Sähkömarkkinoita koskevat uudet asetukset voimaan...s. 1. EU:n ilmasto- ja energiapaketista päästiin sopuun joulukuussa... s. 8

1 /2009 Sähkömarkkinoita koskevat uudet asetukset voimaan...s. 1 EU:n ilmasto- ja energiapaketista päästiin sopuun joulukuussa... s. 8 Suomen energiatalous vuonna 2008... s. 19

Sisällys 1 Energia-alalla tapahtuu EU:n ilmasto- ja energiapaketista 8 päästiin sopuun joulukuussa EU:n ilmasto- ja energiapaketista neuvoteltiin intensiivisesti vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla. Artikkelissa kuvataan EU:n ilmasto- ja energiapaketin keskeinen sisältö. Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Energiaosasto Aleksanterinkatu 4 (PL 32) 00023 VALTIONEUVOSTO www.tem.fi etunimi.sukunimi@tem.fi Puh. 010 606 000 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Internetissä ilmestyvät pdf-versio sekä suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset taulukot. Toimitus Päätoimittaja: ylijohtaja Taisto Turunen Toimituspäällikkö: Hanne Siikavirta Tilastot: Anssi Vuorio, Tilastokeskus Puh. 09 1734 2685 Taitto: Mainostoimisto Grafex Ulkoasu: Porkka & Kuutsa Oy Paino: Suomen Graafiset Palvelut Oy Kannen kuva: Tuomas Kinnunen, Grafex Energiatuen käyttö vuonna 2008 14 Energiatuki on tällä hetkellä keskeinen keino, jolla vaikutetaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymiseen ja uuden tehokkaan energiateknologian käyttöönoton edistämiseen. Artikkelissa kerrotaan energiatuen käytöstä vuonna 2008 sekä vuoden 2009 tilanteesta. 17 Turpeen huoltovarmuus Artikkelissa kerrotaan kahden perättäisen huonon turvetuotantovuoden (2007 ja 2008) aiheuttamasta tilanteesta sekä turvetta korvaavien polttoaineiden saatavuutta ja logistiikkaa kartoittaneen selvityksen tuloksista. Suomen energiatalous 19 vuonna 2008 Tilastokeskuksen Suomen energiataloutta käsittelevä artikkeli kertoo mm. energian kokonaiskulutuksen, sähkön kulutuksen, energiasektorin hiilidioksidipäästöjen, uusiutuvien energialähteiden osuuden ja energiahyödykkeiden hintojen kehityksestä. 22 Tilastot

Energiakatsaus 1/2009 1 Energia-alalla tapahtuu Sähkömarkkinoita koskevat uudet asetukset voimaan 1.3.2009 > Valtioneuvosto antoi 5.2.2009 asetukset sähkömarkkinoista sekä sähkötoimitusten selvityksestä ja mittauksesta. Niiden myötä otetaan käyttöön valtakunnallisesti sähkönkulutuksen tunneittain tapahtuva mittaus sekä sähkömittareiden etäluenta. Samalla Suomi nousee sähkönjakeluverkkojen mittaus- ja kuormanohjausteknologian soveltamisessa erääksi maailman kehittyneimmistä maista. Asetukset ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (66/2009) sisältää tarkentavat säännökset sähkösopimusten ja -kauppojen edellyttämästä tiedonvaihdosta verkkojen, myyjien ja asiakkaiden välillä, toteutuneiden sähköntoimitusten selvityksestä sekä sähkönkäytön mittauksesta sähköverkoissa ja kiinteistöjen sisäisissä verkoissa. Jakeluverkkojen asiakkaat siirretään vähintään 80 %:n kattavuudella sähkönkulutuksen tuntimittauksen ja mittauslaitteistojen etäluennan piiriin vuoden 2013 loppuun mennessä. Uudet sähkömittarit varustetaan viestintäverkon kautta ohjattavalla kuormanohjausominaisuudella. Mittareiden tulee myös kerätä tiedot sähkökatkoista verkonhaltijan tietojärjestelmiin. Tämä merkitsee yhteensä jopa runsaan 2 miljoonan uuden tuntimittauslaitteiston asentamista. Tällä hetkellä noin miljoona yhteensä 3,2 miljoonasta pienkäyttäjän sähkömittarista on vaihdettu etäluettavaan tuntimittariin. Verkonhaltijoille tulee velvollisuus ilman erillistä maksua saattaa asiakkaidensa sähkönkulutustiedot näiden hyödynnettäväksi sähköisessä muodossa samanaikaisesti kuin ne ovat asiakkaan sähköntoimittajan käytettävissä. Asiakaslähtöinen sähkönkulutuksen jousto huippukulutustilanteissa saatetaan ohjausmahdollisuuksia tehostamalla nykyistä laajemmin osaksi sähköjärjestelmää ja laajamittaisesti myös jakeluverkkojen asiakkaiden ulottuville. Sähkönmyyjän vaihtamisen toteutusta sekä sähköntoimitusten selvitysmenettelyä nopeutetaan ja tarkennetaan. Asetukseen sisällytetään vuoden 2013 loppuun ulottuva siirtymäkausi, jonka kuluessa verkonhaltijoiden tulee toteuttaa mittausteknologian muutokset sekä mittaustiedon käsittelyyn liittyvät ohjelmistomuutokset. Valtioneuvoston asetus sähkömarkkinoista (65/2009) sisältää tarkentavat säännökset sähköverkkotoimintaan ja sähköntuotantoon liittyvistä lupa- ja ilmoitusmenettelyistä sekä jakeluverkkoihin liittyneen pienimuotoisen sähköntuotannon siirtomaksuista. Pienimuotoisen sähköntuotannon sääntelyä muutetaan siten, että sen tarvitseman mittauspalvelun kustannukset tulevat sähköntuotannon siirtomaksulle jakeluverkoissa aiemmin säädetyn hintakattosääntelyn piiriin. Asetuksella annetaan lisäksi uudet menettelytapasäännökset niiden tilanteiden varalle, joissa verkonhaltija kieltäytyy asiakkaan liittämisestä tai siirtopalvelusta. Verkonhaltijan tulee antaa asiakkaalle perustelut kieltäytymiselle sekä ohjeet asian saattamisesta tarvittaessa valvontaviranomaisten tutkittavaksi. Jakeluverkkojen siirtyminen tuntimittaukseen ja etäluentaan parantaa energiatehokkuutta sekä sähköjärjestelmän varmuutta ja kustannustehokkuutta. Samalla uudistus tehostaa sähkömarkkinoiden toimintaa ja vähittäismarkkinoiden kilpailua. Tuntimittaukseen siirtyminen ja kuormanohjausominaisuuden sisällyttäminen uusiin mittauslaitteisiin luo asiakkaille edellytykset siirtää omaa sähkönkäyttöään huippukulutusajoista, jolloin sähkön markkinahinta on korkeimmillaan, alemman kulutuksen ajankohtiin. Tehostuva sähköntoimitusten selvitys ja sähkönmyyjien välinen tiedonvaihto vähentävät sähkönmyyjien riskejä sekä tehostavat sähkömarkkinoiden toimintaa. Tämä luo sähkönmyyjille edellytyksiä nykyistä tarkemmalle sähkön vähittäishinnoittelulle. Jakeluverkonhaltijoille syntyy kustannussäästöjä asiakassuoritteiden, kuten myyjänvaihdon käytännön toteutuksen ja mittarinluennan, tehostumisesta. Sähkönmyyjät ja jakeluverkonhaltijat voivat luopua arviolaskutuksesta ja siirtyä todellisen kulutuksen mukaiseen laskutukseen.

2 Energiakatsaus 1/2009 Tuntimittaus ja etäluenta luovat edellytykset tehostaa sähkönkäytön palautetiedon antamista sähkönkäyttäjille. Asiakkaat saavat jatkossa käyttöönsä omat sähkönkulutustietonsa ilman eri korvausta. Asiakkaat voivat halutessaan tilata sähkömittarin, josta kulutustiedot voidaan siirtää suoraan ohjaamaan taloautomaatioon kytkettyjä ohjausjärjestelmiä. Pienimuotoisen hajautetun tuotannon verkkoon pääsyn kustannuskynnys madaltuu erillisen mittausmaksun poistuessa. Tämä edistää uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa pienimuotoista sähköntuotantoa jakeluverkoissa. Uudistusten arvioidaan tuottavan pitkällä aikavälillä merkittäviä kustannussäästöjä sähkönkäyttäjille, sähköntuottajille ja -myyjille sekä jakeluverkonhaltijoille. Nyt annetut asetukset ovat viimeiset asetukset hankkeessa, jonka tarkoituksena on ollut ajanmukaistaa sähkömarkkinalain nojalla annetut asetustasoiset normit. Hankkeen yhteydessä kaikki sähkömarkkinalakiin perustuvat asetukset, joista vanhimmat olivat vuodelta 1995, on uudistettu vuosina 2004 ja 2007 tehtyjen lainmuutosten perusteella. Nyt kaikki voimassa olevat asetustasoiset säännökset on annettu vuonna 2005 tai sen jälkeen. Tiedustelut Arto Rajala, puh. 010 606 4828 Päästökauppalainsäädännön muuttamista valmisteleva työryhmä on asetettu > Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan päästökauppalainsäädännön muutoksia. EY:n päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) muutoksista vuodesta 2013 alkavalle ajalle päätettiin joulukuussa 2008. Päästökauppadirektiiviin tehtyjen muutoksien täytäntöönpano edellyttää merkittäviä muutoksia kansalliseen päästökauppalainsäädäntöön. Työryhmä on asetettu kyseisten muutosten valmistelua varten. Työryhmässä on edustajia työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi valtionvarainministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, ympäristöministeriöstä, Energiamarkkinavirastosta ja teollisuuden toimialajärjestöistä. Työryhmä tulee ensimmäisessä vaiheessa käsittelemään päästökauppalain soveltamisalan muutoksia, päästökauppajärjestelmään vuonna 2013 tulevien laitosten päästötietojen komissiolle toimittamisen täytäntöönpanoa ja kauden 2013 2020 ilmaisjakoa varten tarvittavien laitoskohtaisten tietojen toimittamista. Näiltä osin muutokset on saatettava voimaan tämän vuoden loppuun mennessä. Työryhmä valmistelee muutosehdotukset päästökauppalakiin toukokuun 2009 loppuun mennessä. Ensimmäisen vaiheen jälkeen työryhmä jatkaa työskentelyä valmistelemalla päästökauppalain kokonaisuudistuksen. Kokonaisuudistus on saatettava voimaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Päästökauppakauden 2013 2020 täytäntöönpano edellyttää myös kansallisten asetustasoisten säädösten valmistelua. Työryhmä valmistelee tarpeelliset asetusehdotukset päästöoikeuksien jakoa koskevien yhteisösäädösten kansallisesta soveltamisesta. Lisäksi työryhmä käsittelee päästöoikeuksien ilmaisjaon jakoperusteita ja huutokauppaa koskevia EY-tason säädösehdotuksia. Tiedustelut Päivi Janka, puh. 010 606 4833 Tarja Virkkunen, puh. 010 606 4110 Tuuliatlastyö etenee > Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti keväällä 2008 tuuliatlaksen päivitystyön. Sen tarkoituksena on laatia koko Suomen tuuliolosuhteiden kartoitus. Tavoitteena on löytää tuulivoiman rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet, joilla kannattaa aloittaa tarkemmat suunnittelutyöt. Tuuliatlaksen keskeisiä käyttäjäryhmiä ovat kaavoittajat ja uusien tuulivoimahankkeiden suunnittelijat ja rakentajat. Tuuliatlaksen laatii Ilmatieteen laitos ja Motiva Oy toimii hankkeen koordinaattorina ja viestintävastaavana. Helmikuussa 2009 luovutetun väliraportin mukaan kartoitustyö on lähtenyt hyvin liikkeelle ja sen odotetaan valmistuvan vuoden 2009 loppuun mennessä. Työssä kartoitetaan tuuliolosuhteet maalla ja merellä. Viimeisten 20 vuoden ajalta mallinnetaan edustava otos tuuliolosuhteita ja mallinnuksen tuloksia tarkistetaan mittauksin. Mallinnuksessa hyödynnettäviä tietokoneajoja varten on valittu 72 kuukautta vuosilta 1989 2007. Tähän mennessä tietokoneajot on tehty yli 30 kuukaudesta. Tavoitteena on tuottaa mahdollisimman tarkka ennuste tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja pyörteisyydestä jopa 400 metrin korkeuteen saakka. Tulokset ilmoitetaan 2,5 km x 2,5 km karttaruuduissa, mutta rannikolla jopa 250 m x 250 m tarkkuudella. Valmistelutyöstä saa lisätietoa Motivan internet-sivuilta. Valmis tuuliatlas julkaistaan ensi vuoden alussa verkossa osoitteessa www.motiva.fi/tuuliatlas ja Ilmatieteen laitoksen sivuilla. Verkon käyttöliittymän kautta tuulitietoa voidaan tarkastella yhdessä paikkatietojen ja muiden maantieteellisten muuttujien kanssa. Tuuliatlastyö tukee valtioneuvoston marraskuussa 2008 hyväksymän pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitetta, jonka mukaan tuulivoimakapasiteetti olisi 2000 MW vuonna 2020, kun se vuoden 2009 alussa oli noin 140 MW. Edistämistoimia ollaan tehostamassa ja tuuliatlaksen tuottamat tarkemmat tuulisuustiedot ovat tär-

Energiakatsaus 1/2009 3 keitä, jotta kiihtyvä rakentaminen voidaan suunnata mahdollisimman edullisille alueille. Tuuliolosuhteiden kartoitus mahdollistaa tuulivoimarakentamisen kaavoituksen käynnistämisen laaja-alaisesti myös sisämaassa. Tiedustelut Erkki Eskola, puh. 010 606 4812 Timo Määttä, Motiva Oy, puh. 042 428 1203 Motivan TEM työohjelma 2009 käynnissä - lähtökohtana ilmasto- ja energiastrategia > Työ- ja elinkeinoministeriö tilasi tammikuussa Motiva Oy:ltä TEM-työohjelma 2009 nimisen toimenpidekokonaisuuden, jolla edistetään energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvan energian hyödyntämistä. Työohjelman keskeisenä lähtökohtana ovat hallituksen ilmasto- ja energiastrategian energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat linjaukset. Työohjelman päätavoitteita ja painopistealueita ovat energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluita koskevan direktiivin toimeenpano, elinkeinoelämän, energiaalan ja kuntasektorin uusien energiatehokkuussopimusten tehokas toimeenpano, energiakatselmusjärjestelmän laadukas toiminta, uusiutuvan energian edistäminen sekä asenteisiin, käyttötottumuksiin ja valintoihin vaikuttaminen. Motiva toimii lisäksi asiantuntijasihteeristönä energiatehokkuustoimikunnassa, joka tekee ehdotuksensa kesään 2009 mennessä. Energiapalveludirektiivin toimeenpanossa Motiva avustaa työ- ja elinkeinoministeriötä sekä kansallisella että EUtasolla. Motiva on nimetty direktiivin edellyttämäksi toimistoksi, jolle direktiivissä määritellään todentamistehtävä energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden energiansäästöstä sekä tulosten raportointi. Työhön liittyy olennaisena osana energiatehokkuussopimusten ja -katselmusten seurantajärjestelmän kehitystyö, jota tehdään erillisenä kolmivuotisena kehityshankkeena. Energiatehokkuussopimusten toimeenpanossa Motivan tehtävät liittyvät sopimusten markkinointiin, energiatehokkuuteen tähtäävien työkalujen ja ohjeistuksen kehittämiseen, koulutukseen sekä sopimustoiminnan tulosten seurantaan ja raportointiin. Sopimusjärjestelmään oleellisena osana kuuluvassa energiakatselmustoiminnassa Motivan roolina on markkinoida, kouluttaa, kehittää ja seurata toiminnan tuloksellisuutta ja laatua. Uusiutuvan energian edistämisessä painopisteenä on uusiutuvan energian käytön lisääminen pienkiinteistöjen lämmityksessä sekä lämpöyrittäjyyden edistäminen yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Tuuliatlaksen valmistelussa, jossa päätekijänä on Ilmatieteen laitos, Motiva toimii koordinaattorina. Viestinnässä Motivan tavoitteena on olla puolueeton, asiantunteva ja luotettava tiedonlähde eri kohderyhmille. Eräänä painopistealueena on laadukkaan verkkoviestinnän kehittäminen ja ylläpito. Motivan verkkosivuilla vieraili viime vuonna 800 000 kävijää. Yhteydenottojen määrä medialta, eri alojen ammattilaisilta ja kuluttajilta kasvaa jatkuvasti. Tähän lisääntyvään kysyntään pyritään vastaamaan käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Tiedustelut Erkki Eskola, puh. 010 606 4812 Jouko Kinnunen, Motiva Oy, puh. 042 428 1201 Uusia energiatehokkuusvaatimuksia sähköä käyttäville laitteille > Ecodesign-direktiivin tavoitteena on laitteiden tuotesuunnittelua kehittämällä päästä Euroopassa mittavaan sähkönsäästöön ja energiatehokkuuden paranemiseen. Yksittäisiä tuoteryhmäkohtaisia vaatimuksia on annettu jo kahdelle tuoteryhmälle ja lisää komission asetuksia on tulossa ja valmisteilla. Seuraavassa on kuvattu 16.3.2009 tilannetta. Kotitalous- ja toimistolaitteiden valmiustilan (standby) ja off mode -tilan tehonkulutusta koskevat ensimmäisen vaiheen vaatimukset tulevat voimaan tammikuussa 2010 ja vaatimukset tiukkenevat tammikuussa 2013. Komission asetus kattaa suuren joukon kodinkoneita ja kuluttajaelektroniikkaa sekä ensisijaisesti kotitalouksissa käytettäviä tietotekniikkalaitteita. Koko EU:ssa näiden laitteiden valmiustila kuluttaa tällä hetkellä vuosittain noin 50 terawattituntia sähköä. Uusilla vaatimuksilla arvioidaan päästävän 73 %:n säästöön tässä sähkönkulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Toinen jo annettu asetus koskee perusdigisovittimia. Ensimmäisen vaiheen vaatimukset tulevat voimaan helmikuussa 2010 ja vaatimukset tiukkenevat helmikuussa 2012. Perusdigisovittimia oli EU:ssa vuonna 2008 noin 28 miljoonaa. Niiden määrän arvioidaan nousevan noin 56 miljoonaan kappaleeseen vuoteen 2014 mennessä. Ilman energiatehokkuustoimia niiden yhteenlaskettu vuotuinen sähkönkulutus kasvaisi kuudesta terawattitunnista 14 terawattituntiin. Komissiossa on valmisteluvaiheessa suuri joukko tuoteryhmiä, joita koskevat asetukset annetaan vuosien 2009 2010 aikana. Tänä keväänä ovat tulossa asetukset ulkoisista virtalähteistä (esim. kännyköiden laturit), palvelusektorin valaistustuotteista (toimisto- ja katuvalaistus) sekä kotitalouslampuista. Näistä säädöksistä on jäsenmai-

4 Energiakatsaus 1/2009 den edustajista koostuva komission sääntelykomitea jo antanut myönteisen lausunnon ja ne ovat parhaillaan parlamentin ja neuvoston tarkistettavana. Maaliskuussa 2009 sääntelykomitea antoi myönteisen lausunnon sähkömoottorien energiatehokkuutta koskevasta asetusehdotuksesta. Käsittelyssä ovat maaliskuun aikana lisäksi kotitalouksien kylmäsäilytyslaitteet, televisiot, kiertovesipumput, astianpesukoneet ja pyykinpesukoneet. Valmisteilla on lisäksi toimenpiteitä, jotka koskevat käyttövesivaraajia ja lämmityskattiloita, myymälöiden kylmälaitteita, tietokoneita, kuvantamislaitteita, ilmanvaihtotuulettimia, monitoimisia digisovittimia, pyykinkuivauslaitteita, pölynimureita, kotitalouksien valaistustuotteita (heijastinlamput ja valaisimet) ja kiinteitä polttoaineita käyttäviä kattiloita. Tiedustelut Heli Vuori-Karvia, puh. 010 606 4816 Pekka Kalliomäki, ympäristöministeriö, puh. 050 572 6359 (pumput, käyttövesivaraajat, kattilat, ilmanvaihtolaitteet) Julkiset hankinnat energiatehokkaiksi > Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut ohjeet energiatehokkuuden huomioonottamiseksi julkisissa hankinnoissa. Ohjeet ovat osa Suomen ilmasto- ja energiastrategian ja EY-direktiivien toimeenpanoa. Ministeriöitä, kuntia ja muita organisaatioita pyydetään toteuttamaan ohjeita omassa toiminnassaan. Ilmasto- ja energiastrategian toteuttaminen edellyttää energiankäytön tehostamista kaikilla osa-alueilla, myös julkisella sektorilla. Erilaisten kone-, laite-, ajoneuvo- ja muiden hankintojen energiatehokkuudella on pitkällä aikavälillä suuri merkitys energiankäyttöön. Julkisen sektorin tulee hankintapolitiikassaan toimia esimerkkinä muille sektoreille. Ohjeita voidaan soveltaa myös yksityisellä sektorilla. Niiden toteuttaminen on tarkoitus kytkeä myös eri sektoreilla solmittujen energiansäästösopimusten toimeenpanoon ja seurantaan. Ohjeiden valmistelu on tehty työ- ja elinkeinoministeriön, Motiva Oy:n ja muiden sidosryhmien yhteistyönä ja ne löytyvät osoitteesta www.motiva.fi. Ohjeet korvaavat syyskuussa 2000 annetut kauppa- ja teollisuusministeriön suositukset julkisten hankintojen energiatehokkuudesta. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa ohjeiden vaikutuksia. Ohjeita tarkistetaan saatavien kokemusten pohjalta ja EU:n piirissä tehtävä työ huomioon ottaen. Tiedustelut Erkki Eskola, puh. 010 606 4812 Päivi Laitila, Motiva Oy, puh. 042 428 1212 Ydinvoiman periaatepäätöshakemukset käsittelyssä työ- ja elinkeinoministeriössä > Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto Fennovoiman Oy:n ydinvoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (YVA-selostus) valmistui 20.2.2009. Tämä 60-sivuinen asiakirja päätti muodollisesti Fennovoiman YVA:n. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto sisälsi kuitenkin 18 eriasteista kotiläksyä, jotka on tehtävä ennen kuin Fennovoiman periaatepäätöshakemuksesta (PAP-hakemus) käynnistetään muodollinen lausuntokierros. Lausunto löytyy työ- ja elinkeinoministeriön internet-sivuilta osoitteessa www.tem.fi. Kaikki tehdyt periaatepäätöshakemukset ovat nyt periaatteessa pöydällä. Loviisa 3:n käytetyn polttoaineen käsittelystä on odotettavissa vielä oma periaatepäätöshakemuksensa myöhemmin tänä vuonna. Kaikki hakemukset käsitellään yhdessä soveltuvilta osin siten, että päätökset valtioneuvostossa esittelevä elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen voisi viedä ne valtioneuvostoon tämän vuoden lopussa tai heti ensi vuoden alussa. Siten mahdollinen periaatepäätös tai mahdolliset periaatepäätökset voisivat edetä eduskuntaan vielä kevätistuntokauden aikana. On huomattava, että eduskuntaan etenee vain valtioneuvoston tekemä myönteinen periaatepäätös. Ydinenergialain mukaan eduskunta voi joko hyväksyä tai hylätä tehdyn periaatepäätöksen. Siten tilanne on tällä kierroksella edelleen se, että tuloksena voi teoreettisesti olla 0-4 ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätökset. Seuraavassa on lyhyt katsaus eri toimijoiden tilanteeseen: Olkiluoto 4:n PAP-hakemuksen lausuntokierros valmistuu kevään aikana, kun Säteilyturvakeskus antaa alustavan turvallisuusarvion. Eurajoen kunnan hyväksyntä hankkeelle on jo saavuttanut lainvoiman. Myös Posivan PAP-hakemus Olkiluoto 4:n käytetyn polttoaineen käsittelystä on edennyt samalla tavalla laitoshakemuksen rinnalla. Loviisa 3:n PAP-hakemus saapui työ- ja elinkeinoministeriöön 5.2.2009. Lausuntokierros tästä hakemuksesta lähtee liikkeelle lähiaikoina. Tässä yhteydessä kysytään esimerkiksi Loviisan kaupungilta hyväksyykö se hankkeen alueelleen. Loviisa 3:n käytetyn polttoaineen käsittelyyn liittyvä YVA valmistui, kun työ- ja elinkeinoministeriö antoi siitä loppulausuntonsa maaliskuussa. Tämän jälkeen myös Loviisa 3:n käytetyn polttoaineen käsittely sai oman PAPhakemuksensa ydinjäteyhtiö Posivalta 13.3.2009 (yhtiön omistus 60 % TVO ja 40 % Fortum). Fennovoiman ydinvoimahankkeen PAP-hakemuksen lausuntokierros voinee käynnistyä huhtikuussa. Viimeiset lausunnot päätöksentekoa varten saadaan syksyllä. Tämä

Energiakatsaus 1/2009 5 merkitsee sitä, että viranomaisvalmistelulle ei jää ylimääräistä aikaa. Fennovoiman laitospaikkavaihtoehdot ovat kaikki uusia ja niiden ympärillä on vielä monta avonaista kysymystä. Ydinenergialain mukaan sijoituskunnalla on veto-oikeus hankkeeseen ja tähän liittyen on jo herännyt kysymyksiä mm. Itä-Uudellamaalla. Sijoituspaikkoihin liittyvät muut tarkastelut ovat osittain edelleen kesken ja Säteilyturvakeskuksen lausunnoissa esitettävät mahdolliset kannanotot voivat olla merkittäviä. Virkamiesten tehtävänä on nyt tehdä ja teettää selvityksiä sekä valmistella päätösluonnoksia, joita esittelevä ministeri Pekkarinen sitten vie päätettäväksi valtioneuvostoon. Ydinenergialaki määrittää tehtävät vähimmäistarkastelut. Työ- ja elinkeinoministeriö pyrkii varmistamaan, että päätöksien tueksi tehdyt selvitykset ovat niin kattavat, että päättäjät voivat tehdä valintansa yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti. Tiedustelut Jorma Aurela, puh. 010 606 4832 Jaana Avolahti, puh. 010 606 4836 Suo- ja turvemaiden strategiatyö käynnistynyt > Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian valmistelu käynnistettiin vuoden 2009 alussa maa- ja metsätalousministeriön koordinoimana. Strategian on määrä valmistua syksyllä 2010. Strategian aloitusseminaari pidettiin 21.1.2009 Helsingissä ja maa- ja metsätalousministeriö asetti laajapohjaisen työryhmän 12.2.2009. Työryhmän puheenjohtajana toimii ympäristöjohtaja Veikko Marttila maa- ja metsätalousministeriöstä. Työ- ja elinkeinoministeriöstä työryhmässä ovat Aimo Aalto ja Hanne Siikavirta. Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian tavoitteena on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sekä sovittaa yhteen soihin ja turvemaihin kohdistuvia tavoitteita ja tarpeita. Strategian valmistelussa otetaan huomioon soihin ja turvemaihin kohdistuvat lähiajan ja pitkän aikavälin tarpeet sekä olemassa olevat kansalliset, EU- tason sekä kansainväliset linjaukset. Tarvittaessa työryhmä tekee ehdotuksen strategian toteuttamisen ja tavoitteiden yhteensovittamisen keinoiksi sekä laatii muita ehdotuksia soiden ja turvemaiden kestävän käytön käytännön toteuttamiseksi. Lisätietoja www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto/suojaturvemaat.html Tiedustelut Aimo Aalto, puh. 010 606 4793 Hanne Siikavirta, puh. 010 606 4133 Korkean tason työryhmä laatii Itämeren alueen energiayhteyssuunnitelman > Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2008 toisen strategisen energiakatsauksen. Komissio on osana toimintasuunnitelmaa yksilöinyt kuusi infrastruktuurin kehittämisen prioriteettihanketta, joista yksi on eristyneiden energiamarkkinoiden liittäminen EU-markkinoihin. Eurooppa-neuvostossa päätettiin lokakuussa 2008 laatia toimintasuunnitelma energian siirtoyhteyksien rakentamisen nopeuttamiseksi Itämeren alueella. Komissio on asettanut korkean tason työryhmän laatimaan Itämeren alueen energiayhteyksiä koskevan suunnitelman (Baltic Interconnection Plan). Itämeren energiayhteyssuunnitelman taustalla on muun muassa Ignalinan ydinvoimalan sulkeminen vuoden 2009 lopussa. Ryhmän tehtävänä on laatia suunnitelma sähkön- ja kaasunsiirtoyhteyksien rakentamiseksi Baltian maiden ja Suomen, Ruotsin sekä Puolan välille. Suunnitelman on tarkoitus kattaa sähkön tuotanto, sähkön- ja kaasunsiirtoyhteydet sekä kaasun varastointi ja sen on tarkoitus valmistua toukokuussa 2009. Korkean tason ryhmän puheenjohtajana toimii komission energian ja liikenteen pääosaston johtaja Matthias Ruete. Suomen edustajaksi on nimetty työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteeri Mikko Alkio. Suomen lisäksi mukana ovat komissio, kolme Baltian maata sekä Ruotsi, Tanska, Puola, Saksa ja Norja. Korkean tason työryhmä on kokoontunut viisi kertaa marraskuusta 2008 alkaen. Komissio on tilannut Itämeren energiayhteyssuunnitelman tekemistä tukevia konsulttiselvityksiä. Korkean tason ryhmä on perustanut kolme työryhmää. Näitä ovat siirtoyhteys-, markkina- ja kaasutyöryhmät. Näissä Suomen edustajina ovat sähkön kantaverkkoyhtiö Fingrid Oy:n, kaasuyhtiö Gasum Oy:n, Energiamarkkinaviraston sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajat. Lisäksi komissio suunnittelee öljyä käsittelevän työryhmän perustamista. Tarkoitus on, että kaikki asiaan liittyvät jäsenmaat hyväksyvät suunnitelman Ruotsin puheenjohtajakauden aikana loppuvuodesta 2009 ja Itämeren energiayhteyssuunnitelman toimeenpano voisi alkaa vuonna 2010. Korkean tason työryhmän työn edistymisestä on tarkoitus keskustella säännöllisesti päämiestasolla Eurooppa-neuvostojen yhteydessä. Baltian energiainfrastruktuurin kehittämisessä ei ole ollut puutetta hankkeista, joita on selvitetty paljon. Sen sijaan ongelmana on ollut, että hankkeet ovat usein jääneet selvitysasteelle. Baltian pienten markkinoiden ja Venäjän vah-

6 Energiakatsaus 1/2009 van energiatarjonnan vuoksi hankkeita on ollut vaikeaa saada taloudellisesti kannattaviksi. Suomen kannalta suunnitelmaan liittyviä hankkeita ovat virolaisten ja suomalaisten kaavailema toinen sähkökaapeli Estlink 2 sekä Suomen ja Baltian kaasuyhtiöiden maakaasuputkihanke Balticconnector, joka toteutuessaan tarjoaisi mahdollisuuden yhteyteen Suomen maakaasukaasuverkosta Latviassa sijaitseviin maakaasuvarastoihin. Tiedustelut Mauri Valtonen, puh. 010 606 4814 BASREC-maiden ministerit kokoontuivat 17. 18.2.2009 Kööpenhaminassa > Kymmenvuotiaaseen BASREC (Baltic Sea Region Energy Cooperation) -järjestöön kuuluvat Itämeren rantavaltioiden lisäksi Norja ja Islanti ja lisäksi Euroopan komissio on tarkkailijana. Kokouksessa todettiin, että Euroopan komission käynnistämä Itämeren alueen energiayhteyksiä koskeva suunnitelma on merkittävä askel takaamaan tehokkaammat yhteydet Itämeren alueen ja muun Euroopan kesken ja siten myös tehokkaammat ja integroituneemmat energiamarkkinat. Todettiin myös, että ilmastonmuutoksen hillintä ja energiahuollon varmuus tukevat toisiaan ja siinä energiamarkkinoiden integrointi Itämeren alueella on merkittävä tekijä. EU:n sisäisten toimien jälkeen on vuorossa markkinoiden integroiminen Venäjän kanssa. Sovittiin, että BASREC valmistelee Kööpenhaminan ilmastokokoukseen kannanoton, jossa korostetaan energiatehokkuutta, uusiutuvan energian lisäkäyttöä ja muita vähähiilisiä tekniikoita, kuten hiilen talteenottoa ja varastointia avaintoimenpiteinä ilmaston muutoksen hillinnässä. Yhteistyömahdollisuuksien toteuttaminen kaukolämmön ja yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon lämmityksen sekä uusiutuvan energian käytön alueilla on tärkeätä energiatehokkuuden lisäämiseksi. Energiatehokkuus lisää myös energiavarmuutta ja helpottaa ilmastotavoitteisiin pääsemistä. BASREC:n rooli on tässä merkittävä tietämyksen, kokemusten ja teknisten parhaiden ratkaisujen keskinäisen vaihdon kautta. Ministerit olivat valtuuskuntien johtajina vähemmistössä. Suomea edusti valtiosihteeri Mikko Alkio. Tiedustelut Hannu Lipponen, puh. 010 606 3606 Suomen ja Venäjän hallitusten välisen talouskomission energiatyöryhmä kokoontui 13.2.2009 Helsingissä > Sähkönsiirron rajatariffit olivat tälläkin kertaa perinteiseen tapaan esillä. Tämän lisäksi nousi esille venäläisen osapuolen perimä hinta 100 MW taajuudensäätöpalvelusta. Sähkökauppaan on tulossa tekninen mahdollisuus viedä sähköä Suomesta vuonna 2010 350 MW:n yhteydellä Viipurin kautta Venäjälle. Sitä ennen on kuitenkin ratkaistava miten kaupankäynti toteutetaan. Atomstroyexport CJSC kertoi kiinnostuksestaan tarjota Suomeen kuudetta ydinvoimayksikköä. Yhtiö on maailmassa markkinajohtaja 1000 1200 MW:n kokoisissa laitoksissa. Pietarilaisella voimayhtiöllä TGK-1 JSC:llä, jossa Fortum on osaomistaja, on Suomen ja Norjan raja-alueilla useita 30 40 vuotta vanhoja kunnostusta odottavia pieniä voimaloita. Näiden uudistaminen on edessä noin 10 vuoden päästä. Uudistustyössä voisi tulla kyseeseen suomalaisen kokemuksen lisäksi rakennustyö ja laitteet sekä myös rahoitus ja sijoitukset Suomesta. Kumpikin osapuoli oli sitä mieltä, että pääministerien Putin ja Vanhanen Moskovassa 12.11.2008 tekemä ehdotus perustaa yhteinen energiansäästöön keskittyvä työryhmä voidaan hyvin hoitaa talouskomission energiatyöryhmän puitteissa. Venäjä ehdotti, että perustetaan kaksi alatyöryhmää: toinen bioenergian käyttöön ja toinen turpeen ja pellettien käyttöön liittyvä. Suomi piti hyvänä, että keskusteluun tulee konkreettisia ehdotuksia. Tiedustelut Hannu Lipponen, puh. 010 606 3606 Kansainväliseen ilmastosopimukseen tähtäävä työ EU:ssa > EU:n ympäristöneuvosto hyväksyi 2.3.2009 kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin liittyvät päätelmät kattavan, vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamisesta. Päätelmissä on monia samoja elementtejä kuin komission tammikuussa 2009 antamassa tiedonannossa Kohti Kööpenhaminaa. Kaikilta osin neuvosto ei kuitenkaan vahvistanut komission näkemyksiä. Kehittyneiden maiden eli teollisuusmaiden vuoden 2012 jälkeisten tavoitteiden osalta neuvosto painottaa keskinäisen taakanjaon oikeudenmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta. Tässä neuvosto ehdottaa kykyjen ja vastuun huomioon ottamista. Neuvosto mainitsee hieman komission tiedonantoa hienostuneemmin eräinä kriteereinä näiltä osin maksukyvyn, päästövähennyspotentiaalin, jo tehdyt

Energiakatsaus 1/2009 7 toimet sekä väestönkasvun ja kokonaispäästöt. Tähän liittyy EU:n jo aiemmin vahvistettu sitoutuminen nostaa oma päästövähennystavoitteensa 30 %:n vähennykseksi vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mikäli muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja kehitysmaat osallistuvat asianmukaisesti vastuidensa ja kykyjensä mukaan. Ympäristöneuvoston mukaan Kööpenhaminassa ainakin kaikkien ilmastosopimuksen liitteen I liitteen maiden eli nykyisten teollisuusmaiden, mukaan lukien Venäjä, USA ja kaikki EU:n hakijamaat, tulisi ottaa sitovat päästövähennystavoitteet. Päätelmät toistavat myös EU:n aiemmin esiin tuoman tarpeen, että pitkällä aikavälillä asteittainen henkeä kohti laskettujen päästöjen konvergenssi on välttämätön ja keskimääräinen henkeä kohti laskettu päästö tulisi saada tasolle 2 tonnia CO 2 -ekv./henkilö. Tähän Kiinan edustajat ovatkin jo tiettävästi reagoineet katsomalla oman vientiteollisuutensa aiheuttamien päästöjen kohdistuvan paremmin ostajamaille. Kööpenhaminan sopimusta tavoiteltaessa ovat monet nähneet keskeiseksi kysymykseksi EU:n sitoumuksen rahoittaa kehitysmaiden päästövähennystoimia. YK-tasolla eri maat ovat tehneet ehdotuksia uusiksi rahoituslähteiksi, kuten maiden sallittujen päästömäärien osittainen huutokauppa (Norjan ehdotus), sovittaviin taakanjakoihin perustuvat rahastomaksut ja uusi rahasto (Meksikon ehdotus), nykyisen puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) maksun laajentaminen muihin mekanismeihin (kehitysmaiden ehdotus) tai näiden erilaiset yhdistelmät. EU on tuonut esiin mahdollisuuden rahoittaa kehitysmaiden vapaaehtoisia ohjelmia tai antaa hiilimarkkinoilla valtioille päästövähennysyksiköitä mikäli vapaaehtoisiin tavoitteisiin päästään. Tavoitteiden asettamiseksi tulisi EU:n mukaan harkita uuden YK-elimen perustamista. Toisaalta erityisesti USA on korostanut kaiken rahoituksen selvää ehdollistamista kehitysmaiden hiilineutraalien tai kestävän kehityksen toimintaohjelmien todellisiin päästövähenemiin. EU:n keskeisenä ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävänä politiikkatoimena on päästökauppa, joka halutaan laajentaa maailmanlaajuiseksi. Kioton pöytäkirjalla luoduilla hankekohtaisilla mekanismeilla, kuten CDM:llä ja yhteistoteutuksella ( JI) ja kansainvälisellä päästökaupalla (IET) tulee jatkossakin olla vahva rooli, mutta CDM:n ympäristöhyötyjä on lisättävä ja sen hallintomenettelyjä parannettava. Päätelmät toteavat, että pitkän aikavälin siirtyminen sektorikohtaisiin ns. hiilimarkkinamekanismeihin ja kehittyneissä teollisuusmaissa sekä erittäin kilpailluilla sektoreilla EU:n päästökauppaa muistuttaviin päästökatto- ja kauppa -järjestelmiin vaatii erityisiä järjestelyjä. Teknologian osalta ympäristöneuvosto nostaa esiin tarpeen kehittyneiden ja kehitysmaiden yhteistyölle tutkimuksessa ja tuotekehittelyssä ja sitoutuu harkitsemaan miten asiaa voitaisiin edistää osana Kööpenhaminan ilmastosopimusta. Samalla tunnustetaan yksityisten investointien merkitys tarvittavassa muutoksessa. Päätelmien mukaan Kööpenhaminan sopimuksen tulisi sisältää sääntöjä teknologiatutkimuksen rahoitukseen, kehitykseen ja leviämiseen liittyen. Tavoitteena on merkittävä yksityisten ja julkisten energiaan liittyvien tutkimus- ja tuotekehityspanosten nosto ja painopisteen muutos. Tiedustelut Erja Fagerlund, puh. 010 606 2101 Energiaosasto uudisti työnjakoaan > Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto uudisti työnjakoaan vuoden 2009 alusta alkaen. Osaston henkilökunta (noin 50 henkilöä) jakautuu neljään eri ryhmään ja lisäksi yhteen erilliseen vastuualueeseen sekä erilliseen esikuntaan. Osastopäällikkö Taisto Turusen johdolla toimivat kokonaisuudet: TAISTO TURUNEN Energian perustuotanto: Riku Huttunen ydinenergian käytön ylin johto ja valvonta, ydinenergia-alan kansainvälinen yhteistyö, Pohjoismaisen ja Itämeren alueen energiayhteistyön koordinointi, Venäjä-energiayhteistyön koordinointi, valtion ydinjätehuoltorahaston valvonta Energiamarkkinat: Arto Lepistö energiamarkkinat, energiankäytön seuranta, turve, toimitus- ja huoltovarmuus, ilmasto- ja energiastrategian toteutuksen koordinointi ja seuranta, Energiamarkkinaviraston ohjaus Päästökauppa ja kansainväliset ilmastoneuvottelut: Päivi Janka EU:n päästökaupan toimeenpano ja kehittäminen, kansainväliset ilmastoneuvottelut, ilmastopolitiikan joustomekanismien käyttö Energiatehokkuus ja teknologia: Sirkka Vilkamo energian tehokas käyttö ja energian säästö, energiatehokkuuden ohjauskeinot ja menetelmäkehitys ml. energiatehokkuussopimukset, energia- ja ilmastoteknologia, energia-alan viestintä Uusiutuva energia: Petteri Kuuva uusiutuva energia, energian taloudelliset ohjauskeinot, energia-alan kestävä kehitys Esikunta: Anne Väätäinen osaston taloushallinto, osaston henkilöstöhallinto, energiasektorin EU-koordinaatio (pl. Euratom), energia-alan kansainvälisten järjestöjen toimintaan osallistumisen koordinointi (pl. ydinenergia) Tiedustelut Anne Väätäinen, puh. 010 606 4978

8 Energiakatsaus 1/2009 EU:n ilmasto- ja energiapaketista päästiin sopuun joulukuussa Päivi Janka, Petteri Kuuva, Timo Ritonummi ja Juhani Tirkkonen EU:n ilmasto- ja energiapaketista neuvoteltiin intensiivisesti vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla. Työ- ja elinkeinoministeriöstä työhön osallistuivat Juhani Tirkkonen, Timo Ritonummi, Päivi Janka ja Petteri Kuuva (puuttuu kuvasta). Kuva: Tuukka Santanen > Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2007 EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet, minkä jälkeen Euroopan komissio antoi tammikuussa 2008 säädösehdotukset päästöjen rajoittamiseen sekä uusiutuvan energian edistämiseen tähtäävistä toimista. Ilmasto- ja energiapaketin keskeiset tavoitteet ja säädösehdotukset ovat seuraavat: EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisella sitoumuksella vähintään 20 % vuoteen 2020 mennessä vuodesta 1990. Vähennystavoite nousee 30 %:iin, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat rajoittamaan päästöjään riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Velvoitteen hoitamiseen voidaan käyttää myös ns. hankemekanismeja. Päästöjen vähentämistä koskevat komission säädösehdotukset olivat päästökauppadirektiivin muutosehdotus, päätösehdotus kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteista EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla (EU-taakanjako) ja direktiiviehdotus hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista (CCS). Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta EU:ssa nostetaan vuoteen 2020 mennessä 20 %:iin. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio antoi uusiutuvan energian lisäämistä koskevan direktiiviehdotuksen (RES-direktiivi).

Energiakatsaus 1/2009 9 Ranskan puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2008 neuvoteltiin intensiivisesti säädösehdotusten sisällöstä ympäristö- ja energianeuvostojen alaisuudessa sekä Euroopan parlamentissa. Säädöspaketin poliittisesti vaikeimmista asioista päästiin sopuun joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Tämän jälkeen Euroopan parlamentti äänesti täysistunnossa säädösten lopullisesta sisällöstä joulukuussa 2008. Päätökset tehtiin ns. ensimmäisessä lukemisessa. Säädökset hyväksytään vielä muodollisesti neuvostossa ja julkaistaan EY:n virallisessa lehdessä kevään 2009 aikana. RES-direktiivi Jäsenmaille kansalliset velvoitteet RES-direktiivin (direktiivi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä) keskeisin osa koskee jäsenmaakohtaisia sitovia tavoitteita uusiutuvan energian osuudelle energian loppukulutuksesta vuonna 2020. Maiden on pyrittävä tavoitteeseen direktiivissä mainitun ohjeellisen polun eli direktiivin välitavoitteiden mukaisesti. Suomen kansallinen kokonaistavoite vuodelle 2020 on 38 % energian loppukulutuksesta. Tämä merkitsee uusiutuvan energian käytön lisäämistä 9,5 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen. Maakohtaisten kokonaistavoitteiden lisäksi direktiivissä asetetaan yleinen 10 % velvoite uusiutuvan energian osuudelle liikenteessä. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen uusiutuvaa energiaa koskeva toimintasuunnitelma, joka on toimitettava komissiolle kesäkuun loppuun 2010 mennessä. Toimintasuunnitelmissa on esitettävä sektorikohtaiset kansalliset tavoitteet uusiutuvan energian osuudelle liikenteessä, sähköntuotannossa sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Toimintasuunnitelmassa kuvataan myös tarvittavat toimenpiteet. Jos jäsenmaa ei ole päässyt ohjeellisiin välitavoitteisiinsa, tulee sen toimittaa komissiolle uusi kansallinen toimintasuunnitelma. Direktiivin välitavoitteet ja toisaalta kahden vuoden välein tehtävä raportointi komissiolle jäsenmaan edistymisestä ovat komission keinoja valvoa direktiivin noudattamista. Jäsenmaat voivat tehdä yhteistyötä Jotta kullakin jäsenmaalla on mahdollisuus päästä tavoitteeseensa kustannustehokkaasti, direktiiviin on luotu mahdollisuus jäsenmaiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Näitä yhteistyömekanismeja ovat tilastollinen uusiutuvan energian siirto jäsenmaiden välillä sekä niin sanotut yhteiset hankkeet. Ensimmäisellä tarkoitetaan uusiutuvan energian kirjaamista siirron vastaanottavan jäsenmaan taseeseen, vaikka uusiutuva energia on todellisuudessa kulutettu siirron toteuttavassa maassa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan puolestaan jäsenmaiden yhteistä sopimista tietyssä jäsenmaassa toteutetun hankkeen uusiutuvan energian jakamisesta. Yhteisiä hankkeita voidaan toteuttaa tietyn ehdoin myös kolmansien maiden kanssa. Suomi ajoi voimakkaasti päätettyä mallia, jossa yhteistyömekanismit perustuvat jäsenmaiden vapaaehtoisuuteen. Direktiivissä luodaan alkuperätakuujärjestelmä uusiutuvasta energiasta tuotetulle sähkölle sekä lämmitykselle ja jäähdytykselle. Lämmityksen ja jäähdytyksen osalta järjestelmä on vapaaehtoinen. Sähkön osalta järjestelmä täsmentää jo olemassa olevaa uusiutuvan sähkön direktiivin alkuperätakuujärjestelmää. Samalla poistetaan nykyisen järjestelmän kaupankäyntiin liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi kahdenkertaisen laskennan mahdollisuus. Alkuperätakuujärjestelmä on rajattu vain sähkön alkuperän ilmoittamista varten. Tämän vuoksi alkuperätakuiden myynti jäsenmaasta toiseen ei vaikututa maan uusiutuvan tavoitteen saavuttamiseen, kuten komissio alun perin esitti. Biopolttoaineille kestävyyskriteerit Direktiivissä säädetään myös liikenteen biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteereistä. Direktiivin tavoitteisiin voidaan laskea mukaan ainoastaan kriteerit täyttävät liikenteen biopolttoaineet ja bionesteet. Kriteerien täyttäminen on edellytyksenä myös näiden polttoaineiden tukikelpoisuudelle. Kriteerit liittyvät muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä maa-alueisiin, joilta biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineita ei saa kerätä. Komissio valmistelee vuoden 2009 loppuun mennessä esityksen kriteerien laajentamisesta myös muuhun biomassaan. RES-direktiivi sisältää edellä mainittujen kokonaisuuksien lisäksi myös säädöksiä uusiutuvan energian osuuden laskemisesta, hallinnollisten menettelyjen keventämisestä sekä sähköverkkoon pääsystä. Sähköverkkoon pääsyn osalta Suomi sai yhdessä Ruotsin kanssa varmistettua pohjoismaisen sähkömarkkinamallin toiminnan. Direktiivineuvottelujen loppuvaiheessa Suomen kannalta keskeisiä avoimia kohtia olivat turpeen asema liikenteen polttoaineen raaka-aineena sekä lämpöpumppujen uusiutuvan energian laskentaan liittyvät yksityiskohdat. Puuta tai puuta ja turvetta raaka-aineena käyttävien toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantolaitosten kilpailukykyä saatiin parannettua sillä, että puun osuus voidaan laskea kaksinkertaisena liikenteen tavoitteeseen. Lämpöpumppujen osalta direktiiviin kirjattiin maininta pohjoisista kylmistä olosuhteista.

10 Energiakatsaus 1/2009 Päästökauppadirektiivin muutokset Päästökauppasektorin päästökatto ja päästökauppakauden pituus Päästökauppadirektiivin muutokset ja EU-taakanjakopäätös koskevat vuoden 2012 jälkeistä aikaa. Yhteisön riippumaton 20 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta toimeenpannaan ja jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten eli päästökauppasektorin ja päästökauppasektoreiden ulkopuolisten päästölähteiden eli ei-päästökauppasektorin kesken. Päästökauppadirektiivin mukainen vähennystavoite päästökauppasektorille on 21 %:n vähennys vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästökaupan ulkopuolisia sektoreita koskeva vähennysvelvoite on yhteisötasolla 10 % vuoden 2005 tasoon verrattuna. Kansallisista jakosuunnitelmista luovutaan. Päästöoikeuksien kokonaismäärä yhteisössä eli päästökauppaan kuuluvien laitosten päästökatto määritellään direktiivissä. Vuosittain jaettava päästömäärä alenee lineaarisesti vuodesta 2013 alkaen vuosittain 1,74 % komission hyväksymistä kauden 2008 2012 kansallisten jakosuunnitelmien yhteenlasketusta vuosittaisesta kokonaismäärästä. Nykyisen soveltamisalan mukaan tämä tarkoittaisi 1 720 miljoonaa päästöoikeutta eli hiilidioksiditonnia vuodessa vuonna 2020. Päästöoikeuksien kokonaismäärä alenee myös vuoden 2020 jälkeen. Lineaarisesti vähennettävää määrää on tarkoitus tarkastella viimeistään vuonna 2025. Jos saadaan aikaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskeva kansainvälinen ilmastosopimus, komissio tekee direktiivin muutosehdotuksen päästökauppasektorin päästöoikeuksien vuosittaisen kokonaismäärän vähentämisestä sekä muista muutoksista. Päästökauppakausi pitenee kahdeksaan vuoteen kattaen vuodet 2013 2020. Päästökauppakaudelta 2008 2012 käyttämättä jääneet päästöoikeudet voidaan voimassaolevan direktiivin mukaisesti siirtää kaudelle 2013 2020. Direktiivin soveltamisala laajenee Soveltamisala laajenee kipsin ja kipsituotteiden tuotantoon sekä nykyistä laajemmin metallien valmistukseen ja kemianteollisuuteen. Lisäksi soveltamisalan määrittelyä täsmennetään monilta osin. Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus jättää alle 25 000 CO 2 t/vuodessa päästäviä laitoksia päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle edellyttäen, että laitoksiin sovelletaan vastaavantasoisia päästöjen vähentämistoimia ja että näiden päästöjä edelleen tarkkaillaan ja ne raportoidaan. Laitosten jättämiseen järjestelmän ulkopuolelle tarvitaan komission hyväksyntä. Hiilidioksidin talteenotto, kuljetus putkissa ja varastointi tulee EU:n päästökauppajärjestelmään. Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen sisällyttämiseksi päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen on hyväksytty erillinen direktiivi. Päästöoikeuksien jakomenetelmät Päästöoikeuksien jaossa siirrytään eri sektoreiden harmonisoituihin jakomenetelmiin. Päästöoikeuksien jako huutokapalla on ensisijainen jakomenetelmä. Energiaintensiivinen teollisuus saa päästöoikeuksia edelleen pääsääntöisesti ilmaiseksi. Ilmaisjako ei kuitenkaan tarkoita päästöoikeuksien saamista tarpeen mukaan, vaan tiukkojen harmonisoitujen jakosääntöjen mukaisesti. Ilmaisjako joudutaan sovittamaan lisäksi jaettavissa olevaan määrään, jolloin määrää leikataan vielä ns. korjauskertoimilla. Direktiivissä sektorit on jaettu jakomenetelmän osalta kolmeen ryhmään: 1. 100 %:n huutokauppa: kaikki sähkön tuotanto sekä kasvihuonekaasupäästöjen talteenotto- ja varastointilaitokset. Poikkeuksena on teollisuuden jätekaasuista tuotettu sähkö ja uusia jäsenvaltioita koskevat määräaikaiset poikkeukset. 2. Asteittain aleneva ilmaisjako, jolloin vuonna 2013 80 % päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi harmonisoitujen jakosääntöjen mukaisesti. Ilmaisen jaon määrä alenee lineaarisesti vuosittain ollen vuonna 2020 30 % ja loppuen kokonaan vuonna 2027. Tähän ryhmään kuuluvat pääsääntöisesti muut sektorit kuin sähköntuotanto ja hiilivuotosektorit. Kaukolämpö ja kaukokylmä sekä osa teollisuutta kuuluvat tähän ryhmään. Direktiivin mukaan sähköntuottajiksi määritellyt laitokset saavat ilmaisia päästöoikeuksia tehokkaissa yhteistuotantolaitoksissa tuotetulle lämmölle. 3. 100 %:n harmonisoitu ilmaisjako sektoreille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille. Komissio määrittelee nämä alat vuoden 2009 loppuun mennessä komitologiamenettelyssä. Direktiivin hiilivuodon kriteerit johtavat siihen, että suurin osa energiaintensiivistä teollisuutta kuuluu todennäköisesti tähän ryhmään. Harmonisoiduista ilmaisjaon säännöistä päättää komissio komitologiamenettelyssä vuoden 2010 joulukuun loppuun mennessä. Tarkoituksena on valmistella tehokkuuden huomioon ottavat benchmarking-menetelmät eri sektoreille ja tuotteille. Jäsenvaltio laskee ja myöntää edelleen laitoskohtaisesti jaettavat ilmaiset päästöoikeudet harmonisoitujen jakosääntöjen perusteella. Jäsenvaltio toimittaa luettelon laitoksista ja laitoskohtaisista päästöoikeuksista komissiolle

Energiakatsaus 1/2009 11 vuoden 2011 syyskuun loppuun mennessä. EU:ssa on yhteinen uusien osallistujien päästöoikeusvaranto, josta uudet laitokset ja laitosten laajennukset voivat saada ilmaisia päästöoikeuksia harmonisoitujen jakosääntöjen mukaisesti. Tämän varannon suuruus on 5 % päästöoikeuksien kokonaismäärästä. 300 milj. päästöoikeutta eli noin 40 % reservistä käytetään kuitenkin hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävien demonstraatiolaitosten rahoitukseen. Huutokaupattavat päästöoikeudet jaetaan jäsenvaltioille pääosin päästökauppasektorin vuoden 2005 todennettujen päästöjen tai vuosien 2005 2007 päästöjen keskiarvon perusteella. Mahdollisuus käyttää vuosien 2005 2007 päästöjen keskiarvoa oli yksi Eurooppa-neuvostossa päätetyistä asioista ja erityisen tärkeä Suomelle. Suomen päästökauppasektorin päästöt vuonna 2005 olivat poikkeuksellisen alhaiset. Komissio valmistelee asetuksen huutokauppojen toimeenpanosta. Asetus hyväksytään kesäkuun 2010 loppuun mennessä komitologiamenettelyssä. Hankemekanismit Kioton pöytäkirjan hankemekanismien JI:n (yhteistoteutus, ja siitä saatavat ERU:t) ja CDM:n (puhtaan kehityksen mekanismi, ja siitä saatavat CER:it) hyödyntämistä päästökaupassa rajoitetaan merkittävästi, jos kansainvälistä ilmastosopimusta ei saada aikaan. Perusteena on, että mekanismien käytön huomattava volyymi alentaisi päästöoikeuden hintaa liikaa ja siten vähentäisi kiinnostusta päästöjen vähentämiseen yhteisön alueella. ERU:jen ja CER:ien hyödyntäminen vuoden 2012 jälkeen perustuu kauden 2008 2012 laitoskohtaiseen ylijäämään eli siihen osuuteen, joka kaudella 2008 2012 jäi käyttämättä. Lisäksi komitologiamenettelyssä päätetään lisäosuuksista sellaisille laitoksille, joiden oikeus käyttää mekanismeja verrattuna kaudelle 2008 2012 myönnettyyn päästöoikeusmäärään tai todennettuihin päästöihin kaudella 2005 2007 on alhainen. Kun kansainvälinen ilmastosopimus saadaan aikaan, mekanismien hyödyntämismahdollisuudet kasvavat. Tällöin toiminnanharjoittajat voisivat käyttää CER:ejä, ERU:ja muita hyväksyttyjä päästövähennysyksiköitä puolet lisääntyvästä vähentämisvelvoitteesta. EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomat sektorit (EU taakanjako) Taakanjakopäätöksen tavoitteet ja Suomen toimet Taakanjakopäätös määrittää päästökauppaan kuulumattomille sektoreille jäsenvaltiokohtaiset velvoitteet. Velvoitteiden jaossa on käytetty BKT/asukas -kriteeriä eli maksukykyä, mutta kuitenkin niin, ettei minkään jäsenmaan velvoite ole suurempi kuin -20 % ja mikään jäsenmaa ei saa lisätä päästöjään yli +20 %:n vuoteen 2020 mennessä. Suomelle on vuodelle 2020 asetettu -16 %:n vähennystavoite päästökaupan ulkopuolisille sektoreille verrattuna vuoteen 2005. Tavoite tulee saavuttaa sitovia välitavoitteita sisältävän lineaarisen polun kautta. Taakanjakopäätös asettaa merkittävän haasteen päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, joita ovat mm. liikenne, rakentaminen, asuminen, maatalous ja jätehuolto. Näillä sektoreilla tehtävät päästöjä vähentävät toimet määritellään parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevassa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa. Siinä toimien mitoituksen lähtökohdaksi on otettu taakanjakopäätöksen asettamien velvoitteiden täyttäminen. Velvoitteiden täyttämisessä voidaan hyödyntää erilaisia joustokeinoja. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa valtioneuvosto lähtee siitä, että Kioton hankemekanismeja tai niiden kaltaisia joustavuuselementtejä käytettäisiin lähinnä täydentämään ja varmistamaan päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden omien vähennystoimien toimeenpano kustannustehokkaasti komission esittämän vuotta 2020 kohti etenevän päästövähennyspolun toteuttamisessa. Taakanjakopäätös sisältää joustokeinojen vastapainona myös säädöksiä korjaavista toimista, mikäli lineaarisella polulla ei pysytä. Näistä merkittävin on korjauskerroin (1,08), jolla ylimääräiset päästöt kerrotaan, mikäli päästöt ylittävät sallitun määrän vielä senkin jälkeen kun erilaiset joustomahdollisuudet on hyödynnetty. Lisäksi jäsenvaltio joutuu esittämään ohjelman korjaavista päästövähennystoimista komission hyväksyttäväksi. Siirtyminen kansainvälisen ilmastosopimuksen myötä tiukempaan vähennystavoitteeseen (-30%) Taakanjakopäätökseen on sisällytetty erityinen artikla EU:n siirtymisestä tiukempaan päästövähennystavoitteeseen (-30 %) sen jälkeen, kun yhteisö on hyväksynyt kansainvälisen ilmastosopimuksen. Vastaavanlainen artikla sisältyy myös ilmasto- ja energiapaketin päästökauppadirektiiviin. Taakanjakopäätös ja päästökauppadirektiivi velvoittavat komission laatimaan laajan arvion laaditusta ilmastosopimuksesta viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun yhteisö on allekirjoittanut kansainvälisen ilmastosopimuksen. Kertomuksen tulee sisältää mm. arvio muiden teollisuusmaiden ja edistyneimpien kehitysmaiden sitou-

12 Energiakatsaus 1/2009 tumisesta päästöjen vähentämiseen, hiilivuodon merkityksestä EU:n teollisuuden kilpailukyvylle sekä nielujen ja metsäkadon roolista. Arvion perusteella komissio voi tehdä Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteispäätösmenettelyyn lainsäädäntöehdotuksen tiukempaan tavoitteeseen siirtymisestä. Kansainvälinen ilmastosopimus sisältää myös hiilinieluihin ja maankäyttöön sisältyviä ratkaisuja. Näiden perusteella komissio joutuu tekemään ehdotuksen maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä yhteisön vähennystavoitteeseen tarvittaessa yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti. Komissio arvioi tarvetta mukauttaa yksittäisten jäsenvaltioiden osuuksia eli taakanjaon jakaantumista tämän mukaisesti. Käytännössä jäsenmaiden keskinäinen taakanjako arvioidaan uudelleen. Erityisesti uudet jäsenmaat ovat kritisoineet nykyistä velvoitteiden jakamista ja haluavat -30 %:n tilanteessa omien velvoitteidensa suhteellista helpottamista vedoten vuosina 1990 2005 toteutuneisiin päästövähennyksiin. Tämä voi johtaa siihen, että vanhojen jäsenmaiden kuten Suomen suhteellinen päästövähennystaakka kasvaa verrattuna uusiin jäsenvaltioihin. Taakanjakopäätökseen sisältyvät joustot Taakanjakopäätöksestä aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseksi jäsenvaltioilla on käytettävissä päästöjen vähentämisen rinnalla joustokeinoja. Näitä ovat: 1. vuosittaisten päästökiintiöiden lainaus ja siirto, 2. jäsenvaltioiden välinen päästökiintiöiden kauppa sekä, 3. hankemekanismien (CDM, JI) käyttö. Mahdollisuus lainata päästökiintiöitä tulevilta vuosilta tai siirtää säästyneitä päästökiintiöitä tuleville vuosille tasoittaa päästöjen vuosittaista vaihtelua ja helpottaa lineaarisella päästövähennyspolulla pysymistä. Jäsenmaiden välinen päästökiintiöiden kaupankäyntimahdollisuus puolestaan tasaa jäsenmaiden keskinäisiä päästövähennyskustannuksia. Hankemekanismien käyttö merkitsee joustavuuden ulottumista yhteisön ulkopuolelle hyödyntämällä päästöjä vähentäviä hankkeita kehitysmaissa. Joustoille on asetettu rajoitteita. Jäsenvaltio voi vuosittain siirtää käyttämättömän päästökiintiön tuleville vuosille, mikäli jäsenvaltion päästöt jäävät sille myönnettyä päästökiintiötä pienemmäksi. Jäsenvaltioille on myös annettu mahdollisuus lainata seuraavan vuoden päästökiintiötä enintään 5 %, mikäli myönnetty päästökiintiö ei kata aiheutettuja päästöjä. Jäsenvaltiot saavat käydä keskinäistä kauppaa päästökiintiöillään, sillä käyttämättömän osuuden voi siirtää toiselle jäsenvaltiolle, joka voi käyttää osuuden päästöjensä katteeksi joko samana vuonna tai seuraavina vuosina aina vuoteen 2020 asti. Osuudesta 5 % voi siirtää kyseisenä vuonna ennen päästökiintiöiden jälkikäteistä palauttamista. Kaikki jäsenvaltiot saavat käyttää päästökiintiönsä katteeksi hankemekanismeja vuosittain 3 % vuoden 2005 päästöistä. Suomi voisi näin ollen hyödyntää hankemekanismeja n. 8,5 Mt:n edestä. 12 maalle (mm. Suomi) on tämän lisäksi annettu ylimääräinen 1 %:n mahdollisuus hankemekanismien käyttöön. Tämä lisäprosentti on mahdollista hyödyntää vain sellaisina päästöyksikköinä, jotka saadaan köyhimmissä kehitysmaissa (LDC-maat) tai pienissä saarivaltioissa toteutettavista hankkeista. Ylimääräisen prosentin käyttömahdollisuus on vaikeasti hyödynnettävissä, sillä LDC-maissa ja pienissä saarivaltioissa on erityisen haasteellista toteuttaa hankeyksiköitä tuottavia projekteja. Mikäli EU siirtyy tiukempaan päästövähennystavoitteeseen (-30%), niin jäsenvaltioiden oikeus käyttää mekanismeja voi laajentua. Hankemekanismeja ei tarvitse käyttää vuosittain, vaan käyttöoikeuden voi siirtää toiselle valtiolle tai käyttää omien päästöjen kattamiseksi myöhempinä vuosina. Taakanjakopäätökseen sisältyvien joustomahdollisuuksien tehokas käyttö tulee edellyttämään vuosittaisen päästökehityksen ja päästöjen vähentämistoimien entistä tarkempaa seurantaa ja päästövähennyspolun ennakointia sekä näiden perusteella vuosittaista päätöksentekoa käytettävistä joustoista, niiden siirroista tuleville vuosille tai ostoista ja myynneistä muilta valtioilta. Ilmasto- ja energiapaketista rahoitusta hiilidioksidin talteenottoja varastointiteknologioille Komissio antoi osana ilmasto- ja energiapakettia direktiiviehdotuksen hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista. Direktiivi hyväksyttiin joulukuussa 2008. Se keskittyy luomaan lailliset perustat geologisten varastojen etsinnälle ja käyttöönotolle. Itse hiilidioksidin talteenottoon direktiivi ei puutu. Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen (carbon capture and storage, CCS) on nopeasti noussut yhdeksi keskeisistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskeinoista globaalisti. Se nähdään eri skenaarioissa energiatehokkuu-

Energiakatsaus 1/2009 13 den, energian säästämisen, uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman käytön ohella tärkeänä toimenpiteenä. Suuret, nopeasti kehittyvät maat kuten Kiina ja Intia käyttävät jo nyt paljon kivihiiltä energiantuotantoon ja kattavat myös tulevaisuudessa kasvavan energiakulutuksensa suurelta osin kivihiilellä joko CCS:llä tai ilman. Hiilidioksidin erottamiseen, siirtämiseen ja varastoimiseen on kehitetty eri teknologioita. Missään ei kuitenkaan ole vielä täyden mittakaavan voimalaitos- tai tehdassovellusta, jossa kaikki CCS-teknologian osat olisivat käytössä. EU on asettanut tavoitteeksi noin 12 täyden mittakaavan CCS:llä varustetun voimalaitoksen toiminnan siirto- ja varastointiratkaisuineen vuoteen 2015 mennessä. Näiden tulisi edustaa riittävästi eri erotus-, siirto- ja varastointivaihtoehtoja. Saaduilla kokemuksilla pystyttäisiin vuoden 2020 paikkeilla arvioimaan CCS:n kehitysmahdollisuudet. G8- maat ovat asettaneet tavoitteet vähintään 20 CCS-laitoksesta vuoteen 2020 mennessä. CCS on uusi teknologia ja se tarvitsee lisärahoitusta kehittyäkseen. Eurooppalaisen alan teknologiaohjelman arvio 12 täyden mittakaavan CCS:llä varustetun voimalaitoksen vaatimasta lisärahoituksesta on noin 7 12 miljardia euroa. EU:n 5 miljardin euron elvytyspakettiin sisältyy yhteensä 1050 miljoonan euron rahoitus CCS-hankkeille seitsemässä EU-maassa. Lisäksi päästökaupassa uusien toimijoiden varannosta vuosille 2013 2020 ollaan ottamassa myytäväksi 300 miljoonaa päästöoikeustonnia. Suunnitelmana on käyttää myyntitulot sekä CCS-hankkeisiin että innovatiivisiin uusiutuvan energian hankkeisiin. Jos päästöoikeuden hinta olisi 20 /tco 2, tulisi myynnistä 6 miljardia euroa. Elvytyspaketin sisältämän rahoituksen ja päästöoikeuksien myyntitulojen lisäksi CCS-hankkeisiin tarvitaan vielä lisärahoitusta. CCS:n kustannuksista suurin osa muodostuu hiilidioksidin erottamisesta savukaasuista. Se vaatii runsaasti energiaa ja lauhdevoimalaitoksen hyötysuhde voi laskea yli 10 prosenttiyksikköä erotusprosessin syödessä osan tuotetusta sähköstä. Siirto ja varastointi ovat pienemmät, mutta epävarmuuksia sisältävät kustannustekijät. Eri lähteistä näkee vaihtelevia arvioita CCS:llä saavutettavan päästövähennyksen hinnalle. Arviot vaihtelevat välillä 20 100 /tco 2, mutta myös korkeampia arvioita on esitetty. Useimmissa arvioissa CCS:n kustannukset ovat muiden nykyisten päästövähennystoimien kustannuksia ja päästöoikeuden hintaa selvästi korkeampia. Eri kustannusarvioiden osalta on syytä tietää onko niissä arvioitu kustannusta nykyhetken tilanteessa, vuoteen 2020 tai myöhäisempään aikaan, kun teknologia on kehittynyt. Vasta CCShankkeiden eteneminen ja niistä saatavat kokemukset täsmentävät hinta-arvioita. Suomessa on valmisteilla yksi CCS-hanke. Siinä Meri- Porin kivihiililauhdevoimalaitokseen (sähköteho 565 MW, valmistunut 1993) asennettaisiin CCS-laitteistot ja erotettu hiilidioksidi siirrettäisiin säiliölaivoilla varastointipaikkojen läheisyyteen esimerkiksi Pohjanmerelle. Suomen alueella ei nykytietämyksellä ole geologisia varastointipaikkoja. Suomessa tehdään myös CCS-tutkimusta eräissä yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Tiedustelut Päivi Janka (päästökauppa), puh.010 606 4833 Petteri Kuuva (RES), puh. 010 606 4819 Timo Ritonummi (CCS); puh. 010 606 4798 Juhani Tirkkonen (EU taakanjako), puh. 010 606 2140

14 Energiakatsaus 1/2009 Energiatuen käyttö vuonna 2008 Jatta Jussila > Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 kansallisen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Strategia pohjautuu EU:n ilmasto- ja energiapoliittisiin linjauksiin ja velvoitteisiin, joiden mukaan EU-tasolla oikeudellisesti sitovina tavoitteina on saavuttaa 20 %:n osuus uusiutuvissa energianlähteissä ja vähintään 20 %:n päästöjen vähennys vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi ohjeelliseksi tavoitteeksi on asetettu 20 %:n energiankäytön tehostuminen. Uusiutuvan energian osalta RESdirektiivissä Suomelle hyväksytty velvoite, 38 % (nyt 28,5 %) energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, merkitsee uusiutuvan energian lisäämistä yli 30 TWh:lla. Direktiivien asettamat velvoitteet ovat hyvin haastavia, ja niiden toteuttamiseksi tarvitaan laajalla rintamalla erilaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa, energiansäästöä ja energian käytön tehokkuutta. Bioenergian osalta on puupolttoaineiden käytön lisääminen arvioitu ilmasto- ja energiastrategiassa yhdeksi keskeiseksi keinoksi kasvattaa uusiutuvan energian osuutta. Erityisesti metsähakkeen käyttöön odotetaan huomattavaa kasvua. Myös energiakasvien kuten ruokohelven ja maatalouden sivutuotteiden energiakäyttöä edistetään. Edelleen strategian tavoitteena on vähintään puolitoistakertaistaa kierrätyspolttoaineiden käyttö energianlähteenä vuoteen 2020 mennessä. Huomattavat kasvutavoitteet on asetettu paitsi kiinteiden polttoaineiden käytölle myös biokaasulle ja nestemäisille biopolttoaineille. Tuulivoimalle strategiassa on asetettu tavoitteeksi nostaa asennettu kokonaisteho noin 2000 MW:iin vuoteen 2020 mennessä. Tällöin vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh. Muita keinoja lisätä uusiutuvan energian tuotantoa ovat myös lämpöpumput ja pienvesivoima. Nykyisin käytössä olevat uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden edistämiskeinot ovat pääosin investointitukia mutta myös verotuksellisia keinoja hyödynnetään. Energiatehokkuuden edistämisessä on lisäksi käytössä laaja energiatehokkuussopimusjärjestelmä. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin ohjauskeinojen tehostamista ja rakenteiden edelleen kehittämistä. Syöttötariffijärjestelmän valmistelutyö onkin parhaillaan käynnissä, ja järjestelmä otettaneen käyttöön vuoden 2010 alusta. Järjestelmän piiriin tullevat ainakin tuulivoima ja biokaasusta tuotettu sähkö. Energiatuki on tällä hetkellä keskeinen keino, jolla vaikutetaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymiseen, uuden tehokkaan energiateknologian käyttöönoton edistämiseen sekä energian tuotannon ja käytön ympäristöhaittojen vähentämiseen. Energiatuki on harkinnanvarainen edistämismuoto. Sitä voidaan myöntää yrityksille ja yhteisöille, esimerkiksi kunnille. Uusi energiatukiasetus tuli voimaan 1.1.2008. Uuden asetuksen myötä vietiin asetustasolle monia työ- ja elinkeinoministeriön jo aiemmin toteuttamia käytäntöjä ja linjauksia. Muutokset sisälsivät myös tarkennuksia ja selvennyksiä tuen hakemiseen, tuensaajiin, tuettaviin hankkeisiin ja tuen maksamiseen. Aikaisempien linjausten vieminen valtioneuvoston asetukseen

Energiakatsaus 1/2009 15 Kuva 1. Energiatukien jakautuminen 2008 (osuus euromääristä) 6 % 89 % 5 % Selvitykset & katselmukset Uusiutuvan energian investoinnit Energian säästöinvestoinnit on parantanut ja selkeyttänyt tuen myöntämistä ja hallinnointia niin tuen hakijan kuin tuen myöntäjänkin kannalta. Lisäksi todettakoon, että uuden asetuksen myötä aluehallinnon päätösvalta on kasvanut, koska uusi asetus on antanut työ- ja elinkeinokeskuksille (TE-keskuksille) mahdollisuuden käsitellä yhä suurempia hankkeita. Vuonna 2008 energiatukea myönnettiin kaikkiaan noin 28,9 miljoonaa euroa, josta noin 0,6 miljoonaa euroa (v. 2007 0,5 miljoonaa euroa) oli Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea. TE-keskusten kautta tukea myönnettiin 14 miljoonaa euroa ja työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston kautta 14,9 miljoonaa euroa. Tukea myönnettiin vajaat kaksi miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2007. Tämä johtui alkuvuoden pienemmästä tukivaltuudesta. Joulukuussa kolmannessa lisätalousarviossa saadusta lisämyöntövaltuudesta (30 miljoonaa euroa) valtaosa siirtyi käytettäväksi vuoden 2009 puolella. Vuonna 2008 myönteisiä energiatukipäätöksiä tehtiin yhteensä 438 kappaletta (v. 2007, 386), joista 32 tehtiin työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolla ja loput TEkeskuksissa. Energiaosastolla käsitellään pääsääntöisesti uutta teknologiaa koskevat sekä erityisen suuret hankkeet. TE-keskusten kautta kulkevat lähinnä pienet, tavanomaisen teknologian hankkeet ja energiakatselmukset. Lukumääräisesti päätöksistä lähes kaksi kolmasosaa suuntautui uusiutuville energialähteille, ja rahallisesti uusiutuvien energialähteiden edistämiseen käytettiin noin 90 prosenttia koko valtuudesta. Vuotta 2008 hallitsivat aiempien vuosien tapaan puupolttoaineisiin liittyvät investoinnit, pääosin lämpölaitokset ja puupolttoaineiden tuotantohankkeet. Puun energiakäyttöön liittyviä investointeja tuettiin lähes 15 miljoonalla eurolla. Energiantuotantolaitoksiin tästä käytettiin noin 13 miljoonaa euroa. Loppuosa tuesta sitoutui puupolttoaineiden tuotantoon liittyviin hankkeisiin, kuten erilaisiin hakkureihin ja murskaimiin. Vuoden 2006 alusta on tuulivoimaa tuettu vain uuden teknologian hankkeiden osalta, sillä määrärahan niukkuus on luonut haastavuutta näiden hankkeiden tukemiseen. Vuonna 2008 tuettiin kahta merituulivoimaan liittyvä hanketta, joissa kehitetään jääolosuhteet kestäviä meriperustusratkaisuja. Muiden tuulivoimahakemusten osalta päätöksenteko siirtyi vuodelle 2009. Muihin uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden tukemiseen käytettiin yhteensä noin 9 miljoonaa euroa. Tästä huomattava osa kohdistui biokaasuhankkeisiin, mutta myös useita aurinkoenergia-, maalämpö- ja pienvesivoimahankkeita tuettiin. Uusiutuvan energiatuotannon lisäksi yhä tärkeämpi kokonaisuus on energiansäästö- ja tehokkuustoiminnan tukeminen. Katselmustukipäätöksiä ja muita energiansäästöön tai tehokkuuteen liittyviä päätöksiä tehtiin yhteensä 166 kappaletta. Tuettu hankemäärä on reilusti edellistä vuotta suurempi, mutta rahassa mitattuna tukea myönnettiin 30 % vähemmän kuin vuonna 2007. Energiakatselmuksia sekä energiansäästö- ja tehokkuusinvestointeja tuettiin yhteensä noin 2,9 miljoonalla eurolla ja säästöinvestoinnit sitoivat noin 6 % prosenttia kaikesta energiatuesta. Taulukko 1. Energiatukipäätösten jakautuminen eri alueille Energiaosasto (kpl) TE-keskukset (kpl) 1. Uusiutuva energia, investoinnit 20 230 + 18* = 248 2. Energiansäästö, investoinnit 9 22 3. Energiansäästö, selvitykset ja katselmukset 1 134 4. Uusiutuva energia, selvitykset 2 2 Yhteensä kappaletta 32 406 Yhteensä milj. 14,9 14 * EAKR-rahasta

16 Energiakatsaus 1/2009 Energiatuki vuonna 2009 Vuoden 2009 energiatuen myöntövaltuus, noin 87 miljoonaa euroa, on yli kolmenkertainen vuoden 2008 alun tilanteeseen verrattuna. Myöntövaltuuden huomattava kasvu antaa ministeriölle mahdollisuuden vauhdittaa oleellisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden investointihankkeita taloutta ja työllisyyttä edistävällä tavalla. Ministeriö onkin toistaiseksi luopunut investoinneille aiemmin määrittelemistään hankekoko- ja tukimaksimeista. Maksimit ovat olleet investointikustannusten osalta 25 miljoonaa euroa ja tuen osalta 4,5 miljoonaa euroa. Myös tuen prosenttiosuutta hankkeen kokonaiskustannuksista on päätetty korottaa muutamalla prosenttiyksiköllä, mikäli korotuksen voidaan katsoa selvästi edistävän hankkeen liikkeellelähtöä nopealla aikataululla. Lisäksi tuulivoimahankkeiden osalta on toistaiseksi luovuttu uuden teknologian vaatimuksesta. Energiansäästöä ja -tehokkuutta edistävien investointien osalta on myös korotettu käytettäviä tukitasoja sekä helpotettu hankkeiden koolle ja tuen määrälle aiemmin määriteltyjä rajoja. Vuonna 2009 myönnetään energiatukea tavanomaisen teknologian energiansäästöhankkeille 25 % energiatehokkuussopimuksiin liittyneille yrityksille ja yhteisöille, 30 %, kun edellä olevassa käytetään ESCO (Energy Service Company) -palvelua ja 15 % muille kuin energiatehokkuussopimuksiin liittyneille yrityksille ja yhteisöille, kun käytetään ESCO-palvelua. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on tällä hetkellä käytettävissä energiatuen myöntövaltuutta vielä noin 47 miljoonaa euroa. Tästä 5 miljoonaa euroa tullaan kohdistamaan liikenteen toisen sukupolven biopolttonesteisiin liittyviin hankkeisiin. Käsittelyssä on parhaillaan 60 hakemusta. Tiedustelut: Jatta Jussila, puh. 010 60 64815 Kuva 2. Energiatuet uusiutuvaan energiaan 2008 (osuus euromääristä) Puun energiakäyttö 6 % Aurinkoenergia / lämpöpumput / polttokennot Tuulivoima 59 % 35 % Kierrätyspolttoaineet / peltobiomassat / liikenteen biopolttoaineet Muut uusiutuvat energianlähteet Pienvesivoima Biokaasu

Energiakatsaus 1/2009 17 Turpeen huoltovarmuus Matti Jauhiainen > Kaksi perättäistä sateista kesää (2007 ja 2008) romahduttivat turpeen tuotannon paikoin jopa alle puoleen tavoitteista. Määräongelman lisäksi myös turpeen laatu on ollut normaalia huonompaa suuren kosteuspitoisuuden vuoksi. Pahin tilanne on ollut Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa. Voimatalouspoolin kaukolämpöjaoston kutsusta Huoltovarmuuskeskus, öljyntoimittajat, turpeen käyttäjät ja Energiateollisuus pitivät syksyllä 2008 kokouksen, jossa pohdittiin turvepulaan varautumista. Pikaisella aikataululla perustettiin turpeen varapolttoainetyöryhmä selvittämään turvetta korvaavien polttoaineiden, erityisesti raskaan polttoöljyn, saatavuutta ja logistiikkaa. Suurimpana uhkana näyttäytyi tilanne, johon saatettaisiin joutua turvepulassa kovalla pakkasella kaikkien öljyyn varapolttoaineena turvautuvien kaukolämpölaitosten alkaessa pyytää samanaikaisesti raskaan polttoöljyn toimituksia maantieteellisesti hyvin laajalle ja hajallaan olevalle alueelle. Raskaan polttoöljyn osalta saatavuus on muodostunut entistä enemmän tuontiriippuvaksi, jolloin toimituksista on sovittava hyvissä ajoin. Tilauksen ja ulkomailta tapahtuvan toimituksen väli on tyypillisesti yli kuukauden mittainen. Lisäksi logistiikan toimiminen on raskaan polttoöljyn osalta kriittinen rajallisen kuljetuskapasiteetin vuoksi. Turpeen varapolttoaineryhmä teetätti vuoden 2008 lopulla energiaturpeen huoltovarmuuskyselyn. Kyselyyn vastasi 41 turvetta kaukolämmön tuotantoon käyttävää laitosta ja ne edustivat pääosaa (95 %) turpeen käytöstä yhdyskuntien energiahuollossa Suomessa. Suurin osa vastaajista ilmoitti, että mahdollisen turvevajauksen aikana korvaavaksi polttoaineeksi tilataan raskasta polttoöljyä, lähinnä edullisemman hinnan vuoksi. Kyselyn perusteella voitiin arvioida, että jos turpeen vajaus lämmityskaudella jatkuisi kolme kuukautta, niin laitosten öljyn kulutus nousisi normaaliin nähden yli kuusinkertaiseksi. Normaalitilanteessa lämmöntuotannossa käytetään aina huippukulutuksen aikana vara- ja huippulämpökeskuksissa polttoaineena öljyä ja sitä on jonkin verran varastoituna laitoksilla ja lämpökeskuksilla. Turvevajauksen aikana öljyn kulutus nousisi noin 250 000 tonniin, kulutuksen lisäystä tulisi 210 000 tonnia. Kyselyn perusteella saatettiin myös todeta, että olemassa olevan säiliökapasiteetin täyttöaste oli keskimäärin vain 35 % ja huonoin tilanne näytti olevan pienimmillä ja etäämpänä sijaitsevilla laitoksilla. Pahimmillaan eräiden laitosten varapolttoaine olisi riittänyt vain kahden vuorokauden kulutukseen eikä siis edes viikonlopun yli. Hämmästyttävää oli havaita, että lisääntyvän turvepulan uhan alla ei öljykauppa näyttänyt lisääntyvän ja säiliöiden täyttöaste parantuvan öljyn hinnan roimasta laskusta huolimatta. Kysely osoitti myös, että puuta käyttäisi merkittävästi enemmän turvepulassa vain osa pienimmistä laitoksista, joissa se soveltuu paremmin polttoaineeksi kuin isoimmissa kattilalaitoksissa. Suurten yhteistuotantolaitosten kotimainen polttoaineratkaisu on kulloinkin sopiva sekoitus turvetta ja puupohjaista polttoainetta. Polttoturpeen käyttö parantaa palamisprosessia ja siten turvaa biopolttoaineiden käyttöä. Huomattava on myös puupohjaisella polttoaineella saatava turvetta huonompi kattilateho, joka on suunnilleen 2/3-osaa vastaavasta turvetehosta. Kyselyn perusteella oli havaittavissa, että yllättävän iso osa turpeesta voidaan korvata kivihiilellä. Kivihiili on pienin teknisin muutoksin soveltuva polttoaine käytettäväksi

18 Energiakatsaus 1/2009 suurissa lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa. Kivihiili on varastoitavuutensakin vuoksi hyvä huoltovarmuuspolttoaine. Turvetta onkin tänä talvena korvattu jossain määrin kivihiilellä sekä tietysti öljyllä. Kivihiiltä on syksyn aikana laivattu yllättävän syvälle sisämaahan. Lisäksi haketta ja turvetta on tuotu naapurimaista. Onpa eräs yhtiö laivannut sytykkeeksi sopivaa biopolttoainetta Afrikasta asti, kun sitä ei saada Suomesta riittävästi. Tämän talven osalta näyttää pelastukseksi turvepulassa tulevan talven kovien ja pitkien pakkaskausien puuttuminen ja osaltaan myös teollisuuden käyttöasteen hiipuminen. Lämmitystarve voi toisaalta jatkua vielä pitkälle kevääseen ja uutta turvetta aletaan saada yleensä aikaisintaan äitienpäivän jälkeen. Uhkaava turvepula on saattanut myös hyödyttää Suomen huoltovarmuutta, sillä monella laitoksella on varapolttoainekysymystä nyt tarkasteltu sen ansaitsemalla arvostuksella. Monipuolinen voimalaitospolttoainevalikoima on pitkään ollut yksi huoltovarmuutemme tärkeimpiä kulmakiviä. Polttoaineet täydentävät ja varmentavat toisiansa. Aiempina vuosina on pakkaskausien aikana ollut havaittavissa, että turve on tavallisesti ollut se voimalaitospolttoaine, joka on kulkenut laitokselle kovimmillakin pakkasilla (vrt. talven 2003 kokemukset) lukuun ottamatta aivan ääriolosuhteita, jolloin erityisesti kuljetukset joutuvat erittäin lujille. Näissä olosuhteissa turvetta turvaavat vain öljy ja kivihiili, joita voidaan varastoida käyttöpaikalle. Polttoturpeen tuotannon sääriippuvuudesta aiheutuvaa epävarmuutta lämmön ja sähkön tuotannon polttoainehuoltoon vähentämään laadittu lainsäädäntö polttoturpeen turvavarastoinnista tuli voimaan vuonna 2007 vuoden 2006 huipputuotantokesän jälkeen. Valmisteilla ollut lainsäädäntö oli tiedossa ja siksi uskallettiin ottaa hyvistä tuotanto-olosuhteista kaikki irti. Turpeelle luotiin 10 TWh turvavarastot, joille jouduttiin kuitenkin antamaan käyttölupia jo talvella 2007 2008. Viimeiset turpeet turvavarastoista ollaan käyttämässä tänä keväänä. Epävarmuus turpeen riittävyydestä jatkunee useita vuosia eikä turvavarastojen kasvattaminen uudelleen ole helppoa. Suurimpana esteenä suotuisissakin sääolosuhteissa on riittämättömät turvetuotantoalueet. Tiedustelut Matti Jauhiainen, Huoltovarmuuskeskus, puh. 010 605 1037