Kohti kasvatuskumppanuutta Tuloksia kaakkoissuomalaisesta varhaiskasvatushankkeesta

Kohti kasvatuskumppanuutta Tuloksia kaakkoissuomalaisesta varhaiskasvatushankkeesta EPM - Early Prevention Methods Varhaisen tuen toiminnalliset menetelmät Hankearviointi Minna Taipale 2008

1

Nuorten Palvelu ry:n julkaisuja 2008 KOHTI KASVATUSKUMPPANUUTTA Tuloksia kaakkoissuomalaisesta varhaiskasvatushankkeesta EPM - Early Prevention Methods Varhaisen tuen toiminnalliset menetelmät Hankearviointi Minna Taipale 2008 2

Julkaisija Nuorten Palvelu ry Maaherrankatu 23 B 16 70100 Kuopio Fax (017) 581 0710 nuortenpalvelu@nuortenpalvelu.fi Toimitus Minna Taipale Taitto Minna Taipale Kai Kortelainen ISBN 978-951-97469-4-4 Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto Digipaino 3

Esipuhe Varhemmin, keskustelevammin ja yhteisymmärryksellä EPM hanke muotoutui koulutushankkeeksi, jossa hyödynnettiin alan tuoretta tutkimus- ja menetelmätietoutta sekä Kymen ja Etelä-Karjalan alueelle versoutunutta alan yhteistyötä. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen ja huolen puheeksi ottamisen kehittämisteemoista kiteytyi kasvatuskumppanuuden nimikkeen alla alueellisesti eri tavoin toteutettuja koulutuksia, joista tämä arviointiraportti tarjoaa hyvän kuvan. Hankkeen kokonaistulosten kannalta arviointi on tärkeä, sillä toiminnan kohdetta, yhteistyön suuntia ja menetelmällisiä ratkaisuja tarkennettiin ja osin muutettiin hankkeen alkumetreillä. EPM -hankkeen tavoitteena oli kehittää työtapoja, joiden avulla kasvattajat voivat mahdollisimman aikaisin tunnistaa ja tukea niitä perheitä, jotka kasvattamisen ja huolenpidon kysymyksissä apua tarvitsevat. Hankkeen aikana havaittiin, että toisin kuin monet muut hyvinvointipalvelut, tarjoaa päivähoito mahdollisuuden arkiseen ja ruohonjuuritasoiseen vuoropuheluun. Tätä mahdollisuutta voidaan käyttää entistä paremmin perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Ennen muuta ne lapset ja perheet, joiden elämää varjostaa päihteisiin, mielenterveyteen ja köyhyyteen liittyvät kysymykset, hyötyvät eniten osallisuuden ja tasa-arvoisen vuorovaikutuksen kehittämisestä. Arviointiraportti nostaa esiin rajapinnan, jossa ammatillisia asenteita ja työtaitoja muuttamalla saadaan eväitä lapsen hyvinvoinnin yhteiseen tarkastelemiseen. Lapsen ja hänen lähimmäisen kuunteleminen ja kunnioittaminen ovat taitoja, joissa punnitaan kyky toimia kasvattajana. On puututtava, on otettava kantaa, on oltava rohkea vastuunkantaja myös aroissa ja vaikeissa kysymyksissä. Mitä viitteitä arviointi tarjoaa järjestömme perinteisten kohderyhmien, eli päihdeperheiden, kovaosaisten tai mielenterveysongelmista kärsivien lasten ja nuorten asiassa? Vaikka välitöntä kontaktia ei saatu, on tulos yksiselitteinen; ennaltaehkäisevä työ nuorten hyvinvoinnin eteen on tehtävä varhain. On tunnistettava ja ymmärrettävä erilaisia lasten ja perheitten kasvatustodellisuuksia. Asioihin puuttumisella, tuke- 4

misella, kasvattajan resurssien hyödyntämisellä päästään eteenpäin päivittäisessä vuoropuhelussa. On tehtävä ammattirajoja ja kasvatusrooleja ylittävää yhteistyötä. Kasvatuskumppanuuskoulutusten arviointi ei ole sama kuin EPM -hankkeen arviointi. Tästä huolimatta katsaus antaa hyvän kuvan koko hankkeesta. Toiminta hyödynsi tekijöiden osaamisen ja olemassa olevat taloudelliset voimavarat. Hankkeen laajalla maantieteellisellä toteutusalueelle tehtiin se, mikä oli kasvatuskumppanuuteen keskittyen mahdollista. Ja työ jäi myös puolitiehen. Hankkeen organisaatioympäristön muuttuminen ja kuntien yhteistyön vaikeudet heijastuivat tekemiseen. Myös kysymys siitä, kuka ottaa vastuun koulutuksista jatkossa on toistaiseksi avoin. Kasvatuskumppanuuden toimintatapaa olisi hyödyllistä kehittää moniammatillisen oppilashuollon piirissä, jossa korjaavan työn työtapa liian usein unohtaa tukea tarvitsevien perheiden elämäntilanteen kunnioittamisen, kohtaamisen, kuuntelemisen ja osallistamisen. Varhemmin, keskustelevammin ja yhteisymmärryksellä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tekijät on mahdollista nostaa yhdessä tavoiteltaviksi rakennusaineiksi ongelmien sijaan. Nuorten ongelmiin voidaan saada ratkaisuja siis jo ennen niiden syntymistä. Kuopiossa 7.5.2008 Nuorten Palvelu ry:n toiminnanjohtaja Jaakko Nuotio 5

Sisällys 1. Aluksi... 7 2. Hankkeen taustaa... 7 3. Hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset... 8 4. Arvioinnin kohteet... 9 5. Arvioinnin kohderyhmä, aikataulu ja menetelmät... 12 6. Kasvatuskumppanuus... 14 7. Pitkäkestoinen Kasvatuskumppanuus pilottikoulutus... 15 7.1 Taustaa... 15 7.2 Koulutuksen teemoja... 16 7.3 Koulutuksen satoa... 16 8. Lyhytkestoinen dialoginen koulutus... 19 8.1 Taustaa... 19 8.2 Dialoginen koulutusmalli EPM hankkeessa... 19 8.3 Kokemuksia koulutuksesta... 20 9. Ohjausryhmän kokemuksia EPM -hankkeesta... 24 10. Johtopäätöksiä... 26 11. Lopuksi... 30 Lähteet... 33 LIITE 1. Kasvatuskumppanuus -pilottikoulutuksen palautekysely - Stakes... 34 LIITE 2. Kasvatuskumppanuus -pilottikoulutuksen palautekysely... 38 LIITE 3. Dialogisen koulutuksen esitietolomake... 39 LIITE 4. Dialogisen koulutuksen palautekysely... 40 LIITE 5. Arviointikysely ohjausryhmälle... 41 6

1. Aluksi Hankkeen ulkopuolinen arviointi oli tavoiteperusteista ja kohdistui hankkeen hankesuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin niiden saavuttamiseksi sekä toteutettuun kehittämistyöhön ja koulutuksiin. Arvioinnin toteutti projektikoordinaattori Minna Taipale Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socomista. Varhaiskasvatuksen ammattisanastoon on vakiintunut useita termejä, joista osa esiintyy myös käsillä olevassa arvioinnissa. Lukemisen helpottamiseksi edellä mainitut ovat lueteltuna seuraavassa: kasvatuskumppanuuskoulutus Kasku -koulutus huolen puheeksi otto koulutus Hupu koulutus varhaiskasvatussuunnitelma Vasu varhainen vuorovaikutus koulutus Vavu koulutus 2. Hankkeen taustaa Nuorten Palvelu ry:n hallinnoima EPM- varhaisen tuen toiminnalliset menetelmät hanke toteutettiin ajalla 1.7.2005 31.10.2008 toiminta-alueenaan 24 kuntaa Kaakkois- Suomessa. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socomin ja sen varhaiskasvatuksen kehittämishankkeiden kanssa. Hankkeen tarkoituksena oli lisätä varhaiskasvattajien osaamista varhaisessa puuttumisessa koulutuksen keinoin. Hankkeen rahoittaja oli Raha-automaattiyhdistys RAY ry. Lasten- ja nuorten peruspalvelut kuten päivähoito, neuvolat, koulut ja niiden oppilashuolto ovat avainasemassa edistettäessä lasten ja nuorten psykososiaalisia oloja, fyysistä terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistäessä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. EPM - hankkeen tarve nousi käytännön työtä tekevien huolesta lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista ja arjesta selviytymisestä. Kohteena hankkeessa olivat pienten lasten ja heidän perheidensä kanssa työskentelevät varhaiskasvattajat. EPM -hankkeessa kartoitettiin Kaakkois-Suomen varhaiskasvattajien koulutustaustoja ja - tarpeita toimintavuonna 2005 yhteistyössä Paapu Lapsen parhaaksi -hankkeen ja Varkki Varhaiskasvatuksen osaamisklinikan kanssa. Kartoituksen pohjalta tehtiin koulutussuun- 7

nitelma varhaisen puuttumisen näkökulmasta. Kunnat osallistuivat koulutusten suunnitteluun ja ne järjestettiin kiinteässä yhteydessä käytännön työhön. Koulutuksien avulla pyrittiin edistämään varhaisen puuttumisen ja huolen puheeksi ottamisen sekä kasvatuskumppanuuden perustaitoja osana varhaiskasvatuksen arjen työtä. 3. Hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset Hankehakemuksessa EPM hankkeen tavoitteiksi ja toimenpiteiksi niiden saavuttamiseksi oli määritelty: 1) Vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatus- ja opetustoimen työntekijöiden sekä muiden varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien o Varhaisen puuttumisen ja puheeksi ottamisen taitoja o Vanhemmuuden vahvistamisen taitoja Toimenpiteet: o Varhaisen vuorovaikutuksen -koulutus ja työnohjaus o Huolen puheeksi ottamisen koulutus o Kehittää valmiuksia havainnoida lasta ja dokumentoida toimintaa o Juurruttaa reflektiivinen työote ja kasvatuskumppanuus luontevaksi toimintamalliksi 2) Kehittää pienten lasten parissa toimivien eri ammattiryhmien yhteistyötaitoja ja moniammatillista työotetta varhaisessa puuttumisessa. Toimenpiteet: Yhteistyötaitojen ja moniammatillisuuden kehittäminen o Vuorovaikutuspainotteiset koulutustilaisuudet, joissa paikallisesti pohditaan työnjaon selkiyttämistä ja luodaan alueellisia yhteistyömalleja eri toimitahojen välille (esim. neuvola päivähoito lastensuojelu) 3) Kehittää paikallinen ja alueellinen toimintamalli yhteistyössä alan muun kehittämisen kanssa. Toimenpiteet: Toimintamallin luomiseen tarvitaan paikallista ja alueellista ryhmätyöskentelyä. 8

o Koulutuskartoituksen toteuttaminen Kaakkois-Suomen alueella toimivien muiden alan hankkeiden kanssa. Resurssit yhdistämällä kerätään asiantuntijaverkosto Kaakkois-Suomen varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön yhteyteen. Hankkeen tuloksiksi hankesuunnitelmassa oli määritelty: 1) Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden osaamisen kehittyminen huolen tunnistamisessa ja puheeksi ottovalmiuksissa o Perheiden kasvatustehtävän tukemisessa o Dokumentointikäytäntöjen selkiytyminen ja yhdenmukaistaminen 2) Poikkihallinnollisen ja moniammatillisen työotteen kehittyminen o Oman osaamisalueen vahvistaminen o Yhteisen työkielen löytäminen o Dialogisuuden ja vastavuoroisuuden saavuttaminen 3) Paikallinen ja yhteisöllinen osaamis- ja toimintamalli 4) Koulutuskartoituksen tuottaminen varhaiskasvattajien piirissä. Asiantuntijaverkoston luominen toiminta-alueelle verkostoitumalla alueellisesti Varhaiskasvatuksen osaamisklinikan (Varkki) ja Paapu hankkeen kanssa. 4. Arvioinnin kohteet Koska hanke itsessään oli lähtöisin käytännön työtä tekevien tarpeista ja huolen aiheista, valittiin myös arvioinnin kohteet palvelemaan samoja lähtökohtia. Hankearvioinnin tavoite oli tuoda esille hankkeen vaikutuksia sekä tukea koulutusten käyttöönottoa ja syntyneitä yhteistyömuotoja. Arvioinnin kohteena olivat Lappeenrannassa toteutettu Kasvatuskumppanuus pilottikoulutus (myöhemmin Kasku pilottikoulutus), Haminassa toteutettu dialoginen koulutuskokonaisuus sekä hankeorganisaatio ja yhteistyö. Edellä mainitut koulutukset valittiin arvioinnin kohteeksi, koska niiden avulla voitiin esitellä kaksi erimuotoista koulutusmallia lisätä ja vahvistaa varhaiskasvattajien ammatillista osaamista. Kahden eri kestoisen koulutuksen vertailulla pyrittiin nostamaan esille erilaisten koulutusten edut tarpeeseen ja tilanteeseen nähden. Hankeorganisaatio valittiin mukaan arviointiin, 9

koska EPM hankkeessa hankeorganisaatio perustui uudenlaiselle yhteistyölle järjestön ja sosiaalialan osaamiskeskuksen välillä. Yhteistyö yhtenä arvioinnin kohteena nosti esille verkostoitumisen merkityksen syntyneiden toimintamallien juurrutuksessa ja kuvaa hankeyhteistyön periaatetta, jonka mukaan EPM hanke toteutettiin. Lappeenrannassa järjestettiin keväällä 2007 pitkäkestoinen Kasku pilottikoulutus. Kasvatuskumppanuus koulutusmalli rakentui peruskoulutuksesta ja sitä seuraavasta työnohjauksesta. Peruskoulutus oli kahdeksan päivän mittainen ja siihen osallistuivat varhaiskasvatustehtävissä toimivat perus- ja erityistason työntekijät. Koulutuksen jälkeen toteutettiin työmenetelmäohjaus, jonka kokonaiskesto oli 15 kertaa. Työmenetelmäohjaus tarjosi mahdollisuuden syventää ammatillista orientaatiota vertaistuen avulla ja samalla tuki koulutettavan ammatillista kasvua. Menetelmäohjauksessa koulutettavien hiljainen tieto tuli näkyväksi ohjattavien jakaessa näkemyksiä ja kokemuksia. Pitkän ja aikaa vievän koulutusprosessin rinnalle rakennettiin lyhytkestoinen koulutus kasvatuskumppanuudesta. Koulutusryhmät pyrittiin pitämään mahdollisimman pieninä (max. 25 henkeä). Yhden koulutuskokonaisuuden kesto oli kolme tuntia. Koulutukset toteutettiin dialogisen menetelmän rakenteita noudattaen ja ne oli suunnattu työyhteisöille. Tavoitteena oli synnyttää osallistujien kesken ensin avoin dialogi, sitten selkeästi jakaa tietoa käsiteltävästä aiheesta ja lopuksi sulkea dialogi. Koulutustilanteen oli tarkoitus mallintaa asiakassuhteeseen rakentuvaa kumppanuusperusteista vuorovaikutusta. Tarkoituksena oli raivata tietä toimintatapojen muutokselle arjen työkäytänteissä oman osallistumiskokemuksen kautta. Hanke toteutettiin Nuorten Palvelun ja Socomin kiinteänä yhteistyönä. Edellä mainittujen lisäksi hankeorganisaatioon kuului myös ohjausryhmä, joka oli muodostettu kahden maakunnan varhaiskasvatus- ja lastensuojeluasiantuntijoista. Hankkeessa oli palkattuna yksi työntekijä projektikoordinaattori, jonka toimenkuvaan kuului mm. koulutusten suunnittelu ja toteutus sekä yhteydenpito kuntiin. Lisäksi hän vastasi tiedotuksesta Socomin ja Nuorten Palvelun välillä. EPM -hankkeen ohjausryhmän tehtävänä oli linjata hankkeen toimintaa. Ohjausryhmä antoi asiantuntemuksensa hankkeen käyttöön. Se toimi linkkinä sidosryhmiin ja edisti omalla toiminta-alueellaan (jokaisen omassa organisaatiossa) hankkeen kehittämistyön vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Ohjausryhmä kokoontui huhtikuuhun 2008 mennessä 11 kertaa. 10

Ohjausryhmään kuuluivat: o Toimialajohtaja Pauli Parviainen, Nuorten Palvelu ry o Toiminnanjohtaja Jaakko Nuotio, Nuorten Palvelu ry o Projektikoordinaattori Marjo Jauhiainen, Nuorten Palvelu Ry/ Socom Oy o Lastensuojelun seutukehittäjä Ritva Seppälä, Pohjois-Kymenlaakso o Lehtori Riitta Peni, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu o Lehtori Pirjo Vaittinen, Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulu o Toimitusjohtaja Tarja Myllärinen, Socom Oy o Kehittämispäällikkö Johanna Auranen, Varhaiskasvatuksen Kehittämisyksikkö, Socom Oy o Kehittämissuunnittelija Tiina Kirvesniemi, Varhaiskasvatuksen Kehittämisyksikkö, Socom Oy o Seutukehittäjä Päivi Kaski, Lastensuojelun Jälkihuollon Hanke, Socom Oy (2005-2006) o Kehittämissuunnittelija Sanna Romppanen, Lastensuojelun Jälkihuollon Hanke, Socom Oy (2006-2008) Vuosina 2005 ja 2006 EPM -hanke toimi yhteistyössä Varkki Varhaiskasvatuksen osaamisklinikan kanssa. Varkki oli Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Ruorin pilottihanke. Myöhemmin EPM hanke toimi yhteistyössä Kaakkois-Suomen Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Ruorin ja sen verkostojen kanssa. Ruori toimi Kaakkois-Suomen kuntien varhaiskasvatuksen tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan suunnannäyttäjänä. EPM -hanke osallistui mm. Ruorin käytännön toteutuksen suunnittelusta vastanneen Rukkaset -työryhmän toimintaan. Lisäksi EPM hanke teki yhteistyötä Socomin Paapu - Lapsen parhaaksi hankkeen kanssa. Paapu hankkeessa olivat mukana Anjalankosken, Elimäen, Iitin, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan kunnat sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kouvolan päiväkodit. Paapun tavoite oli edistää varhaisen havaitsemisen osaamista edellä mainituilla alueilla. EPM hanke teki yhteistyötä myös Socomin lastensuojelun kehittämishankkeiden sekä Lemin, Luumäen, Savitaipaleen, Suomenniemen, Taipalsaaren ja Ylämaan kuntien Yhdessä enemmän hankkeen kanssa. EPM hanke osallistui edellä mainittuihin hankkeisiin ja työryhmiin niin asiantuntijana, tiedonvälittäjänä kuin Socomin ja Nuorten Palvelun edustajana. Osallistumisen kautta EPM 11

hanke sai ensikäden tietoa varhaiskasvatuksen tilasta suoraan kentältä. Näin hanke pystyi osallistumaan alueen varhaiskasvatustyön kehittämiseen ja tukemiseen. Hanke pyrki noudattamaan hankeyhteistyön periaatetta, jonka pääpainopisteet ovat päällekkäisen kehittämisen välttäminen, hankkeiden näyttäytyminen kunnille yhtenäisenä kehittämistyönä, ns. hankeväsymyksen vähentäminen kunnissa sekä ylipäätään pyrkiä tasavertaisesti kehittämään varhaiskasvatusta koko Kaakkois-Suomen alueella. 5. Arvioinnin kohderyhmä, aikataulu ja menetelmät Arvioinnin kohderyhmäksi valittiin koulutuksiin osallistuneet varhaiskasvatuksen työntekijät, koska hankkeen päätavoite oli perustyöntekijöiden osaamisen lisääminen. Heiltä kerättiin tietoa mm. esitieto- ja palautelomakkeilla koulutusten ja arviointidialogin yhteydessä. Lisäksi kohderyhmään kuuluivat ohjausryhmän jäsenet, jotka pystyivät antamaan arviointiin näkemyksensä niin alueen ja organisaation kuin ohjausryhmän edustajina. Heidän kanssaan hankearviointia tehtiin mm. dialogisin menetelmin sekä kyselylomakkeen avulla. Arviointi toteutettiin kevään ja alkukesän aikana (neljä kuukautta) vuonna 2008. Arviointityöntekijä osallistui muutamiin koulutus yms. tapahtumiin saadakseen kattavan kuvan hankkeesta. Arviointityöntekijä aloitti perehtymällä arviointiaineistoon, joka sisälsi mm. hankedokumentteja ja opiskelijoiden koostamia palautteita koulutustilanteista. Arviointityöntekijä käytti työaikaa mm. palautekoosteiden työstämiseen. Helmikuussa arvioija osallistui Webropol koulutukseen, varhaiskasvatuksen asiantuntijaverkoston työkokoukseen sekä dialogiseen koulutukseen Haminassa. Maaliskuussa arvioija osallistui pitkäkestoisen Kasku koulutuksen koulutuspäivään Lappeenrannassa. Lisäksi hän valmisteli arviointisuunnitelmaa, koosti koulutuspalautteita sekä perehtyi arviointiaineistoon. Huhtikuun alussa arvioija esitteli arviointisuunnitelman EPM hankkeen ohjausryhmälle, joka hyväksyi sen. Lisäksi arvioija osallistui kuun alussa varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön Työrukkasen kokoukseen Kuusankoskella ja Socomin varhaiskasvatuksen kehittäjien kokoukseen Lappeenrannassa. Huhtikuun aikana arvioija kirjoitti EPM hankkeen arviointiraportin ja palautti version hankkeen edustajille. Arviointi valmistui kesäkuussa 2008. Arviointiaineistona toimivat hankkeen dokumentit, raportit, muistiot, palautteet, arviointidialogin koonti sekä kyselyt. Arviointiin liittyvät kyselyt toteutettiin Webropol ohjelmalla. 12

Lisäksi arvioinnissa hyödynnettiin Logframe -arviointimallia (myös looginen viitekehys) hankkeen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Logframe on maailmalla laajassa käytössä oleva työkalu, jota käytetään hankkeiden suunnittelussa, johtamisessa, toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Logframe -mallin avulla voidaan identifioida ja analysoida ongelmia, määritellä tavoitteita ja toimenpiteitä. Mallin avulla voidaan tarkastella onko hanke relevantti, toteutettavissa ja kestävä. Logframea voidaan käyttää hanketyötä tukevana työkaluna aina hankesuunnittelusta lopulliseen arviointiin. (http://www.health.fi/index.php?page=arv_tyokaluja&i=100186.) Mihin laajempaan tavoitteeseen hankkeella pyritään? Mikä on keskeinen tavoite, tarkoitus? Mitä tuloksia hankkeen tarkoituksen saavuttaminen edellyttää? Mitä toimenpiteitä kukin tulos edellyttää? Toiminnan Logiikka Indikaattorit Tiedonlähteet Oletukset Pitkän aikavälin hyödyt Mistä tiedetään, Mistä tiedot millä mitataan? saadaan? edunsaajille ja laajemmat edut muille ryhmille Ydinongelma: mitä hyötyä edunsaajat tulevat saamaan hankkeen kautta Palvelut, joita edunsaajille tuotetaan heidän tarpeista ja ongelmien syistä lähtien Miten hyödykkeet ja palvelut tuotetaan Mistä tiedetään, miten mitataan? Mistä tiedetään, että tulokset on saavutettu? Kuka on tehnyt mitä, missä, kuinka usein? Kuka tekee, paljonko aikaa ja muita resursseja? Mistä tiedot varmennetaan? Mistä tiedot varmennetaan? Paljonko maksaa? Mitä muuta tarvitaan laajemman tavoitteen edistämiseksi? Mitä muuta tarvitaan laajemman tavoitteen saavuttamiseksi Mitä muuta tarvitaan, että tulokset saavutetaan? Mitä vaaditaan, että hanke käynnistyy? Lähde: Manual Project Cycle Management. Integrated Approach and Logical Framework. Commission of the European Communities Evaluation Unit Methods and Instruments for Project Cycle Management. No 1 February 1993. Looginen viitekehys on eräs tapa jäsentää projektin tavoitteet ja keinot sekä niiden väliset yhteydet. Näin esim. hanke kytketään laajempaan yhteyteen yleistavoitteiden kautta. Loogisen viitekehyksen mukaan looginen hanke on kokonaisuus, jossa tietyt resurssit ovat välttämättömiä ja perusteltuja tiettyjen tehtävien toteuttamiseksi. (Keränen, 2003.) Toisin sanoen hankkeen eri tavoitteet, toimenpiteet, tuotokset, tulokset sekä toiminnan kohderyhmät ovat kaikki suhteessa toisiinsa eikä niitä näin ollen voida käsitellä yksittäisinä arvioinnin kohteina todellisten vaikutusten selvittämiseksi. 13

EPM hankkeen arviointiin valittiin tämä menetelmä, jotta hankkeen vaikutusten laajuus sekä toiminnan useat kohderyhmät saatiin selkeämmin kuvattua. Mallista poimittiin hankkeen tulosten tutkimisen kannalta oleellisimmat kysymykset, jotka seuraavassa. o Mihin laajempaan tavoitteeseen hankkeella pyrittiin? o Mitä tuloksia hankkeen tarkoituksen saavuttaminen edellytti? o Mitä toimenpiteitä kukin tulos edellytti? o Pitkän aikavälin hyödyt edunsaajille ja laajemmat edut muille ryhmille o Ydinongelma: Mitä hyötyä edunsaajat saivat hankkeen kautta? o Mistä tiedettiin, että tulokset on saavutettu? Kuka teki mitä, missä ja kuinka usein? o Mitä muuta tarvittiin laajemman tavoitteen edistämiseksi? o Mitä muuta tarvittiin, että tulokset saavutetaan? Etsimällä vastauksia arviointiaineistosta edellä esiteltyihin kysymyksiin pyrittiin nostamaan esille hankkeen tarkoituksenmukaisuus ja jatkohyödynnettävyys. Arvioinnissa esiteltiin kysymysten avulla keinot, joilla hankkeen tavoitteet (varhaiskasvatuksen perustyöntekijöiden ammatillisen osaamisen, yhteistyötaitojen ja moniammatillisen työotteen lisääminen ja kehittäminen) oli saavutettu tai, miksi ne olivat jääneet saavuttamatta. Aineistona tässä toimi pääasiassa varhaiskasvattajilta saatu koulutus- ym. palaute. Lisäksi arvioinnissa esiteltiin lyhyen ja pitkän aikavälin hyödyt sekä kuinka hyödyt näkyvät jatkossa. Kysymyksillä pyrittiin löytämään vastausta myös ohjausryhmä- sekä verkostotyöskentelyn etuihin ja kehittämisenpaikkoihin. Arvioinnin lopputuloksena pyrittiin nostamaan esille koulutusten, hanketyön sekä verkostoyhteistyön hyödyt ja kehittämisenpaikat sekä tekemään toimintaehdotuksia tulosten hyödyntämiseksi. 6. Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa varhaiskasvatushenkilöstö ja vanhemmat tietoisesti sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Kumppanuudessa vanhemmat ja työntekijät ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Lapselle läheisten aikuisten toimiva yhteistyösuhde kannattelee lapsen siirtymistä sekä elämistä kodin ja päivähoidon kasvuympäristöissä. 14

Kasvatuskumppanuus rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, dialogisuuden ja luottamuksen periaatteille. Työntekijä asettuu kuulemaan vanhemman asiaa, ajatuksia ja puhetta. Kunnioitus ilmenee työntekijän lasta, perhettä ja vanhempia arvostavina ajatuksina ja tekoina. Dialogisuus merkitsee yhteisen ymmärryksen rakentamista ja luottamuksellisen keskusteluilmapiirin luomista vanhempien ja henkilöstön välille. Kumppanuus alkaa tutustumisesta lapsen aloittaessa päivähoidon ja syvenee vanhempien ja henkilöstön päivittäisissä kohtaamisissa. Kumppanuuden ja vanhempien osallisuuden laajentamisen paikkoja ovat vanhempien ja henkilöstön lapsikohtaiset Vasu keskustelut ja vanhempien keskinäistä vertaisuutta synnyttävät vanhempainillat. Henkilöstön erityisenä haasteena on luoda kumppanuuden ilmapiiri tilanteissa, jossa lapsella havaitaan tuen tarve. Kasvatuskumppanuus on perheiden ja päivähoidon välistä kasvatusyhteistyötä linjaava käsite, joka on kirjattu valtakunnallisiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. (http://varttua.stakes.fi/fi/sisallot/kasvatuskumppanuus/index.htm.) 7. Pitkäkestoinen Kasvatuskumppanuus pilottikoulutus 7.1 Taustaa Kasvatuskumppanuus koulutuksen tavoitteena oli antaa valmiuksia kasvatuskumppanuuden käynnistämiseen ja ylläpitämiseen lapsen päivähoitopolun eri vaiheissa ja tilanteissa niin, että vanhempien oman lapsensa tuntemus ja varhaiskasvattajien asiantuntemus yhdistyvät. Koulutuksen tarkoitus oli lisätä kasvattajien valmiutta pohtia, tiedostaa ja kyseenalaistaa oman toimintansa lähtökohtia sekä vaikutuksia suhteessa lapseen, vanhempiin ja perheisiin. Hankkeen aikana järjestettiin yksi pitkäkestoinen Kasku koulutusprosessi kokonaisuudessaan. Tämä ns. Kasku -pilottikoulutus järjestettiin Lappeenrannassa keväällä 2007. Koulutuksen suunnittelivat ja toteuttivat EPM hankkeen projektikoordinaattori Marjo Jauhiainen kouluttajaparinaan lastentarhanopettaja Heli Puhakainen Lappeenrannan kaupungin päivähoidosta. Koulutus pohjautuu Stakesin Kasvatuskumppanuus - peruskoulutusmanuaaliin. Kurssi suunniteltiin mahdollisimman vuorovaikutteiseksi ja käytännönläheiseksi. Koulutus tapahtui ryhmässä ja ryhmäprosessi oli olennainen osa koulu- 15

tusta. Koulutusryhmä loi jo sinällään tilanteen, joka mukaili kasvatusyhteistyötilanteita vanhempien kanssa ja työyhteisössä. Oppiminen syntyi osanottajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Kouluttajien tehtävä oli huolehtia tasa-arvoisesta vuorovaikutuksesta sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukselliseen yhteistyöhön perustuvasta neuvotteluja keskustelukulttuurista. Kouluttajien oma toiminta oli siten itsessään osa kurssin sisältöä ja toiminnan kautta havainnollistettiin kasvatuskumppanuuden toteuttamista varhaiskasvatusympäristöissä. Koulutuksen perustan muodosti se suhde, joka syntyi osallistujien keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksessa kouluttajien kanssa. 7.2 Koulutuksen teemoja o Kasvattajan omien, lapsuuteen, vanhemmuuteen ja ammatillisuuteen liittyvien uskomusten, arvojen ja asenteiden tunnistamista ja tiedostamista osana kasvatusvuorovaikutusta o Kasvatuskumppanuuden keskeiset periaatteet: kuuleminen, kunnioittava kohtaaminen, luottamuksen rakentaminen ja dialogisuuden merkitys perheiden ja päivähoidon välisessä yhteistyössä o Perheen ja lapsen valmisteleminen ja tukeminen päivähoidon aloitus-, siirtymä- ja muutostilanteissa lapsen ero- ja liittymiskokemuksia vahvistavalla tavalla o Lapsen eri elämänpiirien yhteen soinnuttaminen päivähoidon ja kodin kasvuympäristöissä o Kasvattajan ja lapsen/ lapsiryhmän välisen suhteen merkityksen ymmärtäminen 7.3 Koulutuksen satoa Kahdeksan seminaaripäivän jälkeen 12 koulutettavaa arvioi koulutusta Stakesin kirjallisella palautelomakkeella (LIITE 1). Projektikoordinaattori koosti saaduista palautteista arviointiraportin, jota on käytetty aineistona kyseisen koulutuksen arvioinnissa. Koulutettavat kokivat pääsääntöisesti tulleensa kuulluksi ja koulutusryhmässä oli vallinnut kunnioittava ilmapiiri kunkin ammattitaitoa sekä persoonaa kohtaan. Muutoin ilmapiiriä kuvattiin avoimeksi, luottamukselliseksi ja turvalliseksi. Koulutus lisäsi koulutettavien oman työn arvostusta ja 16

sitä pidettiin hyödyllisenä sekä rohkaisevana. Myös tietämyksen kasvatuskumppanuudesta koettiin lisääntyneen. Koulutuksen mieleenpainuvimmiksi harjoituksiksi mainittiin mm. kuulemisen taidon harjoittelu, kotikäynti- ja lapsen tilanteen tutkiminen rooliharjoitukset sekä käydyt keskustelut yleensä. Tärkeimmiksi koulutuksessa syntyneiksi oivalluksiksi koulutettavat listasivat kuuntelemisen taidon merkityksen, vanhempien kunnioituksen merkityksen sekä omiin kykyihin luottamisen tärkeyden. Lisäksi esiin nostettiin keskeneräisyyden sietäminen, kysymysten asettelun merkitys sekä oman persoonan käyttö työkaluna. Myös normaaliuden periaate koettiin tärkeäksi eli jokainen lapsi on normaali ei lähdetä heti etsimään lapsesta ongelmakäytöstä tms. Vastaajat kokivat tarvitsevansa tukea etenkin arkojen ja vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa vanhempien kanssa. Henkilökohtaisiksi kehittämisen paikoiksi listattiin kuuntelun, kyseenalaistamisen ja malttamisen taidot. Koulutuksen sisältöön, käytännön järjestelyihin ja koulutusmateriaaliin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Kouluttajia pidettiin innostavina, he antoivat tilaa osallistujien mielipiteille ja ajatuksille. Koulutuksen huonoiksi puoliksi mainittiin ajan loppuminen kesken joissain tilanteissa ja muutamat liian raskaat koulutuspäivät/ -kokonaisuudet. Myös tunnelmien kysely koettiin paikoittain ahdistavana, koska ajatukset ja opitut asiat eivät olleet vielä jäsentyneet. Koulutuksen parhaina puolina pidettiin mm. avoimia keskusteluja, pohdintaa sekä rauhallista ilmapiiriä. Osallistujat arvostivat myös sitä, että omille ajatuksille annettiin tilaa. Lisäksi esiin nostettiin rooliharjoitukset, erilaisten mielipiteiden arvostus, ihmiset, oman ajatusprosessin herääminen, uusi työote sekä hyvät kirjavinkit. Kasvatuskumppanuuskoulutuksen kehittämisehdotuksina mainittiin mm. käytännön kokemusten jakaminen, parempi ajankäytön suunnittelu ja säätely sekä syventävä jatkokoulutus. Lisäksi toivottiin, että tieto koulutukseen pääsystä tulisi aiemmin ja, että koulutuksesta tehtäisiin jonkinlainen pieni esite tiedon levittämiseksi. Huhtikuussa 2008 koulutukseen kuuluvan työmenetelmäohjauksen lopussa pidettiin Kasvatuskumppanuus pilottikoulutuksen arviointidialogi, johon osallistui 11 koulutettua sekä heidän esimiehiään. Dialogin vetivät verkostodialogit Merja Purjo ja Paula Melartin. Tilaisuudessa koulutetut jaettiin kahteen ryhmään, jotka pohtivat ja keskustelivat dialogien antamista aiheista. Lopuksi yleisöllä oli mahdollisuus esittää ryhmälle kysymyksiä ja kommentteja. Arviointidialogin tueksi osallistujille tehtiin myös palautekysely Webropol - 17

ohjelmalla (LIITE 2), johon vastasi neljä koulutettua. Dialogissa koulutettavat nostivat esille mm. seuraavia asioita. He kokivat saaneensa lisää varmuutta työhönsä, etenkin vanhempien kohtaamiseen. He kokivat myös saaneensa vahvistusta siihen, ettei aina tarvitse olla vastauksia valmiina on lupa miettiä rauhassa. He saivat koulutuksesta myös konkreettisia työkaluja, kuten alkukeskustelulomakkeen ja ohjeistuksen kotikäynteihin. Koulutus oli opettanut arvostamaan enemmän moniammatillista työyhteisöä. Jatkossa osallistujat aikovat hyödyntää erityisosaajia mm. erityislastentarhanopettajaa enemmän. Koulutus oli myös auttanut oman toimenkuvan rajaamisessa ei tarvitse toimia esim. avioliittoneuvojana. Lisäksi monet osallistuneet kertoivat kuuntelevansa nyt enemmän vanhempien mielipiteitä. Muutoinkin vanhempien rooli lasten todellisina asiantuntijoina avautui osallistujille uudella tavalla. Osallistujat kokivat tärkeänä myös sen, että asioihin/ teemoihin voitiin palata uudelleen. Asioiden uudelleen käsittely mallinsi arkielämän tilanteita, jotka vaativat keskeneräisyyden sietokykyä. Myöskään käytännön tilanteissa asiat ja ongelmat eivät ratkea kerralla, vaan niihin joudutaan palaamaan usein toistamiseen. Ongelmakohtina nostettiin esille uuden työtavan juurruttaminen työyhteisöön sekä itsensä täydellinen likoon laittaminen. Kasvatuskumppanuus koettiin hankalaksi asiaksi avata niin vanhemmille kuin työtovereille. Lisäksi koulutukseen osallistuminen vaatii koko työyhteisöltä joustamista, mikä nykyisillä henkilöstöresursseilla koettiin melko suureksi ongelmaksi. Kysymykseen näkevätkö osallistujat lapsen nyt eri tavalla monet vastasivat, että rooli lapsen edun valvojana vahvistui. Kouluttajat arvioivat koulutuskokonaisuuden onnistuneeksi. Kehittämisen paikkoja löydettiin pääasiassa käytännön järjestelyistä. Tärkeäksi koettiin sekä tarpeeksi pitkä suunnitteluaika että reflektointikeskustelut koulutuspäivien välillä. Haasteelliseksi kouluttajat kokivat ryhmän monimuotoisuuden koulutettavien koulutustaustat ja tietopohja vaihtelivat. Muun muassa kouluttajien reflektointikeskustelujen avulla koulutusta pyrittiin muokkaamaan osanottajien tarpeita vastaavaksi. Lisäksi kouluttajat pyrkivät hahmottamaan osallistujien asenteita kumppanuusperusteista työotetta kohtaan ja pyrkivät mataloittamaan kynnystä toimia kasvatuskumppanuuden toimintamallin mukaisesti. Kouluttajat jäivät pohtimaan, kuinka koulutus näkyy todellisen kohderyhmän eli lasten ja vanhempien elämässä. 18

8. Lyhytkestoinen dialoginen koulutus 8.1 Taustaa EPM -hankkeen tavoitteena oli kehittää perustyötä tekevien varhaiskasvattajien osaamista kumppanuusperusteisessa työotteessa asiakassuhteissa. Kuten aiemmin mainittiin, suunniteltiin pitkäkestoisen koulutuksen rinnalle termejä ja käsitteitä avaava lyhytkestoinen dialoginen koulutus. Varhaiskasvattajille suunnatuissa, vuorovaikutteisissa koulutuksissa pyrittiin ottamaan huomioon koulutettavien työkokemus, joka aktivoitiin yhteiskeskustelujen avulla. Tarkoituksena oli avata tilaa pitkän työuran tehneiden ammattilaisten hiljaisen tiedon siirtämiselle koulutettavien käyttöön. Koulutus tapahtui näin kiinteässä yhteydessä käytännön työhön ja työn kontekstiin dialogisia keinoja hyödyntäen. Dialogista koulutusmallia suunniteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon aiempien koulutusten, mm. eripituisten luentojen ja menetelmällisten koulutusten tuottama tieto. Aiempiin koulutuksiin osallistuneet nostivat esille keskustelun ja yhteisen pohdinnan merkityksen oppimiselle. Koulutuksiin toivottiin selkeitä osioita, joissa voi pysähtyä pohtimaan omaa toimintaa sekä oman työyhteisön toimintatapoja kiireettömästi. Muun muassa tästä syystä koulutukset suunnattiin työyhteisölle. Koulutukset toimivat työyhteisön yhteisen keskustelun avaajana. Tavoitteena oli auttaa työyhteisöjä kirkastamaan toimivia käytäntöjä sekä vaalimaan niitä ja toisaalta auttaa myös tunnistamaan kehityksen tiellä olevia esteitä. 8.2 Dialoginen koulutusmalli EPM hankkeessa Koulutustilanteessa kouluttaja rajasi ja ohjasi tilannetta sekä teeman käsittelyä motivoiden samalla osallistujia osallistumaan keskusteluun. Kouluttaja loi tilaa yhteiselle pohdinnalle sekä motivoi osallistujia jakamaan ryhmän kanssa omia käsityksiä, uskomuksia ja tulkintoja käsiteltävistä aiheista. Tärkeää on osallistujien oman ajattelun herättäminen ja osallistujien tuottamien ajatusten yhteinen jakaminen. Tavoitteena on tehdä osallistujat osalliseksi yhdessä toteutettavassa koulutustilanteessa ja samalla mallintaa kumppanuusperusteista työotetta osallistujien kuulluksi tulemisen kokemuksena. Osallistujat kokevat parhaimmillaan luottamusta itseensä ja toisiinsa. Kuulluksi tulemisen kokemuksen kautta myös luot- 19

tamus osallistujien keskinäiseen vuorovaikutukseen kasvaa. Samalla osallistujien monipuolinen, erilainen käytännöntietous saatetaan avoimeen vuoropuheluun. Osallistujia motivoitiin reflektoimaan henkilökohtaisia kokemuksiaan käsiteltävistä teemoista. Samalla osallistujat tunnistavat pulmatilanteita ja mahdollisesti myös kritisoivat vallitsevia työkäytäntöjä. Prosessin avulla koulutettavia pyrittiin herättämään miettimään seuraavia kysymyksiä: o Mitä tämä vaatii meiltä yhdessä? o Pitäisikö meidän tehdä jotain toisin? o Voisimmeko työyhteisönä toimia toisin? o Mitä voimme saavuttaa tekemällä toisin? Kouluttamisen tavoitteena ei tässä kohtaa ole osallistujien yhteinen näkemys käsiteltävästä aiheesta, vaan vastavuoroinen, luova ja innovatiivinen keskusteluyhteys, dialogi. Osallistujat tulivat tietoiseksi erilaisista näkökulmista, joita käsiteltävä teema sisältää. Lopuksi kouluttaja vetää yhteen osallistujien tuottaman tiedon ja koulutuksessa käydyt keskustelut kytketään teoriatietoon. Koulutusmallilla tähdätään siihen, että osallistujien pedagoginen ajattelu tulee tietoiseksi ja perustelluksi toimintatavaksi käytännössä. 8.3 Kokemuksia koulutuksesta Ajatus lyhytkestoisille koulutuksille oli lähtöisin Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Ruorin Lapsen ääni työryhmästä. Koulutukset suunniteltiin yhdessä kunnan edustajien kanssa ja toteutettiin kaikilla kaupungin päivähoitoalueilla (keskusta, eteläinen, itäinen, läntinen, pohjoinen). Koulutuksiin osallistui 137 työntekijää, joilta kerättiin kokemuksia ja näkemyksiä kasvatuskumppanuudesta sekä ennen että jälkeen koulutuksen. Ennen koulutuksen alkua lähetettiin osallistujille ennakkokyselyt (LIITE 3) alue-esimiesten koordinoimana ja kyselyt palautettiin koulutustilaisuuden alussa. Kyselyyn vastasi 101 työntekijää. Ennakkokyselyssä koulutettavat kuvailivat kasvatuskumppanuutta kodin ja päivähoidon yhteistyöksi, jossa vanhemmat ja henkilökunta toimivat yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessin tukemiseksi. Tarvittaessa mukaan otetaan erityisosaajia, kuten erityislastentarhanopettaja ja perheneuvolan edustaja. Päivähoidon henki- 20

löstö kuuntelee lasta ja vanhempia lasta koskevissa asioissa. Kasvatuskumppanuutta kuvailtiin myös vuorovaikutukseksi niin päivähoidon sisällä kuin ulospäin päivähoidosta. Tärkeinä kasvatuskumppanuuden piirteinä nostettiin esille sitoutuminen, avoimuus, kunnioitus ja luottamus. Päivähoidon henkilöstön tehtäviä kasvatuskumppanuudessa ovat mm. vanhempien tukeminen kasvatuksessa, kuunteleminen, erilaisten arvomaailmojen hyväksyminen sekä myös vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen. Vastaajien mielestä kasvatuskumppanuus antaa vanhemmille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa päivähoidon toimintaan ja suunnitteluun. Sitä, miten kasvatuskumppanuus näkyy arjen tilanteissa, kuvailtiin mm. seuraavasti. Päivittäin vaihdetaan kuulumiset vanhempien kanssa lasta tuotaessa ja haettaessa. Lisäksi järjestetään yhteisiä tapahtumia, juhlia ja retkiä. Käytössä on myös viestivihkot, joissa tieto kulkee kodin ja päivähoidon välillä. Joissakin päiväkodeissa kirjoitetaan päivittäin ns. päivälappu, jossa kerrotaan lapsen päivän tapahtumista. Lisäksi käytössä ovat vanhempainvartit ja illat sekä kasvatuskeskustelut, joissa on mahdollisuus syvällisempään keskusteluun ja yhteisten pelisääntöjen sopimiseen. Kasvatuskumppanuuteen tiiviisti liittyvät henkilö- ja aluekohtaiset Vasut ovat tulossa osaksi päivähoidon arkipäivää. Vanhemmille tehdään myös mielipidekyselyitä ja pyydetään palautetta. Kasvatuskumppanuus näkyy myös päivähoitoyksiköiden sisäisenä vuorovaikutuksena. Useimmat lapset vanhempineen käyvät lisäksi tutustumassa uuteen hoitopaikkaan ennakkoon. Osalla päivähoidoista on käytössä myös tutustumiskäynnit eli päivähoidon työntekijä vierailee lapsen kotona ennen päivähoidon aloittamista. Tarvittaessa yhteistyöhön osallistuvat eri asiantuntijat, kuten puheterapeutti. Toisaalta todettiin, etteivät kaikki vanhemmat ole halukkaita kasvatuskumppanuuteen, jolloin sitä on mahdotonta toteuttaa. Haasteita tuottavat myös mm. kieliongelmat. Lisäksi henkilöstön sisältä löytyy eriäviä mielipiteitä kasvatuskumppanuudesta, mikä vaikuttaa osaltaan kumppanuusajattelun toteutumiseen. Myös liian vähäiset henkilöstö- ja aikaresurssit vaikuttavat suoraan kasvatuskumppanuuteen ja sen toteutumiseen. Kysyttäessä kasvatuskumppanuuden näkymisestä työyhteisön Vasussa osallistujien vastaukset vaihtelivat jonkin verran. Monissa yksiköissä ei vielä ole Vasua tai se on työn alla. Ne vastanneet, joilla Vasu oli valmisteilla tai käytössä kokivat kasvatuskumppanuuden tärkeäksi osaksi Vasua ja kasvatuskumppanuus näkyy siten, että vanhempien ja lasten mielipiteitä on kuunneltu Vasua suunniteltaessa (kyselyt, vanhempien toimikunta, vanhempainillat). Kasvatuskumppanuuden näkymistä kuvattiin käytännön tasolla, Vasuun sisälty- 21

vät mm. vanhempainillat ja vartit sekä hoitajan tutustumiskäynti lapsen kotona. Toisaalta useat vastanneet näkivät Vasun tekemisen yksikön sisäisenä asiana tai olivat lainanneet vastaukseensa esiopetussuunnitelmaa, mikä kertoo kasvatuskumppanuuden selkiytymättömästä asemasta päivähoidossa sekä siitä, etteivät osallistujat täysin ymmärtäneet kasvatuskumppanuus- tai varhaiskasvatussuunnitelma käsitteitä. Koulutukseen osallistuvat odottivat koulutukselta mm. uusia ideoita ja käytännön vinkkejä, vahvistusta omaan työhön sekä lisää tietoa ja taitoa arjen työhön. Lisäksi toivottiin neuvoja Vasun tekemiseen ja vanhempien sitouttamiseen sekä kokemusten vaihtoa ja apua vuorovaikutustilanteisiin. Vastanneista isolla osalla ei ollut minkäänlaisia odotuksia koulutuksen suhteen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kasvatuskumppanuus on vielä monille uusi ja tuntematon käsite. Koulutuksen jälkeen koulutetuilta kerättiin palautetta palautelomakkeilla (LIITE 4) samoin alue-esimiesten koordinoimana. Kyselyyn vastasi 49 koulutettua. Kerätyssä palautteessa osallistujat arvioivat koulutusta seuraavasti. Kysyttäessä, kuinka koulutus muutti käsitystä kasvatuskumppanuudesta, monet vastasivat sen vahvistaneen olemassa olevia käsityksiä eli ei varsinaisesti muuttaneen mitään. Yllättävän monet olivat kuitenkin vastanneet Ei mitenkään tai jättäneet kokonaan vastaamatta. Monissa vastauksissa korostui vanhempien rooli lapsen todellisina asiantuntijoina. Koulutus oli antanut uutta näkökulmaa vanhempien sitouttamiseen. Jotkut vastaajista olivat toimineet kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti tietämättään. Myös dokumentoinnin tärkeys ja vanhempien osallistuminen lapsen toiminnan dokumentointiin nostettiin esille osana kasvatuskumppanuutta. Monille osallistujille varhaiskasvatussuunnitelman merkitys oli kirkastunut koulutuksen myötä. Samoin kasvatuskumppanuuden osuus osana Vasua oli selkiytynyt. Vastaajat kokivat saaneensa vinkkejä Vasun käytännöntoteutukseen sekä neuvoja vanhempien mukaan ottamiseen. Myös lasten yksilöllisyyden huomioiminen sekä päivähoidon, esiopetuksen ja alakoulun välisen jatkumon merkitys nostettiin esille. Lisäksi tärkeänä osana Vasua pidettiin hoitosuhteen aloitusta. Osa vastanneista kirjoitti saaneensa uusia vinkkejä kasvunkansioihin, jotka ovat eräs versio henkilökohtaisesta Vasusta. Muutama osallistuja oli vastannut Vasun olevan valmis, joten mitään uutta he eivät koulutuksesta kokeneet saa- 22

neensa sitä ajatellen. Eräs vastaaja oli myös todennut, ettei Vasu kosketa hänen sen hetkistä työtään. Kysyttäessä, kuinka tai missä koulutuksen antia voi hyödyntää, osallistujat mainitsivat Vasujen tekemisen, vanhempien kanssa toimimisen, erilaiset vuorovaikutustilanteet, työyhteisön keskustelut, voimavarojen ja ajan jakamisen sekä oleelliseen keskittymisen. Useissa vastauksissa mainittiin myös kasvatuskumppanuuden toiminta-ajatuksen vahvistaminen työyhteisössä. Lisäksi vastauksissa nostettiin esille oman elämänpolun tarkastelu suhteessa ammatillisuuteen. Koulutusta pidettiin keskustelun avaajana. Vastaajat kokivat saaneensa monia hyviä ajatuksia, joita aikovat käydä läpi työyhteisönsä kanssa. Muutamat vastaajat olivat jättäneet vastaamatta tähän kysymykseen tai vastanneet toimivansa jo koulutuksen esittämällä tavalla, joten eivät saaneet koulutuksesta mitään hyödynnettävää. Koulutuksen parhaana antina pidettiin keskusteluja, kirjallisuusvinkkejä, muiden kokemusten kuulemista sekä uusia näkökantoja. Monet vastasivat saaneensa vahvistusta omalle ammattitaidolle ja työnteolle. Monille koulutus oli avannut varhaiskasvatuksen termejä ja tuonut ne osaksi arjen työtä. Osa vastaajista piti ryhmäkokoa liian suurena ja keskusteluille toivottiin enemmän aikaa. Osallistujia jäi mietityttämään ajankäyttö, vanhempien innostaminen sekä tiedonkulku vanhemmille saavatko he tarpeeksi tietoa esimerkiksi Vasusta? Pohdintaa herätti myös kaiken kuullun toteuttaminen käytännössä sekä se, ettei ketään voi pakottaa kasvatuskumppanuuteen ei työtovereita eikä vanhempia. Osa vastaajista jäi miettimään koulutuksen kohdennusta, perhepäivähoitajat ja lastentarhanopettajat samassa tilaisuudessa. Myös kasvatuskumppanuuden jatkumo herätti kysymyksiä, koska nykyisin työntekijät vaihtuvat niin tiheästi. Koulutuksen sisältöön oli palattu kahvipöytäkeskusteluissa moneen otteeseen. Osa koulutukseen osallistuneista on osallistunut myös Vavu- ja Hupu koulutuksiin. Myös niissä kasvatuskumppanuus oli ollut vahvasti esillä, joskin hieman eri näkökulmista. Osallistuneet kokivat koulutusten tukevan toisiaan, vaikkakin korostivat tärkeimmäksi oppimispaikaksi käytännön työkenttää. Lisää koulutusta kaivattiin liittyen Vasuun, kasvunkansioihin, ajankäytön suunnitteluun ja vanhempien sitouttamiseen. Myös varhaiskasvatuksen termistön kääntämiseksi käytännön kielelle toivottiin jatkossa koulutusta. Lisäksi toivottiin työnohjausta, jossa työyhteisö voisi seurata ja arvioida kasvatuskumppanuuden kehitty- 23

mistä sekä Vavu- ja Hupu koulutuksia. Osa vastaajista toivoi vähemmän koulutuksia, jotta voisi keskittyä pääasiaan eli työn tekemiseen. 9. Ohjausryhmän kokemuksia EPM -hankkeesta Ohjausryhmän jäsenet vastasivat Webropol ohjelmalla toteutettuun arviointikyselyyn (Liite 5), jossa he kommentoivat ja arvioivat mm. hankkeen tavoitteita ja niiden toteutumista sekä tulevaisuuden näkymiä hankkeessa kehitettyjen toimintamallien kannalta. Kyselyyn vastasi kahdeksan jäsentä. Lisäksi ohjausryhmälle järjestettiin arviointidialogi, jossa käytiin läpi hanketta kahden ulkopuolisen arvioijan avulla. Seuraavassa esitellään ohjausryhmän näkemyksiä EPM -hankkeesta. Hankemuotoinen kehittämistyö nähdään haastavana työmuotona, mutta hyvänä keinona tuoda uusia työkäytäntöjä kentälle. Hanketyölle asetetaan suuremmat innovatiivisuuden ja ongelmaratkaisun vaatimukset kuin perustoiminnalle. Hankkeet nähtiin mahdollisuutena kokeilla uusia asioita ja siksi niihin tulisi suunnata enemmän resursseja. Esille nostettiin myös hankkeiden moniammatilliset toimijakentät, joista syntyy uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Usean ohjausryhmän jäsenen mielestä ongelmaksi muodostuu kuitenkin käytäntöjen vakiinnuttaminen, koska hankkeet ovat siihen ajallisesti liian lyhyitä. Pohdintaa herätti mm. vastuukysymys kuka varmistaa toiminnan jatkumisen hankkeen päättymisen jälkeen? Myös koulutusprosessien omistajuus hankkeen päätyttyä mietitytti. Lisäksi yhteistyötahojen sitouttaminen hankkeeseen koettiin erityisen vaikeaksi. Yleinen mielipide oli, että hanketyö ja perustyö tulisi liittää vielä tiiviimmin yhteen ja työn rakenteita sekä johtamiskäytäntöjä tulisi muokata kehittämistyölle otollisemmiksi. Kehittämistyön vaikuttavuus perustuu kuitenkin loppujen lopuksi sen kytkeytymiseen perustoimintaan. Hankkeet koettiin ns. lähtölaukaukseksi pitkäjänteisempään kehittämiseen. Hanketyön yhtenä positiivisena piirteenä nähtiin lisäksi arviointi, jonka kautta aikaansaannokset tulevat hyvin esille. Todettiin kuitenkin, että myös epäonnistumiset tulee nostaa arvioinnissa esille, jotta niistä opittaisiin. Ohjausryhmä määritteli EPM hankkeen tärkeimmiksi tavoitteiksi varhaiskasvatuksen perustyöntekijöiden osaamisen lisäämisen ja paikallisen, verkostomaisen kehittämisrakenteen luomisen sekä uusien työmenetelmien ja tapojen juurruttamisen varhaiskasvatuksen kentälle. Lisäksi hankkeella pyrittiin tekemään varhaiskasvatusta näkyväksi ja arvoste- 24

tummaksi. Oheistavoitteena oli eri toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen. Tavoitteiden koettiin myös osin muuttuneen hankkeen aikana. Alun perheiden syrjäytymisen, päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien ehkäisy muuttui hankkeen aikana varhaiskasvattajien koulutukseen. Tavoitteiden saavuttamista vaikeutti ohjausryhmäläisten mielestä mm. se, ettei hankkeessa ollut kuntarahaa, minkä seurauksena kuntien sitoutuminen oli hyvin eritasoista. Myös se, että hanke haki melko pitkään lopullista toimintamuotoa, hankaloitti hanketyötä. Lisäksi hankkeen toiminta-alue nähtiin suurena verrattuna työntekijäresursseihin. Varhaiskasvatuksen yhteydessä käytetyt lukuisat lyhenteet koettiin myös melko hankaliksi ja niiden pelättiin vievän huomion pääasialta. Yhteistyön varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön kanssa koettiin jossain määrin vähentäneen ylisektorista toimintaa, esimerkiksi lastensuojelun näkökulma jäi melko suppeaksi. Toisaalta yhteistyö kehittämisyksikön kanssa on mahdollistanut pienempien kuntien mukana olon. Tavoitteiden saavuttamista helpottivat laajat osaajaverkostot, hankkeen taloudellinen vakaus, hankkeiden välinen yhteistyö, osaava hanketyöntekijä sekä Socomin ja Nuorten Palvelun yhteistyö. Ohjausryhmän mielestä hankkeen tavoitteet saavutettiin pääosin hyvin. Varhaiskasvattajien moniammatillisuuden ei kuitenkaan koettu kehittyneen suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteiden saavuttamisen ja hankkeen kokonaisvaikuttavuuden arviointi nähtiin positiivisesta vaikutelmasta huolimatta hankalana. Muun muassa kysymyksiin onko päivähoitohenkilökunnan osaaminen lisääntynyt ja kuinka se näkyy esimerkiksi lasten vanhemmille, on melko mahdotonta saada vastausta näin pian. Vaatii pidemmän ajan, jotta edellä mainittuihin kysymyksiin saadaan todellisia vastauksia. Erään ohjausryhmän jäsenen vastaus kiteyttää kuitenkin hyvin hankkeen tulosten arvioinnin. Mielestäni kyllä maailma, puhumattakaan Etelä-Karjalasta tai Kymenlaaksosta, ei tullut vielä valmiiksi. Hyvän hankkeen yksi tulos voi olla myös sen osoittama tulevan tekemisen paikka, tapa tai alue. Ohjausryhmän toimintaan oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Ohjausryhmä otti kantaa hankkeen kulkuun ja toimintalinjoihin. Hankkeen toiminnassa pyrittiin hyödyntämään ohjausryhmäläisten vankkaa kokemusta. Toisaalta ohjausryhmälle esitettiin valmiita linjauksia, joiden suunnitteluun olisi haluttu vaikuttaa enemmän. Toimintalinjojen muuttaminen hankkeen aikana tuli myös joillekin jäsenille yllätyksenä. Ohjausryhmän jäsenet kokivat pääsääntöisesti saaneensa tarpeeksi tietoa hankkeen etenemisestä. Hankkeen aikana koettiin myös syntyneen uusia yhteistyömuotoja. Etenkin Socomin ja Nuorten Palvelun välinen, tiivis yhteistyö koettiin toimivaksi. 25

Kysyttäessä merkittävintä oivallusta, joka hankkeen aikana on syntynyt, ohjausryhmän jäsenet vastasivat mm. miten paljon vaatii muutosta asenteissa, jotta pystytään puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen elämänlaadun turvaamiseksi. Lisäksi hankkeen aikana havaittiin yhteistyön merkitys pienien kehittämishankkeiden yhteen kokoaminen tekee työn näkyväksi ja vaikuttavuus maksimoituu. Vastaajat korostivat myös kasvattajien välisen yhteistyön tärkeyttä ja sitä, että yhteistyön tulisi jatkua katkeamattomana päivähoidosta alakouluun. Ikävimpänä havaintona pidettiin sitä, kuinka nopeasti järjestelmä voi pahimmillaan tasapäistää. Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä ohjausryhmäläiset toivoivat hankkeessa kehitettyjen koulutusmallien jäävän elämään hankkeen jälkeen osana alueen varhaiskasvatuskenttää. Uskottiin myös, että kouluttajien hyödyntäminen organisaatioiden sisällä lisääntyy ja kasvatuskumppanuuden malli juurtuu pysyväksi osaksi perustyötä. Lisäksi toivottiin, että seudulliset kehittämisryhmät sekä asiantuntijuuden ja varhaiskasvatuksen profiilin nostaminen jäävät elämään hankkeen päätyttyä. 10. Johtopäätöksiä Kuten aiemmin mainittiin EPM hankkeen tarve oli noussut käytännön työtä tekevien vahaiskasvatuksen perustyöntekijöiden huolesta lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Vastaukseksi huoleen pyrittiin EPM hankkeessa löytämään ratkaisua koulutuksesta sekä tiedon ja osaamisen lisäämisestä. Tavoitteena oli antaa perustyöntekijöille työkaluja perustyön tekemiseen ja ongelmien kohtaamiseen päivähoidon arjessa. Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan varhaiskasvattajien varhaisen puuttumisen ja puheeksi ottamisen taitoja sekä kehittämään eri ammattiryhmien yhteistyötaitoja ja moniammatillista työotetta varhaisessa puuttumisessa. Hankkeen alussa muiden Kaakkois-Suomen alueen varhaiskasvatushankkeiden kanssa yhteistyössä toteutettu koulutustarveselvitys toi esiin vastaajien tarpeet koulutuksen muodoista ja sisällöistä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan reilut 1600 alueen varhaiskasvattajaa. Toivotuimpia koulutusaiheita olivat lapsen käyttäytyminen ja toiminta, jotka tukevat varhaisen havainnoinnin kehittymistä. Myös tarve saada koulutusta vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä kertoi henkilöstön valmiudesta muuttaa perinteisiä yhteistyötapojaan kasvatuskumppanuuden suuntaan. Työ varhaiskasvatuksen parissa on muuttunut haasteellisemmaksi ja laaja-alaisemmaksi, mikä näkyi myös selvityksen tulok- 26