Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt"

Noora Uotila
9 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014

2 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä. Näillä elinympäristöillä on suurempi merkitys luonnon monimuotoisuudelle kuin muulla metsätalousmaalla. Metsälain piiriin kuuluvat elinympäristöt ovat luonnontilaisia, tai sen kaltaisia. Ne erottuvat selvästi ympäröivästä metsäluonnosta ja ovat yleensä pienialaisia, tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Metsälain mukaisille suoelinympäristöille yhteinen piirre on luonnontilainen tai sen kaltainen vesitalous. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt on huomioitava kaikissa metsätaloustoimissa. Metsälakia valvoo Suomen metsäkeskus. Metsälain 10 erityisen tärkeät suoelinympäristöt Lehto- ja ruohokorvet Lehtokorpien puustot ovat yleensä kookkaita ja kuusivaltaisia. Sekapuina esiintyy lehtipuita. Lehtokorvissa kasvaa runsaasti vaateliaita sekä korven että kostean lehdon lajeja mm. näsiää, herukoita, suurruohoja ja saniaisia. Sammalia on niukasti, mutta useita eri lajeja kuten lehväsammalia ja muita vaateliaita sammalia. Lehtokorvessa on ohut, epäyhtenäinen ja pitkälle maatunut turvekerros. Kuva 1. Lehtokorpi

Ne erottuvat selvästi ympäröivästä metsäluonnosta ja ovat yleensä pienialaisia, tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä.

3 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 3 } Ruohokorvet vastaavat ravinteisuudeltaan lehtokorpea, mutta ovat vetisempiä ja ryteikköisempiä. Pääpuulajeina ovat yleensä heikkokasvuiset kuuset ja lehtipuut. Ruohokorvessa kasvaa märkien soiden kasveja mm. kurjenjalkaa, vehkaa ja rentukkaa. Sammalkerros on aukkoinen ja koostuu rahka- ja lehväsammalista. Turvekerros on yhtenäinen ja turve keskinkertaisesti maatunut. Kuva 2. Ruohokorpi

Ruohokorvessa kasvaa märkien soiden kasveja mm. kurjenjalkaa, vehkaa ja rentukkaa.

4 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 4 } Yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet Metsäkortekorven puusto on kuusivaltainen, sekapuuna on yleisesti koivua. Nimensä mukaisesti metsäkortekorven tunnistaa runsaasta ja yhtenäisestä metsäkortekasvustosta. Sammalkerroksessa on mm. korpirahkasammalta. Turvekerros on yleensä alle metrin paksuinen. Kuva 3. Metsäkortekorpi

Nimensä mukaisesti metsäkortekorven tunnistaa runsaasta ja yhtenäisestä metsäkortekasvustosta.

5 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 5 } Muurainkorven puusto on kuusivaltainen. Koivun lisäksi mäntyä saattaa esiintyä paikoin runsaastikin. Suomuurainta on runsaasti. Seassa voi olla myös puolukkaa ja mustikkaa. Sammalkerroksessa on mm. korpikarhunsammalta. Turve on keskinkertaisesti maatunutta. Muurainkorvet ovat yleisimpiä pohjoisessa Suomessa. Yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet lisättiin metsälain piiriin vuonna Kuva 4. Suomuurain

Seassa voi olla myös puolukkaa ja mustikkaa. Sammalkerroksessa on mm. korpikarhunsammalta.

6 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 6 } Letot Letot voivat olla puuttomia avosoita tai harvapuustoisia lettorämeitä ja lettokorpia. Ne ovat ravinteikkaita ja kalkkivaikutteisia soita. Puustoinen letto on yleensä harvaa kuusi-, mänty- tai koivuvaltaista ryteikköä. Lettojen pohjakasvillisuus on vaateliasta. Märissä letoissa sitä ilmentää ruskosammaleisuus. Kuivemmissa letoissa esiintyy vaateliaita ruohoja. Metsälakiin lisättiin vuonna 2014 myös Lapin läänissä sijaitsevat letot. Kuva 5. Lettokorpi

Puustoinen letto on yleensä harvaa kuusi-, mänty- tai koivuvaltaista ryteikköä. Lettojen pohjakasvillisuus on vaateliasta.

7 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 7 } Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot ovat ojittamattomia avosoita tai harvapuustoisia rämeitä ja korpia joiden puusto on kitukasvuista. Kuva 6. Vähäpuustoinen suo

kitumaan suot ovat ojittamattomia avosoita tai harvapuustoisia

8 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 8 } Luhdat Metsä-, pensaikko- tai avoluhdat ovat märkiä, tulvavaikutteisia soita vesistöjen rannoilla ja soiden laiteilla. Luhdissa on tyypillisesti vettä läpi kasvukauden. Luhtien kasvillisuudessa on sekä suolajeja että vesi- ja rantakasveja. Metsäluhdat ovat puustoltaan erirakenteisia ja lehtipuuvaltaisia. Pääpuulajeja ovat yleensä tervaleppä, harmaaleppä tai hieskoivu. Pensaikkoluhdat ovat yleensä pajukkoisia. Avoluhdat voivat olla esim. kaisla- ja ruokovaltaisia. Kuva 7. Luhta

Luhtien kasvillisuudessa on sekä suolajeja että vesi- ja rantakasveja.

9 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 9 } Kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla ja luontaisen vesitalouden säilyttäneillä soilla Kangasmetsäsaareke voi sijaita sekä avosuolla että puustoisella suolla. Saarekkeen puusto on yleensä havupuuvaltainen. Sekapuina voi olla vanhoja koivuja, haapoja ja raitoja. Puusto on yleensä hyvin erirakenteinen ja voi sisältää yksittäisiä järeitä puita, kuolevia puita ja lahopuuta. Kangasmetsäsaareke on useasti säästynyt hakkuilta sijaintinsa vuoksi. Suon ja saarekkeen vaihettumisvyöhykkeellä puusto on pienempää. Ojittamattomaksi suoksi lasketaan myös sellaiset suot, joille on kaivettu yksittäisiä ojia, jotka eivät kuitenkaan ole kuivattaneet suota. Kuva 8. Kangasmetsäsaareke ojittamattomalla suolla

Puusto on yleensä hyvin erirakenteinen ja voi sisältää yksittäisiä järeitä puita, kuolevia puita ja lahopuuta. Kangasmetsäsaareke on useasti säästynyt hakkuilta sijaintinsa vuoksi.

10 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 10 } Luonnonsuojelulaki Luonnonsuojelulakiin on kirjattu joukko suojeltuja luontotyyppejä, joista osa on puustoisia. Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit ovat harvinaisia ja yleensä pienialaisia. Kohteet ovat luonnontilaisia tai siihen verrattavia. Lain nojalla suojeltua luontotyyppiä ei saa muuttaa niin, että sen ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Luonnonsuojelulakia valvoo ELY-keskus. Luonnonsuojelulain 29 suojeltu suoluontotyyppi Tervaleppäkorpi Tervaleppäkorvet ovat luhtaisia tai lähteisiä soita joiden valtapuu on kookkaana ja usein monirunkoisena kasvava tervaleppä. Sekapuuna voi esiintyä hieskoivua, harmaaleppää, puumaisia pajuja ja yksittäisiä kuusia. Tervaleppäkorvessa on kuivempia mättäitä ja märkiä välipintoja. Mättäillä kasvaa hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia. Välipinnoilla kasvaa luhtakasveja mm. vehkaa ja kurjenmiekkaa. Tervaleppäkorpia voi olla esim. purojen varsilla, rantavyöhykkeillä, suonreunoilla ja kangasmaan notkelmissa tai laaksoissa. Kuva 9. Tervaleppäkorpi

Lain nojalla suojeltua luontotyyppiä ei saa muuttaa niin, että sen ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Luonnonsuojelulakia valvoo ELY-keskus.

11 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 11 } METSO Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tavoitteena on ehkäistä luontotyyppien ja lajien taantumista talousmetsissä. Ohjelman avulla pyritään suojelemaan edellä esiteltyjen elinympäristöjen lisäksi myös muita monimuotoisuuden kannalta tärkeitä metsäisiä elinympäristöjä. Metso perustuu vapaaehtoisuuteen. Metsänomistajat voivat suojella omistamiensa metsien kohteita joko määräaikaisesti tai pysyvästi ja saada siitä korvausta. Lisätietoa METSO-ohjelmasta saa mm. Metsäkeskukselta ja ELY-keskukselta. METSO-ohjelman arvokkaat suoelinympäristöt Puustoiset suot ja soiden reunusmetsät Korvet ja rämeet ovat puustoisia soita. Soiden reunusmetsät ovat suon ja kangasmaan vaihettumisvyöhykkeitä, joiden lajisto on usein monimuotoista. METSO-kohteiksi soveltuvat kaikki puustoltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset, tai sen kaltaiset korvet reunusmetsineen. Rämeistä METSO-kohteiksi soveltuvat erityisesti ravinteiset, sekä laajojen suokokonaisuuksien yhteydessä olevat laho- tai kelopuustoiset, vähintään luonnontilaisen kaltaiset rämeet reunusmetsineen. Kuva 10. Puustoinen suo

Ohjelman avulla pyritään suojelemaan edellä esiteltyjen elinympäristöjen lisäksi myös muita monimuotoisuuden kannalta tärkeitä metsäisiä elinympäristöjä. Metso perustuu vapaaehtoisuuteen.

12 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 12 } Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ja lettorämeet samoin kuin ravinteikkaat ja karummat avosuot reunusmetsineen soveltuvat myös Metso-kohteiksi. Kuva 11. Lettoräme

lettorämeet samoin kuin ravinteikkaat ja karummat avosuot

13 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 13 } Tulvametsät ja metsäluhdat Tulvametsät sijaitsevat tyypillisesti jokien varsilla. Niiden tulvarytmi on luonnontilainen. Tulvametsiä esiintyy pienialaisesti myös järvien ja pienvesien rannoilla. Kohteiden puusto on yleensä varttunutta, lahovikaista lehti- tai sekapuustoa. Maapohja on tulvalietteen rehevöittämää ja puustossa saattaa olla havaittavissa ohut tulvalietekerros puuston tyvellä. Kuva 12. Tulvametsä

Tulvametsiä esiintyy pienialaisesti myös järvien ja pienvesien rannoilla.

14 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 14 } Metsäluhtia esiintyy yleensä järvien ja pienvesien alavilla rannoilla ja ne ovat pysyvämmin veden vaivaamia. Luhtaisia metsiä esiintyy myös soiden laiteilla. Metsäluhdissa on läpi kasvukauden vesiallikoita tai märkiä painanteita. Luhdassa kasvaa suolajien lisäksi vesi- ja rantakasveja. Metsäluhtiin kuuluvat koivuluhdat, tervaleppäluhdat ja harmaaleppäluhdat. Puusto on tyypillisesti erirakenteista. Vanhoja puita ja lahopuita on paikoitellen. Kuva 13. Metsäluhta METSO-kohteiksi soveltuvat tapauskohtaisesti myös edellä esiteltyjen suoelinympäristöjen sellaiset kohteet, joissa ennallistamis- tai luonnonhoitotoimenpiteillä voidaan palauttaa kohde luonnontilaan, tai parantaa taantuneen lajiston elinmahdollisuuksia.

Metsäluhtiin kuuluvat koivuluhdat, tervaleppäluhdat ja harmaaleppäluhdat. Puusto on tyypillisesti erirakenteista. Vanhoja puita ja lahopuita on paikoitellen. Kuva 13.

15 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 15 } Lisätietoja: Häggman B. toim. Metsäluonnonhoidon perusteet, 9.painos. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Lönnberg Print Laine J., Vasander H., Hotanen J-P., Nousiainen H., Saarinen M., Penttilä T., Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus Oy Laki metsälain muuttamisesta (1085/2013) Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Meriluoto M., Soininen T. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Karisto Oy METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja. Unigrafia Tutustu verkossa: Elinympäristöjen kuvat Metsäkeskuksen kuva-arkistosta. ISBN

Laki metsälain muuttamisesta (1085/2013) Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Meriluoto M., Soininen T. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Karisto Oy 1998.

16 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 16 } Suometsien kokonaisvaltainen käsittely -hanke, projektipäällikkö Jari Toivoniemi, Suomen metsäkeskus

Samankaltaiset tiedostot

Heinijärvien elinympäristöselvitys

Heinijärvien elinympäristöselvitys Kuvioselosteet Kuvio 1. Lehto Kuviolla kahta on lehtotyyppiä. Ylempänä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT) ja alempana kosteaa keskiravinteista