Miten yrittäjyyskasvatus näkyy suomalaisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa?

Miten yrittäjyyskasvatus näkyy suomalaisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa? Jaana Seikkula-Leino, Turun yliopisto, Turun normaalikoulu / Lappeenrannan teknillinen yliopisto Heikki Hannula, Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu Tuija Saarivirta, Turun yliopisto, Rauman normaalikoulu Elena Ruskovaara, Lappeenrannan teknillinen yliopisto Abstrakti Tässä paperissa esitellään, miten yrittäjyyskasvatus tulee huomioiduksi suomalaisten opettajankoulutusorganisaatioiden opetussuunnitelmissa. Opetussuunnitelma on keskeinen koulusta ohjaava hallinnollinen asiakirja, joka ohjaa käytännön opetusta. Siksi näiden asiakirjojen tutkiminen on tärkeää, jos halutaan tietää, mikä on yrittäjyyskasvatuksen asema opettajankoulutuksessa. Syksyllä 2010 kartoitettiin opetussuunnitelmat internetin kautta ja osin pyytämällä suunnitelmat erikseen joko kirjallisessa tai sähköisessä muodossa. Kohteena olivat yleissivistävän ja ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat. Tällä hetkellä pakollinen yrittäjyyskasvatusosio kuuluu opettajaopintoihin joihinkin yleissivistävän koulutuksen opettajankoulutusyksiköissä. Harjoittelukoulujen opetussuunnitelmissa painotetaan yrittäjyyskasvatusta yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Kaikissa ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yrittäjyyskasvatus on mukana joko erillisinä opintojaksoina tai organisoituina opinto-ohjelmina. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa teema kuitenkin erityisesti painottuu. Kaikilla ammatillisilla opettajakorkeakouluilla yrittäjyys on mukana valinnaisina opintoina. Yrittäjyyskasvatusta on kehitetty kohtuullisen hyvin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Yleissivistävissä opettajankoulutusyksiköissä yrittäjyyskasvatuksen määrää ei ole viime vuosina juurikaan lisätty, vaikka Opetus- ja kulttuuriministeriön strategia (ks. Opetusministeriö 2009a: Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat) siihen ohjaa. Normaalikoulujen opetussuunnitelmissa yrittäjyyskasvatus näkyy ainakin muodollisesti mainittuna. Avainsanat: ammattikorkeakoulu, opettajankoulutus, opetussuunnitelma, yliopisto, yrittäjyyskasvatus Johdanto Euroopan unioni painottaa hyvinvoinnin luomisessa yrittäjyysvalmiuksien oppimista. Yrittäjyyskasvatuksen tulisi sisältyä koko koulutusjärjestelmään (Commission of the European Communities 2006). Tämän vuoksi on myös Suomessa toteutettu opetussuunnitelmauudistuksia eri koulutusasteilla sekä opettajankoulutukseen on sisällytetty yrittäjyyskasvatus ja yrittäjyys. Toisaalta esimerkiksi Seikkula-Leinon (2006; 2007; 2010) tutkimukset ovat osoittaneet, että perusopetuksen opetussuunnitelmissa ei ole riittävästi huomioitu yrittäjyyskasvatusta. Erityisesti opettajankoulutuksen kehittäminen yrittäjyyskasvatuksen alueella on myös keskeinen haaste (Seikkula-Leino ym. 2010). Opettajankoulutuksessa kehitetään tulevaisuuden opettajia. Tämä on siis konteksti tulevaisuuden opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksien kehittymiselle. Euroopan unioni on ottanut kantaa siihen, miten tätä aluetta tulisi tulevaisuudessa vahvistaa (European

Commission, Enterprise and Industry 2010; ETF 2010). Myös Suomessa Opetus-ja kulttuuriministeriön Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat (Opetusministeriö 2009a) tuovat esille, miten opettajankoulutukseen tulisi entistä vahvemmin liittää yrittäjyyskasvatus. Opetussuunnitelman tutkiminen on merkittävää myös sen vuoksi, että se on tärkein hallinnollinen dokumentti, joka ohjaa koulutusta. Jos halutaan kehittää yrittäjyyskasvatusta systemaattisesti koulutusjärjestelmässä, tulee opetussuunnitelmien keskeisesti ohjata sen toteutusta. Tutkimuksessamme selvitetään yrittäjyyskasvatuksen tilannetta opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa. Selvittämällä näitä asiakirjoja, saamme tietoa siitä, mihin suuntaan yrittäjyyskasvatus on kehittymässä koulutuksessa ja yhteiskunnassa. Lisäksi tuloksemme antavat näkökulmia siihen, miten yrittäjyyskasvatusta tulisi jatkossa kehittää opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa. Keskitymme erityisesti yleissivistävän ja ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmiin. Tämä on perusteltua sen vuoksi, että opettajankoulutusta toteutetaan erityisesti näihin koulutusasteisiin liittyen. Esimerkiksi korkeakouluasteella opettajankoulutus toteutetaan lähinnä täydennyskoulutustyyppisesti eikä systemaattista ja yhtenäistä koulutusjärjestelmää liity tämän koulutusasteen opettajankoulutukseen. Siten analysoimalla sekä yleissivistävän että ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia, saamme kokonaiskuvan siitä, miten yrittäjyyskasvatus on huomioitu suomalaisessa opettajankoulutuksessamme. Tieto on kerätty YVI-hankkeen alkukartoitusvaiheessa. Projekti saa Esr-rahoitusta, jossa rahoittajaviranomaisena on Opetushallitus. Projektia rahoittavat lisäksi Kerhokeskus koulutyön tuki ry, Turun seudun kehittämiskeskus sekä Työ- ja elinkeinoministeriö. Projektin tarkoituksena on parantaa koko opettajankoulutuksen kentän yrittäjyyskasvatusvalmiuksia muun muassa edistämällä yrittäjyyskasvatuksen merkitystä organisaatioiden opetussuunnitelmissa. Valtakunnallinen hanke ajoittuu vuosille 2010 2013. Käsitteet Seuraavaksi esittelemme tutkimuksen käsitteet, joita ovat yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus, opettajankoulutus ja opetussuunnitelma. Yrittäjyyttä voidaan käsitteellistää eri tavoin sen mukaan, kuka yrittäjyyden määrittelee (Ks. esim. Bygrave & Hofer 1991; Shane & Venkataraman 2000; Davidsson et al. 2001; Eyal & Inbar 2003). Esimerkiksi käyttäytymistieteilijät ja liiketaloustieteilijät lähestyvät yrittäjyyttä eri näkökulmista. Schumpeterin (1934) näkemyksessä yrittäjyys kytkeytyy erityisesti innovaatioihin, epävarmuuden sieto puolestaan korostuu Knight in (1921) ja Drucker in (1985) käsityksissä. Bygrave ja Hofer in (1991) mukaan yrittäjä on sellainen henkilö, joka havaitsee mahdollisuuksia ja hyödyntää niitä. Shane & Venkataraman (2000) tuovat esille, että yrittäjyyteen liitetään mahdollisuuksien havainnointi, jolloin siihen ovat sidoksissa myös keksiminen ja arviointi. Gartnerin (1990) mukaan yrittäjyysnäkemykset ovat sidoksissa lähinnä kahteen ajatukseen. Jotkut uskovat, että yrittäjyys liittyy riskiä ottaviin yksilöihin, jotka aloittavat innovatiivisia ja nopeasti kasvavia yrityksiä. Jotkut korostavat, että yrittäjyys liittyy yritysten käynnistämiseen.

Yrittäjyyskasvatus liittyy selkeästi sekä yrittäjyyteen että kasvatukseen. Mutta kuten yrittäjyyden määrittely on selkiintymätöntä, samoin yrittäjyyskasvatuksen käsite ja teoria eivät ole vielä avautuneet (ks. Fiet 2001; Mc Mullan & Vesper 2002). Yrittäjyyskasvatus on kuitenkin perimmiltään kansalaiskasvatusta, jolloin vaikutetaan taitoihin, uskomuksiin ja yrittäjämäiseen käytökseen (Seikkula-Leino 2007). Yritteliäisyyden kehittyminen liittyy henkilökohtaiseen elämään sekä ammatillisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yrittävät ihmiset toimivat eri puolilla yhteiskuntaa sekä liiketaloudellisella että voittoa tuottamattomilla sektoreilla. Yrittäjyyskasvatuksessa on kyse myös siitä, että kasvatus- ja koulutustyön tavoitteina ovat uusien yritysten perustaminen, yritysten toiminnan tehostaminen sekä liikeideoiden kehittäminen. Nämä tavoitteet ovat yksilö- ja ryhmäkohtaisia. Lisäksi yritysten perustamiseen (ja toiminnan tehostamiseen) liittyvät tavoitteet ovat sidoksissa sekä koko yhteiskuntaan että erilaisten yhteisöjen sisäiseen toimintaan. (Hartshorn & Hannon 2005.) Kyrö (1997) on tuonut esille yrittäjyyden eri muodot, omaehtoinen, sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys, jotka ovat perustana myös yrittäjyyskasvatuksessa. Omaehtoinen yrittäjyys on perusta yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden kahden eri muodon, sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden kehittymiseen (Remes 2004, 84). Lyhyesti sanottuna sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjämäistä toimintatapaa. Ulkoinen yrittäjyys liittyy lähinnä yritystoiminnan harjoittamiseen (Ristimäki 2003, 6). Omaehtoisen ja sisäisen yrittäjyyden ero ilmenee siten, että omaehtoinen yrittäjyys liittyy yksilöön. Sisäinen yrittäjyys käsitetään myös kollektiiviseksi ilmiöksi, esimerkiksi sisäinen yrittäjyys ilmenee silloin, kun työyhteisössä kehittyy yritteliäs ilmapiiri. (Remes 2001.) Konkreettisesti sisäinen ja omaehtoinen yrittäjyys voi ilmetä opetuksessa esimerkiksi siten, että vahvistetaan oppilaan itsetuntoon ja motivaatioon liittyviä tekijöitä, luovuutta, riskinottokykyä sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä, tavoitteiden asettamista ja niihin pääsemistä sekä yhdessä toimimista. Ulkoinen yrittäjyys liittyy liikeideoiden kehittämiseen sekä yrittäjyydestä ja työelämästä oppimiseen. Tässä yrittäjyyskasvatustutkimuksessa lähestytään yrittäjyyttä Kyrön (1997) omaehtoisen, sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden lähtökohdista. Näiden osa-alueiden tulisi toteutua myös perusopetuksen yrittäjyyskasvatuksessa (ks. myös Ristimäki 2001). (Mainittakoon, että Kyrö on myöhemmin laajentunut yrittäjyyden kolmijakoa tässä tutkimuksessa pitäydytään kuitenkin edellä mainitussa lähtökohdassa.) Opettajankoulutus Suomessa Opettaminen on keskeinen käsite, kun puhutaan opettajankoulutuksesta. Opettaminen voi olla kompetenssiin liittyviä teknisiä taitoja. Toisaalta opettamisessa painottuvat praktiset taidot, jotka voidaan oppia opetusta harjoittelemalla. Opettamiseen liittyy myös persoonallisuuden kasvu. Lisäksi opettaminen liittyy aina johonkin kontekstiin ja josta opettajan tulee olla tietoinen. Näin opettaja voi myös arvioida opetustaan ja sen taustalla ilmeneviä arvoja (Zeichner 1983). Suomalaisessa opetuksessa saavutetut tulokset ovat herättäneet kiinnosta myös opettajankoulutustamme kohtaan. Suomalaisilla opettajilla on pääsääntöisesti ylempi korkeakoulututkinto. Näin suomalainen opettajankoulutus on myös profiloitunut tutkimuspainotteiseen opettajankoulutusmalliin, jossa koulutusohjelman osat integroidaan tutkimukselliseksi ajatteluksi. Tutkimusmenetelmällinen koulutus alkaa melko alkuvaiheessa opintoja ja teoreettiset sisällöt yhdistetään käytäntöön opintojen kaikissa vaiheissa. Muita opettajankoulutuksen toiminnan malleja ovat muun muassa koulupainotteinen malli (school based model), joka muistuttaa myös oppipoika-mallia (apprenticeship model), tapauskohtainen eli praktinen malli, jolloin hyödynnetään ongelmakeskeistä lähestymis-

tapaa sekä oppijan kokemuksellisuuteen perustuva malli, jossa korostuu oppijan persoonallinen näkemys opetuksesta (Krokfors et al. 2009). Eittämättä suomalaisessa opettajankoulutuksessa esiintyy kaikkia näitä piirteitä, mutta muiden maiden opettajankoulutuksiin verrattuna on meille omaleimaista tutkimuksellinen perusta, jossa opiskelija oppii perustelemaan päätöksiään ja toimintaansa sekä kokemuksiin että teoreettisiin lähtökohtiin perustuen. Yleissivistävä opettajankoulutus Yliopistojen yhteydessä olevat opettajankoulutusyksiköt tarjoavat erityisesti yleissivistävää opettajankoulutusta. Lisäksi niiden verkostoon liittyvät keskeisesti harjoittelukoulut eli normaalikoulut. Harjoittelukoulut koordinoivat ja kehittävät erityisesti tutkimusorientoitunutta ohjattua harjoittelua sekä täydennyskoulutusta (ks. Harjoittelukoulujen strategia 2020). Yleissivistävää opettajankoulusta tarjoavat Suomessa seuraavat yliopistojen opettajankoulutusyksiköt: Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kajaani, Oulu, Rauma, Rovaniemi, Savonlinna, Tampere, Turku, Vasa. Harjoittelukouluja ovat seuraavat: Helsingin normaalilyseo, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu, Hämeenlinnan normaalikoulu, Joensuun normaalikoulu, Jyväskylän normaalikoulu, Kajaanin normaalikoulu, Lapin yliopiston harjoittelukoulu, Oulun normaalikoulu, Rauman normaalikoulu, Savonlinnan normaalikoulu, Tampereen normaalikoulu, Turun normaalikoulu, Vasa övningsskola. Yleissivistävä opettajankoulutus jakaantuu perusopetus- ja lukiokoulutukseen. Lisäksi yleissivistävässä opettajankoulutuksessa on mahdollisuus suorittaa erityisopettajan tai erityisluokanopettajan tutkinto sekä oppilaanohjaajan ja opinto-ohjaajan tutkinto. Yleissivistävässä opettajankoulutuksessa opiskelijat tekevät pääsääntöisesti maisterin tutkinnon. Luokkien 1-6 opetukseen tähtäävässä koulutuksessa suoritetaan luokanopettajatutkinto. Luokkien 7-9 ja lukio-opetukseen tähtäävässä koulutuksessa tehdään pääasiassa aineenopettajan tutkinto. Tosin viime aikoina on kehitetty opettajien mahdollisuuksia opettaa laaja-alaisesti eri koulutusasteilla. (ks. OAJ 2010: Opettajankoulutus Suomessa). Vuonna 2010 mm. luokanopettajakoulutukseen oli hakijoita 6832 ja joista hyväksyttiin 858 (Kumpulainen 2011, 26). Tämä osoittaa muun muassa sen, että Suomessa opettajankoulutus on vetovoimaista. Ammatillinen opettajankoulutus Ammatillista opettajankoulutusta järjestetään Suomessa viidessä ammattikorkeakoulussa suomenkielisenä sekä Åbo Akademissa ruotsinkielisenä. Tässä tarkastellaan vain suomenkielistä koulutusta tarjoavien ammatillisten opettajakorkeakoulujen toimintaa ohjaavia strategisia linjauksia. Ammatillista opettajankoulutusta järjestävät ammattikorkeakoulut ovat: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu (H-H), Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK), Oulun seudun ammattikorkeakoulu (OAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK). Ammatillinen opettajankoulutus on ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten opettajien pedagogiseen kelpoisuuteen tähtäävää koulutusta. Ammatillisen opettajankoulutuksen lisäksi osassa niistä järjestetään ammatillista erityisopettajakoulutusta ja ammatillista opintoohjaajakoulutusta. Kukin koulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä. Vuonna 2010 ammatilliseen opettajankoulutukseen oli hakijoita yhteensä 5.064, joista 1.664 hyväksyttiin. (Kumpulainen 2011, 29 31.) Asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta säätää opintojen rakenteesta, että niihin kuuluu kasvatustieteellisiä perusopintoja, ammattipedagogisia opintoja, opetusharjoittelua sekä muita opintoja.

Koska tämä on käytännössä ainoa ohjaava normi, niin ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmat saattavat jossain määrin poiketa toisistaan. Koulutuksen tarkoitus ja tavoitteet on kuitenkin säädetty yhteisiksi ammatillista opettajankoulutusta säätelevässä laissa ja vastaavassa asetuksessa. (Asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta 2003.) Opetussuunnitelma Opetussuunnitelmien määritelmät perustuvat seuraaviin kahteen olettamukseen: 1) Opetussuunnitelmaan liittyy laaja kokemuksellisuus, jossa osoitetaan, sekä epäsuorasti että suorasti, mitä kykyjä yksilön tulisi saavuttaa. 2) Opetussuunnitelmassa ilmenee, millaisia koulutusohjelmia tulisi toteuttaa. (Bobbitt 2004, 11.) Opetussuunnitelma liittyy saksalaiseen Lehrplan-käsitteeseen, joka viittaa opetusta hallinnoivaan asiakirjaan. Näin opetussuunnitelmassa tulevat esille oppiaineet, tavoitteet, sisällöt sekä mahdollisesti käytännön toteutukseen liittyvät järjestelykysymykset. Tämän lisäksi opetussuunnitelma liittyy myös anglo-amerikkalaiseen curriculum-käsitetteeseen, jolloin on kyseessä opetusta enemmän tukeva dokumentti ja joka liittyy esimerkiksi didaktiikkaan ja pedagogiikkaan. Suomalaisen opetussuunnitelma perustuu kahteen edellä mainittuun lähtökohtaan (ks. Heinonen). Opetussuunnitelman uudistaminen nousee ajoittain pinnalle. Usein tämä tarkoittaa sitä, että on tapahtunut sellaista muutosta yhteiskunnassa ja ongelmien esilletuloa, mikä vaatii ratkaisuja myös koulutuksessa. Muutokset ja ongelmat tulevat aina nopeammassa tahdissa ja opetussuunnitelmauudistukset näyttävät jatkuvan. (ks. Marsh 2004, 116.) Tahto muutokseen ja ongelmien ratkaisuun on vahva. Opetussuunnitelmia on uudistettu reippaalla tahdilla myös muualla kuin Suomessa. Opetussuunnitelma heijastaa yhteiskunnan arvoja ja arvostuksia. Opetussuunnitelmauudistus liittyy erityisesti yhteiskunnalliseen muutospyrkimykseen, jolloin arvot, ideologiset ja poliittiset päämäärät ohjaavat opetussuunnitelmauudistusta. Käsitys oikeasta tiedosta ja vallan jakautuminen ohjaavat uudistusten toteutumista. Nämä tekijät antavat oikeutuksen tietynlaisiin päätöksiin, esimerkiksi opetussuunnitelmauudistukseen. (ks. Flouris & Pasias 2003; Littledyke 1997; Marsh 2004, 117; Zajda 2003.) Lisäksi opetussuunnitelma ilmentää sosiaalisia muutospaineita, kuten koulutuksen tasa-arvon toteutumista, koulutuksen keskeyttäneiden määrän vähentämistä ja työelämän tarpeiden mukaan koulutuksen profilointia. (Flouris & Pasias 2003.) Yleiset yhteiskunnan trendit, kuten globalisoituminen, kansainvälistyminen ja tekniikan kehittyminen ohjaavat koulutuksen tavoitteita ja siten myös opetussuunnitelmauudistusta (Letschert & Kessels 2003, 160). Siten myös sosiaaliset muutospaineet, kuten yleisesti kansalaisten aktivointi sekä työelämän kehittämistarpeisiin reagointi, ohjaavat taustalla yrittäjyyskasvatuksen liittämistä opetussuunnitelmauudistukseen. Toisaalta on huomattava, kuten Flourias ja Pasias (2003) toteavat, että opetussuunnitelma liittyy aina myös opetukseen ja oppimiseen. Opetussuunnitelma liittyy silloin myös oppiaineiden sisältöihin, oppikirjoihin, didaktiikkaan, opettajien tieteelliseen ja pedagogiseen ajatteluun, tietolähteisiin ja arviointiin.

Korkeakoulujen opetussuunnitelmat Perinteisesti opetussuunnitelmat on mielletty kuuluvan koulukontekstiin. Lisäksi korkeakoulujen opetussuunnitelmiin liittyvät keskustelut on käsitetty jossain määrin kyseenalaistavan korkeakoulujen autonomisen aseman (Annala & Mäkinen 2011; Leathwood & Phillips 2000). Korkeakoulujen opetussuunnitelmia on myös tutkittu vähän tai tutkimukset ovat rajoittuneita tiettyyn tieteenalaan. Toisaalta oma ongelmansa tulee myös siitä, jos lähdetään soveltamaan koulukontekstista nousevia opetussuunnitelmakäsityksiä ja teorioita. (Annala & Mäkinen 2011.) Barnet ja Coate (2005) ovat kuitenkin esittäneet, että opetussuunnitelman tulisi olla yksi tärkeimmistä käsitteistä korkeakoulujen koulutusta ja tutkimusta kehitettäessä. Korkeakouluissa, joihin siis Suomessa kuuluvat yliopistot ja ammatilliset korkeakoulut, noudatetaan niin sanottua yhteiskunnallista duaalimallia, missä ilmenee yhteiskunnallinen palvelu, vuorovaikutus, vaikuttavuus, tutkimukseen perustuva opetus sekä elinikäinen oppiminen. Toisaalta duaalimallissa ilmenevät yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen painotukset. Ammattikorkeakoululaissa tulee esille työelämän vaatimuksiin perustuva opetus, asiantuntijuuden kehittäminen sekä aluekehitys. Yliopistoissa koulutusta lähestytään hyvin ylhäältä katsoen, jolloin yliopistoopetuksessa painottuu muun muassa yhteiskunnan ja siten koko Suomen kehittäminen. (Annala & Mäkinen 2011; Laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta 2009; Yliopistolaki 2009). Annalan ja Mäkisen (2011) mukaan korkeakoulujen opetussuunnitelmat voidaan tiivistää siten, miten niissä näkyvät tietämisen ja taitamisen päämäärät. Lähtökohtina ovat myös ulkoiset ja sisäiset tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat muun muassa opetussuunnitelma tutkintorakenteena sekä opetussuunnitelma työelämäosaamisen tuottajana. Opetussuunnitelma tutkintorakenteena kuvastaa tietämisen päämäärää opetussuunnitelma työelämäosaamisen tuottajana liittyy opetussuunnitelman taitamisen päämääriin. Opetussuunnitelma tieteenalan ytimen ilmentäjänä on päämääriltään sisäinen ja kohdistuu tietämisen näkökulmaan. Opetussuunnitelma asiantuntijaksi kasvun kehyksenä liittyy sisäisiin lähtökohtiin ja siinä korostuu taitamisen funktio. Kyseisten tutkijoiden mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa on keskenään yllättävän vähän eroavaisuuksia - huolimatta niiden erilaisesta tehtäväluonteesta. Toisaalta opetussuunnitelmat eroavat hyvinkin paljon tieteenalojen ja koulutusohjelmien välillä. Sekä yliopistoilla että ammattikorkeakouluilla on passiivinen ote Bolognan malliin (ks. Opetusministeriö 2008), valtiohallinnon normeihin kuin myös yhteisön omasta keskuudesta nouseviin uudistustarpeisiin. Esimerkiksi Bolognan malli kulminoituu tutkijoiden mukaan lähinnä tekniseen uudistamiseen, kuten ects-posteisiin ja tutkintojen kaksiportaisuuteen laadullisen kehittämisen sijaan. Opetussuunnitelmien uudistamista tehdään yliopistoissa vältellen tosin kuitenkin käskyjen mukaan. Lisäksi opetussuunnitelmien lähtökohtana saatetaan pitää henkilöstön substanssia, mikä tuottaa varsin sattumanvaraista koulutusta. Työelämän rooli on erityisesti yliopistoille hankala. Tutkijat tuovat esille, että yliopistoissa ei ole yhteistä näkemystä siitä, mitä on vuorovaikutus opetussuunnitelman ja työelämän välillä. Kaiken kaikkiaan korkeakoulut ovat myös muutosprosessissa sen suhteen, miten nämä tahot on nähty itseoikeutettuina tiedon tuottajina.

Korkeakouluopetuksessa opetussuunnitelman kehittämistä voidaan lähestyä muun muassa seuraavasti Annalan ja Mäkisen (2011) mukaan: 1) Kehitetään korkeakoulujen opetussuunnitelmia ilmiöperusteisesti, joka mahdollistaa myös opetussuunnitelmien yhdessä rakentamisen opiskelijoiden kanssa ja jossa opiskelijat olisivat osa asiantuntijayhteisöä. Siten ilmiöperusteisuus voisi luoda myös produktiivisen jännitteen käytännöllisen ja teoreettisen tiedon välille. 2) Opetussuunnitelmia tulisi tietoisesti asemoida kunkin ajan yhteiskunnan, työelämän ja koulutuspolitiikan muutoksiin, mikä antaa mahdollisuuden arvioida korkeakouluopetuksessa tuotettavan tiedon ja työssä vaadittavan osaamisen luonnetta. 3) Korkeakoulujen opetussuunnitelmatyötä tulisi teknisen prosessin sijaan suunnata kantaaottavammin sekä vuorovaikutukseen painottuen, jolloin opetussuunnitelma mahdollistaa korkeakoulujen proaktiivisen kehittämisen. Edellä esitetyt kuvaukset tuovat esiin sen, mitkä ovat lähtökohdat useimmissa korkeakouluissa, joissa muun muassa yrittäjyyskasvatusta enemmän tai vähemmän kansainvälisten ja kansallisten strategioiden ja asiakirjojen mukaan integroidaan opetussuunnitelmiin. Korkeakoulut ovat itsenäisiä koulutuksen kehittäjiä ja tämä tuo omat haasteensa siihen, miten yrittäjyyskasvatusta on haluttu / kyetty liittämään osaksi opetussuunnitelmia. Lisäksi korkeakoulujen opetussuunnitelmien jäsentymättömyys sekä tämän alueen tutkimattomuus ovat mahdollisesti myös niitä tekijöitä, jotka tuovat ongelmia korkeakoulujen opetussuunnitelmatyöhön. Yrittäjyyskasvatusta ajatellen esimerkiksi korkeakoulujen vuorovaikutusta työelämään voisi pitää kivijalkana siihen, miten yrittäjyyskasvatus miellettäisiin osaksi korkeakoulujen opetussuunnitelmia. Yrittäjyyskasvatus yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmissa Vaikka tutkimuksen kohteena ovat opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat, esittelemme aluksi miten yrittäjyyskasvatus ilmenee sekä yleissivistävässä että ammatillisessa koulutuksessa. Näin avaamme auki sitä kenttää, mihin opettajankouluttajat kouluttavat tulevia opettajiaan ja mitä yrittäjyyskasvatusosaamista heiltä vaaditaan. Yrittäjyyskasvatus yleissivistävän opetuksen opetussuunnitelmissa Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa yrittäjyyskasvatus ei ole erillinen oppiaine, vaan se toteutetaan aihekokonaisuutena. Aihe tulee epäsuorasti esille oppiaineiden tavoitteissa ja sisällöissä sekä opetussuunnitelman perusteiden yleisissä osioissa. (Opetushallitus 2004.) Aihekokonaisuus Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys ilmenee seuraavasti: Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta hahmottamaan yhteiskuntaa eri toimijoiden näkökulmista ja kehittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia sekä luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille. Koulun oppimiskulttuurin ja toimintatapojen tulee tukea oppilaan kehittymistä omatoimiseksi, aloitteelliseksi, päämäärätietoiseksi, yhteistyökykyiseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi sekä tukea oppilasta muodostamaan realistinen kuva omista vaikutusmahdollisuuksistaan. (Opetushallitus 2004, 36 39.) Lukiokoulutuksen Aktiivinen kansalaisuus ja yrittäjyys -aihekokonaisuuden päämäärät ovat yhteneväisiä perusopetuksen edellä kuvattujen tavoitteiden kanssa, vaikkakin niitä on syvennetty ja toiminnan tasot yltävät globaaleiksi. Aihekokonaisuuden toteuttamisen pääpainon tulee olla käytän-

nön harjoittelussa sekä omakohtaisten osallistumis- ja vaikuttamiskokemusten luomisessa. Koulun oman aktiivisen toiminnan lisäksi tällaista opiskeluympäristöä voidaan kehittää yhteistyössä muiden yhteiskunnallisten elinten, erilaisten järjestöjen sekä yritysten kanssa. (Opetushallitus 2003, 25) Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opetuksen opetussuunnitelmissa Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmatyötä sääteleviin tutkinnon perusteisiin on uusimmissa uudistuksissa otettu mukaan mittava määrä yrittäjyyttä. Aloitekyky ja yrittäjyys kuuluvat 11 kohdan listaan elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Niillä tarkoitetaan kaikilla aloilla tarvittavaa ammattisivistystä ja kansalaisvalmiuksia. Elinikäisen oppimisen avaintaidot sisältyvät ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja niiden arviointikriteereihin kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa. (Opetushallitus 2009, 14-15.) Kaikille pakollisiin ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteiset opinnot) opintoihin kuuluu 1 opintoviikko yhteiskunta, yritys- ja työelämätietoa. Lisäksi on mahdollista valita yritystoimintaa 0 4 opintoviikkoa. (Opetushallitus 2009, 5.) Muihin valinnaisiin tutkinnon osiin kuuluu 10 opintoviikkoa yrittäjyyttä ja ammatillista osaamista yksilöllisesti syventäviin tutkinnon osiin kuuluu 10 opintoviikkoa yritystoimintaa (Opetushallitus 2009, 13). Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Tämä tarjoaa lähinnä aikuisopiskelijalle mahdollisuuden osoittaa osaamisensa riippumatta tavasta, jolla sen on hankkinut. Hän voi ennen valmentautua tutkintotilaisuuteen osallistumalla valmistavaan koulutukseen. Se ei kuitenkaan ole pakollista. (Opetushallitus 2009, 21.) Tutkintoon on mahdollista sisällyttää mukaan yritystoimintaa (Opetushallitus 2009, 13). Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa on mahdollisuus suorittaa myös ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Eri organisaatiot tarjoavat myös näihin tutkintoihin valmistavaa koulutusta. Mahdollisten tutkintojen joukossa ovat muun muassa Yrittäjän ammattitutkinto ja Yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto. Ammattikorkeakouluja varten ei olemassa erillisiä valtakunnallisia perusteita, vaan opetusministeriö vahvistaa tarjolla olevat koulutusohjelmat, mutta opetussuunnitelmistaan ja koulutuksen sisällöistä ne päättävät itsenäisesti (Opetushallitus 2010). Korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistämisen yhteistyöryhmä on asettanut vision (Opetusministeriö 2009b, 12), jonka mukaan Jokaisessa korkeakoulussa on hyväksytty toimintatapa, jossa kannustetaan ja tarjotaan valmiuksia yrittäjän uralle, synnytetään innovaatioita ja luodaan edellytyksiä yritysten kasvulle. Lisäksi ammattikorkeakoulujen rehtorien muodostama yhteistyöneuvosto on laatinut erillisen yrittäjyysstrategian, jota tarkentaa niitä toimia, joihin kunkin ammattikorkeakoulun tulee ryhtyä jalkauttaakseen yrittäjyyden osaksi toimintaansa (Arene ry 2010, elektroninen dokumentti). Nämä tarjoavat perustan sille, että myös ammattikorkeakoulujen tulee ottaa yrittäjyys mukaan opetussuunnitelmiinsa. Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksessa analysointiin syys-lokakuussa 2010 yleissivistävän ja ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat. Koska opettajankoulutukset ja niiden opetussuunnitelmat poikkeavat toisistaan, olivat myös analysoinnin lähtökohdat erilaiset. Aineistona olevat opetussuunnitelmat hankittiin osin internetin kautta ja osin pyytämällä ne erikseen joko kirjallisessa tai sähköisessä

muodossa. Aineistosta poimittiin yrittäjyyskasvatusta tukevat lauseet, joiden merkitystä arvioitiin erikseen. Aineistoa poimittaessa huomioitiin muun muassa seuraavat seikat: tarkoituksenmukaisuus, autenttisuus, sisällön relevanttius, organisaation oma hallinnollinen hyväksyntä, tarkkuus sekä objektiivisuus (ks. Cohen & Manion 2007, 244 245). Luonnollisesti, kun arviointikohteena olivat organisaation toimintaa ohjaavat opetussuunnitelmat, tulivat edellä esitetyt kriteerit täytetyiksi. Toisaalta esimerkiksi internetistä aineistoa poimittaessa kiinnitettiin huomioita asiakirjan autenttisuuteen. Seuraavaksi esittelemme vielä tarkemmin eriteltynä yleissivistävän opettajankoulutuksen osalta tehdyn tutkimuksen, sen tulokset ja johtopäätökset. Tämän jälkeen esittelemme ammatillisen opettajankoulutuksen aineiston keruun, tulokset sekä päätelmät aineistosta. Tutkimus yleissivistävässä opettajankoulutuksessa Yleissivistävän opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien yrittäjyyskasvatussisältöjä selvitettiin pääasiallisesti Internetin kautta, syksyllä 2010 voimassa olevan opetussuunnitelma-aineiston perusteella. Joitakin asioita varmistettiin olemalla sähköpostitse tai puhelimitse yhteydessä laitoksen opetussuunnitelmat tuntevaan henkilöstöön, joilta saatiin vahvistus ko. laitoksen virallisesti tarjotun yrittäjyyskasvatuksen tilanteesta opettajankoulutuksessa. Opettajankoulutuslaitoksista valittiin ne suomenkieliset yliopistot, joissa oli vakinaista opettajankoulutusta syksyllä 2010: Helsingin, Turun (Turku ja Rauma), Tampereen (Tampere ja Hämeenlinna), Jyväskylän, Oulun (Oulu ja Kajaani), Itä-Suomen (Joensuu ja Savonlinna) ja Lapin (Rovaniemi) yliopistot. Selvitykseen sisältyi myös edellä mainittujen laitosten normaalikoulujen opetussuunnitelmien yrittäjyyskasvatuksen tarkastelu Internet-tietoihin perustuen. Internetissä tehdyssä selvityksessä käytettiin hakusana-menetelmää. Hakusanoina olivat yrittäjyyskasvatus, yrittäjyys, yrittäminen, yritteliäisyys. Tavoitteena oli opettajankoulutuslaitosten osalta selvittää mahdollisia yrittäjyyskasvatuksen opintokokonaisuuksia, joita opettajaopiskelijoille oli tarjolla joko pakollisena tai valinnaisena. Yrittäjyys-käsitteen sisältymistä opettajankoulutuslaitosten opetussuunnitelmiin ei syvällisesti analysoitu, vaikka hakusanan perusteella opetussuunnitelmista joitakin osumia varsinaisten opintokurssien lisäksi saattoi löytyäkin. Normaalikoulujen osalta selvitettiin pääpiirteissään miten yrittäjyyskasvatus näyttäytyy normaalikoulujen opetussuunnitelmissa. Hakukriteerinä olivat edellä mainitut yrittäjyyteen liittyvät hakusanat. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva, onko yrittäjyyskasvatus huomioitu vain muutamassa, ainakin yhdessä ja korkeintaan viidessä, oppiaineessa tai useammissa eli yli viidessä oppiaineessa. Selvityksen kuluessa jako kahteen ryhmään alkoi tuntu luontevimmalta tavalta, vaikka alussa olikin tavoitteena saada tarkempi jaottelu. Näin vältyttiin tarpeettomilta tulkinnanvaraisuuksilta. Koska yrittäjyyskasvatus aihekokonaisuutena kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan, oli oletuksena, että aihekokonaisuuden olemassaolo takaisi yrittäjyyskasvatuksen huomioimisen ainakin minimitasolla koulun toiminnassa ja kriteeri yrittäjyyskasvatuksesta koulun arjessa voisi täyttyä jo tällä perusteella. Tulokset yleissivistävässä opettajankoulutuksessa Opettajankoulutusyksiköiden opintokokonaisuuksien tulokset on esitetty taulukossa 1, jossa näkyvät myös Mankisen vuonna 2007 (ks. Opetusministeriö 2009b) tekemän selvityksen tulokset. Näin

yrittäjyyskasvatuksen opintosisältöjen kehitystä voitiin tarkastella kolmen vuoden aikavälillä vuodesta 2007 vuoden 2010 tilanteeseen. Taulukko 1: Yrittäjyys opettajankoulutuksessa opinto- ja opetussuunnitelmien kehittämisen näkökulmasta Yliopisto Luokanopettajan/aineenopettajan koulutus Normaalikoulujen yrittäjyyskasvatus pakollinen yrittäjyyskasvatusosio normaalikoulun opetussuunnitelmassa HELSINKI, Helsingin yliopisto Helsingin normaalilyseo Viikin normaalikoulu TURKU, Turun yliopisto Turun normaalikoulu Rauma, Turun yliopisto Rauman normaalikoulu VAASA, Åbo Akademi Vasa övningsskola TAMPERE, Tampereen yliopisto Tampereen normaalikoulu Hämeenlinna, Tampereen yliopisto Hämeenlinnan normaalikoulu JYVÄSKYLÄ, Jyväskylän yliopisto Jyväskylän normaalikoulu OULU, Oulun yliopisto Oulun normaalikoulu Kajaani, Oulun yliopisto Kajaanin normaalikoulu JOENSUU, Itä-Suomen yliopisto Joensuun normaalikoulu Savonlinna, Itä- Suomen yliopisto Savonlinnan normaalikoulu ROVANIEMI, Lapin yliopisto Lapin yliopiston harj.koulu valinnainen tarjonta yrittäjyyskasvatuksessa opettajankoulutuksessa (OKL) tai kasvatustieteiden- /käyttäytymistieteiden tiedekunnassa (TDK) oppiaineissa painotetaan yrittäjyyttä 2007 2010 2007 2010 1-5 aineessa yli 5 aineessa --- --- --- --- --- --- 3 op 3 op 3 op (käsityö) 5 op (käsityö) 3 op 3 op --- ei ollut mukana tutkimuksessa ei ollut mukana tutkimuksessa ei ollut mukana tutkimuksessa --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- 3 op 3-6 op --- --- --- --- 5 op 4 op 25 op 25 op --- --- 25 op --- --- --- --- --- --- --- --- 3 op YTK 25 op YTK ei ollut mukana tutkimuksessa ei ollut mukana tutkimuksessa

Analyysista ilmeni, että sekä Helsingin yliopistossa että Tampereen yliopistossa ei ole yrittäjyyskasvatuksen opintoja ollut opettajaopiskelijoille tarjolla v. 2007, eikä edelleenkään v. 2010. Asia varmistettiin vielä sähköpostikyselynä ko. laitosten opintosuunnitelmat tuntevalta henkilöstöltä. Turun yliopiston Turun yksikössä tilanne oli opintokokonaisuuden pistemäärän suhteen sama kuin v.2007 eli opiskelijalla oli mahdollisuus valinnaisena suorittaa 3 opintopistettä sisältävät yrittäjyyskasvatusopinnot. Turun yliopiston Rauman yksikössä kaikilla opettajaopiskelijoilla oli 3 opintopisteen verran pakollisia yrittäjyyskasvatusopintoja. Tilanne oli täten muuttunut positiiviseen suuntaan vuodesta 2007, jolloin saman laajuiset yrittäjyyskasvatuksen opinnot olivat käsityöhön erikoistuville opiskelijoille pakollisia, mutta muille vielä valinnaisia. Jyväskylän yliopistossa valinnaisten yrittäjyyskasvatusopintojen osuus oli lisääntynyt kolmen vuoden aikana 3:sta opintopisteestä 3-6:een opintopisteeseen. Oulun yliopistossa vain Kajaanin yksikössä oli sekä pakollisia että valinnaisia yrittäjyyskasvatusopintoja, mutta Oulussa opiskelijalla ei ollut lainkaan kursseja yrittäjyyskasvatuksesta. Kajaanissa pakollisten yrittäjyyskasvatusopintojen osuus oli vähentynyt kolmen vuoden aikana 5:stä opintopisteestä 4:ään, mutta valinnaisten opintojen mahdollisuus oli v. 2010 edelleen sama kuin v. 2007 eli 25 opintopistettä. Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan opettajankoulutusyksikössä ei ollut v.2007 yrittäjyyskasvatusopintoja eikä edelleen v. 2010. Sen sijaan saman yliopiston Joensuun yksikössä yrittäjyyskasvatuksen osuus oli vähentynyt vuoteen 2007 verrattuna. Valinnaiset 25 opintopisteen laajuiset opinnot olivat poistuneet. Asia ihmetytti niin paljon, että tilanne päätettiin varmistaa vielä sähköpostin välityksellä. Vastausviestistä ilmeni, että yrittäjyyskasvatusopintoja ei syksyllä 2010 ollut enää edes valinnaisena. Yrittäjyyskasvatusasiaa sisältyi sähköpostin vastausviestin mukaan kuitenkin aihekokonaisuuksista kertoviin neljän opintopisteen opintoihin yhtenä osana, mutta koska kurssin nimike oli Johdanto ja aihekokonaisuudet, ei tässä tutkimuksessa käytetyllä hakusanaetsinnällä voinut löytää ko. sisältöä. Tätä opintokokonaisuutta ei voida merkitä osaksi yrittäjyyskasvatusopintoja Joensuussa, koska tasapuolisesti tarkasteltaessa vastaava tieto pitäisi saada myös muista laitoksista ja silloin analyysin perusta muuttuisi varsin epämääräiseksi, eikä säilyttäisi yhteismitallisuutta. Eri nimikkeellä olevien opintojen sisältöjä ei kyetä näin lyhyessä selvityksessä luotettavasti analysoimaan. Tässä tutkimuksessa nojauduttiin vain virallisesti saatavissa olevaan tietoon, joka viittaa selkeästi yrittäjyyskasvatusopintoihin. Yrittäjyyskasvatuksen aihekokonaisuuden sisältyminen jollakin tavalla opettajaopiskelijoiden opintoihin on erittäin todennäköistä, mutta oletettavasti hyvin erilaajuista eri laitoksissa. Lapin yliopistossa Rovaniemellä yrittäjyyskasvatuksen valinnaisia osioita oli tarjolla eri laajuisina, joko 3. opintopisteen tai 25. opintopisteen kokonaisuuksina. Opinnot voi valita suoritettavaksi yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Johtopäätöksiä yleissivistävän opettajankoulutusyksikköjen opetussuunnitelmien yrittäjyyskasvatusmaininnoista Tämä lyhyt opettajankoulutuslaitosten osalta tehty selvitys osoitti, että yrittäjyyskasvatus omana opintopisteitä sisältävänä koulutusosiona on edennyt opettajankoulutuslaitosten opetussuunnitelmissa joissakin laitoksissa jonkin verran, mutta toisissa yksiköissä ei ole tapahtunut kehitystä. Syy eri tavalla tapahtuneeseen kehitykseen lienee kullakin paikkakunnalla olevan opetushenkilöstön valveutuneisuus yrittäjyyskasvatusasioissa ja opetussuunnitelmien uudistamisprosessien hitaudessa ja kankeudessa. Normaalikoulujen opetussuunnitelmien yrittäjyyskasvatukseen viittaavia sisältöjä tarkasteltiin myös Internetin kautta virallisesti voimassa olevista opetussuunnitelmista samoin lokakuussa 2010. Vertailuaineistoa vuoteen 2007 ei ollut ja tulokset on esitetty samassa taulukossa opettajankoulutuslaitosten tulosten kanssa. Normaalikoulujen opetussuunnitelmat olivat melko hajanaisia ja erilaisia yrittäjyyskasvatuksen osalta, kuten kaikkien muidenkin aihekokonaisuuksien käsittelyssä. Sisällöistä huomasi kuitenkin sen, että yrittäjyyskasvatus, näitä vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvia opetussuunnitelmia laadittaessa, on ollut joissakin normaalikouluissa tuntemattomampi aihealue kuin toisissa. Viikin, Turun, Tampereen ja Savonlinnan normaalikouluissa sekä Lapin yliopiston harjoittelukoulussa oli yrittäjyyskasvatus huomioitu aihekokonaisuutena ja tavoitteissa yli viidessä oppiaineessa. Sen sijaan Helsingin, Rauman, Hämeenlinnan, Jyväskylän, Oulun, Kajaanin ja Joensuun normaalikouluissa yrittäjyyskasvatus oli aihekokonaisuutena mainittu ainakin yhden, mutta korkeintaan viiden oppiaineen kohdalla tavoitteissa. Ilmeistä on, että opetussuunnitelmien laadinnassa eri ryhmät normaalikoulujen sisällä eivät ole riittävästi keskustelleet aihekokonaisuuksien tavoitteista tai aihekokonaisuuden näkymiseen opetussuunnitelmassa ei ole ollut selkeää ohjeistusta. Tässä tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, toteutuuko oppiaineen kohdalla tavoitteiksi kirjattu aihekokonaisuus tällaisissa kouluissa paremmin kuin niissä kouluissa, joissa aihekokonaisuus on yleensä vain omassa kappaleessa esitetty. Opetussuunnitelmissa saattoi olla kuitenkin muiden aihekokonaisuuksien tavoitteita eri oppiaineiden kohdalla, joten tämä viittaa yrittäjyyskasvatuksen sisällön ja tavoitteiden tuntemisen puutteisiin koulun omaa opetussuunnitelmaa laatineiden keskuudessa. Tutkimus ammatillisessa opettajankoulutuksessa Tämän kartoituksen avulla oli määrä saada tietoa siitä, millaisia yrittäjyys- ja yrittäjyyskasvatusmainintoja viiden Suomessa toimivan ammatillisen opettajakorkeakoulun linjauksissa on. Vertailua vaikeutti jonkin verran se, että eri organisaatioissa on valittu erilaisia käsitteitä kuvaamaan ammatilliselta opettajalta edellytettävää substanssi- ja niin sanottua työelämäosaamista. Yrittäjyys voidaan nähdä yhtäältä erillisenä asiana, mutta toisaalta myös osana muuta työelämää. Jos yrittäjyys nähdään Matti Koirasen tavoin ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapana työntekoon (Koiranen & Ruohotie 2001), voidaan toisaalta lähes kaikki työelämäosaaminen nähdä ainakin osaltaan yrittäjyyttä edistävänä toimintana.

Ammatillisuus, ammatissa toimiminen ja ammatin harjoittaminenkin ovat eräällä tavalla sisään kirjoitettuina ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmiin, vaikkakin erilaisin käsittein ilmaistuna. Siksi ei ole välttämättä järkevää vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vielä siitä, jos opetussuunnitelmissa sanaa yrittäjyys ei esiinnykään. Toisaalta viime aikoina yrittäjyys on ollut esillä lukuisissa yhteyksissä ja asiakirjoissa niin Euroopan Unionin, Suomen valtionhallinnon kuin alue ja kuntahallinnonkin tasoilla. Siksi olisi odotettavissa, että yrittäjyys olisi käsitteenäkin jalkautunut myös ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmiin. Tässä yhteydessä ei ole ollut mahdollista analysoida käytettyjä käsitteitä ja niiden merkityksiä syvällisesti, joten nyt esitetään vain tulokset siitä, millaisia yrittäjyysmainintoja ammatillisten opettajakorkeakoulujen voimassaolevista opetussuunnitelmista on löydettävissä. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Haaga-Helian opetus rakentuu kolmen opettajan osaamisalueen varaan. Osaamisalueet ovat ohjausosaaminen, yhteisö- ja verkosto-osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Opinnot koostuvat kahdesta laajasta kokonaisuudesta: osaamisalueiden teoreettisista opinnoista eli kasvatustieteellisistä perusopinnoista (25 op) ja osaamisalueiden soveltavista opinnoista eli ammattipedagogisista opinnoista (35 op). (Haaga-Helian opetussuunnitelma 2010-2011, 2.) Osaamisalueiden soveltavat opinnot suoritetaan pääsääntöisesti 4-6 hengen pienryhmissä. Pienryhmän tehtävänä on suunnitella, toteuttaa ja arvioida oppimistaan yhteistyössä. Pienryhmän jäseniä voi yhdistää esimerkiksi yhteinen kiinnostusalue, joka voi olla esimerkiksi yrittäjyyspedagogiikka. (H-H:n opetussuunnitelma 2010-2011, 9.) Soveltaviin opintoihin kuuluu 6 opintopisteen laajuinen Osaamisen tunnistaminen ja kehittymissuunnitelma. Tämän opintojakson suorittamiseen kuuluu neljä oppimistehtävää, joista yksi on Oman työ- ja toimintaympäristön osaamisen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen. Tehtävään liittyen opiskelijaa muistutetaan siitä, että hänen tulee muistaa ottaa huomioon myös koulutuspoliittisesti tärkeät näkökulmat: kestävä kehitys, yrittäjyys ja monikulttuurisuus. (H-H:n opetussuunnitelma 2010-2011, 50-52.) Ammatillinen opettaja ohjaajana, opetusharjoittelu 12 op opintojaksoon kuuluu viisi erillistä oppimistehtävää, joista ensimmäinen on Opetus- ja ohjauskokonaisuuden suunnitelma, toteutus ja arviointi. Tehtävää tarkennetaan antamalla muun muassa ohjeeksi pohtia, millaista osaamista ammatin (suunniteltavana olevien opintojen tavoitteena oleva ammatti kirj. huom.), töiden tai yritystoiminnan hallinta vaatii? (H-H:n opetussuunnitelma 2010-2011, 55.) Ammatillista koulutusta tutkimassa ja kehittämässä 9 op opintojaksoon kuuluu osallistuminen kehittämishankkeeseen, hankkeen rakentamista tai kehittämistoimintaa ja siitä raportointia. Myöhemmin luetellaan kohteita ja yhtenä mahdollisuutena nimetään yrittäjyys. (H-H:n opetussuunnitelma 2010-2011, 65 66.) Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu tarjoaa ammatillisen opettajan kehittymisen jatkumolla täydennyskoulutusta. Sitä luvataan suunnitella ja kehittää yhteistyöverkostoissa, joihin kuuluu yrityksiä. (H-H:n opetussuunnitelma 2010-2011, 69.) Yrittäjyys on siis sisäänkirjoitettuna Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelmaan siten, että opettajaopiskelijalla on mahdollisuus sisällyttää opin-

toihinsa yrittäjyyttä. Mikäli pienryhmä valitsee kiinnostusalueekseen yrittäjyyspedagogiikan, se voi painottaa kaikki opintonsa yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta. Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu HAMKin Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on mahdollista valita yrittäjyyskasvatukseen suuntautuva opettajankoulutus. Se suoritetaan monimuotoisesti opiskellen 1,5 vuodessa. (Hämeen ammattikorkeakoulun opinto-opas, 10) opiskelu tapahtuu erillisen ohjelman mukaisesti. ohjelman runko on sama kuin muillakin suuntautumisryhmillä (ammattikorkeakoulupedagogiikka ja monikulttuurisuus, lisäksi Turun alueryhmä), mutta opintojen sisältöjä painotetaan yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta. (HAMK opinto-opas 2010-2011, 67 81.) Valinnaisiin opintoihin kuuluu 3 opintopisteen laajuinen opintojakso nimeltä Yrittäjyyskasvatus. Sen tavoitteena on: Opettaja opiskelija ymmärtää yrittäjyyskasvatuksen lähtökohdat ja periaatteet. Hän osaa soveltaa yrittäjyyskasvatuksen periaatteita omassa opetus- ja ohjaustyössään. (HAMK opinto-opas 2010-2011, 37.) Opetussuunnitelman taustatekstissä mainitaan, että Ammatillisen opettajan tehtävänä on tukea nuoren ihmisen ammatillisen identiteetin ja yrittäjyyden kehittymistä yhtä hyvin kuin aikuista hänen hakiessaan uutta suuntaa ammatilliselle kasvulleen. (HAMK opinto-opas 2010-2011, 12.) Myös HAMKissa opiskelijoiden on mahdollista painottaa koko opintonsa yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta. Valinnainen opintojakso tuo myös muille opettajaopiskelijoille mahdollisuuden lisätä yrittäjyyskasvatusvalmiuksiaan. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu JAMKissa opetussuunnitelma jakautuu erilliseen opetussuunnitelman perusteet asiakirjaan ja opiskelijan käsikirjaan, jossa esitellään tarkemmin tarjolla olevat opinnot. Opetussuunnitelman perusteissa käsitteet yrittäjyys ja yritys mainitaan lukuisia kertoja. JAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun toiminta-ajatus on Ammatillisen opettajakorkeakoulun tehtävänä on toimia kansainvälisesti verkostoituneena opettajankoulutusyksikkönä ja musiikin kouluttajana, joka edistää luovuuteen ja yrittäjyyteen perustuvia pedagogisia innovaatioita ja osaamista. (JAMK opetussuunnitelman perusteet 2009, 3) Samassa asiakirjassa sivulla 3 esitetään myös visio: Ammatillinen opettajakorkeakoulu on kansainvälisesti tunnustettu ammattipedagogisten innovaatioiden tuottaja, tutkija ja kehittäjä sekä laajasti verkostoitunut luovan toimialan ja kulttuuriyrittäjyyden kehittämisen Lause jää materiaalissa kylläkin kesken, mutta vahva yrittäjyyteen liittyvä tahtotila siitä jo ilmenee. Edelleen samassa asiakirjassa pohditaan sivulla 3 otsikon Yhteiskunnallisen muutoksen suunnat globaalissa toimintaympäristössä alla muun muassa yritysten globalisoitumisen vaikutuksia. Sivulla 4 pohdinta jatkuu otsikon Työelämän muutos: haasteet uudelle osaamiselle alla muun muassa seuraavasti: Ajankohtaiset työn, talouden ja osaamisen näkymät korostavat yrittäjyyden merkitystä niin alueellisissa, kansallisissa kuin kansainvälisissäkin yhteyksissä. Yrittäjyys nousee keskeisesti esiin yhtenä työllistymisen vaihtoehtona sekä toiminta- ja ajattelutapana. Yrittäjyyden ja yritteliäisyyden vahvistamiseen kiinnitetään enenevää huomiota sekä kansainvälisissä, valtakunnallisissa että aluetason linjauksissa, strategioissa ja kehittämisohjelmissa.

Koulutusjärjestelmällä nähdään olevan keskeinen rooli yrittäjyyskasvatuksen, yrittäjyyden edellytysten ja toimintaympäristön kehittämisessä. Yritteliäisyyttä, aktiivisuutta ja omatoimisuutta tukevien valmiuksien edistäminen nähdään kaikkien koulutusasteiden tehtäväksi. Yrittäjämäisen ajattelun ja toiminnan tukeminen nähdään erityisen tärkeänä osana ammattiin kouluttautumista ja valmennuksena yrittäjänä toimimiseen. Eri kouluasteiden ja oppilaitosten yrittäjyyden kehittämistyön rinnalla korostuu monitahoinen alue- ja paikallislähtöinen yrittäjyyskasvatuksen toimijoiden verkostoyhteistyö. (JAMK opetussuunnitelman perusteet 2009, 4) Toimintaympäristöjen kehittämisen yhteydessä nostetaan esille, että Opettajuuteen liittyy täten myös vahva sisäisen yrittäjyyden näkökulma ja vaatimus laatu- ja taloustietoisuudesta. (JAMK opetussuunnitelman perusteet 2009, 9) JAMKin Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ammatillisen opettajan osaaminen on jäsennetty neljään osaamisalueeseen: oppimisen ohjaaminen, toimintaympäristöjen kehittäminen, yhteistyö ja vuorovaikutus sekä jatkuva oppiminen. (JAMK opiskelijan käsikirja 2010-2011, 3) Kutakin osaamisaluetta on avattu tarkemmin. Toimintaympäristöjen kehittäminen -osaamisalueen kuvauksen yhteydessä toistetaan opetussuunnitelman perusteissa esitetty lause Opettajuuteen liittyy täten myös vahva sisäisen yrittäjyyden näkökulma ja vaatimus laatu- ja taloustietoisuudesta. (JAMK opiskelijan käsikirja 2010-2011, 5) Ammatillisen opettajaopiskelijan opintoihin kuuluu kaikille yhteisenä Työelämä, yrittäjyys ja osaamisen muutos -niminen ja 6 opintopisteen laajuinen opintojakso (JAMK opiskelijan käsikirja 2010-2011, 9, 10, 11, 12, 24, 27 29). Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija on tietoinen työelämän ja oman alansa kehitysnäkymistä sekä niistä yhteiskunnallisista tekijöistä, jotka ohjaavat työelämän kehittymistä nyt ja lähitulevaisuudessa. Opiskelija tiedostaa yrittäjyyden merkityksen ammattien, työelämän ja yhteiskunnan kokonaisuudessa. Hän osaa jäsentää oman alansa osaamista, opetuksen suunnittelua, oppimisen ohjaamista sekä osaamisen arviointia, tunnistamista ja tunnustamista varten (JAMK opiskelijan käsikirja 2010-2011, 27). Yrittäjyys on siis opintojakson yksi keskeisistä sisällöistä. Lisäksi sana yrittäjyys esiintyy useita kertoja opintojakson arviointikriteereissä (JAMK opiskelijan käsikirja 2010-2011, 28). JAMKissa opiskelija suorittaa lisäksi valinnaisia opintoja viiden opintopisteen verran. Yhtenä mahdollisuutena tarjotaan opintojaksoa, jonka nimi on Intoa ja mieltä yrittäjyyspedagogiikkaan. Laajuus on siis viisi opintopistettä. Sen tavoitteena on, että opiskelija syventää näkemystään yrittäjyyskasvatuksesta ja uudistaa pedagogisia valmiuksiaan kehittää innostavaa yrittäjyyskasvatusta omassa toimintaympäristössään. (erillinen liite toteutussuunnitelmasta) Jyväskylässä yrittäjyys on näkyvissä nyt tarkastelluista organisaatioista selvästi parhaiten. Se näkyy hyvin paitsi yleisinä tavoitteina, myös opetussuunnitelman sisältöinä. Jokainen opettajaopiskelija tutustuu yrittäjyyteen pakollisen opintojakson kautta ja kiinnostuneilla on mahdollisuus syventää osaamistaan valinnaisten opintojen kautta. Tässä on hyvä lähtökohta yrittäjyyskasvatuksen polun rakentamiselle. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu AMOKissa, kuten Oulun seudun ammattikorkeakoulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu nimensä lyhentää, ei opetussuunnitelman taustatekstissä mainita sanaa yrittäjyys. Sen sijaan voidaan ehkä nostaa esiin, että ammatillisen opettajan ydinosaamisalueita kuvaavassa tekstissä mainitaan, että Opettajan tehtävässä korostuvat entistä enemmän hallinnolliset tehtävät, markkinointi, rahoitus, projektitoiminta, kansainvälisyys, sekä yhteistyö ja sen koordinointi monien eri tahojen kanssa.

Lisäksi opettajan odotetaan kehittävän työelämää tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. (AMOK opetussuunnitelma ja opinto-opas 2010-2011, 9) Näissä lauseissa on mukana monta yrittäjyyden kanssa merkityssisällöltään osittain päällekkäistä käsitettä ja näin ollen se ansainnee huomion tässä yhteydessä. AMOKissa on tarjolla kaksi luonteeltaan valinnaista yrittäjyyttä edistävää opintojaksoa (AMOK opetussuunnitelma ja opinto-opas 2010-2011, 19). Yrittäjyyskasvatus opintojakso on laajuudeltaan 3 opintopistettä ja sen tavoitteena on perehtyä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteisiin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tutustua yrittäjyyskasvatuksen pedagogisiin ja didaktisiin toimintamalleihin ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi mahdollisuus suorittaa 6 opintopistettä Oulun seudun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikön yrityshautomossa tai kansainvälisessä yrittäjyyden oppimisympäristössä (FINPEC). (erillinen liite toteutussuunnitelmasta) Yrittäjyyden opettamisen ja oppimisen verkkoympäristö ammattiopettajille opintojakso on laajuudeltaan 6 opintopistettä. Sen tavoitteena on, että opiskelija osaa kehittää yrittäjyyden, ammatillisten opintojen ja oppiaineiden välistä yhteistyötä kaikilla koulutusaloilla. Hän osaa kehittää ammattialansa yrittäjyyden koulutusta, oman työnsä sisältöä, oppiaineiden välistä yhteistyötä sekä työelämäyhteistyötä. Opiskelija saa ammatillisia valmiuksia toimia sähköisessä oppimisympäristössä. Opetus toteutetaan käytännönläheisesti, tekemällä oppien kansainvälisessä yrittäjyyden oppimisympäristössä (erillinen liite toteutussuunnitelmasta) AMOKin tarjoama koulutus tarjoaa selvästi muita enemmän valinnaisuutta. Yrittäjyystarjonta perustuu paljolti harjoitusyritystoiminnan hyödyntämiselle oppimisympäristönä. Harjoitusyritystoimintaa Oulusta käsin koordinoiva FINPEC on vahvasti mukana molemmilla opintojaksoilla. Tässä on epäilemättä etunsa, mutta myös rajoitteensa, jos esille nostetaan vain yksi yrittäjyyden edistämisen tai yrittäjyyskasvatuksen mahdollinen oppimisympäristö tai koulutusmalli. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden koota kokemuksia juuri tästä tavasta kouluttaa ammatillisia opettajia. Tampereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu TAMKin Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelmassa yrittäjyyttä ei mainita. Mukana on toki paljon käsitteitä, joiden voidaan katsoa viittaavan myös yrittäjyyden edistämiseen.

Yhteenveto ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmista Yhteenveto ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmien yrittäjyysmaininnoista on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Yrittäjyysmaininnat ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmissa Yrittäjyyskasvatusopintojen organisointi Yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen opintojaksot H-H AOKK HAMK AOKK JAMK AOKK OAMK AOKK Kasvatustieteellisen opinnot (25 op) + Osaamisalueiden soveltavat opinnot (35 op) Osaamisalueet: ohjausosaaminen, yhteisöja verkosto-osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen Osaamisalueiden opinnot suoritetaan 4-6 hengen ryhmissä, jotka suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat opintonsa yhteistyössä. Yhdistävänä teemana voi olla esim. yrittäjyyspedagogiikka, jolloin teema näkyy kaikissa opinnoissa Opintojaksoilla edellytetyt oppimistehtävät on määritetty opinto-oppaassa Osaamisen tunnistaminen ja kehittymissuunnitelma (6 op): Yksi neljästä oppimistehtävästä on Oman työ- ja toimintaympäristön osaamisen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen, jonka laatimisessa tulee ottaa huomioon mm. yrittäjyys Ammatillinen opettaja ohjaajana, opetusharjoittelu (12 op): Yksi viidestä oppimistehtävästä on Opetus- ja ohjauskokonaisuuden suunnitelma, toteutus ja arviointi. Ohjeena on pohtia, millaista osaamista ammatin, töiden tai yritystoiminnan hallinta vaatii. Ammatillista koulutusta tutkimassa ja kehittämässä (9 op) on toimintana kehittämistä ja raportointia. Yksi mahdollinen kehittämiskohde on yrittäjyys Opiskelijalla on mahdollisuus valita yrittäjyyskasvatukseen suuntautuva opettajankoulutus. Opinnot noudattavat muun opettajankoulutuksen opetussuunnitelmaa, mutta yrittäjyyskasvatus painottuu erityisesti oppimistehtävissä, opetusharjoitteluissa, opinnäytetöissä ja ryhmän sisäisessä vuorovaikutuksessa. Opetussuunnitelman taustatekstissä lukee: Ammatillisen opettajan tehtävänä on tukea nuoren ihmisen ammatillisen identiteetin ja yrittäjyyden kehittymistä yhtä hyvin kuin aikuista hänen hakiessaan uutta suuntaa ammatilliselle kasvulleen Valinnaiset opinnot (suositellaan muille kuin yo suuntautumisen valinneille): Yrittäjyyskasvatus (3 op). Tavoite: Opettajaopiskelija ymmärtää yrittäjyyskasvatuksen lähtökohdat ja periaatteet. Hän osaa soveltaa yrittäjyyskasvatuksen periaatteita omassa opetus- ja ohjaustyössään. Opetussuunnitelman taustatekstissä pohditaan yhteiskunnallisia kehitystrendejä ja yrittäjyys tai yritys mainitaan useita kertoja. Muun muassa toimintaajatus: Ammatillisen opettajakorkeakoulun tehtävänä on toimia kansainvälisesti verkottuneena opettajankoulutusyksikkön ä ja musiikin kouluttajana, joka edistää luovuuteen ja yrittäjyyteen perustuvia pedagogisia innovaatioita ja osaamista. Yksi neljästä osaamisalueesta on Oppimisen ohjaaminen, toimintaympäristöjen kehittäminen, yhteistyö ja vuorovaikutus sekä jatkuva oppiminen, jota perustellaan mm.: Opettajuuteen liittyy täten myös vahva sisäisen yrittäjyyden näkökulma ja vaatimus laatu- ja taloustietoudesta. Työelämä, yrittäjyys ja osaaminen (6 op) on kaikille pakollinen. Tavoite: Opiskelija on tietoinen työelämän ja oman alansa kehitysnäkymistä sekä niistä yhteiskunnallisista tekijöistä, jotka ohjaavat työelämän kehittymistä nyt ja tulevaisuudessa. Opiskelija tiedostaa yrittäjyyden merkityksen ammattien, työelämän ja yhteiskunnan kokonaisuudessa. Hän osaa jäsentää oman alansa osaamista, opetuksen suunnittelua, oppimisen ohjaamista sekä osaamisen arviointia, tunnistamista ja tunnustamista varten. Valinnaiset opinnot: Intoa ja mieltä yrittäjyyspedagogiikkaan (5 op). Tavoite: Opiskelija syventää näkemystään yrittäjyyskasvatuksesta ja uudistaa pedagogisia valmiuksiaan kehittää innostavaa yrittäjyyskasvatusta omassa toimintaympäristössään. AMOKin opetussuunnitelma rakentuu muita enemmän valinnaisuuden varaan, joten opiskelupolut ovat henkilökohtaisia. Taustatekstissä sanaa yrittäjyys ei mainita sellaisenaan. Valinnaisia opintojaksoja: Yrittäjyyskasvatus (3 op). Tavoitteena on perehtyä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteisiin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tutustua yrittäjyyskasvatuksen pedagogisiin ja didaktisiin toimintamalleihin ammatillisessa koulutuksessa. 6 op yrityshautomossa tai kansainvälisessä yrittäjyyden oppimisympäristössä (Finpec) Yrittäjyyden opettamisen ja oppimisen verkkoympäristö ammattiopettajille (6 op): Opiskelija osaa kehittää yrittäjyyden, ammatillisten opintojen ja oppiaineiden välistä yhteistyötä kaikilla koulutusaloilla. Hän osaa kehittää ammattialansa yrittäjyyden koulutusta, oman työnsä sisältöä, oppiaineiden välistä yhteistyötä sekä työelämäyhteistyötä

Johtopäätöksiä ammatillisten opettajakorkeakoulujen opetussuunnitelmien yrittäjyysmaininnoista Yrittäjyyden merkitys yhtenä työllistymismuotona kasvaa. Siksi on tärkeää, että jokainen ammatillinen opettaja ymmärtää oman alansa työllistymisvaihtoehdot ja osaa ohjata opiskelijoitaan työllistymään myös yrittäjyyden kautta. Ammatillisen opettajankoulutuksen tavoitetilaksi voitaisiinkin asettaa, että jokainen ammatillinen opettajaopiskelija pääsee jatkossa kosketuksiin opettajaopintojensa aikana yrittäjyyden ja/tai yrittäjyyskasvatuksen kanssa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi sisällöllisesti, menetelmällisesti tai osana muuta työelämäosaamista. Toisena tavoitteena voisi olla, että yrittäjyyskasvatuksesta erityisen kiinnostuneet opettajaopiskelijat saavat mahdollisuuden kehittää yrittäjyyskasvatusosaamistaan opettajaopintojen aikana. Tämän kartoituksen perusteella pisimmällä tässä ammatillisen opettajaopiskelijan yrittäjyyskasvatuspolun kehittämisessä näyttäisiin oltavan Jyväskylässä. Nyt olisikin tärkeää saada jyväskyläläisten kokemuksia jaetuksi muiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen toimijoiden kesken. Tämä siis on kirjoitettu mitenkään väheksymättä muissa ammatillisissa opettajakorkeakouluissa tehtyä työtä yrittäjyyskasvatuksen edistämiseksi. Yhteenveto kaikista tuloksista Yleissivistävää opettajankoulutusta ohjaavien opetussuunnitelmien vertailussa hyvän taustaaineiston tarjosivat Mankisen laatima opettajankoulutuksen nykytila-analyysi (Opetusministeriö 2009a: Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat) ja Seikkula-Leinon (2007) laatima tutkimus Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Tällä hetkellä pakollinen yrittäjyyskasvatusosio kuuluu opettajaopintoihin Turun yliopiston Rauman yksikössä, Oulun yliopiston Kajaanin yksikössä ja Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikössä. Valinnaisena yrittäjyyskasvatusta on tarjolla Turun yliopiston Turun yksikössä, Jyväskylän yliopistossa, Oulun yliopiston Kajaanin yksikössä ja Lapin yliopistossa. Lisäksi kaikkien vertailussa mukana olleiden normaalikoulujen opetussuunnitelmissa painotetaan yrittäjyyttä yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Kaikissa YVIhankkeesta rahoitusta saavissa neljässä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yrittäjyyskasvatus on mukana joko erillisinä opintojaksoina tai organisoituina opinto-ohjelmina. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yrittäjyys on mukana kaikille pakollisessa kuuden opintopisteen laajuisessa opintojaksossa Työelämä, yrittäjyys ja osaaminen. Kaikilla ammatillisilla opettajakorkeakouluilla yrittäjyys on mukana valinnaisina opintoina. Pohdintaa, kehittämisehdotuksia ja ajatuksia jatkotutkimuksiin Yrittäjyyskasvatuksen merkitystä on aiheellista korostaa opetussuunnitelmia uudistaessa. Tätä puolustaa muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriön strategia, jossa annetaan suuntaviivat siihen, miten yrittäjyyskasvatuksen tulisi näkyä kaikkien koulutusasteiden opetussuunnitelmissa vuoteen 2015 mennessä. Erityisesti strategiassa mainitaan opettajankoulutus. Lisäksi yrittäjyyskasvatuksen merkitys olisi hyvä nostaa esille myös suunniteltaessa tulevia valtakunnallisia yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmauudistuksia. Nämä koulutusuudistukset tulevat viitoittamaan tietä siihen, miten yrittäjyyskasvatus näkyy opettajankoulutuksessa. Toisaalta tarvitsemme uusia avauksia siitä, mitä tietoja, taitoja ja valmiuksia tulee kansalaisten ja tulevaisuu-

den opettajien hallita. Yrittäjyyskasvatuksessa on paljon annettavaa, kun puhutaan muun muassa toimintakulttuurin muuttamisesta, uusista oppimisympäristöistä, motivaation ja uusien ratkaisujen luomisesta. Korkeakouluja kehitettäessä voisi aikaisempaa rakentavammin huomioida opetussuunnitelmatyön mahdollisuudet organisaatioiden muuttamisessa. Yrittäjyyskasvatus-teema antaa hyvät mahdollisuudet siihen, miten korkeakoulut voivat kehittää vuorovaikusta työelämän suuntaan. Samalla tämä on reagointia yhteiskunnallisiin muutospaineisiin, joihin korkeakoulujen tulisi myös osaltaan vastata. Vaikka tässä tutkimuksessa selvitimme hyvin mekaanisesti, miten korkeakoulujen opetussuunnitelmissa näkyy yrittäjyyskasvatus, voisi teemaa lähestyä myös opetussuunnitelmatyön prosessin kuvaukseen perustuen. Miten esimerkiksi korkeakoulujen opetussuunnitelmia kehitetään? Näkyykö niissä mahdollisesti ilmiöperusteisuus, jossa mahdollistuu opetussuunnitelmien yhdessä rakentaminen myös opiskelijoiden kanssa ja jossa opiskelijat olisivat osa asiantuntijayhteisöä? Miten mahdollisesti yrittäjyyskasvatuksen integrointi ilmiöperusteiseen opetussuunnitelmaan voisi luoda myös produktiivisen jännitteen käytännöllisen ja teoreettisen tiedon välille? Mitä uusia avauksia tämän tyyppinen opetussuunnitelmatyö toisi yrittäjyyskasvatuksen kehittymiseen kaiken kaikkiaan tai toisaalta suomalaisten korkeakoulujen uudistumiseen? Lähteet AMOK opetussuunnitelma ja opinto-opas 2010 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2010. Annala, J. & Mäkinen, M. 2011. Korkeakoulutuksen opetussuunnitelma kohti tietämisen ja taitamisen päämääriä. Kasvatus, 42 (1), 6 18. Arene ry. 2010. Yrittäjyysstrategia. Viitattu 10.12.2010. http://www.arene.fi/data/dokumentit/7afa9dd1-f6f2-4fe2-a6e1- cabe89877b2b_arenen%20yrittajyysstrategia.pdf Asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta 2003. 15.5.2003/357. Barnett, R. & Coate, K. 2005. Engaging the curriculum in Higher Education. Berkshire: McGrav- Hill. Bobbitt, F. 2004. Scientific Method in Curriculum Making. Teoksessa D. J. Flinders & S. J. Thornton (eds.) The Curriculum Studies Reader. New York: Routledge Falmer, 9 16. Bygrave, W. D. & Hofer, C. W. 1991. Theorizing about Entrepreneurship. Entrepreneurship Theory and Practice, 16, 13-22. Cohen, L., Manion, L. & Morrison, K. 2007. Research methods in education. London: Routledge. Commission of the European Communities. 2006. Entrepreneurship Education in Europe: Fostering Entrepreneurial Mindsets through Education and Learning. Viitattu 7.12.2010. http://eurle.europa.eu/leuriserv/site/en/com/2006/com2006_0033en01.pdf.

Davidsson, P., Low, M. B. & Wright, M. 2001. Low and MacMillan ten years on: achievements and future directions for entrepreneurship research. Entrepreneurship Theory and Practice, 25 (4), 5-14. Drucker, P. F. 1985. Innovation and entrepreneurship. New York: Harper & Row. ETF (European Training Foundation). 2010. A Pilot Action on Entrepreneurship Education: High Level Reflection Panel. Fifth Cluster Meeting in Zagreb 18.-19.3.2010, working paper. http://www.etf.europa.eu/pubmgmt.nsf/(getattachment)/f14fa189feb04301c12577520031f749/ $File/NOTE86WCP3.pdf European Commission, Enterprise and Industry. 2010. Towards Greater Cooperation and Coherence in Entrepreneurship Education. Report and Evaluation of the Pilot Action High Level Reflection Panels on Entrepreneurship Education initiated by DG Enterprise and Industry and DG Education and Culture. Viitattu 15.3.2010. http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/promotingentrepreneurship/education-training-entrepreneurship/reflectionpanels/files/entr_education_panel_en.pdf Eyal, O. & Inbar, D. E. 2003. Developing a public school entrepreneurship inventory. Theoretical conceptualization and empirical eamination. International Journal of Entrepreneurial Behaviour & Research, 9 (6), 221-244. Fiet, J. O. 2001. The theoretical side of teaching entrepreneurship. Journal of Business Venturing, 16 (1), 1-24. Flouris, G. & Pasias, G. 2003. A Critical Appraisal of Curriculum Reform in Greece (1980-2002). Trends, Challenges and Perspectives. European Education, 35 (3), 73-90. Gartner, W. B. 1990. What are we talking about when we talk about entrepreneurship. Journal of Business Venturing, 5, 15-28. Haaga-Helian (H-H) opetussuunnitelma 2010 2011. Haaga-Helian ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2010. HAMK opinto-opas 2010 2011. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2010. Hartshorn, C. & Hannon, P. D. (2005). Paradoes in entrepreneurship education: chalk and talk or chalk and cheese? A case approach. Education and Training, 47 (8), 616-627. Heinonen, J.-P. (2005). Opetussuunnitelmat vai oppimateriaalit. Peruskoulun opettajien käsityksiä opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien merkityksestä opetuksessa. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 257. Viitattu 4.2.2006. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/heinonen/opetussu.pdf> JAMK opetussuunnitelman perusteet 2009 ja Opiskelijan käsikirja 2010 2011. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2009 ja 2010.