Ranuan Makkara-aavan ja Joutsenenpesäaavan alueen luonnontilaluokitus

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSSELOSTE 14/2018 Turvevarannot Kokkola GTK/330/04.10/2018 Ranuan Makkara-aavan ja Joutsenenpesäaavan alueen luonnontilaluokitus Tapio Toivonen ja Heikki Kujala

2

3 3 Ranuan Makkara-aavan ja Joutsenenpesäaavan luonnontilaluokitus JOHANTO Työssä selvitettiin Ranuan Makkara-aavan, Makkaralamminaavan, ja Joutsenenpesäaavan alueen luonnontilaluokka. Työn toimeksiantaja on Vapo Oy. Työ tehtiin olemassa olevan aineiston perusteella. Työhön ei liittynyt maastokäyntiä. Työssä käytettiin kuitenkin apuna GTK:n aiemmin keräämää maastotutkimusaineistoa. Alue koostuu tarkemmassa tarkastelussa GTK:n neljästä erikseen tutkimasta suoalueesta: pohjoinen Makkara-aavan alue (atk-nro 7723) ja siihen saumattomasti liittyvä eteläinen Makkaralamminaavan nimellä kulkeva alue (atk-nro 7724). Tämän alueen eteläiset lahdekkeet on tutkittu Linkkasuon (atk-nro 8030) ja Linkkalamminkummunsuon (atk-nro 14102) nimillä. Tutkitut alueet näkyvät punaisella rajattuina kuvassa 1. Kaikissa kuvissa (1-7) näkyvät myös tilaajan turvetuotantoon suunnittelemat alueet. YLEISTÄ LUONNONTILALUOKITUKSESTA Luonnontilaisuusluokituksen työkaluina käytettään valtioneuvoston periaatepäätöksessä Soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ( liitteenä olevaa luonnontilaluokitusasteikkoa ja YSL:n 13 4 momentin Turvetuotannon sijoittaminen ja YSA:n 44 :n Suon luonnontilan merkittävä muutos laki ja asetustekstiä. (YSL tuli voimaan ja asetus ). Soiden luokittelu perustuu suon vesitalouden luonnontilaisuuteen ja muuttuneisuuteen. Luonnontilaluokituksissa soita tarkastellaan aina suokokonaisuuksina ja yhdellä suokokonaisuudella voi olla vain yksi luonnontilaisuusluokka. Muuttuneisuutta havainnoidaan ojitusalueiden, ojittamattomien alueiden sekä kasvillisuusmuutosten avulla.

4 4 Luonnontilaisuusasteikolla kuvataan suon kuivatuksen, vesitalouden ja kasvillisuuden muuttuneisuutta. Asteikko käsittää kuusi luokkaa (0-5). Kuivatuksen, kasvillisuuden ja vesitalouden muutokset vaihtelevat todellisuudessa liukuvasti, joten suoluonnon todellisessa tilassa luokkien välillä esiintyy myös rajatapauksia. Kaikkia soita ei voi yksiselitteisesti sijoittaa aina yhteen tiettyyn luokkaan. Suon kasvillisuudessa, ojituksessa ja vesitaloudessa voi olla piirteitä useasta luokasta. Luonnontilaluokituksen ratkaiseva peruste on kuitenkin asteikon kohta kuivatus eli millainen ojitus suolla on. Ojitus ratkaisee luonnontilaisuusluokan. Kuivatus eli ojitus kontrolloi aina kasvillisuuden muutosta ja vedenpinnantason muutosta. Kasvillisuuden kuvaus ja arviot vedenpinnan muutoksesta ovat kuivatusta täydentäviä piirteitä, jotka useimmiten toteutuvat ojituksen seurauksena, mutta ne voivat myös jäädä toteutumatta. Tärkeä merkitys luokituksessa on suon rajauksen määrittelyllä. GTK:ssa soita on käsitelty kokonaisuuksina eli turvealtaina. GTK:n rajaukset perustuvat turpeesta muodostuneen suoaltaan kokonaisuuteen. Rajaukset on tehty turpeen ja mineraalimaan rajakohtaan tai turpeen ja vesistön rajalle. Mineraalimaan ja turpeen raja on todennettu maastossa tai arvioitu geofysiikan avulla tai ilmakuvien ja karttojen perusteella. Rajauksessa ovat mukana sekä ojittamattomat että ojitetut suoalueet peruskartta-, GTK:n tutkimusaineisto-, aerogamma- ja ilmakuvatiedon mukaan. Rajauksissa ovat mukana myös turvealueeseen eli suoaltaaseen mahdollisesti kuuluvat turvepellot ja turvetuotantoalueet, sekä kaivetut altaat. Pohjois-Suomen pitkissä jatkuvissa suoverkostoissa suot on katkaistu toisinaan kapeiden suosalmien kohdalta GTK:n tutkimuskokonaisuuksien mukaan. Rajauksessa on käytetty hyväksi GTK:n tekemää, vielä julkaisematonta koko Suomen soiden rajausaineistoa.

5 5 TYÖMENETELMÄT Ensimmäisessä vaiheessa suon rajauksen jälkeen määritellään suon suoyhdistymätyyppi eli kuuluuko suo aapasoihin (minerotrofinen) vai keidassoihin (ombrotrofinen) vai onko suolla sekä aapa-, että keidassuo-osioita. Tietolähteenä tässä ovat MLL:n peruskartta-aineisto, ilmakuvat, laserkeilausaineisto (mikäli on saatavissa) sekä GTK:n pintaturpeiden turvelaji- ja suotyyppihavainnot. Jos keidassuo-osia havaitaan, tarkastetaan, ovatko keidassuo-osat varhaisessa kehitysvaiheessa vai ovatko ne jo pitkälle kehittyneitä keidassoita. Syy suoyhdistymätyypin määritykseen on se, että luonnontilaluokituksessa varhaisvaiheessa olevia keidassoita käsitellään luonnontilaisuusluokituksessa samoin perustein, kuin aapasoita (vrt. luonnontilaluokitustaulukkoon liittyvä teksti taulukon alla; tämän raportin liite). Varhaisessa vaiheessa oleva keidassuo on tunnistettu mm. suon pintarakenteen eli kermien ja kuljujen kehittymättömyydestä verrattaessa niitä kypsiin eli kehittyneisiin keidassoihin. Varhaisvaiheen keidassuot tunnistetaan myös suon ombrotrofisen pintaturvekerroksen heikosta kehityksestä (=ohuesta ombrotrofisen turpeen kerroksesta). Tietolähteinä keidassuoasteen arvioinnissa käytettiin GTK:n pintaturpeiden turvelaji- ja maatuneisuustietoja, sekä GTK:n suotyyppihavaintoja ja ilmakuvia. Seuraavana vaiheena suon luonnontilaluokituksen määrityksessä on katsottu vedenjakajien sijainti suolla, vesien purkautumis- ja virtausreitit. Tietolähteenä tässä ovat laserkeilausaineisto, ilmakuvat ja GTK:n tutkimien soiden vaaitustulokset. Ojitusta, vesitaloutta ja suotyyppien muutoksia on luokituksessa tarkasteltu GTK:ssa MML:n aineistosta tehdyn ojitusbufferi aineiston, peruskarttojen ja ilmakuvien, sekä GTK:n suotyyppihavaintojen ja ojitustietojen perusteella. Lopuksi kerätyn aineiston perusteella on suolle annettu luonnontilaisuusluokka-arvio (0-5). Luonnontilaluokittelu perustuu toimistotyönä aineistojen pe-

6 6 rusteella tehtyihin arvioihin. Luokituksen arviointeihin ei sisälly maastohavainnointia, mutta luokituksen tekemiseen on käytetty GTK:n laajaa maastossa aiemmin kerättyä tietoaineistoa. TULOKSET Laaja suoalue voidaan jakaa kahteen lähes erilliseen suoaltaaseen alueen keskellä kulkevan metsäautotien kohdalta, joka kulkee kapeikkojen ja moreenisaarekkeen kautta. Tämän mukaan on määritetty kummankin alueen luonnontilaluokka. Rajauksessa on käytetty hyväksi GTK:n Suomen soiden rajausaineistoa, jota mukaillen rajaus on tehty. Makkara-aavan alue Makkara-aavan suoaltaan alue rajoittuu lännessä mäkiseen moreenimaastoon, pohjoisessa moreenisaarekkeisiin, joiden välissä ovat kapeat salmet. Itäosassa suoallas rajoittuu seitsemään moreenisaarekkeeseen, joiden välissä ovat kapeat salmet. Kaakkoisreunassa allas rajoittuu suoraan Makkaraojaan. Eteläreunassa allas rajoittuu moreenisaarekkeeseen, jonka kummallakin puolella ovat kapea salmi ja yhteys Joutsenenpesäaapaan. Saarekkeen ja salmien poikki on rakennettu metsäautotie sekä laseraineistossa hyvin näkyvä syvä oja kohti Makkaraojaa. Makkara-aavan suoaltaan alue käsittää siten varsinaisen Makkara-aavan ja eteläisen siihen kiinteästi yhteydessä olevan Makkaralamminaavan. Kuvaan 2 sinisellä rajatun suoaltaan pinta-ala on 838 ha. Tämän rajauksen perusteella suoaltaalle määritetään luonnontilaluokka. Makkara-aavan rajattu alue on suurimmaksi osaksi ojitettu. Alueen ojitusprosentti on GTK:n ojitusbufferiaineiston perusteella 68. Ojitetuksi alueeksi on laskettu alue, jossa oja on alle 50 m:n päässä. Makkara-aavan alueella on luoteislahdekkeesta lähtevä suon keskelle ulottuva ojittamaton rimpineva-alue, joka on ojituksen ympäröimä muualla kuin lahdekkeen itäreunalla. Makkara-aavalta on ojayhteys salmien kautta Makkaraojaan. Suoaltaan eteläosassa on toinen laajahko ojittamaton ojien ympäröimä alue (Makkaralamminaapa), jonka koillisosassa on Makkara-

7 7 lampi. Lammesta ja muualtakin itäreunasta on moreenimäkien välistä ojayhteyksiä Makkaraojaan. Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan ojittamattomien alueiden välissä on laaja ojitusalue. Ennen ojitusta suoaltaan alueelta on lähtenyt useita puroja itään kohti Makkaraojaa, mutta puroalueita on ojitettu voimakkaasti, mikä on muuttanut vesien virtausreittejä. Koko suoaltaan pinta viettää melko voimakkaasti pohjoisosassa kaakkoon ja etelämpänä itään kohti Makkaraojaa. Ojitus, pinnan vietto ja pinnanmuodot näkyvät hyvin laserkeilauskuvassa (kuva 4). Pohjoisen Makkara-aavan ojittamattomalla alueella on mm. rimpinevaa, varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevaa. Eteläisellä Makkaralamminaavan ojittamattomalla alueella on samoin mm. varsinaista saranevaa, rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. Ojitusalueilla on mm. lyhytkorsinevaa, tupasvillarämettä isovarpurämettä, rahkarämettä ja varsinaista saranevaa. Ojitusalueiden suotyypit ovat nykyisin vähintään muuttuma-asteella osin turvekangasasteella. Ojitusalueiden puustoisuus näkyy ilmakuvassa (kuva 3). Suoaltaan turvekerrostuma on suurimmaksi osaksi saravaltaista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on yleensä ohut. Turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 4,9 (H1-10). Joutsenenpesäaavan alue Joutsenenpesäaavan suoaltaan alue rajoittuu lännessä pääasiassa moreenimaastoon ja moreenisaarekkeisiin, joiden välissä on kapeahkoja salmia. Etelässä altaaseen on rajattu mukaan myös Linkkasuon alue, jolla on turvetuotantoa. Tämä alue on pohjoisessa laajasti yhteydessä varsinaiseen Joutsenenpesäaavan alueeseen. Linkkasuon länsireuna rajoittuu muutaman sadan metrin matkalla Keväjärveen. Pohjoisessa Joutsenenpesäaavan alla rajoittuu moreenimäkiin ja kahden moreenimäen välisen kapean salmen kautta Makkaralamminaapaan. Saarekkeen ja salmien poikki on rakennettu metsäautotie sekä laseraineistossa hyvin näkyvä syvä oja kohti Makkaraojaa. Idässä suoallas rajoittuu lähes koko matkalla

8 8 Makkaraojaan. Rajausohjelma on ottanut altaaseen mukaan myös eteläisen saarekkeisen Linkkalammikummunsuon, koska se rajoittuu pohjoisessa laajasti Joutsenenpesäaapaan. Kuvaan 5 sinisellä rajatun suoaltaan pinta-ala on 783 ha. Tämän rajauksen perusteella suoaltaalle määritetään luonnontilaluokka. Joutsenpesäaavan suoaltaan rajattu alue on suurimmaksi osaksi ojitettu. Alueen ojitusprosentti on GTK:n ojitusbufferiaineiston perusteella 75. Ojitetuksi alueeksi on laskettu alue, jossa oja on alle 50 m:n etäisyydellä. Suoaltaan pohjoisosassa on laajahko ojittamaton neva-alue, joka on kuitenkin lähes joka puolelta ojien ympäröimä. Tämän alueen eteläpuolella on laaja ojitusalue, jonka halki virtaa Pikkuoja, joka johtaa Makkaraojaan. Ympäröivän ojituksen takia Pikkuojan merkitys laskuojana on vähentynyt. Ojitusalueen eteläpuolella on toinen ojien ympäröimä nevalaikku. Suoaltaan eteläosa ja lahdekkeet ovat käytännössä kokonaan ojituksen piirissä. Altaan itäosasta on useita ojayhteyksiä viereiseen Makkaraojaan. Linkkasuon alueen vedet laskevat lähinnä Keväjärveen. Lähes koko suoallas viettää melko voimakkaasti itään kohti Makkaraojaa. Vain Linkkasuon alueella pinta viettää länteen kohti Keväjärveä. Ojitus, pinnan vietto ja pinnanmuodot näkyvät hyvin laserkeilauskuvassa (kuva 7). Joutsenenpesäaavan pohjoisosan ojittamattomalla alueella on mm. rimpinevaa, lyhytkorsinevaa, varsinaista saranevaa, varsinaista lettoa ja rimpilettoa. Eteläisemmällä ojittamattomalla alueella on mm. ruohoista saranevaa, varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Rimpineva-alueet näkyvät ilmakuvassa (kuva 6). Keski- ja itäosan ojitusaleilla on tutkimushetkellä 1982 tavattu mm. rimpinevamuuttumaa, varsinaista sararämemuuttumaa ja ruohoturvekangasta. Ilmakuvien perusteella suuri osa ojitusalueista on nykyisin turvekangasasteella. Muita ojitusalueella havaittuja suotyyppejä ovat mm. isovarpurämemuuttuma, ruohoinen sararämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma, pallosararämemuuttuma ja varsinainenkorpimuuttuma. Suuri osa näistäkin suotyypeistä on nykyisin turvekangasasteella.

9 9 Joutsenenpesäaavan suoaltaan turvekerros on suurimmaksi osaksi saravaltaista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on yleensä ohut tai se puuttuu paikoin kokonaan. Turvekerroksen paksuus vaihtelee huomattavasti eri alueilla. Turvekerroksen keskimääräinen maatumisaste on keskimäärin noin 5 (H1-10). Linkkasuon ja Linkkalamminkummunsuon alueen turve on rahkavaltaisempaa ja maatumisaste hieman korkeampi kuin muun alueen.

10 9 MAKKARA-AAVAN SUOALTAAN LUONNONTILALUOKITUS Makkara-aavan suoaltaan kartalle (kuvat 2-4) sinisellä rajatun suoalueen luonnontilaluokka on 2. Perustelut: Makkara-aavan karttaan rajatusta suoaltaan alueesta on selvästi yli puolet ojitettu, mutta alueella on laajahkoja ojittamattomia ojien ympäröimiä rimpinevalaikkuja, joiden vesitalous on paikoin jonkin verran muuttunut alkuperäisestä. Suolla on siten ojittamattomia ja ojitettuja alueita. Ojitus estää suurimmalta osin hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Ojittamatonta reunaa on melko vähän. Makkara-aavan alueen turve on suurimmaksi osaksi saraturvetta. Suoallas on suoyhdistymätyypiltään tyypillinen aapasuo, jossa ojitus vaikuttaa herkästi laajastikin alueen vesitalouteen. Joutsenenpesäaavan suoaltaan kartalle (kuva 5-7) sinisellä rajatun suoalueen luonnontilaluokka on 2. Perustelut: Joutsenenpesäaavan karttaan rajatusta suoaltaan alueesta on selvästi yli puolet ojitettu, joskin alueella on laajoja ojittamattomia ojien lähes joka puolelta ympäröimiä rimpinevalaikkuja, joiden vesitalous on paikoin jonkin verran muuttunut alkuperäisestä. Suolla on siten ojittamattomia ja ojitettuja alueita. Ojitus estää suurimmalta osin hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Ojittamatonta reunaa on melko vähän. Alueen turvekerros on yleensä saravaltaista, joskin paikoin varsinkin pinnassa on rahkaisia alueita. Suoallas on suoyhdistymätyypiltään aapasuo, jossa ojitus vaikuttaa herkästi alueen vesitalouteen.

11 10 Liite 1. Soiden ja turvemaiden luonnontilaisuusluokittelu SUOYHISTYMIEN TAI SUOKOKONAISUUKSIEN LUONNONTILAISUUSASTEIKKO Luokka 5 Suolla ja sen välittömässä läheisyydessä ei häiriötekijöitä. Luokka 4 Suon välittömässä läheisyydessä tai reunassa häiriö(itä), esim. ojia, tie tms., jotka eivät aiheuta näkyvää muutosta suolla. Osassa keidassoiden laiteita voi kuitenkin olla vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuus vallitsee aluskasvillisuudessa (pl. luontaisesti ruoppaiset tai pohjakerrokseltaan sulkeutumatto mat suotyypit). Osassa keidassoiden laiteita voi olla vähäisiä kasvillisuuden muutoksia. Vedenpinta on kullekin suopinnan tasolle tyypillisissä rajoissa. Luokka 3 Valtaosa suosta on ojittamatonta. Aapasuon reunaojitus ei kauttaaltaan estä vesien valumista suolle eikä luonnollista vaihettumista kangasmetsään (tms.); merkittävää kuivahtamista ei suon muissa osissa. Keidassoiden laideosissa voi olla laajalti vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuudessa ei ole havaittavissa muutoksia suon reunavyöhykettä lukuun ottamatta. Keidassoilla laiteella puuvartisten kasvien osuus voi olla merkittävästi lisääntynyt. Suoveden pinta alentunut ojien tuntumassa, joskus myös suon pinta. Luokka 2 Suolla ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatonta alaa on tapahtunut kuivahtamista. Keidassoilla ojitus on muuttanut myös reunaluisun ja keskustan vesitaloutta. Suolle tyypillinen kasvistoaines kärsinyt; varpuisuus voi olla lisääntynyt välipinnoilla; merkkejä puuston kasvun lisääntymisestä tai taimettumisesta. Osalla suon ojittamatonta alaa kasvillisuusmuutoksia. Keidassoiden keskiosien muutokset voivat laidetta lukuun ottamatta olla vähäisiä. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut kauempanakin ojista, jos ne ovat "puhkaisseet" laajoja rimpiä tai keidassoiden kuljuja taikka allikoita. Suon ennallistamisen tai suolle tulevien pisto-ojien aiheuttamat taikka esim. penkkateiden patoamat vettymät kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 1 Vesitalous on muuttunut kauttaaltaan, kasvillisuusmuutokset selviä. Puuston kasvu on selvästi lisääntynyt ja/ tai alue taimettunut/ metsittynyt. Kasvillisuusmuutokset voivat kauttaaltaan ojitetuillakin alueilla olla hitaita. Alue voi olla myös jäkälöitynyt tai karhunsammaloitunut vailla merkittävää puustokerrosta. Luokka 0 Muuttunut peruuttamattomasti: vesitalous muuttunut, kasvillisuuden muutos on edennyt pitkälle. Kasvillisuus on muuttunut kauttaaltaan ja sen kehitys osissa tapauksista edennyt turvekangasvaiheeseen. Suoveden pinta on kauttaaltaan alentunut. Taulukossa aapasoista sanottu koskee myös varhaisvaiheessa olevia keidassoita sekä aapasoiden ja keidassoiden sekayhdistymiä.

12

13 ( ( ( ( Kuva 1. Makkara-aavan, Makkaralamminaavan, Linkkasuon ja Linkkalamminkummunsuon tutkimuspisteet, tutkittujen soiden ulkorajat ja tilaajan rajaama alue m Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK. Tukimusalueen ulkoraja Tutkimuspiste Syvyystutkimuspiste ( Suon atk-numero Makkara-aapa, 7723, Makkaralamminaapa, 7724, Linkkasuo, 8030, Linkkalamminkummunsuo, 14102, Ranua Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä PVK 2 PVK 1

14

15 PVK 1 Makkara-aavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 2. Makkara-aavan suoaltaan raja.

16

17 PVK 1 Makkara-aavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 3. Makkara-aavan alueen suoaltaan rajaus ja tilaajan rajaama alue ilmakuvapohjalla.

18

19 PVK 1 Makkara-aavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 4. Makkara-aavan alueen suoaltaan rajaus ja tilaajan rajaama alue laserkuvapohjalla.

20

21 PVK 1 PVK Joutsenenpesäaavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 5. Joutsenenpesäaavan suoaltaan raja.

22

23 PVK 1 PVK 2 Joutsenenpesäaavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 6. Joutsenenpesäaavan alueen suoaltaan rajaus ja tilaajan rajaama alue ilmakuvapohjalla

24

25 PVK 1 PVK 2 Joutsenenpesäaavan alueen suoallas, Ranua Suoaltaan ulkoraja Tilaajan rajaama alue Tilaajan rajaama alue, pintavalutuskenttä Geologian tutkimuskeskus 2018 Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja HALTIK m Kuva 7. Joutsenenpesäaavan alueen suoaltaan rajaus ja tilaajan rajaama alue laserkuvapohjalla