Etiikan 5. luento Utilitarismi, hyve-etiikka (Aristoteles)

Transkriptio

1 Etiikan 5. luento Utilitarismi, hyve-etiikka (Aristoteles) Alkuperäiset diat: TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori (ma), teologinen etiikka ja sosiaalietiikka Täydennykset ja muokkaus sl 2016: TT, dos. Ville Päivänsalo globaali teologia, maailmankuvat ja aatevirtaukset (ma) TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka (ma) Systemaattisen teologian osasto

2 Ohjelma Lista mahdollisista tenttikysymyksistä n. 2 viikkoa ennen tenttiä (1) Johdanto/ohjeet ma (2) Teologinen etiikka ja etiikan tutkimus to 3.11 Teoriat (3) Etiikan tutkimus jatkuu, hyvän käsite pe (4) Kantilaisuus ma (5) Utilitarismi, hyve-etiikka alkaa to Soveltava etiikka (6) Lääkintäetiikka ja tekn. etiikka ma (7) Talousetiikka to Kirkkojen etiikka / uskonto ja etiikka (8) Katolinen ja ortodoks. etiikka pe (9) Lut. ja reformoitu etiikka to (10) Uskonto ja etiikka Kertaus PE

3 Utilitarismi (seurausetiikka) SL 2016 TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka (ma) Teologinen tiedekunta

4 Keskeinen sisältö Seurauseettinen ajattelu (utilitarismi) J. S. Mill ( ) Henry Sidgwick ( ) Vaihtoehto utilitarismille John Rawls ( )

5 J. S. Mill ( ) Merkittävin brittiläinen 1800-luvun filosofi, empiristi ekonomisti, politiikan teoreetikko, hallitusmies Positiivinen näkemys ihmisestä tiedon kasvu, yksilönvapaus, hyvinvoinnin edistäminen Vaikutteita: Locke, Berkeley, Hume, Bentham Vapaudesta (1859) Utilitarismi (1861) Stanford E. Phil. / J. S. Mill, kuva: Wikipedia

6 Henry Sidgwick ( ) Cambridgen yo:n moraalifilosofi anglo-amerikkalainen etiikan ja politiikan teoria Keskeisiä tutkimusalueita (etiikan ohella / lisäksi) taloustiede, poliittinen teoria, kasvatustiede, parapsykologia Pääteos The Methods of Ethics (1874) malli kuinka teoretisoida etiikkaa järjestelmällinen vertailu utilitarismi vs. vaihtoehdot Stanford E. Phil. / Henry Sidgwick, kuva: Wikipedia

7 Utilitarismi: pääpiirteitä Keskeistä: hyvinvoinnin (utiliteetin) maksimointi lisäksi esim. kärsimyksen minimointi Utilitarismi ei sisällä distributiivista periaatetta hyvinvointiin perustuva preferenssien ja/tai intressien tyydyttyminen tai eityydyttyminen, ym. Impartiaalisuus (puolueettomuus) moraalimerkitys ei riippuvainen oliosta itsestään Pakaslahti, Arvi (2008) Utilitarismi. Artikkeli päivätty

8 Utilitarismin muodot (Pakaslahti) Hedonistinen ja ei-hedonistinen Suora ja epäsuora Totaali- ja keskiarvo Optimoiva ja ei-optimoiva Positiivinen ja negatiivinen Objektiviinen ja subjektiivinen Pakaslahti

9 Hedonistinen ja ei-hedonistinen Tekoarviointi mielihyvän ja kärsimyksen avulla vrt. preferenssiutilitarismi: preferenssityydytys / ei preferenssityydytystä Hyvinvoinnin määrittelyongelma Miten arvotetaan hyvä tai huono elämä? Miten eteenpäin? Suhtautuminen hyväksi tai huonoksi tekeviin asioihin Pakaslahti

10 Jatkoa 2. luennolta ( hyvän analyysi): mielihyvän vastakohdat Muista, miten monia käyttötapoja ja ulottuvuuksia on hyvän käsitteessä! Mielihyvään liittyen vastakohtia: Tuska aistimuksena vrt. tuskallinen asia Useimmat tuskat ovat epämiellyttäviä, kaikki eivät Aistimukset voivat olla sekoittuneita (makeanhapan) Tuskaa saattaa kannattaa kärsiä mielihyvän takia

11 Onnellisuusihanteet: hyvä elämä kestävän onnellisuuden kautta Epikurolainen ihanne (on jotain) omaa miellyttäviä asioita Askeettinen elämänihanne (saa jotain) minimoi tyydyttymättä jäämisen Taidon täydellistämisen ihanne (tekee jotain) taito => harjoitus => onnellisuus

12 Hyvä/paha -arvostelmien ongelma Kertauspala: kristillisessä etiikassa usein perfektionistinen käsitys ( ainoastaan Jumala on hyvä Lk 18:18-19), maallisessa elämässä mahdoton saavuttaa Tiedämme varmasti menneisyyteen liittyvät asiat osa ko. asioista on ollut merkittäviä Epäilys: elämä olisi voinut olla toisenlaista ilman X ei mahd. arvostella / tietää (hyvän/haitan) tod. määrää Avuttomuus tosiasioiden edessä uskonnollisuus vain Jumala tietää, mikä on hyväksi tai pahaksi

13 Kirjallisuutta Wright, Georg Henrik von (2000) Hyvän muunnelmat (alkup. Varieties of Goodness, 1963) Frankena, William (1973) Ethics Kirjavainen, Heikki (1996) Moraali, motivaatio ja sosiaalietiikka. Johdatus eräisiin motivaatioteoreettisen sosiaalietiikan keskeisiin ongelmiin

14 Hyve-etiikka (Aristoteles) (tämä paljolti aiemman kertausta) SL 2016 TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka (ma) Teologinen tiedekunta

15 Aristoteles ( e. Kr.) Hyvä elämä päämääränä, jota kaikki tavoittelevat Käytännöllinen tiede politiikan tieteenä hyveitä ja niiden toimintoja käsittelevä etiikka hyvän elämän yht. ed. käsittelevä politiikan tiede Kolme etiikan teosta Eudemoksen etiikka Nikomakhoksen etiikka Suuri moraalioppi Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

16 Ihmisen erityispiirre: Järjellisyys Jokaisen lajin hyvänä pidetään lajin olemusta toteuttavaa lajin tehtävää toteutettavaa Objektiivinen arvio hyvyydestä tai huonoudesta Hyvä ihminen, jota järki ohjaa kaiken etiikan lähtökohta Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

17 Hyvän ihmisen hyvä elämä Irrationaalinen (eli haluava) sielunosa suuntautunut hyvän elämän toteuttamiseen Hyvää elämää edistävät halut ja toiminnot aktivoituvat järjen kehotuksesta tai sopivuudesta Hyvä elämä = järjen hallitsema elämä Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

18 Hyvän elämän osatekijät Poliittinen osallistuminen, yhteisten asioiden hoito Oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen Perheasioiden järjestäminen Omien erityiskykyjen kehittäminen Elämän iloista nauttiminen Edellyttävät usein myös hyviä lähtökohtia ja jonkin verran onnekkuutta, kuten hyveellisyyskin. - Vrt. Platon, stoalaiset Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

19 Luonteenhyveet Miehekkyys Anteliaisuus Seurallisuus Kohtuullisuus (suhteessa ruumiin nautintoihin) Oikeudenmukaisuus Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

20 Intellektuaaliset hyveet Käytännöllinen järki (froneisis) Teoreettisen järjen kyky filosofiseen mietiskelyyn

21 Käytännöllinen järki (fronesis) Osoittaa yksittäistilanteissa oikean toiminnan Konkretisoi hyvän elämän halun kohteena Hyvän ihmisen toiminta aina päämäärähakuista Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

22 Teoreettisen järjen kyky filosofiseen mietiskelyyn Aktualisoituu, kun kaikki tieteelliset periaatteet hall. ihmissielun korkein osa täydellistyminen ja hyvä toiminta suurin hyvä Suurinta onnellisuutta todellisuuden perusrakenteiden tunteminen tietoon liittyvä filosofinen ajattelu Mahdollisesti kuolematon (Aristoteles) tai ainakin jotenkin jumalinen Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

23 Elämänalue / hyve / pahe Elämänalue HYVE Sota ym. vaara 1. miehuullisuus Syöminen, juom, 2. kohtuullisuus erotiikka Raha pienet määrät 3. anteliaisuus suuremmat 4. runsaskätisyys PAHE uhkarohkeus, pelkuruus hillittömyys, epäaistillisuus tuhlaavaisuus, ahneus nousukasmaisuus, kitsaus Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

24 Elämänalue / hyve / pahe Elämänalue HYVE PAHE Maine ja kunnia suuret asiat 5. Suurisieluisuus tyhmänylpeys, pienisieluisuus pienet asiat 6. Nimetön kunnianhimo, -himottomuus Viha ja suuttumus 7. Rauhallisuus vihaisuus, vihastumattomuus Kommunikaatio A. Mielihyvän 8. Nimetön myötäileväisyys, imartelevuus, tai pahan äreys, riidanhaluisuus tuottaminen Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

25 Elämänalue / hyve / pahe Elämänalue HYVE b. itsensä esiintuominen 9. totuudellisuus c. seurallinen rent. 10. seurallisuus ajanviete Etujen /rasitusten 11. oik.mukaisuus jako, vääryyksien oikaisu Ihmissuhteet 12. ystävyys PAHE kerskailevaisuus, väärä vaatim. pellemäisyys, jöröys epäoikeudenmukaisuus Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

26 Toiminta eri elämänalueilla Tietoisuus oikeiden arvojen ylläpidosta Velvoite jaloon toimintaan, eikä häpeään Hyvä henkilö voi joutua valitsemaan kärsimystä Hyvä ihminen voi joutua tilanteisiin, joissa toimittava tavalla, joka vähentää hyvän elämän edellytyksiä oikeudenmukaisuus kunniantunto Oikeaa toimintaa välttämättä palkita, mutta toisin toimiminen tekisi elämästä arvottoman. Nikomakhoksen etiikka / Knuuttila

27 Tuomas Akvinolainen ( ) 1200-l Tuomas Akvinolainen yhdisti aristotelismin kristilliseen ajatteluun (vrt. Augustinus ) Teologiset hyveet lisättiin usko toivo anteliaisuus Välittäjä Aristotelismin naturalismi Kantin idealismi Pence