Lammin kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 2134 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE- QUATERNARY ROCKS SHEET 2134 Ilkka Laitakari Lammin kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1980

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA-GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 2134 Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheet 2134 I1kka Laitakari LAMMIN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary: Pre- Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland Espoo 1980

3 Laitakari, Ilkka Lammin kartta-alueen kallioperi. Summary : Pre- Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area..s'usmen geologinen kartta 1 : , Kallisperakarttojen selitykset, 2134 Lanimi. 34 pages, 13 figures and 4 tables. The area covered by the map-sheet is located in southern Finland between the towns of Tampere and Lahti. The Precambrian bedrock, some 1900 Ma in age, belongs to the Svecokarelidic orogenic belt. The mica gncisses, which occupy most of the area, form an anticlinorium. The metavolcanic rocks at the southern border of the map-sheet area most probably lie stratigraphically on top of the gncisses, and the basic plutons within the gneiss area may represent magma chambers of these metavolcanic rocks. Granodiorites and granites form plutons conforming to the tectonic orientation of the supracrustal rocks. Most of the mica gneisses are veined and other rocks likewise include an abundance of granitic veins and dikes. Some minute diabase dikes arc the only postmetamorphic rocks in the area. The bedrock has been broken up into a mosaic by later shear zones and fractures. The peneplanation took place in Precambrian time. The subsequent erosion, including that caused by the continental ice, sheet, is of minor significance. A map of the ore showings is included. The text is in Finnish, but a summary as well as figure and table captions in English have been added. Ilkka Lailakari, Geological Survey of Finland, SF Espoo 15, Finland ISBN Helsinki Valtion painatuskeskus

4 SISALLYS - CONTENTS Tutkimusvaiheet Kallioperan yleispiirteet 6 Pintakivilajit 7 Kiillegneissit ja suonigneissit 7 Amfiboliitit ja muut metavulkaaniset kivilajit 12 Syvakivilajit 14 Peridotiitit, gabrot ja dioriitit 14 Kvartsidioriitit ja granodioriitit 18 Graniitit 20 Diabaasijuonet 21 Siirrokset, murrokset, rapautuminen ja croosio 21 Kallioperan rakenne, ikasuhteet ja syntyhistoria 24 Taloudellisia aihcita 25 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area 29 Indroduction 29 \-letasediments 29 Metavolcanics 30 Plutonic rocks 30 Postmetamorphic dikes 31 Shear zones, fractures, weathering and erosion 31 Structure, age and origin of the bedrock 32 Ore showings 32 Viittcet - References 33

5 TUTKIMUSVAIHEET Lammin kallioperakartta (Laitakari 1964) kasittaa Suomen kantakartaston lehden 2134 alueen. Taman seudun geologiasta on kirjallisuudessa hajatietoja jo 1700-luvulta lahtien (Tilas 1740, Kalm ja Herkepaeus 1756, Gadd ja Lilius 1789, Bremer 1825 seka Holmberg 1858). Vanhimmat maininnat koskevat kuitenkin v_ leensa taloudelliseen geologiaan liittyvia aiheita. Geologinen kartoitus eteni Lammin seudulle 1800-luvun lopulla. Tutkimusalueen etelaosa (suunnilleen peruskarttalehdet : 01, 04, 07 ja 10) kuuluu 1 : mittakaavaiseen karttaan» Suomenmaan Geologillinen tutkimus No. 13, Hameenlinnaa (Tigerstedt 1886). Itse kartalla oli seka kalliopera etta maapera kuvattuna samalle karttalehdelle, mutta selityskirjaan (Tigerstedt 1888 ja 1890) sisaltyy 1 : mittakaavainen»vuorilajien kartta>>. Solitanderin (1887) kuvaus Evon kruununpuiston geologiasta liittyy tyyliltaan laheisesti mainittuun kartoitukseen, vaikka sen monivarinen Iiitekartta onkin mittakaavassa 1 : Karttalehden pohjoisosa (suunnilleen peruskarttalehdet 02, 03, 05, 06, 08, 09, 11 ja 12) kuuluu I : mittakaavaiseen Suomen Geologisen Yleiskartan lehteen C2, Mikkeli. Vaikka tahan mittakaavaan siirryttaessa»vuorilajikartta» (Frosterus 1900) ja >>Maalajikartta>> erotettiin toisistaan, olivat molemmat viela saman henkilon laatimia. Vuorilajikartan selityskirjan (Frosterus 1902 ja 1903) lisaksi ilmestyi vuosisadan vaihteessa muutamia muitakin, paaasiallisesti samoihin kartoitustoihin perustuvia alueellisia tutkimuksia kuten Sederholmin (1893) >>Om berggrunden i sodra Finland>>, jonka liitteena on lahes koko Etela-Suomen kasittava 1 : mittakaavainen kallioperakartta. Karkolan kallioperakartan (Lehijarvi 1961) maastotutkimusten yhteydessa vuosina 1957 ja 1958 kartoitti geologi Mauno Lehijarvi apulaisenaan ylioppilas Anssi Lonka osia Lammin karttalehden etelareunasta. Lehijarvi kartoitti suunnilleen peruskarttaneljannekset 07C ja 10AC ja Lonka suunnilleen neljanneksen 04C.Vuonna 1959 maarattiin Lammin kallioperakarttalehti Ilkka Laitakarin tehtavaksi. Haven apulaisinaan toimivat ylioppilas Leif Myrskog, joka vuosina 1961 ja 1962 kartoitti peruskarttaneljannekset 03D, 06ABCD, 09CD ja 12ABCD seka laboratorioapulainen Mauri Anttila, joka kesalla 1961 kartoitti neljiinnekset 08C ja 09AB. Muut osat on kartoittanut Ilkka Laitakari vuosina Koululaiset Osmo Toivonen ja Juhani Nikulainen avustivat paaasiallisesti kalliopaljastumien etsimisessa.

6 6 Tutkimuksia Lammin karttalehtialueella haittasi huomattavasti maastokarttojen puute. Peruskartat oh alucen maastotutkimusten aikana saatavissa ainoastaan ruuduista 07 ja 10 seka topografikartta ruudusta 04. Muista osista karttalehtea oh 1 : mittakaavaisia vanhoja pitajankarttoja seka korjailemattomia ilmakuvia. 11makuvakartat valmistuivat alueelta vasta aivan maastotutkimusten paattvessa. Kalliopcrakartan piirustusvaiheessa ilmestvivat alueen aeromagneettiset kartat 1 : ja niita kavtettiin jossakin maarin hyvaksi karttaa viimeisteltaessi. Suuntaushavaintoja kallioperakarttaan piirrettaessa jatettiin deklinaatio, ajan tivan mukaisesti, huomioon ottamatta. Pohjakarttana tavallisesti kavtettavaa 1 : mittakaavaista topografikarttaa ci talta alueelta ollut kallioperakartan painatukseen mennessa ilmcstynyt, joten pohjakartta on keskeneraisten peruskarttojen ja muun saatavissa olevan aineiston perusteella piirretty Geologiscssa tutkimuslaitoksessa. Kallioperakartan on piirtanvt puhtaaksi Elsa jarvimaki, ja se ilmestyi painosta vuonna Seudulla on kallioperakartan ilmestvmisen jalkeen tehty uusia ticleikkauksia ja suoritcttu malminetsintaa useilla alueilla. Vuosina louhittu Paijanne-tunnelin 1. rakennusjakso kulkee Lammin kalliopcrakarttalehden alueella noin 26 km. Kasilla olevassa karttalehtiselityksessa on pyritty ottamaan huomioon myos naista kohteista tehdyt havainnot. Paijanne-tunnelin osalta niita on yksityiskohtaisemmin kasitelty aiheesta laaditussa tutkimusraportissa (Laitakari ja Pokki 1979). Taulukoiden 1-4 mineraalikoostumusmaarityksista on juha Karhu tehnyt numerot 7, 15 a, 15 b ja 16 ; Reijo Niemela numerot 26, 27 ja 28 ; Ilkka Laitakari numerot 18 ja 21 seka Bengt Sjoblom kaikki muut. Maarity_ kset on tehtv pistelasku- (point couting) menetelmalla. Kuvan 11 on piirtanvt puhtaaksi Ritva Porsman. Kuvat 9 ja 12 on valokuvannut Erkki Flalme. Muut valokuvat ovat tekijan ottamia. KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Lammin kartta-alueen kalliopera kuuluu svekokarelidisen vuorijonovyohykkeen sv_ valle kuluneeseen juuriosaan. Valtaosan karttalehtea kasittaa Vammalan seudulta Toijalan ja Lammin kautta I-leinolan pohjoispuolelle jatkuva levea suonigneissivyohyke. Sen etelareunaa seuraa 1-lameenlinnan kautta Forssan lansipuolelle jatkuva emaksisten metavulkaanisten kivilajien vyohyke. Suonigneissialueelle ovat luonteenomaisia useiden kilometrien lapimittaiset gneissin tektonisia suuntia myotailevat granodioriittialueet, joiden kivilaji on suureksi osaksi porfyyrista. Seka suonigneississa etta granodioriitissa on enimmakseen alle 2 km :n lapimittaisia gabro- ja peridotiittipahkuja. Karkolan Seudulla, tutkimusalueen etelapuolella on laaja graniittialue, joka ulottuu Lammin karttalehden kaakkoiskulmaan ja jatkuu tutkimusalueen itapuolelle. Muissa osissa karttalehtea graniittia on suonina ja juonina.

7 A [<1 BO C~- - D - Kuva 1. Lammin kartta-alue. :A kuva mo, B - mineraalikoostumus n :o, C Paijanne-tunneli, D uusi tie. I rg. I. Lamnri map-sbeel area. jig. No., B = mineral composition No., - Paijanne funnel, D nen, road. Kallioperkssk on koko alueella siirros- ja ruhjevyohykkeitk, jotka nkkyvat morfologiassa pitkink laakso- ja vesistojaksoina. PINTAKIVILA JIT Kiillegneissit ja suonigneissit Kallioperkkarttaan sinisellk varillk merkityt kiillegneissit ovat Lammin karttaalueen yleisimpia kivilajeja. Ne ovat veteen kerrostuneita sedimentteja, joista metamorfoosi on hkvittknyt suurimman osan alkuperkisrakenteista. Vallitsevana tyyppink nkvttkk olleen heikosti lajittunut savi-hiekkakivi, jonka kerrospaksuus on vaihdellut alle senttimetristk lkhes metriin. Tkllaiselle kivilajille luonteenomaista grauvakkarakennetta on havaittu Vesijkrven lknsirannalla Viitailassa, muutamissa paikoissa Paijanne-tunnelissa (Laitakari ja Pokki 1979) seka satunnaisesti muuallakin Lammin

8 8 Kuva 2. Kiillegneissi, jossa raekoon ja mineraalikoostumuksen vaihteluna ilmenevaa raitaisuutta. Laatta 12 cm. Fig. 2. Mica gneiss n itb banding caused by alteration of grain si,-,e and mineral composition. Tag 12 cm. Viitaila, Asikkala (x = 6 783,17, y 572,75) kartta-alueella. Laajan gneissialueen kaakkoisreunalla, Lammin kirkonkylan seudulta Vahaan-Ainioon saakka, on monin paikoin kiilleliusketta muistuttavia gneisseja, jotka nayttkvat alkuperaltaan olevan savisedimenttejk. Gneississa on monin paikoin raekoon ja mineraalikoostumuksen vaihteluna ilmenevaa raitaisuutta (kuva 2), joka lienee tulkittavissa kerroksellisuudeksi. Se on kuitenkin metamorfoosin ja lapikotaisliikuntojen johdosta sunk maarin muuttunutta, etta esimerkiksi kerrostumispohjan suunnan maaritysyritykset ovat osoittautuneet hyvin epavarmoiksi ja ristiriitaisiksi. Taydellisimmin alkuperaisrakenteensa menettanytta gneissik on havaittu kartta-alueen luoteiskulmassa Kuohijoella. Tama epahomogeeninen, paikoin lahes suunnittumaton, granodioriittia muistuttava kivilaji on tunnistettavissa sedimenttisyntyiseksi vain kivilajien siskltamien konkreetioiden ja mineraalikoostumuksen perusteella. Taulukossa I on esitetty muutamien kiillegneissien ja suonigneissien mineraalikoostumuksia. Suonigneissien koostumukset on laskettu ainoastaan gneissiosasta. 1aamineraaleina ovat saannollisesti plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Monissa kiillegneisseissa on lisaksi jonkin verran kalimaasklpaa, muskoviittia ja kloriittia seka eraissa tyypeissa sarvivalketta. Aksessoreista ovat yleisimpia apatiitti, zirkoni, titaniitti ja opaakit. Epidoottia on havaittu lahinna ruhjevyohykkeiden tuntumassa. Porfyroblasteina on lkhes kaikissa kartta-alueen kiillegneisseissa granaattia. Vain alueen etelkreunasta, Pkajkrven ja Vesijkrven etelapuolella olevilta gneissialueilta,

9 9 Taulukko 1. Kiillegneissien ja suonigneissien rineraalikoostumuksia. Table 1. Mineral composition of mica gneisses and veined gneisses Plagioklaasi Plagioclase.. (An ;/ -) Kalimaasalpa - Potassium feldspar Kvartsi -Quartz Biotiitti - Biolite Muskoviitti - Muscovite... Sarvivalke - Hornblende... Granaatti - Garnet Kordieriitti (+piniitti) Gordierite (+pinite) Sillimaniitti - Sillimanite.. Aksessorit -Accessories... Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1. The sampling sites are indicated in Pig ,2 43,6 51,3 40,4 42,6 35,2 14,6 34,0 48,9 (25) (50) (32) (28) (27) (27) (30) (19) (26) 0,7 1,9 2,6 12,0 1,6 21,2 32,1 21,4 38,4 30,5 23,7 27,3 39,2 26,0 25,5 23,7 24,8 19,0 24,9 32,3 26,7 25,9 22,7 0,8 5,1 1,4 4,7-18,8 1,6 0,2 1,3 0,6 0,6 0,8 0,4 0,7 0,4 0,9 0,8 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 I 100,0 1. Kiillegneissi - Mica gneiss, Jokikulma, Tuulos (x = 6 783,42, y = 541,76) 2. Kiillegneissi - Mica gneiss, Tanttila, Lammi (x = 6 773,98, y = 552,45) 3. Kiillegneissi - Mica gneiss, Musta Kotinen, Lammi (x = 6 793,24, y = 556,72) 4. Kiillegneissi - Mica gneiss, Selkjarvi, Lammi (x = 6 785,14, y - 563,00) 5. Suonigneissi - Veined gneiss, Heinajarvet, Asikkala (x ,20, y == 568,27) 6. Suonigneissi Veined gneiss, Iso Tarusjarvi, Padasjoki (x = 6 798,90, y = 565,34) 7. Kiillegneissi Mica gneiss, Kutajarvi, Hollola (x = 6 770,75, y ,96) 8. Suonigneissi -Veined gneiss, Kurhila, Asikkala (x = 6 786,60, y = 572,13) 9. Kiillegneissi- Mica gneiss, Reivila, Asikkala (x ,15, y ,28) se nayttaa puuttuvan. Siella on taas kiillegneississa kordieriittia ja viela yleisemmin hienorakeisia kvartsia, muskoviittia ja kloriittia sisaltavia kyhmyja, jotka nayttavat olevan kordieriitin muuttumistuloksia. Vahan-Ainion pohjoisosassa on gneississa runsaasti sillimaniittia. Satunnaisesti sita on havaittu myos muutamissa paikoissa Maakeskenlahden ja Tevantijarven valisilla alueilla. Kalkkikonkreetiot (kuva 3) ovat yleisia varsinkin karttalehden luoteis- ja keskiosissa. Niiden lapimitta vaihtelee kymmenen ja neljankymmenen senttimetrin valilla. Varsinkin suuret ovat usein monikehaisia. Konkreetiot sisaltavat tavallisesti pyrokseenia, epidoottia ja jotkut jopa kalsiittia, ja niiden plagioklaasin anortiittipitoisuus on korkeampi kuin kiillegneissin. Lehtonen (1968) on kuvannut vastaavantyyppisia konkreetioita lannempaa samasta liuskejaksosta. Gneissiksi metamorfoituneen primaarisedimentin kalkkipitoisuutta todistavat konkreetioiden lisaksi myos plagioklaasin paikoin varsin korkea anortiittipitoisuus (jopa n. 50 %) seka joissakin kiillegneisseissa mm. Kuohijoella (karttalehden luoteiskulmassa) havaittu vahainen pyrokseenipitoisuus. Siella on Padasjoen karttalehden (Laitakari 1971) puolella myos vahainen kalkkikiviesiintyma. Erittain rehevasta lehtokasvillisuudesta paatellen tama kalkkikivi-pyrokseenigneissimuodostuma ulottuu Lammin kartta-alueen puolelle, vaikka naita kivilajeja ei ole havaittu kalliopaljastumissa karttalehtirajan etelapuolella

10 10 Kuva 3. KonKrcctioita suoni neississa. l.aatta 12 cm. l g. 3. CGinc 'i ~s in eiss. 7', 12 cnz. Iivo I.arnmi (x ,54, v ,40) Kuva 4. Suon' - aeissia. Laatta 12 cm. Fig. 4. Veined gneiss. Tag 12 cnz. Tanttila, Lammi (x ,00, y - 553,30)

11 1 1 Kuva 5. Poimuttunutta kiill, ieissia, jossa akselitasoliuskeisuuden null isia caniittijuonia. Laatta 12 cm. 1',g. 5. / olded mica gneiss nilh grani/ic Ic/n lolls dng the axial plane cleave. la,' /2 cm. Tanttila, Lammi (x 6 773,30, y ,70) Rikki- ja magneettikiisupitoisuus on kiillegncisseissa tnelko yleista varsinkin Ormajarvcn ja l-iaakcskcnlahden valisclla alueella. Ne ovat alkuperaltaan il±neisesti mataliejuscdimentteja, vaikka niidcn grafiittipitoisuus on vahainen. Gncissien kiisupitoisissa osissa on usein varitonta kiilletta, mika lienee biotiitin raudasta on rikkipitoisissa kerroksissa sitoutunut rikki- ja magneettikiisuun. selitettkvissa siten, etta osa Kaliioperakarttaan vihrealla merkityt amfiboliittivalikerrokset viittaavat vulkaaniseen toimintaan kiillegneissiksi metamorfoituneiden sedimentticn kerrostumisen aikana. Sen sijaan karttaan keltaisella varilld merkityistk kvartsimaasalpaliuskevalikerroksista hence ainakin osa alkuperdltaan hick kasedimcntteja. Kiillegneisissa on kaikkialla graniittisuonia ja -juonia. Paaosa niista myotailee gneissien kcrroksellisuutta ja liuskeisuutta muodostaen suonigneissirakennetta (kuvat 3 ja 4). Suonigneissialueilla on naiden konformicn graniittijuonten lisaksi myos leikkaavia graniittijuonia, joiden on paikoin havaittu gncissiaineksen lisaksi leikkaavan myos suonigneissirakcnnetta muodostavaa graniittia. Poimuttuneissa gneisseissa saattaa graniittijuonten joissakin tapauksissa havaita seuraavan akselitasoliuskeisuutta (kuva 5). Kallioperakartassa suonigneissirakcnnetta muodostavat suonet on merkitty punaisella aaltoviivalla ja leikkaavat juonet yksinkertaisella graniittijuonen merkilla. Suonigneissien ja migmatiittien graniittivaltaiset osat ovat rapautumista ja eroosiota

12 1 2 vastaan kestavampia kuin gneissivaltaiset osat. Kartassa on kaytetty sinista pohjavaria aina, kun gneissin on alueellisesti arvioitu olevan enemmistonk, vaikka jotkut kalliopaljastumat olisivatkin graniittivaltaisia. Suonigneissirakenne on usein nun saannollista, etta on vaikeaa uskoa kapeiden graniittijuonten tunkeutuneen gneissiin ulkopuolelta. Todennakoisempi selitys graniittijuonten synnylle nayttaa maastohavaintojen perusteella useimmissa tapauksissa olevan gneissin osittainen sulaminen ja graniitin ainesten tihkuminen kerrosmyotaisiksi juoniksi vuorenpoimutuksen aikaisten plastisten Iiikuntojen yhteydessa. Joissakin tapauksissa nayttaa mahdolliselta myos happamien valikerrosten mobiloituminen graniittisuoniksi. Viimeksi mainittuun syntytapaan viittaavia havaintoja on tehty mm. Paijanne-tunnelissa. Suonigneissien suoniaines on paaasiallisesti mikrokliinigraniittia, mutta varsinkin kartta-alueen keskiosassa olevien granodioriittialueiden tuntumassa myos granodioriittista. Pienissk graniittisuonissa on usein granaattia ja isoissa karkearakeisissa juonissa varsinkin karttalehden itaosassa monin paikoin turmaliinia. Kallioperakartassa graniittijuonten turmaliinipitoisuutta osoittava T-kirjain on jossakin makrin harhaanjohtavasti sinisella pohjalla. Amfiboliitit ja muut metavulkaaniset kivilajit Kallioperkkarttaan vihrealla varilla merkittyja amfiboliitteja ja muita emaksisik metavulkaanisia kivilajeja on runsaimmin kartta-alueen etelareunalla, missy ne muodostavat yli kilometrin levyisen katkonaisen ita-lansisuuntaisen vyohykkeen. Muualla kartta-alueella amfiboliittia on monin paikoin valikerroksina kiillegneisseissa ja suonigneisseissk. Emaksisissk metavulkaanisissa kivilajeissa on melko yleisesti sailynyt primaarirakenteeksi tunnistettavaa raitaisuutta (kuva 6), joka viittaa tuffi- tai tuffiittialkuperaan. 1V1yos useimmat uraliittiporfyriitit ovat raitaisia ja lienevat alkuperaltaan kidetuffeja. Sen sijaan Vesijarven lansirannalla Reivilassa oleva plagioklaasiporfyriitti lienee samaan vulkaaniseen sarjaan kuuluva kerrosjuoni. Kiistattomasti laavasyntyyn viittaavia rakenteita ei alueella ole havaittu. Emkksisten metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumus on varsin vaihteleva. Pkamineraaleina ovat saknnollisesti plagioklaasi ja sarvivalke. Taulukossa 2 on esitetty muutamien metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumukset. Uraliittiporfyriiteissa nkyttkvat sarvivalkesilmakkeet olevan pyrokseenin muuttumistuloksia. Sen sijaan eraiden raiaisten kivilajien diopsidipitoisuus (taul. 2, n :o 11) viittaa lkhtokivilajien huomattavaan kalkkipitoisuuteen. Sailyneiden primaarirakenteiden (kuva 7) perusteella on todennkkoista, etta ainakin Vkhkssa-Ainiossk vaaleat runsasdiopsidiset linssit ja valikerrokset ovat alkuperaltaan huokoista tefraa, jonka huokoset ovat ennen metamorfoosia tayttyneet kalkilla. Muissakin metavul-

13 1 3 Kuva 6. Raitainen metavulkaaninen kivilaji. Laatta 12 cm. Fig. 6. Banded metarolcanic rock. Tag 12 cm. Hollola (x = 6 771,71, y 575,92) Taulukko 2. Metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumuksia. Table 2. Mineral composition of metavolcanic rocks. Ul 12 Plagioklaasi Plagioclase (An % -) Kvartsi -,Quart.Z Sarvivalke -- Hornblende Diopsidi -- Diopside Granaatti - Garnet Epidootti - Fpidote Titaniitti Spbene Aksessorit --Accessories 10. Uraliittiporfyriitti Uralite porpbyrite, Suurimaki, Hollola (x ,82, y - 572,25) 11. Raitainen metavulkaaninen kivilaji--banded metavolcanic rock, Vaha-Ainio, Asikkala (x ,62, y 576,46) 12. Sarvivalkegneissivalikerros kiillegneississa - An intercalation of hornblende gneiss in mica gneiss, Kostila, Lammi (x ,18, y -: 562,08) Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1. The sampling sites are indicated in Fig ,0 (45) 22,6 (55) 47,5 (35) 19,8 18,0 39,1 40,0 32,2 26,3 7,3 1,4 1,0 4,4 0,7 0,8 0,9 100,0 I 100,0 100,0 kaanisissa kivilajeissa mm. Etolassa havaitut diopsidi- tai epidoottipitoiset pahkut lienevat alkuperaltaan hohkakivipommien tai -heitteleiden huokosiin saostunutta kalkkia, joka on metamorfoosin yhteydessa reagoinut silikaattiaineksen kanssa.

14 1 4 Kuva 7. Vaaleita runsasdiopsidisia valikerroksia emaksisessa metavulkaanisessa kivilajissa. Laatta 12 cm. Fig. 7. Basic metavolcanic rock uitb light intercalations, rich in diopside. lag 12 cm. Vaha-Ainiii, Asikkala (x ,32, v ,90) Metavulkaanisissa kivilajeissa on mm. Paajarven lansipaassa rikki- ja magneettikiisupitoisia vklikerroksia. Koska taman jakson kivilajit muutenkin koostumuksensa ja primaarirakenteidensa perusteella vaikuttavat tuffiitilta e1i veteen kerrostuneelta sedimenttiainekseen sekoittuneelta tefralta, lienevat mvos kiisupitoiset vdlikerrokset alkuperaltaan tefrapitoisia matkliejusedimentteja. Koska voimakkaasti metamorfoituneessa kallioperassd on vaikeaa erottaa runsasbiotiittisia intermediaarisia metavulkaanisia kivilajeja metasedimenteista, saattaa kallioperakarttaan sinisella varillk merkityistk biotiittigneisseista osa hyvinkin olla alkuperaltaan vulkaanisia. Kartoituksen yhteydessa vulkaanisiksi havaitut valikerrokset on merkitty vihrein ja keltaisin karttamerkein. SYVAKIVILAJIT Peridotiitit, gabrot ja dioriitit Emaksiset syvakivilajit ovat Lammin kartta-alueella varsin yleisia. Niita on seka suurina, usein pyoreahkoind, jopa muutamien kilometrien lapimittaisina pahkuina etta pienempina sarmikkaina murskaleina muissa kivilajeissa. Viimeksi mainitut ovat ilmeisesti ymparoivien plastisempien kivilajien poimuttuessa murtuneita pahkuja tai

15 1 5 Kuva 8. Breksia, murskaleet gabroa ja valimassa graniittia. Laatta 12 cm. Fig. 8. Breccia, the fragments consist of gahbro and the matrix of granite. Tag 12 cm. [so-ruuhijarvi, Lammi (x ,86, v ,26) kerrosjuonia. Paikoissa, joissa murskaleita on min runsaasti, etta ne muodostavat breksiaa, on valimassana tavallisesti graniitti (kuva 8). Kartta-alueen kaakkoisosassa olevalle graniittialueelle ei kallioperakarttaan ole merkitty emaksisia syvakivimurskaleita. Paijanne-tunnelissa tehdyt havainnot osoittavat kuitenkin, etta niita on tallakin alueella mm. Lahdenpohjanselan lansipuolella. Kallioperakartassa on emaksiset syvakivilajit jaettu agabroihin» ja aperidotiitteihin» paaasiallisesti paljaalla silmalla nakyvan plagioklaasin maaran perusteella. Jos plagioklaasia ei ole kivessa havaittu juuri lainkaan, on kaytetty peridotiittin merkkia ja selvasti plagioklaasipitoisista gabron merkkia. Peridotiittia on siis kartassa kaytetty ultraemaksisten syvakivien yleisnimena, eika se ndin ollen merkitse kyseisen kivilajin oliviinipitoisuutta. Gabroja ja dioriitteja ei ole kallioperakartassa erotettu toisistaan. Ultraemaksiset syvakivilajit ovat yleensa suunnittumattomia ja keski- tai karkeahkorakeisia. Niissa on tavallisesti paamineraalina sarvivalke, joka joissakin tapauksissa vaikuttaa augiitin muuttumistulokselta. Tavallisen vihrean sarvivalkkeen lisaksi on havaittu ruskehtavia (mm. x -= 6778,48, y ,42 ja x = 6785,06, v ,14) tai varittomia (mm. x ,00, y - 545,00) tremoliitti-aktinoliittisarjan amfiboleja. Pyrokseencista on ultraemaksisissa syvakivissa havaittu seka augiittia (taul. 3 n :o 13) etta hypersteenia, joista viimeksi mainittu nayttaa ainakin Ormajarven luoteispuolella (x = 6778,48, y ,42) olevalla pienella peridotiittialueella

16 1 6 Taulukko 3. Ultraemaksisten kivilajien, gabrojen ja dioriittien mineraalikoostumuksia. Table 3. Mineral composition of ultramaftc rocks, gabbros and diorites a c Plagioklaasi - - Plagioclase (An ;/.) Sarvivalkc (ja muut amfibolit) - Hornblende (and other amphiboles) Augiitti -- Augite Hypersteeni - Hypersthene Oliviini - Olivine Talkki -- Talc Biotiitti -- Biotite Kloriitti - Chlorite Kvartsi -Quartz Karbonaatit Opaakit - Opaques Aksessorit -_l -Accessories Carbonates 15,4 11,2 5,1 61,9 53,3 48,9 (60) (74) (75) (75) (52) (26) 50,9 47,0 13,9 16,3 31,9 25,1 25,3 36,3 25,7 48,3 1,4 31,8 46,4 24,8 1,7 3,4 1,1 0,9 5,2 2,8 0,5 0,4 2,3 9,7 16,8 2,1 1,8 8,9 7,8 2,3 0,6 0,2 0,1 4,7 1,2 0,4 0,4 0,7 0,6 0,2 0,2 0,3 0,6 1,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 13. Pyroksecnihornblendiitti- - Pyroxene hornblendite. Likosaarct, Kuohijarvi, Luopioinen (x = 6 797,00, y ,00) 14. Pyrokseenigabro - Pyroxene gabbro. Mustajarvi, Asikkala (x ,06, y ,14) 15a. Pyrokseenigabro --- Pyroxene gabbro. Porrasniemi, Lammi (x ,62, y = 548,92) 15b. Pyrokseniitti - - Pyroxenite. Porrasniemi, Lammi (x = 6 791,58, y ,32) 16. Gabro Gabbro. Porrasniemi, Lammi (x ,16, y - 548,78) 17. Kvartsigabro -,Quartz gabbro. Savijarvi, Lammi (x = 6 791,40, y 562,85) 18. Dioriitti Diorite. Mustajarvi, Lammi (x ,26, y ,97) Niaytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1. The sampling sites are indicated in Fig. 1. olevan jopa paamineraalina. Aksessoreina on tavallisesti apatiittia joskus karbonaattimineraaleja. Opaakkeina on seka oksidi- etta sulfidimalmimineraaleja. ja titaniittia seka Karttalehden painamisen jalkeen on Asikkalassa Mlaakeskenlahden lounaispuolella (x = 6794,82, y ,28) havaittu vahainen serpentiinikivialue. Gabrot ovat suunnittumattomia tai heikosti suunnittuneita. Niiden raekoko vaihtelee varsin laajoissa rajoissa, mutta keskirakeiset ovat yleisimpia. Paaosa gabroista on tasarakeisia, mutta paikallisesti on plagioklaasia (esim. x 6772,55, y =- 555,30) tai uraliittista sarvivalketta havaittu myos hajarakeina. 1'aamineraaleina ovat yleensa plagioklaasi ja sarvivalke. Useissa gabroissa on myos pyrokseeneja, tavallisesti hypersteenia. Biotiitti on varsinkin suunnittuneissa tyypeissa melko yleinen lisaaines. Paamineraalien runsaussuhteet vaihtelevat huomattavasti. Kaikkia valimuotoja hornblendiiteista ja pyrokseniiteista lahes anortosiitteihin (esim. x ,50, y -_- 563,00) saakka on havaittu. Numerot 14 ja 17 taulukossa 3 edustavat Lammin kartta-alueen tavanomaisia gabrotyyppeja. Aksessoreina on gabroissa apatiittia, ja karbonaatteja. Vahainen kvartsipitoisuus on yleista ja titaniittia, zirkonia plagioklaasissa saattaa olla suotaumina hiukan kalimaasalpaa. Opaakkien maara vaihtelee huomattavasti. Ne ovat paaasiallisesti oksidimalmimineraaleja, (esim. x ,70, y - 546,60). mutta myos magneettikiisua on havaittu

17 Kuva 9. Pyrokseenigabro, suurennus 32 nic -. OPY ortopyrokseeni (hypersteeni), AUG - augiitti, PLG - plagioklaasi. f-io, 9. Pyroxene gabbro, magn. 32 nic OP}' -- orthopyroxene (hypersthene), AUG - azrgite, PLG -- plagioclase. Porrasniemi, Lammi (x ,62, v - 548,92) Paajarven luoteispuolella on amfiboliittien yhteydessa vahainen emaksisten ja ultraemaksisten kivilajien alue (x = 6774,12, y -= 558,04), jolle on luonteenomaista hyvin suuri granaattipitoisuus. Noin senttimetrin lapimittaisia granaattisilmakkeita on nun runsaasti, etta granaatti nayttaa paikoin olevan kivilajin paamineraalina. Vahaista granaattipitoisuutta on havaittu eraissa muissakin gabroista (esim. x ,48, y - 541,12 ja x = 6790,84, y = 553,60) eri puolilla karttalehtea. Koostumusvaihtelu ulottuu joillakin gabroalueilla varsinkin reunaosissa dioriittiin (taul. 3, n :o 18) tai jopa kvartsidioriittiin (taul. 4, n :o 19) saakka, mutta itsenaisina massiiveina ei dioriittia ole kartta-alueella havaittu. Dioriitit sisaltavat enemman biotiittia ja niiden plagioklaasin anortiittipitoisuus on alhaisempi kuin gabrojen. Kuohijarven Porrasniemessa on noin kahden kilometrin pituinen ja lahes kilometrin levyinen gabroalue, joka nayttaa poikkeavan muista kartta-alueen gabroista. Se on suunnitturnaton ja kauniisti hypidiomorfista (kuva 9) ja siind on paikoin ofiittisia piirteita. Sen mineraaleissa on varsin niukasti muuttumistuloksia. Siina ei ole havaittu lavistavia graniittijuonia, jotka muissa seudun gabroista ovat yleisia. Plagioklaasin ja tummien mineraalien runsaussuhteiden huomattava vaihtclu (taulukko 3, n :ot 15 a, 15 b ja 16) viittaa muodostuman sisaiscen, rnahdollisesti gravitatiiviseen differentiaatioon. Plagioklaasi on vyohykkeista ja poikkeuksellisen runsasanortiittista (An 71 ;,y ). Porrasniemen gabrossa on seka hypersteenia etta augiittia, joista ensiksi 3 128uu22616

18 1 8 Taulukko 4. Kvartsidioriittien, granodioriittien ja graniitticn mineraalikoostumuksia. Table 4. Allneral composition of quart., diorites, granodiorites and granites Kvartsi -- UuarY7 Kalimaasalpa -- Potassieuu fetd.epar Plagioklaasi - Plagioclase.. (An ( n -) Bieetiitti - Biotite M'luskoviitti -.111tseocete... Sarvivalkc - Hornblende.. Gpiclootti - - Epidote Apatiitti - Apatite Opaakit -- Opagues Aksessorit ---- Accessories. 27,8 20,3 26,1 15,4 26,4 26,8 25,8 28,9 30,0 34,3 36,9 0,1 4,8 14,1 19,5 9,1 1,6 4,3 22,6 28,- 22,3 46,8 47,5 57,1 37,7 38,6 55,2 51,3 52,8 29, (30) (28) (25) (35) (30) (25) (30) (32) (27) (20) (25) 47,6 28,5 22,6 21,4 12,9 6,6 6,6 16,1 10,7 13,1 6,0-2, ,0 7,2 -- 1,0 1, ,8 0,4 0,6 3,0 2,0 0,3 0,2 1,3 0,7 1,5 0,5-0,5 0,2-0,1 0,4 0,7 0,2 0,8 1,1 0,8 0,5 0,8 0,1 0,2 100,0 1100,0 1100, ,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 19. Kvartsidioriitti - 0<urr/7 diorite. Koukkujarvi, Lammi (x ,35, y - 554,42) 20. Kvartsidioriitti _Quartz diorite. Kutajoki, Hollola (x ,20, y ~ 580,85) 21. Kvartsidioriitti -Quarts dionte, Vehkasaari, Ilollola (x ,99, y - 580,01) 22. Granodioriitti - Granodiorrte. Aerosjarvi, l.ammi (x ,13, v - 548,01) 23. Granodioriitti Granodiorite. jahkola, Lammi (x ,45, y ,58) 24. Granodioriitti -Granodeor -ete. Paalarvi, 1.ammi (x ,72, y = 562,76) 25. Granodioriitti - Granodiorite. 1ylaakcskenlahti, Asikkala (x 6 795,90, y - 574,78) 26. Porfyvrinen granodioriitti (perusmassa) - Porpbprrtec granodlorite (groundntass). Pienisto, Lammi (x ,40, y ,44) 27. Porfv_ vrinen granodioriitti (perusmassa) - Porphyriticgranodiorite (groundmass). Takamaa, Lammi (x 6 783,80, y - 561,22) 28. Graniitti - Granite. Vohla, Asikkala (x ,36, v ,68) 29. Graniitti --- Granite. Hyrkkala, I-11. Koski (x ,60, v 565,18) \avttciden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1. The sampling sites are indicated in I ig. 1. mainittu on turnmissa tyypeissa paamineraalina. Lisaksi siina on varitonta tai ruskehtavaa amfibolia, joka vaikuttaa kummingtoniitilta seka tavallisesti vahan biotiittia. UltraemaksisissA osissa on myos oliviinia (taul. 3 n :o 15 b). Aksessoreina on apatiittia, titaniittia ja karbonaattimineraaleja. (\lonissa paljastumissa on havaittu preglasiaaliselta vaikuttavaa rapautumista, joka ulottuu jopa useiden metrien syvyytecn. Porrasniemen gabro sijaitsee varsin selvien morfologisten murrosvyohykkeiden tuntumassa, ja sen rakennepiirteet viittaavat suhtecllisen alhaiseen muodostumiss 'vvvteen. Kvartsidioriitit ja granodioriitit Kvartsidioriittia on Lammin kartta-alueella havaittu breksiamurskaleina Kutajoen seudulla Hollolan kirkonkylan koillispuolella. Nama jopa useiden metrien lapimittaiset murskaleet ovat jokseenkin suunnittumattomia ja tavallisesti melko hienorakeisia. Ne poikkcavat selvasti ulkonaoltaan kartta-alueen granodioriiteista runsaan biotiittipitoisuutensa (taulukko 4, mot 20 ja 21) ja pienemman raekokonsa johdosta.

19 1 9 Kuva 10. Porfyyrinen granodioriitti. Laatta 12 cm. Pig. 10. Porpiiyriiic granodiorite. Te 12 cnt. Sarkijarvi, Luopioinen (x ,40, v - 541,20) Biotiitissa on runsaasti pienia omamuotoisia apatiittikiteita.»graniittiutumistaa vastaan tama kivilajityyppi nayttaa varsin vastustuskykyiselta, silly kalimaasalpa nayttaa puuttuvan lahes taysin picnistakin brcksiamurskalcista. ylyos runsaan parinkymmenen prosentin kvartsipitoisuus nayttaa rakenteesta paatcllen primaarisclta eika liene lisaantynyt ymparoivan graniitin vaikutuksesta. Muissa osissa kartta-aluetta on kvartsidioriittia niukasti. Paijanne-tunnelissa sita on nmm. Multasuon ajokuilussa Viitailan etelapuolella (Laitakari ja Pokki 1979). Myos gabrojen ja dioriittien kontaktivyohykkeissa on paikallisesti kvartsidioriittikoostumuksisia kivilajeja (taulukko 4, n :o 19). Granodioriitti kuuluu Lammin kartta-alueen yleisimpiin kivilajeihin. Alucen keskiosassa on kaksi suurta granodioriittimassiivia ja reunaosiin ulottuu uscita kielekkeita ympariston suurilta granodioriittialueilta. Kuten kallioperakartastakin ilmenee, on useimmista granodioriittialueista osa porfyyrisia (kuva 10) ja osa tasarakeisia. Kalimaasalpahajarakeiden maaran todellista vaihtelua ei ole kuitenkaan kallioperakartan mittakaavassa mahdollista esittaa, silly samankin kalliopaljastuman eri osissa saattaa olla kaikkia valimuotoja porfyyrisesta tasarakeiscen. Hajarakeiden koko on yleisimmin noin 2 x 4 cm, mutta poikkeuksellisesti on havaittu jopa yli 10 cm :n mittaisia. Porfyyristen tyyppien perusmassa sisaltaa tavallisesti varsin niukasti 1=a'imaasalpaa (taulukko 4, n :ot 26 ja 27), joten kivilajin kokonaiskoostumus nay_ ttaa useimmissa tapauksissa pysyvan granodioriitin puolella.

20 2 0 Lammin kartta-alueen granodioriittien kalimaasalpahajarakeista on tehty 70 trikliinisyysmaaritysta. Valtaosa hajarakeista osoittautui mikrokliiniksi (trikliinisyysaste 0,85-0,95), mutta myos joitakin ortoklaasihajarakeita (trikliinisyysaste ainakin osassa raetta <0,3) havaittiin. Ortoklaasi nayttaa olevan yleisinta Kuohijarven lansipuolisella granodioriittialueella. Edella mainitut havainnot kalimaasalpahajarakeiden trikliinisyysasteista vastaavat taysin Valkeakosken (,\~latisto 1976) seka Nokian, Hoytaman ja Kurun alueilta (Matisto 1962) julkaistuja tutkimustuloksia. Tasarakeisissa granodioriiteissa (taul. 4 n :ot 22-25) on yleensa runsaammin kalimaasalpaa kuin porfyyristen perusmassassa (taul. 4 n :ot 26-27). Hajarakeiden muodostuminen ei siis valttamatta edellyta olennaista kaliumin lisaysta vaan saattaa olla selitettavissa myos isompien rakeiden kasvuna pienempien kustannuksella. Kalimaasalpahajarakeiden esiintyminen gneissisulkeumissa (esim. Kuurikon luoteispuolella, x = 6779,46, y - 557,10) osoittaa kuitenkin kaliumin jossakin muodossa liikkuneen vahintaan muutarnia kymmenia senttimetreja porfyyristen granodioriittien syntyolosuhteissa. Useimmat Lammin kartta-alueen granodioriiteista ovat suunnittuneita. Suuntaus myotailee yleensa ymparoivien gneissien liuskeisuutta ja on selvinta kontaktien tuntumassa. Monilla alueilla voi kontaktin laheisyydessa havaita myos runsaampaa biotiittipitoisuutta tai ahaamumaisiaa gneissisulkeumia. Granodioriitti muodostaa paikoin myos suonigneissirakennetta biotiittigneissin kanssa (esim. Takasen pohjoispuolella, x ,62, y = 542,34). Tallaisissa suonissa (esim. Avusjarven lansipuolella, x = 6795,80, y = 542,52) samoin kuin muuallakin gneissin kontaktin ja ja gneissisulkeumien laheisyydessa on granodioriitissa yleisesti granaattia, joka osoittaa magman assimiloineen gneissiainesta, ellei perati syntyncen siita osittaisen sulamisen kautta. Graniitit Lammin kartta-alueen etelapuolella on laaja graniittialue, joka kasittaa paaosan Hameenlinnan (Simonen 1949), Karkolan (Lehijarvi 1961) ja Lahden (Lehijarvi 1964) kallioperakarttalehtien alueista. Eras taman laajan graniittialueen kieleke ulottuu Lammin kartta-alueen kaakkoisosan kautta Heinolan (Lehijarvi 1970) kartta-alueelle. Taman laajan graniittialueen lisaksi graniittia on juonina, suonina ja vahaisina pahkuina kaikkialla kartta-alueella. Porfyyrisissa granodioriiteissa saattaa kalimaasalpahajarakeiden maara paikallisesti olla niin suuri, etta kokonaiskoostumus ulottuu graniitin puolelle. Samoin suonigneisseissa ylittaa suoniaineksen maara paikallisesti gneissiaincksen maaran ja useimmat kontaktit graniitti- ja suonigneissialueiden valilla ovat vahittaisia. Lammin kartta-alueen graniitit ovat tyypiltaan migmatiittisia. Ne ovat cpahomogeenisia, suunnittuneita ja sisaltavat varsin yleisesti vaihtelevassa maarin graniittiutuneita liuskesulkeumia ja syvakivimurskaleita.

21 2 1 Graniittien paamineraalit ovat kvartsi, kalimaasalpa ja plagioklaasi (An r ; _,,). Tummana mineraalina on yleisimmin biotiitti, mutta sen lisaksi on paikallisesti myos sarvivalketta. Numerot 28 ja 29 taulukossa 4 edustavat kallioperakarttaan graniittina merkittyja kivilajeja. Koska kivilajimaaritykset, kuten kartoituksessa yleensa, on tehty paljaalla silmdlld, saattaa joissakin»graniiteissa» plagioklaasia olla enemman kuin kalimaasalpaa. Granaattipitoisuus on alueen graniiteissa melko yleistd ja varsinkin kartta-alueen etelalaidalla Hollolasssa on havaittu kordieriittia ja ilmeisesti sen muuttumistuloksina syntyneita biotiittisilmakkeita. Paijanne-tunnelissa Asikkalassa on graniitissa huomattavaa sillimaniittipitoisuutta. Varsinkin karkearakeiset graniitit sisaltavat yleisesti turmaliinia ja poikkeuksellisesti myos muskoviittia. Ruhjevvohykkeiden tuntumassa on graniitissa ja sen rakopinnoilla yleisesti epidoottia. Graniitti on gabro- ja peridotiittibreksioiden valimassana Lammin kartta-alueella varsin yleistd, vaikka esiintymista vain kaksi huomattavinta (Kuohijarven itapuolella) on merkitty kallioperakarttaan. Riippumatta siita onko ymparisto granodioriittia, biotiittigneissia vai graniittia on breksioiden valimassana lahes poikkeuksetta graniittia. DIABAASIJUONET Lammin kallioperakarttaan ei ole merkitty diabaasijuonia, mutta kartan painamisen jalkeen alueella on havaittu diabaasia kahdessa paikassa. Padasjoen Rohnakalliossa (x ,80, y = 573,55) on noin kahden metrin levyinen juoni suunnassa 130 ja Paijanne-tunnelissa lahella Lahdenpohjan ajokuilua (x = 6775,84, y -= 571,14) on kolme alle metrin levyista juonta, joiden suunnat ovat noin 115 ja 145. Kaikki mainitut juonet ovat hienorakeista mustaa diabaasia, jossa on paljaalla silmallc erotettavissa vain neulasmaisia plagioklaasikiteita. Juonet ovat metamorfoitumattomia ja leikkaavat metamorfista kallioperaa jyrkin teravin kontaktein. Sijainnistaan ja suunnistaan pddtellen ne nayttavat kuuluvan paaosaltaan Lammin kartta-alueen pohjoiskoillis- ja itapuolella sijaitsevaan Hameen oliviinidiabaasijuoniparveen (Laitakari 1969). SIIRROKSET, MURROKSET, RAPAUTUMINEN JA EROOSIO Kallion pinnan morfologialle on suurimmassa osassa Suomea luonteenomaista suurten piirteiden tasaisuus ja pienten piirteiden epatasaisuus. Lammin kartta-alue on tassa suhteessa tyypillinen. Suuria piirteita edustava yleisesti prekambrisena pidetty peneplaani on koko alueella niin tasainen, etta eri peruskartta-alueiden (10 x 10 km) suurimmat lakikorkeudet poikkeavat toisistaan vain noin 30 metric. Korkein kohta on Padasjoen 195 metrin korkuinen Pyssyvuori (x = 6795,53, y = 562,84) ja jokaiselle Lammin kartta-alueen peruskarttalehdelle on merkitty vahintcan yksi 165 metric ylittava kohta. Peneplaanissa ei voida taman alueen puitteissa havaita kallistumaa mihinkddn suuntaan.

22 2 2 Kuva 11. Lammin kartta-alueen siirrosvyohykkeet satelliittikuvilta ja pienikaavaisilta topografisilta kartoilta tulkittuina seka paikallisten rakojen ja ruhjeiden muodostama mosaiikki ilmakuvilta ja suurikaavaisilta topografisilta kartoilta tulkittuna. l ig Shear Zones in the Lammi map-sheet area (according to satellite pictures and small-scale topographic maps) and the mosaic of local joints rind fractures (according to aerial photographs and large-scale topographic maps). Pienimittakaavaisia karttoja, ilmavalokuvia ja satelliittikuvia tarkasteltaessa voidaan havaita pitkia, suoria tai loivasti kaartuvia vesisto- ja laaksojaksoja, joista muutamat ovat seurattavissa kymmenia kilometrejd. Kuvassa 11 ndmd yleisesti ruhjevyohykkeina pidetyt (mm. Flarme 1961) jaksot on merkitty paksuin katkoviivoin. Suurimittakaavaisista kartoista ja ilmakuvista voidaan havaita, ettd myos ndiden suurten ruhjevyohykkeiden valisilla alueilla kallioperkd halkoo varsin selvkpiirteinen laakso- ja vesistdverkko. Kuvassa 11 ohuin yhtajaksoisin viivoin merkityt, vdhaisempina murroksina pitamani laaksojaksot on tulkittu 1 : mittakaavaisilta peruskartoilta ja ilmakuvista. Verkkoa olisi paikoin mahdollista edelleen tihentaa tulkitsemalla yhd suurikaavaisempaa kartta- ja ilmakuva-aineistoa. Pkijanne-tunnelissa tehdyt havainnot (Laitakari ja Pokki 1979) osoittavat kiistattomasti kuvassa 11 esitettyjen laakso- ja vesistojaksojen todella seuraavan kallioperdn ruhjevyohykkeita. Kaytdnnollisesti katsoen jokaista kyseisessa kartassa nkkyvaa viivaa vastaa tunnelissa tehty ruhjehavainto. Ruhjeiden tuntumassa on Paijanne-

23 23 Kuva 12. Unakiittia graniitissa olevan siirrosvyohykkeen reunaosassa. Laatta 24 cm. 17g 'nakite in the marginal part of a shear Zone in granite. Tag 24 cm P ijanne-tunneli Paijcinne tunnel, Padonmaa, HI. Koski (x ,53, v - 569,48) tunnelissa varsinkin Padonmaan koillispuolella havaittu unakiittia (kuva 12). Epidoottipitoiset raot seka eri kivilajien epidoottipitoisuus ovat irtokivista paatellen muuallakin kartta-alucella yleisia, vaikka tallaisia ruhjevyohykkeille ominaisia kivilajeja harvoin havaitaan kalliopaljastumissa. Jaakautisen mannerjaatikon vaikutus kallioperan suurmuotoihin nayttaa olleen vahainen. Nykyaan kalliopaljastumina olevilta korkeimmilta kohdilta on preglasiaalinen rapautuma kuitenkin yleensa kulunut taysin pois. Vain muutamien kalliopaljastumien suojasivuilla (kaakkoisrinteessa) on havaittavissa vahaisia jaannoksia. Sen sijaan maaperan peittamissa laaksopaikoissa rapautumaa lienee yleisesti jaljella. Ruhje- ja rakomyotainen rapautuminen on yhdessa mannerjaatikon kulutustoiminnan kanssa edistanyt ruhjevyohykkciden korostumista morfologiassa. Selvimmin ovat tulleet esille jaatikon kulkusuunnan (luode-kaakko) mukaiset laaksot kuten Kuohijarven alias. Kallioperan prcglasiaalisista muutoksista Kuohijarven kautta kulkevan ruhjeparven kohdalla todistavat Ossi Naykin Lovajarven luoteispaasta (x = 6774,86, v = 555,63) loytamat laumontiittilohkareet (Pipping 1966).

24 2 4 KALLIOPERAN RAKENNE, IKASUHTEET JA SYNTYHISTORIA Paaosan Lammin kartta-alueesta kdsittava biotiittisuonigneissivyohyke nayttaa muodostavan suuren antiklinoriumin, jonka pohjoisreuna kulkee Teiskon ja Oriveden etelaosien ja Kuhmoisten pohjoisosan kautta. Kartta-alueen etelareunaa seuraavat metavulkaniitit olisivat nain ollen suonigneissialueen metasedimenttien padlla ja niitd nuorempia. Jos tdma oletus pitaa paikkansa, voidaan useimmat gneissi- ja granodioriittialueen gabropahkut tulkita mainittuja kivilajeja muodostaneiden tulivuorten magmasailioiksi. Vaikka granodioriitit ovat suprakrustisiin kivilajeihin nahden intrusiivisia, on todennakoista, ettd granodioriittimagma on muodostunut suprakrustisista kivilajeista osittaisen sulamisen kautta ja keraantynyt muodoiltaan epdmdaraisiksi doomeiksi anti klinoriumiin. Kalimaasalpahajarakeet nayttavat muodostuneen kivilajin paikoilleen asettumisen jalkeen jo ainakin paaosaltaan kiteytyneeseen granodioriittiin. Gneissialueilla on kaikkialla isompia ja pienempia graniittijuonia. Maastohavaintojen perusteella nayttaa todennakoiseltd, etta ne ovat paaosaltaan muodostuneet suprakrustisten kivilajien osittaisen sulamisen kautta ja etta niiden aines on melko vahan liikkunutta. Samalla alueella havaitut suonigneissirakennetta muodostavat ja sita leikkaavat graniittijuonet osoittavat graniitin muodostumisen jatkuneen kallioperdn plastisten liikuntojen tauottuakin. Useat suonigneissialueella olevat gabropahkut ovat kallioperan poimutuksen yhteydessa murtuneet, jolloin niiden valit ovat tayttyneet graniitilla. Emaksisen syvakiven murtuminen ymparoivien plastisempien kivilajien poimuttuessa hence muodostanut paikallisen paineminimin, joka aiheutti gneissin tai granodioriitin osittaista sulamista. Nain muodostunut graniittimagma tai graniitin aineksia sisaltanyt liuos taytti murskaleiden vdlit sita mukaa kuin murskaleet loittonivat toisistaan. Karttalehden kaakkoiskulman laaja graniittialuc poikkeaa esiintymistavaltaan suonigneissialueen graniiteista. Se hence muodostunut synklinoriumissa syvalle vajonneiden suprakrustisten kivilajien osittaisen sulamisen kautta muodostuneesta magmasta, joka nayttaa liikkuneen huomattavasti pitempia matkoja kuin suonigneissialueen graniitit. Graniittialueen rajalla suonigneisseja vastaan on useiden kilometrien levyinen migmatiittinen kontaktivyohyke, jossa on runsaasti osittain sulaneita gneissisulkeumia. Itse asiassa koko Lammin karttalehdelld nakyva osa aikaisemmin mainitusta laajasta graniittialueesta on tdllaista kontaktivyohyketta, ja myos Hollolan kirkonkylan seudulla olevat liuskejaksot ovat suuria sulkeumia graniitissa. Kaikki Lammin kartta-alueen granodioriitit ja graniitit nayttavat asettuneen paikoilleen synorogeenisen tai myohaisorogeenisen vaiheen aikana. Useimmissa gabroissa on runsaasti graniittijuonia, jotka osoittavat ainakin nama gabrot graniitteja vanhemmiksi. Kaikki seudun gabrot eivdt kuitenkaan ilmeisesti ole samanikaisia. Erityisesti Kuohijdrven Porrasniemen gabrossa on piirteitd, jotka viittaavat siihen mahdollisuuteen, etta se olisi luonteeltaan postorogeeninen. Siina ei ole havaittu

25 ainoatakaan leikkaavaa graniittijuonta, sen mineraaleissa on melko niukasti muuttumistuloksia ja se sijaitsee varsin selvien murrosvyohykkeiden tuntumassa. Ainoat kiistattomasti metamorfista kallioperaa nuoremmat kivilajit Lammin kartta-alueella ovat muutamat vahaiset diabaasijuonet, jotka kuulunevat Hameen diabaasijuoniparveen (Laitakari 1969). Kartta-alueelta ei ole tehty radiometrisia ianmaarityksia, mutta Olavi Kouvon lahiseuduilta tekemat maaritykset osoittavat seudun gabrojen ja granodioriittien kuuluvan ikaryhmaan Ma (Geologinen tutkimuslaitos, Kertomus toiminnasta vuonna 1968 s. 14, 1976 s ja 1977 s. 16). Suprakrustiset muodostumat ovat jonkin verran vanhempia. Hameen diabaasit kuuluvat samaan ikaryhmaan rapakivien kanssa (Laitakari 1969). 25 TALOUDELLISIA AIHEITA Vaikkei Lammin kartta-alueella muutamia vahaisia kivilouhoksia lukuun ottamatta ole ollut kaivostoimintaa, on seutu useita kertoja ollut malminetsinnan kohteena. Vanhimmat malmiaiheet kuten Hauhon Rukoilan kuparimalmi (Holmberg 1858 s. 132) ja H1. Kosken Padonnan arseenikiisuesiintyma (Tigestedt 1888 s. 51) ovat tuskin enaa tarkasti paikannettavissa ja lienevat enintaan historiallisesti kiintoisia. Jaljempana kuvataan lyhyesti tarkeimmat viime vuosikymmenina tutkitut malmiaiheet. Kohteiden sijainti ilmenee kuvasta 13. Se osoitetaan myos koordinaatein, jotka tietenkin esimerkiksi lohkareviuhkasta ilmaisevat vain summittaisen loytopaikan. Asikkalan Vahan-Minion (n :o 1 kuvassa 13, x = 6797,50, y =-- 576,50) raitaisissa metavulkaanisissa kivilajeissa on monin paikoin vahaisia kupari- ja magneettikiisupitoisia juonia ja pesakkeita (Oivanen 1959). Suomen Malmi Oy suoritti vuosina 1967 ja 1968 alueella geologisia ja geofysikaalisia tutkimuksia (Nenonen 1968 b ja c), joissa havaittiin kordieriitti-antofylliittikivessa selvia sinkki- ja kuparianomalioita. Nenosen raportissa (1968 b s. 12) mainitaan kaksi analyysia, joista edellisen (7 kg, 2,5 m :n poikkileikkaukselta) mukaan kuparia on 0,24 % ja sinkkia 0,58 % ja jalkimmaisen (10 kg, 2 X 10 m :n alalta) mukaan kuparia on 0,37,. Suomen Malmi Oy :n toimintakertomuksessa vuodelta 1968 katsotaan aiheen olevan valmis kairattavaksi. Valtatieta 12 rakennettaessa havaittiin Paajarven lansipaan lahella olevassa tieleikkauksessa (n :o 2 kuvassa 13, x = 6770,92, y = 555,80) amfiboliitissa rikkikiisupirotetta seka kvartsijuonissa lyijyhohde- ja kiisupitoisia pesakkeita (Kulonpalo 1964). Samalta seudulta on kansannaytteina ja Outokumpu Oy :n tutkimuksissa myohemmin loytynyt muutamia kupari- ja sinkkipitoisia lohkareita (Pehkonen 1978 ja Makela 1980).

26 2 6 Kuva 13. I.ammin kartta-aluccn malmiaiheita. 1. Kuparikiisua ja sinkkivalkctta kalliossa. 2. Lvijvhohdctta ja schccliittia kalliossa scka kuparikiisua ja sinkkivalkctta lohkareissa. 3. Kuparikiisua ja pentlandiittia kalliossa Kuparikiisua lohkareissa Kuparikiisua ja pentlandiittia kalliossa Kuparikiisua ja pentlandiittia Iohkareissa MMfa ;,nccttikiisua ja kuparikiisua kalliossa. 1S. Magneettikiisua lohkareissa Schceliittia kalliossa Schceliittia lohkarcissa. 21. Schceliittia kalliossa. 22. Uraania lohkarecssa. I ix. 13. Ore shorinos in the Lanrn~i nrap-sheet area. 7. C/Jalcopprite and sphalerite in bedrock. 2. Galena and scheelite in bedrock and chalcop rite and sphalerite in boulders. 3. Cha/copyrite in bedrock Cbalcop~rite in boulders. 8-9, Chalcopyrite and pent/andite in bedrock Cbalcopyrite and pent/andite in boulders Pyrrhotite and chalcopyrite in bedrock. 15. P)rrbotile in boulders Scheelite in bedrock Scheelite in boulders. 21..Scheelite in bedrock 'ran/un, in a boulder. Paijanne-tunnelia louhittaessa havaittiin monin paikoin vahaistk kiisupirotetta ja pienia kiisupitoisia pesakkcita varsinkin kiillegneisseissa ja gabroissa (Raisanen 1977). Paraskaan havaituista kuparikiisupitoisuuksista (n :o 3 kuvassa 13, x ,50, y = 570,10) ei kuitcnkaan ylla lahellekkkn malmiluokkaa. Lammin Vahallk-Evolla on lukuisia kiisupitoisia karsikivilohkareita. Liuskallio (1974 c ja d) pitaa tutkimiaan lohkareita (n :o 4 kuvassa 13, x ,00, y 553,00) varsin paikallisina. Niissk on paaasiallisena malmimineraalina kuparikiisua ja parhaiden kuparipitoisuudet ovat 1,36 ja 0,46 0. Outokumpu Oy :n malmitiedostossa mainitaan samalta seudulta kaksi malmiluokkaa olevaa kuparikiisupitoista lohkaretta. Ne on kuvassa 13 merkitty numeroin 5 (x 6784,86, y 554,22) ja 6 (x = 6786,40, v - 551,98). Myos Ekojarven pohjoispaassa (Nenonen 1968 b) on havaittu

27 samantyyppinen lohkare (n :o 7 kuvassa 13, x 6788,70, y ,10). liscimmat edella mainituista lohkareista ovat granaattipitoisia karsikivid ja sisaltavat kiisujen lisaksi vahan sinkkivalketta ja molybdeenihohdetta. Ne nayttavat muodostavan selvdn lohkareviuhkan. Kuohijarven pohjoispaassa on kalliossa samantapaista karsikivec, mutta name lohkarect ovat tuskin niin kaukaa peraisin. Edella mainittujcn karsikivilohkareiden lisaksi on Vahalla-Evo11a kalliossa muutamia nikkeli- ja kuparipitoisia peridotiittipahkuja. Suornen Malmi Ov tutki paria niista vuosina 1967 ja 1968 (Nenonen 1968 b ja Suomen Malmi Oy :n toimintakcrtomus v :lta 1968) ja kairasi lupaavimmalta ncyttavddn (n :o 8 kuvassa 13, x ,70, y ,70) jopa muutamia tutkimusreikiakin. Esiintvmc osoittautui kuitenkin pieneksi. Vain muutaman metrin matkalla havaittiin 0,3 '), ) :n luokkaa olevia nikkcli- ja kuparipitoisuuksia. Kilometrin verran edellisesta pohjoiseen (n :o 9 ku)"assa 13, x = 6786,86, y ,98) on hornblcndiitissa vahaistc nikkcli- ja kuparipitoisuutta (Outokumpu Ov :n malmitiedosto). Naiden kalliossa havaittujen malmiaiheiden kaakkoispuolelta tunnetaan (Liuskallio 1974 a ja b seka Outokumpu Oy malmitiedosto) useita nikkeli- ja kuparipitoisia gabro- ja pcridotiittilohkareita (n :o 10 kuvassa 13, x 6784,70, y 555,00), jotka licncvat peraisin edella mainituista tai samantapaisista emdksisista syvakivipahkuista. Ison-Tarusjarven lansipuolclla on runsaasti nikkcli- ja kuparipitoisia peridotiittilohkarcita. Samaa kivilajia on myos muutamissa pienissa paljastumissa (n :o 11 kuvassa 13, x == 6797,30, v ,90). 1lavaitut nikkelipitoisuudet ovat alle 0,2 ja kuparipitoisuudct alic 0,3 (). Ncnoscn (1968 a ja b) tutkimustcn mukaan peridotiittipahkut ovat siksi picnic, ettei aihe liene taloudellisesti mielenkiintoincn. Ncrosjarvcn itapddssa Lammilla (n :o 12 kuvassa 13, 6796,10, y - 553,40) on paikallisilta vaikuttavia nikkeli- ja kuparipitoisia peridotiittilohkareita. Ne ovat Ncnoscn (1968 b) kasitvksen mukaan peraisin granodioriitin peridotiittisulkeumista civatkc liene taloudellisesti miclcnkiintoisia, vaikka paras havaittu nikkelipitoisuus on 0,82,,. Lammin Porrasnicmen gabrossa (n :o 13 kuvassa 13, x 6791,40, v ,30) on paikoin magneetti- ja kuparikiisupirotetta. Paljastumissa havaitut kuparipitoisuudet ovat kuitenkin alle 0,2-0,. Suomen Malmi Oy :n tutkimuksissa (Nenonen 1968 a, b ja c) on havaittu ilmeisesti tdhdn gabroon liittyvien magneettisten hcirioiden jatkuvan veden ja rnoreenin pcittamina Kuohijarven itarannalle. 1-ldiriot ovat paljastumattomissa osissa paikoin voimakkaampiakin kuin Porrasniernessa, mutta niiden aiheuttajaa ei ole sclvitetty kairauksin. N1y6s Luopioistcn Kauhajcrven gabrossa (n :o 14 kuvassa 13, x ,00, y = 546,80) on selva magncettikiisupirote, mutta Nenonen (1968 b) pitda aihetta hcikkona. Padasjoen Maakeskella on kymmcnittdin magneettikiisulohkarcita (I-1 :o 15 kuvassa 13, x = 6797,60, y ,50), joista osa on ldhes pelkkac magneettikiisua ja osa sisdltec lisaksi kvartsia, serisiittid ja grafittia (Nenonen 1968 a ja b sekd Kulonpalo 1951). Koska lohkareiden kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat erittcin alhaisia, ei niiden emekallion etsintadn ole ollut aihetta. 2 7