ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 88/05/1 Dnro Psy-2004-y-171 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 88/05/1 Dnro Psy-2004-y-171 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Pikku-Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pudasjärvi LUVAN HAKIJA Kemira Oyj PL Oulu

2 SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6 Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi... 6 Vesien käsittely... 6 Liikenne ja kuljetukset... 7 Toiminnan lopettaminen... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Vedenlaatu... 9 Veden määrä Vesistössä aiheutuva kuormitus Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous Maaperä ja pohjavesiolot Muut kuormittavat toiminnat TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...19 Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Raportointi Ohjelman voimassaolo POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Korvaukset LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennys Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine... 32

3 3 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys KORVAUSMÄÄRÄYS Korvaukset Korko OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys Korvausmääräyksen perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO Päätöksen voimassaolo Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus Sovelletut säännökset KÄSITTELYMAKSU... U 47 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 48

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Kemira Oyj on hakenut Pikku-Saarisuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen enimmillään 117,7 hehtaaria. Tuotannosta on poistettu aluetta 68,2 ha pääasiassa syksyllä Hakemus ei sisällä muutoksia tai laajennuksia nykyiseen toimintaan. Tuotantoalueen vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden kautta laskuojaan ja edelleen Vitmaojaan 20,9 ha:n alalta ja Hepo-ojaan 33 ha:n alalta. Sulan kauden aikana vedet pumpataan pintavalutuskentälle 63,8 ha:n alalta ennen Hepo-ojaan johtamista ja muuna aikana ne johdetaan laskeutusaltaiden kautta. Hakija pyytää lisäksi vahvistettavaksi Pikku-Saarisuon turvetuotannon lopettamisen jälkeisten toimien suunnitelman. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pikku-Saarisuon turvetuotantoalue sijaitsee Pudasjärven kaupungin Siuruan kylässä noin 42 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen ja noin 13 km Tannilasta koilliseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Voimassa olevan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 32/99/1) mukaan lupa on voimassa vuoden 2004 loppuun saakka, mihin mennessä luvan haltijan on esitettävä vesioikeudelle hakemusasiana jälkikäyttösuunnitelma tarvittavista vesiensuojelutoimista sekä esitys toiminnasta mahdollisesti aiheutuneiden ennalta arvaamattomien vahinkojen poistamisesta ja korvaamisesta. Mikäli toiminta lopetetaan ennen vuotta 2005, on mainitut suunnitelmat ja esitys tehtävä sen vuoden loppuun mennessä, jona toiminta lopetetaan. Hakemuksessa on esitettävä tarkkailutuloksiin perustuva selvitys ja yhteenveto toiminnan vaikutuksista vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä kalastoon ja kalastukseen. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria.

5 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 138/93/1) ja antaman päätöksen (nro 32/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin antaman päätöksen (nro 250/1994) ja antaman päätöksen (nro 00/0044/3) nojalla. Pikku-Saarisuon hankealueesta on hakijan omistuksessa 203,1 ha ja vuokrattuna 21,0. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan ympäristöministeriön vahvistamassa maakuntakaavassa alue on osoitettu pohjakarttamerkinnällä turvetuotannossa olevaksi alueeksi. Mikäli ympäristölupa myönnetään, niin alueeseen voidaan soveltaa maakuntakaavan yleistä suunnittelumääräystä: "Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valta-kunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet." Turvealueen etelä- ja pohjoispuolella sijaitsee pohjavesialueet. Alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan lähin asutus sijaitsee noin 2,4 kilometrin etäisyydellä. Tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia. TOIMINTA Yleiskuvaus Hankkeen tarkoituksena on jatkaa Pikku-Saarisuolla jyrsinpolttoturpeen tuotantoa auma-alueet mukaan lukien enimmillään 117,7 ha:n alalla. Hakemukseen ei sisälly uutta tuotantopinta-alaa. Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelmänä alueella käytetään imuvaunutuotantoa. Turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdollisuuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Turvetta kuljetetaan kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeen mukaan, tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain 0,5-1 kuukautta. Tuote toimitetaan asiakkaille pääasiassa Ouluun ja Kemiin.

6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti 6 Pikku-Saarisuon keskimääräinen tuotantomäärä koko käytettävissä olevalla pinta-alalla on noin m 3 tuotantokaudessa, joskin vuosittaiset tuotantomäärät ovat lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdelleet vuosittain huomattavasti. Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa, ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Polttoainevarastona on tällä hetkellä yksi litran siirrettävä polttoainesäiliö. Säiliö on työmaalla paloviranomaisen hyväksymässä paikassa. Pintavalutuskentän pumppaamo on dieselkäyttöinen. Tätä varten pumppaamolla on kaksi noin litran polttoainesäiliötä. Alueella ei turvetuotannossa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. Vesien käsittely Tuotantoalue on ympäröity eristysojin. Niillä johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Tuotantokenttien ojissa on sarkaojarakenteet eli lietteenpidättimet ja niiden ylävirranpuolelle kaivetut lietesyvennykset. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee kiintoainekuormitusta alapuoliseen vesistöön. Lohkojen 1, 10 ja 12 (yhteensä 53,9 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden kautta laskuojaan ja edelleen vesistöön. Lohkojen 2 9 ja 11 (yhteensä 63,8 ha) vedet johdetaan tuotantokaudella pumppaamalla pintavalutuskentälle ja laskuojan kautta vesistöön. Kun pumppausta ei voida jäätymisen takia suorittaa, johdetaan vedet laskeutusaltaiden kautta laskuojaan ja edelleen vesistöön. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan edelleen vesiensuojelurakenteiden kautta, laskeutusaltaiden kautta 14,9 ha ja pintavalutuskentän kautta 53,3 ha. Alueen pinta-alajakauma lohkoihin käy ilmi seuraavasta taulukosta. Lohkottaiset pinta-alat, ha Lohko nro Lohkon alkuper. pinta-ala Poistunut Tuotannossa Aumaalue Yhteensä 1 28,3 10,9 17,4 3,5 20,9 2 24,7 12,0 12,7 3,6 16,3 3 11,2 7,8 3,4 1,2 4,6 4 12,1 0,3 11,8 1,2 13,0 5 7,5 6,4 1,1-1,1 6 4,7 3,3 1,4-1,4 7 6,8 2,3 4,5-4,5 8 21,1 8,9 12,2-12,2 9 15,1 6,0 9,1 1,6 10,7

7 10 21,1 4,0 17,1 2,2 19,3 11 6,3 6, ,7-12,7 1,0 13,7 Yht. 171,6 68,2 103,4 14,3 117,7 7 Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Ne on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Liikenne ja kuljetukset Pikku-Saarisuolta liikennöidään työmaatietä metsäautotielle ja pohjoiseen Papinpalontielle, josta seututielle nro 849. Kuljetukset Kemiin tehdään seututieltä nro 849 pohjoiseen ja yhdystietä nro 8520 Kuivaniemen kautta valtatielle 4. Kuljetukset Ouluun tehdään seututietä Oijärvi-Olhava tielle ja Olhavan kautta valtatielle 4. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain noin 0,5-1 kuukauden ajan. Turvetta kuljetetaan tarvittaessa ympärivuotisesti ja ympärivuorokautisesti. Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen pyöräkuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 130 autokuormallista. Työmaateitä liikennöivät rekkojen lisäksi jonkin verran henkilöautot. Tuotantokoneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja vuoden aikana. Toiminnan lopettaminen Pikku-Saarisuolta on massansiirtojen ja turvekenttien loppuunkulumisen takia poistunut tuotannosta 68,2 ha. Pääosa on poistettu syksyllä Poistettujen alueiden vedet johdetaan edelleen vesiensuojelurakenteiden kautta, laskeutusaltaiden kautta 14,9 ha alalta ja pintavalutuskentän kautta 53,3 hehtaarin alalta. Tuotantopinta-alan pienentyminen jatkuu tulevina vuosia. Tuotannon arvioidaan päättyvän noin vuosina Edullisissa oloissa tuotanto voi päättyä jo vuoteen 2010 mennessä. Tuotannosta poistetut alueet ovat aluksi tukialueita. Kun poistetuista alueista muodostuu sopivia kokonaisuuksia, ne siistitään. Sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet ja roskat. Maapohja tasoitetaan tarpeen mukaan. Alueilla voidaan samalla tehdä toimenpiteitä mahdollisia uusia käyttömuotoja varten ja rajata alueet ojituksilla pois tuotantoalueesta. Poistetut alueet jätetään kasvittumaan luontaisesti, ellei muuta mahdollista käyttömuotoa ole tiedossa. Poistettuja alueita ei eroteta vesienkäsittelystä, koska ne eivät todennäköisesti kuormita poikkeuksellisesti vesienpuhdistusrakenteita. Poistettujen alueiden päästöt erotetaan laskennallisesti turvetuotantoalueen päästöistä. Ympäristökeskukselle ilmoitetaan vuosittain merkittävät poistetut alueet. Jälkihoitovaiheen kesto on noin kaksi vuotta. Kun kentät poistetaan käytöstä vähitellen maankäytöllisesti toimivina kokonaisuuksina, yleensä useiden

8 8 vuosien aikana, on jälkihoitovaihe suurelle osalle tuotantoalaa mainittua kahta vuotta pitempi. Hakijan omistamalla maalla olevat vesiensuojelurakenteet, eristysojat ja laskeutusaltaat, jätetään toimimaan tuotannon päättymisen jälkeen siirrettäessä alueet uusiin käyttömuotoihin. Laskeutusaltaiden kuntoa ja toimintaa seurataan silmämääräisesti ja altaat puhdistetaan tarvittaessa siihen saakka, kun tuotannosta poistetut alueet ovat kokonaisuudessaan otettu uuden maankäyttömuodon piiriin, tai kahden vuoden ajan tuotannon koko alueella lopettamisen jälkeen. Tänä aikana kentät ovat kasvittuneet riittävästi sitoakseen irtonaisen pinta-aineksen ja estäen sen kulkeutumisen sadeveden mukana alapuoliseen vesistöön. Laskeutusaltaita ei tämän jälkeen aktiivisesti seurata tai ylläpidetä. Pumppaus lopetetaan tuotannon päätyttyä. Käyttökuntoiset rakenteet, mm. pumppaamo ja rakennukset siirretään käyttöön muille työmaille. Muussa tapauksessa ne hävitetään jätteenä. Paloaltaat jätetään toimintaan mahdollisen uuden maankäytön tarpeita varten ja alueelle vakiintuneen vesilinnuston elinympäristöksi. Tuotannon päättymiseen saakka noudatetaan turvetuotannon aikaista käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa. Sen jälkeen vesiensuojelurakenteiden toimivuutta tarkkaillaan silmämääräisesti kaksi vuotta tai siihen saakka, kun alue on kokonaisuudessaan otettu uuden maankäyttömuodon piirin. Uudet käyttömuodot eivät ole luvanvaraista toimintaa. Erillisen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun järjestäminen jälkihoitovaiheessa ja uuden käyttömuodon aikana ei ole tarpeen. Todennäköisin turvetuotannon jälkeinen käyttö hakijan omistamilla alueilla on luontainen metsitys. Metsänkasvatus on mahdollista alueilla, jotka kuivuvat luontaisesti ilman pumppausta. Porolaidunalueet ja/tai riistapelto voivat myös tulla kysymykseen. Alueelle, jolla kuivatus on pumppauksen päättyessä heikko, muodostuu kosteikko. Niitä muodostuu todennäköisesti lohkojen 10 ja 9 eteläosiin. Nykyisten arvioiden mukaan kosteikot ovat laajuudeltaan 2 5 ha. Lohkon 1 pohjoisosa on vuokrattu ja se palautetaan omistajalle vuokrasopimuksen mukaisessa kunnossa. Luovutus tapahtuu jälkihoitovaiheen (noin kaksi vuotta) jälkeen kiinteistörajat ja omistussuhteet huomioon ottaen järkevinä kokonaisuuksina siten, että maanomistajalla on mahdollisuus maansa hyödyntämiseen. Uuden maankäyttömuodon valinta jää maanomistajalle. Myös pintavalutuskentän eteläisin osa on vuokratulla alueella. Tuotannon päätyttyä pintavalutukseen liittyvät rakenteet puretaan, alue siistitään ja palautetaan omistajalle vuokrasopimuksen mukaisessa kunnossa. Alue luovutetaan sitten, kun sitä ei enää tarvita vesiensuojeluun. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Pikku-Saarisuon vesienkäsittely perustuu 53,9 hehtaarin alueella sarkaojarakenteisiin ja kolmeen laskeutusaltaaseen sekä 63,8 hehtaarin alueella sarkaojarakenteisiin ja tuotantokauden aikaiseen pintavalutukseen. Myös tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta. Pikku-Saarisuon pintavalutuskentän tehoa on tarkkailtu vuonna Kentältä lähtevässä vedessä COD Mn - ja ravinnepitoisuudet olivat yleensä kesällä korkeampia kuin kentälle tulevassa vedessä, mutta kiintoaineen ja

9 9 mineraaliravinteiden laskennallinen puhdistusteho oli melko hyvä. Pikku- Saarisuon pintavalutuskentältä valuvan veden laatu on verrattuna Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen yhteistarkkailun pintavalutuskentällisten soiden keskimääräiseen vedenlaatuun ollut vuonna 1998 laadultaan selvästi parempaa, mutta vuonna 1997 selvästi huonompaa. Vuonna 1997 lähtevän veden huonoon laatuun vaikutti kentän käyttöönottoon liittyvät ongelmat. Kaksiosaisen kentän alaosa oli ollut ensimmäistä kesää käytössä. Kentän yläosan vedet joudutaan johtamaan putkella alueen, jota ei ole saatu haltuun, yli. Kentän penkassa on ollut vuotoja ja yläosan kentän penkka murtui syyskuussa. Penkkaa on korjattu kesällä ja myöhemmin marraskuussa Korjaustöiden jälkeen kenttä on toiminut hyvin. Laskeutusaltaiden tehoa on tarkkailtu vuosina 1994 ja 1995 mittaamalla kertyvää lietteen määrää. Se oli molempina vuosina lähes yhtä suuri, mutta normaalia pienempi. Laskeutusaltaalliselta osalta lähtevän veden laatu on ollut vuosina 1995 ja 1996 kaikkien tarkasteltujen muuttujien suhteen parempaa kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisilla yhteistarkkailusoilla keskimäärin, minkä perusteella laskeutusaltaiden toiminnan voidaan katsoa olevan suhteellisen hyvää. Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Pikku-Saarisuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä parasta käytäntöä (BEP). YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu tuotantokautena on ollut keskimäärin vuosina : kiintoainepitoisuus 6 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 71 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 1456 μg/l ja COD Mn 41 mg/l. Vastaavasti laskeutusaltaallisten soiden keskiarvot vuosina ovat olleet: kiintoaine 14 mg/l, fosforipitoisuus 97 μg/l, typpipitoisuus μg/l ja COD Mn 33 mg/l. Pikku-Saarisuon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on tuotantokautena vuosina ollut keskimäärin: kiintoaine 7 mg/l, kokonaisfosfori 80 μg/l, kokonaistyppi 1940 μg/l ja COD Mn 45 mg/l. Laskeutusaltaalliselta osalta lähtevän veden laatu on tuotantokautena vuosina 1995 ja 1996 ollut keskimäärin: kiintoaine 9 mg/l, kokonaisfosfori 44 μg/l, kokonaistyppi

10 μg/l ja COD Mn 11 mg/l. Pintavalutuskentälliseltä osalta valuvan veden laatu oli vuonna 1998 selvästi parempaa, mutta vuonna 1997 selvästi huonompaa kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen yhteistarkkailun pintavalutuskentällisten soiden keskimääräinen vedenlaatu. Laskeutusaltaalliselta osalta valuvan veden laatu on ollut vuosina 1995 ja 1996 tarkasteltujen muuttujien suhteen parempaa kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisilla yhteistarkkailusoilla keskimäärin. Veden määrä Turvetuotantoalueelta lumi sulaa keväällä yleensä aikaisemmin kuin muualla valuma-alueella, jolloin tuotantoalueelta tuleva huippuvalunta ehtii tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa vuosina on tuotantokauden aikana pintavalutuskentällisiltä tuotantosoilta purkautunut vettä keskimäärin 11,3 l/s km 2 ja laskeutusaltaallisilta tuotantosoilta 13,8 l/s km 2. Pikku-Saarisuon pintavalutuskentälliseltä osalta on tuotantokauden aikainen valuma ollut vuosina ja 2002 keskimäärin 10,2 l/s km 2 ja laskeutusaltaalliselta osalta vuosina 1995 ja1996 keskimäärin 14,6 l/s km 2. Vesistössä aiheutuva kuormitus Kesän ja syksyn brutto- ja netto-ominaiskuormituksena on käytetty Pikku- Saarisuon pintavalutuskentälliselle alalle Hepo-ojaan laskevien pintavalutuskentällisten lohkojen vuosina 1997 ja 1998 mitattuja ominaiskuormituksia ja laskeutusaltaalliselle alalle Pikku-Saarisuon Vitmaojaan laskevalta laskeutusaltaalliselta osalta vuosina 1995 ja 1996 mitattuja ominaiskuormituksia. Nettokuormitus on saatu vähentämällä brutto-ominaiskuormituksesta Vitmaojan luonnontilaisen valuma-alueen huuhtoutuma. Tuotantokauden aikainen keskimääräinen nettokuormitus on ollut: 16,5 kg/d kiintoainetta, 14,2 kg/d COD Mn, 0,08 kg/d kokonaisfosforia ja 1,9 kg/d kokonaistyppeä. Arvioitu vuosikuormitus brutto (suluissa netto) on ollut: kiintoaine 4458 kg (3631 kg), kemiallinen hapentarve (COD Mn ) 7350 kg (2498 kg), kokonaisfosfori 19 kg (9 kg) ja kokonaistyppi 731 kg (546 kg). Turvesuon aiheuttama kuormitus riippuu voimakkaasti valuntaoloista. Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormitus voi nousta huomattavasti keskimääräistä suuremmaksi. Vastaavasti alivalumakaudella se on keskimääräistä pienempi ja voi kesäaikana loppua kokonaankin virtaaman ehtyessä. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat ja säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisim-

11 man pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. 11 Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Pikku- Saarisuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Pikku-Saarisuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turvepöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Pikku-Saarisuon tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä. Asutuksen etäisyys (lähimmillään noin 3,5 km) huomioon ottaen voidaan arvioida, että toiminta ei aiheuta pölyhaittaa. Kuljetusreitin varressa lähin asutus on tien nro 849 varressa, johon on matkaa suolta yli 9 km. Melu Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana, tiedonantoja 151, Jyväskylä 1998", mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskente-

12 12 lykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja, eikä niistä ole valitettu. Lähin asutus kuljetusreitin varressa on noin 9 km:n etäisyydellä suosta. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Työmaan tukikohta-alueella sijaitsee jätekatos, jossa on keräysastiat erilaatuisille jätteille. Jäteöljyt ja muuta öljyiset jätteet toimitetaan työmaalta Ekokem Oy:lle. Sekajätteet noutaa työmaalta paikallinen jätehuoltoyritys. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi muun muassa jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Tuotantoalueen lähiympäristö on pääosin suota ja metsää. Vitmaojalle on matkaa noin 150 m, Hepo-ojalle noin 200 m, Lampisuonlammelle 1,3 km, Pikkulammelle noin 1 km, Puolakkalammelle noin 3,3 km ja Siuruanjoelle noin 3,5 km. Pikku-Saarisuo sijaitsee Hepo-ojan (61.417) ja Vitmaojan (61.416) valumaalueilla. Hepo-ojan valuma-alueesta 96 % on metsätalousmaita ja noin 4 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Vitmaojan valuma-alueesta 96 % on metsätalousmaita ja 3,5 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Asuin- ja vapaa-ajan alueita on Hepo-ojan valuma-alueella 0,01 % ja Vitmaojan 0,05 %. Tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella, Ikosen paliskunnan alueella. Alueen luonto ja suojelukohteet Lähin suojelualue on välittömästi Pikku-Saarisuon itäpuolella oleva Litokairan (FI ) Natura-alue. Siihen sisältyy mm. Lapiosuon Äijönsuon soidensuojelualue. Lähimmillään Natura-alueen raja kulkee noin 20 metrin etäisyydellä tuotantolohkosta 4, lohkolta 1 etäisyys on 120 metriä. Pikku-Saarisuon tuotantoalueen vesiä ei johdeta Natura-alueelle. Hepokankaan lähteet sijaitsevat noin 4 km länteen Pikku-Saarisuon tuotantoalueesta. Oulun vesi- ja ympäristöpiirin loppuraportin "Kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiden pienvesien inventointi vuosina Oulun vesi- ja ympäristöpiirin alueella" mukaan Hepo-

13 kankaan lähteet on arvioitu arvosanalla 1-3, asteikko Asutus ja muu rakennettu ympäristö Pikku-Saarisuon läheisyydessä ei ole asutusta. Lähimmät talot ovat Siuruanjokivarressa, Pikku-Saarisuolta noin 3,5 km etelään. Pikku-Saarisuon vesienlaskukohdan alavirranpuolella on Hepo-ojan varrella rantatiloja 14 ja rantojen ja vesienkäyttötiedot saatiin vuonna 2003 tehdyllä postitiedustelulla 6 tilalta. Näistä oli rakennettuja tiloja 3 kpl. Hepoojan vettä käytettiin sauna- ja kasteluvetenä kahdella tilalla ja karjan juomavetenä yhdellä tilalla. Uimavetenä sitä käytti 3 tilaa. Rantalaitumena 1 tila, metsästykseen 3, kalastukseen 4, metsänhoitoon 3 ja virkistäytymiseen 4 tilaa. Vitmaojan varrella on 46 rantatilaa. Tilojen rantojen ja vesistön käytöstä saatiin vuonna 2003 tehdyllä postitiedustelulla tiedot 14 tilan osalta. Näistä oli rakennettuja 10 tilaa. Vitmaojan vettä käytettiin ruokavetenä 1 tilalla, saunavetenä 6 tilalla, karjanjuottovetenä 2 tilalla ja kasteluvetenä 5 tilalla. Vitmaojassa ui 10 tilan edustajat. Rantoja käytettiin laitumina 3 tilalla, metsästykseen 7 tilalla, kalastukseen 9 tilalla, metsänhoitoon 7 tilalla ja virkistäytymiseen 8 tilalla. Vesistön tila Virtaamat Hepo-ojan valuma-alueen pinta-ala 40 km 2 ja järvisyys 0,07 %. Pikku- Saarisuon Hepo-ojaan laskevan alan osuus koko Hepo-ojan valumaalueesta on 2,4 %. Vitmaojan virtaamat laskukohdassa Siuruanjokeen ovat HQ 32 m 3 /s, MQ 1,5 m 3 /s, MNQ 0,19 m 3 /s. Siuruanjoen virtaama Vitmaojan liittymän kohdalla HQ 555 m 3 /s, MQ 26 m 3 /s, MNQ 3,2 m 3 /s. Siuruanjoen virtaama Vitmaojan liittymän kohdalla HQ 555 m 3 /s, MQ 26 m 3 /s, MNQ 3,2 m 3 /s. Vedenlaatu Hepo-oja Hepo-ojasta on vedenlaatutuloksia neljästä havaintopaikasta. Kahdesta pisteestä on ajallisesti edustavat näytteet, vuosilta 1987, , 1995 ja 1996 sekä vuosilta 2002 ja Hepo-ojan veden happipitoisuus on ollut kesäisin hyvä. Vesi on alueen ojille tyypillisesti hyvin tummaa, väriluku kesällä keskimäärin 260 mg Pt/l. Veden tummuuteen vaikuttaa pääasiassa korkea humuspitoisuus ja rautapitoisuus (yli 3 mg/l). Kiintoainetta vedessä on kohtalaisesti, 5 7 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on alueen muihin ojiin verrattuna suhteellisen alhainen (27 μg/l). Typpeä on mitattu kesäisin melko runsaasti (noin 800 μg/l). Liukoisista mineraaliravinteista fosfaattifosforia on vedessä kesäisin noin 10 μg/l, mikä vastaa noin 40 % kokonaisfosforista. Liukoista typpeä on vedessä kesäisin suhteellisesti hieman vähemmän, noin 25 % kokonaistypestä. Kumpikaan pääravinne ei todennäköisesti useinkaan rajoita Hepo-ojan perustuotantoa.

14 Vitmaoja 14 Vedenlaatutietoja on vuosilta Vitmaojan latvoilla on luonnonhuuhtouman seurantapaikka tarkoitukseen rakennetulla mittapadolla. Sen virtaama- ja vedenlaatutietojen perusteella lasketaan yleisesti turvetuotannon nettokuormitus. Vitmaojan veden happipitoisuus oli korkea ja kyllästysaste hyvä. Veden kiintoainepitoisuus oli kesällä 1 13 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli ajoittain runsaasti 8 53 mg O 2 /l. Happea kuluttavien aineiden huippupitoisuudet mitattiin kesän 1998 tulvien aikana. Kokonaisfosforipitoisuus oli kesällä µg/l, josta yli 50 % oli fosfaattimuodossa. Kokonaistyppeä oli kesäisin noin µg/l. Klorofylli-a:n pitoisuus oli 2 8 µg/l. Ravinteiden pitoisuussuhteiden perusteella typpiyhdisteet ovat minimitekijä. Veden väri oli korkeimmillaan vuoden 1998 kesätulvan aikana 500 mg Pt/l, keskimäärin väriarvo on ollut 250 mg Pt/l ja minimissään 120 mg Pt/l. Luonnonhuuhtouman mittauspisteellä Vitmaojan latvoilla veden laatu oli useimpien tekijöiden suhteen samaa tasoa kuin ojan alaosan havaintopaikoilla. Vuoden 1998 kesätulvan vaikutukset olivat alaosan pisteellä voimakkaammat kuin yläosan mittapadolla, jossa taas kesän 2000 poikkeusolosuhteet aiheuttivat suurimmat jaksolla mitatut kiintoaineen ja siihen liittyneiden aineiden (COD Mn, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori ja rauta). Siuruanjoki Siuruanjoen vesi on luonnostaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Luonnonhuuhtouman osuus vesistöön tulevasta ravinnemäärästä ja humuksesta on suuri. Valuma-alueesta 66 % on suota. Ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta tule maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä taajama- ja haja-asutuksesta. Siuruanjoen veden laatu on valtakunnallisen luokituksen mukaan v ollut tyydyttävä. Vuosien luokituksessa Siuruanjoen yleisen käyttökelpoisuuden luokka oli tyydyttävä. Vuosina 1995 ja 1996 sinilevien massakukinnot heikensivät vesistön käyttökelpoisuutta entisestään ja veden laatu laski paikoin välttävälle tasolle. Tämän jälkeen leväongelmia ei ole ollut. Vuosien mittausten mukaan Siuruanjoen veden kiintoainepitoisuus vaihteli erittäin laajasti alle 1 mg/l:sta 45 mg/l:aan talven ja kevään ääriarvoina jokisuussa, missä vaihtelut olivat suurimmat. Talvella mittaustulosten mediaani oli 2,7 mg/l, keväällä 5,1 mg/l, kesällä 3,7 mg/l ja syksyllä 2,9 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keväällä suurimmillaan ja syksyllä alimmillaan. Pienimmät fosforipitoisuuden keskiarvot olivat Tannilassa ja Alasiuruassa, mutta jokisuuhun tultaessa pitoisuustaso kohosi kaikkina vuodenaikoina. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 40 µg/l ja jokisuulla lähes 50 µg/l. Siuruanjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut varsin korkea ja mm. valtakunnallisen yleisen vedenlaatuluokituksen tyydyttävän luokan kokonaisfosforipitoisuuden ylärajana on 50 µg/l, jonka ylittää mm. talven pitoisuustaso jokisuussa ja Asmuntissa. Kokonaistypen pitoisuus oli Siuruanjoen kaikilla havaintopaikoilla samaa luokkaa. Yleisesti ottaen typpipitoisuus oli alimmillaan syksyllä ja suurin talvella ja keväällä. Kesällä suurimmat yksittäiset typpipitoisuudet mitattiin jokisuussa ja Tannilassa. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 600 µg/l, samoin jokisuulla. Kun maksimiarvojen keskiarvoa kohottava vaikutus otetaan huomioon, oli joen veden typpipitoisuus kesän normaalitilanteissa varsin tasainen Asmuntista jokisuuhun.

15 15 Kemiallinen hapenkulutus vaihteli jokisuussa vuodenajoittain keskimäärin välillä 14,3 22,4 mg/l. Pienimmillään COD oli talvella ja suurin kesällä. Kesällä COD-arvot olivat Tannilassa keskiarvona 20 mg/l ja jokisuulla 22 mg/l. Siuruanjoen veden rautapitoisuuden vaihtelu selitti veden väriä kesällä ja syksyllä voimakkaasti. Lievää rautapitoisuuden säännöllistä nousua mitattiin näinä vuodenaikoina joessa alavirtaan. Suurimmat rautapitoisuudet mitattiin talvella ja Siuruanjoessa on ollut satunnaisesti rautasakkaa talvella. Kesällä rautapitoisuus oli Tannilassa keskiarvona µg/l ja jokisuulla µg/l. Kalatalous Hepo-ojassa oli vuonna 2002 kalastanut 4 taloutta ja heidän kokonaissaalis oli 22 kg. Yli puolet saaliista oli ahventa ja loput haukea, särkeä ja lahnaa. Hepo-ojasta kalastetaan sen alaosalta ja keväällä ojaan nousevien kalojen kutuaikaan. Vitmaojalla oli vuonna 2002 kalastustiedusteluun vastanneista kalastanut 11 kalastajaa. Kokonaissaalis oli 213 kg, josta haukea oli 54 %, ahventa 31 % ja särkeä 11 %. Loput saaliista oli madetta, harjusta ja taimenta. Talouksien keskisaalis oli 19 kg/talous. Keskisaalista nosti yhden talouden liki 100 kg saalis. Muutoin keskisaalis oli alle 12 kg/talous. Tiedusteluun vastanneet kommentoivat seuraavasti. "Varsinkin haukia pakastetaan talveksi. Puhtaassa vedessä hyvän makuinen kala? Nykyinen turvemäärä vedessä alkaa riittää. Varsinkin kesällä on makuvirheitä. Turvetuotanto aiheutti kalastuksen tuhon lopullisesti. Törmät liian risukkoiset ja likainen vesi. Vesi sameaa ja kalaa vähän." Vitmaojan laskun kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Tannilan osakaskunnalle ja Hepo-ojan kohdalla St. Andren osakaskunnalle. Siuruanjoen tärkeimmät saalislajit ovat vuotta 2002 koskeneen kalastustiedustelun mukaan hauki, ahven ja särki. Kalastus ja saalis painottui Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista saatiin katiskoilla, verkoilla ja heittovavoilla. Lohensukuisista lajeista eniten oli merkitystä kirjolohella, jota saatiin enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys on kasvanut vuonna 1997 aloitettujen istutusten myötä. Kalastustiedustelun mukaan keskimääräinen Siuruanjoesta kalastaneiden saalis oli vuonna 1995 ja 1999 runsas 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis oli 32,4 kg/talous. Keskimääräisessä saalissa lisääntyi eniten ahven ja särki. Harjuksen osuus saaliissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saaliiseen istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa tai vaikuttavat edelleen koskialueiden harjuksen esiintymiseen siten, etteivät ne viihdy alueilla, missä kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvistoon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräinen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalistarkastelun mukaan tarkastelujaksolla välillä g/kokukerta. Vuosittainen vaihtelu on ollut varsin vähäistä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan suurimmalle osalle vastaajista Siuruanjoesta saadun saaliin ruokataloudellinen tai virkistyksellinen merkitys oli vähäinen tai kohtalainen. Valtaosa vastaajista arvioi Siuruanjoen kalavetenä huonoksi tai välttäväksi. Kalastusta ja kalan käyttöä haittasi tiedusteluvastausten mukaan veden

16 16 huono laatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen. Yleisimmin kommentoidut haitat olivat varsin samansuuntaisia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa. Vuoden 2002 tiedusteluun vastanneista oli ravustanut 17 taloutta, joilta 15:ta saatiin saalistietoja. Vastanneiden kokonaissaalis oli 978 rapua. Pyynnissä oli mertaa/talous. Keskisaalis oli 89 rapua/talous. Pääosa vastanneista oli ravustanut Siuruanjoesta Korpi- ja Mertajoen väliseltä alueelta. Yksi vastaaja oli ravustanut Vitma- ja Hepo-ojan väliseltä alueelta. Ilmeisesti rapukanta on vahvistunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta. Vuoden 1995 kalastustiedustelun mukaan oli saatu 8 ravun saalis Siuruanjoen alaosalta. Vuoden 1999 kalastustiedustelun mukaan oli Siuruanjoen ala- ja keskiosalla ravustanut 13 taloutta ja saalis oli 560 rapua. Pyynnissä oli keskimäärin 8 mertaa/talous. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosoille on lupapäätöksissä määrätty suokohtaisia kalatalousmaksuja. Maksuilla on hoitotoimia tehnyt Iijoen vesistön kalastusalue vuonna 1997 laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Hakemussuunnitelman liitteenä 3) olevan kalastusselvityksen mukaan Siuruanjokeen on kalaistutuksia tehty seuraavasti: Laji Harjus 1 k ei saatavilla Kirjolohi Taimen > 2-v Kalatalousmaksuilla on istutettu Siuruanjoen pääuomaan vuosittain lohensukuisia kaloja, harjusta, kirjolohta ja taimenta vuodesta 1997 lähtien. Harjukset on istutettu kesän vanhana ja kirjolohet pyyntikokoisena. Turvetuotantosoiden kalatalousmaksujen käyttösuunnitelman mukaan maksuilla on tarkoitus vuosina istuttaa Siuruanjokeen 1-kesäistä harjusta 13 kohteeseen yhteensä poikasta vuodessa ja pyyntikokoista kirjolohta 6 kohteeseen yhteensä 450 kg vuodessa. Kalatalousmaksuja on em. istutuksia varten käytössä yhteensä 3 390,68 euroa/vuosi. Luvan saaja on maksanut Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 32/99/1) velvoittamana vuodesta 2000 alkaen kalatalousmaksua mk vuodessa käytettäväksi kalakantojen hoitoon turvetuotantosoiden vesien vaikutusalueella. Maaperä ja pohjavesiolot Lähin pohjavesialue (III luokka), Iso Saarisuo ( ), on välittömästi Pikku-Saarisuon pohjoisimman lohkon (lohko 1) koillispuolella. Lohkon 1 itäosan auma-alue on osin pohjavesialueen suojavyöhykkeellä. Pikku- Saarisuon eteläpuolella lähimmillään noin 250 metrin etäisyydellä on pohjavesialue Pitkäpalo ( ) ja se kuuluu kuokkaan III. Muut kuormittavat toiminnat Vitmaojan valuma-alueella on Pikku-Saarisuon lisäksi Pohjoisen Latvasuon Puutiosuon eteläosan, Kynkäänsuon (osittain) ja Polvisuon turvetuotantoalueet.

17 17 Muita kuormittajia ovat metsä- ja maatalous sekä vähäinen haja-asutus. Suurin osa Siuruanjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden kuormituksesta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina. Turvetuotannon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntatilanteesta. Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan Pikku-Saarisuon kuormitus kohottaa Hepo-ojan suulla veden fosforipitoisuutta lievästi. Hepo-ojassa mitattu kesän keskimääräinen fosforitaso on ollut alueen muihin ojiin verrattuna suhteellisen alhainen ja Pikku-Saarisuon kuormituksen aiheuttama lisäys on noin 2 8 %. Typen osalta Pikku-Saarisuon pitoisuusvaikutus on samaa luokkaa kuin fosforilla muodostaen Hepo-ojan alaosan mitatusta typpitasosta noin 4 6 % ja laskennallinen vesistövaikutus on todennäköinen. Fosforin ja suuremmassa määrin typen laskennallisesti arvioitujen pitoisuuslisäyksien ja vesianalyysitulosten perusteella Pikku-Saarisuon kuormituksen voidaan katsoa vaikuttavan Hepo-ojan veden laatuun rehevyyttä lisäävästi. Humus- ja kiintoainekuormituksen laskennallinen vaikutus Hepo-ojassa on lievä. Pikku-Saarisuon kuormituksen voidaan arvioida vaikuttavan ajoittain alapuolisen Hepo-ojan veden tummuutta ja pohjan liettymistä lisäävästi. Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan Pikku-Saarisuon turvetuotantoalueen kuormitus kohottaa fosforipitoisuutta Vitmaojassa laskuojan kohdalla lievästi muodostaen noin 0,5 2 % Vitmaojan yläosalla mitatusta keskimääräisestä kesäajan fosforipitoisuudesta. Vitmaojan suulla kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäys on edelleen laimentunut muodostaen enää noin 0,1 1 % kesän keskimääräisestä fosforitasosta. Pikku- Saarisuon kuormitus lisää veden fosforipitoisuutta ja aiheuttaa lievää rehevöitymishaittaa pääasiassa laskuojan läheisyydessä Vitmaojan keskiosalla. Typpikuormituksen laskennalliset vaikutukset ovat Vitmaojassa lieviä, laskuojan kohdalla arvioitu pitoisuuslisäys on noin 1 3 % ja Vitmaojan suussa 0,5 1 % Vitmaojan kesän keskimääräisestä kokonaistypen pitoisuustasosta. Pikku-Saarisuolta Vitmaojaan purkautuvassa vedessä on ollut typpeä vuosina 1995 ja 1996 selvästi runsaammin kuin Vitmaojassa ja siten typen laskennallisen pitoisuusvaikutuksen toteutumista voidaan pitää todennäköisenä ja Pikku-Saarisuon kuormituksen aiheuttavan Vitmaojassa lievää rehevöitymishaittaa. Kemiallisen hapenkulutuksen ja kiintoaineen pitoisuudet kasvavat Pikku-Saarisuon kuormituksen seurauksena ravinteiden tapaan vain lievästi muodostaen Vitmaojassa laskuojan kohdalla enimmillään noin 2 % ja alaosalla noin 1 % kesän keskimääräisestä pitoisuudesta. Pikku-Saarisuon kuormitus ei siten todennäköisesti lisää Vitmaojan veden humuspitoisuutta, mutta saattaa aiheuttaa lievää pohjan liettymistä.

18 18 Pikku-Saarisuon laskennallisetkin pitoisuusmuutokset ovat Siuruanjoen jo ennestään korkeaan pitoisuustasoon nähden merkityksettömiä, eikä haittoja vesistöön näin ollen aiheudu. Siuruanjoen keskiosalla on kesäisin kokonaisfosforia noin 42 µg/l, kokonaistyppeä noin µg/, orgaanista ainetta (COD Mn ) noin mg o 2 /l ja kiintoainetta noin 4 5 mg/l. Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Hakemussuunnitelman mukaan Hepo- ja Vitmaojalla ei ole varsinaista virkistyskäytöllistä merkitystä. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat heikentää ainakin lohensukuisten kalalajien menestymistä kuormitetussa vesistössä. Yksiselitteisiä kalaston kannalta kriittisiä vedenlaadun raja-arvoja ei kuitenkaan ole määritetty eikä turvetuotannon kalastovaikutuksia ole pystytty selvästi erittelemään muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten metsäojituksista. Yksittäisten turvetuotantoalueiden kalatalousvaikutukset ovat usein marginaalisia, mutta suuri yksittäinen suo voi ylittää korvaus- tai kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Pikku-Saarisuon valumavedet aiheuttavat Vitma- ja Hepo-ojassa lievää rehevöitymishaittaa sekä vähäisessä määrin pohjan liettymistä. Kummassakaan ojassa ei ole lohensukuisten kalojen poikastuotantoa, mille voisi olla haittaa lievästä pohjan liettymisestä. Lievä rehevöityminen voi ilmetä mm. pyydysten tavanomaista nopeampana likaantumisena sekä kalojen makuhaittoina. Kalastusta tapahtuu Vitma- ja Hepo-ojalla pääosin alaosalla ja luontaisestikin korkeasta rauta- ja humuspitoisuudesta johtuen katiska- ja verkkopyydysten likaantumien on nopeaa. Vuotuinen talouskohtainen saalis on Vitmaojasta ollut liki 20 kg, joten saaliilla on merkitystä kotitaloudessa. Saalislajisto on haukea, ahventa ja särkeä. Vitmaojasta on saatu myös harjusta, mikä todennäköisesti on Siuruanjoen kantaa. Heikon veden laadun takia Vitmaojalla ei ole merkitystä Siuruanjoen harjuksen kutualueena. Hepo-ojan alaosalla kalastaa keväällä muutama paikallinen talous. Varsinaista kalataloudellista merkitystä ei Hepo-ojalla ole. Pikku-Saarisuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset Siuruanjoessa olivat jo ennestään korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden kohdalla, joten Pikku-Saarisuon valumavedet eivät vaikuta Siuruanjoen kalastoon ja kalastukseen. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön esim. maatalouden vaikutuksista kalastukseen ja kalastoon. Oman vaikutuksensa kalastukseen ja kalastoon ovat tuoneet Siuruanjoella vuonna 1995 loppuunsaatetut koskikunnostukset, joiden vaikutukset eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat asutuksen ja vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle

19 19 vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin talo sijaitsee noin 3,5 km Pikku- Saarisuolta etelään. Toiminta ei aiheuta pölyhaittaa asutukselle. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksessa autojen ulkopuolelle mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen ei aiheuta haittaa, koska tien läheisyydessä ei ole asutusta. Lähin asutus kuljetusreittien varressa on noin 9 km etäisyydellä suolta. Mahdollinen turvepöly on karissut autoista pois jo työmaatiellä, joten pölyhaittaa ei aiheudu. Kuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, eikä voimakkaimmillaankaan ylitä annettuja melun ohjearvoja (50/55 db) asutuksen pihapiirissä. Puusto vaimentaa jonkin verran tuotantoalueelta kantautuvaa melua. Toiminta ei siten aiheuta meluhaittaa. Muut vaikutukset Pikku-Saarisuon tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistuminen turvetuotantokäytöstä muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet tulevat muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Siuruanjoen sekä Vitma- ja Hepo-ojan liettymät Pohjois-Suomen vesioikeus antoi päätöksissään Vaasan hallintooikeuden vahvistaman lupamääräyksen, jonka mukaan eräiden Siuruanjoen valuma-alueella olevien turvetuotantoalueiden luvan saajat määrättiin yhteisesti tekemään liettymäkartoitus Kalliosuon ylimmäisen laskuojan alapuolisessa Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Määräys koski myös Pikku- Saarisuota. Kartoitus on tehty kesällä Kartoituksessa löytyi Siuruanjoen pääuomasta 80 liettymää ja sivu-uomista ja vertailupisteistä yhteensä 17 liettymää. Osa liettymistä oli hiekkaliettymiä ja "hiekkapankkeja". Useimmissa Siuruanjoen liettymissä ei ollut turvetuotannon vaikutusta. Pahimmissa liettymissä (22 kpl) kahdessa oli turvetuotannon vaikutusta muita liettymiä enemmän. Kuusi liettymää oli sellaisia, joissa oli mukana ainakin osaksi turvetuotannon vaikutusta. Kartoituksessa ei kuitenkaan voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen eikä liettymien alkuperän määritystä voitu varmuudella tehdä. Lupapäätöksen velvoittamina turvetuottajat jättivät Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle vuoden 2001 lopulla hakemusasiana esityksen Siuruanjoen liettymien poistamisesta. Hakijoiden mukaan mikään liettymistä ei sijainnut siten, että voitaisiin selkeästi osoittaa sen muodostuneen suurimmaksi osaksi turvetuotannon vaikutuksesta. Hakijat esittivät, että tehty kartoitus ja syksyllä 2001 tehty Viitaojan suualueen ruoppaus katsottaisiin riittäväksi kompensaatioksi kaikista haitoista, joita turvetuotannon Siuruanjoella mahdollisesti aiheuttama liettyminen on aiheuttanut, eikä muita liettymiä Siuruanjoesta poistettaisi. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi liettymäasiasta lainvoimaisen päätöksen Päätöksessä ei määrätty toimenpiteitä Siurunajoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Turvetuotantoalueiden vesien johtamista koskeviin lupamääräyksiin määrättiin lisävelvoite, jonka mukaan mm. Kemira Chemicals Oy:n on Pikku-Saarisuon ympäristölupahakemukseen liitettävä selvitykset kar-