Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava. Turvetuotanto. Kaavaselostus. Teemme muutosta yhdessä

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Turvetuotanto Kaavaselostus Teemme muutosta yhdessä

Pirkanmaan liitto 2013 ISBN 978-951-590-292-4 Kansikuvat Vapo Oy Kuvat Vapo Oy, Pirkanmaan liitto Pohjakartat Maanmittauslaitos Taitto Eila Uimonen Painos 120 kpl Paino Kopijyvä Oy, Tampere

Sisällys 1 Johdanto 5 2 Suunnittelun lähtökohdat 6 2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki 6 2.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 7 2.3 Valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia 7 2.4 Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi 8 2.5 Pirkanmaa 2025 Pirkanmaan maakuntasuunnitelma 8 2.6 Pirkanmaan 1. maakuntakaava 8 2.7 Pirkanmaan energiaohjelma 9 2.8 Pirkanmaan turvevarat 10 2.9 Turvetuotanto Pirkanmaalla 13 2.10 Turpeen kysyntä 13 2.11 Pirkanmaan suoluonto 13 2.12 Pirkanmaan vesistöt 14 3 Tavoitteet 17 4 Suunnitteluvaiheet, osallistuminen ja vuorovaikutus 18 4.1 Suunnitteluprosessi 18 4.2 Aloitusvaihe 18 4.2.1 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 18 4.3 Valmistelu-/ luonnosvaihe 20 4.3.1 Luonnoksen valmistelu 20 4.3.2 Luonnoksen sisältö 22 4.4 Ehdotusvaihe 22 4.4.1 Kaavaluonnoksesta saatu palaute ja sen huomioon ottaminen 22 4.4.2 Selvitysten huomioon ottaminen 23 4.4.3 Kaavaehdotuksen sisältö 23 4.5 Hyväksymisvaihe 24 4.5.1 Kaavaehdotuksesta saatu palaute ja sen huomioon ottaminen 24 4.5.2 Kaavan viimeistely 24 4.6 Vahvistamisvaihe 25 4.7 Osallistuminen ja vuorovaikutus 26 4.7.1 Suunnitteluorganisaatio 26 4.7.2 Viranomaisyhteistyö 26 4.7.3 Osallistuminen 26 5 Selvitykset 27 5.1 Yleistä 27 5.2 Pirkanmaan suoluonnon tila -selvitys 27 5.3 Luontoselvitykset 27 5.4 Vesistövaikutukset 28 5.4.1 Fosforipitoisuuksien arviointi 28 5.4.2 Kiintoaine- ja humuspitoisuuksien arviointi 29 5.5 Vyöhykkeiden luonnontilaisuustarkastelut 29

6 Kaavaratkaisun sisältö ja perustelut 30 6.1 Suunnitteluperiaatteet 30 6.2 Merkinnät ja määräykset 31 6.3 Sisällön kuvaus 32 6.3.1 Turvetuotannon kannalta tärkeä vyöhyke, EO/tu 32 6.3.2 Uusi turpeenottoalue, EO-xx/xx 33 6.3.3 Turpeenottoalue, EO 34 6.3.4 Valuma-alue, jolla on kiinnitettävä erityistä huomiota vesistö- ja kalatalousvaikutuksiin, tu-1 34 6.3.5 Erityismääräys em1: luonnontilaisuus 34 6.3.6 Erityismääräys em2: pohjavesialueet 34 6.3.7 Erityismääräys em3, em4: Natura -alueet 34 6.3.8 Kaavan mitoitus 34 6.4 Asetettujen tavoitteiden toteutuminen 36 6.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 36 6.4.2 Kaavatyön tavoitteet 38 6.5 Suhde maakuntakaavan sisältövaatimuksiin 40 6.6 Liittyminen Pirkanmaan 1. maakuntakaavan kokonaisuuteen 41 7 Kaavan vaikutukset 42 7.1 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen 48 8 Kaavan oikeusvaikutukset 48 9 Kaavan toteuttaminen ja sen seuranta 49 10 Yhteenveto 50 11 Lähteet 52 Liitteet Liite 1a Kaavaluonnos, MKH 14.4.2009 Liite 1b Kaavaehdotus, MKH 15.6.2010 Liite 1c Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava Turvetuotanto, YM vahv. 8.1.2013 Liite 2 Tahot, joilta on pyydetty lausunto kaavan eri vaiheissa Liite 3 Kaavayhdistelmä Liite 4a Tarkastelu ekologisista yhteyksistä Liite 4b Tarkastelu Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavanturvetuotannon kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ja suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden vyöhykkeiden päällekkäisyyksistä 4

1 Johdanto Pirkanmaan 1. maakuntakaava vahvistettiin valtioneuvostossa 19.3.2007. Se on kokonaismaakuntakaava, jossa on käsitelty samanaikaisesti kaikki keskeiset maakunnan maankäyttökysymykset. Maakuntahallitus teki 18.12.2007 päätöksen maakuntakaavan täydentämisestä vaihemaakuntakaavoituksella. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto) laadinta käynnistettiin maakuntavaltuuston päätöksellä 28.5.2008. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli toteuttaa vuonna 2007 hyväksyttyä Pirkanmaan energiaohjelmaa ja parantaa maakunnan energiaomavaraisuutta. Turvetuotantoon soveltuvien soiden huomioon ottamista maakuntakaavoituksessa edellytetään valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Myös Huoltovarmuuskeskus on kehottanut maakuntien liittoja ottamaan alueiden käytön suunnittelussa turvetuotannon huomioon pitkäjänteisesti ja riittävässä laajuudessa. Vaihemaakuntakaavan tavoitteena on pyrkiä ohjaamaan turvetuotantoa toiminnan ja ympäristön kannalta soveliaille alueille sekä sovittaa tuotanto yhteen suoluontoon liittyvien arvojen ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa. Vaihemaakuntakaavaluonnos oli nähtävillä ja lausunnoilla keväällä 2009 ja kaavaehdotus kesällä 2010. Pirkanmaan maakuntavaltuusto päätti vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä ja saattamisesta ympäristöministeriön vahvistettavaksi 17.5.2011. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 8.1.2013. Kaavasta jätettiin vahvistamatta 10 uutta turpeenottoaluetta (EO-xx/xx). Ympäristöministeriö määräsi maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n perustella kaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Turvetuotantoa koskevan vaihemaakuntakaavatyön pohjaksi on Geologian tutkimuskeskukselta hankittu Pirkanmaan soiden turvevaroja koskevat tutkimusaineistot. Pirkanmaan suoluonnon yleispiirteitä, suoluonnon tilaa ja suojelukysymyksiä on selvittänyt Metsähallituksen luontopalvelut. Kesällä 2009 toteutettiin 42 suolla luontoinventoinnit. Kaavan vaikutuksia on arvioitu useampaan otteeseen prosessin aikana. Vaihemaakuntakaavan vesistövaikutuksia selvitettiin ravinteiden osalta vuonna 2009 ja kiintoaine- ja humuspitoisuuksien osalta vuonna 2011. Kaavan viimeistelyä varten laadittiin asiantuntijatyönä mm. ilmakuviin perustuva tarkastelu kaavassa osoitetuilla vyöhykkeillä sijaitsevien soiden ojitustilanteesta ja luonnontilaisuudesta. Vaihemaakuntakaava-aineistoon kuuluu tämän kaavaselostuksen ohella sen liiteosa, jossa on kuvattu kaavassa osoitetut turvetuotannon kannalta arvokkaat vyöhykkeet sekä niillä sijaitsevat tutkitut suot. Kaavakartta, kaavaselostus ja kaavaselostuksen liiteosa on päivitetty huhtikuussa 2013 ympäristöministeriön vahvistamispäätöksen mukaisesti. Vahvistamatta jääneet alueet on eritelty kappaleessa 4.6 Vahvistamisvaihe. Kaavan vaikutusten arviointia (kappale 7) ei ole päivitetty vahvistamispäätöksen myötä. 5

2 Suunnittelun lähtökohdat 2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslaki ja siinä määritelty alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä ovat lähtökohtana vaihemaakuntakaavan laadinnalle. Lain yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa. Maakuntakaava sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Valtioneuvosto voi hyväksyä alueiden käyttöä ja aluerakennetta koskevia valtakunnallisia tavoitteita. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää mm.: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; 2) yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; riittävän asuntotuotannon edellytyksiä, 3) rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; 7) yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista; 8) yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta; 9) elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä; 10) palvelujen saatavuutta; sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Maakuntakaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa. Maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota (MRL 28 ): 1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen; 2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen; 3) ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin; 4) vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön; 5) maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin; 6) maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä 7) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. Kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Edellä mainitut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. Maakuntakaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Maakuntakaavaan liittyy selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Maakuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan maakuntakaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa (maakuntakaavamääräykset). Jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, maakuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). 6

Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. 2.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on mm. varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa, auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet sekä toimia kaavoituksen ennakkoohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtioneuvosto päätti 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan kannalta keskeiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet liittyvät luonnonvaroihin. Yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luontoalueiden välillä edistetään. Lisäksi alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä ja sen suunnittelussa otetaan huomioon luonnonvarojen sijainti ja hyödyntämismahdollisuudet. Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä 2.3 Valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia Valtioneuvosto antoi 6.11.2008 eduskunnalle selonteon pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta, jossa käsitellään ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä yksityiskohtaisesti vuoteen 2020 ja yleispiirteisemmin vuoteen 2050 asti. Strategian mukaan valtioneuvosto pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että monipuolinen ja riittävä energian saatavuus varmistetaan. Keskeisen huomion kohteena ovat kotimainen energia eli uusiutuvat energialähteet, turve sekä tuontipolttoaineiden varastot. Turve on kotimainen energialähde, jonka käyttö on energiahuollon normaali- ja poikkeusaikojen varmuuden ja energiarakenteen monipuolistamisen kannalta tärkeää. Turve korvaa tuontipolttoaineista erityisesti kivihiiltä ja kaasua. Turpeen tuotanto- ja käyttöketjua on kehitetty valtiovallan toimenpitein määrätietoisesti useiden vuosikymmenten ajan. Turpeen käytöllä on huomattavaa työllisyys- ja aluepoliittista merkitystä. Tavoitteeksi asetetaan, että turpeen tuotantoon ja käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää työllisyyttä ja alueellista kehitystä edistäen. (Valtioneuvosto 2008) Turpeen energiakäyttö kohdistuu ensisijassa jo käyttöön otetuille turvemaille ja soille, kuten metsäojitetuille alueille, maatalouskäytössä olleille turvemaille ja suopelloille. Tutkimustiedon perusteella on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta arvioitu parhaimmiksi kyseiset vaihtoehdot. Turve-energian kasvihuonevaikutusta saadaan pienemmäksi jäännösturpeen tarkalla keruulla, polttotekniikoiden parantamisella sekä uusilla turpeen korjuumenetelmillä. Uusiutuvan bioenergian tuotanto, kuten metsitys ja ruokohelven viljely turpeentuotannosta vapautuvilla alueilla pienentää kasvihuonevaikutusta kokonaisuutena tuotettua energiamäärää kohti. Turpeen koko elinkaaren huomioon ottavalla tarkastelutavalla voidaan tuotantoa ja käyttöä ohjata ympäristövaikutusten kannalta edullisiin ratkaisuihin. (Valtioneuvosto 2008) Erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeentuotantoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. 7

2.4 Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriön kanssa maa- ja metsätalousministeriö asetti 10.2.2009 työryhmän valmistelemaan soiden ja turvemaiden kansallista strategiaa. Strategian tavoitteeksi asetettiin yhteisen, ajantasaisen näkemyksen aikaansaaminen soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sekä sovittaa yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttötarpeita. Työryhmän ehdotus luovutettiin maa- ja metsätalousministerille 16.2.2011. (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi 2011) Ehdotus soiden ja turvemaiden kansalliseksi strategiaksi määrittelee tavoitteet ja toimenpiteet soiden ja turvemaiden kestävälle ja vastuulliselle käytölle. Sillä sovitetaan yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttömuotoja ja ympäristön suojelua siten, että niistä saadaan merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen hyöty. Ehdotuksen tavoitteena on turvata maa- ja metsätalouden hyödyt ja energiahuolto, vähentää haitallisia vesistö- ja ilmastovaikutuksia, saavuttaa suoluonnon suotuisa suojelutaso sekä turvata monikäyttö- ja kulttuuripalvelut. (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi 2011) Ehdotuksen mukaan kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille sekä toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä. Lisäksi strategiassa esitetään soiden ja turvemaiden kestävän käytön edistämiseksi keskeisiä tutkimustarpeita. Strategiassa tarkastellaan yleisellä tasolla myös strategian vaikutuksiin vaikuttavia tekijöitä sekä strategian toimeenpanoon vaikuttavia seikkoja. (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi 2011) Osittain tai kokonaan poissulkevien maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa keskeisenä linjauksena on kohdentaa jatkossa soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille strategiassa esitellyn luonnontilaisuusasteikon mukaisesti. Muina maankäytöllisen kohdentamisen keinoina mainitaan maakuntakaavoituksen ohjausvaikutuksen parantaminen sekä tilusjärjestelyt ja vaihtomaiden hankinta. (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi 2011) 2.5 Pirkanmaa 2025 Pirkanmaan maakuntasuunnitelma Pirkanmaa 2025 -maakuntasuunnitelma on yhteinen strateginen kehittämissuunnitelma Pirkanmaan toimijoille. Maakuntasuunnitelma sisältää Pirkanmaan omat tavoitteet alueelliselle kehitykselle ja kehittämistyön linjaukset pitkälle tulevaisuuteen. Se on pohja maakuntamme kehittämistä koskeville toimeenpano-ohjelmille sekä aluekehitykseen vaikuttavan julkisen rahoituksen kohdentamispäätöksille. Maakuntasuunnitelman linjaukset täsmentyvät siihen perustuvassa maakuntaohjelmassa sekä maakuntakaavassa. (Pirkanmaan liitto 2009) Maakuntasuunnitelmalla linjataan alueen kilpailukykyyn ja hyvinvoinnin edellytyksiin yleisellä tasolla liittyvät tavoitteet. (Pirkanmaan liitto 2009) Maakunnan suunnittelussa on otettu alueen omien tarpeiden lisäksi huomioon valtakunnalliset alueiden kehittämis- ja käyttötavoitteet. (Pirkanmaan liitto 2009) Maakuntasuunnitelma uudistetaan kunnallisvaalikausittain, ja Pirkanmaan maakuntavaltuusto on hyväksynyt sen kokouksessaan 28.10.2009. Maakuntasuunnitelmassa on tavoitteeksi asetettu mm., että energiahuolto järjestetään tarkoituksenmukaisesti sekä ympäristön ja huoltovarmuuden kannalta kestävästi koko maakunnassa. Energian saanti pyritään turvaamaan ympäristöystävällisesti ja toimitusvarmasti. (Pirkanmaan liitto 2009) Maakuntasuunnitelmaa konkretisoivassa maakuntaohjelmassa (Pirkanmaan maakuntaohjelma 2011-2014) tavoitteeksi on asetettu mm. maakunnan energiaomavaraisuuden lisääminen. 2.6 Pirkanmaan 1. maakuntakaava Pirkanmaan 1. maakuntakaava, joka hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 9.3.2005 ja vahvistettiin valtioneuvostossa 29.3.2007, on laadittu koko maakunnan alueen ja useimmat alueidenkäyttötarpeet käsittävänä kokonaiskaavana. Siinä on osoitettu maankäytön pääperiaatteet ja kehityksen edellyttämät aluevaraukset seuraavaksi 15-20 vuodeksi. Maakuntakaavassa on turvetuotantoalueiksi osoitettu vain jo tuotannossa olevia alueita ja sellaisia alueita, joilla on ympäristölupa turvetuotantoon. Turpeenottoalueita (EO) on kaavassa osoitettu yhteensä noin 5800 ha. 8

2.7 Pirkanmaan energiaohjelma Vuonna 2007 valmistuneen Pirkanmaan energiaohjelman visiossa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin maakunnan energiaomavaraisuuden nostaminen. Turvetuotannon osalta tavoitteeksi asetettiin vuoteen 2020 mennessä noin 800 GWh:n lisäys, minkä tarkoittaisi turpeen osuuden kasvamista seitsemästä yhdeksään prosenttiin (kts. kuva 1). Hyvien poltto-ominaisuuksien lisäksi turpeella on myös muita sen käyttöä Pirkanmaalla puoltavia etuja. Turve on paikallinen ja kotimainen polttoaine, jonka tuotanto työllistää paikallisesti. Lisäksi turpeen poltto Pirkanmaalla osataan hyvin. Turvetuotannon jatkuminen on tärkeää myös huoltoja toimitusvarmuuden kannalta. (Pirkanmaan liitto 2007) Tulevaisuudessa turpeelle on käyttöä vaikka sen käyttö suorana energianlähteenä vähenisi. Pirkanmaan energiaohjelmassa visioidaan turpeesta jalostettavan liikennepolttoainetta (turvedieseliä). Laitoksessa turpeen kaasutus ja kaasun puhdistus hoidettaisiin maakunnassa kehitetyllä teknologialla. Jalostamon vuosituotanto olisi noin 500 GWh (Pirkanmaan liitto 2007). Energiantuotannon lisäksi turvetta käytetään myös muihin tarkoituksiin, kuten kasvualustana, kuivikkeena, öljyn torjunnassa, kaatopaikkojen hoidossa ja ympäristörakentamisessa. Suomen ja Pirkanmaan tavoitteet puun käytön lisäämiselle energiantuotannossa lisäävät samalla myös turpeen käyttöä. Turve on merkittävä tukipolttoaine biolaitosten polttoainevalikoimassa ja se tasaa hyvin puupolttoaineen laatuvaihteluita ja saatavuutta yhteispoltossa. (Simola 2007) Vuosi 2004 Visio 2020 Kuva 1. Energialähteiden käytön jakauma Pirkanmaalla 2004 ja visio 2020 (Lähde: Pirkanmaan energiaohjelma). 9

2.8 Pirkanmaan turvevarat Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) peruskartoilta tekemän soiden pinta-alamittauksen perusteella Pirkanmaalla on 919 kappaletta 20 ha ja sitä suurempia yhtenäisiä geologisia suoalueita. Niiden yhteispinta-ala (nk. geologinen suoala) on noin 82 000 ha. GTK on tehnyt Pirkanmaan maakunnan alueella turvevarojen kartoitusta 1970-luvun alusta lähtien. Soita on tutkittu sekä maaperäkartoituksen tarpeita silmällä pitäen että valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyen. Kuten kuvasta 2 käy ilmi ovat Suomen ja Pirkanmaan turvevarat epätasaisesti jakautuneet. Pirkanmaalla pääosa turvevaroista sijaitsee maakunnan pohjoisosissa. Vuoden 2007 loppuun mennessä oli GTK:n turvetietokantaan tallennettu Pirkanmaalta tiedot 475 suosta, joiden yhteispinta-ala on noin 38 400 ha (kts. taulukko 1). GTK:n tutkimustilanne kunnittain käy ilmi kuvasta 3. Kuva 2. Kokonaisturvevarat ja turvetuotantoalueet Suomessa. (Lähde: Geologian tutkimuskeskus 25.3.2010) 10

Kunta Yli 20 ha:n soiden kokonaissuoala ha Yli 20 ha:n soita kpl Tutkittu tietokannassa oleva suoala ha Tutkittu kpl Akaa 175 4 39 1 Hämeenkyrö 2525 33 2317 34 Ikaalinen 4695 70 4039 65 Juupajoki 1105 19 490 7 Kangasala 610 16 218 10 Kihniö 9780 73 3170 36 Kuhmalahti 530 16 280 6 Kuru 6590 103 3003 41 Kylmäkoski 1010 10 248 3 Lempäälä 140 4 172 5 Mouhijärvi 484 10 381 5 Mänttä 0 0 Nokia 75 3 81 3 Orivesi 1450 26 349 7 Parkano 24350 182 6721 62 Pirkkala 0 0 Punkalaidun 3161 21 2057 19 Pälkäne 650 20 283 7 Ruovesi 1955 14 1722 12 Tampere 1055 30 47 2 Urjala 2455 39 1391 19 Valkeakoski 700 14 738 16 Vammala 2135 49 1250 26 Vesilahti 470 13 434 10 Vilppula 760 20 345 8 Virrat 14135 106 7835 53 Ylöjärvi 430 13 445 11 Äetsä 595 11 362 7 Yhteensä 82020 919 38417 475 Taulukko 1. Pirkanmaan maakunnan suot ja GTK:n tutkimustilanne vuoden 2007 lopussa. (Lähde: Toivonen 2008) Pirkanmaan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppinä keidassoihin, joille on tyypillistä paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Monilla Pirkanmaan soilla on kuitenkin melko ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (keskipaksuus 0,5 m, yli 2 m syvällä alueella 1,0 m). Turvekerrostumasta on rahkavaltaista turvetta 53 % ja saravaltaista 47 %. (Toivonen 2008) GTK:n tutkimuksissa turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi lasketaan nykyisin yli 1,5 m syvä alue, jonka pinta-ala on vähintään 5 ha. Kaikkiaan Pirkanmaan soissa on arviolta yli 1,5 m syvää aluetta 38 000 ha, jonka keskisyvyys on 2,6 m ja kokonaisturvemäärä 0,98 mrd. suo-m3. (Toivonen 2008) Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros soveltuu parhaiten kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon. Kerroksen alla on lisäksi energiaturvetta. Monilla soilla heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on niin ohut, että koko turvekerros soveltuu energiaturvetuotantoon. (Toivonen 2008) 11

Kuva 3. Pirkanmaan maakunnan kunnat, kuntien kokonaissuoala (ha) ja tietokannassa oleva tutkittu suoala. (Lähde: Toivonen 2008) GTK:n arvio teknisesti käyttökelpoisesta kokonaissuoalasta on noin 14 700 ha (18 % kokonaissuoalasta), jonka tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 310 milj. suo-m3. Kun otetaan huomioon tuotannossa olevat tai olleet suot (arvio 5000 ha) jää vielä noin 10 000 ha ja 200 milj. suo-m3, josta on vähennettävä vielä suojelussa olevat suot. (Toivonen 2008) GTK on julkaissut Pirkanmaalta seuraavien kuntien turvetutkimusraportit: Hämeenkyrö, Parkano, Kihniö, Virat, Kuru, Punkalaidun, Valkeakoski ja Ikaalinen. Julkaistuissa raporteissa on tuotantokelpoisen alueen yhteismäärä 5155 ha ja tuotantokelpoinen turvemäärä 109 milj. suo-m3 (55 TWh) (kts. taulukko 2). 12

Kunta Tutkittuja soita kpl Tutkittu suoala ha Turvemäärä milj.suo-3 Tuotantokelpoinen alue ha Tuotantokelpoinen turvemäärä milj. suo-3 Tuotantokelpoisia soita kpl Hämeenkyrö 34 2317 29,9 433 9,1 19 Ikaalinen 65 4039 57,7 705 8,6 32 Kihniö 36 3170 36,8 229 4,3 14 Kuru 41 3003 53,8 471 12,9 15 Parkano 43 4280 60,3 367 9,1 19 Punkalaidun 19 3161 51,4 1550 35,8 14 Valkeakoski 16 738 20,3 286 3,9 9 Virrat 53 7835 124,9 1114 25,7 27 Yhteensä 307 28543 435,1 5155 109,4 149 Taulukko 2. GTK:n tutkimusraporteissa julkaistut tiedot tuotantokelpoisista suoalueista. (Lähde: Toivonen 2008) 2.9 Turvetuotanto Pirkanmaalla Turvetuottajien arvioiden mukaan Pirkanmaan turvetuotantoala on nykyisin noin 2500 ha, josta ympäristöturpeen osuus on noin 400 ha. Tämä on arviointitavasta riippuen noin 1,3 3 % Pirkanmaan suoalasta ja 0,2 % Pirkanmaan maapinta-alasta. VTT on arvioinut Pirkanmaan turvetuotantoalaksi vuonna 2005 2200 hehtaaria (Flyktman 2005). Nykyisistä tuotantoalueista arvioidaan poistuvan vuoteen 2020 mennessä noin kaksi kolmasosaa. Vuotuinen poistuma on keskimäärin noin 120 ha. Turvetta tuotettiin vuonna 2004 Pirkanmaalla 620 GWh (Pirkanmaan liitto 2007). Vahvistetussa Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on turvetuotantoalueiksi osoitettu jo tuotannossa olevia alueita ja sellaisia alueita, joilla on ympäristölupa turvetuotantoon. Alueita on 46 kpl ja niiden yhteinen pinta-ala on noin 5800 ha. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen aluevaraukset ovat todellisia tuotantoaloja suuremmat, maastotietokantaan merkityille turvetuotantoalueille niistä sijoittuu noin 3700 ha. Vaihemaakuntakaavaa varten tarkistettiin turvetuotannon ympäristöluvat. Maaliskuussa 2010 Pirkanmaalla oli yhteensä 51 ympäristölupaa turvetuotannolle (mukana vain yli 10 hehtaarin tuotantoalueet). Näistä soista neljälläkymmenellä oli tuotantoalaa yhteensä reilut 5000 hehtaaria. Loppujen 11 ympäristöluvan tuotantoalasta ei ollut käytettävissä tietoa. Kuusi mainituista 51 ympäristölupasuosta sijaitsee maakunnan rajalla siten, että osa tuotantoalasta on maakunnan rajan ulkopuolella. 2.10 Turpeen kysyntä Turpeen kysyntä on Pirkanmaalla merkittävästi suurempaa kuin tuotanto (kts. kuva 4). Pirkanmaalle tuodaan turvetta mm. Etelä-Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta. 2.11 Pirkanmaan suoluonto Pirkanmaasta on ollut suota laajimmillaan n. 20 % eli 249 000 ha (Sallantaus 1998). Pirkanmaan suoluonnon tila selvityksen mukaan Pirkanmaan soiden ja turvemaiden nykyinen kokonaisala on VMI 10 -tulosten (Ihalainen 2008) perusteella n. 190 000 ha ja Suomen ympäristökeskuksen (2008) arvion mukaan n. 140 000 ha. Vaihtelu pinta-alan arvioissa johtuu erilaisista laskenta- ja määrittelytavoista: VMI-tulokset perustuvat koeala-otantaan ja Suomen ympäristökeskuksen laskelma maastotietokantaan. Jälkimmäisessä ovat mukana myös turpeenottoalueet, joita Pirkanmaalla on yhteensä 5 800 ha (Suomen ympäristökeskus 2008). Ilmastollisten ja topografisten tekijöiden vaikutuksesta soiden sijoittuminen painottuu Pirkanmaan luoteisosiin. Samoille alueille sijoittuu myös suurin osa laajoista yhtenäisistä suokokonaisuuksista. Maakunnan suoluonto on rikas, siinä yhdistyvät pohjoisen aapasuoluonnon ja eteläisten keidassoiden piirteet. Glasifluviaalisiin muodostumiin liittyviä suomaisemia on runsaasti, samoin pienipiirteistä soiden ja metsien mosaiikkia sekä kivennäismaiden painanteisiin sijoittuvia pienialaisia soita. Korpia on valtakunnallisestikin huomattavan paljon. Oman lisänsä Pirkanmaan suoluonnon monimuotoisuuteen tuovat Tampereen liuskevyöhyke ja Etelä-Hämeen lehtokeskus, joiden alueella on runsaasti rehevien suotyyppien ja niiden arvokkaan lajiston esiintymiä. (Metsähallitus 2009) 13

GWh 7000 6000 Turpeen käyttö Turpeen tuotanto 5000 4000 3000 2000 1000 0 Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 4. Turpeen laskennallinen käyttö ja tuotanto maakunnittain vuonna 2005. (Lähde: Flyktman 2005) Pirkanmaan suoluonto on muuttunut merkittävästi ihmistoiminnan vaikutuksesta. Noin 60 % Pirkanmaan soiden alkuperäisestä pinta-alasta (lähes 80 % nykyisestä turvemaiden kokonaispinta-alasta) on ojitettu metsänkasvatusta varten. Tätä ennen arviolta 20 % suoalasta on hävinnyt lähinnä pellonraivauksen takia. Ojittamattomien soiden osuus alkuperäisestä suopinta-alasta arvioidaan olevan alle 20 %. Käytettyjen aineistojen perusteella 4 % (10 000 ha) Pirkanmaan alkuperäisestä suopinta-alasta on nykyisin luonnontilassa. Maankäyttö on pirstonut suoalueita, ja suolaikkujen pinta-ala on pienentynyt merkittävästi. Ihmistoiminta on kohdistunut sekä aapa- että keidassoihin, eikä suuria yhtenäisiä ojittamattomia suoalueita juuri esiinny suojelualueiden ulkopuolella. Maakunnan pohjoisosan ojituksista suurin osa on rämeitä, eteläosassa korpia on ojitettu rämeitä enemmän. Voimakas ihmistoiminta on johtanut suoluontotyyppien ja suolajiston uhanalaistumiseen. (Metsähallitus 2009) Pirkanmaan soiden suojelu painottuu nykyisellään karuihin suotyyppeihin. Etenkin korpia on suojeltu vähän niiden kokonaispinta-alaan suhteutettuna. (Metsähallitus 2009) 2.12 Pirkanmaan vesistöt Pirkanmaan vesipinta-ala on 2026 neliökilometriä eli noin 14 prosenttia koko maakunnan pinta-alasta. Suurimmaksi osaksi Pirkanmaa kuuluu Suomen järvialueen läntisimpään osaan. (Pirkanmaan ympäristökeskus 12.1.2010) Maakunnan luoteisosissa on soiden käyttöönotto turvetuotantoon lisännyt alapuolisten järvien ruskeavetisyyttä. Matalissa turvekenttiä lähellä olevissa järvissä on järven pohjan liettyminen koettu ongelmaksi. Suoperäisten metsäalueiden ojitukset ovat aiheuttaneet vastaavan tyyppisiä haittoja. (Pirkanmaan ympäristökeskus 12.1.2010) Kemiallinen metsäteollisuus aiheutti vielä 1970- ja 80-luvuilla voimakasta vesien likaantumista. Viime vuosikymmenen aikana on likaantuminen olennaisesti vähentynyt. Samoin on vähentynyt merkittävästi suurten jätevesipuhdistamoiden aiheuttama kuormitus. Vesien säännöstely voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin rehevöittää jonkin verran vesistöjä. Nämä vaikutukset peittyvät usein pistemäisen kuormituksen tai hajakuormituksen alle. (Pirkanmaan ympäristökeskus 12.1.2010) Pirkanmaan alueen vesistöistä luokiteltiin vuonna 2008 kaikki yli 1 km 2 järvet ja kaikki joet, joiden valuma-alue oli yli 100 km 2. Pirkanmaan järvistä ja joista noin 70 % on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Kemiallinen tila arvioitiin vähintään hyväksi kaikissa Pirkanmaan alueen pintavesissä. (Pirkanmaan ympäristökeskus 2008) 14

Luokitellut järvet ovat enimmäkseen hyvässä tilassa. Muutamat järvet ovat erinomaisessa tilassa, isoista yli 5 km 2 järvistä tällaisia ovat mm. Toisvesi, Iso-Löytäne ja Aurejärvi. Vesien tilassa on selviä alueellisia eroja: erityisesti Pyhäjärven ja Vanajaveden alueen sekä Ikaalisten reitin alueen järvet olivat muita huonommassa tilassa. Järvien tilaa huonontaa erityisesti rehevöityminen. Jos tarkastellaan eri luokkien osuutta luokitellusta järvipinta-alasta, niin erinomaiseen ja hyvään luokkaan luokittui 79 % ja korkeintaan tyydyttävään luokkaan 21 %. (Pirkanmaan ympäristökeskus 2008) Luokitellut joet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Tyydyttävään ja välttävään tilaan luokiteltuja jokia on varsinkin Pyhäjärven ja Vanajaveden alueella sekä Ikaalisten reitin alueella. Jokien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen ja joillakin alueilla vesistöjen rakenteelliset muutokset. Luokitelluista, joista 54 % luokittui hyvään tai erinomaiseen luokkaan ja 46 % korkeintaan tyydyttävään luokkaan. (Pirkanmaan ympäristökeskus 2008) Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Vesipuitedirektiiviin sekä kansalliseen lakiin vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) pohjautuen on Suomessa laadittu kaikille päävesistöalueille vesienhoitosuunnitelma. Vesienhoitosuunnitelmat on hyväksytty valtioneuvostossa 10.12.2009. Vesienhoitosuunnitelmat laaditaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi sisältää vesienhoidon yleiset linjaukset ja määrittelee vesienhoitoalueella tehtävän vesienhoitotyön ympäristötavoitteet ja toimenpiteet seuraaville kuudelle vuodelle. Pirkanmaan alue kuuluu pääosin Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitosuunnitelmaan liittyvässä toimenpideohjelmassa mainitaan turvetuotannon keskeisiksi ohjauskeinoiksi (Bilaletdin Ä. ym. 2010): Uusien turvetuotantoalueiden sijoittumista ohjataan jo ojitetuille alueille, tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai käytöstä poistuneille turvepelloille. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Uusia turvetuotantoalueita ei sijoiteta pohjavesialueille eikä vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian laatiminen. Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Uusien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen. Ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmie kehittäminen. Kasvillisuuskenttien tehon selvittämien ja parantaminen. Toimenpideohjelmassa todetaan, että turvetuotannon kuormituksen vaikutukset keskittyvät muutamille osavaluma-alueille. Mikäli vesistöjä kuormittavat turvetuotantoalueet toimivat niille asetettujen lupaehtojen mukaisesti, eivät ne estä hyvän tilan saavuttamista Pirkanmaan vesimuodostumissa. Vesienhoitosuunnitelmassa on otettu huomioon kohteet, joissa oli tuotantotoimintaa ja/ tai voimassa oleva ympäristölupa turvetuotantoon vuoden 2007 lopulla. Oheisessa kuvassa (kuva 5) on esitetty Pirkanmaan keskeisten vesistöjen veden laatu ekologisen laatuluokituksen mukaisesti. Lisäksi kartalla on osoitettu ne vesistöalueet, joille on Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa ajateltu sijoittuvan uutta turvetuotantoa ja joilla vastaanottavan vesistön tila on hyvää heikompi. Kyseinen tarkastelu on tuotettu vaihemaakuntakaavan pohjaksi laaditun vesistövaikutusselvityksen ensimmäisessä vaiheessa (kts. kappale 5.4.1). Koko Euroopan unionin alueella pyritään siihen, ettei vesien tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä vuonna 2015. Keinoina ovat pinta- ja pohjavesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Erinomaisessa tilassa olevien vesien tilatavoite on erinomainen ja hyvässä tilassa olevien osalta tavoite on hyvä tila. Hyvää huonommassa tilassa olevien muodostumien osalta tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen. 15

Kuva 5. Vesien tila Pirkanmaan vesimuodostumissa. (Lähde: Pirkanmaan ympäristökeskus) 16

3 Tavoitteet Kaavan laadinnan alkuvaiheessa asetettiin työlle tavoitteita, jotka maakuntahallitus hyväksyi 20.1.2009. Tavoitteista laadittu asiakirja on ollut kaavaprosessin ajan luettavissa Pirkanmaan liiton ao. kaavaa koskevilla internetsivuilla. Tavoiteraportissa on käsitelty kaavan tavoitteita seuraavista näkökulmista: maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteet valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet maakunnalliset tavoitteet turvetuotantoa koskevat määrälliset tavoitteet elinympäristöä koskevat tavoitteet suoluonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet vesien tilaa koskevat tavoitteet vaihemaakuntakaavan ja kaavatyön sisällölliset tavoitteet Valtakunnallisia lähtökohtia ja tavoitteita kaavatyölle on kuvattu edellä kappaleessa 2. Muita tavoitteita ovat mm.: Määrällisenä tavoitteena on turvata turpeen nykyinen tuotantotaso. Elinympäristön laatutekijät otetaan huomioon vaihemaakuntakaavan laadinnassa. Vaihemaakuntakaavan laadinnassa otetaan huomioon Pirkanmaan suoluonnon monimuotoisuus ja sovitetaan yhteen turvetuotanto ja suoluonnon suojelutarpeet. Turvetuotantoa pyritään ohjaamaan vaihemaakuntakaavalla vesistövaikutuksien kannalta soveliaille alueille. Turvetuotanto ei heikennä vesien tilaa eikä estä hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä. Vaihemaakuntakaava täydentää Pirkanmaan 1. maakuntakaavan aluevarauksia. Vaihemaakuntakaavalla ei ratkaista turvetuotantoa kokonaisuutena, vaan pyritään ainoastaan ohjaamaan turvetuotantoa soveliaille alueille. Turvetuotantoon soveltuvat suot osoitetaan vaihemaakuntakaavassa joko turpeenottoalueina Pirkanmaan 1. maakuntakaavan tapaan tai turvetuotantovyöhykkeinä. Turpeenottoalueille tehdään selvitys ja luonnosvaiheen jälkeen suokohtaiset luontoselvitykset. Vaihemaakuntakaava laaditaan ohjausvaikutukseltaan vastaamaan taustaselvityksien tarkkuustasoa. Taustaselvityksien perusteella arvioidaan myöhemmin mahdollisuudet esittää kaavassa vesistöalueita koskevia kaavamerkintöjä ja/tai suoluonnon monimuotoisuutta kuvaavia merkintöjä. Kaavatyö on avointa ja osallistuvaa. Vaikutukset arvioidaan monipuolisesti. Kaavatyön aikana tavoitteet ovat täsmentyneet. Elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen näkökulmasta kaavalla pyritään osaltaan turvaamaan maakunnan energiahuollon omavaraisuutta sekä tukemaan maakunnan tasapainoista kehittämistä. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta keskeistä on mahdollistaa suoluonnon kannalta arvokkaiden aluekokonaisuuksien säilyminen. 17

4 Suunnitteluvaiheet, osallistuminen ja vuorovaikutus 4.1 Suunnitteluprosessi Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan laadinta käynnistettiin keväällä 2008 maakuntavaltuuston päätöksellä. Kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä elokuussa 2008 ja kaavan valmisteluvaiheen (luonnosvaiheen) aineisto toukokuussa 2009. Kaavaehdotus oli nähtävillä kesällä 2010. Pirkanmaan maakuntavaltuusto päätti vaihemaakuntakaavan hyväksymisestä ja saattamisesta ympäristöministeriön vahvistettavaksi 17.5.2011 ( 9). Ympäristöministeriö vahvisti vaihemaakuntakaavan 8.1.2013. Päätöksessään ministeriö jätti kaavasta vahvistamatta 10 uutta turpeenottoaluetta. Ympäristöministeriö määräsi maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n perustella kaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kaavoitusprosessin keskeiset vaiheet, päätöksenteko sekä osallistuminen ja muu yhteistyö on esitetty kuvassa 6. 4.2 Aloitusvaihe 4.2.1 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Vaihemaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaluonnosta käsiteltiin 10.6.2008 järjestetyssä maankäyttö- ja rakennuslain 66 :n mukaisessa viranomaisneuvottelussa. Neuvottelussa käsiteltiin erityisesti kaavan laadinnan taustaksi tarvittavia selvityksiä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma viimeisteltiin neuvottelun perusteella ja se hyväksyttiin maakuntahallituksessa 24.6.2008 ( 202). Osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä Pirkanmaan liitossa ja sen jäsenkunnissa 1. 31.8.2008 välisen ajan, ja siitä pyydettiin 62 taholta lausunnot. Suunnitelmasta saatiin 15 lausuntoa ja mielipidettä, joihin laadittiin vastineet ja toimenpide-ehdotukset. 11 viranomaista ilmoitti, että niillä ei ole huomauttamista osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. 8 tahoa ilmoitti, että he eivät anna lausuntoa. Lausunnot ja mielipiteet koskivat kaavan tavoitteita, lähtökohtia ja vuorovaikutusta sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa esitettyjä asioita. Maakuntahallitus hyväksyi 4.11.2008 ( 315) vastineet ja toimenpiteet, jotka koskivat osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta annettuja mielipiteitä ja lausuntoja. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa päivitettiin maakuntahallituksen tekemien päätösten mukaisesti 28.11.2008 ja se on esitetty Pirkanmaan liiton internetsivuilla. 18

Kuva 6. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan laadintatyön keskeiset vaiheet, päätöksenteko ja osallistuminen. 19

4.3 Valmistelu-/ luonnosvaihe 4.3.1 Luonnoksen valmistelu Kaavaluonnoksessa keskeistä oli kaavan rakenteen määrittely sekä turvetuotannon kannalta tärkeiden vyöhykekokonaisuuksien osoittaminen suhteessa suoluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin vyöhykkeisiin, jotka määriteltiin Pirkanmaan suoluonnon tila selvityksessä. Vaihemaakuntakaavan suunnittelun ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin merkittäviä turvevaroja sisältävät suot. Lähtökohtana olivat Geologian tutkimuskeskuksen tutkimat suot, yhteensä n. 470 kpl, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 38 200 ha. Luonnonympäristön arvoihin liittyvien tekijöiden osalta otettiin tarkasteluun Pirkanmaan suojelualue, suojeluohjelmien alue, valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, Pirkanmaan 1. maakuntakaavan luonnonympäristöä koskevat merkinnät (suojelu- ja virkistysalueet, luo - alueet, luontomatkailun kehittämisen kohdealueet) sekä Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksen yhteydessä osoitetut suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat suot ja tärkeät luontokokonaisuudet. Seuraavassa vaiheessa karsittiin GTK:n tutkimien soiden joukosta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntahallituksen hyväksymien tavoitteiden mukaisesti turvetuotantoon huonosti soveltuvat suot, joita ovat mm. ojittamattomat suot, suojelu- ja virkistyskäytössä olevat ja niiden läheisyydessä sijaitsevat suot, pohjavesialueilla, niiden lähellä ja asutuksen läheisyydessä olevat suot. Lisäksi karsittiin pois energiasisällöltään vähäiset suot. Pirkanmaan metsäkeskuksen, Pirkanmaan ympäristökeskuksen ja muiden kaavaprosessin aikana saatujen luontoarvoja koskevien aineistojen perusteella jätettiin tarkastelun ulkopuolelle lisäksi ne suot, jotka eivät luontoarvojensa perusteella todennäköisesti soveltuisi turvetuotantoon. Seuraavat kuvat 7-9 kuvaavat näitä kaavaluonnoksen valmistelun keskeisiä vaiheita. Kuvat 10-12: karsinnan jälkeen jäljelle jääneistä GTK:n tutkimista soista (noin 100), olevista turvetuotantoalueista ja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan turpeenottoaluevarauksista (EO) muodostettiin kaavassa osoitettavat turvetuotannon kannalta arvokkaat vyöhykkeet. Kuva 7. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimat suot Pirkanmaalla (noin 470 kpl). Kuva 8. Suojelualueet, valtakunnalliset maisema-alueet ja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan arvokkaat luontoaluekokonaisuudet sekä Pirkanmaan arvokkaat suot ja luontokohteet (Pirkanmaan suoluonnon tila selvitys). 20

Kuva 9. Jatkotarkastelusta karsitut GTK:n tutkimat suot, suojelualueet, arvokkaat maisema-alueet ja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan arvokkaat luontoalueet. Kuva 10. Turvetuotannon kannalta tärkeät vyöhykkeet ja niillä sijaitsevat GTK:n tutkimat suot. Kuva 11. Turvetuotannon kannalta tärkeät vyöhykkeet, suojelualueet, maisema-alueet ja maakuntakaavan arvokkaat luontokohteet. Kuva 12. Tuotanto- ja suojelutarpeiden yhteensovittaminen. Turvetuotannon kannalta tärkeät vyöhykkeet ja Pirkanmaan arvokkaat suot ja luontokohteet sekä suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat vyöhykkeet. 21

4.3.2 Luonnoksen sisältö Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaluonnoksessa esitettiin 21 kpl turvetuotantoon soveltuvia vyöhykkeitä (EO/ tu) sekä 32 uutta turpeenottoaluetta (EO-xx/xx). Kaavaluonnoksessa osoitettiin lisäksi 15 vyöhykkeelle vesistön valuma-aluetta kuvaava suunnittelumääräys, jonka mukaan kyseisillä valuma-alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota turvetuotannon vesistövaikutuksiin niin, ettei vesistöjen tila heikkene. Kaavaluonnosta valmisteltaessa tarkasteltiin kaavan rakennevaihtoehtoja ts. vaihtoehtoisia merkitsemistapoja. Tämän perusteella päädyttiin käyttämään tuotantoalueiden osoittamisessa kahdentasoisia merkintöjä; yleispiirteisiä vyöhykemerkintöjä ja yksityiskohtaisia kohdemerkintöjä. Maakuntahallitus hyväksyi 14.4.2009 kaavaluonnoksen asetettavaksi nähtäville ja lausuntojen pyytämistä varten ( 109). Toukokuussa 2009 nähtävillä ollut kaavaluonnos on esitetty liitteessä 1a. 4.4 Ehdotusvaihe 4.4.1 Kaavaluonnoksesta saatu palaute ja sen huomioon ottaminen Kaavaluonnos oli nähtävillä 1.-31.5.2009. Lausuntopyyntö lähetettiin kaikkiin Pirkanmaan kuntiin ja naapuriliittoihin sekä lisäksi noin 40 eri taholle (viranomaiset, järjestöt, yhdistykset ym.) (kts. liite 2). Lausuntoja ja mielipiteitä saatiin yhteensä 54 kpl. Näistä yksityisiltä henkilöiltä oli 7 kpl. 54 palautteesta yhdeksässä ilmoitettiin, ettei aineistosta ole huomautettavaa ja kuudessa ilmoitettiin, ettei taho anna lausuntoa. Varsinaisia palautteita oli 39 kpl. Saadusta palautteesta laadittiin erillinen raportti, johon kirjattiin liiton vastine sekä palautteen perusteella tehtävät toimenpiteet. Raportti on nimellä: Yhteenveto valmisteluvaiheen aineistosta saaduista lausunnoista ja mielipiteistä sekä niitä koskevat vastineet ja toimenpiteet. Maakuntahallitus käsitteli palauteraportin 10.11.2009 ( 367) ja hyväksyi siihen kirjatut toimenpiteet. Luonnosvaiheessa saatu palaute koski mm. seuraavia seikkoja: Turvetuotannon asema; huoltovarmuus/ kotimaisuus vs. ilmastovaikutukset Kaavan merkitys ja ohjausvaikutus Turvetuotantomäärät; maakunnan omavaraisuus ja energiaohjelman tavoitteet Kaavamerkinnät; luo-vyöhykkeiden ja suojelukohteiden osoittaminen kaavassa Pirkanmaan energiaohjelman asema kaavan lähtökohtana; energiaohjelma vanhentunut Pirkanmaan suoluonnon tila selvitys; lähdeaineiston luotettavuus Luontoselvitysten toteutustapa Vaikutukset pohjavesialueisiin, vesistöihin, Naturaalueisiin Vaikutukset asutukselle Vaikutukset luontoarvoihin (mm. linnusto) ja luonnon monimuotoisuuteen Lisäksi palautteissa otettiin kantaa muutamiin, yksittäisiin suokohteisiin, jotka oli esitetty kaavaluonnoksessa uusina turpeenottoalueina. Palaute koski niiden poistamista kaavasta. Palautteen perusteella päädyttiin jättämään viisi uutta turpeenottoaluetta kaavan jatkovalmistelun ulkopuolelle: Rantalanneva (Virrat), EO-6/13 Niskalammenneva (Parkano), EO-2/1 Töyräskorpi (Vesilahti), EO-20/30 Aurasuo (Sastamala), EO-19/26 Siloneva (Parkano), EO-3/6 Näiden osalta tehtiin tarkistuksia myös turvetuotannon kannalta tärkeiden vyöhykkeiden rajauksiin. Palautteessa esitettyjä näkökulmia tarkasteltiin taustaselvityksissä sekä kaavan vaikutusarvioinnissa. Saadun palautteen perusteella tarkennettiin karttakuvauksia sekä kaavan mitoitusta. 22

4.4.2 Selvitysten huomioon ottaminen Kesällä 2009 toteutetun luontoinventoinnin perusteella jätettiin kaksi kohdesuota kaavan jatkovalmistelun ulkopuolelle: Yhisuo, Punkalaidun ja Hanhisuo, Virrat. Ratkaisu tehtiin linnuston monipuolisuuden johdosta. Suojelua vaativia lintulajeja kohteista ei kuitenkaan löytynyt. Luontoinventoinnin perusteella kaavaan merkittiin erityismääräys (em1) neljälle suolle koskien suolla olevaa luonnontilaista osaa ja uhanalaista luontotyyppiä. Kyseinen osa tulee ottaa huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa ja jättää turvetuotannon ulkopuolelle. Kaavaehdotuksen laadinnan pohjaksi valmistui fosforipitoisuuksia koskevan vesistövaikutusselvityksen toinen, yksityiskohtaisempi vaihe. Tämän perusteella nousi esiin viisi vesistöaluetta, joilla turvetuotannon vesistövaikutuksen katsottiin olevan vesistön tila ja muu kuormitus sekä virkistyskäyttömerkitys huomioon ottaen siinä määrin merkittävä, että erillinen kaavamääräys katsottiin perustelluksi. Näiden lisäksi kaavassa osoitettiin kaksi muuta vesistöaluetta samalla kaavamääräyksellä. Kyseiset vesistöalueet ovat kalataloudellisesti merkittäviä ja sillä perusteella erityishuomion kiinnittäminen vesiensuojeluun katsottiin olevan tarpeellista. Kaavamääräyksellä osoitetuilla vesistöalueilla on tarvetta kiinnittää huomiota turvetuotannon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun kielteisten vesistövaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Luonnosvaiheessa vesistövaikutuksia koskeva määräys oli rajattu koskemaan vain turvetuotannon kannalta tärkeiden vyöhykkeiden sisäpuoleisia osia. Informatiivisuuden vuoksi kuitenkin katsottiin ehdotusvaiheessa olevan perusteltua osoittaa kaavassa kokonaisuudessaan erityishuomiota vaativien vesistöjen valuma-alueet. Alustavasta kaavaehdotuksesta (versio 29.12.2009) tehdyn vaikutusarviointiselvityksen perusteella tehtiin vielä tarkistuksia turvetuotannon kannalta tärkeisiin vyöhykkeisiin muutamien pohjavesialueiden ja Natura alueiden läheisyydessä. Lisäksi kaavaan kirjattiin erityismääräys neljälle turvetuotannon kannalta tärkeälle vyöhykkeille koskien kolmea Natura aluetta: Arviointi tuotti myös muutoin arvokasta tietoa, jota voidaan hyödyntää mm. ympäristölupaprosessessa. Arvioinnissa tehdyt suokohtaiset huomiot on kirjattu kaavaselostuksen liiteosaan. Vaikutusten arvioinnissa todettiin EO/tu 3 -vyöhykkeen pohjoisosissa tapahtuvan heikennys ekologisissa yhteyksissä, mikäli Kotanevan pohjoisimmat osat (eivät sisältyneet vyöhykkeeseen) otettaisiin tulevaisuudessa tuotantokäyttöön. Tällä perusteella Kotaneva päädyttiin rajaamaan kokonaisuudessaan kyseisen vyöhykkeen ulkopuolelle. 4.4.3 Kaavaehdotuksen sisältö Maakuntahallitus teki 15.6.2010 päätöksen ( 163) kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta ja lausuntojen pyytämisestä. Nähtävillä ollut kaavaehdotus on osoitettu liitteessä 1b. Ehdotus oli nähtävillä 28.6.-13.8.2010. Suurin muutos luonnosvaiheeseen nähden olivat uudet ja tarkentuneet kaavamääräykset. Kohdemerkinnällä (EOxx/xx) osoitetuissa uusissa turpeenottoalueissa tehtiin myös muutoksia ja sen seurauksena kohdesoiden lukumäärä väheni yhdellä. Kaavaehdotuksessa (kts. liite 1 b) osoitettiin 23 turvetuotannon kannalta tärkeää vyöhykettä, 31 uutta turpeenottoaluetta ja 7 valuma-aluetta. Lisäksi kaavassa osoitettiin 51 kohdetta, joilla oli maaliskuun 2010 tilanteen mukaan ympäristölupa turvetuotantoon. Kaavaehdotuksessa esitettiin viisi erityismääräystä (em), joista kaksi koski tiettyjä kohdesoita ja kolme vyöhykkeitä. Erityismääräykset liittyivät luonnonympäristöön kohdistuvien vaikutusten ehkäisemiseen turvetuotantoa suunniteltaessa. Ne valuma-alueet, jotka edellyttävät vesistön tilan osalta erityistä huomiota turvetuotantoa suunniteltaessa, muuttuivat tarkentuneiden selvitysten myötä. Aiemmin vyöhykkeiden suunnittelumääräyksenä ollut merkintä kirjattiin omaksi määräykseksi. Kaavaluonnoksesta poiketen valuma-alueet esitettiin ehdotuksessa kokonaisuutena. EO/ tu 4 ja 5; Joutsenjärven Natura alue (em3) EO/ tu 7; Närhineva-Koroluoma Natura-alue (em4) EO/ tu 13; Isokivenneva-Marjakangas Natura alue (em5) Vaikutusten arvioinnin perusteella katsottiin myös tarpeelliseksi asettaa erityismääräys (em2) koskemaan kahden kohdesuon vaikutuksia läheisiin pohjavesialueisiin: Parkano/ Niittyneva EO-3/3 Ikaalinen/ Levonsuo EO-15/21 (Huom! Niittyneva EO-3/3 on poistettu Ympäristöministeriön vahvistamasta vaihemaakuntakaavasta.) 23