FI2 Filosofinen etiikka

Transkriptio

1 FI2 Filosofinen etiikka 1. Mitä etiikka tutkii? A. Etiikan luonne ja käsitteet B. Filosofisen etiikan historiaa C. Yksilön moraalinen kehitys 2. Seurausetiikka 3. Velvollisuusetiikka 4. Hyve-etiikka 5. Soveltava etiikka 1. MITÄ ETIIKKA TUTKII? A. Etiikan luonne ja käsitteet Moraali (lat. mos) = tapa - käsitykset siitä, mikä on oikein/väärin tai hyvää/pahaa > johtaa toimintaan Etiikka (kr. ethos) = tapa, tottumus - moraalifilosofia (synonyymi) - miten ihminen perustelee toimintaansa ja moraaliaan - moraalikysymyksiä tutkiva tieteen haara - (1) normatiivinen etiikka = käyttäytymistä ohjaava (käyttäytymistä normitetaan, annetaan käskyjä ja kehotuksia) - (2) empiirinen/deskriptiivinen = käyttäytymistä kuvaileva (kuvaillaan ihmisten arvoja ja tapoja) - (3) metaetiikka = etiikan kriittinen tutkimus - jakautuu filosofiseen ja teologiseen etiikkaan Arvot toimivat ihmisen moraalin perustana - arvo = asia, jota arvostetaan, tavoitellaan - epäarvo = asia, jota vältetään

2 - arvoasetelma = arvostusta ilmaiseva lause - itseisarvo = asia itsessään tavoittelemisen arvoinen (esim. terveys, onni) - välinearvo = asia, jonka avulla pyritään itseisarvoon (esim. rahalla onneen) - arvolajeja: esim. biologiset, sosiaaliset, hedonistiset, uskonnolliset, esteettiset arvot - arvosubjektivismi = moraaliväitteiden totuus riippuu yksilön omista arvoista - arvo-objektivismi = moraaliväitteiden totuus ei ole riippuvainen ihmisistä, asia on arvo itsessään ihmisistä riippumatta - relativismin mukaan arvot (hyvyys) on suhteellista, esim. riippuvainen kulttuurista, ajasta, paikasta. Omatunto moraalisten ratkaisujen perustana - omatunto (1) yhteiskunnan äänenä (kasvatuksen tulos), (2) Jumalan äänenä tai (3) alkuominaisuutena B. Filosofisen etiikan historiaa Suuret uskonnot: - moraalikysymykset esillä pyhissä kirjoissa - dekalogi, Jeesuksen vuorisaarna (juutalaisuus+kristinusko) - ahimsa-periaate, Karman laki, dharmat (hindulaisuus+buddhalaisuus) - sharia eli uskonnollinen Koraaniin ja mm. hadith-perimätietoon perustuva laki (islam) Antiikin kreikkalaiset filosofit: - SOKRATES ( e.kr.): onnellisuus tulee siitä, että tietää, mikä on hyvää - PLATON (n e.kr.): etiikan perusta ideamaailmassa, hyvä elämä - ARISTOTELES ( e.kr.): hyve-etiikka, hyvien tapojen mukaan eläminen vie hyvään elämään - eudaimonistinen hyveteoria: onnellisuus korkein hyvä - EPIKUROS ( e.kr.): hedonismin isä, ylin itsearvo nautinto ja sen tuoma onni Keskiajan katoliset filosofit: - AUGUSTINUS ( j.kr.): suurin hyve Jumalan etsiminen, rakkaus; kehitteli oikeutetun sodan teorian - TUOMAS AKVINOLAINEN ( ): hyveiden korostus, Jumalan laki ihmisen sisällä Uuden ajan ja valistuksen filosofit: - THOMAS HOBBES ( ): yhteiskuntasopimus, jossa luovutaan vahvemman oikeudesta ja sitoudutaan ns. luonnonoikeuteen (kaiken yllä oleviin eettisiin arvoihin) - JOHN LOCKE ( ): etiikka kuin matematiikkaa; kaikki päätyvät järjen avulla samaan tulokseen, liberalistisen etiikan isä - DAVID HUME ( ): Humen giljotiini, jonka mukaan "mitä on, ei voi päätellä, miten pitäisi olla", ts. tosiasioista ei voi päätellä arvoja - etiikan perustana sympatian tunne (esim. sääli kidutettua ihmistä kohtaan) - IMMANUEL KANT ( ): kategorinen imperatiivi (1) = toimi niin, että toimintaasi ohjaava periaate voitaisiin nostaa yleiseksi laiksi, (2) = kohtele toista ihmistä aina päämääränä, älä koskaan välineenä - JEREMY BENTHAM ( ): utilitaristi ja hedonisti - mielihyvää ja nautintoa mahdollisimman monelle ihmiselle ja 1900-luvun filosofeja:

3 - JOHN STUART MILL ( ): utilitaristi - FRIEDRICH NIETZSCHE ( ): moraali orjuuttaa (kristinuskon syytä); yliihminen luo omat sääntönsä ja päämääränsä - G.E. MOORE ( ) engl.: on vain yksi arvo: "hyvä". Naturalistinen virhepäätelmä = objektin arvo (eettiset tai esteettiset) riippuu sen kuvauksesta, luonnollisista ominaisuuksista. Arvot ja tosiseikat ovat siis riippumattomia toisistaan. - JOHN RAWLS ( ): Oikeudenmukaisuusteoria (minimax-periaate, jossa heikoimman osa maksimoitava) ja ajatus ihmisen arvoista elämänsuunnitelman osina (urheilija arvostaa kuntoa) C. Yksilön moraalinen kehitys Lawrence Kohlbergin ( ) moraaliteorian pääpiirteet: I ESIMORAALINEN TASO - alle 9 v, osa murrosikäisistä, rikolliset - moraaliperiaatteet toisten ihmisten asettamina 1. vaihe: Rangaistuksen ja tottelemisen moraali (teon fyysiset seuraukset määräävät hyvyyden/pahuuden) 2. vaihe: Itsekkään relativistinen moraali (oma tyydytys tärkeintä) II SOVINNAISEN MORAALIN TASO - oikea toiminta vallitsevaa järjestystä noudattamalla, kyselemättä 3. vaihe: Yksilöiden välinen, "kiltin lapsen" moraali (ryhmän sääntöjen noudattaminen) 4. vaihe: "Lain ja järjestyksen" moraali (moraalin perustana lain ja auktoriteetin kunnioitus) III AUTONOMISEN MORAALIN TASO - eli periaatteellisen moraalin taso - arvot ja periaatteet määritellään itsenäisesti omantunnon perusteella - kyky arvioida moraaliaan kriittisesti 5. vaihe: "Yhteiskuntasopimus" - laillisuusmoraali (teot oikeutettuja sopimusten ja motiivien perustalta) 6. vaihe: Yleispätevien eettisten periaatteiden moraali (oikean/väärän omakohtainen määrittely sisäisten periaatteiden varassa) Carol Gilliganin kritiikki: - Kohlbergin teoria miehistä ja järkeä korostavaa oikeudenmukaisuuden etiikkaa - naisille tyypillistä tunteet huomioivaa ns. välittämisen etiikka 2. SEURAUSETIIKKA Eli teleologinen (kr. telos = päämäärä) etiikka (konsekventialismi, lat. consequens = seuraus) Teon moraalinen arvo määräytyy teon seurauksista Teko oikeutettu, mikäli seuraukset enemmän hyviä kuin pahoja Teleologisuus korostaa arvoja: pyrkiessään hyviin seurauksiin, ihmisen toiminnan taustalla ovat hänen arvonsa Inhimillinen toiminta perustuu arvoihin: - vrt. esim. talon rakentaminen: - taloudelliset arvot (materiaalin, tontin hinta)

4 - esteettiset arvot (talomalli, sisustus) - terveydelliset arvot (puu, levyt) jne. Ihmisillä erilaisia arvoja, eri asiat arvokkaita (vrt. makuasiat - arvostat lihamakaronilaatikkoa, et läskisoosia) - ovatko toiset arvot arvokkaampia? - ns. vahvat eli korkeat arvot perustuvat luonnollisiin tarpeisiin (ravinto, lämpö, terveys) UTILITARISMI (utilitas = hyöty): mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman suurelle joukolle - hyöty ei ole pelkkä nautinto vaan harkittujen elämäntavoitteiden toteutumista - utilitaristinen altruismi = yhteisön etu oman edun edelle - 1) hedonistinen eli mielihyväutilitarismi: mielihyvä ja onnellisuus arvokasta (ongelmana esim. huumeiden aiheuttama mielihyvä) - 2) preferenssi- eli valintautilitarismi: yksilöillä mahdollisuus itse valita eri valintamahdollisuuksista omasta mielestään paras - mahdollisten (potentiaalisten) ihmisten hyvinvointi (abortit, ekokatastrofit, saastuminen jne.)? EGOISMI eli itsekkyys: mahdollisimman paljon hyvää itselleni, ei niinkään muille - 1) psykologisen egoismin mukaan ihminen toimii aina tavoitellen omaa etuaan - 2) eettisen egoismin mukaan toisten huomioon ottaminen palvelee lopulta myös henkilön omaa etua ALTRUISMI: hyöty/hyvä muille, ei niinkään itselle. 3. VELVOLLISUUSETIIKKA Eli deontologinen (kr. deon = velvollisuus) etiikka Jotkut teot ovat vääriä, toiset oikeita. Vääriä on vältettävä, oikeiden tekeminen on velvollisuus. Kantin kategoriset imperatiivit (ks. edellä), Jeesuksen ja Kungfutsen "kultainen sääntö" - Jeesus: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt.7:12) Teon motiivit ratkaisevia (ns. mielialaetiikka, pyrkimys kaikessa hyvän tahdon toteuttamiseen) Velvollisuudentunnon määrää ihmisen oma käsitys siitä, mikä on oikein (autonominen tahto) > moraalilaki nousee ihmisen sisältä Sääntödeontologinen etiikka: tiettyä moraalisääntöä on noudatettava tilanteesta riippumatta (esim. on puhuttava aina totta) Tilanne-etiikka (eli prima facie/ensi näkemältä - eli tekodeontologinen etiikka): tilanne ratkaisee onko teko oikein vai väärin - seuraus- ja velvollisuusetiikan välissä - yleisiä moraalinormeja ei ole olemassa - Jean-Paul Sartre (eksistentialisti): kaikissa tilanteissa sinun on tehtävä aidosti oma vapaa valintasi Sopimusetiikka, jossa yhteisesti hyväksytty yhteiskuntasopimus siitä, miten tulee elää > John Locken ns. liberalistinen etiikka teoksessa Tutkielma hallitusvallasta - miten eri ihmisten pyrkimykset sovitettavissa toisiinsa - velvollisuus tyydyttää työn avulla omat halunsa - Locken premissit yhteisön ongelmien ratkaisemiseksi: 1) tasavertaisuus, kaikkien

5 ihmisten tahto yhtä arvokas, 2) velvollisuus Jumalaa kohtaan, toisten ihmisten pyrkimysten vahingoittamiseen ei kenelläkään ole oikeutta - jokaisella oikeus omaan persoonaan, omaan vapauteen ja omaan omaisuuteen * ihmisoikeuksien etiikka (esim. YK:n julistus) John Rawlsin yhteiskuntasopimusteoria kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria - oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jonka järkevät ihmiset järjestäisivät, jos he eivät tietäisi, mihin asemaan he itse tuossa yhteiskunnassa joutuvat - yhteiskunta järjestettävä minimax-periaatteen mukaisesti: heikoimmalle jääneen (minimi) osa mahdollisimman hyväksi (maksimaaliseksi), koska et tiedä, joutuisitko ehkä itse heikoimman osaan Ihmisoikeuksista myös eläinten ja koko luomakunnan oikeuksiin 4. HYVE-ETIIKKA Päähuomio moraalisen toimijan persoonassa (hyvyydessä luonteenpiirteenä), ei niinkään teoissa ja niiden seurauksissa Hyvä on hankittu luonteenpiirre, joka toteuttaa ihmisen tarkoituksen tai joka ansaitsee ihailua Jo Platonilla Valtio-dialogissa hyveet: SIELUN JÄRKI TAHTO TUNNE OSA HYVE viisaus tahdonlujuus kohtuullisuus urhoollisuus PAHE ymmärtämättömyys hulluus pelkuruus kohtuuttomuus tunteellisuus hillittömyys - hyveet: oikeamielisyys = viisaus + urhoollisuus + kohtuullisuus - paheet: julmuus, ahneus, siveettyömyys ja laiskuus Hyve-etiikan klassikko Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka - ihmiselämän tavoitteena onnellisuus - hyvä elämä johtaa onnellisuuteen - ihmisen hyveet: 1) luonteen hyveet (rohkeus, anteliaisuus, rauhallisuus, kohtuullisuus) 2) järjen hyveet (harkinta, kyky teoreettiseen mietiskelyyn) - tärkeämpi - naturalistinen etiikka: mitä enemmän käytän järkeäni, sitä enemmän aktualisoidun ihmiseksi - "kultaisen keskitien" etiikka: äärimmäisyyksien väliltä löytyy paras vaihtoehto: pelkuruus - rohkeus - uhkarohkeus tuhlaavaisuus - anteliaisuus - saituus nöyryys - ylpeys - turhamaisuus Keskiajan katolisuus sai vaikutteet Aristoteleelta - Seitsemän hyvettä: rakkaus, usko, toivo (< kirkkoisä Ambrosiuksen lisäys 300-luvulla), oikeamielisyys, viisaus, rohkeus, kohtuullisuus - Seitsemän pahetta (kuolemansyntiä): ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, huoruus, valheellisuus (1) Hyveellinen ihminen tekee oikein tietäen mikä on oikein, (2) heikko ihminen tekee väärin joutuen houkutuksiin, vaikka tietää, mikä on oikein, (3) vahva ihminen tekee

6 oikein houkutuksista huolimatta, koska tietää mikä on oikein. Hyve-etiikan ongelmana yksilön pyrkimys omaan onnellisuuteen, johon käytännössä pyritään usein aiheuttamalla pahaa toisille (esim. kilpailu) Jean-Jacques Rousseaun ( ) ratkaisu teoksessa Yhteiskuntasopimuksesta: ihmisyhteisössä toimii yleistahto, joka on yhteinen kaikille ryhmän ihmisille (yhteisön etu on oma etu) Kommunitarismi eli yhteisöetiikka, jonka mukaan kulttuuri (ja yhteisö) määrää arvot ja hyvän elämän - kommunitarismi luo harmonian, ihmisillä samat arvot - liberalismi luo ristiriitoja, eri ihmisillä eri arvot Protestanttinen ja porvarillinen hyvekäsitys: menestyminen työssä ja tämän tuoma palkka on hyve (vrt. Max Weberin tutkimukset) Nyk. hyveteoreetikko Alasdair MacIntyre puolustaa uskonnon merkitystä ihmisten moraalin perustana (teos Hyveen jälkeen): hyveet luonteenpiirteitä, jotka auttavat ihmistä hyvien päämäärien eli eri asioiden "sisäisten hyvien" saavuttamisessa (esim. ulkoinen hyvä = epäreilu voitto pelissä, sisäinen hyvä = rehti voitto) 5. SOVELTAVA ETIIKKA Soveltava etiikka pohtii erilaisia ihmistä ja yhteisöä koskevia moraaliongelmia. Nykyaikaisia eettisiä ongelmia: - abortti, eutanasia - seksuaalietiikka: homo/heteroseksuaalisuus, pedofilia, prostituutio - kidutus, kuolemanrangaistus - terrorismi, aseteollisuus, aseellinen palvelus vs. siviilipalvelus, pasifismi - geeniteknologia - eläinkokeet, ekokatastrofit, ilmaston lämpeneminen - lapsityövoima, naisten tasa-arvo - median etiikka: mainonta, väkivaltaviihde, porno (tv, tietokonepelit jne