ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 16/08/2 Dnro Psy-2006-y-183 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 16/08/2 Dnro Psy-2006-y-183 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Posio LUVAN HAKIJA Suvannon Lohi Oy Sukkasuontie Kynsilä

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Muut päästöt... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 8 Alueen luonto ja suojelukohteet... 9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Vesistön tila ja käyttö... 9 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 9 Kalatalous TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Muut ympäristövaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttö- ja päästötarkkailu Vesistötarkkailu Vedenlaadun tarkkailu Kalataloustarkkailu Menettely poikkeustilanteissa Tulosten toimittaminen ja raportointi Käyttö- ja päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Tarkkailuohjelman muuttaminen VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan kuuleminen ja selitys Tarkastus MERKINTÄ Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUVAN MUUTTAMINEN YMPÄRISTÖLUPARATKAISU VESITALOUSLUVAN MUUTOKSET YMPÄRISTÖLUVAN LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 35

3 RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristönsuojelulain mukaisen lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Vesitalousluvan muuttaminen Ympäristölupa Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Kalatalousmääräys VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 40 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Suvannon Lohi Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Kurkijoen kalankasvatuslaitoksella siten, että laitokselle johdetaan vettä Kurkijoesta enintään 200 l/s, mutta laitokselle johdettavan veden määrän viikkokeskiarvo ei saa olla enempää kuin Kurkijoen virtaaman viikkokeskiarvo laitoksen kohdalla, jolloin laitokselle otetaan vettä enintään puolet Kurkijoen virtaaman viikkokeskiarvosta, käytettävä kuivarehumäärä on kg vuodessa, kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin kg vuodessa, tuotantotietojen perusteella laskettu fosforikuormitus on noin 200 kg ja typpikuormitus noin kg vuodessa, talvisäilytyksessä on kalaa kg vuodessa ja laitoksen yhteydessä olevassa perkaamossa perattava kalamäärä on kg vuodessa ja käytettävä vesimäärä noin 75 m 3 vuodessa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Posion kunnan Kynsiperän kylässä Jokilammesta Kaukuanjärveen laskevan Kurkijoen varrella hakijan omistamalla tilalla Kiviranta RN:o 10:18 ja tilasta Rajala RN:o 106:0 vuokratulla 2,5 hehtaarin alueella. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Lupaa on haettava myös silloin, kun vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide aiheuttaa vesilain 1 luvun :ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään kg vuodessa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kalankasvatus ja perkaamo muodostavat ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisen toiminnallisen yhteyden, joten niiden ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tar-

5 peen tarkastella yhdessä. Lupa on haettava samanaikaisesti eri lupahakemuksella tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lapin ympäristökeskuksen edustajien Kurkijoen laitoksella tekemästä tarkastuksesta laaditussa tarkastuspöytäkirjassa on sovittu, että Suvannon Lohi Oy hakee laitokselle ympäristö- ja vesitalouslupaa mennessä. 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja pintaveden johtamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen nro 43/77/I ja antaman päätöksen nro 63/81/I nojalla. Tilasta Rajala RN:o 106:0 on päivätyllä maanvuokrasopimuksella vuokrattu 50 vuodeksi noin 2,5 ha:n alue kalankasvatuslaitoksen rakentamista ja toimintaa varten. Laitoksen yhteydessä olevalla perkaamolla on elintarvikehygienialain mukainen lupa. Laitosalueella tai lähiympäristössä ei ole voimassa olevaa kaavaa. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitos sijaitsee hakijan omistamalla kiinteistöllä Kiviranta RN:o 10:18 ja tilasta Rajala RN:o 106:0 vuokratulla alueella. Laitoksella kasvatetaan kirjolohia teuras- ja istukaskalaksi. Poikaset ostetaan muilta lähialueen laitoksilta. Laitoksella on tarkoitus säilyttää talvella kalaa kg ja perata kaloja sama määrä vuodessa. Voimassa olevissa Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksissä ei ole asetettu käytettävän rehun määrälle tai laadulle eikä kuormitukselle rajoituksia. Vesilain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen mukaan laitokselle saadaan johtaa vettä Kurkijoesta enintään 200 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin puolet Kurkijoen kulloisestakin virtaamasta. Otettava vesimäärä on säännösteltävä laitoksen tarpeen mukaan ottaen huomioon vuodenajat ja ruokintamäärät.

6 Käytettävän veden määrä on mitattu laitokselle johtavan kanavan yläosassa sijaitsevalta padolta. Padon mitat tarkistetaan ennen uuden kasvatuskauden alkua virtaamamittauksen luotettavuuden varmistamiseksi. Kurkijoen virtaamia ei ole mitattu laitoksen kohdalla. Kurkijoen virtaaman mittaamista esitetään toteutettavaksi laitokselle johtavan kanavan yläpäästä alavirtaan sijaitsevalta pohjapadolta, jossa on tarvittavat rakenteet mittausta varten (V-pato). Pohjapadon alin taso (v-aukon kärki) on tarkistettu Lapin ympäristökeskuksen tarkastuskäynnillä Soilun voimalaitoksen juoksutuksen vähimmäismäärä 200 l/s on viikkokeskiarvo. Tämä vaikeuttaa merkittävästi Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen toimintaa. Virtaamien vaihtelu on huomattavaa ja esimerkiksi kesällä 2006 jouduttiin kalojen hyvinvoinnin takaamiseksi johtamaan laitokselle vettä enemmän kuin puolet joen virtaamasta. Tästä syystä on esitetty kalankasvatuslaitoksen vedenjohtamismääräystä muutettavaksi viikkokeskiarvoon pohjautuvaksi. Johdetun veden enimmäismääränä pidettäisiin edelleen 200 l/s, mutta suhteutusta Kurkijoen virtaamiin muutettaisiin siten, että laitokselle johdettavan veden määrän viikkokeskiarvo ei saa olla enempää kuin Kurkijoen (pohjapadon) virtaaman viikkokeskiarvo, jolloin laitokselle otetaan vettä enintään puolet Kurkijoen virtaaman viikkokeskiarvosta. Kalojen hyvinvoinnin takaamiseksi on tarvittaessa voitava johtaa riittävä määrä vettä laitokselle. Kalat kasvatetaan vanhaan Kurkijoen tulvauomaan rakennetusta kanavasta välppäaidoin altaiksi erotetuissa viidessä maavaraisessa kasvatusaltaassa. Altaiden pinta-ala on yhteensä noin m 2 ja tilavuus noin m 3. Laitoksen vedensaannin turvaamiseksi on Kurkijoen poikki välittömästi vedenottokanavan yläpäästä alavirtaan rakennettu kiviverhoiltu pohjapato. Vesi johdetaan kasvatusaltaiden ja selkeytysaltaan kautta settipadon läpi vanhan noin 700 metriä pitkän tulvauoman kautta takaisin Kurkijokeen. 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Vesioikeuden päätöksen nro 43/77/I mukaan jätevedet on johdettava vesistöön lietealtaan kautta. Lietealtaan ja selkeytysaltaiden pohjalta on liete poistettava riittävän usein ja kuljetettava paikkaan, josta se ei pääse kulkeutumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Lietteen poiston ajaksi on läpivirtaus altaissa pysäytettävä. Kuivarehusta on erotettava pöly ennen ruokintaa ja kalojen liikaruokintaa on vältettävä. Kalat ruokitaan automaateilla ja tarvittaessa lisäruokintana käsin. Laitoksella on vuosina käytetty rehua kg vuodessa, keskimäärin kg vuodessa ja sillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna kg, keskimäärin kg vuodessa. Rehukerroin on ollut 0,99 1,12, keskimäärin 1,06. Laitoksen aiheuttamaa kuormitusta on tarkkailtu vuosittain kaksi kertaa heinäkuussa ja elokuussa. Tulevasta vedestä on otettu kertanäyte ja lähtevästä vuorokauden kokoomanäyte. Laskennallinen fosforikuormitus on vuosina ollut kg/v, keskimäärin 180 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus on vuosina ollut kg/v, keskimäärin kg/v. Talvisäilytyksen aikana kaloja ei ruokita, jolloin myöskään kuormitusta ei synny.

7 Laitoksen maa-altaiden välillä on sihtipadot. Laitoksen läpi virrattuaan vedet jatkavat noin 700 metrin matkan vanhassa Kurkijoen tulvauomassa, jota on mm. kaivamalla muokattu toimimaan osaltaan saostusaltaana. Hidasvirtaisessa uomassa ravinteet ehtivät laskeutua pohjaan ja sedimentoitua sinne. Kasvatusaltaista poistetaan uppopumpulla sinne kertyneitä hiekkapalteita ja lietettä 1 2 kertaa kasvatuskaudella. Poistettu aines sijoitetaan imeytymään laitosalueen vanhoihin, kuiville jääneisiin tulvauomiin ja muihin painanteisiin. Talvisäilytyksen aikana kaloja ei ruokita, jolloin myöskään kuormitusta ei synny Veriset perkausvedet ja niiden mukana liete imeytetään kahden sakokaivon kautta laitosalueella olevaan painanteeseen/suodatuskenttään. Perkaamon jätevesien kuormitusarvoiksi vuodessa on kg:n vuotuisella perkausmäärällä arvioitu 138 kg BOD 7, 1,4 kg fosforia, 14 kg typpeä ja 25 kg kiintoainetta. Typen ja biologisen hapenkulutuksen osalta vedet vastaavat normaalia asumajätevettä. Fosfori- ja kiintoainekuormitus ovat pienempiä. Perkausjätettä syntyy noin kg vuodessa. Osa perkausjätteistä ja laitoksella kuolleista kaloista viedään turkistarhalle, osa hapotetaan tynnyreissä ja viedään hakijan omistuksessa olevalle pellolle. Rehusäkit, noin vuodessa, on aiemmin poltettu. Tulevaisuudessa ne on tarkoitus toimittaa kaatopaikalle. Toiminta ei aiheuta hajua eikä melua ympäristöön. Kalankasvatuksen aiheuttama liikenne ei ole merkittävää. 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalojen ruokinnassa noudatetaan erityistä huolellisuutta. Hakija on tiedostanut rehunkulutuksen ympäristökuormituksen kannalta ratkaisevaksi tekijäksi. Rehun hukkaantumisen estäminen ja mahdollisimman pienen rehukertoimen saavuttaminen on paras keino pienentää toiminnan päästöjä veteen. Päästöjen pienentämisen tavoite on yhteensopiva hakijan taloudellisten tavoitteiden kanssa, koska rehu on suurin kustannustekijä. Suvannon Lohi Oy on onnistunut pienentämään rehukerrointa viime vuosina ja vuonna 2006 se oli 1,06. Laitoksella käytetään mahdollisimman ympäristöystävällisiä rehulaatuja. Perkausvesien imeytystä kahden sakokaivon kautta maaperään voidaan pitää kohtuullisin kustannuksin toteutettavista vaihtoehdoista varsin toimivana. Vesiensuojelun tehostamiseksi on aiemmin kokeiltu kasvatusaltaisiin rakennettavia lietetaskuja. Lietetaskuina käytettiin kasvatusaltaiden alapään sihtien etupuolelle laitettuja betonisia kaivonrenkaita. Kokemukset olivat pääasiassa kielteisiä. Menetelmä ei alueen maaperästä tai mahdollisesti vesistön virtaaman vaihteluista johtuen sovellu vesiensuojelun tehostamiseen, koska lietetaskut täyttyivät nopeasti veden mukana kulkeutuvasta hiekasta. Se oli peräisin Kurkijoesta ja laitosalueelta. Kokeilun epäonnistuttua lietetaskuista on luovuttu. Hiekka laskeutuu nykyisellään kasvatusaltaiden pohjalle, josta sitä poistetaan säännöllisesti 2 3 kertaa kesässä uppopumpulla ja kaivinkoneella. Hiekan mukana poistuu myös altaiden pohjalle laskeutunut liete. Vesiensuojelun tehostamiseksi kasvatusaltaiden alavirranpuoleiseen uomaan kaivetaan syvempiä laskeutusaltaita, joiden arvioidaan toimivan hidasvirtaisessa uomassa. Suunniteltujen kaivantojen alavirran puoleisessa uomassa on jo ennestään useiden metrien syvyinen allasmainen alue, jonne lietettä laskeutuu tehokkaasti. Laitoksen vesiensuojelu on muutoin

8 tarkoituksenmukaista toteuttaa jatkamalla nykyistä käytäntöä ja kehittämällä lietteenpoistoa ja seurantaa varsinaisella kasvatusallasalueella ja sen alavirran puoleisella uomalla. Mikäli ilmenee tarvetta, laskeutusaltaiden pinta-alaa on mahdollista säädellä sopivaksi. 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoaineeseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laadusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös vesistökuormitus on yleensä suurinta loppukesällä. Laskennallinen fosforikuormitus on vuosina ollut kg/v, keskimäärin 180 kg/v. Laskennallinen typpikuormitus on vuosina ollut kg/v, keskimäärin kg/v. Hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu vesistöön meneväksi fosforikuormitukseksi tuotantotietojen perusteella laskettuna 200 kg vuodessa. Suhteutettuna aiempien vuosien rehunkäyttö- ja kuormitustietoihin kg:n rehun käyttöä vastaava fosforikuormitusarvio on noin 65 kg vuodessa. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena laitoksen huolellisella hoidolla, ruokinnan optimoinnilla, käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä kuivarehuja ja lietteenpoistolla. Muut päästöt Toiminta ei aiheuta hajua tai melua ympäristöön eikä haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Kurkijoen kalankasvatuslaitos sijaitsee Jokilammesta Kaukuanjärveen laskevan Kurkijoen varrella hakijan omistamalla tilalla Kiviranta RN:o 10:18 ja tilasta Rajala RN:o 106:0 vuokratulla alueella. Matkaa laitokselta Kaukuanjärveen on Kurkijokea pitkin noin neljä kilometriä. Kurkijoen virtaamia säännöstellään Soilun voimalaitoksella. Hakemuksen mukaan Kurkijoen virtaamista ja voimalaitoksen juoksutuksista ei ole saatavissa virtaamatietoja, joten Kurkijoen virtaamat on arvioitu ympäristöhallinnon ylläpitämän Kostonjärven padon virtamaanmittauspisteen arvojen ja voimalaitoksen juoksutusmääräysten perusteella. Soilun voimalaitoksen luvassa on minimijuoksutukseksi määrätty viikkokeskiarvona vähintään 200 l/s. Maksimijuoksutus on 8 m 3 /s. Yli- ja alivirtaamatilanteita on tarkasteltu ottaen huomioon nämä ääriarvot.

9 Kurkijoen valuma-alue on kalankasvatuslaitoksen kohdalla noin 308 km². Kurkijoen virtaamat laitoksen kohdalla vuosina ovat olleet: keskiylivirtaama (MHQ) 12,1 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 1,5 m 3 /s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,8 m 3 /s. Kurkijoen kokonaisvaluma-alue on 313 km 2 ja järvisyys 9,1 %. Kaukuanjärven valuma-alue on 92 km² ja järvisyys 17,2 %. 9 Alueen luonto ja suojelukohteet Valuma-alue koostuu pääosin topografialtaan varsin vaihtelevasta vaaramaisemasta sekä laajoista ojittamattomista ja ojitetuista suoalueista. Koskiensuojelulain perusteella uuden voimalaitoksen rakentaminen Kurkijokeen on kielletty. Laitoksen lähialueella ei ole muita suojelualueita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Kurkijoen kalankasvatuslaitokselta alavirtaan olevien Kurkijoen, Kurkilammen ja Kaukuanjärven Kurkiperän vesistön ja rantojen käyttöä selvitettiin tiedustelemalla postitse rantatilalliselta loppuvuodesta 2006 tehdyn kalastustiedustelun yhteydessä. Vastausten mukaan 13 rantatilalla oli kesämökki, kahdeksalla rantasauna ja seitsemällä vakituista asutusta. Seitsemällä rantatilalla oli kaivo. Karttatarkastelun perusteella tiedustelualueen rakennetut tilat ovat lähes kokonaisuudessaan Kurkiperän rannoilla. Vesistön tila ja käyttö Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Vedenlaatuarviointi perustuu Kurkijoella ja sen alaosalla olevalla Kurkilammella tehtyyn tarkkailuun. Näytepisteet sijaitsevat laitokselta ylä- ja alavirtaan. Tämä mahdollistaa vedenlaadun ennen-jälkeen tarkastelun. Vesistötarkkailua on tehty kaksi kertaa vuodessa. Seuraava tarkastelu perustuu vuosina otettuihin vesinäytteisiin. Kurkijoen ja Kurkilammen näytepisteillä veden kokonaistyppipitoisuuksissa on havaittavissa voimakkaampaa vaihtelua tarkkailujakson alkupuolella. Korkein pitoisuus on laitokselta ylävirtaan olevalla pisteellä 1980-luvun lopulla. Laitokselta alavirtaan on yleensä korkeammat pitoisuudet koko jakson ajan, joskaan pitoisuuserot eivät ole merkittäviä. Vesi voidaan luokitella typen suhteen molemmilla pisteillä pääosin lievästi rehevän veden luokkaan. Tosin molemmilla näytepisteillä vesi on ollut aika-ajoin karun vesistön luokkaa. Ammoniumtypen pitoisuuksissa on havaittavissa runsasta ajankohtaan sidottua vaihtelua. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu molemmilla paikoilla pääosin kesäaikaan. Kurkilammesta on mitattu pääosin laitokselta ylävirtaan olevaa näytepistettä selvästi korkeampia pitoisuuksia. Pitoisuudet eivät kuitenkaan kohoa merkittävän korkeiksi. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuuksia on tarkkailtu vuodesta 1996 lähtien. On havaittavissa hetkellisiä pitoisuuspiikkejä molemmilla näytepisteillä. Muilta osin pitoisuudet ovat olleet alle määritysrajan (<10 µg/l). Kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat varsin runsaasti ollen korkeimmillaan kesäaikaan. Kurkilammen näytteissä pitoisuudet olivat korkeampia

10 kuin laitokselta ylävirtaan otetuissa näytteissä. Ylävirran puoleisen näytepisteen pitoisuuksien perusteella vesi oli lievästi rehevän luokkaa, mutta Kurkilammessa veden fosforipitoisuudet ilmensivät paikoin selvästi rehevää veden tilaa. Fosfaattifosforin pitoisuuksia on mitattu vuodesta 1996 lähtien ja pitoisuudet ovat muutamaa piikkiä lukuun ottamatta alle määritysrajan (<2 µg/l). Molemmilla näytepisteillä on happitalous pysynyt pääosin hyvänä. Ajoittain veden happipitoisuus on laskenut laitokselta ylävirtaan olevalla näytepisteellä kesäaikaan alle tyydyttävän tason. Veden sameusarvot ovat pysytelleet molemmilla näytepisteillä pääosin samalla tasolla. Arvot ovat olleet jopa karulle vesistölle tyypillisiä. Kurkilammesta on tosin mitattu ajoittain hieman korkeampia arvoja kuin laitokselta ylävirtaan. Veden sähkönjohtavuus on molemmilla havaintopaikoilla varsin alhainen koko jakson ajan. Veden väriä ja humusta mittaavan COD Mn -pitoisuudet ovat niin ikään olleet varsin yhteneväisiä ja ne ovat ilmentäneet pääosin lievästi humuspitoista vettä. Veden biologinen hapenkulutus on ollut tarkkailujaksolla pääosin alle 2 mg/l. Se on tyypillinen puhtaan luonnonveden arvo. Hetkellisiä yli 2 mg/l:ssa olevia pitoisuuksia oli havaittavissa molemmilla pisteillä. Kurkilammesta mitatut klorofyllipitoisuudet ilmentävät lähinnä lievästi rehevää veden tilaa. Klorofylliä ei ole määritetty laitokselta ylävirtaan otetuista näytteistä. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien pitoisuudet olivat Kurkilammessa pääosin korkeammat kuin laitokselta ylävirtaan otetuissa näytteissä. Ilmeni myös tilanteita, jolloin laitoksen ylävirran puoleiselta pisteeltä mitattiin alavirran puoleista pistettä korkeampia bakteeripitoisuuksia. Bakteeripitoisuudet eivät kuitenkaan ole kohonneet missään vaiheessa merkityksellisiin pitoisuuksiin (>100 pmy/100 ml). Kurkijoen ja Kurkilammen tarkkailupisteiltä on vedenlaatuaineistoa myös vuosilta Vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa merkittäviä muutoksia näiden vuosien aikana, vaan vedenlaatu on pysynyt vuosien näytteenottoon perustuvan selvityksen mukaisella tasolla. Vesi on vuosina ollut laitokselta ylävirtaan lievästi rehevää ja alavirtaan keskimäärin rehevän veden tasolla. Yhteenvetona voidaan todeta, että Kurkijoen vedenlaatu oli suurimmalta osin melko tasalaatuista verrattaessa kalankasvatuslaitoksen ylä- ja alavirran puoleista tilannetta. Suurimmat erot vedenlaadussa oli havaittavissa kokonaisfosforin ja ammoniumtypen pitoisuuksissa. Pitoisuudet laitokselta alavirtaan olevalla pisteellä olivat yleensä ylävirtaan olevaa näytepistettä korkeammat. Ravinnepitoisuuksien perusteella Kurkijoen vesi on laitokselta ylävirtaan luokassa lievästi rehevä ja laitokselta alavirtaan luokassa lievästi rehevä/rehevä. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan Kurkijoen vesi on molemmilla pisteillä keskimäärin luokassa hyvä. Kaukuanjärvestä on vedenlaatuaineistoa vuosilta järven syvännepisteeltä (Kaukuanjärvi 2, ). Näytteenotto ei ole kuulunut Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen tarkkailuun. Syvännepisteen 10

11 näytteenotto kuuluu ympäristöhallinnon ylläpitämään keskisuurten järvien tilan kartoitus- ja seurantahankkeeseen. Kaukuanjärven syvännepisteellä vesipatsaan vedenlaatu on pysynyt melko tasalaatuisena koko tarkastelujakson. Veden ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet pääosin karun ja lievästi rehevän veden tasolla, eikä mitään varsinaista kehityssuuntaa ole havaittavissa. Vesi on ollut lievästi hapanta/neutraalia. Vedessä on ollut havaittavissa sameutta vain vähän ja sen väriarvot ovat ilmentäneet pääosin kirkasta vettä. Syvänteen alusvedessä on havaittavissa aika ajoin jonkin asteista ainepitoisuuksien konsentroitumista, mikä on hyvin tyypillinen ilmiö myös täysin luonnontilaisissa järviympäristöissä. Kalankasvatuslaitoksen aiheuttama kuormitus näkyy jonkin verran kohonneina ravinnepitoisuuksina Kurkilammella. Pitkään jatkuneena tällä on todennäköisesti ollut oma osuutensa havaittuun Kurkiperän kasvillisuuden lisääntymiseen, mutta koko Kaukuanjärven kohdalla vesinäytteiden perusteella tilanne ei ole juurikaan muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Kokonaisravinnepitoisuudet ovat pääosin karun/lievästi rehevän veden tasolla. 11 Kalatalous Kalankasvatuslaitos sijaitsee Kynsiperän osakaskunnan vesialueella. Vesistön ja rantojenkäyttötiedustelun yhteydessä tiedusteltiin myös kalastuksesta. Vastausten mukaan kalastus ajoittui vuonna 2006 kesän lomakuukausille. Kalastaneissa ruokakunnissa oli keskimäärin 2,7 henkilöä, joista kalastukseen osallistui keskimäärin 1,9. Yleisesti oletetaan, että tiedusteluun vastaamattomien talouksien joukossa kalastaneita on puolet vähemmän kuin vastanneiden joukossa. Siten saadaan laskennallinen arvio, jonka mukaan alueen 53 rantatilallisesta alueella kalasti noin 25 taloutta ja noin 47 henkilöä. Kalastaneiden rantatilallisten kokonaissaalis oli yli kg eli noin 120 kg ruokakuntaa kohden. Saaliista oli ahventa 720 kg, särkeä 500 kg, haukea 330 kg, siikaa 135 kg, muikkua 120 kg ja madetta 30 kg. Saalis jakautui epätasaisesti. Suurimmat talouskohtaiset saaliit olivat 890 kg, 347 kg ja 277 kg. Yhdeksän taloutta jäi alle 15 kg:n vuosisaaliiseen. Kaikkiaan kuuden talouden saaliit olivat yli 40 kg. Niillä voidaan katsoa olevan merkitystä. Saaliiksi ilmoitettiin yksi 2 kg:n taimen, joka oli saatu verkolla. Siikasaalis oli lähes täysin kahden verkkokalastajan saamaa ja muikkusaalis kokonaisuudessaan yhden kalastajan pyytämää. Katiska- ja verkkopyynti olivat selvästi suosituimpia kalastustapoja. Pyydysyksikkösaaliiden perusteella verkkokalastus, katiskapyynti, pilkkiminen ja mato-onginta olivat tehokkaimpia kalastustapoja. Lajikohtaisesti ahvenen pyydysyksikkösaalis oli suurin lähes kaikilla kalastustavoilla. Ainoan poikkeuksen muodosti verkkokalastus, jolla saatiin keskimäärin eniten särkeä. Kaikki lajit ja kalastustavat huomioon ottaen pyydysyksikkösaaliiksi muodostui 163 grammaa. Kaiken kaikkiaan pyydysyksikkösaaliit olivat pieniä. Tiedustelussa kysyttiin myös tiedustelualueen kalankäyttöä ja kalastusta haittaavia tekijöitä. Pyydyksien limoittuminen, vedenkorkeuden vaihtelu, mudan maku tai muu vieras maku kaloissa, vähempiarvoisten kalojen runsaus, kalojen istutusten vähäisyys, pyydyksien rikkoutuminen risuihin sekä

12 yleinen rehevöityminen olivat eniten kalastusta ja kalankäyttöä haittaavia tekijöitä. 12 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatustoiminnan merkittävin kuormitus muodostuu kokonais- ja ammoniumtypestä sekä kokonais- ja fosfaattifosforista. Kuormituksen aiheuttama pitoisuuslisäys saadaan suhteuttamalla toteutunut vuosikuormitus purkuvesistön virtaamiin. Tässä yhteydessä virtaamina käytetään vuoden aikaista Kurkijoen keskivirtaamaa ja keskialivirtaamaa sekä kuormituksena tarkkailujakson keskiarvoja. Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset ainetaseeseen perustuvilla kuormitusarvioilla laskettuina ovat seuraavan taulukon mukaiset. Havaintopaikka Kok.N µg/l Kok.P µg/l Kurkijoki laitoksen kohta, MQ (1,5 m 3 /s) 78,6 9,3 Kurkijoki laitoksen kohta, MNQ (0,8 m 3 /s) 147,4 17,5 Kurkijoki laskussa Kaukuanjärveen, MQ (1,6 m 3 /s) 73,7 8,7 Kurkijoki laskussa Kaukuanjärveen, MNQ (0,9 m 3 /s) 131,1 15,5 Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen kuormitus on heikentänyt vedenlaatua paikallisesti laitoksen ohi kulkevassa uoman osassa. Virtaamat eivät ole koko kasvatuskautta keskialivirtaaman tasolla, joten todelliset pitoisuuslisäykset lienevät keskivirtaaman ja keskialivirtaaman avulla laskettujen arvioiden välillä, todennäköisesti kuitenkin jonkin verran lähempänä keskialivirtaaman avulla laskettuja tuloksia. Laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistöissä tapahtuvia prosesseja. Laskelmassa ei myöskään ole otettu huomioon vesistöjen sedimentistä vapautuvia aineita, kuten fosforin vapautumista. Tarkempi kuva laitoksen todellisesta kuormituksesta saadaan vesistötarkkailutulosten avulla. Viiden viime vuoden aikana ainetaseen perusteella lasketut kokonaisfosforikuormitukset ovat olleet keskimäärin nelinkertaisia vesistötarkkailutuloksista saatuihin verrattuna. Näin ollen edellä laskentamallilla saadut kuormitusarvot fosforin osalta olisivat seuraavan taulukon mukaiset. Todennäköisesti myös todelliset typpikuormitukset ovat edellä olevassa taulukossa esitettyjä pienempiä. Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset ovat vesistötarkkailutuloksiin perustuvilla fosforikuormituksilla laskettuna seuraavat. Havaintopaikka Kok.P µg/l Kurkijoki laitoksen kohta, MQ (1,5 m 3 /s) 3,8 Kurkijoki laitoksen kohta, MNQ (0,8 m 3 /s) 7,2 Kurkijoki laskussa Kaukuanjärveen, MQ (1,6 m 3 /s) 3,6 Kurkijoki laskussa Kaukuanjärveen, MNQ (0,9 m 3 /s) 6,4

13 Kalankasvatuslaitoksella on vaikutusta Kurkijoen ravinnepitoisuuksiin osaltaan muun muassa joen pienistä virtaamista johtuen. Todennäköisesti pitkäaikainen kuormitus näkyy osaltaan myös Kaukuanjärven Kurkiperän ravinnepitoisuuksien muutoksina. Kurkijoen alaosaa ei kuitenkaan voida pitää kalastuksellisesti tai virkistyskäytöltään kovin merkittävänä kohteena, joten suurimmat vaikutukset kohdistunevat Kurkiperän rantatilallisille. Kaukuanjärven vesitilavuus ja veden vaihtuvuus estävät osaltaan kuormituksesta aiheutuvaa ravinnepitoisuuksien nousua. 13 Muut ympäristövaikutukset Hankkeen hyödyt ja vahingot Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen eikä häiritsevää melua tai hajua laitosalueen ulkopuolella. Laitos työllistää kaksi henkilöä. Kalankasvatuslaitoksella on vaikutusta Kurkijoen ravinnepitoisuuksiin osaltaan mm. joen pienistä virtaamista johtuen. Todennäköisesti pitkäaikainen kuormitus näkyy osaltaan myös Kaukuanjärven Kurkiperän ravinnepitoisuuksien muutoksina. Kurkijoen alaosaa ei kuitenkaan voida pitää kalastuksellisesti tai virkistyskäytöltään kovin merkittävänä kohteena, joten suurimmat vaikutukset kohdistunevat Kurkiperän rantatilallisille. Kaukuanjärven vesitilavuus ja veden vaihtuvuus estävät osaltaan kuormituksesta aiheutuvaa ravinnepitoisuuksien nousua. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on ollut osa Iijoen yhteistarkkailua vuoden 2006 loppuun. Iijoen yläosalle laadittiin uusi ohjelma vuoden 2007 alussa. Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen tarkkailu oli alkuvaiheessa mukana ohjelmassa, mutta koska laitos sijaitsee Lapin ympäristökeskuksen toiminta-alueella, ei Kurkijoen laitoksen tarkkailusuunnitelmaa hyväksytty muiden kuormittajien tarkkailujen hyväksymisen yhteydessä. Laitoksen uusi tarkkailusuunnitelma on hakemuksen liitteenä. Siinä on pyritty ottamaan huomioon Lapin ympäristökeskuksen suunnitelmaluonnokseen esittämät korjausehdotukset ja vaatimukset. Esitys uudeksi käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi vuosille on seuraava. Käyttö- ja päästötarkkailu Kurkijoen laitoksella käyttötarkkailua toteutetaan pitämällä hoitopäiväkirjaa. Siihen merkitään mm. käytetyn rehun määrä, laatu ja fosforipitoisuus, käytetyt kemikaalit, lääkeaineet ja rokotteet, kalataudit ja kalakuolemat, käytetyn veden määrä sekä tiedot kasvatetuista ja siirretyistä kalamääristä ja lietteenpoistosta. Laitokselle johdettavan veden määrää seurataan laitokselle johtavan uoman yläosassa olevalta settipadolta kasvatuskaudella päivittäin ja muuna aikana viikoittain. Välittömästi laitokselle johtavan kanavan alapuolella Kurkijoessa sijaitsevalta pohjapadolta (V-pato) havainnoidaan niin ikään virtaamat kasvatuskaudella päivittäin ja muuna aikana viikoittain.

14 Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvoville viranomaisille. Hakija antaa vaadittaessa ympäristökeskukselle hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirjat toimitetaan laitokselta asianomaisen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi puolivuosittain. Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen päästötarkkailuna otetaan vuosittain näytteet laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä kerran huhtikuussa, kaksi kertaa heinä- ja elokuussa sekä kerran syyskuussa. Laitokselle tulevan ja sieltä lähtevän veden näytteistä määritetään lämpötila, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Vesistötarkkailunäytteiden kanssa samanaikaisesti otettavista laitokselle tulevan veden näytteistä määritetään lisäksi epäorgaanisten ravinneyhdisteiden eli NO 3+2 -N, NH 4 -N ja PO 4 -P pitoisuudet. Tulevasta vedestä otetaan kertanäyte. Lähtevän veden näyte otetaan automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteenä. Näytteenoton yhteydessä selvitetään laitoksen käyttämä vesimäärä. Laitoksen henkilökunta voi ottaa päästötarkkailunäytteet ja säilöä ne pakastamalla. Pakastetut näytteet on kuitenkin viipymättä ja viimeistään näytteenottoviikkoa seuraavalla viikolla toimitettava analysoivaan laboratorioon. Analyysitulokset on toimitettava kuukauden kuluessa tarvittavilla lausunnoilla ja päästölaskelmilla varustettuina Lapin ympäristökeskukselle. Lisäksi päästötarkkailun raportoinnissa on hyödynnettävä mahdolliset ympäristökeskuksen ottamien näytteiden tulokset. Perkaamon perkausvesien määrä mitataan. Perkausvesien arvioitu kuormitus on niin vähäinen, ettei tarkempaa perkausvesien laadun tarkkailua ole tarpeen toteuttaa. 14 Vesistötarkkailu Vedenlaadun tarkkailu Vedenlaadun tarkkailua tehdään kahdella laitokselta alavirtaan olevalla näytepisteellä seuraavan taulukon mukaisesti kaksi kertaa vuodessa, kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa. Lisäksi tarkkailussa hyödynnetään ympäristöhallinnon seurannan tulokset havaintopaikalta Kaukuanjärvi 2, joka sijaitsee Kaukuanjärven syvänteellä noin 5 km Kurkijokisuulta länteen. Laitoksen ylävirran puoleisena vertailupisteenä käytetään päästötarkkailuna laitokselle tulevan veden näytettä. Vesistötarkkailua suoritetaan vuosina 2008, 2009, 2011 ja 2012, jolloin ei tehdä perifytonin piileväyhteisöanalyyseja. Suvannon Lohi Oy:n Kurkijoen kalankasvatuslaitoksen vesistötarkkailupisteiden sijainnit ovat seuraavan taulukon mukaiset. näytepiste Suvannon Lohi Oy Kurkijoki P4 Suvannon Lohi Oy Kaukuanjärvi 3 ympäristöhallinto Kaukuanjärvi 2 YKJ

15 Vesistötarkkailun näytteistä määritetään: lämpötila, happipitoisuus ja hapen kyllästysaste, sähkönjohtavuus, kiintoaine (Kurkijoki P4, päällysvesi), ph, väri, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, epäorgaaniset typpiyhdisteet (NO 3+2 -N ja NH 4 -N), epäorgaaninen fosfaattifosfori (PO 4 -P), sameus (Kaukuanjärvi 3), a-klorofylli (0 2 m kokoomanäytteestä, Kaukuanjärvi 3), näkösyvyys (Kaukuanjärvi 3), fekaalisten koliformisten bakteerien määrät (heinäkuun näyte, päällysvesi). Laitokselle tulevan veden näytteitä käytetään vertailunäytteinä ja ne otetaan samaan aikaan vesistötarkkailunäytteiden kanssa. Tällöin päästötarkkailun näytteistä määritetään myös epäorgaaniset ravinteet (NO 3+2 -N, NH 4 -N ja PO 4 -P). Vesistötutkimuksissa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa Vesitutkimuksen näytteenottomenetelmät annettuja ohjeita. Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai ympäristöviranomaisten hyväksymin menetelmin. Näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet kokonaissyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 m. Kurkijoen laitoksen tarkkailupisteillä vesisyvyys ei ylitä kahta metriä. Vaikutustarkkailun näytteet ottaa henkilö, jolla on riippumattoman sertifiointielimen varmistama pätevyys ympäristönäytteenottoon. Näytteet analysoi julkisen valvonnan alainen tutkimuslaboratorio. 15 Perifytonin piileväyhteisöanalyysit Perifytonin piileväyhteisön rakenne heijastaa jokivesistöissä hyvin vedenlaatua, ja siten myös kuormituksen vaikutukset ovat tätä kautta havaittavissa. Tarkkailu pyritään toteuttamaan keräämällä luonnon kasvualustoilla kasvavaa perifytonia. Ensisijaisesti näytteet tulisi kerätä kivien pinnoilta harjaamalla, mutta jollei tämä ole pohjamateriaalista johtuen mahdollista, voidaan näytteet kerätä uposkasvien pinnoilta, pipetoimalla aivan sedimentin pinnalta tai harjaamalla jokiuomaan asetetuilta lasittamattomilta tiililtä. Näytteet tulee ottaa toisiaan vastaavilta pinnoilta jokaiselta näytepisteeltä. Mikäli näytteet kerätään lasittamattomilta tiililtä, tulee näitä asettaa jokiuomaan 5 10 kpl 4 8 viikkoa ennen näytteenottoa jokaiselle näytepisteelle. Valituilla pisteillä tiilien tulee olla koko ajan veden alla sekä valaistussa (eufoottisessa) kerroksessa. Piilevänäytteitä varten harjataan viisi tiiltä. Näytteenotto ja näytteiden käsittely toteutetaan standardin SFS-EN (Veden laatu. Jokivesien piilevien näytteenotto ja esikäsittely) mukaisesti. Näytteet kestävöidään välittömästi näytteenoton jälkeen neutraloidulla Lugolin-liuoksella, jossa ei ole etikkahappoa tai glutaraldehydiä, jotka voivat liuottaa piitä. Kenttäkaavakkeeseen kirjataan tiedot edellä mainitun standardin mukaisesti. Paikannus tehdään GPS-laitteella ja koordinaatit kirjataan kenttäkaavakkeeseen. Näytepaikkoja on kolme. Vertailunäytepaikka on noin 50 metriä laitoksen vedenottopaikalta Karvosen tiestä ylävirtaan. Toinen näytepaikka on noin 50 metriä laitoksen jätevesien purkupaikasta ylävirtaan pohjapadon vuoksi virtaamaltaan muuttuneessa Kurkijoen uomassa. Alimmainen näytepaikka sijaitsee noin 200 metriä laitoksen jätevesien purkupaikalta alavirtaan. Näytteet kerätään heinä elokuussa alivirtaama-aikana. Näytteenottopaikkojen lopullinen valinta tehdään maastossa ottaen huomioon standardissa SFS-EN esitetyt näytteenottopaikan ominaisuudet. Mikäli näytteenoton yhteydessä havaitaan poikkeuksellista samennusta tai muuta

16 huomioitavaa, niin tarkemmista tutkimuksista sovitaan Lapin ympäristökeskuksen kanssa. Perifytonnäytteistä tehdään piileväpreparaatit, joista lajisto määritetään lajitasolle. Kuormituksen vaikutusta piileväyhteisöjen rakenteeseen tarkastellaan yhteisöanalyysimenetelmällä sekä erilaisilla veden ravinteisuutta ja orgaanista kuormitusta kuvaavilla indekseillä (IPS, GDI, TDI, indikaattorilajit). Piileväpreparaatit arkistoidaan Lapin ympäristökeskuksen kanssa erikseen sovittavalla tavalla. Perifytontarkkailu toteutetaan joka kolmas vuosi, tarkkailujaksolla siis vuosina 2007 ja Kalataloustarkkailu Kalataloustarkkailuna tehdään kalastustiedustelu lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen laatimisen yhteydessä. Tiedustelulla selvitetään normaalien kalastus- ja saalistietojen lisäksi myös mahdollisten kalastushaittojen esiintymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi kalojen makuvirheet ja pyydysten likaantuminen. Mikäli tiedustelua ei voida toteuttaa luvanmyyntitietojen perusteella (esimerkiksi puutteelliset osoitetiedot tai kalastusalueiden laajuus), kohdistetaan tiedustelu maanomistajatietojen perusteella laitokselta alavirtaan olevan vesistön rantatilallisille. Saatuja tietoja voidaan tarvittaessa täydentää esimerkiksi osakaskunnan edustajan haastattelulla. Menettely poikkeustilanteissa Tarkkailuvelvollinen ilmoittaa poikkeuksellisista päästöistä vesistöön ja niiden uhasta välittömästi Lapin ympäristökeskukselle ja Posion kunnan ympäristöviranomaiselle, jotka päättävät jatkotoimenpiteistä. Tarkkailuvelvollisen osallistumisesta päästön vaikutusten selvittämiseen sovitaan tapauskohtaisesti. Tarkkailua hoitava konsultti ilmoittaa välittömästi poikkeavista havainnoista ja analyysituloksista Lapin ympäristökeskukselle tai Posion kunnan ympäristöviranomaiselle sekä tarkkailuvelvolliselle. Tarkkailuohjelman mukaisena aikana ottamatta jäänyt näyte tai mikäli näytteenotto-kuljetus-analysointi -ketjussa tapahtuu jotain, minkä vuoksi näyte tuhoutuu tai tulosta on pidettävä epävarmana, korvataan se ottamalla mahdollisimman pian uusi näyte. Tulosten toimittaminen ja raportointi Käyttö- ja päästötarkkailu Päästötarkkailun tulokset toimitetaan välittömästi niiden valmistuttua tai viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Posion kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Lapin ympäristökeskukselle. Päästötarkkailutuloksiin liitetään lyhyt lausunto laitoksen aiheuttamasta kuormituksesta ja näytteiden vedenlaadusta. Mahdolliset toimenpidesuositukset ilmoitetaan laitokselle välittömästi. Päästötarkkailutiedoista laaditut lyhyet, vuosittaiset yhteenvetoraportit toimitetaan Lapin ympäristökeskukselle, Suomen ympäristökeskukselle ja Posion kunnan ympäristön-

17 suojeluviranomaiselle tarkkailua seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Luonnokset toimitetaan kommentoitavaksi kahta viikkoa aikaisemmin. Vaikka raportit ovat suppeita, niissä esitetään vertailun vuoksi vähintään viiden edellisen vuoden kuormituksen kehitys. Raporteissa tarkastellaan erityisesti lupamääräysten toteutumista ja laitoksen vesistökuormituksen vaihteluita. 17 Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan välittömästi niiden valmistuttua tai viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvolliselle, Posion kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Lapin ympäristökeskukselle. Tuloksiin liitetään lyhyt lausunto vedenlaadusta ja päästöjen vaikutuksista siihen. Lisäksi tarkkailutulokset toimitetaan Lapin ympäristökeskukselle noin neljännesvuosittain tarkkailun rytmityksen mukaisesti sellaisessa muodossa, että ne voidaan siirtää suoraan pintavesien laaturekisteriin. Vaikutustarkkailun tuloksista laaditut vuosittaiset yhteenvetoraportit valmistuvat tarkkailua seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Luonnokset toimitetaan kommentoitavaksi kahta viikkoa aikaisemmin. Suositeltavaa on raportoida päästö- ja vaikutustarkkailun tulokset samassa raportissa. Valmiit raportit toimitetaan Lapin ympäristökeskukselle, Suomen ympäristökeskukselle, tarkkailuvelvolliselle ja Posion kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristökeskukselle raportteja toimitetaan kaksi (+pdf-tiedosto). Raportointi voidaan liittää myös Iijoen yläosan muiden kalankasvatuslaitosten yhteisraportointiin, jolloin noudatetaan sen raportointiaikataulua ja jakelua. Kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen yhteydessä. Tarkkailuohjelman muuttaminen Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä erikseen tarkkailuvelvollisen ja Lapin ympäristökeskuksen kesken. Suvannon Lohi Oy ja Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus voivat sopia kalataloustarkkailun muutoksista. Lisäksi ympäristölupapäätöksessä annettavat velvoitteet ja suositukset otetaan tarkkailussa huomioon. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET Laitoksen toiminnasta ei hakemuksen mukaan aiheudu sellaista vahinkoa, joka tulisi korvata tai toimenpitein hyvittää. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Posion kunnassa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Posion kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu Koillissanomissa.

18 18 Muistutukset ja vaatimukset 1. Lapin ympäristökeskus Lapin ympäristökeskus on katsonut, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa siinä tapauksessa, että lupamääräyksiä annettaessa otetaan huomioon seuraavaa. Hakijan esitys laitoksen vedenjohtamismääräyksen muuttamiseksi ei tuotannon eikä laitoksen valvonnan kannalta ole järkevää. Ylävirran puoleisesta Kurkijoen valuma-alueesta valtaosa on Soilun voimalaitokselta ylävirtaan ja siten säännösteltyä. Voimalaitoksen ja tulva-aukkojen kautta on luvan mukaan vettä juoksutettava läpi vuoden vähintään 200 l/s viikkokeskiarvona. Määräys mahdollistaa sen, ettei voimalaitokselta juoksuteta vettä viikon jokaisena päivänä. Suvannon Lohi Oy onkin saanut vuonna 1981 Pohjois-Suomen vesioikeuden luvan pohjapadon rakentamiseen Kurkijokeen veden saannin varmistamiseksi. Vuonna 1977 annetussa Pohjois- Suomen vesioikeuden kalankasvatuslaitoksen rakentamispäätöksessä käytetty Kurkijoen virtaama-arvio 410 l/s (voimalaitoksen minimijuoksutus lisättynä alapuolisen luonnontilaisen valuma-alueen alivirtaamaan), josta kalankasvatuslaitoksen käyttöön voidaan ottaa enintään 200 l/s, ei tämän hetkisen tiedon perusteella ole käyttökelpoinen. Tämä oli havaittavissa selvästi kesällä Lapin ympäristökeskus velvoitti Suvannon Lohi Oy:n toimittamaan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen tarvittavine liitteineen Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon vuoden 2006 loppuun mennessä laitoksen vedenottoa ja muuta toimintaa koskevien lupamääräysten tarkistamiseksi. Kurkijoen virtaamat vaihtelevat säännöstelyn vuoksi äkillisesti. Kun voimalaitokselta ei juoksuteta vettä, kertyy Kurkijoen virtaama laitoksen kohdalla vain 105 km 2 :n valuma-alueelta. Runsasjärvisen vesistön alivalumaksi on lupahakemuksessa vuonna 1976 arvioitu 2 l/s km 2, jolloin voimalaitokselta alavirtaan olevan valuma-alueen alivirtaamaksi (NQ) saadaan 210 l/s. Kesällä 2006 valuma ja vesistön virtaama olivat tätäkin pienempiä. Lapin ympäristökeskus on tehnyt valvontatarkastuksen Suvannon Lohi Oy:n Kurkijoen kalankasvatuslaitokselle Kurkijoen virtaama oli tarkastusajankohtana olematon ja pohjapato kuivillaan estäen vesiliikenteen ja kalan kulun. Laitoksen vedenottokanavaan virtasi vettä Kurkijoesta noin 120 l/s ja pohjapadon yli padon korjauksen jälkeen noin 20 l/s. Vesistön virtaama oli laitoksen kohdalla siis vain noin 140 l/s. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan laitokselle menevän virtaaman pienentäminen puoleen vesistön virtaamasta eli tasolle 70 l/s olisi edellyttänyt vedenottokanavan patoamista. Siinä vaiheessa kasvatuskautta veden lämpötilan ollessa varsin korkea toimenpide olisi vaarantanut laitoksella olleet kalat (17 t). Kalojen massakuolema kalankasvatuslaitoksella olisi myös voinut olla vesistön ja ympäristön kannalta haitallisempaa kuin laitoksen vedenottokanavan ja poistovesikanavan väliin jäävän Kurkijoen virtaaman tyrehtyminen, kun uoma oli kuitenkin yhä veden peitossa. Laitoksen putouskorkeus on pieni, joten ylisyöksypatoa virtaaman mittaamiseksi ei voida asentaa. Yläkanavan vedenkorkeuteen perustuva virtaamanmittaus on epävarmaa, koska pienellä putouskorkeudella altaiden, sihtien ja vesistön padottava vaikutus ja pinnankorkeuden muutokset vaikuttavat veden virtausnopeuteen laitoksen yläkanavassakin. Samalla vedenkorkeudella virtaama voi poiketa mittauskertojen välillä huomattavasti, koska veden virtausnopeus vaihtelee. Kalankasvatuslaitoksen enimmäisvirtaaman sitominen vesistön kulloiseenkin virtaamaan edellyttää lisäksi vesistön virtaaman jatkuvaa mittaamista. Vedenottokanavan yläpäästä alavir-

19 taan oleva Kurkijoen pohjapato on rakennettu karkearakeisesta kiviaineksesta. Pohjapadolla ei voida nykyisellään, toisin kuin hakemuksen täydennyksen kohdassa 6 mainitaan, mitata pieniä virtaamia luotettavasti. Ympäristökeskus on esittänyt, että ympäristölupavirasto määrää Suvannon Lohi Oy:n kalankasvatuslaitokselle ehdottoman raja-arvon vedenotolle, jota ei sidota perinteiseen tapaan vesistön virtaamaan eikä siten velvoiteta toiminnanharjoittajaa vesistön virtaaman mittaamiseen. Kiinteä virtaama tarkoittaisi käytännössä kuitenkin sitä, että kuivimpana aikana vesistön koko virtaama voitaisiin hetkellisesti käyttää kalankasvatuslaitoksella, mikä edellyttänee mahdollisten korvauksien ja kompensaatioiden määräämistä alapuolisen vesistön haitankärsijöiden hyväksi. Kalankasvatuslaitos vaikuttaa tarkkailun mukaan selvästi myös Kurkijoen vedenlaatuun, mikä niin ikään voi edellyttää korvauksien ja kompensaatioiden määräämistä. Hakijan esittämä fosforin päästöraja-arvo on ympäristökeskuksen mielestä hyväksyttävissä edellyttäen, että ympäristölupavirasto myöntää laitokselle oikeuden johtaa vettä Kurkijoesta seuraavassa esitetyn rehunkäytön ja lisäkasvun vaatiman määrän. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmässä olevien rehunkäyttö- ja lisäkasvutietojen perusteella Suvannon Lohi Oy:n Kurkijoen laitoksella on vuosina rehukerroin ollut 1,0 1,4. Se on ollut viimeisten 10 kasvatuskauden aikana keskimäärin 1,1. Laitoksella tulee määrätä käytettäväksi matalaravinteisia rehuja, joiden keskimääräinen fosforipitoisuus on enintään 0,9 % ja keskimääräinen typpipitoisuus enintään 7 %. Tällöin fosforipäästölle enintään 200 kg/v on edellä mainitulla rehukertoimella laskettavissa rehunkäytön enimmäismääräksi kg/v. Lisäkasvu olisi tällöin noin 34 t/v. Nämä ovat selvästi hakijan esittämiä määriä pienempiä, mutta rehunkäyttömäärä on suurempi kuin mitä edeltävän kymmenvuotisjakson kasvatuskausilla keskimäärin on käytetty. Laskelmassa on oletettu kalaan sitoutuneen fosforin määräksi 4 g/kg ja typen määräksi 27,5 g/kg. Hakemuksessa päästö on laskettu virheellisesti käyttämällä kalan sitoutuneen typen määränä 25 g/kg. Edellä mainituilla rehunkäytön, lisäkasvun ja ravinnesisältöjen perusteella saadaan vuotuiseksi fosforikuormitukseksi 198 kg ja typpikuormitukseksi kg, joista päästöraja-arvoiksi pyöristäen 200 kg fosforia ja kg typpeä vuodessa. Ravinnepäästö tulee määrätä laskettavaksi ainetasetarkasteluun perustuen eli rehun ravinnesisällön ja kalojen lisäkasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena ja päästötiedot raportoitavaksi vuosittain tarkkailuvuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä ympäristöhallinnon ylläpitämään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Päästöjen rajoittamisessa tavoitteena tulisi olla voimassa olevan ympäristöministeriön vahvistaman kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen mukaiset ominaiskuormitukset eli enintään 6 g fosforia ja 40 g typpeä tuotettua kalakiloa kohti. Ympäristökeskuksen esittämillä rehunkäyttö- ja päästörajoilla sekä lisäkasvuarviolla päästään fosforin osalta alle ominaiskuormitusluvun. Matalaravinteisia rehuja käyttämällä, ruokintaa optimoimalla ja altaiden lietteenpoistolla päästäneen vesistövaikutusten vähentämisen kannalta riittävään puhdistustulokseen sillä edellytyksellä, että liete poistetaan tarpeeksi usein ja säännöllisesti. Altaat olisi puhdistettava lietteestä kokonaan vähintään kaksi kertaa kasvatuskauden aikana. Parasta mahdollista tekniikkaa maa-allaslaitoksissa olisi kasvatusveden kierrättäminen, mutta näin pienessä yksikössä kiertovesitekniikan käyttöönotto ei ole taloudellisesti kannattavaa. Laitoksella on toisaalta onnistuttu kasvattamaan kalaa lisäkasvuna mitattuna varsin paljon verrattuna kalanviljelylaitosten mitoituksessa käytettyihin veden tarpeen vähimmäisarvoihin (1 l/s virtaamalla 100 kg kalabiomassaa). Suhteellisen pieni rehukerroin osoittaa, että kalat ovat voineet hyvin, eikä virtaama ole ollut kalabiomassaan nähden liian pieni. 19

20 Perkaamon jätevedet ja verestysvedet on johdettava sakokaivojen kautta maaperään imeytettäväksi. Hakemuksessa ei ole esitetty saostuskaivojen tilavuuksia eikä imeytyskentän pinta-alaa. Ympäristökeskuksen näkemys on, että perkaamon vesienkäsittely tulee mitoittaa ja järjestää samaan tapaan kuin talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Perkeet on ensisijaisesti hyödynnettävä esim. turkiseläinten rehuna asianmukaisesti esikäsiteltynä. Jätteeksi toimitettavat perkeet sekä perkaus- ja verestysvesistä saostuskaivoilla erotettu kiintoaine on toimitettava edelleen käsiteltäväksi Posion kunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Hakijan on pidettävä toimintaan liittyvät rakenteet ja laitteet asianmukaisessa kunnossa sekä järjestettävä toiminta siten, ettei rakenteista, laitteista tai toiminnasta aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle ja että vesistöön joutuva kuormitus on mahdollisimman pieni. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Kaikki toiminnassa muodostuvat jätteet on käsiteltävä ja edelleen toimitettava Posion kunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Hakemuksessa on esitetty käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma vuosille Vaikutustarkkailuun on sisällytetty vesistön ekologisen tilan tarkkailumenetelmäksi soveltuva perifytonin piileväyhteisöanalyysi toteutettavaksi vuosina 2007 ja Ympäristökeskus on esittänyt, että hakemuksen liitteenä oleva käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma hyväksytään lupapäätöksessä sillä täsmennyksellä, että perifytonin piileväyhteisöanalyysi tehdään vähintään kahtena vuotena lupajakson aikana ja että laitokselle johdettavan veden määrän mittaamisen ja säätämisen osalta suunnitelmaa täsmennetään. Ympäristökeskukselle tulee määrätä oikeus tehdä tarkkailusuunnitelmaan tarpeelliseksi katsottavia muutoksia lupapäätöksen estämättä. Kalataudeista on välittömästi ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti Posion kunnan eläinlääkärille. Kalatautitapaukset ovat poikkeustilanteita, joista on ilmoitus tehtävä myös Lapin ympäristökeskukselle. Kaikista kalataudeista ja niiden hoidosta sekä käytetyistä lääkkeistä ja kemikaaleista on tehtävä merkinnät laitoksella pidettävään hoitopäiväkirjaan. Ympäristökeskus on katsonut, että sen esittämillä tai tiukemmilla päästörajoilla ja rehunkäyttömäärällä lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana ja lupamääräysten tarkistamishakemus määrätä tehtäväksi vuoden 2017 loppuun mennessä. Lupamääräysten tarkistamishakemukseen tulee velvoittaa tarkkailutulosten yhteenvedon perusteella tehtävän vesistövaikutusarvion lisäksi liitettäväksi selvitys kustannuslaskelmineen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta laitoksella vesistökuormituksen edelleen vähentämiseksi nyt määrättävistä päästörajoista. 2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, ettei hankkeelle ole kalataloudellisia esteitä. Laitoksen aiheuttama kuormitus rehevöittää jossain määrin vesistöä ja voi aiheuttaa pyydysten limoittumista ja kalojen makuhaittoja. Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan niin suuria, että kalataloudellista kompensaatiota on syytä määrätä. Kalataloudellisia vaikutuksia on tarkkailtava kalastustiedustelulla ennen lupamääräysten tarkistamishakemuksen laatimista. Tiedustelu on tehtävä 20