Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Transkriptio

1 Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua ja tiedotusta -hanke Tämän diasarjan tekemiseen on saatu EU:n Life-Luonto -rahoitustukea

2 Suon tunnusmerkki on turve, eloperäinen maalaji, joka syntyy suokasvien hajotessa vaillinaisesti kosteissa ja viileissä olosuhteissa.

3 Suot syntyvät eri tavoin. Osa soistamme syntyi maan noustessa meren alta, osa veden kertyessä painanteisiin viileiden ja kosteiden ilmastojaksojen aikana. Soistumista tapahtuu yhä esimerkiksi lampien umpeen- kasvun myötä.

4 Rämeet, korvet ja pienialaiset nevat ovat tyypillisiä Evon alueen suoluonnolle. Luonnontilaisina niistä on säästynyt vain rippeitä. Oma erikoisuutensa on yksi lettokohde.

5 Soiden tyypillisiä kasveja ovat mm tupasvilla, suopursu, karhunsammaleet ja karpalo.

6 Rahkasammalia Suot jaetaan niillä olevan kasvillisuuden mukaan erilaisiin suotyyppeihin. Soiden ravinteisuus ja vedenpinnan taso määräävät suon kasvillisuuden. Märimmät suot ovat puuttomia. Karuimmat avosuot ovat niukkaravinteisia, paksuturpeisia nevoja.

7 Ohutturpeisilla rämesoilla vesi ei ole samassa määrin vaivaksi ja niillä kasvaa puita joskin kasvu on vähäisempää kuin kivennäismaalla..

8 Ravinteisimmat suot ovat korpia ja ne kasvavat kuusta ja hieskoivua sekä leppiä. Ravinteita kulkeutuu veden mukana lähiympäristöstä ja suoraan kasvu- alustan kivennäismaasta.

9 Naavat ja lupot viihtyvät kitukasvuisten korpikuusten oksilla kosteissa oloissa. Parinkymmenen vuoden aikana ne ovat vähitellen runsastuneet ja kasvaneet entisiin mittoihinsa kiitos ilmansuojelun toimenpiteille.

10 Puustoisina soina korvet ovat olleet kiitollisia metsäojituskohteita ja luonnontilaiset korvet ovat harvassa.

11 Ravinteisempia nevoja luonnehtii suursarojen vallitsema kasvillisuus. Tällaisia saranevoja käytettiin ennen saraheinän eli suoheinän niittämiseen karjan rehuksi.

12 Soita on osattu hyödyntää eri tavoin. Turpeen hyvä imukyky on tiedetty pitkään ja turvetta nostettiin karjalle kuivikkeeksi eli pehkuiksi.. Silmäsuolla on vielä näkyvissä vanhoja rakenteita turpeen kuivatuksesta.

13 Suon marjoja, karpaloita ja lakkoja on kerätty ahkerasti pienialaisiltakin suokohteilta. Vitamiinipitoisina ne toivat arvokkaan lisän esi-isiemme isiemme ruokavalioon.

14 Puustoisten soiden ojituksilla luvuilla lisättiin merkittävästi kasvullisen metsämaan pinta-alaa. Lähestulkoon kaikki ojituskelpoiset suot otettiin puuntuotantoon.

15 Ojitusalueen ojaverkosto kasvaa umpeen ajan myötä, ellei sitä pidetä avoimena. Osa Evon alueen ojitetuista rämesoista on päätetty siirtää taloustoiminnan ulko- puolelle ja lisätä suoluonnon pinta-alaa. alaa. Ojien umpeenkasvu ja luonnon palautuminen ilman lisätoimia on tosi hidas tapahtuma.

16 Rahkasammaleet ja tupasvilla täyttävät ojat estäen veden poisvirtauksen suolta. Suomuuttuman kehitys kääntyy päinvastaiseen suuntaan.

17 Suoluonnon ennallistamisen tarkoituksena on veden- pinnan nostaminen, jolloin suokasvillisuus vähitellen palaa paikalle ja kuivatuksesta elpynyt puusto osin kuolee.

18 Parasta aikaa työn tekemiseen on talvikausi. Ojien täytössä hyödynnetään ojien laidoille nostettuja vanhoja ojamaita.

19 Ennallistamistyöt edellyttävät koneurakoitsijalta ammatti- taitoa, jotta työn jälki olisi odotettu ja toisaalta työ etenisi aikataulussaan.

20 Korpikohteen ojasto on täytetty kaivinkoneella ja vesipinta saatu nostettua haluttuun tasoon ja suo- kasvillisuuden paluu käynnistyy. Toisena päätavoitteena on palauttaa vesien luontainen virtausnopeus valuma-alueelle. alueelle. Suot varastoivat vettä ja hidastavat tulvavesien liikkeitä.

21 Kaksi vuotta korpikohteen ennallistamisen jälkeen puita alkaa kuolla, sillä ne eivät pysty sopeutumaan vedenpinnan kohon- neeseen tasoon. Paikalle kasvaa vähitellen eri-ikäisrakenteinen ikäisrakenteinen kuusikko joukossa hieskoivuja.

22 Keskeinen ennallistamistavoite on myös suon ja kovan maan luontaisen reunavyöhykkeen palauttaminen. Metsien, soiden ja niiden vaihettumisvyöhykkeiden muodostama pienipiirteinen mosaiikki on köyhtynyt.

23 Varoitustaulut ovat paikallaan tuoreilla työkohteilla.

24 Soitimenkorpi toimi pitkään luonnonravintolammikkona kalanpoikasille. Toiminta lopetettiin ja LIFE hankkeen yhteydessä paikka ennallistettiin purkamalla patorakenteet ja korven vähittäinen palautuminen on lähtenyt käyntiin.

25 Pienimuotoisempaa käsityövälineillä tehtävää ennallis- tamistyötä on patojen rakentaminen. Karvalammin veden juoksua alkuperäiseen uomaan on ohjattu padolla.

26 Majava toiminnallaan säätelee vedenpinnan tasoa ja ylläpitää soistumista tuottaen samalla luonnon monimuotoi- suuden kannalta tärkeäksi osoittautunutta reunavyöhykettä. Sitä ei turhaan kutsuta ekoinsinööriksi.

27 Soiden ennallistaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Kokemuksen puutuessa emme tiedä lopputulosta eli minkälainen suo alueelle kehittyy. Soiden ennallistamisen tarpeellisuudesta on erilaisia mielipiteitä. Hidas luonnontilan palautuminen ojaverkoston sammaloitumisen myötä sopii joihinkin kohteisiin. Aktiivisia ennallistamistoimia tarvitaan varsinkin suojelualueisiin liitetyissä entisissä talous- metsäosissa.