KAUPUNKIRAKENNEYKSIKKÖ KAAVOITUS Joensuun viherkaavan lähtökohdat Viherkaavan selostuksen liite 2 18.2.2015
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 1 MAANKÄYTÖLLISET LÄHTÖKOHDAT... 2 Maakuntakaava... 2 Kuntien yhteinen yleiskaava... 3 Osayleiskaavat... 3 Kasvusuunnat... 3 Täydennysrakentaminen... 3 MAISEMALLISET LÄHTÖKOHDAT... 5 Kallio- ja maaperä...5 Maaperän soveltuvuus rakentamiseen... 6 Korkokuvatarkastelu... 6 Vesi maisemassa... 6 Vedenjakajat... 7 Vesistöt... 8 Pienvedet... 8 Hulevedet... 8 Pohjavesi... 8 Suurpiirteinen maisemarakenne... 9 Maisemakuva... 10 Kohdejaottelu...11 VIHERALUEVERKOSTOLLISET LÄHTÖKOHDAT... 11 Virkistysalueet... 12 Lähivirkistysalueet... 13 Viheralueiden riittävyys asukasta kohden... 13 VIHERALUEIDEN MUISTA ARVOISTA JOHTUVAT LÄHTÖKOHDAT... 15 Luontoarvot viherkaavan alueella... 15 Suojelualueet ja suojeltavien lajien esiintymät... 15 Ekologiset ydinalueet ja ekologiset yhteydet... 15 Pienvedet... 16 Kulttuuriympäristöt... 16 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY)... 17 Arkeologinen kulttuuriperintö... 17 Kaupunkilaisten tärkeät paikat... 17
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 2 Maankäytölliset lähtökohdat Maakuntakaava Maakuntavaltuusto hyväksyi Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 1. vaiheen 21.11.2005. Valtioneuvosto vahvisti sen 20.12.2007. Viherkaavan alueelta on maakuntakaavassa tehty seuraavia maisema-alueiden varauksia: - Joensuun kaupunkimaisema (ma-1) - Utran teollisuusyhdyskunta (ma-1) - Pyhäselän rannat (ma-2) - Itäranta ja Siihtala-Sirkkalan teollisuusmiljööt (ma-2) - Höytiäisen kanava ja Marjalan bunkkerit (ma-2) - Mulon kylämaisema (ma-1) - Nivan kylämaisema (ma-2) - Pyhäselän kirkkomaisema (ma-2) Maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviksi viheralueiksi (V) on osoitettu Kuhasalon ja Repokallion alueet. Lisäksi viherkaavan alueelta on osoitettu useita viheryhteystarpeita. Luonnonsuojelualueeksi (SL) on osoitettu Noljakanmäen ja Hopealahden metsän natura-alueet. Kuva 1: Ote Pohjois-Karjalan maakuntakaavasta 2008
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 3 Maakuntakaavaa on täydennetty 2. vaiheen kaavalla, jonka maakuntavaltuusto hyväksyi 4.5.2009 ja ympäristöministeriö vahvisti 10.6.2010. Viherkaavan alueella maakuntakaavan 2. vaiheessa on turvetuotantoalueen varaus Iiksensuolla. Maakuntakaavan kolmas vaihe on hyväksytty maakuntavaltuustossa 2013 ja on ympäristöministeriön vahvistettavana. Kolmannessa vaiheessa käsitellään mm. rakennusperintö ja polkupyöräreitit sekä tarkistetaan tarvittaessa mm. kulttuuriympäristöjen ja reitistöjen päivitykset. Kuntien yhteinen yleiskaava Joensuun seudun seutuvaltuusto hyväksyi 2.12.2008 kuntien yhteisen, oikeusvaikutteisen yleiskaavan nykyisten Joensuun, Kontiolahden, Liperin, Outokummun ja Polvijärven kuntien koko alueille. Ympäristöministeriö on päätöksellään 29.12.2009 (N:o YM2/5231/2008) vahvistanut yleiskaavan. Kaavassa on esitetty olevat tärkeimmät virkistysalueet sekä niitä täydentävät ohjeelliset viheryhteydet rakentamisen tulevilla alueilla. Osayleiskaavat Alueella on voimassa seuraavat osayleiskaavat: - Marjala-Onttola-Pilkko-Puntarinkoski osayleiskaava (2004) - Penttilän osayleiskaava (2002) - Karhunmäen osayleiskaava - Karhunmäen osayleiskaavan muutos (2011) - Reijolan osayleiskaava (2013) - Niittylahden-Vehkapuron osayleiskaava (1994) - Suhmuran osayleiskaava (2008) - Hammaslahden osayleiskaava (2006) Kasvusuunnat Joensuun tärkein tulevaisuuden kasvusuunta on etelään kohti Reijolaa. Iiksenvaaran Ketunpesien Papinkankaan osayleiskaava on parhaillaan ehdotusvaiheessa. Reijolan osayleiskaava sai lainvoiman 14.2.2013. Karhunmäki III asemakaava hyväksyttiin 26.8.2013. Haapajoen asemakaava on valmisteilla Täydennysrakentaminen Täydennysrakentamisen selvitysten taustalla on Joensuun vuonna 1996 valmistuneen yleiskaavan strateginen valinta kasvattaa kaupunkia sisäänpäin. Yleiskaavan tavoitteena oli vuosien 1995 2007 välisenä aikana rakentaa 700 uutta asuntoa kaupunkialueelle laajentamatta
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 4 asemakaava-aluetta. Joensuun seudun yleiskaavassa (2008) on esitetty erikseen täydennysrakennettavat alueet (joiden perusluonnetta ei ole tarkoitus muuttaa, mutta joilla tehdään täydennysrakentamistoimenpiteitä), uudet ja olennaisesti muuttuvat alueet ja reservialueet. Täydennysrakentamista tutkittiin edellisen kerran vuonna 2005. Silloisen selvityksen pohjalta kaavoitettiin uudelleen useita laajempia kokonaisuuksia mm. Utran suunnalla. Täydennysrakentamisen selvitystyötä on jatkettu vuoden 2011 aikana. Uusien täydennysrakentamiseen soveltuvien alueiden kartoittaminen sekä olevan kaupunkirakenteen täydentäminen asemakaavoitetun alueen sisällä on kuitenkin koko ajan jatkuvaa toimintaa. Kuva 2: Yhteisessä yleiskaavassa esitetyt kasvusuunnat - uudisalueet ja täydennysrakennettavat alueet viherkaavan alueella.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 5 Maisemalliset lähtökohdat Suunnittelualue sijaitsee Itäiseen Järvi-Suomi -maisemamaakunnan ja Vaara-Karjalan maisemamaakunnan rajan tuntumassa, kuitenkin kokonaisuudessaan Itäisessä Järvi-Suomessa ja tarkemmin määriteltynä Pohjois-Karjalan järviseudulla. Tarkemmassa tarkastelussa suurin osa suunnittelualueesta sijoittuu Pyhäselän tasangon maisema-alueelle. Kaakkoisnurkka alueesta ulottuu Pyhäselän kankaremaalle ja aivan luoteisnurkka ulottuu Jaamankankaan harjumaalle. Kuva 3: Maisema-alueet. Maisema-, luonto- ja viheralueselvitys 2006. Ramboll. Kallio- ja maaperä Kallioperältään Joensuun kaupungin alue kuuluu karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen. Kallioperä on yleensä paksun maakerrostuman peittämä. Poikkeuksen tekevät lähinnä Niinivaaran alue, Noljakanmäki sekä Höytiäisen kanavan länsi-puoliset moreeniharjanteet, missä peruskallio on lähellä maanpintaa ja monin paikoin näkyvissä. Joensuun alueen maaperää hallitsevat Pielisjoen suisto- ja rantamuodostumat sekä niitä ympäröivät kangasmaat. Yleisesti vallitsevat maalajit ovat
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 6 siltti, savi ja hienohiekka, jotka ohuina kerroksina keskenään vuorotellen muodostavat kaupunkialueelle jopa yli 30 metrin vahvuisia maapeitteitä. Maaperän soveltuvuus rakentamiseen Hyvin rakentamiseen soveltuvia alueita on vain harjuilla. Harjujen rinteille muodostuneet turvealueet soveltuvat rakentamiseen huonosti. Suurin osa kantakaupungin alueesta on rakentamisen kannalta keskinkertaista aluetta maaperältään. Paikoittain rakentamista hankaloittavat kalliot tai turvesuot. Kuva 4: Maaperän soveltuvuus rakentamiseen suunnittelualueella. GTK, 2006 Korkokuvatarkastelu Joensuun kaupungin korkokuva on yleisesti ottaen tasainen ja alava. Maanpinnan korkeus vaihtelee välillä +77 +120, korkeimpien kohtien sijoittuessa aivan suunnittelualueen etelä- ja pohjoisosiin, Hammaslahden Elovaaraan ja Onttolaan. Vuoden 2006 suurimittakaavaisessa maisemaselvityksessä selvitysalue jaettiin neljään eri korkokuvatyyppiin. Joensuun kantakaupungin alue on lähinnä alankoa, joka rajautuu Salpausselän ja Jaamankankaan muodostamiin harjualueisiin. Reijolaan päin maaston korkokuva muuttuu enemmän kumpuilevan vaara-alueen mukaiseksi. Vesi maisemassa
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 7 Kuva 5: Pienvedet, vedenjakajat, taajama ja selänteet suunnittelualueella. Vedenjakajat Vedenjakajat kulkevat pääasiassa selänteiden lakialueilla. Selvitysalue kuuluu yhdeksään valuma-alueeseen, joista pintavedet johtuvat eri seuraavasti: - Mutala, Rantakylä: Pielisjokeen - Kotalahti, Kulho: Pielisjokeen - Pilkko, Käpykangas, Lehmo: Kyyrönsuon ym. kautta pohjavedeksi - Onttola, Puntarikoski: Höytiäisen kanavan kautta Pyhäselälle - Marjala, Linnunlahti, Vehkalahti, Mulo, Niittylahti, Suhmura, Hammaslahti: Pyhäselälle - Iiksennitty: Iiksenjoen kautta Pielisjokeen
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 8 Vesistöt Viherkaavan alue kuuluu kokonaan Vuoksen vesistöalueeseen. Sen latvat ulottuvat Venäjän Karjalaan, josta Lieksanjoki kokoaa vedet Pieliseen. Siitä vedet virtaavat Pielisjokea yli 70 kilometrin matkan Pyhäselkään. Pyhäselkä on järvityypiltään humusjärvi. Pielisjoessa on suuri humuspitoisuus. Pielisjoessa on ihmistoiminnan vaikutuksilla huomattava merkitys, se lasketaan kuuluvaksi myös voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Pienvedet Koska Joensuun kantakaupungin alue on topografialtaan tasaista, kerääntyvät vedet pintavesilammikoihin ja jokisuistoa ympäröiville suoalueille, jotka toimivat pintavesien varastoina. Purot ja ojat kuljettavat vedet Pielisjokeen tai Pyhäselkään. Suurin osa virtavesistä kulkee ainakin osan matkaansa rakennetussa ympäristössä, jolloin virtaamista muodostuu ääreviä ja vesistöihin kulkeutuu hulevesien mukana lika-aineita. Tekninen virasto on teettänyt selvityksen kantakaupungin alueella olevista avo-ojista ja niiden kunnostuksesta. Myös teknisen viraston ympäristönsuojelu on teettänyt erilaisia luontoselvityksiä joidenkin pienvesien tienoilta. Muutoin pienvesien tilaa ja niiden merkitystä vesistöjen kannalta ei ole selvitetty. Hulevedet Hulevesiä muodostuu rakennetuilla alueilla sadannasta ja lumien sulamisvesistä. Joensuun kantakaupungissa hulevedet virtaavat hulevesiviemäreitä ja avo-ojia pitkin vesistöön. Kantakaupungin hulevesiverkosto on kartoitettu, joskin tietojen päivittäminen on ajankohtaista. Reijolassa hulevedet ohjataan lähes poikkeuksetta avoojia pitkin vesistöön. Reijolan alueen hulevesiverkostoa ei ole kartoitettu. Joensuussa on valmistunut vuonna 2011 hulevesitulvariskien alustava arviointi, jonka perusteella alueella ei ole merkittävää hulevesitulvariskiä, eikä merkittäviä hulevesitulvariskikohteita ole nimetty. Joensuun ja Enon taajamien alueet on kuitenkin tunnistettu vesistötulvaarvioinneissa sellaisiksi alueiksi, jotka on tarpeen mukaan huomioitava suunnittelussa tulvariskien estämiseksi ja vähentämiseksi. Pohjavesi Harjut ovat merkittäviä pohjaveden muodostumisalueita. Sekä Jaamankankaalla että Toisella Salpausselällä on ensimmäisen luokan pohjavesialue. Joensuun pohjavesialueiden veden laadun turvaamiseksi laaditaan vuoden 2012 aikana pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat. Suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota käytetään hyväksi viranomaisten päätöksenteossa. Lisäksi halutaan lisätä tietoisuutta pohjavesien suojelun tärkeydestä ja edistää hyviä toimintatapoja.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 9 Suunnitelma on valmistuttuaan tarkoitus viedä kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi. Suurpiirteinen maisemarakenne Kuntien yhteistä yleiskaavaa varten tehdyssä maisemarakenne ja viheraluejärjestelmä selvityksessä esitetään alueen suurpiirteinen maisemarakenne. Kuva 6: Vuoden 2006 maisemaselvityksessä esitetty Joensuun suurpiirteinen maisemarakenne suunnittelualueella. Topografian avulla voidaan määrittää selänteet ja laaksot, jotka muodostavat maiseman perusrungon. Tämä perusrungon hahmottaminen on maisemarakenteen pelkistämistä, jonka avulla voidaan osoittaa maisemarakenteen vyöhykkeet, joita ovat selännevyöhykkeet, välivyöhykkeet ja laaksovyöhykkeet. Selänteiden lakialueet ja laaksojen alatasot vesistöineen ovat maisemarakenteen äärialueita, joiden muutosten (rakentamisen) sietokyky on heikko.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 10 Äärialueiden maisematalouden (elottoman ja elollisen luonnon vuorovaikutussuhde) suojaamisella rankalta rakentamiselta turvataan maiseman toimintakyky ja edistetään luonnon monimuotoisuutta. Välivyöhykkeet ovat kasvulle ja kehitykselle edullisia alueita, niiden muutosten sietokyky on hyvä. Selänteiden lakialueet toimivat vedenjakajina. Selänteet ovat pitkänomaisia ja vedenjakajat kulkevat selänteiden korkeimmilla kohdilla. Laaksoaihe vallitsee Joensuun kantakaupungin maisemakuvaa, jota tasangot leimaavat. Maisemakuva Viherkaavan alueesta tehtiin kesällä 2012 erillinen maisemakuvallinen selvitys. Siinä tuotettiin yhteismitallinen kuvaus Joensuun eri kaupunginosien maisemallisista ominaispiirteistä, kaupunkikuvallisesta identiteetistä sekä selvitettiin viheralueiden maisemallisia arvoja. Selvitys myös kokosi yhteen aiemmin tehtyjen luonto-, maisema- ja kulttuuriympäristöselvitysten materiaalia. Selvityksessä kuvataan kaupunginosittain maiseman ominaispiirteitä eli tekijöitä, jotka identifioivat kaupunki- tai vihertiloja ja luovat paikan henkeä. Työ keskittyy maiseman visuaalisiin ominaisuuksiin kuten tilan jäsentymiseen ja maiseman arvoon vaikuttavien tekijöiden kuvailuun selvityksen tekohetkellä, mutta siitä käy myös ilmi viheralueiden ja kaupunkirakenteen toiminnallinen jäsentyminen.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 11 Kohdejaottelu Kuva 7: Maisemakuvatarkastelun osa-aluejako Joensuun taajamat on jaoteltu maisemakuvatarkastelua varten pienempiin osiin maisemassa esiintyvien esteiden tai luonnollisten rajojen kuten vesistöjen ja valtateiden rajaamina kokonaisuuksiksi, joiden maisematila jatkuu mahdollisimman katkeamattomana. Osa pienemmistä, eristyneistä kaupunginosista on liitetty karttateknisistä syistä suurempiin kokonaisuuksiin maisemarajojen yli. Viheralueverkostolliset lähtökohdat Viheralueverkosto on eri viheralueita ja niitä yhdistäviä viheryhteyksiä kuvaava kokonaisuus. Viheraluejärjestelmän tärkein tavoite on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti viihtyisän sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän elinympäristön turvaaminen. Viheralueet muodostavat elinympäristön laadun kannalta olennaisen tekijän: jollei niitä ole riittävästi tai jos ne eivät ole laadullisesti hyviä, koetaan oma elinympäristö epäviihtyisäksi.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 12 Koko kaupunkia koskevan viheraluejärjestelmän maankäytöllisiin, sisällöllisiin ja laadullisiin tavoitteisiin voidaan lukea: Viheralueverkosto halutaan säilyttää ehyenä, yhtenäisenä ja riittävän kokoisena kasvavan kaupungin lisääntyvien maankäyttöpaineiden puristuksessa. Viheralueverkoston säilyminen on tärkeää maisemallisesti, virkistyksellisesti ja kaupunkiluonnon kannalta. Viheralueiden luonne ja toiminnot halutaan selkeyttää. Halutaan myös taata eriluonteisten viheralueiden riittävyys ja saavutettavuus sekä osoittaa erilaisia viheralueita tasapuolisesti ja samoin periaattein koko kaupungissa. Nostetaan esille virkistyksen ja ihmisten asumisolojen kannalta keskeisimpiä viheralueita, joilla tulee panostaa laatuun. Tavoitteena on myös nostaa esiin maisemallisia, kulttuurihistoriallisia ja luonnon arvoja, jotta nämä arvot otettaisiin paremmin huomioon alueiden hoidossa sekä uusia rakentamiskohteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Virkistysalueet Seudulliset ja yliseudulliset virkistysalueet Joensuun ympäristössä on useita seudullisesti merkittäviä, laajoja viheralueita. Ne sijaitsevat suurelta osin Joensuuta kiertävällä Salpausselällä (mm. Jaamankankaan ulkoilualueet ja Pärnävaara). Seudulliset reitistöt mahdollistavat yhteydet jopa Joensuun keskustasta Kolille (Jaaman kierros ja Kolin polku).
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 13 Kuva 8: Seudullisesti merkittävät ulkoilureitit ja virkistysalueet. Lähivirkistysalueet Lähivirkistysalueet ovat asuinalueilla sijaitsevia, lähinnä asukkaiden omaan käyttöön tarkoitettuja virkistysalueita kuten korttelipuistoja tai asuinalueen sisällä sijaitsevia kaupunkimetsiä. Eurooppalaisen mittapuun mukaan lähivirkistysalue on hyvin saavutettavissa, mikäli se sijaitsee alle 300 metrin etäisyydellä asunnosta. Rakennettuja lähivirkistysalueita ovat mm. korttelipuistojen leikkikentät ja rakennetut pallokentät. Myös rakennetut reitistöt - ladut ja polut ja niiden hyvä saavutettavuus on tärkeää. Talvisin vesistöt muuttuvat laajasti käytetyiksi virkistysalueiksi, kun jäälle kunnostetaan ladut. Viheralueiden riittävyys asukasta kohden Kaavoitus teki vuonna 2009 selvityksen Joensuun keskeisten kaupunginosien viheralueiden riittävyydestä. Selvitys lähestyi virkistysalueiden riittävyyttä sekä laadullisesta että määrällisestä näkökulmasta. Laadulliseen tarkasteluun liittyy tarkastelualueen jako pienempiin, mutta sisäisesti yhdenmukaisempiin kokonaisuuksiin. Laadulliseen tarkasteluun liittyi myös toiminnallinen tarkastelu.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 14 Kokonaisuutena sekä seudullisen ulkoilualueiden määrä että asuinaluekohtaisten varsinaisten virkistykseen asemakaavoitettujen alueiden määrä ylittää selvästi kirjallisuudesta löydetyt viitearvot (esim. asemakaavoitettuja lähivirkistysalueita on tarkastelualueella n. 210 m 2 / asukas, kun viitteellinen minimisuositus on 50 100 m 2 /asukas. Tarkastelualueen virkistykseen soveltuvien alueiden laatua ja määrää voi näin ollen pitää hyvinkin riittävänä. (Joensuun kaupunki, kaavoitus, 2009) Viherkaavan lähtötietojen kokoamisen yhteydessä tehtiin pintapuolinen tarkastelu asemakaavoitettujen viheralueiden määrästä asukkaita kohden. Asemakaavan viheralueet jaettiin rakennettuihin viheralueisiin (esim. VP), rakentamattomiin viheralueisiin (VL) ja urheilualueisiin (U), joita tarkasteltiin kaupunginosittain ja suhteutettiin kaupunginosan asukaslukuun. Keskimäärin viheraluetta on asukasta kohden yli 400 m2, joskin viheralueiden määrä vaihtelee erittäin paljon kaupunginosittain.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 15 Viheralueiden muista arvoista johtuvat lähtökohdat Maankäyttöä suunniteltaessa viheralueita arvotetaan mm. niiden luontoarvojen, ekologisten arvojen ja kulttuuriarvojen osalta. Viheralueiden arvottamiseen liittyy myös asukkaille merkittävien paikkojen ymmärtäminen. Luontoarvot viherkaavan alueella Suojelualueet ja suojeltavien lajien esiintymät Viherkaavan alueella on Noljakanmäen Natura-alue (50,2 ha), kolme erillistä arvokasta lintuvesialuetta (FINIBA) Pyhäselän pohjoisosassa sekä Siilaisenpuron arvokas pienvesi. Eri kaavatöiden yhteydessä tehdyissä luontoselvityksissä on löydetty useita suojeltavien lajien esiintymiä viherkaavan alueelta. Nämä esiintymät on jo otettu huomioon kaavoissa. Ekologiset ydinalueet ja ekologiset yhteydet Ekologinen verkosto koostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Kaupunkien taajama-alueilla pienetkin luontoalueet voivat olla merkittäviä elinympäristöjä ja virkistäytymisalueita tarjoten luonnon ekosysteemipalveluita lajistolle ja ihmisille. Ekologinen verkosto muodostuu useasta tasosta. Luonnon ydinalueet ovat alueita, joilla on monipuolinen ekologinen laatu ja suojelullinen arvo. Ekologiset yhteydet ovat toiminnallisia, ekologisia yhteyksiä luonnon ydinalueiden välillä. Tärkein merkitys niillä on mahdollistaa lajien liikkuminen alueella. Kaupunkialueilla virkistysalueet toimivat myös ekologisina yhteyksinä
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 16 Kuva 9: Ekologiset ydinalueet ja ekologiset yhteydet selvitysalueella nykytilanteessa. Nykytilassa ekologiset ydinalueet painottuvat kaava-alueen eteläosiin. Ydinalueilta on toisiinsa melko hyvät ekologiset yhteydet olevaa viherrakennetta myöten. Pienvedet Vuoteen 1997 saakka pienvedet ovat olleet lainsuojattomia. Tällöin voimaan tullut luonnonsuojelulaki, metsälaki sekä vesilain muutos paransivat huomattavasti pienvesien suojelua. Vuoden 1997 jälkeen luonnontilaisten puronuomien, norojen ja lähteiden muuttaminen on ollut kiellettyä niin, että sen säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Myös alle hehtaarin kokoisten lampien, fladojen ja kluuvien luonnontilaisuuden vaarantaminen on kielletty. Kulttuuriympäristöt Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, joka ilmentää kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö jaotellaan yleensä tarkastelukohteen mukaan kulttuurimaisemaan,
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 17 rakennettuun kulttuuriympäristöön, muinaisjäännöksiin ja perinnebiotooppeihin. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) Viherkaavan alueella ovat seuraavat RKY kohteet: Salpalinja, Utran kanava ja historiallinen teollisuusalue, Joensuun rantapuistovyöhyke sekä Joensuun luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Arkeologinen kulttuuriperintö Viherkaavan alueella on Museoviraston rekisterissä kaikkiaan 13 muinaisjäännöstä, joista suurin osa on kivikautisia asuinpaikkoja. Lisäksi Kukkosensaarella on historiallisen ajan ortodoksinen kalmisto ja Siihtalassa kivikautinen hautapaikka. Kaupunkilaisten tärkeät paikat Viheralueiden merkitystä kaupunkilaisille tutkittiin viherkaavan aloitusvaiheessa kaksivaiheisen karttapalautekyselyn ja työpajan avulla. Kyselyyn osallistui 850 vastaajaa, jotka tekivät yli 3500 karttapaikannusta. Asukkaille tärkeitä ulkoilu- ja liikunta-alueita ovat asuinalueita lähellä sijaitsevat puistot ja metsäalueet kuten Kanervalanpuisto, Mutalan alue, Martinpuisto, Aavaranta, Repokallio ja Linnunlahden alue. Viheralueilla tärkeitä ovat lenkkeily- ja hiihtomahdollisuudet, koiran ulkoiluttaminen ja ulkoilu yleensä. Koko joenranta on tärkeää aluetta, ja rantaa pitkin kulkevia reittejä käytetään paljon. Ilosaari erottuu tärkeänä oleskelumahdollisuuksiensa vuoksi. Kuhasalon ja Hasanniemen sekä Noljakan suojelualueen luonnontilaisuutta arvostetaan.
Liite 2 - Joensuun viherkaavan lähtökohdat 18 Kuva 10: Syksyllä 2012 ja keväällä 2013 tehdyn viheraluekyselyn tulosten mukaan asukkaille tärkeät viheralueet. Viheralueet, joihin kohdistui vähintään yksi maininta kyselyssä, on esitetty kuvassa kirkkaanvihreänä. (PehmoGIS kysely 2012 2013, Mapita Oy)