KIMU Kerrostalon ilmastonmuutos energiatalous ja sisäilmasto kuntoon Märkätilojen korjaus
Märkätilojen korjaus Ilpo Kouhia, Jyri Nieminen 2 (12)
Sisällysluettelo 1. Märkätila...4 2. Märkätilojen korjaus...4 2.1. Saneerauksen syyt...4 2.2. Korjaustavat...5 2.3. Korjaustavan valinta...7 2.4. Viralliset vaatimukset...8 2.5. Energiatekniset näkökohdat...8 3. Yhteenveto...9 Kirjallisuutta...11 3 (12)
1. Märkätila Suomen rakentamismääräysten mukaan märkätila on huonetila, jonka lattiapinta joutuu käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiiksi ja, jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä (esim. kylpyhuone, suihkuhuone, sauna). Määritelmän mukaisesti suunnittelijan tulee määritellä eri tilojen käyttötarkoitukset ja sen pohjalta arvioida, onko jokin tila joko kokonaan tai osittain märkätilaa. Esimerkiksi keittiötilat voidaan joissakin tapauksissa katsoa märkätiloiksi vaikka yleisesti asuntojen keittiöitä ei katsota märkätiloiksi. Keittiöissä on kuitenkin usein laitteita, jotka on kytketty käyttövesijärjestelmään, ja näiden osalta rakentamismääräykset sisältävät omat vaatimuksensa. Märkätiloissa kuten muissakin tiloissa puurakenteisten seinien liittymät betonisiin lattialaattoihin tulee tehdä siten, ettei puurakennetta jää betonirakenteen sisään. Seinärakenne tulee eristää lattiarakenteesta kosteuden siirtymisen katkaisevalla kerroksella. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä, tai lattiaan ja seiniin on tehtävä erillinen vedeneristys pinnoitteen taakse. Suihkutiloissa suositellaan käytettäväksi veden roiskumista seinille ja lattialle rajoittavaa suihkukaappia tai seinämää. Mikäli märkätilojen seinissä tai katoissa käytetään puuverhousta, on verhouksen taakse tehtävä sisäilmaan avoin tuuletusväli. Märkätilojen lattioihin suositellaan tehtäväksi lattialämmitys. Märkätilan lattian vedeneristeenä toimiva pinnoite tai erillinen vedeneriste on nostettava seinille ylösnostoissa vähintään 100 mm:n korkeuteen lattiapinnasta ja vedeneristeen saumoja tulee välttää eniten kastuvilla alueilla. Seinien vedeneristeet liitetään lattian vedeneristeen päälle tai vedeneristyksen tulee muodostaa saumaton rakenne siten, ettei seinää pitkin valuva vesi pääse lattian vedeneristyksen taakse. Märkätilan lattian vähimmäiskaltevuus lattiakaivoon on 1:100 ja lattiakaivon liittymän vedeneristykseen tulee olla sellainen, ettei vettä pääse rakenteisiin silloinkaan kun lattiakaivo tulvii. Lattiaan ei saa tehdä muita kuin viemäröinnin edellyttämiä läpivientejä. Myös seinien läpivientejä tulee välttää roiskeveden vaikutusalueella. Lattiakaivot ja vesilaitteet on sijoitettava siten, ettei vesi pääse märkätiloista valumaan muihin tiloihin. 2. Märkätilojen korjaus 2.1. Saneerauksen syyt 1960-luvulla ja sitä ennen rakennettujen kerrostalojen kylpyhuoneiden rakenteisiin tehtiin hyvin harvoin vedeneristystä. Tilat olivat kuitenkin toimivia. Tämä johtunee erilaisesta veden käyttämisen tottumuksista ja toisaalta siitä, että kylpyhuoneissa oli yleensä kylpyammeet. Vanhojen kerrostaloasuntojen kylpyhuonekorjaukset liittyivät aiemmin joko vesi- ja viemärijärjestelmän korjaukseen tai tilojen modernisointiin. Modernisoinnin yhteydessä on usein luovuttu kylpyammeista ja korvattu se suihkulla. Muutos on aiheuttanut rakenteille lisäkosteusrasitusta, mikäli ratkaisuissa ei ole käytetty suihkukaappeja. Muutoksista on aiheutunut kosteusvaurioita rakenteisiin. 4 (12)
Yksittäisten kylpy- ja WC-tilojen korjauksiin on nykyäänkin yleisimpinä syinä kosteusvauriot tai tarve modernisoida tiloja. Systemaattiset kokonaisia kerrostaloja käsittävät märkätilakorjaukset aiheutuvat useimmiten linjasakorjaustarpeista. Vesi- ja viemäriputkien uusimisen yhteydessä ainakin märkätilojen lattiarakenteita joudutaan purkamaan. Nämä purkutoimet johtavat yleensä märkätilojen uudelleenrakentamiseen. 2.2. Korjaustavat Korjaustavan valinta riippuu korjaustarpeesta, kuva 1. Mikäli syynä on modernisointi, voivat toimenpiteet olla vähimmillään kalusteiden uusimista. Vesi- ja viemäriputkien uusiminen sekä kosteusvaurio aiheuttavat yleensä rakenteiden purkamistoimenpiteitä ja näin ollen rakennustekniset työt muodostuvat merkittäväksi osaksi korjausta. Kuva 1. Märkätilan modernisointi. Märkätila purettuna ja korjattuna Märkätilakorjauksen rakennustekniset valinnat voidaan jakaa kahteen päämenetelmään. Olemassa olevat pintarakenteet voidaan purkaa ja rakentaa tilat kokonaan uudelleen pohjarakenteista lähtien. Toisessa vaihtoehdossa olemassa olevat pintarakenteet voidaan jättää paikalleen ja rakentaa vanhan päälle uudet pintarakenteet. Viimeiseksi mainitun vaihtoehdon edellytyksenä on kuitenkin, että olemassa olevat pintarakenteet ovat hyvin alustoissaan kiinni ja kuivat ja, että mahdolliset pintavauriot korjataan ennen uusien rakennekerrosten tekoa. Vanhojen pintojen päälle rakentaminen pienentää tilaa uusien rakennekerrosten verran ja kohottaa lattiapintaa, mikä tulee ottaa huomioon esimerkiksi ovien kohdilla. Vanhojen laatoitusten päälle rakennettaessa uusien kerrosten tartunta laattoihin edellyttää yleensä vanhojen laattojen pintojen karhentamista ja varmistumista siitä, että laatan pintaan tuleva ainekerros on yhteensopiva kyseiselle alustalle. Korjausmenetelmä voi olla myös edellä mainittujen menetelmien välimuoto. Märkätilojen modernisoinnin ja linjakorjausten yhteydessä vesijohdot voidaan reitittää uudelleen esimerkiksi märkätilan alaslaskettuun kattoon, kuva 2. 5 (12)
Kuva 2. Uudet vesijärjestelmät on asennettu märkätilan alaslaskettuun kattoon. Vesi- ja viemäriputkikorjauksissa perinteisen putkien uusimisen rinnalle on tullut vaihtoehtoisia menetelmiä. Viemäriputkia voidaan korjata myös pinnoittamalla tai sukittamalla, mikä edellyttää viemärin puhdistusta, kuvat 3 ja 4. Vesiputkia voidaan pinnoittaa epoksipinnoitteella, kuva 5. Vaihtoehtoiset menetelmät tekevät mahdolliseksi myös hybridimenetelmien soveltamisen. Toisin sanoen rakenteisiin valetut putket voidaan pinnoittaa tai sukittaa ja helposti vaihdettavat putket uusia. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että märkätilojen pintarakenteita ei välttämättä tarvitse purkaa putkiremontin takia. Kuva 3. Viemäriputken puhdistustyökalu pinnoitusta varten 6 (12)
Kuva 4. Lattiakaivon harjattu pinnoitus kuva 5. Epoksipinnoitettu vesiputki. Pinnoitus- ja sukitustoimenpiteiden osalta vakuutusyhtiöillä on erilaisia käytäntöjä, joissa on viime aikoina tapahtunut muutoksia. Toiset yhtiöt eivät ota huomioon mitenkään pinnoitus- tai sukitusmenetelmiä vakuutuskäytännöissään. Toiset yhtiöt arvioivat pinnoitus- tai sukituskorjauksen pidentävän käyttöikää rajoitetusti. 2.3. Korjaustavan valinta Korjaustavan valintaan vaikuttaa useita eri tekijöitä. Merkittävimpiä syitä ovat mm. korjaustarpeeseen johtaneet syyt, muut rakennuksen vaatimat korjaustoimet, korjauksille asetetut 7 (12)
tavoitteet, taloudelliset rajoitukset yms. Mikäli esimerkiksi rakennuksen vesi- ja viemärijärjestelmä on uusittava tai korjattava, ja rakennuksen märät tilat ovat huonossa kunnossa, voi putkistojen uusiminen ja täydellinen remontti märkätiloissa olla perusteltu, kuva 6. Mikäli märkätilat ovat pääsääntöisesti korjattu lähivuosina, ja rakennuksen putkien kunto edellyttää korjausta, voi putkistojen hybridikorjaus olla taloudellisesti perusteltu. Vedeneristeiden puuttuminen rakenteista tai huono kunto on kuitenkin peruste märkätilojen perusteelliselle korjaukselle. Korjauksen suunnittelussa pitäisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan nykymääräysten ja ohjeiden mukaisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi käyttövesiputkien tuominen yläkautta märkätiloihin on merkittävä parannus. Myös märkätilakohtaiset käyttövesiputkien sulut ovat suositeltavia. Kuva 6. Kylpyhuonekorjauksessa kokonaan uusittu kylpyhuone. 2.4. Viralliset vaatimukset Kun korjaus kohdistuu taloyhtiön omistamaan kiinteistöön, tulee toimenpiteille hankkia taloyhtiön hallituksen suostumus. Mikäli korjaus on sellainen, että vedeneristeisiin ei puututa, ei taloyhtiö yleensä vaadi erityisiä tarkastuksia korjauksen toteutuksen aikana. Jos korjaus koskee vedeneristeitä edes osittain, vaatii yhtiö yleensä vedeneristeen tarkastuksen ennen pintarakenteiden tekoa. Tarkastuksen suorittaa joko yhtiön isännöitsijä tai riippumaton konsultti. Tarkastuksessa tarkastetaan ainakin käytetyt tuotteet ja niille suositeltujen kalvopaksuuksien toteutuminen kohteessa. Jos korjaus ulottuu vesi- tai viemäriputkiin, vaaditaan yleensä suuremmilla paikkakunnilla rakennus- tai toimenpidelupa. Rakennusvalvonta harkitsee tehtyjen korjaussuunnitelmien perusteella mahdollisen rakennusluvan tarpeen tai myöntää hankkeelle toimenpideluvan. 2.5. Energiatekniset näkökohdat Märkätiloissa energiaa käyttävät kohteet ovat lattialämmitys ja / tai tilojen lämmitys, vaatteiden kuivatusteline (rättipatteri) sekä tiloissa käytettävän käyttöveden lämmitys sekä valaistus. Vanhemmissa kerrostaloissa märkätilojen mahdollisissa lattialämmitysjärjestelmissä käytettiin 8 (12)
käyttövesijärjestelmän kuumaa käyttövettä lämmityksen väliaineena. Tämä järjestelmä ei enää ole nykymääräysten mukainen. Nykyisin voimassa olevat määräykset edellyttävät, että kuuman käyttöveden järjestelmässä veden lämpötila ei saa laskea missään järjestelmän kohdassa alle 45 o C. Lattialämmitysputkistossa lämpötila laskee liian alhaiseksi. Edellä esitetystä syystä vesikiertoinen lattialämmitys vaatisi erillisen lämmityskierron tekemistä rakennukseen, koska normaali patterilämmitysjärjestelmä ei ole kesäkausina käytössä, tai sen lämpötilataso on hyvin alhainen. Erillinen kierto yksittäisenä toimenpiteenä on varsin merkittävä investointi, mutta perinteisen linjakorjausten yhteydessäkuitenkin kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Lattialämmityksiä muutetaan erityisesti yksittäisissä märkätilakorjauksissa sähköllä toimiviksi lattialämmityksiksi. Primäärienergian kulutuksen kannalta ratkaisu on huono, koska sähkön primäärienergiakerroin on tarkastelutavasta riippumatta suuri. Edellä esitetty pätee myös vaatteenkuivatustelineisiin (rättipatteri). Mainituilla järjestelmämuutoksilla osa asuinhuoneiston lämmityksestä siirtyy huoneiston haltijan maksettavaksi sähkölaskussa. Taloyhtiön tuottama tai käyttämä keskuslämmityksen kautta tulevan lämmitysenergian määrä pienenee vastaavasti, jota ei kuitenkaan maksuperusteista johtuen hyvitetä huoneiston haltijalle. Märkätilojen suurin energian kulutus tapahtuu kuitenkin yleensä lämpimän käyttöveden lämmityksessä. Lämmitysenergian tarvetta samoin kuin valaistuksen yleensä vähäistä energian tarvetta voidaan vähentää valitsemalla energiaa säästävät vesikalusteet ja valaisimet. Energiaa säästävät vesikalusteet tarkoittavat myös vettä säästäviä kalusteita. 3. Yhteenveto Märkätilasaneerauksen yleisimmät syyt ovat: putkiremontti kosteusvaurio modernisointi Putkiremontissa rakenteita puretaan, ja siten jonkin asteinen märkätilan kotjaus on välttämätöntä. Vesi- ja viemäriputkien korjauksiin on olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä kuten pinnoitus ja sukitus, jotka tekevät mahdolliseksi putkisaneerauksen märkätilan rakenteita purkamatta. Potentiaalinen vaihtoehto on myös hybridikorjaus, jossa rakenteiden sisällä olevat putket käsitellään vaihtoehtoisin menetelmin ja helposti vaihdettavat uusitaan. Kosteusvauriotapauksessa rakenteita joudutaan yleensä purkamaan, kun vaurion aiheuttaja korjataan. Vaurion laajuudesta riippuen määräytyy märkätilasaneerauksen laajuus. Modernisoinnissa korjausten laajuus määräytyy lähes yksinomaan asetettujen tavoitteiden pohjalta. Valitut remonttimenetelmät ja laajuus ovat tavallisesti yhdistelmä teknisestä korjaustarpeesta, taloyhtiön asukkaiden asettamasta korjaustavoitteesta ja arvioiduista kustannuksista. Etenkin yksittäisten märkätilojen korjauksissa tulee muistaa hankkia kiinteistön omistajan lupa toimenpiteille ja mahdollisesti tarvittavat toimenpide- tai rakennusluvat rakennusvalvontaviranomaisilta. 9 (12)
Energiakysymykset ovat harvoin merkittäviä märkätilakorjauksia suunniteltaessa, mutta suunniteltujen toimenpiteiden vaikutus energiankulutukseen ja etenkin tuleviin sähkölaskuihin on syytä tiedostaa. 10 (12)
Kirjallisuutta Anttilainen, A. 2007. Putkistosaneerausprosessin kehittäminen asuinkerrostalossa. Teknillisen korkeakoulu, Rakentamistalouden laboratorio. Diplomityö. Hekkanen, M. 1999. Korjausrakennushankkeen ketjutus. Helsinki: Kiinteistöalan kustannus ry. 100 s. ISBN 951-685-048-0. Hekkanen, M. 2000. Kuntotutkimuksen tilaaminen. Helsinki: Kiinteistöalan Kustannus Oy-Rep Ltd. 103 s. ISBN 951-685-072-3 Helenius, T., Seppänen, O. & Jokiranta, K. 1998. Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistojen kuntotutkimusohje. Helsinki: Suomen LVI-liitto ry. 100 s. (SuLVI, julkaisu 7) ISBN 951-97233-7-4 Kekki, T. K., Keinänen-Toivola M. M., Kaunisto, T. & Luntamo, M. 2007. Talousveden kanssa kosketuksissa olevat verkostomateriaalit Suomessa. Pori: Vesi-Instituutti/Prizztech Oy. 101 s. (Vesi-Instituutin julkaisuja 1). ISBN 978-952-99840-1-5 (PDF) http://www.prizz.fi/linkkitiedosto.aspx?taso=3&id=233&sid=197 Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot. LVI 01-10424 ja KH 90-00403. Rakennuskirja Oy. 2008. 33 s. Kiviniemi, M. Korjaushankkeen laatusuunnitelmat. VTT Tiedotteita 1849. 167 s. ISBN 951-38-5138-9. Laksola, J. & Palsala, A. 2006. Onnistunut putkistoremontti. Helsinki: Kiinteistöalan Kustannus Oy-Rep Ltd. 86 s. ISBN 951-685-162-2. Laksola, J. 2007. Onnistunut putkistoremontti 2 - tekniset vaihtoehdot. Helsinki: Kiinteistöalan Kustannus Oy-Rep Ltd. 140 s. ISBN 978-951-685-180-1. Lvi-, sähkö- ja teleasennusten reitit ja asennustilat korjausrakentamisessa. RT 92-10913. Rakennustieto Oy. 2008. 17 s. Manninen, M. 2007. Uusien linjasaneerausmenetelmien hyödyntäminen. Espoo: EVTEKammattikorkeakoulu, Talotekniikan koulutusohjelma. 45 s. (Insinöörityö 27.2.2007) Pulakka, S., Heimonen, I., Junnonen, J.-M. & Vuolle, M. 2007. Talotekniikan elinkaarikustannukset. Espoo: VTT. 58 s. + liitt. 3 s. (VTT Tiedotteita 2409). http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/t2409.pdf Suomen rakentamismääräyskokoelma C2 Kosteus. Määräykset ja ohjeet 1988. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto Talotekniikan reititysohje. Modulaarinen installaatiotekniikka. 2008. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. 141 s. (RIL 239-2008). ISBN 978-951-758-484-5 11 (12)
Toivonen, A. 2007. Putkiremontin käynnistäminen. Case Asunto Oy Mallitalo. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, Rakennustekniikan koulutusohjelma, Kiinteistönpitotekniikka. 43 s. + liitt. (Tutkintotyö). Työkalu putkiremonttiin - Opas taloyhtiöille. Rakennusteollisuuden kustannus RTK Oy. Helsinki 2009. Virkamäki, M. & Kykkänen, P. 2008. Esiselvitys Maunulan putkikorjausten alueellisesta yhteistoimintamallista. MAP-loppuraportti. 21 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=83452&lan=fi Virtanen, K., Rahtola, R., Vahanen, R., Korhonen, P., Levamo, H., Salmi, J. & Taskinen, J. 2005. Asukaslähtöisen perusparantamisen kehitysperusteet. IKE-esitutkimus. Helsinki: Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. 80 s. (Suomen ympäristö 768). ISBN 951-731-149-4 Asuntoyhtiön vesijohtojen ja viemäreiden uusiminen 2003, RT 18-10813 Terveen talon toteutuksen kriteerit. Kriteerit ja ohjeet asuntorakentamiselle. (2004) RT 07-10832 Asukaslähtöisen perusparantamisen kehitysperusteet. IKE-esitutkimus. (2006) KH 91-40046. Linjasaneeraus, tilaajan ohje. Ratu G-0294. 18 s. 2006. Valvontasopimuksen laatiminen LVI 03-10321, RT 16-10745, (vastaavia RT 80282 ja RT 80283) - LVI 03-10323 Talotekniikkatöiden valvonnan tehtäväluettelo. (2001) - RT 16-10746 Talonrakennustyön työmaavalvonnan tehtäväluettelo. (2001) - RT 16-10747 Talotekniikkatöiden valvonnan tehtäväluettelo. (2001) TATE 95 Talotekniikan suunnittelun tehtäväluettelo RT 10-10579 + lisälehti Rakentamismääräysten Muistilista lvi-suunnittelijalle LVI rakmk-00287 Linjasaneeraus, toteutusohje. Ratu G-0295. 20 s. 2006. Tavoitteelliset käyttöiät ja ohjeelliset kunnossapitojaksot. Asuintalon huoltokirja. (1998) RT 18-10663 Asuinkiinteistön kuntoarvio. Tilaajan ohje. (2001) RT 18-10760 Talousveden laatu ja verkostomateriaalit. (2008) LVI 20-40075/KH 42-40063 12 (12)