ASIA LUVAN HAKIJA YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS. Nro 12/07/1 Dnro Psy-2005-y-190 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 12/07/1 Dnro Psy-2005-y-190 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Ternuvuoman turvetuotantoalueen ympäristölupa, Rovaniemi LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Vesien käsittely... 6 Varastointi... 7 Liikennejärjestelyt... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöhallintajärjestelmä... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Vedenlaatu... 9 Veden määrä...9 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous ja virkistyskäyttö Maaperä ja pohjavesiolot TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijan selvitys vesienkäsittelyn tehostamisesta Lapin ympäristökeskuksen lausunto vesienkäsittelyn tehostamisesta

3 Hakijan vastine Lapin ympäristökeskuksen vesienkäsittelyn tehostamista koskevaan lausuntoon Uusi tarkkailuohjelma Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys Lupamääräysten tarkistamisajankohdan perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattava päätös...38 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Sovelletut säännökset KÄSITTELYMAKSU... U 39 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut Ternuvuoman turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä enintään 146,0 hehtaaria. Alue on ojitettu pääosin vuonna 1984, kuntoonpanoa on jatkettu vuonna 2000 ja alue on ollut turvetuotannossa vuodesta Vedet johdetaan Kemijokeen laskevaan Ternujokeen 37,8 hehtaarin tuotantoalalta ympärivuotisesti laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän kautta ja muulta tuotantoalueelta ympärivuotisesti laskeutusaltaiden ja roudattomana aikana lisäksi pintavalutuskentän kautta. Hakemusasiakirjat on toimitettu ympäristölupavirastoon TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Ternuvuoman turvetuotantoalue sijaitsee Rovaniemen kaupungin länsiosassa noin 25 km kaupungin keskustasta länteen Hirvas Meltosjärvi metsäautotien varressa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 7/97/1 mukaan luvan saajan on vuoden 2005 loppuun mennessä jätettävä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että vesioikeus voi valvontaviranomaisen taikka vahinkoa tai haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä, että lupa raukeaa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 7/97/1 nojalla. Ternuvuoman tuotantoalue on valtion maalla. Vuokraoikeus on voimassa vuoteen 2022 saakka. Rovaniemen maakuntakaavassa (2002) Ternuvuoma on merkitty tuotannossa olevaksi turvealueeksi (EO 2649).

5 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Tarkoituksena on jatkaa Ternuvuoman turvetuotantoa auma-alueet mukaan lukien enimmillään 146,0 hehtaarin alalla (lohkot 1 4). Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus aurinkoa ja tuulta käyttäen, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelmänä on HAKU -menetelmä. Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdollisuuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Yleisimmin tämä toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella tai vastaavalla viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen loppuun hyödyntämistä alueilla, joissa turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös vähennetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirtoalueet toimivat yleensä tuotannon tukialueina mm. tuotantokentiltä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesienjohtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkäsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Ternuvuomalla ei vielä ole tehty massansiirtoja. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Pitkään tuotannossa olleilla kentillä turvekerros on ohut ja sen loppuun hyödyntäminen vaatii usein ojien vesienjohtokyvyn parantamista ulottamalla ojat tai osa ojista alapuoliseen kivennäismaahan saakka (ns. matalakenttäojitukset). Poistetut kivennäismaamassat joudutaan yleensä kuljettamaan tuotantokenttien ulkopuolelle, koska mahdollinen kivennäismaan sekoittuminen tuotettavaan turpeeseen heikentää tuotteiden laatua. Läjitysalueina voidaan hyödyntää myös työmaalla mahdollisesti olevia massansiirtoaloja. Alueelta tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan turvetta käyttäville asiakkaille, pääasiassa Stora Ensolle ja Metsä Botnialle Kemiin. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Ternuvuoman tuotantomäärä on noin m 3 jyrsinpoltto- ja palaturvetta tuotantokaudessa.

6 6 Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa ja voiteluaineiden noin 250 litraa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan pelastusviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Alueella ei käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. Vesien käsittely Ternuvuoman tuotantoalue on kokonaisuudessaan eristysojitettu. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Eristysojiin on kaivettu lietetaskut. Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon on tehostettu ojiin kaivetuilla lietesyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Lietesyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä. Lietesyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Mikäli ojia joudutaan kuivatussyistä syventämään kivennäismaahan (ns. matalakenttäojitukset), voidaan myös lietealtaat ulottaa turvekerroksen alapuolelle, mikäli kivennäismaa on laadultaan sellaista, että syvennykset eivät aiheuta lisääntynyttä eroosio- ja sortumisriskiä. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Kaikki laskeutus- ja pumppausaltaat varustetaan pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 5,6 ha eli 4,5 % valumaalueesta, valuntamatka 295 m, kaltevuus 0,1 ja turvevahvuus keskimäärin 2,2 m. Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 2,8 ha eli 7,4 % valuma-alueesta, valuntamatka m, kaltevuus 1,3 ja turvevahvuus keskimäärin 0,65 m. Pinta-alajakauma vesienkäsittely-yksiköittäin käy ilmi alla olevasta taulukosta. Taulukko. Ternuvuoman pinta-alajakauma vesien käsittely-yksiköittäin. Lohkottaiset pinta-alat, ha Ohituksen aikainen LOHKO Nro: Lohkon alkuper. pinta-ala Auma-alue tukialueet (allasalue ym.) 1 35,2 35,2 2,6 37,8 37,8 2 45,4 17,8 27,6 7,3 3,3 52,7 4,8 57,5 56,0 3 16,9 16,9 5,9 22,8 22,8 27,6 27,6 4 30,5 15,2 15,3 2,2 32,7 7,3 40,0 40,0 40,0 YHT 128,0 33,0 95,0 18,0 3,3 146,0 12,1 37,8 120,3 67,6 67,6 56,0 Yhteensä Tuotantokelp. ei tuotannossa Tuotannossa suojavyöhyke PVK 1 (ha) PVK 2 (ha) lask.allas 3 lask.allas 4 lask.allas 5

7 Lohkojen 2 4 vedet johdetaan kokoojaojia pitkin laskeutusaltaaseen 1, josta ne pumpataan jako-ojaan. Jako-ojasta vedet purkautuvat tasaisesti pintavalutuskentälle 1, josta kentän itäkulmassa olevan padon kautta laskuojaan ja siitä edelleen Ternujokeen. Varsinaisten tuotantolohkojen vesien lisäksi pintavalutuskentälle 1 johdetaan lohkojen 2 ja 4 koillisreunan ja tulvapenkereen väliin jäävän suojavyöhykkeen vedet. Lohkojen 2 4 vedet pumpataan pintavalutuskentälle roudattomana aikana. Pumppaamo on aggregaattikäyttöinen. Pintavalutuskenttä 1 on pengerretty, niin ettei sinne pääse ulkopuolisia vesiä ja vesi purkautuu hallitusti rummun kautta laskuojaan. Silloin kun vesiä ei voida jäätymisen vuoksi pumpata, johdetaan ne laskeutusaltaiden 3 5 kautta Ternujokeen. Lohkon 1 vedet johdetaan laskeutusaltaan 2 kautta tuotantoalueen eteläpäässä olevalle pintavalutuskentälle ympärivuoden painovoimaisesti. Sieltä ne purkautuvat metsäojaan ja edelleen Ternujokeen. Ternujoen ja tuotantoalueen väliin on rakennettu tulvapenger Lapin ympäristökeskuksen laatiman ja hyväksymän suunnitelman mukaan korkeuteen N ,50 m. Penkereen sijaintia on muutettu Pohjois-Suomen vesioikeuden hyväksymästä suunnitelmasta Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Alkuperäisen penkereen rakennuskohdan ja nykyisen penkereen välinen alue on jätetty suojavyöhykkeeksi. Vuoden 2002 poikkeuksellinen tulva pääsi osittain tuotantoalueelle. Tämän seurauksena Lapin ympäristökeskus antoi tuotannon rajoituksen ja yhdessä hakijan kanssa sovittiin penkereen korotuksesta tasoon N ,70 m. Samalla sovittiin Ternujoen vedenkorkeuden mittauspaikka. Penger korotettiin maaliskuussa Penkereen korkeus mitattiin toukokuussa ja syksyllä vuonna Penkereen todettiin painuneen korotusta edeltäneeseen tasoon. Hakija on ympäristökeskukselle esittänyt, ettei pengertä enää koroteta, koska lisäpainumista on vaikea ennakoida. 7 Varastointi Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan pelastusviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Nostettu turve varastoidaan tuotantoalueella olevilla neljällä auma-alueella. Niiden yhteispinta-ala on 18,0 ha. Liikennejärjestelyt Turve kuljetetaan Ternuvuomalta käyttökohteisiin pääosin talven pakkaskausina ja keväällä. Toimitusjaksolla turvetta lastataan ja ajetaan tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Turve lastataan pyörä- ja kauhakuormaajalla sekä kuljetetaan perävaunullisilla rekka-autoilla. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 310 autokuormallista. Turvekuljetukset suuntautuvat työmaatieltä Hirvaan metsäautotielle ja edelleen Rovaniemi Kemi valtatielle. Kuljetusten lisäksi alueella on vähäistä henkilöautoliikennettä. Tuotantokoneita siirretään ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja tuotantokauden aikana.

8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Ternuvuoman turvetuotantoalueen vedet käsitellään 37,8 hehtaarin alalta ympäri vuoden laskeutusaltaalla ja pintavalutuksella sekä 108,2 hehtaarin alalta sulan maan aikana laskeutusaltailla ja pintavalutuksena. Kun vettä ei voida jäätymisen takia pumpata, johdetaan vedet laskeutusaltaiden kautta vesistöön. Hakemuksen mukaan nykyinen vesien käsittelymenetelmä vastaa tämänhetkisen tietämyksen mukaan Ternuvuoman olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Hanke ei hakemussuunnitelman mukaan aiheuta pöly- tai meluhaittoja asutukselle, koska läheisyydessä sitä ei ole. Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestetään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutuminen maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Ternuvuoman toiminnassa sovelletaan vesienkäsittely, pöly ja melu, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä parasta käytäntöä (BEP). 8 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatuja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnin ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turvetuotantoalueen valumavesi sisältää rautaa, joka yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin.

9 9 Vedenlaatu Ternuvuoma on ollut kuluneella lupakaudella pääasiassa kuntoonpanovaiheessa, joten tuotannon aikaisesta kuormituksesta ei ole saatavilla tietoa. Kuntoonpanovaiheen tarkkailu loppui vuonna 2003, jolloin varsinaisia kuntoonpanotöitä ei alueella enää tehty. Vuoden 2003 päästötarkkailutuloksien voidaan tietyin varauksin katsoa kuvaavan tuotantovaiheen vedenlaatua. Se vaihtelee vuosittain huomattavasti, minkä vuoksi tuotantoalueelta lähtevän veden laatu tuotantoaikana (touko-syyskuu) on arvioitu Lapin ympäristökeskuksen alueen yhteistarkkailun pintavalutuskentällisten tuotantosoiden vuosien vedenlaatutulosten mukaan. Ternuvuoman pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu (kiintoaine 3,3 mg/l, COD Mn 25 mg/l, Kok. N 903 µg/l ja Kok. P 20 µg/l) oli kesällä 2003 selvästi parempi kuin pintavalutuskentällisillä tuotantovaiheen tarkkailusoilla vuosina keskimäärin (kiintoaine 5,1 mg/l, COD Mn 25 mg/l, Kok. N µg/l ja Kok. P 76 µg/l). Veden määrä Turvetuotantoalueen lumet sulavat keväällä yleensä aikaisemmin kuin muulta valuma-alueelta, jolloin sieltä tuleva huippuvalunta on ehtinyt tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa. Näin ollen turvetuotantoalueet eivät kasvata vesistöjen kevättulvaa. Ternuvuomalla ei ole mitattu valumaa varsinaisena tuotantoaikana, minkä vuoksi keskimääräinen valuma on arvioitu pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden valumien mukaan. Tuotantokauden keskimääräinen valuma Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisillä tarkkailusoilla on vuosina ollut 12,1 l/s km 2, ja vesistöön johdettavien kuivatusvesien määrä on ollut keskimäärin 15 l/s. Keskimääräinen valuma on pysynyt melko tasaisena lukuunottamatta vuotta 2004, jolloin tarkkailusoiden valuma oli lähes kaksinkertainen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Ternuvuoman kesän 2003 keskimääräinen valuma, 13,0 l/s km 2, oli selvästi pienempi kuin tarkkailusoilla keskimäärin vuosina Vesistössä aiheutuva kuormitus Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Luonnonhuuhtoutumana on vähennetty seuraavat pitoisuudet: kiintoaine 2 mg/l, kokonaistyppi 500 µg/l ja kokonaisfosfori 20 µg/l. Ternuvuoman tuotantokauden aikainen kuormitus on arvioitu pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden perusteella. Kun suolta lähtevästä bruttokuormituksesta on vähennetty luonnonhuuhtouman osuus, saadaan suon nettokuormitus. Kuormitusarvion mukaan Ternuvuoman tuotantokauden aikainen (kesä syyskuu) nettokuormitus on: kiintoaine 0 kg/vrk, COD Mn 0 kg/vrk, kokonaistyppi 1,1 kg/vrk ja kokonaisfosfori 0,06 kg/vrk. Ternuvuoman bruttokuormitus tuotantokautena on: kiintoaine 7,3 kg/vrk, COD Mn 37,2 kg/vrk, kokonaistyppi 2,2 kg/vrk, kokonaisfosfori 0,11 kg/vrk. Vuositasolla Ternuvuoma nettokuormitukseksi on arvioitu: kiintoaine kg, COD Mn 369 kg, kokonaistyppi 487 kg ja kokonaisfosfori 27 kg. Vastaavasti bruttovuosikuormitus on: kiintoaine kg, COD Mn kg, kokonaistyppi 904 kg ja kokonaisfosfori 42 kg. Tuotantoalueen kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntaoloista. Ylivalumatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana kautena valunta saattaa loppua kokonaan, jolloin kuormitusta ei synny.

10 10 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotannosta ei aiheudu normaalisti päästöjä maaperään. Öljyä, poltto- ja voiteluaineita voi päästä maaperään onnettomuustilanteissa tai koneiden ja laitteiden rikkoontuessa. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa onnettomuuden aiheuttama vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa, eikä se voi päästä ojia myöten vesistöön. Ternuvuoman turvetuotanto ja sen edellyttämien poltto- ja voiteluaineiden varastointi eivät sijoitu pohjavesialueelle, joten pohjaveden pilaantumisen vaaraa ei aiheudu. Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turvepöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Melu Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana", mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta

11 Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). 11 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Toiminnasta syntyy vuosittain sekajätettä, jäteöljyä ja öljyisiä jätteitä. Työmaan tukikohdassa on jätekeräystä varten keräysastiat erilaatuisille jätteille. Jäteöljyt ja muut öljyiset jätteet toimitetaan Ekokem Oy:lle. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Siitä käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettajat sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Ternuvuoman turvetuotantoalue sijaitsee Petäjäskosken valuma-alueella (65.13) ja edelleen Ternujoen valuma-alueella (65.133). Ternujoen valuma-alue on 265 km 2 ja järvisyys 0,4 %. Ternujoki saa alkunsa valumaalueensa ojitetusta suomaastosta ja siihen laskevista latvavesistä Tiskijoesta ja Mustijoesta. Joen leveys vaihtelee latvaosan ja alaosan välillä (5 220 m) ja pituutta sillä on noin 20 km. Suoperäisestä ja käsitellystä valuma-alueesta johtuen Ternujoen vesi on humuspitoista ja väriltään ruskeaa. Ojitukset lisäävät osaltaan vähäjärvisen jokivesistön virtaamien ja vedenlaadun vaihtelua. Ternujoen valuma-alueen soita on ojitettu ja metsiä hakattu laajalti luvulta lähtien. Maataloutta ei joen varrella enää juurikaan harjoiteta. Ternujoen kautta Kemijokeen laskee vesiä myös Suksiaavan turvetuotantoalueelta ja turvetuhkan varastointialueelta lähellä jokisuuta. Ternujoen alaosaan vaikuttaa Kemijoen Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaan säännöstely noin 2 km:n matkalla. Ternujoen valuma-alueen maankäyttö jakaantuu seuraavasti: luokittelemattomat metsätalousmaat 98 %, turvetuotantoalueet 0,8 %, vesialueet 0,6 % ja pellot 0,2 %. Ternujoki ja sen sivujoki Mustijoki virtaavat noin kolmen kilometrin matkalla noin metrin päässä turvetuotantoalueesta. Ternujoen ja turvetuotantoalueen välissä noin 100 metrin päässä tuotantoalueesta on noin 0,15 hehtaarin Vuomanlampi. Ternuvuoman turvetuotantoalue on Palojärven paliskunnan alueella. Alueen luonto ja suojelukohteet Lähimmät luonnonsuojelualueet ovat Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alue 4,6 kilometriä tuotantoalueesta länteen ja Louevaaran Natura-alue noin 5,2 kilometriä tuotantoalueesta lounaaseen.

12 12 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähimpiin asuinrakennuksiin on tuotantoalueelta matkaa 1,4 km ja kuljetusreitin varrella noin 3,5 kilometriä. Tuotantoalueelta alavirtaan on lähin rantakiinteistö noin 3,9 kilometrin päässä pintavalutuskentän 1 purkupisteestä. Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Ternujoen virtaamia arvioidaan Kemijoen Valajaskosken virtaamanmittauspisteen aineiston perusteella. Mittauspiste sijaitsee Niskanperän alueella(65.132)noin 10 km ylävirtaan Ternuvuoman liittymästä Kemijokeen. Mittauspisteellä valuma-alue on km 2 ja järvisyys 4,5 %. Virtaamaaineisto perustuu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan tietoihin vuosilta Tulokset ovat seuraavat. Ternujoki ennen laskua Kemijokeen F=266 km 2 Talvi MQ = 1,8 m 3 /s, Mq = 7,0 l/s/km 2 Kevät MQ =5,8 m 3 /s, Mq =21,7 l/s/km 2 Kesä MQ = 3,0 m 3 /s, Mq =11,3 l/s/km 2 Syksy MQ = 2,5 m 3 /s, Mq =9,4 l/s/km 2 Tuotannon aikainen MQ = 3,7 m 3 /s, Mq = 14,1 l/s/km 2 Kesän ylivaluma MHQ =8,1 m 3 /s, MHq = 30,4 l/s/km 2 Vedenlaatu Kemijoki, Ternu, Ternujoki laskussa Kemijokeen F= km 2 Talvi MQ = 334 m 3 /s Kevät MQ = m 3 /s Kesä MQ = 539 m 3 /s Syksy MQ =448 m 3 /s Tuotannon aikainen MQ = 672 m 3 /s Kesän ylivaluma MHQ = m 3 /s Vesistöjen luokittelu ja luonnehdinta perustuu tavallisimmin muutamien vedestä mitattavien aineiden määrään. Tavallisimpia tarkasteluparametreja ovat veden väriluku, sameus, näkösyvyys, kokonaisfosfori, a-klorofylli ja veden happipitoisuus, jotka ovat keskeisellä sijalla myös arvioitaessa vesien yleistä käyttökelpoisuutta. Nämä muuttujat soveltuvat varsin hyvin myös turvetuotannon vaikutusten seurantaan, sillä vedet sisältävät yleensä luonnontilaa enemmän ravinteita (fosfori ja typpi), rautaa sekä humusaineita. Vesistötarkkailua on Ternujoella tehty ennen Ternuvuoman turvetuotantoalueen kuntoonpanoa eli vuosina ja kuntoonpanon aikana vuosina Ternuvuoman vertailupisteenä on Tiskijoen tarkkailupiste (p1). Ternuvuomalta alavirtaan Ternujoen vedenlaatua on tarkkailtu Piimäkallion kohdalla (p2) ja Suksiaavan turvetuotantoalueelta alavirtaan (p3). Ternujoen kiintoainepitoisuus on kesäaikana ollut ilmeisesti virtaamatilanteesta riippuvainen, mutta keskimääräiset pitoisuudet ovat olleet kaikilla

13 em. havaintopaikoilla samalla tasolla eli keskimäärin 6 mg/l. Talvisin Ternujoen alimmalla havaintopisteellä veden kiintoainepitoisuus on ollut selvästi pienempi kuin muilla havaintopaikoilla. Vuosien tarkkailutulosten perusteella kiintoainepitoisuuksissa on havaittavissa laskeva kehityssuunta Piimäkallion kohdalla. Ternujoen vesi on yleiseltä tasoltaan lievästi hapanta. Veden ph on ollut alimmillaan (5,1) Tiskijoen pisteellä ja ylimmillään (7,3)Ternujoen alimmalla havaintopisteellä. Ternujoen keskimääräinen väriarvo (noin 150 mg Pt/l) ja humuspitoisuus (COD Mn mg/l) ovat tarkkailujakson aikana ilmentäneet pääosin tyypillistä suopitoisen valuma-alueen vettä. Korkeimmat väriarvot on havaittu ylimmällä havaintopisteellä Tiskijoella. Kokonaistypen pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä keskimäärin samansuuruisia (kesällä noin 500 µg/ ja talvella noin µg/l). Ammoniumtypen taso oli matala eikä muuttunut Ternuvuomalta alavirtaan kesällä lainkaan ja talvella vain vähän. Kokonaisfosforipitoisuus oli Ternuvuomalta alavirtaan yleensä pienempi tai samaa tasoa kuin muilla havaintopaikoilla eli keskimäärin µg/l. Mineraaliravinteiden runsaussuhteiden sekä kokonaistypen/fosforin suhteiden perusteella voidaan arvioida vesistön perustuotannon minimiravinnesuhteita, eli saadaan tietoa siitä, mikä ravinne rajoittaa kasvua. Ravinteiden tasapainosuhdetarkastelun perusteella typpi ja fosfori saattavat ajoittain rajoittaa kasvua yhdessä. Kokonaisravinteiden suhteessa (N/P) arvo on luokkarajassa, jossa minimiravinteena on joko typpi tai fosfori. Mineraaliravinteiden suhteessa arvo on niin ikään luokassa, jossa molemmat ravinteet rajoittavat kasvua. Kokonais- ja mineraaliravinne suhteessa rajoittavaksi tekijäksi muodostuu kuitenkin fosfori. Koska kyseessä on virtavesi, niin kasvua rajoittavien tekijöiden tarkasteluun tulee ottaa mukaan myös fysikaaliset tekijät. Virtavesissä kasvua rajoittaviksi tekijöiksi saattavat muodostua myös valo ja lämpötila. Tällöin perustuotanto ei välttämättä pääse kohoamaan korkeaksi, vaikka ravinteita olisikin runsaasti saatavilla. Ternujoki on etenkin latvaosiltaan kapea ja mahdollisesti osittain puuston varjostama, joten näillä alueilla lämpötila ja valo saattavat rajoittaa kasvua. Joen alaosa sen sijaan on uomaleveydeltään huomattavasti suurempi, joten tällöin ainakaan valon määrä ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi. Tosin leveästä alaosasta löytyy oletettavasti myös syvempää vettä, joten Ternujoen tumma vesi asettaa näillä alueilla tietyt syvyyssuuntaiset rajoitukset perustuotannolle. Tarkkailujakson loppupuolen (2003) veden yleinen käyttökelpoisuus oli Ternuvuoman ylä- ja alavirranpuolisilla tarkkailupisteillä luokassa tyydyttävä. Veden värin ja kokonaisfosforin suhteen vedenlaatu oli ajoittain luokassa hyvä. Ravinteiden osalta joen vesi oli rehevyysluokassa lievästi rehevä. Ternujoen vedenlaatu on pysytellyt suhteellisen tasalaatuisena koko tarkkailujakson ajan. Tiskijoen vertailupisteen vedenlaatuun verrattaessa merkittäviä eroja ei esiinny, joten Ternujoen vesi edustaa valuma-alueensa vesistöille tyypillistä vedenlaatua. 13 Kalatalous ja virkistyskäyttö Kalatalous Vesialue Ternuvuomalta alavirtaan kuuluu Ala-Kemijoen kalastusalueeseen. Vesialueiden kalastusoikeuksia hallitsee Muurola-Jaatilan osakaskunta. Vesialueita omistavat myös Metsähallitus, Kemijoki Oy ja seuraavat tilat: RN:o 126:27, RN:o 126:23, RN:o 126:23 ja RN:o 125:0.

14 Ternuvuoman turvetuotantoalueen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtu vuodesta 1997 lähtien kolmen vuoden välein. Tarkkailu koostuu sähkökoekalastuksista ja kalastustiedusteluista. Kalastus on keskittynyt Petäjäisen säännöstelyaltaan vaikutusalueelle, jossa vastaajista oli kalastanut 11. Neljä vastaajaa oli pyytänyt ylempänä Ternujoella. Vuonna 2003 kalastus ajoittui Ternujoen alaosalla avovesikaudelle ja aktiivisin kalastuskuukausi oli kesäkuu, jolloin keskivertokalastajalle kertyi lähes kahdeksan pyyntipäivää. Muita tärkeitä pyyntikuukausia olivat syys- ja lokakuu. Vähäisintä kalastus oli tammi helmikuussa. Ternujoen yläosalla kalastusta oli pelkästään kesäkuukausina ja kalastuspäiviä kertyi eniten elokuulla. Ternujoen alaosalla kalastaneiden 11 talouden kokonaissaalis oli kg, josta haukea oli 47 %, särkeä 21 % ja ahventa 15 %. Saaliissa oli kirjolohta ja taimenta yhteensä 10 %. Madesaalista sai muutama yksittäinen henkilö, eikä saaliissa tapahtunut selvää kasvua kuten muilla lajeilla. Saaliista saatiin 64 % verkoilla. Alle 45 mm:n verkoilla saatiin etenkin särkeä ja 45 mm harvemmilla verkoilla lähinnä haukea. Seuraavaksi merkittävimmät pyydykset olivat katiska (14 % saaliista) ja heittovapa (11 % saaliista). Kolmen talouden vuosisaalis oli huomattavan suuri ( kg), mikä nosti keskisaaliin 96 kg:aan. Muilla talouksilla saalis oli keskimäärin 40 kg. Yksi talous ei saanut saalista ollenkaan. Ternujoen yläosan saaliit olivat selvästi vähäisempiä. Neljän kalastaneen saalis oli yhteensä 35 kg, josta haukea oli 35 % ja kirjolohta 32 %. Harjussaalis oli vain muutama kilo, kuten aikaisempinakin tiedusteluvuosina. Tiedusteluun vastanneista oli Ternujoen alaosalla ravustanut vain yksi, vaikka alueella on tiettävästi muutama ravustava henkilö. Ravustaja oli saanut 20 merralla (pyyntiponnistus 400 kokukertaa) 100 rapua. Vuonna 2003 Muurola-Jaatilan osakaskunnan esimiestä haastateltiin puhelimitse Suksiaavan turvetuotantoalueen ympäristölupahakemukseen liittyen. Rapuja on havaittu runsaasti rautatiesillasta ylävirtaan ja viimevuosina alueelta on siirtoistutettu pieniä rapuja Kemijokeen. Suksiaavan vettä samentavat vaikutukset olivat esimiehen mukaan havaittavissa aikoinaan lähinnä kuntoonpano- ja kaivutöiden aikana. Vuoden 2003 kesä- ja joulukuun välisenä aikana Kemijoki Oy ruoppasi jokiuomaa Valajaskosken voimalaitokselta alavirtaan. Ruoppauksista aiheutui runsasta kiinto-ainekuormitusta ja veden samennusta, mikä havaittiin Ternujokisuulla asti. Ruoppauksilla voi tulevaisuudessa olla jonkinlaista vaikutusta myös Ternujokisuun rapukantaan. Vuoden 2003 tiedusteluun vastanneet arvioivat Ternujoen alaosaa kalavetenä pääosin arvosanalla "tyydyttävä". Vastaajien mielestä Ternujoki on kalavetenä edelleen hieman huonontunut tai pysynyt entisellään. Vastaukset ovat varsin samanlaisia kuin aikaisemmissa tiedusteluissa koko Ternujoella. Ternujoen yläosaa vastaajat arvioivat välillä tyydyttävä huono. Arvosana "välttävä" sai eniten vastauksia. Muutossuuntaa koskevaan kysymykseen vastaajat arvioivat Ternujoen yläosan vuodesta 2000 huonontuneen tai pysyneen ennallaan. Kalastushaitoista tulivat selvimmin esille verkkopyydysten nopea likaantuminen, huono vedenlaatu sekä pyyntiä haittaavat risut ja kannot. Myös 14

15 vuosien 1997 ja 2000 tiedusteluissa nämä haitat olivat merkittävimpiä. Saaliskalojen makuhaitoista mainitsi vain yksi kalastaja. Vedenkorkeus on vaihdellut Ternujoen sähkökalastuksissa varsin paljon. Vuonna 1997 vesi oli kaikkein alhaisimpana. Vuonna 2000 joki oli selvästi tulvassa ja toista koealaa jouduttiin siirtämään kovan virtaaman vuoksi. Vuonna 2003 oli jälleen vähävetinen kesä, vedenkorkeus oli kalastustilanteessa normaali ja olosuhteet erinomaiset. Vesi oli varsin lämmintä (yli 20 C) ja useita asteita edellisiä kalastuskertoja lämpimämpää. Erilaiset kalastusolosuhteet vaikuttivat kalalajien esiintymiseen koealoilla, mikä on huomioitava eri vuosien tuloksia vertailtaessa. Vuoden 2003 saalis oli aikaisempien vuosien tapaan harjuksenpoikasia, mutuja ja kivisimppuja. Mutuja oli kohtalaisen runsaasti ja kivisimppujenkin tiheydet olivat jonkin verran korkeammat kuin aikaisempina kalastusvuosina. Saaliiksi saatiin myös muutama hauki sekä yksi made. Taimenenpoikasia ei vuosien sähkökalastussaaliissa ole esiintynyt kertaakaan. Ylemmällä koealalla harjusten poikasmäärä oli 8,4 kpl/aari. Myös koealan ulko-puolella havaittiin muutamia poikasia. Vuoden 1997 tiheysarvo oli huomattavan suuri (25 kpl/aari). Siihen vaikutti kuivana aikana kalastettu vähäinen koskipinta-ala (52 m 2 ). Koealalla 2 harjuksen kesänvanhoja poikasia oli erityisen runsaasti ja tiheydet (16,1 kpl/aari) olivat moninkertaisia edellisiin kalastuskertoihin verrattuna. Vahvasta harjuskannasta kertoo myös vanhempien ikäryhmien esiintyminen saaliissa. Yleensä 1+ ja sitä vanhemmat yksilöt pakenevat herkästi sähkökentän ulkopuolelle, mikäli sulkuverkkoja ei käytetä. Kivisimpputiheydet pysyivät koealalla 2 aikaisempien kalastuskertojen tasolla. Mututiheys oli hieman suurempi kuin vuonna Mahdollisesti lämmin vesi ja aurinkoinen hellesää vaikuttivat haukien tavallista runsaampaan esiintymiseen koealalla. Madetta ei nyt havaittu ollenkaan. Vuosien 1989, 1990 ja 1991 sähkökoekalastuksissa yksikesäisten harjusten keskimääräinen tiheys oli Ternujoella 2,3 3,3 kpl/aari. Näihinkin tiheyksiin nähden vuonna 2003 kalastettujen koealojen keskimääräinen harjuksen yksikesäisten poikasten tiheys (12,2 kpl/aari) on huomattavasti korkeampi. Yksikesäisten harjuksien keskipituus oli vuoden 2003 heinäkuun 22. päivänä 5,9 cm. Vuoden 2000 kalastuskerralla (tulva) poikasten keskipituus oli heinäkuun puolivälissä 4,1 cm ja kuivana kesänä 1997 elokuun alkupuolella 6,5 cm. Ternujoen tiedustelun kalastajajoukkoa "päivitettiin", joten kalastajissa tapahtui vaihdoksia. Uudessa tiedustelujoukossa oli huomattavasti aktiivisempia kalastajia. Tämä ilmeni myös tiedustelun kokonaissaaliissa. Se oli lähes viisinkertainen aikaisempaan verrattuna. Kalastus keskittyi Ternujoen alaosalle Petäjäisen altaan sännöstelyn vaikutusalueelle ja on Ternujoen yläosalla edelleen varsin vähäistä. Hakija on istuttanut vuodesta 1997 lähtien Ternujokeen Suksiaavan ylävirranpuolisille vesialueille Ternuvuoman velvoitteena 150 pyyntikokoista kirjolohta vuosittain. Merkittävimmät saalislajit Ternujoella olivat edelleen hauki, särki ja ahven. Velvoitteina istutettua kirjolohta ja taimenta esiintyi kalastajien kokonaissaaliissa 10 %. Joen yläosalla kirjolohi oli nyt hauen 15

16 Maaperä ja pohjavesiolot ohella merkittävin saalislaji. Harjuksen saalismäärä säilyi edelleen edellisvuosien kaltaisena. Sähkökalastusten perusteella harjuksen lisääntyminen Ternujoessa onnistuu hyvin. Vahvaan kantaan viittaavat sähkökalastussaaliissa esiintyneet kookkaat harjusyksilöt. Mitä todennäköisimmin harjuksen poikastuotanto on nykyään paremmalla tasolla kuin ja 1990-lukujen taitteessa. Hyvälaatuisissa vesissä viihtyviä mutuja ja kivisimppuja tavataan Ternujoessa edelleen runsaasti. Virkistyskäyttö Ternujoen virkistyskäyttö on aika runsasta. Ternujoen varressa on muutama ympärivuotisesti asuttu ja kymmenkunta vapaa-ajan kiinteistöä. Joen virkistyskäyttö on normaalia lähialueiden asukkaiden vesistön käyttöä kalastukseen, veneilyyn ja uintiin. Joen vettä käytetään saunavetenä. Jokeen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta ja luvanvaraista kalastusta harrastetaan jokialueella säännöllisesti. Lähin pohjavesialue sijaitsee noin 2,6 km lounaaseen turvetuotantoalueelta. Se on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (I). Koska tuotantoalueen läheisyydessä ei ole asutusta, ei siellä sijaitse myöskään kaivoja tai muita vedenottamoita. 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, humus ja ravinteet (typpi ja fosfori). Kuivatusvesissä voi olla myös runsaasti rautaa. Ravinnekuormitus lisää vesistöjen rehevyyttä, mikä näkyy virtaavissa vesissä perifytonlevästön kasvuna ja järvivesissä planktonlevästön kasvuna. Humus, rauta ja kiintoaine tummentavat veden väriä, mikä rajoittaa veden käyttökelpoisuutta ja vähentää sen virkistyskäyttöarvoa. Lisääntynyt humusaineen määrä vaikuttaa vesistön happitalouteen, sillä happea kuluu tällöin enemmän hajotustoimintaan. Myös ammoniumtypen ja raudan hapettuminen lisäävät veden hapenkulutusta. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset vaikuttavat eliöyhteisöjen rakenteisiin. Veden tummuessa pienenee veden tuottavan kerroksen osuus ja esimerkiksi kasveista runsaasti valoa vaativat pohjakasvit kärsivät. Kelluslehtiset lajit valtaavat tällöin alaa. Pohjaeläimistössä tapahtuvat muutokset, vedenlaadun muutokset, lisääntynyt sedimentaatio ja voimakas virtaamien vaihtelu heijastuvat etenkin elinympäristöltään vaateliaiden kalojen (taimen, harjus) runsaussuhteisiin. Turvesuon aiheuttaman kuormituksen muutokset voivat olla suuria ja nopeita vaihdellen valuman mukaan. Voimakkaiden sateiden aikana saattaa vuosikuormituksesta tulla huomattava osa muutamassa päivässä. Turvetuotantosuon valuntahuippuja voidaan kuitenkin tasoittaa vesiensuojelu-

17 toimilla. Turvetuotantosuon koko, osuus valuma-alueesta ja vesienkäsittelymenetelmä vaikuttavat kuormitukseen ja sen vesistövaikutuksiin. Ternuvuoman turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamia vesistövaikutuksia on tarkasteltu Ternujoen alaosalla ennen laskua Kemijokeen sekä Kemijoessa Ternujoen liittymän kohdalla. Kuormituksen vaikutusarvio saadaan, kun suhteutetaan suolta lähtevä kuormitus vesistöpisteen tarkasteluaikaiseen virtaamaan. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan huomioimatta sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Ternuvuoman aiheuttamia vesistövaikutuksia on hankala kohdentaa Ternujoen valuma-alueen luonteesta johtuen. Alueella jo 1960-luvulla tehdyt metsäojitukset ovat eniten muuttaneet valuma-aluetta. Karttatarkastelun perusteella voidaan todeta niiden vaikuttavan suuresti myös vesistötarkkailupisteiden vedenlaatuun, sillä pisteille kertyvän veden valuma-alueista suurin osa on voimakkaasti ojitettua suo/metsämaata. Ternuvuoman bruttovesistövaikutukset Ternujokeen ovat kohtalaisia ainoastaan kokonaistypen osalta. Nettokuormituksen ja tämän perusteella lasketun vesistövaikutusarvion perusteella Ternuvuomalla ei ole vaikutusta alapuolisiin vesistöihin. Ternuvuoman vaikutuksesta Ternujoen kokonaistyppipitoisuus voi olla Ternujokisuulla 7 15 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus on alle 1 µg/l. Nettovesistövaikutukset ovat alle 1 µg/l kokonaistyppeä ja -fosforia. Säännöstellyssä Kemijoessa Ternuvuoman vaikutuksia ei voida havaita joen suuren virtaaman ja tästä johtuvan suuren kuormituksen vastaanottokyvyn takia. Ternuvuoman kuntoonpanonvaiheen kuormitustarkkailun loppuvaiheessa, kun kuntoonpanotyöt olivat vähäisiä, mitatut kuormitusarvot ovat olleet useaa kertaluokkaa pienemmät kuin kuormitusarviossa käytetyt keskimääräiset tuotantoajan kuormitusarvot. Siten voi olla mahdollista, että Ternuvuoman todelliset vesistövaikutukset ovat tuotantovaiheessa vielä laskennallista arviota vähäisempiä. 17 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Turvetuotannosta johtuva ravinnekuormitus aiheuttaa vesistöissä rehevöitymistä ja humuskuormitus lisää veden hapenkulutusta. Rehevöityminen haittaa vesistön virkistyskäyttöä aiheuttamalla leväkasvuston lisääntymistä, vesikasvillisuuden runsastumista ja umpeenkasvua. Samantyyppistä kuormitusta aiheuttavat erilaiset metsätaloustoimet ja maatalous. Vaikutusten ilmenemisen kannalta olennaisia seikkoja ovat kuormituksen suuruus suhteessa vastaanottavaan vesistöön, vesistön laatu ja luonnollisesti rantojen ja vesistön virkistyskäyttö. Ternujoen virkistyskäyttöarvoa voidaan luonnehtia hyväksi. Tarkkailutulosten perusteella Ternuvuoman tuotantoalueella ei ole merkittäviä virkistyskäyttöä alentavia vaikutuksia. Runsas ja elinvoimainen rapukanta sekä luontaisesti lisääntyvä harjuskanta (joen yläosa) ovat hyviä indikaattoreita joen virkistyskäyttöarvosta. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Ternuvuoman turvetuotannolla ei ole merkittäviä vaikutuksia alapuolisen Ternujoen kalastoon ja kalastukseen. Joessa on elinvoimainen rapukanta ja luontaisesti lisääntyvä harjuskanta. Ternujoen tärkein kalastusalue on

18 joen alaosa, jossa Ternuvuoman aiheuttamat vesistövaikutukset ovat vähäisiä. 18 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Ternuvuoman turvetuotannon jatkaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa pohjavesialueille. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Asutuksen etäisyys huomioon ottaen toiminta ei aiheuta pölyhaittaa asutukselle. Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Asutuksen etäisyys huomioon ottaen, toiminta ei ylitä annettuja melun ohjearvoja (50/55 db) lähiasutuksen pihapiireissä. Muut vaikutukset Ternuvuoman turvetuotannon jatkaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa suojelualueille, eikä olennaisia muutoksia maisemaan. Toiminta-alue ei ole asutuksen lähimaisemaa. Tuotantopinta-alan poistuma-alueet tulevat todennäköisesti muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja. Kuormitukseen vaikuttavien tekijöiden kirjaaminen sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuus ovat käyttötarkkailun tarkoituksena. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään päästötarkkailun raportoinnissa, esim. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden tarkastelussa. Käyttötarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan vuosittain Lapin ympäristökeskukselle. Tarvittaessa käyttöpäiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirja säilytetään niin kauan, kuin tuotantoa harjoitetaan. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain yhteenveto, joka toimitetaan päästötarkkailuvuonna tarkkailua suorittavalle konsultille ja erikseen sovittaessa Lapin ympäristökeskukselle. Päästötarkkailu Tehostettu tarkkailu Virtaamaa ja vedenlaatua tarkkaillaan lupajakson aikana siten, että tehostetun tarkkailun vuosia on jakson aikana kaksi. Ternuvuomalla tarkkailuvuodet ovat 2009 ja Lähtevän veden laatua ja määrää tarkkaillaan

19 pintavalutuskentän 1 mittapadolla. Tarkkailuvuosina vesinäytteet otetaan kesällä ja syksyllä kahden viikon välein ajalla Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon ja jatkuvatoimisen pinnankorkeuslaitteen avulla. Virtaamanmittausjakso on ( ). Mikäli virtaamanmittausta ei pystytä toteuttamaan, virtaamat arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (HYDRO) saatavien valuntojen avulla. Vesinäytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä analysoidaan kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja ph. Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäinen näytekerta) määritetään fosfaattifosfori, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä rauta. Tehon tarkkailu Ternuvuomalla ei tehdä vesiensuojelurakenteiden tehon tarkkailua mittauksin. Rakenteiden tehoa arvioidaan silmämääräisten havaintojen, mm. pintavalutuskentän kunnon, syvennyksiin ja altaisiin pidättyvän lietteen määrän, perusteella. Poikkeustilanteiden tarkkailu Päästötarkkailuvuosina tuottajan edustaja ottaa näytteitä poikkeustilanteissa (ylivaluma) pintavalutuskentän 1 mittapadolta. Tulokset toimitetaan välittömästi analysoitavaksi ja niistä määritetään kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja kemiallinen hapenkulutus. Suppea tarkkailu Vuosina 2008 ja 2013 tehtävässä suppeassa tarkkailussa näytteet otetaan kerran kuussa touko elokuussa. Näytteistä määritetään kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, ph, rauta, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa ja fosfaattifosfori. Tarkkailu voidaan tehdä myös jatkuvatoimisena vesimäärien mittauksena ilman vesinäytteenottoa. Päästöjen laskenta Päästöjen laskennassa käytetään Ternuvuomalla mitattuja vedenlaatu- ja virtaamatietoja. Päästöt lasketaan kalenterivuosittain tai ympäristökeskuksen kanssa sovitun jakson mukaisesti. Päästöt lasketaan sekä brutto- että nettoarvoina. Nettopäästöt lasketaan käyttäen taustapitoisuuksina luonnontilaisen suon pitoisuuksia: kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l ja kiintoaine 2 mg/l. Alueen ympärivuotisen kuormituksen arvioinnissa käytetään ympärivuotisten pintavalutuskentällisten tarkkailukohteiden mitattuja tietoja. Vuosittaiset päästöt lasketaan ja ilmoitetaan viranomaisille seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. 19

20 20 Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Tarkkailupisteet Vesistötarkkailua tehdään samoina vuosina kuin päästötarkkailua eli vuosina 2009 ja Tiskikallion tarkkailupiste sijaitsee Ternuvuoman turvetuotantoalueesta ylävirtaan, Piimäkallio 32 Ternvuomasta alavirtaan ja Ternujoki 20 välittömästi Suksiaavan turvetuotantoalueesta alavirtaan. Vesistötarkkailupisteiden sijainti: Havaintopaikka Koodi Vesistöalue Koordinaatit Ternujoki, Ternuvuoman alav. Piimäkallio Ternujoki, Suksiaavan alav. Ternujoki Tiskijoki, Ternuvuoman yläv. Tiskijoki Näytteenotto, analysointi ja näytteenottotiheys Näytteet ottaa julkisen valvonnan alainen konsultti ympäristöviranomaisten käyttämillä ja hyväksymillä menetelmillä. Näytepisteiltä otetaan neljä näytettä, joista ensimmäinen otetaan kevättulvan aikaan huhti toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tulee ottaa samalla näytteenottokierroksella. Näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet kokonaissyvyydestä. Näytteenotossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon antamia ohjeita. Näytteistä määritetään happi, sähkönjohtavuus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus, kiintoaine, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa ja rauta. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja lämpötila. Lisäksi määritetään kiintoaineen hehkutushäviö, jos kiintoainetta yli 20 mg/l. Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Sähkökoekalastus Sähkökalastuksella saadaan tietoa arvokalaston (taimen, harjus) esiintymisestä ja poikastuotannon onnistumisesta. Ternujoen koskikalastoa on tutkittu sähkökalastamalla vuosina 1989, 1990, 1991, 1997, 2000 ja Sähkökalastus tehdään turvetuotannon alavirranpuoleisilla koskiosuuksilla, joilla tarkkailua on tehty tähänkin saakka. Sähkökoekalastuskohteet ovat Ternujoki 1, Pitkäkosken alaosa ja Ternujoki 2, Saarikoski. Kohteet valokuvataan ja ne kalastetaan kolmeen kertaan. Tuloksista lasketaan lajikohtainen tiheys ja biomassa pinta-alaa kohden. Lohikalat mitataan yksilökohtaisesti ja niistä otetaan tarvittaessa suomunäyte ikämääritystä varten. Sähkökoekalastuksilla saadaan tietoa myös mahdollisesta ravun esiintymisestä alueella. Kalastuskunnalta selvitetään sähkökoekalastusvuosien kalastus- ja istutustiedot. Sähkökoekalastus tehdään Ternujoessa samoina vuosina kuin päästö- ja vesistötarkkailuakin eli vuosina 2006 ja 2012.