Nro 407 KOTISTEN YHDENNETYN SEURANNAN ALUEEN KALLIO- JA MAAPERÄ. Juha Kaija, Tarja Paukola ja Heikki Tanskanen

Transkriptio

1 Nro 47 KOTISTEN YHDENNETYN SEURANNAN ALUEEN KALLIO- JA MAAPERÄ Juha Kaija, Tarja Paukola ja Heikki Tanskanen

2 1

3 VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJA Nro 47 KOTISTEN YHDENNETYN SEURANNAN ALUEEN KALLIO- JA MAAPERÄ Juha Kaija, Tarja Paukola ja Heikki Tanskanen Geologian tutkimuskeskus Vesi- ja ympäristöhallitus Helsinki 1992

4 Tekijät ovat vastuussajulkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota vesi-ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona, Julkaisua saa vesi- ja ympäristöhallituksen teknillisestä tutkimustoimistosta. ISBN ISSN Painopaikka: vesi- ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1992.

5 KUVAILULEHTI Julkaisija Vesi ja ympäristöhallitus 3 Julkaisun päivämäärä marraskuu 1992 TekUä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Juha Kaija, Tarja Paukola ja Heikki Tanskanen Julkaisun nimi (myös ruotsinkiellnen) Kotisten yhdennetyn seurannan alueen kallio ja maaperä Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm Raportti Julkaisun osat Tllvistelmä Ympäristön yhdennetys seurannan (YYS ) ohjelma on kansainvälinen ympäristön tilan seurantaohjelma, jossa seurataan kaukaa kulkeutuvien ilmansaasteiden vaikutuksia luonnontilaisessa ekosysteemissä. Kotisten valuma alue on vuonna 1988 valittu yhdeksi yhdennetyn seurannan alueeksi. Alueella tarkkaillaan kansainvälisesti hyväksytyn ohjelman ja menetelmien mukaisesti ilmaa, vettä ja eliöstöä. Käsillä oleva raportti esittää perusselvityksen seuranta alueen geologiasta. Tämä jakaantuu kahdeksi osaksi, joissa toisessa kuvataan alueen kallioperä ja sen yleiset piirteet ja toisessa irtainta maaperää, sen maalajeja ja kerrospaksuuksia sekä lyhyesti sen historiallista kehitystä. Näiden tietojen ja alueella suoritettujen maatutkaluotausten perusteella on arvioitu mahdollisuuksia perustaa pohjaveden havaintoverkko seuranta alueelle. Asiasanat (avainsanat) Ympäristön yhdennetty seuranta, geologia, kallioperä, maaperä, Kotisten valuma alue Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN Vesi ja ympäristöhalli tuksen monistesarja nro 47 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus 18 Suomi Julkinen Jakaja Kustantaja Vesi ja ympäristöhallitus Vesi ja ympäristöhallitus Luonnonsuojelututkimusyksikkö PL 25 Puh. (9) HELSINKI PL 25, 11 HELSINKI

6

7 SISÄLLYS 5 Sivu 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSALUE 7 3 KALLIOPERÄ 9 4 MAAPERÄ 11 5 POHJAVESI 16 6 KIRJALLISUUS 17 LIITE: raekoonjakauma 1$

8

9 7 1 JOHDANTO Ympäristöministeriö valitsi vuonna 1988 Kotisten valuma-alueen yhdeksi ympäristön yhdennetyn seurannan alueeksi. Tämän pitkäaikaisen seurantaohjelman tavoitteena on kansainvälisesti yhdenmukaisin menetelmin seurata ja ennustaa ympäristön tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Tutkimuksen alkuvaiheessa on tarkoitus selvittää kaukokulkeutuneen ilmansaasteen vaikutusta pienten luonnontilaisten valuma-alueiden maaperään, vesiin ja eliöstöön. Geologian tutkimuskeskuksen ympäristöntutkimusprojekti teki vuonna 1989 Kotisten valuma-alueella maaperätutkimuksia, jotka täydensivät aikaisempia kartoitustuloksia. Aikaisemmat kartoitustulokset on esitetty vuonna 1984 painetussa 1:2 mittakaavaisessa maaperäkartassa ja siinä olevassa Marjatta Kukkosen laatimassa selityksessä. Näiden lisäksi tässä selvityksessä on käytetty keväällä 199 suoritetun geokemiallisen kartoituksen yhteydessä kerättyä tietoa maaperän kerrospaksuuksista ja maalaj eista, Kallioperätiedot perustuvat geologisen tutkimuslaitoksen vuosina tekemään Lammin karttalehden (2134) kallioperäkartoitukseen ja Ilkka Laitakarin laatimaan, vuonna 198 julkaistuun selitysosaan sekä häneltä saatuun suulliseen tietoon. 2 TUTKIMUSALUE Kotisten seuranta-alue sijaitsee Lammin ja Padasjoen kuntien alueella, Auttoisten kylästä noin 5 km etelä-lounaaseen (kts. kuva 1). Seurantaalueen pinta-ala on noin 165 ha ja siihen kuuluu kaksi pientä järveä valuma-alueineen. Musta-Kotisen pinta-ala on noin 12 ha ja Valkea Kotisen noin 4 ha. Valkea-Kotinen ja sen ympäristö kuuluvat vuonna 1955 perustettuun aarnialueeseen. Koko seuranta-alue jakaantuu kahteen erilliseen valuma-alueeseen. Tässä tutkimuksessa on keskitytty Valkea-

10 8 Kotisen valuma-alueeseen, jonne myös muut YYS-projektiin liittyvät selvitykset ovat keskittyneet. Koko Auttoi sten kartta-alueen (21346) kallioperän morfologi a on tyypillinen vanhalle prekambriselle penepiaanille. Sitä luonnehtii suurten piirteiden tasaisuus ja pienten piirteiden epätasaisuus. Mannerjäätikön vaikutus kallioperän suurmuotoihin on vähäistä. Pregiasiaalirapautumaa ei tavata kalliopaljastumilta, mutta maaperän peittämissä laaksopaikoissa rapautumaa lienee jäljellä. Jäätikön kulutustoiminta on korostunut alueen ruhj evyöhykkeillä. Tämä tulee selvimmin esille jäätikön kulkusuunnan (luode-kaakko, n.34 ) mukaisissa laaksoissa, Kuten Musta-Kotisen ja Valkea-Kotisen muodostuman altaassa, Molemmat järvet ja niitä ympäröivät moreeniselänteet ovat likimain viimeisimmän jäätikön liikkeen suuntaisia. Musta-Kotisen pinta on 153,5 m mpy ja Valkea-Kotisen 155,9 m mpy. Korkeimmat kohdat moreenise länteiden laella ovat m mpy. Yoldia-meren pinnan korkein asema on alueella ollut n. 14 m mpy tasolla vähän yli 1 Ot) vuotta sitten, joten valuma-alue on kokonaan supra-akvaattista eli ylimmän rannan yläpuoli sta, huuhtoutumatonta aluetta. Kuva L Kotisten seuranta-alueen sijainti. Valuma-alueet rajattu mustalla viivalla.

11 9 3 KALLIOPERÄ Lammin kartta-alueelta (2134) on tehty 1:1 kallioperäkartta ja karttaan liittyvä selostus (Laitakari 1964 ja 198), joista seuranta-alueen kallioperä on yleisemmin tarkasteltavissa. Seuraava kuvaus Kotisten alueen kallioperästä perustuu kokonaan Laitakarin (198) tekemään kallioperäkartan selitykseen. Lammin kartta-alueen kallioperä kuuluu prekabriseen, noin 19 milj. vuotta vanhaan, nk, svekokarelidisen vuorij onovyöhyldceen syvälle kuluneeseen j uuriosaan (kartta 1). Alueen kallioperän, samoin kuin Kotisten seuranta-alueenkin, yleisimmät kivilaj it ovat kiillegeissej ä, jotka ovat alunperin olleet veteen kerrostuneita vaihtelevan paksuisia savi- ja hiekkasedimenttejä.näistä syntyneet grauvakat ja savikivet ovat aluem etamorfoosissa muuttuneet gneisseiksi ja suurin osa alkuperäisestä rakenteesta on tuhoutunut. Ki iii egnei ssin päämineraal it ovat p1 agioklaasi - maasälpä, kvartsi ja biotiitti. Kiillegneisseissä on myös jonkin verran kalimaasälpää, muskoviittia ja kloriittia sekä eräissä tyypeissä sarvivälket tä. Kiillegneissin hivenmineraaleista yleisimpiä ovat apatiitti, zirkoni, titaniitti ja opaakit mineraalit. Porfyroblasteina esiintyy kiillegneisseissä granaattia. Taulukossa 1 on esitetty kiillegneissin mineraalikoostumus Musta-Kotisen lähistöltä. Taulukko 1. Kiillegneissin mineraalikoostumus. Musta Kotinen, Lammi. (Karttalehti , x = , y = ). Mineraali Prosenttiosuus Piagiokiaasi 51,3 (An %) (32) Kalimaasäipä 1,9 Kvartsi 21,4 Biotiitti 24,$ Aksessorit,6

12 1 SUOfl 9fb 5 GraflULt 3y Gtanaaa Ve nym 1artta t 1:1 Lata1 t964)

13 11 Kiillegneissin aksessorimineraaleista yleisimpiä ovat apatiitti, zirkoni, titaniitti ja opaakit. Kiillegneississä on kaikkialla graniittisuonia ja -juonia, joista pääosa myötäilee gneissien kerroksellisuutta ja liuskeisuutta muodostaen suonigneissirakennetta. Kotisten valuma-alueen eteläpuolella on suuri syväkiviin kuuluva granodi oriittialue, joka on todennäköisimmin muodostunut suprakrustisista kivilajeista osittaisen sulamisen kautta ja kerääntynyt muodoltaan pah kuksi (doomiiksi). Kotisten alueella kallioperän kulku on likimain etelä-pohjoinen ja kaade länteen vaihdellen 3 8 välillä. 4 MÄAPERA Auttoisten alueelta (karttalehti 21346) on julkaistu maaperäkartta taustaselostuksineen mittakaavassa 1:2 (Kukkonen 1984, kts. myös Haavisto 1983). Valuma-alueelta on tätä täydentämällä ja suorittamalla yksityiskohtaisempaa kartoitusta laadittu maalaj ej a kuvaava selvitys (kartta 2). Koska tutkimusalue on supra-akvaattista, ei alueella ole huuhtoutuneita rantakerrostumia kuten hiekkoja tai soria, vaan jäätikön kulutustoiminnas sa syntyneen moreenin raekokojakauma on säilynyt lähes muuttumattoma na. Valuma-alueen vallitsevin maalaji on hietaista hiekkamoreenia (Liite ). Mannerjäätikön toiminta alueella ei ole ollut erityisen voima kasta, joten selvästi suuntautuneita moreenimuodostumia ei esiinny. Jäätikön etenemissuunta näkyy heikosti pohjoisluode-etelä-kaakko suuntaisina selänteinä Kotisten valuma-alueella. Maaston alavissa kohdissa on pienialaisia turvealueita, joissa saraturve on vallitsevin. Pksuimmat turvekerrosturnat (n. 3, m) esiintyvät Valkea Kotisen lounais- ja luoteispäässä. Moreenikerrostumat ovat paksuudeltaan <3 m, Järven itäpuolen rinteissä on kalliopaljastumia tai hyvin ohuen (< lm) moreenipeitteen alueita (kuva 2). Järven itäpuolen rinteissä on kalliopaljastumia tai alle metrin moreenikerroksen peittämiä kallioita.

14 12 Ka Kallion päiilä alle 1, m:n kerros moreenia Mr = Hietamoreeni Ct St Saraturve Rahkaturve Kartta 2 Maaperäkartta 1:1 (Kukkonen 1984)

15 13 Kuva 2. Maaperän paksuus (m) geokemiallisen kartoituksen pisteissä. 2,5 moreenin paksuus 3,5/2, turpeen paksuus/moreenin paksuus Valkea-Kotisen valuma-alueella oli tarkoitus suorittaa kattava maatutka luotaus, mutta aarni-alueen tiheys ja vaikeakulkuinen maasto estivät sen ja tutkimus jouduttiin rajoittamaan j ärvialtaaseen, Valkea-Kotisen jäällä ajettiin seitsemän maatutkahnjaa (kuva 3). Järven jäällä oli noin 3 cm sohjoa ja jään paksuus oli noin 25 cm. Maatutkaluotauksen perusteella järven pohjaa peittää 2-4 metriä paksu liejukerros, jonka alla on moreenipohja (kuva 4). Tulkinnan perus teella moreenipeite on ohut ja kallion kontrolloima. Järven pohjalla on paikoin runsaasti isoja kiviä. Mitään viitteitä ruhjeisesta kalliosta ei saatu. Maatutkaluotauksen perusteella tehty tulkinta veden syvyydestä Valkea Kotisella osoittaa, että syvin allas sijaitsee järven keskiosassa (kuva 5).

16 14 Kuva 3 Maatutkal uotauksen aj olinj at Valke-Koti sel la Kuva 4 Maatutkaluotauksen perusteella tehty tulkinta liejun paksuudesta (m) Valkea-Kotisella,

17 15 9 Kuva 5. Maatutkaluotauksen perusteella tehty tulkinta veden syvyydestä (m) Valke-Kotisella. = Y = m Kuva 6. Maatutkaluotauksen tulkinnan perusteella piirretty profiili Valkea Kotisen ajolinja Li:n kohdalla.

18 16 5 POHJAVESI Kotisten valuma-alueen vallitsevin maalaji on huonosti vettä läpäisevää ja johtavaa pohjamoreenia, joka verhoaa alla olevaa kallioperää ohuena peitteenä. Täten alueella muodostuvan ja varastoituvan pohjaveden määrä on pieni eikä polijaveden osuus järviin tulevasta vedestä ole suuri, Maastohavaintoj en mukaan Musta-Kotisen ja Valkea-Koti sen altaiden välinen kannas on tiivistä moreenia ja kalliota, joka rajoittaa pohjaveden suotautumista altaasta toiseen. Maatutkaluotaus ei myöskään antanut viitteitä ruhjeista, joita myöten kalliopohjavesi voisi liikkua (kuva 6). Koska moreenin paksuus valuma-alueella on pieni, pohjavesi on yleensä varastoitunut korkeintaan muutaman metrin vahvuisena kerroksena. Ylävissä maaston osissa varastoituneen veden muodostama kerros voi puuttua kokonaan. Suot ovat pääosin veden kyllästämiä. Soilta vesi suotautuu turvekerrosten kautta pintavesistöön ilman mainittavaa yhteyttä kivennäismaahan. Pohjavesiesiintymän hydrologinen kierto on nopeaa maaston ylemmissä osissa, joissa vesivarasto voi vaihtua jopa alle vuoden kuluessa. Pohjave den varastoitumiseen sopivien hiekka- ja soramuodostumien puuttumisesta ja maapeitteen ohuudesta johtuen alueella ei ole pohjaveden seurantaan soveltuvia pohjavesiesiintymiä.

19 KIRJALLISUUS 17 Haavisto, M. (toim.) Maaperäkartan käyttäopas. Opas 1. Geologi nen tutkimuslaitos. Espoo. Kukkonen, M Maaperäkartan selitys. Kivennäismaalajit. Maanmittaushallitus. Helsinki. Laitakari, Kallioperäkartta, lehti Lammi. Suomen geologi nen kartta 1:1. Geologinen tutkimuslaitos. Espoo. Laitakari, Lammin kartta-alueen kallioperä. Lehti Suomen geologinen kartta 1:1. Kallioperäkarttojen selitykset. Geologinen tutkimuslaitos. Espoo.

20 LIITE 1 18 LIITE 1. MOREEMN RAEKOON JAKAUMA VALKEA-KOTISEN ALUEELLA. KÄRTTALEHTI RREMII8Rfl PflINOPRO5ENTTEINR,. J 1 1 UI RRFKOON JAKAUMA ) RPEF1NRLYYSIN TUNNUSLUKUJA MZtMM) LAJITTUN VINOUS HUIPPU mi mi OFI HUIIU5 X Z Z I\) ) 2. mm mm mm mm mm mm mm,6mm.2mm r\) MR KL KOTISET YLI32MN=14.5;,2OMM=7.2Z 1 X= , Y= ) )

21 O 4 O1

22