Skolastiikan ja reformaation etiikka

Transkriptio

1 Skolastiikan ja reformaation etiikka YK10 Etiikka SL 2013 TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka (ma.) Teologinen tiedekunta Pidetyt luennot 1. Kristillinen teologia ja moraalifilosofia 2. Kreikk. eettinen ajattelu (Sokrates, Platon, A.) 3. Krist. etiikka (Augustinus, Akvinolainen) 4. Ref. ja skolastiikka (Scotus, Ockham, Luther) Luennon kulku Filosofinen etiikka keskiajalla Teologian suhde etiikkaan Kysymys omastatunnosta

2 Fil. etiikka keskiajalla ( ) Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka käänn. n Kaksi väitettä filosofiasta onnellisuus ja ihmiskehitys hyväksyttäviä fil. tutk. aiheita hyve (tai hyvän luonne) voidaan etsiä ilman teologiaa Aiemmin (n ) ihmiselämän päämäärät varattu krist. teologialle Wieland, G (1988) The reception and interpretation of Aristotle s Ethics. Kretzman, N. et al. (eds) Cambridge Historyof Later Medieval Phil Filosofisen etiikan rooli 1. Aristoteles kommentaarit (Ethica nova & vetus) onnellisuus lahjana Jumalan yhteydessä Konflikti aristotelisen ajattelun yhteydessä A. hylkää ajatuksen itseriittoisesta onnell. Tuottajasta onnellisuus ihmisen saavutuksena Peruskysymys: onko onnea myös tässä elämässä? komm. Robert Kilwardby (?): vastaus on kyllä Wieland 1988, Teologisia väärintulkintoja Puutteellinen tekstituntemus esim. prudentia: korkein intellektuaalinen hyvä puhtain Luojan kuva ilmenee Krist. teologinen etiikka eroaa sekulaarista teoreettinen spekulointi yhd. rakkauden mietiskelyyn Ongelma kokonaistenkin käännösten jälkeen mm. Aristoteleksen theoria / praxis (teorialla ei yksinään arvoa) Wieland 1988,

3 Radikaalit Aristotelistit (1200-l) Filosofinen elämä absoluuttisena standardina kuka ei hallitse tätä elämää, ei elä oikeaa elämää Arist:n yhteisö-elämän onnellisuus irrelevanttina teor. elämän ylikorostus: A:n teosten krist. mietiskely Filosofian asettaminen teologian rinnalle / yläpuolelle Bonaventuran kritiikki Wieland 1988, Vastareaktio 1277: Kielletyt teesit Mitään elämässä ei tule asettaa fil. opiskelun edelle Filosofit yksinään ovat tämän maailman viisaita Onni on erityisesti tässä elämässä eikä tulevassa Ainoa hyvä mitä voidaan saavuttaa: intellektuaalinen Vain saavutetut/sisäsyntyiset hyveet ovat todellisia Wieland 1988, Onnellisuus ihmisen täydell. Kaksi perusoletusta tässä maailmassa ei onnea (kuolevaisuuden takia) tod. onni Jumalan mietiskelystä nauttiminen (frui Deo) Anselm Canteburylainen (k. 1109): Jumalan mietiskely täydellistää rationaliteetin muuten ratiolla ei tarkoitusta (osana onnellisuutta) P. Abelardus ( ): fil. etsii synnittömyyttä ei pelkästään ilman, vaan sitä ei edes voi olla Wieland 1988,

4 Aristoteleksen onnellisuuskäsitys ja teologia (1-3) Jumalan tarjoaman absoluuttisen täydellisyyden / yks. epätäyd. onnellisuuden välinen suhde? (1) Kuinka ihminen yhdistyy Jumalaan ja sitä kautta tulee onnelliseksi? (2) Millaista onnellisuutta Aristoteles edustaa teoksessa Nikomakhoksen etiikka? (3) Wieland 1988, (1) Jumala ja ihmisonni Erottelu: luomaton onnellisuus = Jumala luotu onnellisuus: yksilön täydellistyminen K: onko yksi onnell. johon kaikki yksilöt osallisia? onnellisuuden lukum. yksi, mutta samalla yleinen Ongelma: välittävä tekijä ihmisen ja Jumalan väliin Pseudo-Peckham: kaksi onnellisuuden aspektia yksilöiden suhteen lukumäärä moninkertainen aiheuttajan suhteen vain 1 onnellisuus Wieland 1988, (2) Ihmisonni Jlan ja ihmisen yht. Kontemplaatio voi olla tapa yhdistyä onnell. (Jumala) Aristoteles: theoria korkeimpana ihmistäydellisyytenä Kontemplaatiota ei voi ymmärtää vain tiedollisena emotionaalinen osatekijä puuttuu Kontemplaatio affektiivisena tietona (Pariisin komm.) täydellinen ja erityinen muoto rakkaudessa Aristoteles: mielihyvä osa onnellisuutta yhdistettynä kontemplaatioon Wieland 1988,

5 (3) A:n ajatus onnellisuudesta keskiajalla Fil: ruumiiton sielu voi olla onnellinen post mortem teol: sielu yhdistettynä ruumiiseen: onnellisuus mahd. Scotus: filosofia tavoittelee ihmispäämäärää yleisesti, teologia yksityisesti onnellisuus tahdon aktina (tahto tärkeämpi kuin järki) Melanchthon: mikään fil. ei tavoita ihmispäämäärää Aristoteleksen näkemys teoreettisesta mietiskelystä korkeimpana onnellisuutena ei merkityksellinen Wieland 1988, Omatunto Kysymys omatunnosta Kaksi tapaa lähestyä synderesis (oik. kr. suneidesis, alkup. syn-oida) kipinä conscientia (alkup. con-scio) suhtaut. hyvään / pahaan P. Lombardus (k.1160): miten tahto voi olla paha (2.39) voluntas: voima tai ko. voiman käyttö (1.3) Petrus L: joskus väärin kutsua mieleen mitä tiedetään ihminen muistaa pahaa tehdäkseen sitä yrittää ymmärtää totuutta hyökätäkseen sitä vastaan Potts, T. (1988) Conscience. Cambridge Historyof Later Medieval Phil.,

6 PL: Rm. 7:15, ihmisessä 2 tahtoa? 2 tahtoa A: omatunto luonnostaan hyvänä omin. paha tahto syntiinlankeemuksen seurauksena 2 tahtoa B: paha tahto vallitsee luonnoll. ihmisessä Jumalan armo mahd. hyvän tekemisen Vain 1 tahto ihminen tahtoo hyvää ja paha häiriönä tahdossa siinä määrin kuin haluaa hyvää: luonnostaan hyvä ergo: siinä määrin paha kuin haluaa pahaa Potts 1988, Syndresis: P. Hieronymos (k.420) Platonin 3-os. sielunjako ka:lla yleisesti hyväksytty Hieronymos: sielu 4-os Hes. 1: 4-14 Vastaavuudet ihminen = rationaalinen leijona = emotionaalinen härkä = himoitseva kotka = omatunto (kr. synteresis) Potts 1988, K: Voiko omatunto kadota/lakata Hieronymos: ei voi, edes Kainilla 1 Moos 4: 9, 13 kuitenkin: erittäin pahoilla lakkaa (Snl. 18:3, Jer. 3:3) Bonaventura ( ) conscientia: käyt. järjen dispositio käskyt / määräykset täytyy ensin tietää synderesis: halun potentiaa täytyy haluta / tahtoa seurata tied. käskyjä / määräyksiä Omatunto sekä kehottaa että saa aikaan toiminnan synderesiksen rasite: pelagiolainen kytkentä Potts 1988,

7 Bonaventura: 3 conscientia-lajia Objekti: mistä olemme tietoisia (lat. conscius) Potentiaalisuus: mahd. tulla tietoiseksi jostakin Hyveen dispositio: tunnemme jotain, muttei akt. Huom. etymologia omatunto selvästi erotettu tietoisuudesta omatunto on erillinen eikä uskomus tmv. Potts 1988, Ero: Tuomas Akvinolainen (TA) Omatunto erityisesti käytännöllisenä järkeilynä tietyt periaatteet osoittavat oikean toimintasuunnan vrt. teoreettiset aksioomat ajattelussa yleensä TA: sekä syndresis että conscientia intellektissä Bonaventura: Jumala asettannut 2 arv. muotoa arviointi oikein: conscientian moraalinen voima oikein tahtominen: synderiksen moraalinen voima Int. E Phil: Synderesis Ockham (n ) Yksi keskiajan merkitt. ajattelijoita (ml. TA, Scotus) Metafyysinen nominalismi Ockhamin partaveitsi Tuotoksia logiikka, fysiikka, luonnonfilosofia humanistiset tietoteoria, etiikka, poliittinen filosofia, teologia William of Ockham, Stanford E. Phil

8 Ockham: Hyveiden 5 tasoa 1. Oikeasta syystä toimiminen 2. Tahtoo toimia (vaikka riskiä) 3. Haluaa toimia vain, koska oikea syy vaatii 4. Haluaa toimia Jumalan rakkauden tähden 5. Epätavallisen ylimoraalinen taso Stanford E. Phil: William of Ockham (alkup. Ockhamin kirj. On the Connection of Virtues ) J. D. Scotus (1265/ ) Saastattoman sikiämisen konsepti (Maria) Doctor subtilis skotismi: kriittinen Tuomas Akvinolaisen opetuksille Aiheita uskonnollinen semantiikka universaalien ongelma jumalallinen ilmoitus ihmisen vapaus John Duns Scotus, Stanford E. Phil Scotuksen etiikka Itsestään selviä, analyyttisesti tosia moraalitotuuksia edes Jumala ei voi muuttaa toisiksi Vain osa moraalitotuuksista on välttämättömiä dekalogi: Jlaa ei saa vihata, ei epäjumalia, ei epäkunn. Muu dekalogissa kuuluu ns. kontingentteihin asioihin riippuvaisia Jumalan tahdosta muutoksenalaisia Stanford Encyclopedia of Philosophy: John Duns Scotus

9 Luther ( ) Ei yksityiskohtaista esitystä omastatunnosta Raamatun eksegeesi ja tulkinta Omatunto kahtalaisena synteresis perustana todell. omat.: synteresiksen mato (vermis synteresis) Luther: synteresis ja omatunto järjessä, erottaen mitä voi tietää oikeasta tavasta toimia mihin tahto suostuu / mukautuu Baylor, M. (1977) Action and Person. Conscience in Late Scholasticism and the Young Luther. Leiden/Brill, Lutherin käsitys omatunnosta De properia sapientia et voluntae (1514) Jumalan tahto ja ihmisen tahto haluavat pelastusta tahdon synderesis: haluaa aina ihmisen parasta järjen synderesis: vetoaa / esittää järjelle (jtkn) Luther (nuorena) ei kuitenkaan erota em. toisistaan yksi entiteetti kognitiivisena volitionaalisena (lat. volitio) Baylor 1977, Lisämateriaalia luennolla