Mantan kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 2231 EXPLANATION TO THE MAPS OF SHEET 2231 PRE-QUATERNARY ROCKS Bengt Sjoblom Mantan kartta-alueen kalliopera Summary :Pre-Quaternary rocks of the Mantra map-sheet area GEOLOGIAN TUI'KIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1990

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAY OF FINLAND 1 : Kallioperikarttojen selitykset, Lehti 2231 Explanation to the maps of Pre-Quaternarv rocks, Sheet 2231 Bengt Sjoblom MANTAN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Mantta map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1990

3 Sjoblom, Bengt, 1990 Mantan kartta-alueen kalllopera Summary : Pre- Quaternary rocks of the Mantta map-sheet area Geological Map offinland 1 : Explanation to the Maps of Pre-Quaternary Rocks, 2231 Mantta, 64 pages, 29 figures, 10 tables The area covered by the map-sheet is located in central Finland northeast of Tampere Its bedrock belongs to the Proterozoic Svecofennian orogenic belt, already planated in Precambrian time Over two-thirds of the area is composed of acid and intermediate plutonic rocks A tongue extends from the eastern part to the centre of mica gneiss Other supracrustal rocks and mafic and ultramafic rocks form small bodies in various parts of the area In the southeast, there is a rapakivi-like granite- intrusion with a pyroxene-bearing contact aureole The radiometric age of the granite is 1879 ± 14 Ma There are many shearing zones, shown as morphological lineaments, the most obvious being the NW - SE trending Tammikoski - Pihlaisto zone Mylonite zones, too, are found in the northern part Many occurrences of volcanic, tectonic and intrusive breccias are described The strike of foliation is mainly E - Wand the dip usually vertical or steep Lineations and fold axes plunge gently Metamorphism took place mainly under amphibolite facies conditions The text is in Finnish, with the figure and table captions and a summa in English Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Proterozoic, Mantta, Finland Present address : Bengt Sjoblom Bengt Sjoblom Geological Survey of Finland Vaatturinkatu 12 B 29 SF Fspoo SF Kokkola Finland Finland ISBN

4 Sjoblom, Bengt, 1990 Mantan kartta-alueen kalliopera Summary : Pre- Quaternary rocks of the Mantra map-sheet area Suomen geologinen kartta Kallioperakarltojenselitykset, 2231 Alantta, 64 sivua, 29 kuvaa, 10 taulukkoa Mantan kartta-alue silaitsee Tampereen koillispuolella Sen kalliopera kuuluu proterotsooiseen, jo prekambriaikana tasoittuneeseen Svekofennidien vuorijonovyohykkeeseen, jonka poimutus tapahtui [loin 1900 Ma Bitten Yli kaksi kolmasosaa alueesta on happamia ja intermediaarisia sy'vakivia Itareunasta kartta-alueen keskiosiin ulottuu laaja kiillegneissvyohyke Muuten pintasyntyiset kivilajit, samoin kuin emaksiset ja ultraemaksiset syvakivilajitkin ovat pienina esiintyrnina jakaantuneet lahes tasaisesti vii koko kartta-alueen Kaakkoiskulmassa on ulkonaoltian rapakivea muistuttavaa graniittia, iota ymparoi pyrokseenipitoinen kontaktivyohyke Taman graniitin radiometrinen ika on 1879 ± 14 Ma Kartta-alueella on useita morfologiassa nakvvia murrosvyohykkeita, joista selvin on luode - kaakko suuntainen, lahes koko alueen poikki ulottuva Tammikosken -Pihlaiston vvvohyke y'arsinkin alueen pohjoisosassa on lisaksi useita myloniittivyohykkeita Eri puolilta aluetta kuvataan useita tektonisia, vulkaanisia ja intrusiivisia breksioita Liuskeisuuden kulku on enimmakseen ita- lantinen ja kaade pysty tai jyrkka Havaitut venvmat ja poimuakselit ovat loivia Alueellismetam orfoosi tapahtui amfibohittifasieksen olosuhteissa Nykpiuen osoite : Bengl Sjoblom Bengt Sjoblom Geologian tutkirnuskeskus I aatturznkatu 1 2 B 29 Belonimiehenkuja Kokkola Espoo ISBN

5 8ISAL?0-CONTENTS Tutkimusvaihect ' BaUkTenn Ybuosynqiac&vdud KiUcgncisakjuIdUldUuakeu 'r----",---' McmvuUuudbb EmAaisct porfyriitit A-mGbokbit dbzc8kivc/iuv3rc8uuxkeer Interrtiediaariset jahuypuout vulkaniitit 8yv3kbihik Pc/k]obkbjohuroh&ndiibt Guhrot Dkxiibr Kvuuaid&oriibt jugruuodkoriid\ GrunUdt, pcanmdidt iuapskh Lubou8n/rniaYj8rioAneob/ckaiat MugmokivieukcuziaUhncokoosnxnua 6outiAradujuuk/oniikku Radiometriset Mcmmnrfoxai KoyuuuxobzcoiukalUopcr8unxohdoQb Malmiaiheet jurukeonuokhn ' Summary : Pre -Quaternary rocks of the Mjuo~ map-sheet area Introduction Supracrustal rocks 1nfrucruaoJrocks Brcccbx 5oudgruphyaodtectonic s Metamorphism }avuu en kcnduu% knoxuumuksa - Chemical compositions of rocks KjruUisuuuu-Literature

6 5 TUTKIMUSVAIHEET Mantan kartta-alue kasittaa kantakartaston lehden 2231 Se sijaitsee Tampereen koillispuolella Keuruun 2232 ja Oriveden 2142 kartta-lehtien valissa Alueeseen kuuluu valtaosa Ruoveden kunnasta, Mantan ja Vilppulan kunnat lahes kokonaan, osia Kuoreveden, Juupajoen ja Keuruun kunnista seka pieni kiilanmuotoinen osa Langelmaen kunnan pohjoiskolkasta Kartta-alueen linsiosan kallioperaa on aikaisemmin kuvattu 1 : mittakaavaisen Suomen geologisen yleiskartan Tampereen vuorilajikartassa ja sen selityksessa (Sederholm 1903, 1911, 1913) ja itaosan kallioperaa Mikkelin vuorilajikartassa ja sen selityksessa (Frosterus 1900, 1902, 1903) 1 : mittakaavaisen kallioperakartan maastotyot aloitettiin vuonna 1967 Vladi Marmon johdolla Hanen kuoltuaan vuonna 1969, kartoitusryhman johtajaksi Kuva 1 Eri kartoittajien tutkimat alueet Fig 1 Areas mapped by the following persons 1 Markus Torssonen, Ilpo Laiti, ja and Olavi Pukkila, Liisa Pajari, Juhani Aav, Pirkko Hallanoro, Johto ja tarkistus - Leadership and revision Vladi Marmo, Ilpo Laid,

7 6 tuli I1po Laiti, joka oh ollut kartoitustehtavissa kyseisella alueella jo vuodesta 1967 Kartoitusryhmaan kuuluivat lisaksi Liisa Pajari ( ), Markus Torssonen ( ), Juhani Aav (1967), Pirkko Hallanoro ( ) ja Olavi Pukkila ( ) Marmo kartoitti ja teki tarkistuskaynteja alueella vuosina Laiti suoritti kartoitusta vuosina ja Ed henkiloiden tutkimat alueet ilmenevat kuvasta 1 Arvo Matisto ja Olavi Helovuori suorittivat kallioperatutkimuksia Ruoveden pohjoisosissa ja Virtain kaakkoisosissa kesalla 1948 Tutkimuksista on raportti ja 1 : mittakaavainen kartta GTK :n arkistossa Silloisen Geologisen tutkimuslaitoksen malmiosasto suoritti vuosina tutkimuksia laitokselle lahetetyn kupari- ja magneettikiisua seka jalometalleja sisalta- A O B 0 C D A Kuva 2 Kuvien ja analyysien paikat Mantan kallioperakartalla Fig 2 The localities offigures and analyses on the Mdnttd map sheet A Pistelaskuanalyysi - Point counter analysis B Kemiallinen analyysi - Chemical analysis C Kuva - Figure D Radiometrinen ianmaaritys - Radiometric age determination

8 neen naytteen emakallion Iovtamiseksi \Tuosina osasto teki melko seikkaperaisia tutkimuksia Vilppulan Tyynvsniemella ja Kurkkujarvella (Oivanen, 1981) Vuonna 1976 Suomen Malmi Oy suoritti Vilppulan Elanteessa sahkoista malminetsintaa IP-menetelmalla (Mikkola, 1976) Mantan kallioperakartan kokosi I1po Laiti ja se ilmestyi vuonna 1976 Sen piirsi puhtaaksi Anni Vuori Bengt Sjoblom sai lokakuussa 1985 tehtavakseen laatia Mantan kallioperakartan selityksen Kesalla 1986 tekivat Laid, Torssonen ja Sjoblom kaksi tarkistusmatkaa karttaalueelle Tirkeimmista kohteista otettiin valokuvia ja naytteita Kivilajien mineraalikoostumukset laski Bengt Sjoblom Kernialliset analy sit teki Vaino Hoffren ja atk tyot Torbjorn Gustafsson Kuvasta 2, seka asianomaisista taulukoista ilmenevat kemiallisesti ja mineralogisesti analysoitujen naytteiclen seka valokuvien ottopaikat Numero paikannimen jaljessa, esim Parospera (02) osoittaa sen peruskarttalehden alueen, jolla kyseinen kohde sijaitsee Kartakkeet ja diagrammit piirsi puhtaaksi Elsa Jarvimaki Kasikirjoituksen ennakkotarkastusta suorittivat eri vaiheissa 11po Laiti, Kauko Merilainen ja Ilkka Laitakari Tekija esittaa lampimat kiitoksensa erityisesti Ilpo Laitille, jonka paikallistuntemusta on selitvksen laatimisen eri vaiheissa runsaasti kavtetty hyvaksi, mutta mvos kaikille muille tvohon tavalla tai toisella osallistuneille KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Mantan kartta-alueen kalliopera on verraten vaihteleva Jo Kurun (Matisto, 1960, 1961) ja Keuruun (Marmo, 1963 a, 1963 b) kartta-alueiden tutkimukset osoittivat, etta ns Keski-Suomen granitoidialue, jonka etelaosassa Mantan kartta-alue sijaitsee, on huomattavasti monivivahteisempi, kuin on voitu aikaisempien pienimittakaavaisten karttojen perusteella paatella Tama llmenee kivilajien epahomogeenisuutena ja nakvy mvos aeromagneettisilta korkealentokartoilta Matalalentokarttoja ei alueelta tata kirjoitettaessa ole viela tehty Alueen paljastumatiheys on varsin suuri Vain peruskartan 09 kangasmaat muodostavat poikkeuksen Niinpa kivilajien rajat voitiin kallioperahavaintojen perusteella piirtaa varsin luotettavasti Vain poikkeuksellisesti kavtettiin kivilajien rajaamisessa apuna aeromagneettista karttaa Joissakin tapauksissa piirtamista hankaloittivat kivilajien kontakteilla esiintyvat seoskivet Karkeasti arvioiden noin % kaikista kivilajeista on happamia tai intermediaarisia syvakivia Kiillegneissit ja -liuskeet muodostavat toisen suuren ryhman Karttaalueen itaosassa, Mantan etelapuolella on laajahko suprakrustisten kivien jakso, joka kulkee Kuoreveden, Vilppulan ja Suluslahden kautta Ruoveden Hanhoon Toinen hajanaisempi kiillegneissijakso taman etelapuolella ulottuu Kuoreveden kirkolta Juupajoen Muuroj irvelle Mafisia ja ultramafisia svv ikivipahkuja on eri puolilla kartta-aluetta Niista mainittakoon gabro-peridotiitti Parosperalla (02), gabrot Seppalajarven etelapuolella (04), Pirttijarven lounaispuolella (05) ja Lahnajarven itapuolella (11) seka

9 8 Suutarinsehin (12) gabroplutoni Viimeksi mainittu seka Parosperan gabro-peridotiitti nakvvat selvasti aeromagneettisilla kartoilla Paaosan kartta-alueen kallioperasta muodostavat osaksi tasarakeiset, osaksi porf yrisetgranodioriititjakvartsidioriitit Merkittavimmat graniittialueetovatjaminkiselan tasarakeinen graniitti (01 ja 02), Vittasniemen porlvvrinen graniitti (02 ja 03), Ruoveden Toivionjarven graniitti (04), jossa on runsaasti emaksisia murskaleita, Vaarinjarven graniitti-gabrobreksia (04), Lylyjarven - Koppelojarven graniitti-intruusio (07 ja 10) seka Mantan pohjoispuolella Suutarinselan (12 ) molemmin puolin sijaitseva suurehko graniittiplutoni Emaksisia ja happamia vulkaniittilinsseja ja suikaleita on etenkin peruskarttalehdilla 06 ja 09 Kallioperan murrosv vohykkeet nakvvat morfologiassa suoraviivaisina pitkina laakso- ja vesistojaksoina Selvapiirteisin tallainen ns lineamentti on Tammikosken (06) ja Pihlaiston (10) valinen murrosv vohyke, joka on noin 30 km : n pituinen Se nakyv topografiassa varsin suoraviivaisena jonona kapeita jarvia ja suonotkoja Sen sijaan karttalehden pohjoisosassa (03 ja 06) oleva itakoillisesta lansilounaaseen suuntautuva ruhjevvohyke ei erotu morfologiassa Se on suurimmaksi osaksi peitteinen, mutta nak,y paikoin kallioperissa leveiina mvloniittivyohykkeena Ruoveden ja Ekinteen(jarven) valissa Myos Pvhtosen etelapuolella (09) on noin 2,5 km pituinen myloniittivvvohvke serisiittlliuskeessa Kartta-alueella on myos vaihtelevia, osaksi varsin kompleksisiakin hreksiavvohykkeita, joista mainittakoon Lahnajarven (08 ja 11) ja Vaarinjarven (04) breksia-alueet Alueen kallioperassa on tavanomaista rakoilua, jonka suunta, laatu ja maar i riippuvat paikallisista kivilajeista ja niiden tektonisesta sijainnista Preglasiaalisia rapautwnia on havaittu Kuoreveden Launionvuorella (10), Vilppulan Lahnajarvelhi (08) seka I,iesjarven (uusissa kartoissa Iso-Liesi) pohjoispuolella sijaitsevan Musta Kyllion lammen rannalla (10) PINTASYNTYISET KIVILAJIT Kiillegneissit ja kiilleliuskeet Kartta-alueen kiillegneissit ja -liuskeet esiintyvat suurina epasaannollisina alueina sek'i vahaisina jaannoksina muissa kivilajeissa, etenkin kvartsi- ja granodioriiteissa Ne ()Vat nykyisessa asussaan vaihtelevassa maarin deformoituneita ja migmatisoituneita suonigneisseja, joissa graniittiset ja gneissimaiset alueet vuorottelevat epamaaraisesti (kuva 3) Alkuaan kiillegneissit ovat ilmeisesti olleet savi- ja grauvakkasedimentteja, joiden primaariset rakennepiirteet ovat vain paikoin sailyneet Laajin suprakrustisten kivilajien vyohyke ulottuu Mantan etelapuolelta (11) Hanhoon (05) Se on pituudeltaan vahintaan 25 km ja leveydeltaan 2-7 km Vyohykkeen liuskeisuuden kulku on paaasiallisesti ita - lantinen ja kaade yleensa pysty tai vaihtelee valilla Loivempia kaateita tavataan harvoin Taman jakson etelapuolella

10 9 Kuva 3 Pienoispoimutusi- ~niittisessa suor : m, u L ita 12 ci ; Fig _3 Small scale fole -ng in a renitic in, i i gr c T 12 cm Ritalampi, Vilppula 08, x = 6871,16, yy = 2528,70 V'alokuvannut M Torssonen Photo on Murojarven (0') - Kotajarven (10) gneissikieleke, jonka liuskeisuus on koillisesta lounaaseen Metaseclimentteja on rnvoos Seppalanjarven pohjois- ja koillispuolella ( 05 ) Ne kuuluvat ilmeisesti edella mainittuun Mantra - I Ianho jaksoon, mutta valiin on tunkeutunut kvartsi- ja granodioriitteja Kiillegneissien kulku on luoteesta kaakkoon ja kaateet ovat melko pystyj i Lisaksi kiillegneisseja on Jarninkipohjan (01) etelapuolella la V'alkeejarven lansipuolella (06 ) Niissa on valikerroksina runsaasti kvartsimaasilpagneissia Pienempia kiille- ja suonigneissien j 0innOksid on myas Pihlaistonjarven (08 ) ymparistossa, Niemenkylan (12) etelapuolella seki Pilkkasenjarven ymparistussa (12 )

11 10 Kiillegneissien paamineraalit ovat plagioklaasi (An 20 _35 ), kvartsi ja biotiitti Plagioklaasi on kirkasta ja melko omamuotoista Kvartsi on pyoristynytta tai linssimaista ja biotiittisuomut ovat usein taipuneita Mikrorakenne on granoblastinen Mikrokliinia Taulukko 1 Mantan kartta-alueen pintakivien mineralogisia koostumuksia Maaritykset pistelaskimella Table 1 Modes of the supracrustal rocks in the Mdnttd map-sheet area Determined by the point-counter method Kvartsi - Quartz 9,9 4,2-27,4 43,2 16,3 27,8 2,2 28,8 22,0 Plagioklaasi - Plagioclase 42,2 34,0 25,1 26,6 29,9 31,9 35,1 48,4 3,1 13,4 An (25) (30) (-) (10) (30-35) (35) (30) (45) (-) (45) Kalimaasalpa - Potash feldspar 2,3 4,3 15,9 17,0 9,0 35,3 2,0 Biotiitti - Biotite 17,3 12,8 3,9 34,0 20,7 3,3 30,7 44,8 Sarvivalke/tremoliitti - Hornblende/tremolite 23,3 45,6 47,9-3,0 0,6-0,8 Pyrokseeni - Pyroxenes 8,1-8,3* Kloriitti - Chlorite + 2,1 22, ,6 + Andalusiitti - Andalusite ,7 Epidootti - Epidote 0,8 1,1 1,5 0,6 0,6-1,6 0,9 Titaniitti - Sphene 3,4 0,2 0,9-0,2 + + Muskoviitti - Muscovite ,1 1,6 16,4 2,3 + 16,0 13,0 Graniitti - Garnet - - 4,6 Opaakit - Opaques 0,8 + 1,8 2,3 3,8 1,4 0,3 1,7 1,1 0,2 Aksessoriset - Accessories + 0,4 0,8 0, ,2 0,2 Hypersteeni - Hypersthene 5,8 Diopsidi - Diopside 2,5 1 Amfiboliitti - Amphibolite Poyrynsaari, Ruovesi 03, x = 6886,50, y = 2505,52 2 Diopsidiamfiboliitti - Diopside amphibolite Myllykyla, Kuorevesi 11, x = 6873,10, y = 2538,76 3 Vihreakivi - Greenstone Palosaari, Vilppula 06, x = 6881,31, y = 2515,50 4 Metagrauvakka - Metagreywacke Tuuhonen, Ruovesi 03, x = 6885,56, y = 2507,40 5 Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspargneiss Koljonsaari, Ruovesi 05, x = 6879,99, y = 2511,18 6 Kiillegneissi - Micagneiss Luoto S Koljonsaari, Ruovesi 06, x=6880,03,y=2511,15 7 Kiillegneissi - Micagneiss Kannusniemi, Mantta 12, x = 6881,86, y = 2535,10 8 Pyrokseenigneissi-Pyroxene gneiss Rimminniemi, Juupajoki 10, x = 6864,58, y = 2531,32 9 Andalusiittikiilleliuske - Andalusite mica schist Suurisuo, Kuorevesi 11, x = 6876,64, y = 2539,45 10 Granaattikiilleliuske - Garnet mica schist Kasilansaari, Vilppula 05, x = 6878,14, y = 2519,43 Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1 - The sampling sites are indicated in Fig 1 ja sarvivalketta on paikoin Koljonsaaressa ja sen lahiluodoilla (06) on muskoviittipitoista kiillegneissia (taulukko 1), jossa on lisaksi hiukan turmaliinia Hivenmineraalit ovat apatiitti, titaniitti, opaakit, granaatti, hematiitti ja zirkoni Sekundaarisia mineraaleja ovat serisiitti, epidootti ja kloriitti Kiilleliuskeiden koostumus on yleensa sama kuin kiillegneissien Muskoviittia on kuitenkin enemman kuin kiillegneisseissa ja rakenne on lepidoblastinen Paikoin on havaittu konkreetioita (kuva 4) Ruoveden Lylynielnessa (06, x = 6880,46, y = 2513,20) on virranpyorteista aiheutunutta "slumping"-rakennetta (Kuva 4) ja kapeita poimuttuneita karbonaattikerroksia Suurisuon seudulla (11, x = 6876,64, y = 2539,45) on lahes fylliittisessa kiilleliuskeessa andalusiittiporfyroblasteja (taulukko 1) Ne ovat lapimitaltaan noin 1 cm, seulamaisia ja tdynna helisiittisesti jarjestyneita kvartsisulkeumia Muskoviitti- ja bio-

12 1 1 tiittiluiroissa on "kink-band" poimuja Tavanomaisten hivenmineraalien ohella on mv6s melko runsaasti hienorakeista turmaliinia Granaattipitoista kiilleliusketta on mm Kasilansaaressa (05 ) (taulukko 1) Plagioklaasin anortiittipitoisuus (An us ) on tassa kivessa selvasti korkeampi kuin muissa liuskeissa, joissa se vaihtelee valilla Ruoveden Pahalahden lansirannalla on kiilleliuskeessa jopa vapaata karbonaattia kapeina poinluttuneina suonina (kuva 5) Puhtaasti savikoostumuksisia metamorfoituneita rapautumissedimentteja on varsin niukasti, ja niita tavataan yleensa kiillegneissien ja etenkin kiilleliuskeiden ja myloniittien yllteydessa Naita lilies afaniittisia, laminaarisia ja joskus kerrallisia h-lliitteja on paaasiallisesti peruskarttalehdilla 06, 11 ja 12 Kuva -i SyOpyneit- karbonaattikont,,", is slumping rakennetta metapeliittisessa kives- i L rta 12 cm Fig 4 Corroded lime-rich concretions and slumping structure in a metapelitic rock Tag 12 cm Ilaukilahti, Ruovesi 06, x = 6880,46, y = 2513,20 Valokuvannut M lorssonen Photo

13 1 2 Kerrallisia fvlliitteja on havaittu Valkeejarven lansipuolella, Musturinlammen etelapuolella, Pahalammen hinsipuolella (06), Kuoreveden Kuusiston seudulla (11), Mantan Koivulahdessa (12), seka Ruoveden Majasaaressa (03) Niissa vuorottelevat vaaleanvihreat tai harmaat kerrokset turnmanruskeiden tai mustien kerrosten kanssa Kerrosten paksuus vaihtelee muutamasta millimetrista puoleentoista senttimetriin Paamineraalit ovat kvartsi ja biotiitti Etenkin kvartsi esiintvv osittain pvoristvneina j~ - vasina hienorakeisemmassa kvartsista ja kiilteista muodostuneessa perusmassassa Maasalpa on paaasiallisesti plagioklaasia Kuusiston fvlliitissa on moos runsaasti kalimaasalpaa Biotiitti ja muskoviittijuovat vuorottelevat kvartsi-serisiittijuovien kanssa Hivenmineraaleina on opaakkia, apatiittia, epidoottia, hematiittia, titaniittia ja kloriittia Kerrosten karkearakeiset hiekkamaiset osat sisaltavat paikoin runsaasti kvartsia (kuva 6) Mantan alueen fvlliitit ovat saman t«- ppisia kuin alueen etelapuolella olevan Kuva 5 Poimuttunut kapea karbonaattisuoni Kmlehusxeessa L ~ ltta 12 cm Fig 5 A narrou, j6lded carbonate i i :- scl st Tc z 1 2 cm Haukilahti, Ruovesi 06, x = 6880,46, y = 2513,10 Valokuvannut M Torssonen Photo

14 1 3 klassisen Tampereen liuskejakson fvlliitit (vrt, Sederholm 1897, 1911, Seitsaari 1951, Simonen 1953 ja Matisto 1977 ) Sederholmin mukaan (1911) metamorfoosi Tampereen liuskejaksossa on ollut nun alhainen, etta useita alkuperaisia rakennepiirteita on sailvnvt, tai muutos mineraalikoostumuksessa heijastaa ainoastaan metamorfoosin lievaa vaikutusta, kuten Mantan kartta-alueellakin Oulonjarven lounaispuolella (06, x = 688-4,72, v = 2511,66) on kolme pienta paljastumaa ruosteenvarista, ), uovaista liusketta, jonka paakomponentit ovat kvartsi ja biotiitti Lisaksi tavataan rikkikiisua rakeina, hematiittia pienina punaisina porfyrolasteina ja grafiittia polvm{isina juovina Rakenne on voimakkaasti ruhjeliuskeinen Joillakin rakopinnoilla on havaittu malakiittia noin millimetrin mittaisten neulasten muodostamina "aurinkoina" Malmimineraalien runsauden ja kiven tumman varin vuoksi tata kiilleliuskemuunnosta voidaan pitaa mustaliuskeena Ilivenmineraaleina on serisiitna apatiittia, kloriittia ja kalim t tsalpaa Satunnaisesti esiintvv joitakin venvneita kvartsipallosia Matiston ( 19) mukaan Tampereen kartta-alueella on eugeosvnkliinirnuodostumille t\- vpillisi ; i turbidiittisia flvschsedimentteja eli grauvakkaliuskeita Niita luonnehtii hvvin selvapiirteinen kerrosrakenne, jossa kunkin kerroksen karkeahiekkainen Kuva 6 Kerrallinen (raitainen) fvlliitti, jossa karkeampaa linssimaista residuaalikvartsia Pig 6 l arced pln'llite with more coarse-grained residual quartz as lens-shaped inclusions Musturinlampi, Ruovesi 06, x = 6885,06, y = 2513,90 valokuvannut H Halme Photo

15 1 4 pohjaosa vaihettuu pienirakeiseksi saviseksi pintaosaksi Mantan alueen kiillegneissien ja 1c-artsimaasalpagneissien yhteydessa tavataan satunnaisesti peruskarttalehtien 03, 06, 09 ja 12 alueilla valikerroksina ja isompina osueina grauvakkaliusketta, jossa kuitenkaan ci ole havaittu selvaa kerrosrakennetta Nama metagrauvakat ovat turnman siniharmaita, melkein rnustia seka rnelko hienorakeisia, blastoklastisia kivilajeja Niissa on kvartsia ja osaksi moos muiden mineraalien, kuten muskoviitin epam-r iraisia palasia ja linsseja Esimerkiksi Pahalammen lansipuolella (06) on metagrauvakassa 5 mm :n kipimittaisia kvartsipallosia tai kasaumia Metagrauvakkojen mineraalit ovat kvartsi, biotiitti, plagioklaasi (albiitti) ja muskoviitti Lisaksi on jonkin verran mikrokliinia Tavanornaisia hivenmineraaleja ovat epidootti, apatiitti, titaniitti, kloriitti, opaakit ja karbonaatti Tuuhosen metagrauvakka (03) on liuskeinen ja sisaltaa 0,3-0 -i mm kokoisia poikiloblastisia nmuskoviittiporfvroblasteja seka hiukan omamuotoisia turmaliinirakeita (taulukko 1 ) Kuvassa 7 on kokohiekuva Pahalammen rnetagrauvakan rakenteest a Siina on vaihtelevan kokoisia sarmikkaita kvartsirakeita, seka haamumaisia vahvasti serisiittivnvneita plagioklaasirakeita runsaasti biotiittia sisaltavassa iskoksessa Simosen (1973b) mukaan Tampereen alueen kerralliset grauvakkaliuskeet vastaavat alkuper iltaan muuallakin Etela-Suonlessa esiintvvia svekofennisia kiilleliuskeita ja kiillegneisseja Niihin kuuluvat myos Mantan kartta-alueen grauvakkaliuskeet Kiillegneisseissa ja -liuskeissa esiinrt -N verraten yleisesti kalkkikonkreetioita (kuva 8) Ne ovatyleensa vy6hvkerakenteisia siten, etta sisimpana on vihertava epidootti- ja karbonaattirikas ydinosa, ulompana diopsidirikas vvohyke, jossa on moos labradoriittista (An (,,,) plagioklaasia Monissa konkreetioissa on lisaksi uloinipana paaasiallisesti plagioklaasista koostuva kuori Taulukossa 8 on esimerkkeja kiillegneissin, fylliitin ja metagrauvakan kemiallisista koostuniuksista Kvartsimaasalpagneissit ja -liuskeet Kvartsimaasalpagneissia ja -liusketta on kartta-alueella rnelko niukalti Huomattavin esiintvma on Hokkaskylan lansipuolella (06) Se on noin 3 km : n pituinen ja 1 km :n levvinen ' Valikerroksina kiilleliuskeissa ja amfiboliiteissa on kvartsimrasalpagneissia 1111'n Valkeejarven lansipuolella (06) ja Myllylahden etelapuolella (03) Kvartsimaasalpagneissit ovat harmaita, tavallisesti raitaisia meta-areniitteja, joiden paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi (An )(,) ja kalimaasalpa Lisaksi on jonkin verran biotiittia, y1eensa alle 10 % (taulukko 1) 1livenmineraaleina on muskoviittia, kloriittia, klinozoisiittia, apatiittia, titaniittia ja opaakkeja mineraaleja Raekoko vaihtelee hienorakeisesta keskirakeiseen Rakenne on granoblastinen Kerroksellisuus on tavallisesti heikko tai epaselva Paikoin on kuitenkin havaitni kvartsi- ja maasalpapitoisuuden vaihtelusta johtuvaa raitaisuutta, joka saattaa olla alkuperaisesta kerroksellisuudesta johtuva piirre Porfvyrisuutta tai muita vulkaanisten kivilajien rakennepiirteita ci ole havaittu Primaarirakenteiden puuttuessa ei useimmiten voida tehda varmoja joh-

16 1 5 Kuva 7 Hienorakeinen metagrauv ikka Mikrovalokuv a, nikolit + Fair 7 Pine-grained metagreyaoacke Photomicrograph, nic + Pahalammi, Ruovesi 06, x = 6884,45 7 y = 2513,68 Valokuvannut J Keskinen Photo topaatoksia k-\-artsimaasalpagneissien ja -liuskeiden alkuperasta Maastohavaintojen ja karttakuvan perusteella nayttaa kuitenkin todemnakoiselei, etta alueella on seka happamista tuffeista etta savisedimenttien hiekkaisista v ilikerroksista metarnorfoituneita kvartsimaasalpaliuskeita ja -gneisseja Pyrokseenigneissit liesjat-\ven (Iso-Lieden) Rimminniemella (10) on suppealla alueella pyrokseenigneissia Sen pyrokseenipitoisuus selittvv ehka osittain silli, etta aloe kuuluu Lylyjarven graniitin pyrokseenipitoiseen kontaktiaureoliin Kivi on ruskehtavaa, hienorakeista ja heikosti suunnittunutta, lahes hornfelsimaist1 Sen paamineraalit ovat plagioklaasi (An, ) ), pyoristynyt kvartsi ja rombinen pyrokseeni (hypersteeni) Hivenmineraaleina on malmimineraaleja, biotiittia, kalimaasalpaa (paaasiallisesti suotautnina plagioklaasissa), apatiittia ja serisiittia Hvvpersteeni on varsin hienorakeista ja esiintvv raekasaumina, jotka mutkittelevat vaaleiden mineraalien valeissa Hvpersteenia on noire 10 % Rimminniemen lansirannalla, edelki kuvatusta tyvpista noin 200 metric lanteen, on

17 1 6 mc!ko mmmanmsmovihre~it8pyroksemigneissia ' i'ka on rakemceltaan hlian`hyp- Wioniorfisujuheikosdmmnnittummu Se sis;,iltjj xb(an,,) oikmnfinia hiodiujuscka romhixmianu`nokuioimmpynoksccuia (uu!okkol) Kvu/mboooiukua' h MikroNni-akeet mz!aammuksia paikinmikeahkjut hnkseencista on hyper s/oeoijv8h8ucncmou8okoindioyxidix>{o!cnu/uat pyu`kaccoit munjosurut suur,h' koio por[yrohlas/ciox ioixoanuplagioqauaiou1kcumiu!urcumioemu!ciuuon apatii/' ku tituoiixia, aunicl!ketr8 ia opaubkeiu miueraa!eju M8/uJ p!'cuksceuigocixuit 'rvx miul i!nncisinnmio!?lyi8ncn grunii/in kz`nmkbmuunnnksia Tuu\ukoasu8uopynoksccniQocixai,okenui/UisiuL/x*tumukxb Kuva 8 Suonignci'iim'pimmkeharaketiteisia konkrectioita Laalta 12 cm Fig &A group (Y'small zoned concretions in a veined mica gneiss Tag 12 on vokkuruuoo/m Tnzx,oo,uebo/u

18 uo,ay Uhuomxkou,ooieu,olkxnum San-^ dk6`4umkruxhicuoz/bdacmuei&xxu' WmdiW',LmNukoycmsouosuaane mukroruk`buva, oikol` + xh 9 ///o`busic mo/u/'nku"//ro/kc u^,mhloxoepbomn/nr*/xv^p6um//uborvh/,nuehm//m',powtex,om,dmu*/lbo/omic,ogoapb, /'/c+ xo,kkujurm wippo!u o9 z-6e86 34 y-z5z! *z vuiok",am`o/] arukiu,^/0"/u Metavulkanfitit ym,iksise/pm~tiifit Eri pmlillakarttalhte~i ommcusedimmteies~ \ -~i!ikenoksimtai kzermxmybt8isinj juoninapuo!itinnaliisiutai voucaanisia!dvi!ojcja Paikoin aunanupuiaiojuonbtai in/' ruuxiuiza on oz?8x in/eunejiuadmou sxl K//osrumukac!uun ne jakaantuvat hyppunnbniacxnjkxisiio INIy8skaoru!chdcuum06cJiiucjujo`jhzcAivi~voi/uoeenpi t88vu!kuouixpctlisinivaikkaa!kupco}isrukenrec/una/oiixs xuudmmukaiuouksi ht viuocm MAMMA 4?pyrj8cJox/yvurkooatoIII ukoc!/aan6asahbscc or~zid/jauii /&v8h8nhxppunnommu/ urukkbp!ubinnousipo/kziibt, jotka koootumuksckuxnvas' rauvat kvartsiandesiittia tai andcsiioia Vilppulan KuckkuiAnen seudulla (09) on vibeo8vj& ura!idbpoc6/riiuiu (kuvxg)

19 1 8 Sen muutamien millimetrien kapimittaiset sarvivalkehajarakeet ovat metamorfoosin yhteydessa uudellen kiteytyneita pyrokseenikiteita Mikroskoopissa ne osoittautuvat hienosa1oiseksi tai kuituiseksi massaksi Naiden hajarakeiden lisaksi kivilajissa on mvos pienia, hienorakeisia kvartsisilmakkeita, jotka saattavat olla alkuperaltaan ontelontaytteita Hivenmineraaleina on kloriittia, titaniittia ja malmimineraaleja Perusmassa on hienorakeinen tai tiivis ja hvvin emaksinen Se koostuu paaasiallisesti epidootista, biotiitista ja amfibolista Uraliittiplagioklaasiporfvriitti on tummanvihrea blastoporfv vrinen, paikoin myloniittia muistuttava kivilaji Siina on hajarakeina sarvivalketta ja plagioklaasia seka palkoin (mahdollisesti sekundaarista) kalimaasalpaa Hienorakeisen perusmassan paamineraalit ovat plagioklaasi, biotiitti, sarvivalke ja kvartsi flivenmineraaleina on apatiittia, titanittia, zirkonia ja malmimineraaleja seka muuttumistuloksina serisiittia, saussuriittia, epidoottia ja kloriittia Perusmassa on karkearakeisempaa kuin edella kuvatussa Kurkkujarven uraliittiporfvriitissa Hyvin karkearakeista (plagioklaasihajarakeet 0,5-0,8 mm) sarvivilkeplagioklaasiporfvriittia on Ruoveden Sipirian saarella (03) Sen paamineraalit ovat plagioklaasi (An,,,) ja sarvivalke Rakenne on porhvrinen ja plagioklaasihajarakeet ovat vahvasti serisiittiytyneita Perusmassassa on melko hienorakeisen sarvivalkkeen ja plagioklaasin lisaksi lahes tavdellisesti kloriittiutuneita biotiittijaanteita Arnfiboliitit, vihreakivet ja vihrealiuskeet Amfiboliittia on eri puolilla kartta-aluetta valikerroksina liuskeissa ja suurehkoina linsseina syvakivissa Tarkeimm it esiintymat ovat Hanhon kylassa (05), Karvianjarven ja Lylyjarven itapuolella (07) seka Taulujarven ja l,ahnajarven valissa (l l ) Useimpien amfiboliittien primaarirakenteet ovat voiniakkaan uudestikitevtvmisen vuoksi havinneet Amfiboliitit ovat variltaan mustanharmaita, hieman vihreaan vivahtavia Yleensa ne ovat verraten homogeenisia Raekoko on 0,3-3,0 mm Paamineraalit ovat plagioklaasi (Nn,,- 0 ), sarvivalke ja biotiitti Saannollisesti on myos jonkin verran kvartsia ja usein kalimaasalpaa (taulukko 1) Epidootti ja kloriitti ovatyleisia muuttumistuloksia ja hivenmineraaleina on titaniittia, apatiittia, zirkonia ja malmimineraaleja Rakenne on granoblastinen, joskus kristalloblastinen Monet plagioklaasiyksilot ovat v vohykkeisia saloja, jotka eri suuntiin asettuneina antavat kivelle ofiittisen rakenteen Amfiboliiteissa on paikoin kvartsia ja kalimaasalpaa niin runsaasti, etta kivilajia voisi nimittaa sarvivalkegneissiksi Diopsidijuovaista amfiboliittia on mm Vilppulan Nimetonvuorella (08, x = 6874,72, y = 2527,24) Kivi on rakenteeltaan granoblastista ja sen paamineraalit ovat sarvivilke, plagioklaasi (An,, ) ) ja diopsidi Kvartsia on niukasti ja kalimaasalpaa vain hivenmineraalina Diopsidiamfiboliitin mineraalikoostumus on taulukossa 1 Selvasti juovainen diopsidiamfiboliitti on ollut ilmeisesti alkuaan merkelimainen, kalkkilietesedimentti, johon on sekoittunut tuffiainesta Sen sijaan kiillegneissien valiker-

20 1 9 roksina ja syvakivien sulkeumina olevat, niukemmin kalsiumia sisaltavat amfiboliitit lienevat alkuperaltaan diabaasimaisia juonia tai kerrosjuonia Lievasti alemman metamorfoosiasteen amfiboliitista on hvvana esimerkkina voimakkasti liuskeutunut Tuuhosen (03) epidoottiamfiboliitti, jonka paamineraalit ovat sarvivalke, albiitti, epidootti, kloriitti ja kvartsi Sarvivalke on vaaleaa ja suhteellisen karkearakeista Plagioklaasi (An,()- 0) ja epiclootti ovat hienorakeisia Kvartsia on niukasti ja se on hyvin epatasaisesti jakaantuneena Hivenmineraaleina on titaniittia, karbonaattia, inaltnimineraaleja, apatiittia ja serisiittia Muutamissa paikoissa on vaaleanvihreita, liuskeisia, jopa myloniittimaisia, retrogradisessa tai dislokaatiometamorfoosissa syntyneita vihrealiuskefasieksen kivilajeja Ne liittyvat osana Tammikosken - Pihlaiston murrosvvohykkeeseen, etenkin Kotajarven ja Syvajarven seuduilla (10) Niita on myos Elanteen - Valkeejarven myloniittivvohykkeessa (06) sekallhonjarvenja Syvinginsalmenymparistossa (03) Sarkijarven luoteispuolella on suonigneissien yhtevdessa kapea vyohyke suunnittumatonta vihreakivea Vihrealiuskeiden liuskeisuuspinnat ovat kloriitista johtuen rasvamaisen kiiltavia Paamineraalit ovat kloriitti, epidootti, albiitti ja kvartsi MvOs prehniittia ja karbonaattia on paikoin kohtalaisesti Hivenmineraaleina on serisiittia, titaniittia, apatiittia, kalimaasalpaaja malmimineraaleja Palosaaren (06) vihreakivenmineraalikoostumus on esitetty taulukossa 1 Kuoreveden Kirkkorannalla (11) on vihrealiuskeessa kvartsin, albiitin ja kloriitin lisaksi noin 20 % prehniittia Runsaasti karbonaattia sisalt tvaa, myloniittimaista vihrealiusketta on Svvajaiven ja Kotajarven murroslaaksossa (Tammikosken - Pihlaiston vvohvke) Intermediaariset ja happarnat vulkaniitit Kartta-alueen intermediaariset ja happamat vulkaniitit ovat paaasiallisesti plagioklaasiporfyriitteja ja kvartsimaasalpaporfvvreja Niita on niukasti ja ne muodostavat pienia erillisia osueita Plagioklaasiporhvriittia on mm Rantakvhin Nossilass i (06) myloniittivvohykkeen hiheisvvdessa, Suojarven itapuolella ja Lahnajarven etelapuolella (08) osueina kvartsidioriitissa seka kapeana vvohykkeen ;,i Suutarinsehin Vissinsaares sa (12) Plagioklaasiporfvriitit ovat tummanharmaita kivilajeja Ne poikkeavat alueen uraliittiporfyriiteista siten, etta niiden hajarakeet ovat valtaosaltaan plagioklaasia (An i ;, ;) ja myos perustnassa sisa1taa runsaammin plagioklaasia kuin uraliittiporfyriittien Plagioklaasihajarakeet ovat vyohvkkeisia, omamuotoisia ja sameita Perusmassa on granohlastista ja pienirakeista Sen paamineraalit ovat plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja paikoin myos sarviv ilke Karbonaattia on havaittu kasaumina varsinkin Nossilan plagioklaasiporfyriitissa Hivenmineraaleina on kalimaasalpaa, apatiittia, kloriittia, serisiittia, titaniittia ja malmimineraaleja Nossilanporlyriitissa erottuvat selvasti 0,1-0,3 mm :n Lipimittaiset plagioklaasihajarakeet (An,,) ja myos pienet karbonaatti- ja biotiittiraekasaumat Perusmassa koostuu biotiitista, plagioklaasista, kvartsista ja kall-

21 2 0 mans th-asta Vv6hvkkeisten plagioklaasirakeiden reunaosien anortiittipitoisuus on 5-10 % alhaisempi kuin keskiosien Happamia l~artsimaasalpaporh reja on alueella niukasti Kallioperakarttaan on merkitrv vain kolme Suurin porttyilinssi on Pilkkasenjarven itapuolella (12 ) karttaalueen pohjoisreunalla Kaksi muuta sijaitsevat I lv')ypv'nm ien ja Kaakkosuon seuduilla (09) 1lappamien metavulkaniittien plagioklaasi on punertavaa ja kiven viii vaihtelee vaalean punaisesta vaalean harp taseen I,evvmaiiset plagioklaasihajarakeet erottuvat mikroskoopissa selvasti hieman ruhjoutuneesta perusniassasta ( kuva 10) Hajarakeita on koko kivesta noin % Ae ovat enimmakseen pvoristvneita ja osittain sv0- pyneita Kalimaasalpaa on hajarakeina niukemmin Mantelimaiset kvartsi- ja katrbonaattikasaumat (kuva 11) ovat todennokoisesti alkuper2ltaan kaasurakkuloiden t ; ivvtteitai Kvartsimaasalpaporh~-rien perusmassa, jonka raekoko on mm, koostuu valtaosaltaan kvartsista, kalimaasalv;ista ja plagioklaasista Ilienorakeista klinoamfib ja hiotiittia on niukemmin Hi - nmin r, tleina on titaniittia, epidoottia, serisiit- Kuva 10 Hapan metavulkaniitti (kvartsimaasalpaporfb yri) Eq = svapynyt kvartsi, L(I = linssimainen kvartsi, Mi = mikrokliini, PI = plagioklaasi Mikrovalokuva, nikolit + Fig 10 Acid metavolcanic rock (quartz feldspar porph),ry) Fq = embayed quartz, Lq = bus-shaped quartz, Mi = microcline PI =plagioclase Photomicrograph, nic + PilkkasenjMvi, Mantra 12, x = 6869,00, v = 2532,62 Valokuvannut J Keskinen Photo

22 2 1 tki, apatiittia, zir konia, - orittia la kiisuia Eraassa navtteess~ on kohtalaisen runsaasti kuparikiisua raontavneena ja vahaisenai pirotteenakin I ivvv pvnmaen (09, x = 6885,40, v = 2525, 10) kvartsimatas<ilp6pork vrissa on er t issa hieessa erotettavissa jalkia devitrifikaatiosta, misty voidaan p iatella kiven alkuaan jahmettvneen lasiksi Taulukossa 8 on metavulkaniittien kemiallisia koostumuksia Kuva 11 Hapan III etavulkaniitti Kvartsi- ja karbonaattitaytteisia mantel ita, joissa omamuotoista titaniittia Nlikrovalokuva, nikolit + Fig 11 Acid metavolcanic rock with am,gduvales filled nub quartz and carboauate containing idiomoaphic sphene Photomicrograph, nic + lieinalammi, Ruovesi 0-f, x = 6865,60, v = 2518,02 Valokuvannut J Keskinen Photo SY VAKIVI LATIT Peridotiitit ja hornblendiitit Kartta-alueen svvakivilajit vaihtelevat ultraemaksisista kivista kaligraniitttihin Kaikki svvakivet kuuluvat Svekofennidien kalkkialkatisarjaan, ja ovat kontaktihavaintojen mukaan nuorempia kuin alueen pintasvntviset kivilajit

23 22 Alueen ultraemaksiset syvakivet ovat peridotiitteja, hornblendiitteja ja pyrokseniitteja Niita on vahaisina erkaumina gabrojen ja clioriittien vhteydesa Peridotiitit ovat mustia, melko karkeita, suunnittumattomia ja usein helposti rapautuvia kivilajeja Paamineraalit ovat sarvivalke, klinopyrokseeni, oliviini ja biotiitti Sarvivalke lienee ainakin osaksi syntyrtyt uraliittiutumalla pyrokseenista Serpentiinia ja kloriittia on oliviinin muuttumistuloksina Plagioklaasia ei tavallisesti nay paljaalla silmalla, mutta mikroskoopilla voiclaan havaita, etta monissa peridotiiteissa on vahan anortiittirikasta, saussuriittiutunutta plagioklaasia Kuvassa 12 on alueen ultraemakisten kivilajien oliviini - pyrokseeni - sarvivalke diagrammi Peridotiittien klinopyrokseeni on augiittia, joka on paikoin reunoiltaan uraliittiutunutta Sarvivalke sisaltaa oliviini-, augiitti- ja plagioklaasisulkeumia Sarvivalke on vaaleaa, epahomogeenista ja sisaltaa runsaasti magnesiumia Sen pleokroismi ja kahtaistaitto vaihtelevat joissakin kiteissa vv6hykkeittain, toisissa taplittain Oliviini esiintyv pyoreahkoina rakeina ja on paikoin kokonaan muuttunut vihre1ksi serpentiiniksi Biotiitti on vaaleaa, flogopiittista Lisaksi on pienia maaria plagioklaasia, magneuittia, apatiittia (karkearakeista), kloriittia ja karbonaattia Satunnaisesti tavataan myos kvartsia Rakenne on hypidiomorfinen Taulukossa 2 on esitetty ultraemaksisten kivien mineraalikoostumuksia Sarkilahden lherzoliittinen peridotiitti sisaltaa runsaasti 18,6 %) ortopyrokseenia (hypersteenia) Kuoreveden Musta Kyliion rannalla (10) on vahainen peridotiittiesiintvma, jonka kivi koostuu paaasiassa hyvin karkearakeisesta sarvivalkkeesta Se muodostaa py6reahkoja, osaksi melkein pallomaisia rakeita, joiden lapimitta on jopa 4-5 cm Sarviva1- kerakeissa on runsaasti pienia ; lapimitaltaan alle millimetrin suuruisia oliviinisulkeumia, jotka ovat osaksi serpentiiniytvneita Suuret sarvivalkerakeet rajoittuvat osaksi toisiinsa, osaksi niiden valeissa on kloriittimassaa Kivilaji on voimakkaasti rapautunutta siren, etta siita on jaljella 0,5-0,8 m :n lipimittaisia pallomaisia lohkareita Mustaa sarvivalkemoroa on laajalti ymparist6ssa ja sita on kaytetty mm tienrakennusaineena Rapautuminen on ilmeisesti ollut paaasiallisesti mekaanista, silly sarvivalkerakeiden lohkopinnat ovat edelleen kauniin kiiltavia Ultraemaksisista kivista ovat hornblendiittiset muunnokset yleisimpia Ne ovat massamaisia, hiukan vaaleampia kuin peridotiitit ja sisaltavat vaaleaa klinoamfibolia ( sarvivalketta) noin % Se on usein ainoa paamineraali Lis ina on vvohykerakenteista, samentunutta plagioklaasia (An ;,_,) Poikiluttisten amflbolirakeiden valeissa on hienorakeista valimassaa, jossa on biotiittia, magnetiittia, apatiittia, sferuliittista kloriittia, karbonaattia, zirkonia ja epidoottia Kloriitissa on usein sageniittia Vilppulan Isosaaressa (08) on hornblendiittisessa kivessa myos kummingtoniittia ja RuovedenToivionjarven koillispuolella ja Naurisvuorella (04) on pyrokseenipitoista hornbienciiittimuunnosta Pvvrokseeni on augiittia Taulukossa 2 on esitetty Konttisaaren is Naurisvuoren hornblendiittisten kivien mineraalikoostumus Pvrokseniitit ovat-peridotiitteja ja hornblendiitteja selvasti harvinaisernpia Yhteista niille cn, etta ne sisaltavat lahes 50 % klinopyrokseenia Sarvivalkett i ja biotiittia on % ja plagioklaasia 0-12 % Hivenmineraaleina on titaniittia, kloriittia, apatiittia,

24 2 3 epicloottia (pistasiittia ), magnetiittia, kvartsia ja verkkomaista sageniittia Rakenne on porkltrinen Variltaan nama ultraemaksiset kivet ovat mustanruskeita Taulukossa 2 on esitetty Kankaansuon pyrokseniitin mineraalikoostumus Taulukossa 9 on ultraemaksisten svvakivien kerniallisia koostumuksia 0I A 90 0 v m 0 a c _ m c~ =o ~L 50 Pyrokseeni hornblendiitti Hbl Kuva 12 Kartta-alueen ultramafiset kivet 01 - Px - Hbl (oliviini - pyrokseeni - sarvivalke) cliagrarnmissa Fig 12 Olivine - pyroxene - hornblende diagram (Streckeisen 1974), for the ultramajic rocks of the map-sheet area

25 2 4 Taulukko 2 Mantan kartta-alueen ultraemaksisten syvakivien mineralogisia koostumuksia Table 2 Modes of the ultrabasic intrusive rocks in the Mdnttd map-sheet area Sarvivalke - Hornblende 20,2 60,8 66,7 16,6 60,0 8,9 Plagioklaasi - Plagioclase 12,5 15,9 5,5-6,8 An (-) (-) (50-55) (-) (-) (50) Klinopyrokseeni - Clinopyroxene 45,6 11,1 51,7 1,1 22,2 Ortopyrokseeni - Orthopyroxene - 18,6 Biotiitti/Kloriitti - Biotite/Chlorite 17,1 4,6 1,1 5,3 8,9 9,7 Oliviini - Olivine - 6,1 5,9 32,7 Serpentiini - Serpentine ,3 5,8 Tremoliitti - Tremolite - 29,6 + 13,6 Epidootti - Epidote 1,9 1,1 2,4 Titaniitti - Sphene 0,7 + 1,9 Opaakit - Opaques + 3,5 + 1,5 2,3 1,1 Apatiitti - Apatite 2,0 0,4 0,9 2,4 11 Pyrokseniitti - Pyroksenite Kankaansuo, Vilppula 04, x = 6867,38, = 2518,40 12 Hornblendiitti - Hornblendite Konttisaari, Ruovesi 02, x = 6874,46, y = 2506,40 13 Hornblendiitti - Hornblendite Naurisvuori, Ruovesi 04, x = 6866,20, y = 2518,98 14 Periodiitti - Peridotite Parospera, Ruovesi 02, x = 6877,58, y = 2500,82 15 Sarvivalkeperidotiitti - Hornblende peridotite Sarkijarvi, Kuorevesi 11, x = 6870,15, y = 16 Peridotiitti - Peridotite Sarkilahti, Kuorevesi 11, x = 6871,54, y = 2536, ,76 Gabrot Gabroja on kartta-alueella itsenaisina intruusioina ja useina vaihtelevan kokoisina ja muotoisina pahkuina ja murskaleina (kuva 13) Yleisimmin niita kuitenkin on dioriittien ja ultraemaksisten kivilajien yhteydessa vahittain toisikseen vaihettuvina differentiaatteina Paikoin ne ovat happamampien syvakivien breksioimia Rakenteeltaan gabrot ovat hypidiomorfis-massamaisia ja variltaan vihreita tai ruskeahtavan vihreita Kartta-alueen gabrotyyppeja edustavat sarvivalkegabrot, pyrokseenigabrot, kummingtoniittipitoiset gabrot, Toivionjarven anortosiittierkauma ja Viitavuoren biotiittigabro Kuvassa 14 on gabrojen mineraalikoostumuksia plagioklaasi - pyrokseeni - sarvivalke diagrammissa Sarvivalkegabroja on mm Ruoveden Kirkkokankaalla ja Parosperassa (02) Toivionjarven ymparistossa (04) seka Lylyjarven lansipuolella Tummina mineraaleina niissa on kaikkialla sarvivalketta (2Va = 70-76, c A -(= 24 ) ja sen lisaksi vahan biotiittia (taulukko 3) Massamaisten sarvivalkerakeiden valeissa on seka levymaista etta liistakkeista plagioklaasia (An40_55) Kvartsia on vahan ja se on suurimmaksi osaksi pallomaista Hivenmineraaleina on apatiittia, kloriittia ja titaniittia seka kiisuja Mineraalien omamuotoisuusjarjestys on plagioklaasi - sarvivalke - biotiitti - kvartsi Vilppulan Lahnajarvella (08) gabro on rapautunut siten, etta siita on jaanyt jaljelle pallomaisia tai linssimaisia relikteja (kuva 15) Parosperan gabroalueella on myos pyrokseenipitoista gabroa Mineraalikoostu-

26 2 5 muksen lisaksi pyrokseenigabrot eroavat sarvivalkegabroista moos rakenteeltaan Ne ovat joko selvasti porfy--risia tai ofiittisia, harvemmin hypidiomorfisia Vilppulan Lillomaessa (06, x = 6886,16, y = 2514,04) ja Ruoveden Ilanhilammella (O-i, x = 6865,86,\, = 2516,70) on karkeaporfyyrista pyrokseenigabroa (kuva 16) Sen paamineraalit ovat augiitti, sarvivilke ja plagioklaasi (taulukko 3) S arvivalke muodostaa suuria (0,3-1,5 cm) poikiliittisia epahomogeenisia hajarakeita Plagioklaasi on laattamaista ja sulkee sisaansa kiven muita mineraaleja Augiitti on pyoristynytta ja hienorakeista Lehtisaaren (05) pyrokseenigabron rakenne on ofiittinen (diabaasimainen) Sen runsaana paamineraalina on liistakkeinen plagioklaasi (An,,), jossa on saarekemaisina sulkeumina tummia mineraaleja Klinopyrokseeni on augiittia (2V a = 70, ca Y = 35 ) Klinoamfiboli on heikosti vihertava3 tremolutti-aktinoliittia, jonka c A y = 26 Kivessa on alkuaan ollut oliviinia, koska serpentiinia on satunnaisina relikteina Vahainen kalimaasalpamaara osoittanee lievaa graniittiutumista Hypersteenipitoista, magnetiittirikasta gabroa on muun muassa Palojarven (12 ) kohdalla seka Kuoreveden Sarkivuorella (11 ) Gabron rakenne on selvasti ofiittinen ja sen pyrokseeni on varsin vleisesti uraliittiutunutta Hypersteenin ymparilla on hienosaloista viuhkamaista klinoamfibolia, biotiittia ja kloriittia Magnetiittirakeet ovat suuria ja repaleisia Niiden rakenne muistuttaa tnyrmekiittisi i Ku' 1 13 Pegmatiitti breksioi gabrc t, amfiboliittia ja hapanta gneissi Pig 1,3 Gabbro, amphibolite and acid gneiss, brecciated bp pegmatite granite Kivimaki, Kuorevesi 07, x = 6869,30, v = 2528,60 Valokuvannut B Sjoblom Photo

27 2 6 Alueen gabrojen rakenne on paikoin hairiintynyt kiteytvmisen jalkeen tapahtuneissa liikunnoissa siten, etta suurimpien mineraalirakeiden valiin on muodostunut hienorakeista granuloitunutta massaa ja paamineraalina oleva sarvivalke muodostaa pienia kasaurnia Plagioklaasi on vvbhykkeista ja sen anortiittirikas keskus on muuttunut epidootiksi ja serisiitiksi Biotiitti on osittain tai kokonaan kloriittiutunut Apliittigraniittijuonet leikkaavat monia naista gabroista muodostaen erimuotoisia verkostoja Pappilanlahden koillispuolella (02) on pork yrlsessa granodioriitissa kapea gabrolinssi Siina, kuten moos pienissa Lokkiluodon (12) ja Palojarven gabroissa (12), on sarvivalkkeen ja plagioklaasin (An ;, ) ) ohella myos kummingtoniittia (taulukko 3) Se on osaksi pienina kuitumaisina casein sateittiisina rakeina ja osaksi suurina, laattamaisina, vahvasti kaksostuneina, lanes varituominai, poikiliittisina rakeina yhdcssa sarvi- Px Kuva 14 Kartta-alueen gabroidit P - Px - Hbl (plagioklaasi - pyrokseeni - sarvivalke) diagrammissa Fag 14 Plagioclase - pyroxene - hornblende diagram (Streckeisen 1973 and 1974 ),,for the gabbroic rocks of the map-sheet area

28 2 7 s Kuva 15 Gabron pallorapautumista L<_ itta 12 cm Fig 15 Spheroidal weathering ofgabbro Tag 12 cm Lahnaj v1 Vilppula 08, x = 68?2,26, y = 2529,88 A'tloku' rout M Torssonen Photo Kuva 16 Porfvvrinen sarvivalkepyrokseenigabro Fig 16 Porphvritic hornblende-pyroxene gabbro Lillomaki, Vilppula 06, x = 6888,16, y = 2514,04 Valokuvannut H Halme Photo

29 2 8 Taulukko 3 Mantan kartta-alueen emaksisten syvakivien mineralogisia koostumuksia Table 3 Modes of the basic plutonic rocks in the Mdnttd map-sheet area Plagioklaasi - Plagioclase 33,5 35,6 36,8 21,0 36,8 47,7 36,9 76,6 An (50) (55) (45) (45) (60) (35) (30) (55) Kvartsi - Quartz 3,4 5,4 2,1 0,8 Sarvivalke - Hornblende 51,3 57,9 40,0 36,4 23,7 28,7 32,1 8,6 Biotiitti - Biotite 11,5 + 16,0 9,7 8,5 14,0 24,3 Kalimaasalpa - Potash feldspar 0,8 1,3 Klinopyrokseeni - Clinopyroxene ,5 Ortopyrokseeni - Orthopyroxene Kummingtoniitti - Cummingtonite - 28,3 Epidootti - Epidote + 0, ,5 4,6 Titaniitti - Sphene 0,8 + 3,2 0,4 1,7 Apatiitti - Apatite + + 2,0 1,9 0,6 1,0 + Kloriitti - Chlorite 2,6 + 1,4 0,4 4,2 Opaakit - Opaques 0,8 1,4 3,3 + 1,7 2,2 0,2 3,5 Aksessoriset - Accessories 0,3 0,1 0,5 0,3 + 0,6 0,4 0,4 17 Sarvivalkegabro - Hornblendegabbro Herajarvi, Ruovesi 03, x = 6884,00, y = 2501,20, 18 Sarvivalkegabro - Hornblendegabbro Rajalahti, Ruovesi 02, x = 6874,40, y = 2502,10 19 Sarvivalkegabro - Hornblende gabbro Vissinsaari, Mantta 12, x = 6885,82, y = 2534,84 20 Pyrokseenigabro - Pyroksene gabbro Lillomaki, Vilppula 06, x = 6888,16, y = 2514,04 21 Kummingtoniittigabro - Cummingtonite gabbro Lokkiluoto, Mantta 12, x = 6885,32, y = 2534,74 22 Dioriitti - Diorite Parospera, Ruovesi 02, x = 6878,34, y = 2500,62 23 Dioriitti - Diorite Raminki, Ruovesi 02, x = 6873,26, y = 2501,14 24 Anortosiitti - Anorthosite Toivionjarvi, Ruovesi 04, x = 6864,82, y = 2517,66 valkkeen kanssa Stewartin (1947) mukaan kummingtoniitin esiintyminen gabroluokan kivessa yhdessa sarvivalkkeen kanssa on osoitus siita, etta sarvivalke on nuorempaa kuin kummingtoniitti ja on syntynyt kummingtoniitin reagoidessa anortiitin kanssa Vorman (1972) mukaan Viipurin rapakiven kontaktiaureolin pyrokseenigranodioriitissa esiintyva kummingtoniitti, jota han pitaa ortopyrokseenin pseudomorfina, on kiteytynyt varsin kuivissa olosuhteissa Toisaalta kummingtoniitti voi Vorman kasityksen mukaan olla myos primaarista Samantyyppista kontaktin vaikutuksesta syntynytta kummingtoniittipitoista pyrokseenigranodioriittia on myos Lylyjarven graniitti-intruusion ymparilla Asultaan kummingtoniittigabro on epahomogeenisempaa kuin muut gabrot Se on suhteellisen vaaleaa, mutta tummat mineraalit muodostavat suuria epamaaraisia taplia Toivionjarven koillispuolella (04) sijaitsevassa sarvivalkegabrossa on suuri anortosiittierkauma Kivi on vaaleaa, karkearakeista ja koostuu paaasiallisesti plagioklaasista (An55) 7onkin verran on myos sarvivalketta, epidoottia, kloriittia ja kiisuja (taulukko 3) Plagioklaasi on omamuotoista ja sisaltaa muuttumistuloksina kapeita muskoviittiraitoja Sarvivalke on hajanaisina, suurehkoina, seulamaisina, osittain kloriittiutuneina rakeina Vilppulan Viitavuorella (11, x = 6872,70, y = 2531,10) ja Palojarven (12, x = 6884,62, y = 2536,96) sarvivalkegabron yhteydessa on suppealla alueella oma-

30 2 9 Kuva F Biotiitti3, bro, j( cm :n pituisia biotuttisaloja 1,inssinsuojuksen halkaisija 52 mm Fig 177 l3iotite g(rbbro shooing plate-like, 1-5 cm long aggregates of biotite Diameter of the lens cover 52 mm \-'iitavuori, Vilppula 11, x = 68'2,70, y = 2531,10 Valokuvaiinut M Torssonen Photo laatuista biotiittigabroa Kivi on mustanpunaruskea ja sen pinnassa erotntu selvasti 1-5 cm pituisia, kapeita, mustia biotiittisaloja, jotka antavat koko kivelle erikoisen porkvvrisen asun (kuva 17 ) Mikroskoopilla nahdaan, etta biotiitti on osaksi hienorakeisina, osaksi 2-4 cm :n pituisina ja noin 2 mm :n paksuisina, poikiliittisina, pitsimaisina hajarakeina (lacy-texture) (kuva 18), jotka sisaltavat plagioklaasi-, sarvivalke-, kvartsi- ja hivenmineraalisulkeumia Paamineraaleina on biotiitin ohella omanl a toista, Iiistakkeista plagioklaasia ja klinoamfibolia Plagioklaasi sisaltaa myrmekiittista kalimaasalpaa Lisaksi kivilajissa on vahan kvartsia ja hivenmineraaleina karkeata turmaliinia, apatiittia, reliktista hypersteenia, karbonaattia, zirkonia ja opaakkeja mineraaleja Taulukossa 9 on gabrojen kemiallisia koosturnuksia Dioriitit Dioriittia on koko kartta-alueella viela vahemman kuin muita emaksisia syvakivilajeja Paaosa dioriittipahkuista on peruskartta-alueilla 02, ja 12 Ne liittvvat alu-