Krist. etiikka Augustinus Akvinolainen YK10 Etiikka SL 2013

Transkriptio

1 Krist. etiikka Augustinus Akvinolainen YK10 Etiikka SL 2013 TT Janne Nikkinen Yliopistonlehtori, teologinen etiikka ja sosiaalietiikka Teologinen tiedekunta Osion pidetyt luennot 1. Kristillinen teologia ja moraalifilosofia 2. Kreikk. eettinen ajattelu (Sokrates, Platon, A.) 3. Krist. etiikka (Augustinus, Akvinolainen) Käsiteltäviä teemoja Augustinus Akvinolainen Tomismi

2 Augustinus Augustinus ( j.kr.) Room. puhetaidon op., uusplatonisti, kat. kirkon op. Vaikutti P-Afrikassa (nyk. Algeria) s. Thasgate (nyk. Souk Ahras) k. Hippossa (nyk. Annaba) Teoksia Contra Academicos (386) Confessiones (Tunnustukset, , suom. 2010) De Civitate Dei (Jlan valtio, , suom. 2003) Stanford E Käsitys sielusta Platonistien kirjoista (Plotinus 204/5-70, Profyrios ) Plotinus (204/5-70) Porfyrios (n ) Sielu ei-ruumiillisena kuolemattomana Aiemmin (Augustinuksella) stoalainen manikeolainen Teske, R. (2001), Augustine s theoryof ethics, The Cambridge Companion to Augustine,

3 Etiikka Augustinuksen aikana Aristotelen kuoleman jälkeen elämisen taitoa logiikka ja luonnonfilosofia sivuroolissa Filosofien tehtävä etsiä eudaimonia kertoa muille elää itse todeksi Lähellä uskontoa Näkemys Jlasta, jumaluuksista (vrt. Apt. 17: 16-32) Kent, B. (2001) Augustine s ethics, The Cambridge Companion to Augustine, Lopullinen päämäärä Mitä on onnellisuus (kr. eudaimonia / lat. beatitudo) tärkein kysymys etiikassa antiikin aikana De beata vita ( Onnellisesta elämästä, 386/7) kaikki etsivät ei vain elämistä miten haluaa Usein parempi olla saamatta jotain (vrt. Cicero) omaisuus tekee vähemmän onnelliseksi kuin ajatukset Kent 2001, Augustinuksen kritiikki Hellenistisen filosofian näkemys onnellisuudesta itseriittoisuus huolettomuus mielenrauha Aug: Pakanoilla väärä näkemys onnellisuudesta filosofit epäonn. omilla standardeillaan Totuuden etsintä epäonnistunut muuten ei etsittäisi enää Kent 2001,

4 Onni, moraalifilosofia ja ikielämä Aug: kuolemattomuus ed. tod. onn. epikurolaiset ja stoalaiset erit. väärässä Onni määritelty siten, että vain tämänpuoleista asetetaan onni omaan kontrolliin => ansio itselle tästä Aug: Platonistit parhaita pakanafilosofeja väärässä: sielun erottaminen ruumiista Kent 2001, Kuolemattomuus Epikuros: Kuolema ei ole meille mitään ei kuvitteellista kuolemanjälkeistä elämää ei sanktioita August.: emme voi olla onnellisia olematta elossa korkein onni vaatii pisintä mahdollista elämää Itsemurhan virheellinen käsitys päämääristä olemisen lopettaminen vs. kivuton oleminen Kent 2001, Hyveen ja onnellisuuden suhde Stoalaisuus onnellisuus seurausta mielen hyveellisyydestä Aug: hyve on välttämätön, muttei riittävä ehto onnell. ihminen ei tyhjenny vain mieleensä Kaksi perusvirhettä stoalaisuus: ylpeys (kunnian painotus) epikurolaisuus: moraalittomuus (mielihyvän korostus) Kent 2001,

5 Maailmalliset hyvät / hyvyydet Ihmisen saavutukset tiede, musiikki, taide, kirjallisuus Maailma ei vain selviytymistaistelua esteettinen kauneus Näkemys Jumalasta sekulaari / puritaani-moralistinen: kirjanpitäjä/tuomari Augustinus: Jla rakastavana tai taiteilijana Kent 2001, Aug. näkemys hyveistä Hyve tahdon tilana (ilmaus rakkauden suunnasta) S:lla hyve vain jos S:lla oikeat päämäärät ja motiivit pakanoilta väistämättä puuttuu oikeat hyveet (kts. ed.) Hyve vapaan tahdon hyvänä käyttönä platonistit, aristotelistit ja stoalaiset Hyvä käytös ei yksin riitä hyveeseen: teleologia S:lla on hyve vain jos hänellä on oikea käsitys pääm. Irwin 2011, Hyveen ja Jumalan suhde Hyvä käytös palkkioina ja rangaistuksina filosofia: hyveellä on itseisarvoa (vrt. Platonin Valtio) Rangaistuksen merkitys moraalitoiminta perustuu pelkoon Kristinuskon ja eudaimonismin suhde? ei: on oltava onnellinen tai rakasta itseäsi Jumalan ja lähimmäisen rakkaus Kent 2001,

6 Jlan ja lähimmäisen rakkaus Aug: kahdenlaista arvoa itseisarvo (luodun hierarkian takia, vrt. scala naturae) arvo jota me asetamme asioille / esineille Usein käytetään jälkimmäistä voi olla jyrkässä ristiriidassa ed. kanssa Ero päätöksenteossa filosofisesti arvioitaessa (vapaat, rationaaliset agentit) jokapäiväisessä elämässä (tarpeet, halut, intressit) Kent 2001, Hyveiden erottamattomuus Hyveet tarvitsevat käyt. järkeä (prudentia / phronesis) ei käyt. järkeä ilman rohkeutta ym. Kolme näkökulmaa hyve = tietoa hyvästä/pahasta (Sokrates / Protagoras) rohkeus, pidättyvyys ym. viittaavat samaan mielentilaan eri hyveillä oma tehtävä mielessä (stoalainen Chrysippus) kaikilla silti sama päämäärä hyveet riippuvaisia toisistaan / luonteenhyveet (Aristoteles) vastavuoroisuuden periaate Kent 2001, Tod. epätäyd. hyve (A = Augustinus) Filosofinen ristiriita arkiajattelun kanssa kukaan maan päällä ei tav. hyvettä täydellisenä hyveellinen ihminen: ei hyveitä => kaikki hyveet A: kaikki-tai-ei mitään epäonnistuu (kv 415) Jaak. 2:10 voidaan selittää hyveteoreettisesti A: pakan. hyve tekee ihmisestä erinomaisen/täyd. vain vähälukuinen eliitti voi kehittää itseään Kent 2001,

7 Tuomas Akvinolainen ( ) Katolisen kirkon doctor angelicus ( enkeliopettaja ) Monipuolinen kirjallinen tuotanto eksegeettinen, homileettinen, liturginen dogmaattinen, apologeettinen ja eettinen filosofinen (mm. 13 Aristoteles -kommentaaria) Merkittävin Summa theologiae (osin suom. 2002) sis. mm. jumalatodistukset Akvinolaisen näkökulma Tuomaan moraalifilosofia Kolme päämäärää 1. mitä Aristoteleksen näkemys moraalista merkitsee 2. pyrkii os. em. moraalinäkemyksen fil. paremmuuden 3. yrittää osoittaa yhteensopivuuden krist. näkem. kanssa Kolmas päämäärä tärkein (historiassa) kysymykset ihmisen agenttiroolista ihmishyvästä suhteesta Jumalan tahtoon Irwin 2011,

8 Akvinolaisen argumentti Rationaalinen moraaliagenttius ihminen rationaalisena eläimenä Tekeminen käytännöllisenä miten toimitaan (hypoteettisesti / konkreettisesti) Ymmärrettävä / käsitettävä toiminta omassa / muiden elämässä hyvien saavuttamiseksi ollen samalla hyvä luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan Aquinas Moral, Political and Legal Phil. Stanford E Käyt. järjen luonne Kapasiteetti ajatella, miten asiat ovat järkevien ja tosien päätelmien tekemistä Liittyy valintaan ja tekoon (kr. praxis, lat. actio) ed. ajattelua ja arviointia Käytännöllisen järjen 3 merkitystapaa ajattelu siitä, miten tulisi toimia toimintaan liittyvän (hyvän) ajattelun ominaissisältö kyky ymmärtää ko. ajattelun väitelauseita ja ohjausta Aquinas / Stanford E Tuomas Akvinolaisen (TA:n) etiikan teorian rakenne Toisin kuin Aristoteles, TA lähtee päämäärästä ihmisen päämäärä vapaan teon kohteen => ymmärrys Hyveet seuraavat vapaasta tahdosta onnellisuus päämääränä vapaille toimijoille Rationaaliset halut voivat vaikuttaa ja kontrolloida eirationaalisia tahdon suhde nk. passioihin Irwin 2011,

9 Augustinus ja Aristoteles TA:lla Augustinus: tahto, jolla tehdään syntiä ja eletään oikein vapaus, hyve, synti ja armo TA: Aug. ajatukset puolustettavissa aristotelismilla Augustinus sekä linjassa itsensä että TA:n kanssa TA seuraa Aristotelesta erottaen tahdon rationaalisena haluna (kr. boulesis) ei-rationaalisena haluna (kr. epithumia, thumos) Irwin 2011, TA:n käsitys hyveistä Useita määritelmiä yleinen: hyve asettaa agentin toimimaan oikealla tavalla tarkempi: hyviä mielentiloja (vanhurskaassa elämässä) Päähyveet ( kardinaali- ) ts. luonteenhyveet viisaus, oik. muk., itsehillintä ja rohkeus Luonteenhyveet vaikuttavat kaikkiin muihin hyveisiin esim. itsehillintä liittyy aina tyydyttömättömiin haluihin Hyveiden vaikutuksen yleismalli Toiminnan ohjaus viisaus Annetaan mitä on kohtuullista oikeudenmukaisuus Hallitaan passioita (ml. innostus / intohimo) itsehillintä Vahvistetaan passioita pelkoa vastaan rohkeus

10 TA:n moraalifilosofian pääperiaate + hyvät Hyvää on tehtävä ja tavoiteltava ja pahaa vältettävä hyvää tehtävä ja pahaa vältettävä tee hyvää ja vältä pahaa vältä pahaa ja etsi hyvää Perustavaa laatua olevat ihmis- hyvät elämä avioliitto ja lasten kasvatus tieto eläminen veljeydessä / toveruudessa / ystävyydessä käytännöllinen järkevyys itsessään oikeat arvostelemat Aquinas Standford E Hyve-etiikka Mikään ihmisteko ei hyvä, ellei rakkautta itseen ja lähimmäiseen Yhteenliittymä motiivit ja intentiot olosuhteiden sopivuus objektin huomioiminen Hyvä on virheetön osatekijöidensä kokonaisuus paha on häiriötä moraalitoiminnan osatekijöissä Aquinas Stanford E Luonnonlain merkitys Tuomas Akvinolaisella (TA) 1. Annettu Jumalan toimesta 2. Auktoritatiivinen kaikille luoduille 3. Kaikkien tuntema 4. Hyvä edeltää oikeaa 5. Oikea teko ei haittaa hyvää 6. On eri tapoja, jolla teko voi olla haitallinen (hyvälle) 7. Osa em. tavoista voidaan tunnistaa ja analysoida The Natural Law Tradition in Ethics. Stanford E. Phil

11 TA: synnin vaikutus Hyvien tekojen suorittaminen Luonteenhyveiden toteuttaminen Saavuttaa jokaisen hyveen mukainen hyvä Yliluonnolliseen hyvään pääseminen Irwin 2011, Tomismi Akvinolaisen teoriat herättivät vastustusta Bonaventuralaiset, Scotistit, Occamilaiset vs. Jesuiitat Aeterni Patris (1879) Leo XIII tomismi kat. kirkon etiikan opetukseksi Vatikaani II tomismi vaihtoehtona Saint Thomas Aquinas. Stanford E. Phil Lähteitä Kent, A. (2001) Augustine s Ethics. The Cambridge Companion to Augustine. Internet-versio osoitteessa: nt-augustines-ethics.pdf McInerny, Ralph and O'Callaghan, John, "Saint Thomas Aquinas", The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Internet-artikkeli, löytyy osoitteessa: nas/