Globaalien ympäristöuhkien tunnistamisesta kansalliseen sääntelyyn. SYKE vsn. prof. Kai Kokko Lapin yliopisto

Transkriptio

1 Globaalien ympäristöuhkien tunnistamisesta kansalliseen sääntelyyn SYKE vsn. prof. Kai Kokko Lapin yliopisto

2 Sisältö Tunnistaminen Sääntelyn tasot Kansallinen implementointi Lopuksi

3 Tunnistaminen Muutokset globaalissa ympäristössä Esim. ilmaston muutos Vesihöyry, hiilidioksidi, metaani ja muut ilmakehän kasvihuonekaasut lämmittävät maapalloa samalla periaatteella kuin lasiseinät kasvihuonetta; sekä lasi että kasvihuonekaasut päästävät lävitseen lyhytaaltoista auringonvaloa mutta pidättävät kasvihuoneen sisältä tai maapallon pinnasta säteilevää pitkäaaltoista lämpösäteilyä. Maapallon ilmasto on muuttumassa. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) uusimmassa arviointiraportissa todetaan, että lämpeneminen on nyt kiistaton tosiasia. Maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 astetta viimeisimmän sadan vuoden aikana. Myös merenpinnan on mitattu nousseen, ja jää- ja lumipeitteet ovat kaventuneet. Lämpeneminen johtuu hyvin todennäköisesti pääosin maapallon kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kasvihuoneilmiö on voimistunut, koska ihmisen toiminta on lisännyt hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. (Lähde: Ympäristöhallinto www-sivu.) Sääntely: kasvihuonepäästöjen lähteet ja nielut Muita: esim. biodiversiteetin väheneminen

4 Sääntelyn tasot a Kansainvälinen EU-oikeudellinen Kansallinen

5 Sääntelyn tasot b Kansainvälinen oikeus Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien PUITESOPIMUS (Rio de Janeirossa vuonna 1992, voimaan vuonna 1994) Kioton pöytäkirja (hyväksyttiin 11 päivänä joulukuuta 1997) Kioton pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaille sitovat sekä ajallisesti että määrällisesti täsmälliset kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet ensimmäiseksi sitoumuskaudeksi Vähentämissitoumus koskee kaikkiaan kuutta kaasua tai kaasuryhmää, hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4), typpioksiduulia (N2O), fluorihiilivetyjä (HFC -yhdisteet), perfluorihiilivetyjä (PFC - yhdisteet) ja rikkiheksafluoridia (SF6). Vähennysvelvoitteet ovat teollisuusmaille erisuuruisia. Sitoumuskaudella Euroopan yhteisön ja EU:n viidentoista jäsenvaltion Kioton pöytäkirjan mukainen vähennysvelvoite vuoden 1990 päästöjen määrästä on keskimäärin 8 prosenttia vuodessa. Suomen kasvihuonekaasujen vuotuisten päästöjen tulisi olla keskimäärin vuoden 1990 tasolla. (Lähde: Kokko, Melkas, Mononen 2006)

6 Kioton pöytäkirjan osapuolet voivat täydentää kansallisia päästövähennystoimiaan ns. Kioton mekanismien avulla. Joustomekanismeja on kolme: yhteistoteutus (Joint Implementation, JI), puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) ja päästökauppa (Emissions Trading, ET). (Lähde: ympäristöhallinnon www-sivu.)

7 Yhteistoteutuksessa teollisuusmaa rahoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäviä tai nieluja lisääviä hankkeita toisessa teollisuusmaassa, käytännössä useimmiten siirtymätalousmaassa. Samalla teollisuusmaa saa siirtää käyttöönsä hankkeesta saatuja päästövähennysyksiköitä. Esimerkiksi Suomi on rahoittanut Virossa tuulipuiston rakentamista ja kaukolämpölaitosten uudistamista biopolttoaineelle sopiviksi. Suomi voi lukea hankkeesta saadut päästövähenemät hyväkseen täyttäessään Kioton pöytäkirjan velvoitettaan. Puhtaan kehityksen mekanismissa teollisuusmaa rahoittaa päästövähennyshankkeita tai nieluja lisääviä hankkeita kehitysmaassa ja saa siirtää käyttöönsä hankkeesta saadut päästövähennykset. Hankkeiden tulee samalla edistää kestävää kehitystä kohdemaassa. Suomi on tukenut pienvesivoimalaa Hondurasissa ja voi näin käyttää tästä saadut päästövähenemät hyväkseen täyttäessään Kiotovelvoitettaan. Puhtaan kehityksen mekanismi käynnistettiin muita mekanismeja aikaisemmin jo vuonna Päästökaupassa sallitun päästömääränsä ylittänyt teollisuusmaa voi ostaa toiselta, sallitun päästömääränsä alittaneelta teollisuusmaalta päästöyksiköitä. (Lähde: ympäristöhallinnon www-sivu.)

8 Sääntelyn tasot b EU-oikeus Päästökauppadirektiivi (2003/87/EY), joka luo yhteisön laajuiset markkinat päästöoikeuksille, hyväksyttiin heinäkuussa 2003, ja se tuli voimaan saman vuoden syksyllä. Direktiivin mukainen yritysten välinen päästökauppa on EU:n sisäinen kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiskeino, ja sillä valmistaudutaan Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden velvoitteiden eli vuosien toteuttamiseen. Päästökauppadirektiiviä ei ole sidottu Kioton pöytäkirjan voimaantuloon, vaan kaupankäynti on alkanut jo vuoden 2005 alussa, mutta vuosien päästökauppa koskee ainoastaan hiilidioksidia. Toinen kausi on käynnistymässä. Päästökauppadirektiiviä on sittemmin muutettu ns. linkkidirektiivillä, joka avaa päästökauppasektorin toiminnanharjoittajille mahdollisuuden täyttää osa päästövelvoitteestaan yhteistoteutus- ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeilla tuotetuilla päästövähennysyksiköillä tai sertifioiduilla päästövähennyksillä. (Lähde: Kokko, Melkas ja Mononen 2006) Myös muuta ohjausta.

9 Sääntelyn tasot c - kansallinen implementointi Kansainväliset sopimukset ovat kaksivaiheisen prosessin jälkeen voimassa olevaa kansallista oikeutta. EU-oikeuden, päästökauppadirektiivin tulkintavaikutus ja suoravaikutus Päästökauppalaki

10 Päästökauppajärjestelmä perustuu vaihdannan piirissä oleviin päästöoikeuksiin. Kioton pöytäkirjan ja EU:n taakanjakosopimuksen mukainen kasvihuonekaasujen rajoittamisvelvoite sekä direktiiviin säännökset asettavat reunaehdot sille, kuinka paljon päästöoikeuksia voidaan Suomessa jakaa päästökauppajärjestelmään kuuluville laitoksille. Päästöoikeuksien jakamiseksi lain soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajille laaditaan päästökauppakausittain ( , jne.) kansallinen päästöoikeuksien jakosuunnitelma, joka on ilmoitettava komissiolle. Komissio voi esittää jakosuunnitelmaan muutoksia tai hylätä sen. Vuosia koskevasta Suomen jakosuunnitelmasta komissiolla oli huomautettavaa vain siltä osin, kun eräiden Ahvenanmaalla sijaitsevien laitoksien päästöoikeusmäärät oli jätetty ilmoittamatta. Komission käsittelyn jälkeen päästöoikeudet myönnetään valtioneuvoston päätöksellä laitosten toiminnanharjoittajille. (Lähde: Kokko, Melkas ja Mononen 2006.)

11 Toiminnanharjoittajan on palautettava vuosittain päästöoikeuksia laitoksen edellisen vuoden päästöjä vastaava määrä. Jos toiminnanharjoittajalla on päästöoikeuksia vähemmän kuin päästöjä, sen on ostettava päästöoikeuksia toisilta toiminnanharjoittajilta tai markkinoilta. Jos taas toiminnanharjoittajalla on päästöoikeuksia enemmän kuin todellisia päästöjä, se voi myydä päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien hinta määräytyy yhteisön laajuisilla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. (Lähde: Kokko, Melkas ja Mononen 2006.) Kansallista lähinnä: Päästöoikeuksien jakoperusteet (mallit) Päästöoikeuksien jaon kohtuullistaminen, KHO 2005:46

12 Lopuksi Kansallinen ympäristöpolitiikka toteuttaa nykyisin myös globaaleja ympäristötavoitteita. Paitsi politiikan tavoitteet myös ohjauskeinot tulevat eri sääntelytasoilta. Miten kansalliset erityispiirteet tulevat huomioon otetuksi? Paikallinen taso? Perusoikeusulottuvuus? Ohjausperiaatteet? Vastuun jakautuminen?