojan veden happipitoisuus oli korkea ja kyllästysaste hyvä. Veden kiintoainepitoisuus oli kesällä 1 13 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli ajoittain runsaasti 8 53 mg/l. Happea kuluttavien aineiden huippupitoisuudet mitattiin kesän 1998 tulvien aikana. Kokonaisfosforipitoisuus oli kesällä µg/l, josta yli 50 % oli fosfaattimuodossa. Kokonaistyppeä oli kesäisin noin µg/l. A-klorofyllin pitoisuus oli 2 8 µg/l. Ravinteiden pitoisuussuhteiden perusteella typpiyhdisteet ovat minimitekijä. Veden väri oli korkeimmillaan vuoden 1998 kesätulvan aikana 500 mg Pt/l, keskimäärin väri on ollut 250 mg Pt/l ja minimissään 120 mg Pt/l. Luonnonhuuhtouman mittauspisteellä Vitmaojan latvoilla vedenlaatu oli useimpien tekijöiden suhteen samaa tasoa kuin ojan alaosan havainto-

13 paikoilla. Vuoden 1998 kesätulvan vaikutukset olivat alaosan pisteellä voimakkaammat kuin yläosan mittapadolla, jossa taas kesän 2000 poikkeusolosuhteet aiheuttivat suurimmat jaksolla mitatut kiintoaineen kokonaistypen, ammoniumtypen, kokonaisfosforin, fosfaattifosforin ja raudan pitoisuuden sekä suurimman COD Mn :n. Siuruanjoki Vesi on luonnostaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Luonnonhuuhtouman osuus vesistöön tulevasta ravinnemäärästä ja humuksesta on suuri. Valuma-alueesta 66 % on suota. Ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta tule maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä taajama- ja haja-asutuksesta. Siuruanjoen vedenlaatu on valtakunnallisen luokituksen mukaan v ollut tyydyttävä. Vuosien luokituksessa Siuruanjoen yleisen käyttökelpoisuuden luokka oli tyydyttävä. Vuosina 1995 ja 1996 sinilevien massakukinnot heikensivät vesistön käyttökelpoisuutta entisestään ja veden laatu laski paikoin välttävälle tasolle. Tämän jälkeen leväongelmia ei ole ollut. Vuosien mittausten mukaan Siuruanjoen veden kiintoainepitoisuus vaihteli erittäin laajasti alle 1 mg:sta/l 45 mg:aan/l talven ja kevään ääriarvoina jokisuussa, missä vaihtelut olivat suurimmat. Talvella mittaustulosten mediaani oli 2,7 mg/l, keväällä 5,1 mg/l, kesällä 3,7 mg/l ja syksyllä 2,9 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keväällä suurimmillaan ja syksyllä alimmillaan. Pienimmät fosforipitoisuuden keskiarvot olivat Tannilassa ja Alasiuruassa, mutta jokisuuhun tultaessa pitoisuustaso kohosi kaikkina vuodenaikoina. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 40 µg/l ja jokisuulla lähes 50 µg/l. Siuruanjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut varsin korkea. Valtakunnallisen yleisen vedenlaatuluokituksen tyydyttävän luokan kokonaisfosforipitoisuuden ylärajana on 50 µg/l, jonka ylittää mm. talven pitoisuustaso Siuruanjokisuussa ja Asmuntissa. Kokonaistypen pitoisuus oli Siuruanjoen kaikilla havaintopaikoilla samaa luokkaa. Yleisesti ottaen typpipitoisuus oli alimmillaan syksyllä ja suurimmillaan talvella ja keväällä. Kesällä suurimmat typpipitoisuudet mitattiin jokisuussa ja Tannilassa. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 600 µg/l, samoin jokisuulla. Kun maksimiarvojen keskiarvoa kohottava vaikutus otetaan huomioon, oli joen veden typpipitoisuus kesän normaalitilanteissa varsin tasainen Asmuntista jokisuuhun. Kemiallinen hapenkulutus vaihteli jokisuussa vuodenajoittain keskimäärin välillä 14,3 22,4 mg/l. Pienimmillään COD oli talvella ja suurin kesällä. Kesällä COD Mn oli Tannilassa keskiarvona 20 mg/l ja jokisuulla 22 mg/l. Siuruanjoen veden rautapitoisuuden vaihtelu selitti veden väriä kesällä ja syksyllä. Lievää rautapitoisuuden säännöllistä nousua mitattiin näinä vuodenaikoina joessa alavirtaan. Suurimmat rautapitoisuudet mitattiin talvella ja Siuruanjoessa on ollut satunnaisesti rautasakkaa talvella. Kesällä rautapitoisuus oli Tannilassa keskiarvona µg/l ja jokisuulla µg/l. 13 Kalatalous Vitmaojalla oli vuonna 2002 kalastustiedusteluun vastanneista kalastanut 11 kalastajaa. Kokonaissaalis oli 213 kg, josta haukea oli 54 %, ahventa

14 31 % ja särkeä 11 %. Loput saaliista oli madetta, harjusta ja taimenta. Talouksien keskisaalis oli 19 kg/talous. Keskisaalista nosti yhden talouden liki 100 kg saalis. Muutoin keskisaalis oli alle 12 kg/talous. Tiedusteluun vastanneet kommentoivat seuraavasti. "Varsinkin haukia pakastetaan talveksi. Puhtaassa vedessä hyvän makuinen kala? Nykyinen turvemäärä vedessä alkaa riittää. Varsinkin kesällä on makuvirheitä. Turvetuotanto aiheutti kalastuksen tuhon lopullisesti. Törmät liian risukkoiset ja likainen vesi. Vesi sameaa ja kalaa vähän." Vitmaojan laskun kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Tannilan osakaskunnalle. Siuruanjoen tärkeimmät saalislajit ovat vuotta 2002 koskeneen kalastustiedustelun mukaan hauki, ahven ja särki. Kalastus ja saalis painottui Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista saatiin katiskoilla, verkoilla ja heittovavoilla. Lohensukuisista lajeista eniten oli merkitystä kirjolohella, jota saatiin enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys on kasvanut vuonna 1997 aloitettujen istutusten myötä. Kalastustiedustelun mukaan keskimääräinen Siuruanjoesta kalastaneiden saalis oli vuonna 1995 ja 1999 runsas 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis oli 32,4 kg/talous. Keskimääräisessä saalissa lisääntyi eniten ahven ja särki. Harjuksen osuus saaliissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saaliiseen istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa tai vaikuttavat edelleen koskialueiden harjuksen esiintymiseen siten, etteivät ne viihdy alueilla, missä kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvistoon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräinen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalistarkastelun mukaan luotettavin on hauen verkkokalastuksen yksikkösaalis, joka on vaihdellut tarkastelujaksolla välillä g/kokukerta. Vuosittainen vaihtelu on ollut varsin vähäistä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan suurimmalle osalle vastaajista Siuruanjoesta saadun saaliin ruokataloudellinen tai virkistyksellinen merkitys oli vähäinen tai kohtalainen. Valtaosa vastaajista arvioi Siuruanjoen kalavetenä huonoksi tai välttäväksi. Kalastusta ja kalan käyttöä haittasi tiedusteluvastausten mukaan veden huono laatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen. Yleisimmin kommentoidut haitat olivat varsin samansuuntaisia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa. Vuoden 2002 tiedusteluun vastanneista oli ravustanut 17 taloutta, joilta 15:ta saatiin saalistietoja. Vastanneiden kokonaissaalis oli 978 rapua. Pyynnissä oli mertaa/talous. Keskisaalis oli 89 rapua/talous. Pääosa vastanneista oli ravustanut Siuruanjoesta Korpi- ja Mertajoen väliseltä alueelta. Yksi vastaaja oli ravustanut Vitma- ja Hepo-ojan väliseltä alueelta. Ilmeisesti rapukanta on vahvistunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta. Vuoden 1995 kalastustiedustelun mukaan oli saatu 8 ravun saalis Siuruanjoen alaosalta. Vuoden 1999 kalastustiedustelun mukaan oli Siuruanjoen ala- ja keskiosalla ravustanut 13 taloutta ja saalis oli 560 rapua. Pyynnissä oli keskimäärin 8 mertaa/talous. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosoille on lupapäätöksissä määrätty suokohtaisia kalatalousmaksuja. Maksuilla on hoitotoimia tehnyt Iijoen vesistön kalastusalue vuonna 1997 laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Hakemussuunnitelman liitteenä 3 olevan kalastusselvityksen mukaan Siuruanjokeen on kalaistutuksia tehty seuraavasti. 14

15 15 Laji Harjus 1 k ei saatavilla Kirjolohi Taimen > 2-v Kalatalousmaksuilla on istutettu Siuruanjoen pääuomaan vuosittain harjusta, kirjolohta ja taimenta vuodesta 1997 lähtien. Harjukset on istutettu kesän vanhana ja kirjolohet pyyntikokoisena. Kalatalousmaksujen käyttösuunnitelman mukaan maksuilla on tarkoitus vuosina istuttaa Siuruanjokeen 1-kesäisiä harjuksia 13 kohteeseen yhteensä poikasta vuodessa ja pyyntikokoisia kirjolohtia 6 kohteeseen yhteensä 450 kg vuodessa. Kalatalousmaksuja on em. istutuksia varten käytössä yhteensä 3 390,68 euroa/vuosi. Luvan saaja on maksanut Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 34/99/1) velvoittamana vuodesta 2000 alkaen kalatalousmaksua 800 mk vuodessa käytettäväksi kalakantojen hoitoon turvetuotantosoiden vesien vaikutusalueella. Maaperä ja pohjavesiolot Lähin luokiteltu pohjavesialue on 0,5 kilometrin etäisyydellä koillisessa sijaitseva Lamminkankaan III luokan pohjavesialue. Polvisuon tuotantoalueen läheisyydessä ei hakijan tietojen mukaan ole käytössä olevia kaivoja. Muut kuormittavat toiminnat Vitmaojan valuma-aluetta kuormittaa Polvisuon turvetuotantoalueen lisäksi Puutiosuon (84,2 ha), Pohjoisen Latvasuon (122,8 ha), Pikku-Saarisuon (20,9 ha) ja Kynkäänsuon (130,5 ha) turvetuotantoalueet. Muita kuormittajia ovat metsä- ja maatalous sekä vähäinen haja-asutus. Suurin osa Siuruanjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden kuormituksesta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina. Turvetuotannon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valunnasta.

16 Polvisuon tuotantovaiheen vaikutuksia vesistön ainepitoisuuksiin on arvioitu kuormituksen laimentumisena vesistön koko virtaamaan. Kuormituksena on käytetty Polvisuolta vuosina 2002 ja 2003 mitattuja arvoja ja rankkasadetilanteessa PPO:n alueen pintavalutuskentällisten tuotantosoiden pitkän ajan tuloksista poimittuja ylivaluman aikaisia kuormituskeskiarvoja. Tuotantopinta-alana on 136,1 ha ja valumana Siuruanjoen Leuankosken pitkän ajan keskiarvot. Laskennassa on käytetty luonnontilaiselle suolle ja tuotantosuolle samaa valumaa. Vaikka rankkasateen aikaiset kuormitukset ovat selvästi suurempia kuin Polvisuolla normaalisti tuotantokautena mitatut, on rankkasateen aikainen valumasuhde vieläkin suurempi, mikä aiheuttaa ylivalumatilanteeseen arvioitujen COD Mn :n ja kokonaistyppipitoisuuden laimenemisen pienemmiksi kuin tuotantokaudella. Laskennallisen vaikutusarvion mukaan Polvisuon kuormitus kohottaa fosforipitoisuutta Iso-Saviojassa etenkin rankkasadetilanteessa merkittävästi (Kok. P 2 5 µg/l, PO 4 -P 3 µg/l). Vitmaojan suulla fosforin pitoisuuslisäys on noin 1 % Vitmaojalla mitatusta kesän keskimääräisestä pitoisuustasosta (Kok. P 41 µg/l, PO 4 -P 24 µg/l). Polvisuolta lähtevässä vedessä fosforipitoisuuden taso on ollut tarkkailuvuosina 2002 ja 2003 Vitmaojaan nähden melko alhainen (Kok. P µg/l, PO 4 -P 2 5 µg/l), joten fosforin laskennallisen pitoisuusvaikutuksen toteutumista voidaan pitää ainakin Vitmaojassa epätodennäköisenä ja todellisuudessa suo laimentaa Vitmaojan fosforipitoisuutta. Laskennallinen typen lisäys on Iso-Saviojassa huomattava (Kok.N µg/l ja NH 4 -N 0 60 µg/l). Vitmaojan suulla pitoisuuslisäys, Kok.N µg/l ja NH 4 -N 0 6 µg/l, olisi Vitmaojan kesän keskimääräiseen pitoisuuteen (Kok. N 545 µg/l ja NH 4 -N 12 µg/l) nähden kokonaistypen osalta lievä (2 4 %), mutta ammoniumtypen osalta rankkasadetilanteessa huomattava (50 60 %). Vaikka Iso-Saviojan veden laadusta ei ole mittaustietoa, voidaan Polvisuolta valuvan veden korkeiden typpipitoisuuksien (Kok. N µg/l, NH 4 -N µg/l) perusteella arvioida laskennallisten vesistövaikutuksien vastaavan melko hyvin todellista tilannetta ja aiheuttavan selvää rehevöitymishaittaa alapuolisessa Iso Saviojassa ja lievää rehevöitymishaittaa Vitmaojassa. Kiintoaineen arvioitu pitoisuuskasvu on Iso-Saviojassa enimmilläänkin rankkasadetilanteessa vähäinen (0,7 mg/l). Vitmaojan suulla kiintoainelisäys muodostaa noin 2 % mitatusta kesän keskimääräisestä tasosta (4 mg/l). Polvisuolta purkautuvassa vedessä kiintoainepitoisuus on vuosina 2002 ja 2003 ollut Vitmaojan yläosankin tasoa alhaisempi (2 3 mg/l), minkä perusteella Polvisuon turvetuotannon ei voida katsoa lisäävän ainakaan Vitmaojan veden kiintoainemäärää. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) kasvaa Iso-Saviojassa enimmillään tuotantokaudella 4 mg/l. Vitmaojassa COD Mn -lisäys on kiintoaineen tapaan enää vähäinen. Polvisuolta valuvassa vedessä on vuosina 2002 ja 2003 mitattu selvästi korkeampi COD Mn (33 42 mg/l) kuin Vitmaojalla (24 26 mg/l), joten Polvisuon kuormitus todennäköisesti lisää liuenneiden humusyhdisteiden määrää ja sitä kautta mm. veden väriä alapuolisessa Iso-Saviojassa ja vähäisessä määrin myös Vitmaojassa. Siuruanjoessa Polvisuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset ovat joen korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden osalta. Siuruanjoen keskiosalla Alasiuruassa (S44) ja Tannilassa (S23) on jaksolla ollut kesäisin kokonaisfosforia noin 42 µg/l, kokonaistyppeä noin µg/l, kiintoainetta noin 4 5 mg/l ja (COD Mn ) on ollut noin mg/l. 16

17 17 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Ottaen huomioon alapuolisen vesistön vedenlaatu sekä asutuksen ja virkistyskäytön keskittyminen Siuruanjoelle Polvisuon turvetuotanto ei aiheuta muusta kuormituksesta ja vesistön yleisestä laadusta erotettavissa olevaa haittaa virkistyskäytölle. Hakijan arvion mukaan Vitmaojalla ei ole varsinaista virkistyskäytöllistä merkitystä. Siuruanjoen virkistyskäyttöä parannetaan Siuruanjoki kuntoon - hankkeella, jossa Vapo Oy on mukana. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan Polvisuon valumavedet aiheuttavat Vitmaojassa lievää rehevöitymishaittaa sekä vähäisessä määrin myös veden tummuutta. Lievä rehevöityminen voi ilmetä pyydysten tavanomaista nopeampana likaantumisena sekä kalojen makuhaittoina. Tärkein kalastusalue on Vitmaojan alaosa ja luontaisestikin korkeasta rauta- ja humuspitoisuudesta johtuen katiska- ja verkkopyydysten likaantuminen on nopeaa. Vuotuinen talouskohtainen saalis oli keskimäärin liki 20 kg, joten saaliilla on merkitystä kotitaloudessa. Saalislajisto on haukea, ahventa ja särkeä. Vitmaojasta on satu myös harjusta, mikä todennäköisesti on Siuruanjoen kantaa. Heikon vedenlaadun takia Vitmaojalla ei ole merkitystä Siuruanjoen harjuksen kutualueena. Vesistövaikutusarvion mukaan Polvisuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset ovat Siuruanjoessa jo ennestään korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden osalta, joten Polvisuon valumavedet eivät vaikuta Siuruanjoen kalastoon ja kalastukseen. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön esim. maatalouden vaikutuksista kalastukseen ja kalastoon. Oma vaikutus kalastukseen ja kalastoon on Siuruanjoella vuonna 1995 loppuunsaatetuilla koskikunnostuksilla, joiden vaikutukset eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään ja pohjaveteen eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat asutuksen ja vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle

18 vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin ympärivuotisesti asuttu talo on Polvisuolta noin 600 m koilliseen tien nro. 849 ja Hepokankaalle johtavan tien risteyksessä. Lähimmät kesäkäytössä olevat talot (Halme ja Näsikumpu) sijaitsevat Polvisuolta noin 300 m itään. Lähimmältä auma-alueelta (aumaus ja lastaus) on matkaa asutukseen noin 350 m. Lähimpiin taloihin ( metrin etäisyydellä) voi satunnaisesti muutamana päivänä tuotantokaudessa aiheutua vähäistä viihtyvyyshaittaa pölystä. Lähiasutuksen ja tuotantokentän välissä kasvaa metsää, joka vähentää pölyn leviämistä. Lähitalojen asukkaat eivät ole valittaneet pölystä tai melusta. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksen yhteydessä autoihin mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen eivät aiheuta haittaa, koska työmaatien läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Mahdollinen turvepöly on autoista karissut pääosin pois jo työmaatiellä, joten pölyhaittaa ei aiheudu. Ouluun suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin kesäasuttu talo on noin 600 metrin päässä työmaatien risteyksestä tien nro 849 varressa ja Kemiin suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin ympärivuotisesti asuttu talo on metrin ja kesäasuttu talo 800 metrin päässä työmaatien risteyksestä tien nro 849 varressa. 18 Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). Muut vaikutukset Polvisuon tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistuminen muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet muuttuvat kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Pohjois-Suomen vesioikeus antoi päätöksessään Vaasan hallinto-oikeuden vahvistaman lupamääräyksen, jonka mukaan eräiden Siuruanjoen valuma-alueella olevien turvetuotantoalueiden luvan saajat määrättiin yhteisesti tekemään liettymäkartoitus Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Määräys koski myös Polvisuota. Kartoitus on tehty kesällä Kartoituksessa löytyi Siuruanjoen pääuomasta 80 liettymää ja sivu-uomista ja vertailupisteistä yhteensä 17 liettymää. Osa liettymistä oli hiekkaliettymiä ja "hiekkapankkeja". Useimmissa Siuruanjoen liettymissä ei ollut turvetuotannon vaikutusta. Pahimmissa liettymissä (22 kpl) kahdessa oli turvetuotannon vaikutusta muita liettymiä enemmän. Kuusi liettymää oli sellaisia, joissa oli mukana ainakin osaksi turvetuotannon vaikutusta. Kartoituksessa ei kuitenkaan voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen, eikä liettymien alkuperän määritystä voitu varmuudella tehdä. Lupapäätöksen velvoittamina turvetuottajat jättivät Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle vuoden 2001 lopulla hakemusasiana esityksen Siuruan-

19 joen liettymien poistamisesta. Hakijoiden mukaan mikään liettymistä ei sijainnut siten, että voitaisiin selkeästi osoittaa sen muodostuneen suurimmaksi osaksi turvetuotannon vaikutuksesta. Hakijat esittivät, että tehty kartoitus ja syksyllä 2001 tehty Viitaojan suualueen ruoppaus katsottaisiin riittäväksi kompensaatioksi kaikista haitoista, joita turvetuotannon Siuruanjoella mahdollisesti aiheuttama liettyminen on aiheuttanut, eikä muita liettymiä Siuruanjoesta poistettaisi. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi liettymäasiasta lainvoimaisen päätöksen Päätöksessä ei määrätty toimenpiteitä Siurunajoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Turvetuotantoalueiden vesien johtamista koskeviin lupamääräyksiin määrättiin lisävelvoite, jonka mukaan Vapo Oy:n on mm. Polvisuon ympäristölupahakemukseen liitettävä selvitykset kartoitetuista liettymistä Polvisuon vesien laskukohdan alapuolisella lähivesialueella. Selvitykseen on liitettävä yhteenveto mahdollisista muutoksista liettymäkohteissa sen tuotantokauden loppuun saakka, jolloin hakemus saatetaan vireille ympäristölupavirastossa. Selvitykseen on liitettävä tarvittaessa esitys toimenpiteistä liettymisestä aiheutuvan haitan poistamiseksi. Elokuussa 2003 Siuruanjoella ja mm. Vitmaojalla tehtiin liettymäseuranta koskien mm. Polvisuota. Seurantakartoituksessa määritettiin kunkin suon lähivesialue, jolla sijaitsevat liettymät kartoitettiin uudelleen, eli mitattiin liettymän laajuus ja paksuus ja lisäksi liettymä valokuvattiin. Lähivesialueeksi luettiin myös sivu-uomien yhtymäkohta Siuruanjokeen. Kaikkiaan tarkastettiin koko Siuruanjoen alueella 43 liettymää, joista 35 oli varsinaisia seurantakohteita ja 8 vertailukohdetta. Uusia liettymiä havaittiin 5 kpl. Raportti vuoden 2003 liettymäkartoituksesta on hakemussuunnitelman liitteenä 7. Seuraavassa esitetty perustuu em. raporttiin. Polvisuon lähivesialue 9, joka on yhteinen Kynkäänsuon kanssa, sijoittuu Iso-Saviojaan, noin 2 km ennen Iso-Saviojan yhtymistä Vitmaojaan. Lähivesialueella 9 on liettymä P14. Lähivesialueella 9 vaikuttavina ihmistoimintoina ovat metsäojitus ja turvetuotanto. Vitmaojan kautta laskevat myös Kynkäänsuon, Pikku-Saarisuon ja Puutiosuon sekä Pohjoisen Latvasuon tuotantoalueiden vedet. Polvisuon ja Kynkäänsuon yhteisellä lähivesialueella 9 on liettymä P14. Tarkasteltu alue alkaa noin 10 m tierummun yläpuolelta. Ison Saviojan leveys on 4 m ja vesialueen leveys on 2 3 metriä. Vesisyvyys on cm. Purossa on kova kivipohja ja pohjalla on 0 10 cm (keskimäärin 2 cm) hiekkaliettymää. Uoman rannoilla on paikoin 5 15 cm hiekkaliettymiä, joiden seassa on lietettä. Uoman keskellä on 1 x 1,5 m:n hiekkapankki, jossa on hiekkaa cm vahvuudelta. Ylempänä on suvantopaikka, jossa virtaus on hieman hitaampaa. Vesiuoman leveys on noin 4 m ja vesisyvyys on cm. Uoman reunoilla on cm hienoa hiekkaa, jonka pinnassa on ohuelti turvelietettä. Esiintymän leveys on noin puoli metriä. Uoman pohja on kovaa kiveä ja soraa. Tarkastelualueen alapuolella uoman laidalla on leveämpi vanha hiekkapankki, jossa kasvaa nyt jo runsaana kastikkaa ja pajun taimia. Alueen koko on noin 1 x 7 m ja syvyys noin cm. Vuoteen 2001 verrattuna kohteella P14 liettymien vahvuus on keskimäärin jonkin verran vähentynyt, mutta yksittäisen pienen hiekkapankin vahvuus on ennallaan. Vitmaojan yhtymäkohdassa Siuruanjokeen (lähivesialue 3) sijaitsevat liettymät V5A ja V5B sekä alempana Siuruanjoessa L41. Vitmaojan suistoon vaikuttavia ihmistoimintoja ovat turvetuotannon lisäksi metsäojitus ja peltoalueet sekä asutus. Liettymäkohteella V5A, varsinaisessa Vitmaojan uomassa, suiston yläpuolella on kovalla pohjalla paikoin 5 10 cm hiekkaliet- 19

20 tymää. Veden syvyys on cm. Uoman laidalla, ennen uomassa olevaa voimakasta mutkaa (aivan mutkan alavirran puolella), on noin 1 x 5 metrin laajuinen hiekkaliettymä. Sen vahvuus on cm. Liettymä on ojan itärannan tuntumassa. Veden syvyys hiekkapankin kohdalla on 5 30 cm. Tämän liettymän alapuolella samalla puolen virtaa (kaakkoisrannalla) on toinen 1 x 5 metrin hiekkaliettymä, jonka vahvuus on cm. Veden syvyys on cm. Vuoteen 2001 verrattuna kohteella V5A liettymissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, ehkä aavistuksen liettymien vähenemistä. Liettymäkohteessa V5B Vitmaojan suistoalueella on noin 50 metrin matkalla erillinen, matalikon Siuruanjoesta erottama virta. Suistossa oleva hiekkaliettymä alkaa noin 5 m joen ja ojan välisen kannaksen kärjestä. Suistossa on Vitmaojan puoleisella 20 x 50 metrin laajuisella alueella hiekkaliettymää. Veden syvyys on cm. Hiekkaliettymän pinnassa on ohut laskeutuma turvelietettä (alle 0,5 cm). Uoman ja Siuruanjoen välissä liettymä V5B muodostaa vedenalaisen hiekkasärkän, jossa veden syvyys on vain 5 10 cm. Liettymä on tällä kohdin cm vahvuinen. Vedenalainen hiekkasärkkä jatkuu uoman itälaidalla siihen saakka, kunnes uoma kapenee ja yhtyy lopulta Siuruanjokeen. Joen puolella kosken alapuolinen virta on kuluttanut irtoaineksen mukaansa ja pohja on kivikkoa. Vuoteen 2001 verrattuna liettymän V5B maksimisyvyys on pienentynyt 10 cm. Liettymien laajuus on lähes ennallaan. Hiekkaliettymä L41 sijaitsee Siuruanjoessa noin 2 km Vitmaojan suusta alavirtaan. Joen kaakkoispuolella olevaan laajentumaan on kerääntynyt pohjalle noin 50 x 150 m hiekkapankki. Hiekkapankin vahvuus on keskimäärin 70 cm, vaihteluväli rannasta (ohuin rannassa) alkaen on cm. Virtauksen takia liettymän raja varsinaisen uoman puolella on selvä. Veden syvyys alueella on cm. Kohde L41 on Siuruanjoen pohjahiekkaliettymä. Liettymän aiheuttajana on joen liettymäkuormitus kokonaisuudessaan, jossa on mukana sekä joen luontainen liettyminen, että erilaiset ihmistoiminnan vaikutukset. Vuoteen 2001 verrattuna liettymässä L41 ei havaittu merkittäviä muutoksia. Lähivesialueella 9 vaikuttavia ihmistoimintoja ovat metsäojitus ja turvetuotanto ja Vitmaojan yhtymäkohdassa Siuruanjokeen (lähivesialue 3) lisäksi peltoalueet ja asutus. Eri toimintojen vaikutusta liettymiin ei voida eritellä. Lähivesialueella 9 kohteen P14 liettymät ovat hiekkaa ja paksuudeltaan vain 0 30 cm, hiekkapankkia (20 50 cm) lukuunottamatta. Kohteen hiekkaliettymien vahvuus on keskimäärin jonkin verran vähentynyt vuoteen 2001 verrattuna, mutta yksittäisen pienen hiekkapankin vahvuus on ennallaan. Liettymiä ei esitetä poistettavaksi. Vuoteen 2001 verrattuna lähivesialueella 3, Vitmaojan yhtymäkohdassa Siuruanjokeen, hiekkaliettymä V5A on ehkä aavistuksen pienentynyt. Nykyinen paksuus on cm. Hiekkaliettymän V5B maksimisyvyys on pienentynyt 10 cm, nykyinen paksuus cm. Laajuudeltaan liettymä on lähes ennallaan. Liettymiä V5A ja V5B ei esitetä poistettavaksi. Alempana Siuruanjoessa sijaitseva kohde L41 on pohjahiekkaliettymä, jonka aiheuttajana on Siuruanajoen liettymäkuormitus kokonaisuudessaan. Liettymää ei esitetä poistettavaksi. Vitmaojan ja Siuruanjoen lietekertymät aiheutuvat useiden eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutuksesta. Myös joen luontaiseen toimintaan kuuluu kiintoaineen kulkeutuminen ja kasaantuminen. Liettymäkartoituksissa ei voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen, vaan liettymien aiheuttajina ovat joen liettymäkuormitus ko- 20