Sosiaalinen media osana opetusta Anniina Kallio 12.9.2013
Tiivistelmä Tämä artikkeli on toteutettu osana Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitoksen TIES462 kurssia. Artikkelissa esitellään sosiaalisen median opetuskäytön mahdollisuuksien potentiaalia, hyödyntämistä ja tulevaisuudennäkymiä. Lähteet on etsitty Google Scholarin, Googlen ja nk. backward searchin avulla. Tuloksena selvisi, että sosiaalinen media on tärkeä osa nuorten jokapäiväistä elämää, sitä ei hyödynnetä juuri lainkaan kouluissa ja tulevaisuudessa siitä luultavasti tulee erittäin tärkeä osa opetusta. Avainsanat: Sosiaalinen media, opetus, pedagogiikka 1
Johdanto Artikkelini tarkoituksena on johdatella ajattelemaan sosiaalista mediaa tärkeänä osana nykypäivän opetusta. Tätä varten aloittelen johdatuksella siitä mitä sosiaalinen media, eli tuttavallisemmin some, on ja miten sitä käytetään. Tämän jälkeen hieman kerron Opetushallituksen näkökulmasta somesta osana yleissivistävän koulun opetusta, opettajien valmiudesta hyödyntää tietotekniikkaa ja siitä miten sosiaalista mediaa käytetään osana opetusta tällä hetkellä. Teemme myös pienen kurkistuksen tulevaisuuteen. Yhteenvedossa raotan hieman omia ajatuksiani aiheesta ja kokoan yhteen työn aikana tulleita keskeisiä teemoja. 2
Tuttavallisesti some Wikipedia (2013), joka itsekin on yksi sosiaalisen median palveluista, kertoo sosiaalisen median tarkoittavan verkkoviestintäympäristöä, jossa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Kaplanin ja Haenleinin (2010) mukaan sosiaalinen media on joukko Internetsovelluksia, joiden ideologinen ja tekninen perusta on Web 2.0:ssa ja jotka mahdollistavat loppukäyttäjien tuottaman sisällön luomisen ja välittämisen. Tarkemman määritelmän sosiaaliselle medialle on kehittänyt Jussi-Pekka Erkkolan (2008) käsiteanalyysinsä perusteella: Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa erilaisia sosiaalisen median palveluita, joita ihmiset käyttävät hyödykseen tai ilokseen Internetin välityksellä ja erilaisilla laitteilla. Sosiaalisen median palveluihin pääsee nykyään käsiksi tietokoneen lisäksi mm. älykännyköillä, tableteilla sekä tarvittaessa uusimmilla televisioilla. Mahdollisuus päästä Internetiin erilaisilla laitteilla on entisestään nostanut sosiaalisen median suosiota ja lisännyt pöydän alla kännykän näpräämistä. Harvemmin myöskään opettaja saa enää tarkistettavakseen koulutyötä, jossa ei olisi hyödynnetty esim. Wikipedian antia. Kuinka paljon sitten ihmiset oikeasti käyttävät nykyään sosiaalista mediaa? Tilastokeskuksen (2011) mukaan 45 % 16 74-vuotiaista on seurannut yhteisöpalvelua viimeisen kolmen kuukauden aikana. Yhteisöpalvelujen käytön yleisyys kuitenkin vaihtelee suuresti iän mukaan, sillä esim. 16 24-vuotiaista jopa 86 % käytti yhteisöpalveluja, kun taas 65 74- vuotiaista hyödynsi vain 6 % (kuvio 1). Sosiaalisen median suosio näkyy myös siinä, että Alexan (2013) keräämien tietojen mukaan suomalaisten eniten käyttämästä Internet-sivusto viisikosta kolme on sosiaalisen median palveluita (Google, Google Suomi, Youtube, Facebook, Wikipedia). Varovasti voisi olettaa, että sosiaalisesta median suosio tulee kasvamaan lähivuosina entisestään nuorempien ikäluokkien vanhentuessa. 3
100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Yhteisöpalvelujen käyttö iän mukaan 16-24v 25-34v 35-44v 45-54v 55-64v 65-74v Seurannut jotain yhteisöpalvelua viimeisten 3 kuukauden aikana Kuvio 1. Yhteisöpalvelujen käyttö iän mukaan Mitä kaikkea some siis pitää sisällään? Wikipedia (2013) jakaa sosiaalisen median palvelut linkkien ja uutisten jakopalveluihin, blogi ja mikroblogipalveluihin, wiki ja muihin yhteistyöpalveluihin, mediapalveluihin sekä yhteisöihin, virtuaalimaailmoihin ja verkkoyhteisöihin. Sen sijaan Kallialla ja Toikkanen (2012) ovat jakaneet sosiaalisen median välineitä eri tavalla, koska se ei pyri etsimään viihteellisiä näkökulmia, kuten Wikipedia, vaan pyrkii osoittamaan sosiaalisessa mediassa olevan koulutyölle hyödyllisiä välineitä. He ovat jakaneet somen välineet seuraavanlaisesti: kirjoittaminen ja julkaisu, yhteistyö, multimedia, viestintä, sosiaaliset verkostot, ajan tasalla pysyminen sekä oppimisympäristön koostaminen sosiaalisen median välinein. Tähän jaotteluun ei kuitenkaan kannata liikaa jäädä kiinni, sillä mielestäni myös kouluissa on luvallista pohtia sosiaalisen median viihteellistä arvoa ja pyrkiä hyödyntämään sitä osana opetusta. Some ja opetussuunnitelman perusteet Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 ja lukion opetussuunnitelman perusteissa 2003 edellytetään tietostrategian laatiminen kouluille, mutta tämän sisältöä ei ole tarkemmin määritelty. Opetushallitus kuitenkin suosittelee sosiaalisen median lisäämistä osaksi tietostrategiaa, koska sosiaalisen median hallinnan uskotaan olevan osa osaamista, jota tullaan tarvitsemaan työelämässä, jatko-opinnoissa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Tämä suositus pitää sisällään mm. vuosittaisen tilannekartoituksen ja siitä seuraavat tavoitteet laitteistotilanteen, verkkoyhteyksien, e-oppimateriaalien määrän ja opettajien täydennyskoulutuksen päivityksestä sosiaalisen median opetuskäytön hyväksi. Kouluissa 4
tulisi myös huolehtia, että oppilaat ja opettajat osaavat käyttäytyä netissä, eivät jaa yksityisiä tai luottamuksellisia tietoja, kunnioittavat tekijänoikeuksia sekä noudattavat palveluntarjoajien käyttöehtoja. (Opetushallitus 2012, 2-3). Opetushallitus myös katsoo sosiaalisen median olevan osa tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja ja edellyttävät opetuksen olevan sen mukaista. Sosiaalisen median käytön perustaitoihin tulisi kuulua luova mediaosaaminen, kriittinen mediaosaaminen ja sosiaalinen mediaosaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden tulisi oppia hyödyntämään sosiaalista mediaa itseilmaisun välineenä, keskustelukanavana ja tiedon jakamisväylänä. Oppilaiden tulisi myös oppia sisällöntuottajan oikeudet ja velvollisuudet sekä päästä kokeilemaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia palveluita ja sovelluksia (esim. Blogit, wikit ja ryhmätyökentelyalustoja). Sosiaalista mediaa suositellaan hyödyntämään mm. oman oppimisen seuraamisen työvälineenä (esim. portfolio), yhteistyöprojektien apuna (esim. viestintään, yhteisten töiden muokkaaminen, kansainvälinen työskentely, kommentoida toisten teoksia) ja tiedon keräämiseen. (Opetushallitus 2012, 4-5.) Sosiaalisessa mediassa tapahtuvia toimia ei tule salata kodeilta, vaan niistä tulee avoimesti tiedottaa vanhemmille ja tarvittaessa mahdollistaa vanhempien pääsy tarkastelemaan lastensa töitä Internetissä. Koulujen tulisi hyödyntää sosiaalista mediaa myös muiden ulkopuolisten tahojen tavoittamisessa. Koulujen tulisi myös panostaa yhteydenpitoon paikallisten kulttuurilaitosten, työelämän ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa, esimerkiksi videotapaamisin. Oppilaita tulisi myös aktivoida hyödyntämään sosiaalista mediaa vaikuttamisen ja osallistumisen kanavana. (Opetushallitus 2012, 5-6.) Opettajien valmiudet Opettajat vaikuttaisivat olevan varsin myönteisiä sosiaalisen median käyttöönotolle kouluissa, sillä 64 % opettajista olisi halukas lisäämään tietotekniikkaa opetuksessaan, 67 % arvioi tietotekniikan tukevan opetuksen tavoitteiden toteutumisessa ja 47 % näkee tietotekniikan hyödyntämisen itsessään arvokkaaksi. Uutiset opettajien rintamalla eivät ole kuitenkaan vain positiivisia, sillä miltei 20 % on väsynyt tietotekniikan tuomisesta mukaan opetukseen ja etenkin kännyköitä kohtaan asenteet ovat yli puolella varsin kielteisiä. Alla olevassa kuviossa on tarkemmin havainnollistettu opettajien suhtautumisesta tietotekniikan käyttöön opetuksessa (kuvio 2). (Kankaanranta, Laattala Mikkonen & Sairanen, 2012, 9-11.) 5
Kuvio 2. Tietotekniikan hyödyntäminen kouluissa (Kankaanranta, Laattola, ym. 2012) Opettajista 52 % käyttää tietotekniikkaa opetuksessaan päivittäin ja 31 % viikoittain. Tulokseen ei merkittävästi vaikuttanut opettajan ikä tai sukupuoli, mutta olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon tähän tulokseen on vaikuttanut opetettava aine. Päivittäisessä käytössä 66 % opettajista käytti hallintajärjestelmiä, 63 % opettajista käytti erilaisia välineistöjä ja käytännön materiaaleja (mm. piirtoheittimiä, laskimia, diaprojektoreita, laboratoriovälineitä, soittimia ja kuvataiteen tarvikkeita) ja 42 % opettajista hyödyntää toimisto-ohjelmia. Käytön runsautta tarkastellessa välineistöt ja käytännön materiaalit ovat ykkösenä, toimisto-ohjelmat kakkosena ja hallintajärjestelmät kolmosena. Alle puolella opettajista on käytössä verkko-oppimisympäristöjä, mobiililaitteita, multimediatuotannon työkaluja tai opetus-harjoitteluohjelmistoja. Opettajista kuitenkin vain 35 % koki pystyvänsä vaikuttamaan koulun tietoteknisiin hankintoihin, vaikka heidän vastuullaan on tietoteknisten laitteiden ja sovellusten hyödyntäminen. Saatavaan tekniseen tukeen tietotekniikan käytössä oli tyytyväisiä 40 % opettajista. (Kankaanranta, Laattala, ym. 2012, 12-13.) Opettajat arvioivat tietotekniikan opetuskäytön suurimmalta osin hyväksi (70 %) ja osa myös kiitettäväksi (11 %). Sen sijaan oman tietoteknisen osaamisensa arvioi 66 % hyväksi ja 24 % prosenttia kiitettäväksi. Toisin sanoen opettajat eivät ole vakuuttuneita kyvystään välittää tietoteknistä osaamistaan pedagogiseksi hyödyksi. Neljännes opettajista uskoi osaavansa käyttää erinomaisesti internetiä oppilaiden oppimisen tukemiseen, viidennes opettajista puolestaan hyödyntää tietotekniikkaa yhteistyöhön ja asentaa opetusohjelmia tietokoneelle. Kovin itsevarmaa ei ollut myöskään opettajien usko siihen, että he osaavat hyödyntää 6
erilaisia tietoteknisiä ohjelmia ja sovelluksia opetuksessaan, vaan lähinnä arvosana sen erilaisiin näkökulmiin oli kohtalainen (esim. tieto millaisiin opetus- ja oppimistilanteisiin tietotekniikan käyttö soveltuu, kyky löytää hyödyllisiä opetussuunnitelmaresursseja ja hyödyntäminen yhteistyöhön). Opettajat pitkälti jakautuivat kahtia siitä tuetaanko työyhteisössä uusien asioiden tuomista opetukseen ja hieman yli kaksi viidesosaa ei saa mielestään tarvittavasti kokemusta koulussa teknologian käytöstä tai tukea kollegoiltaan tietotekniikan hyödyntämiseen opetuksessa. Tukea ja vinkkejä opettajat saivat yhtä paljon oppilailtaan, kuin kollegoiltaan. (Kankaanranta, Laattala, ym. 2012, 14-16.) Some yleissivistävässä opetuksessa Opettajista vain 25 % hyödyntää sosiaalista mediaa opetuskäytössä. Eniten hyödyntävät äidinkielen aineenopettajat ja toiseksi eniten opinto-ohjaajat. Aineenopettajat hyödyntävät sosiaalista mediaa opetuksessa huomattavasti enemmän kuin luokanopettajat. Vaikuttaa myös vahvasti siltä, että mitä paremmaksi opettajat arvioivat pedagogiset taitonsa, sitä enemmän he hyödyntävät tietotekniikkaa opetuksessaan. Sosiaalisen median palveluista oli eniten hyödynnetty yhteistyöpalveluita, toiseksi eniten mediapalveluita ja kolmanneksi yhteisöpalveluita. Yhteistyöpalveluita käytetään mm. tietolähteenä, oman opetuksen suunnittelun apuna tai oppilaiden kanssa tiedon hakuun, yhteisölliseen työskentelyyn (kollegat, oppilaiden ryhmätyöt ja esitelmät), opetuksen havainnollistamiseen ja monipuolistamiseen. Mediapalveluita käytettiin mm. opetuksen elävöittämiseen, monipuolistamiseen ja käsiteltävien asioiden havainnollistamiseen (esim. videot ja animaatiot). Yhteisöpalveluita käytetään tiedon välittämiseen ja tiedottamiseen sekä keskinäiseen viestintään. Näiden lisäksi käytettiin myös jonkin verran blogipalveluita, linkkien ja uutisten jakopalveluita, mikroblogipalveluita sekä virtuaalimaailmoja. (Koskinen & Oksanen 2012, 59-65.) Kysyttäessä opettajien kohtaamia ongelmia sosiaalisen median käytöstä osana opetusta, suurimpana haasteena nousivat käytettävissä olevien laitteistojen ja verkkoyhteyksien toimimattomuus sekä näiden puutteet (esim. riittämättömyys). Näiden lisäksi ongelmaksi koettiin myös oppilaiden heikko osaaminen ja huono asenne koulussa sosiaalista mediaa kohtaan. Kun asiaa tiedusteltiin opettajilta, jotka eivät hyödyntäneet sosiaalista mediaa opetuksessaan, nousi suurimmaksi syyksi opettajien ajan puute selvittämään mahdollisuuksia, joita sosiaalinen media voisi heidän työhönsä tuoda. Alla olevassa kuviossa on kuvattuna myös muita syitä, joita opettajat esittivät (kuvio 3). Kuviossa mainittujen asioiden lisäksi 7
opettajat myös mm. mainitsivat että oppilaiden ikä rajoittaa palvelujen käyttöä, aika ei riitä ja työmäärä lisääntyy. (Koskinen & Oksanen 2012, 65-66.) Kuvio 3. Sosiaalisen median käyttämättömyyteen vaikuttavat asiat (1= ei lainkaan, 5= erittäin paljon). (Koskinen ja Oksanen 2012) Opettajilta myös tiedusteltiin sosiaalisen median tuomia etuja ja hyötyjä opetuksessa. Suurimmaksi eduksi nousi opetuksen ja oppimateriaalin monipuolistuminen sekä ajankohtaistuminen. Näiden seikkojen uskottiin motivoivan oppilaita sekä lähentävän suhdetta koulun ulkopuoliseen maailmaan. Opettajat myös tuntuivat uskovan sosiaalisen median olevan hyödyllinen taito hallita itsessään. Sosiaalisen median nähtiin olevan hyödyksi myös vuorovaikutuksen parantamiseen sekä nostavan yhteisöllisyyttä sekä opetushenkilöstön, että oppilaiden kanssa. (Koskinen & Oksanen 2012, 66-67.) Käytännön neuvot somen opetuskäytöstä Oppilaitoksessa olisi hyvä sopia sosiaalisen median käytön menettelytavoista ja mahdollisesti myös laatia sosiaalisen median strategia. Näissä tulisi määritellä syitä sosiaalisen median sisällyttämisestä oppilaitoskäyttöön, sosiaalisen median opetuskäytön tavoitteita ja/tai käytettäviä palveluita sekä määritellä opettajan rooli sosiaalisen median käyttäjänä (esim. Hyväksyykö Facebook-ystävyyden oppilaiden kanssa). (Someopisto 2011.) Someopisto (2013) suosittelee suunnitteluvaiheessa huomioimaan varsin samanlaisia asioita, kuin mitä tulee huomioida suunnitellessa kontaktitunteja (opetuksen tavoitteet, asioiden looginen eteneminen jne.). Eroiksi nousee lähinnä se, että tulisi hyödyntää palveluja, jotka opettaja hallitsee, pysyttelemään yhdessä palvelussa mihin kokoaa kaiken kurssin materiaalin ja pitämään huolta siitä, että oppilaat myös osaavat käyttää kurssin aikana käytettävää 8
palvelua. Toteutukseen suositellaan sulautettua oppimisympäristöä eli verkkotyöskentelyn lisäksi on myös kontaktitapaamisia. Palautetta olisi hyvä antaa mahdollisimman pian oppilaalle tämän töiden palautusten jälkeen ja palautetta tulisi myös kerätä sosiaalisen median onnistumisesta osana opetusta, jotta sitä voi kehittää edelleen toimivaksi osaksi opetusta. (Someopisto 2013.) Somen tulevaisuus opetuskäytössä Sosiaalisen median käyttö tulee luultavasti vain lisääntymään ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Tämä tulee vaikuttamaan työpaikkoihin ja siten myös pienellä viiveellä kouluihin. Yhden teorian mukaan yritykset muuttuvat vuoteen 2050 mennessä monialaisiksi osaamisverkostoiksi, jotka koostuvat toimivista pienistä yksiköistä, tiimeistä. Tällaisen tulevaisuuden näkymän tärkeä liima on sosiaalinen media, sillä se pitää organisaatiot toimivina etäisyyksistä ja pitkälti myös ajasta riippumatta. Haasteeksi tuleekin tällaisessa tulevaisuudennäkymässä virtuaalimaailmojen ja tiedon hallinta. Hietasen (2010) mukaan sivusto School of Everything (http://schoolofeverything.com/) on vasta esimakua siitä, millaisia tulevaisuuden koulut tulevat olemaan. Kyseisellä sivustolla voi mm. itse valita mitä haluaa opiskella, opettajana voi toimia kuka tahansa, jolta löytyy osaamista ja oppilas voi hyvin toimia myös opettajana. (Hietanen 2010, 66-68.) 9
Yhteenveto Sosiaalinen media on jo arkipäivää tämän päivän nuorille, mutta se ei ole vielä saavuttanut potentiaaliaan kouluissa. Se, että vain hieman yli viidesosa opettajista ylipäätään hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessaan, on minusta hälyttävän vähän. Ensinnäkin uskon sosiaalisen median voimaan motivoivana ja aktivoivana elementtinä opetuksessa. Toiseksi uskon sen olevan osa yleissivistävää osaamista, tärkeä taito sosiaalisten verkostojen ylläpidossa sekä tarvittava kyky työelämässä nyt tai viimeistään tulevaisuudessa. Kolmanneksi uskon sosiaalisen median antavan mielekkyyttä myös opettajan omaan työhön. Suurimmiksi haasteiksi nousivat opettajien osaamisen puutteet, puute ajasta sekä tarjolla olevien palveluiden rajoitteet. Nämä eivät ole pieniä esteitä. Osaamiseen voitaisiin kuitenkin puuttua opettajien koulutuksella ja lisäkoulutuksella. Se, ettei aika riitä kertoo minusta lähinnä siitä, että sosiaalista mediaa ei ole nähty tarpeeksi tärkeänä elementtinä opetettavan aineen työvälineenä tai sitten se nähdään liian työläänä oppia, mihin myös koulutuksella pystyttäisiin vaikuttamaan. Tarjolla olevien palvelujen rajoitteet ovat kenties suurin este sosiaalisen median käytölle. Se, ettei olla varmoja siitä mitä voi Internetissä julkaista (esim. Oppilaiden kirjoituksia) ja ohjelmien käyttörajoitukset ovat hankalia esteitä sosiaalisen median käytölle opetuksessa etenkin alaikäisten kohdalla. Tähän ongelmaan olisi hyvä puuttua oppilaitoksen laatimalla sosiaalisen median strategialla, mihin määriteltäisiin mitä palveluja voidaan käyttää ja millaisilla asetuksilla sekä sopimuksilla. Tämä vähentäisi yksittäisten opettajien ongelmia asian pohtimisen kanssa ja mahdollisesti lisäisi myös opettajien välistä keskustelua aiheesta sekä toisi mukanaan vinkkejä palvelujen käyttöön. Uskon sosiaalisen median vielä sulautuvan osaksi opetusta. Tulisi kuitenkin muistaa pitää some työvälineenä, eikä itsetarkoituksena. Somessa piilee kuitenkin valtava potentiaali etenkin ryhmätöiden ja tiedon välittämiseen sekä keräämiseen. Olisi sääli olla opettamatta ja hyödyntämättä tätä somen tarjoamaa potentiaalia aikana, jolloin ryhmätyöt ja tiedon valikointi Internetin loputtomista tietovarannoista on ajankohtaista, niin työelämässä, kuin yksilöidenkin kohdalla. 10
Lähdeluettelo Alexa. 2013. Top Sites in Finland. Viitattu 9.10.2013. Url: http://www.alexa.com/topsites/countries/fi Erkkola, J-P. 2008. Sosiaalisen median käsitteestä. Taideteollinen korkeakoulu. Lopputyö. Viitattu 10.9.2013. Url: http://erkkola.net/ Hietanen, O. 2010. Näkökulmia sosiaalisen median ja osaamisen tulevaisuuteen. Koulu 3.0 Opetushallitus. ISBN 978-952-13-4419-0 Kalliala, E., Toikkanen, T. 2012. Sosiaalinen media opetuksessa. Finn Lectura.Viitattu 10.9.2013. Url: http://www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/valineet Koskinen, M., Oksanen, K. 2012. Sosiaalisen median opetuskäyttö. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Url: http://www.oph.fi/download/147821_tutkittua_tietoa_oppimisymparistoista.pdf#page=5 Kankaanranta, M, Laattala, A-M., Mikkonen I. ja Sairanen, H. 2012. Tieto- ja viestintäteknisten laitteistojen ja ohjelmistojen käyttö opetuksessa.jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto ja Kaustisen kunta. Url: http://www.oph.fi/download/147821_tutkittua_tietoa_oppimisymparistoista.pdf#page=5 Opetushallitus. 2012. Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset. Viitattu 11.9.2013. Url: http://www.oph.fi/download/140104_sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset.pdf Someopisto. 2013. Opettaminen sosiaalisessa mediassa. Viitattu 12.9.2013. Url: http://someopisto.wikispaces.com/1.3+opettaminen+sosiaalisessa+mediassa Someopisto. 2011. Sosiaalinen media ja oppiminen. Viitattu 12.9.2013. Url: http://someopisto.wikispaces.com/1.2+sosiaalinen+media+ja+oppiminen Tilastokeskus. 2011. Internetin käyttö kodin ja työpaikan ulkopuolella yleistyy. Viitattu 10.9.2013. Url: http://www.stat.fi/til/sutivi/2011/sutivi_2011_2011-11-02_tie_001_fi.html Wikipedia. 2013. Sosiaalinen media. Viitattu 10.9.2013. Url: http://fi.wikipedia.org/wiki/sosiaalinen_media#cite_note-3 11