Mentalisaatio varhaisessa vanhemmuudessa - teoriaa, käytäntöä ja hoidollisia näkökulmia Nina Pyykkönen psykoterapian erikoispsykologi, PsL lasten ja nuorisopsykoterapeutti ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksessa
Mitä on mentalisaatio? Mentalisaatiolla viitataan ihmisen kykyyn havaita, tulkita ja kuvata toisen toimintaa mielen tilojen kautta, mielen käsittein termi sille perustavalle olettamukselle, että kaikilla on aktiivinen oma mieli; kyky pitää mieli mielessä (Larmo) kyky yrittää kuvitella, mitä toiset ajattelevat, tuntevat ja uskovat, ja kykyä antaa arvoa tälle ponnistelulle
Reflektiivinen kyky eli reflektiivinen funktio (RF) Reflektiivinen kyky (RF) on mentalisaatiota operationalisoituna eli käytännössä termiä käytetään usein tieteellisissä tutkimuksissa ja kliinisessä kirjallisuudessa mentalisaation synonyymina RF toteutuu aina vuorovaikutuksen palveluksessa, ylläpitää ja suojaa vuorovaikutusta
Lähellä olevat käsitteet Metakognitio Mentalisaatio Reflektiivisyys Empatia Sympatia Projektiivinen identifikaatio
Mentalisaatio-käsitteen juuret Psykoanalyyttinen teoria ja perinne: mm. Melanie Klein, D. W. Winnicott, Wilfred Bion, Sigmund Freud 1990-luvulta alkaen Peter Fonagy ja hänen työryhmänsä ovat kehittäneet teoriaa yhdistämällä ideoita kognitiivisesta psykologiasta, kiintymyssuhdeteoriasta ja psykoanalyysista - tiedostaen näiden teorioiden keskinäiset ja historialliset konfliktit
Mentalisaatiokyvyn kehittyminen varhaiset vuorovaikutussuhteet määrittävät, kuinka monipuoliseksi mentalisaatiokyky voi kehittyä voi kehittyä vain, jos lapsen mielentilaa ja kokemuksia ymmärretään ja huomioidaan riittävästi mentalisaatiokyvyn kehittyminen liittyy olennaisesti vanhemman kykyyn kokea lapsi erillisenä itsestä mentalisaatiokyvyn kehittymiseen liittyy keskeisesti myös lapsen kyky symbolisaatioon ja kuvitteelliseen leikkiin, joka kehittyy normaalisti asteittain
Mentalisaation kehittyminen optimaalisesti Äidin keho erittää oksitosiinia vuorovaikutuksessa, ts. vauvan tarvitsevuus herättää myönteisiä tunteita äidissä vastavuoroinen ja kannatteleva vastaus vauvan tarpeisiin vauvalle kehittyy toisen asteen representaatio minätilasta kehittää itsesäätelyä / mentalisaatiota resilience to stressful social experience (Fonagy, Bateman & Luyten 2011)
Mentalisaatio vanhemmuudessa vanhemman kyky ottaa vastaan ja käsitellä mielessään lapsen kokemusta on normaalin kehityksen edellytys kun vanhempi antaa lapsen kokemukselle arvoa, lapsi itse voi antaa arvoa omalle kokemukselleen ja tunteilleen - näin rakentuu terve itsetunto kun vanhemmalla itsellään on kykyä mentalisaatioon, tämä viestii lapselle, että sekä positiiviset että negatiiviset tunteet on siedettävissä ja yhdistettävissä
RF vanhemmuudessa On avoin ponnistus, näkyy verbaalisesti ja toiminnan tasolla Vuorovaikutuksen palveluksessa Mahdollistaa monipuolisia, joustavia, oikeudenmukaisia ja positiivisa mielikuvia vauvasta ja itsestään vanhempana Auttaa toimimaan sensitiivisesti vuorovaikutuksessa Tukee lapsen kehitystä
Vanhemmuuden RF-ulottuvuudet Self focused RF: kyky havaita ja työstää sitä, että omalla mielen sisällöllä ja tunnetilalla on vaikutusta lapseen Child focused RF: kyky havaita ja työstää sitä, että lapsen tunnetilalla on vaikutus itseen Dynamic focused RF: kyky havaita ja työstää kuinka vuorovaikutukseen vaikuttaa lapsen ja oma mielen sisältö, back and forth ( ping-pong ) tai jopa monimutkaisemmassa yhteydessä kaikki perheenjäsenet toisiinsa
Kun vauvan kokemus on vanhemman mielessä Hoiva vastaa samanaikaisesti vauvan ruumiillisiin ja tunnetilan tarpeisiin Vauvalle avautuu kokemus, että toinen voi pyrkiä ymmärtämään ja jakamaan hänen kokemuksiaan mielessään
Varhaisten kokemusten merkityksestä Kun vanhemman omat varhaiset kokemukset ovat myönteisiä, hän kykenee tarjoamaan myönteisiä hoivakokemuksia myös omille lapsilleen Lapsena laiminlyöty kohtaa usein vaikeuksia vauvansa kanssa - on mahdotonta antaa sitä mitä ei itse ole saanut Reflektiivinen kyky toimii muuntajana: vaikeatkin kokemukset voivat reflektiivisen kyvyn kautta muuntua, ja vanhempi kykenee luomaan turvallisen vuorovaikutussuhteen lapseensa
Vauvan mielenteoria kehittyy Vauva oppii, että äiti ja isä suhtautuu samaan asiaan eri tavalla Vauva oppii, että sama äiti suhtautuu eri asioihin eri tavalla Orastava ero sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä on hahmottumassa
Lapsen tunne-elämän kehitys Ensimmäisten kuukausien aikana vauva tarvitsee vastavuoroista peilaamista Hieman kehittyneempi vauva haluaa vähemmän tarkan peilin, ns. marked mirroring jossa äiti peilaa samanaikaisesti ymmärtävänsä miltä vauvasta tuntuu sekä sen, että hänellä itsellään on erilainen ja erillinen tunne Vauvan mielen teoria kehittyy ( toisilla on tunteva, ajatteleva mieli )
Mentalisaatio ja kiintymyssuhdeteoria Fonagy: mentalisaatiokyky kehittyy turvallisessa kiintymyssuhteessa, ja turvaton kiintymyssuhde tekee mentalisaation täyden kehittymisen mahdottomaksi Fonagy: turvallinen kiintymys luo lapselle mahdollisuuden biologiaan pohjautuvalle interpersonaaliselle tilalle, jossa mielen sisäiset ilmiöt voivat kehittyä ihmisen mieli rakentuu ja kehittyy biologisista lähtökohdista, kehon tuntemuksista ja hoivakokemuksista riittävän hyvässä vuorovaikutuksessa
Muistutus kiintymysmalleista Turvallinen lapsi luottaa vanhemman kykyyn antaa turvaa ja lohdutusta Välttelevä lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan (pärjäämistä); oppii vaimentamaan tunteita Ristiriitaisesti kiinnittynyt lapsi ei voi olla varma vanhemman reaktiosta, pyrkii varmentamaan niitä Organisoimaton lapsi ei ole voinut muodostaa pysyvää mallia siitä, kuinka toimia ja kokee olevansa/on vaarassa
Mentalisaatio, kiintymyssysteemi ja stressi Stressi aktivoi kiintymyssysteemiä Turvallinen kiintymys vaimentaa stressireaktiota Stressi sammuttaa tiedostettua ja tavoitteellista mentalisaationponnistusta (explicit) Stressin aikana toimii tiedostamaton taso (implicit)
Mentalisaatiokyvyn kehittymisen häiriintyminen Kykenemättömyys hahmottaa omaa tai toisen subjektiivista maailmaa on peräisin hyvin varhaisista elämän vaiheista vanhempi saattaa sivuuttaa lapsen kokemuksen, tai peilata lapsen tunteita liian todellisina ( ominaan ) lapsi sisäistää osaksi itseään sen, mitä hän peilistä näkee (Winnicott: false self) toistuvat kokemukset epäsensitiivisestä hoivasta vaikuttavat ratkaisevasti lapsen psyykkisten rakenteiden kehittymiseen
Vakavissa psyykkisissä häiriöissä mentalisaatiokyky on osittain (rajatilatasoiset häiriöt) tai kokonaan (psykoottiset häiriöt) puutteellinen mentalisaatiokyvyn puutteellisuus tuo haasteita psykoterapiaan - potilaan vaikeus erottaa sisäistä todellisuutta ulkoisesta lapsen hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää on arvioida ja tukea vanhempien mentalisaatiokykyä - kun työntekijä pitää vanhemmat mielessä, voi vanhempi alkaa pitämään lasta mielessä
Mentalisaatio psykoterapiassa empatia klarifikaatio haastaminen fokus tunteissa transferenssin mentalisaatio
Mentalisaatio lasten psykoterapiassa Tavoitteena edesauttaa koherentin itsekäsityksen kehittymistä kehittää kykyä käsitellä emotionaalisia reaktioita vahvistaa kokemusta, että lapsi omistaa ja hallitsee oman käyttäytymisensä
Mentalisoiva psykoterapeutti pyrkii näkemään potilaan näkökulman omaa uteliaan asenteen kysyy aktiivisesti viittaa aktiivisesti tunteisiin ja ajatuksiin nostaa esiin mahdollisuuden pohtia toisiin ihmisiin liittyviä toiveita ja kaipausta kykenee puhumaan omista virheistään kykenee pitämään potilaan mielessään
Miksi mentalisaatio / RF on tärkeää vauvaperhetyössä? auttaa vanhempia etsimään vauvan käyttäytymiselle vaihtoehtoisia tulkintoja - tämä vähentää ja ehkäisee vauvan viestien väärintulkintoja sekä lapsen laiminlyönnin ja pahoinpitelyn riskiä mahdollistaa vanhempien sensitiivisen vuorovaikutuksen lapsen kanssa ja sitä kautta lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehittymisen
auttaa vanhempia tunnistamaan paremmin omia tunnetilojaan ja niiden vaikutusta toisiin sekä säätelemään tunteita auttaa säätelemään tervettä läheisyyttä ja etäisyyttä suhteessa toisiin auttaa ymmärtämään paremmin toisten kokemuksia ja tekee maailmasta ennustettavamman, turvallisemman ja mielenkiintoisemman vähentää vaikeiden ihmissuhdetapahtumien lamaavaa ja traumatisoivaa vaikutusta
Miltä hyvä mentalisaatiokyky näyttää? ymmärrys mielen tilojen epämääräisyydestä ja ristiriitaisuudesta aito kiinnostus toisten ihmisten mielen tiloihin kyky olla joustava jumiutumatta yhteen näkökulmaan kyky sietää epävarmuutta usko muutoksen mahdollisuuteen, anteeksiantaminen mielen tiedostamattomien funktioiden olemassaolon tiedostaminen pohtiva, utelias, leikkisä, vastuullinen, vastavuoroinen ja oman rajallisuuden tiedostava asenne
Entä puutteellinen mentalisaatio? reflektion puute, vääristyneet automaattiset oletukset vakuuttuneisuus omista ja toisten mielen tiloista omaan näkökulmaan jäykästi takertuminen tai jatkuva näkökulman vaihto ulkoisten odotusten mukaan ylianalysoiminen tai tunnetiloihin täysin uppoaminen fokusoiminen ulkoisiin toimijoihin fokusoiminen ulkoisiin persoonallisuuden kuvauksiin tai diagnooseihin kiinnostuksen puute mielen tilojen suhteen, mentalisaation välttely
Mentalisaatio ja vapaus Mentalisaatio on paitsi suojaavaa, myös vapauttavaa Mentalisaation kautta huomaa, että on muita tapoja olla tässä maailmassa Mentalisaatio vapauttaa menneisyyden kahleista ( he was unloving, but I am not unlovable ) Mentalisaatio kytkeytyy dynaamisuuteen: mikään ei ole koskaan lopullisesti saavutettu koko elämä on edessä elämän kaikissa vaiheissa
Kirjallisuutta Sinkkonen & Kalland (toim.) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Bateman & Fonagy (eds) Handbook of Mentalizing in Mental Health Practice.
Kiitos! nina.pyykkonen@elisanet.fi www.psykologit.com