Kuinka työntekijä voi tukea lapsen mentalisaatiokykyä? Nina Pyykkönen Erikoispsykologi, PsL Psykoterapeutti YET
Reflektiosta Reflektio on tärkeää kaikissa aikuisten, lasten, vanhempien ja ammatti-ihmisten kohtaamisissa Lasten oikeuksien sopimus toteaa, että lapsilla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tämä tapahtuu, kun annetaan tilaa lapselle ilmaista omia ajatuksiaan, toiveitaan, kiinnostuksiaan ja tunteitaan. Kun niitä kuullaan, lapsi saa kokemuksen vaikuttamisesta vaikka useinkaan ei ole mahdollista toimia suoraan niiden mukaan.
Mentalisaatiota vahvistava työskentely lapsen kanssa Mentalisaatiota vahvistava työskentely ei pyri ratkaisemaan ongelmia tai parantamaan häiriöitä, vaan edistämään kykyä tehdä se itse. Edellyttää työntekijältä hyvää mentalisaatiokykyä ja mentalisaatiota vahvistavaa asennetta Esim. mallintaminen, neuvominen, ja suora puuttuminen eivät kuulu mentalisaatiota vahvistavaan työskentelyyn: tietäminen ja asiantuntijuus eivät ole olennaisia, vaan uteliaisuuden ja pohdinnan herättäminen.
jatkuu On havaittu, että yllättävän nuoret lapset hyötyvät siitä, että tunteista, aikomuksista ja käyttäytymisen vaikutuksista pohditaan yhdessä Jo muutaman vuoden ikäisten lasten kanssa voi nimetä eri osapuolten tunteita ja pohtia ääneen, miltähän lapsesta itsestään esimerkiksi riitatilanteissa tuntui.
Työntekijän reflektiivinen työote Reflektiivisen työotteen omaksunut työntekijä voi tukea monin tavoin lapsen mentalisaatiokyvyn kehitystä Tämä tapahtuu toisaalta suoraan lapsen kanssa esim. siten, että työntekijä asettuu keskustelemaan, leikkimään tai havainnoimaan lasta Suoran kontaktin ottaminen lapseen on tärkeää, jotta työntekijälle syntyy ymmärrys lapsen kehitysvaiheesta ja ihmissuhteista Tämän ymmärryksen avulla työntekijä voi pyrkiä myös auttamaan vanhempia tukemaan lapsensa mentalisaatiokykyä.
Miten reflektiivinen työote eroaa ei-reflektiivisestä? Esim. tyypillinen ei-reflektiivinen tapa vastata lapsen harmin ilmaisuihin on pyrkimys saada lapsi ymmärtämään tilanne kuten aikuinen sen ymmärtää Useimmiten tämä johtaa inttämiseen ja vastakkainasetteluihin: lapsi voidaan esim. nähdä hankalana tai tahallaan kiukuttelevana Reflektiivinen tapa on pysähtyä pohtimaan tilannetta lapsen kokemana ja pyrkiä ymmärtämään, minkälaiset mielen sisäiset tilat ovat yhteydessä ulospäin näkyvään ilmaisuun Näin toimiessaan työntekijä voi auttaa lasta yhdistämään mielessään kiukkua herättäneen tapahtuman ja tunnetilan, ja ajattelun ja sanoittamisen avulla myös löytämään rakentavia tunteiden ilmaisun tapoja
Lapsen käyttäytymisen ymmärtäminen Pyritään ymmärtämään sitä, minkälainen lapsen kokemus on voinut edeltää jotakin tekoa, jolloin tekoon voi reagoida muutenkin kuin pintatason oikein väärin -asteikolla. Tullaan oivallukseen, ettei mikään lapsen teko ole vailla mieltä, vaan itse asiassa mielekäs kun sen ymmärtää lapsen kokemuksen kautta.
Yhteyden merkitys Yhteyteen asettuminen vanhemman tai lapsen kanssa on samanaikaisesti yksinkertainen ja hyvin syvällinen prosessi, johon perheitä kohtaavat työntekijät eivät aina osaa panostaa riittävästi Se on kuitenkin reflektiivisen työotteen ydin ja kaiken ihmistyön laadun avain: jotta ylipäätään voi pohtia toisen kanssa yhdessä hänen asioitaan, on löydettävä itsestään olemisen tila, jossa hakee kokemuksellista yhteyttä Ilman yhteyttä kyse on näennäisestä kuuntelemisesta ja näennäisestä reflektiosta
Yhteys lapsen kokemukseen Erityisen tärkeää olisi tavoittaa se tunnetila, jonka kanssa lapsi on sillä hetkellä suurimmissa vaikeuksissa. Kun tämän tunteen toteaa ja sitä kannattelee, aikuisen reaktio tukee lapsen säätelykykyä ja tilanteen kokemista yhtenäisenä Kun aikuinen kysyy lapsen olosta, vastaus on toisinaan lyhyt ja epämääräinen tai vastausta ei tule. On tärkeää olla tyytymättä epämääräisiin vastauksiin, vaan esim. ajatella ääneen lapsen vierellä
jatkuu Kun lasten kanssa arjessa toimiva aikuinen saa yhteyden lapseen, hänen on mahdollista ymmärtää lapsen tarpeita ja vaikuttaa niiden suuntaan ei täyttäen tarpeita, vaan auttaen lasta sovittamaan omat toiveensa ryhmän todellisuuteen. Näin toimimalla aikuinen tukee lasta pysymään yhteydessä ryhmän toisiin lapsiin Aikuinen on vastuussa siitä, että jokainen ryhmän lapsi saa kokemuksen toisten lasten hyväksynnästä
Hyväksynnän merkitys Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tarve olla hyväksytty omana itsenään. Jokainen lapsi haluaa olla sen aikuisen mielestä hyvä, joka on hänestä vastuussa. Halu kuulua hyväksyttynä omaan yhteisöön on ihmiselle synnynnäistä.
jatkuu Jotta voi olla hyväksytty, täytyy ottaa vastaan ne odotukset, joita poimii toisilta ja yhdistää ne omiin tavoitteisiin, päämääriin, toiveisiin, ajatuksiin. Joukkoon kuuluminen edellyttää kykyä toimia tavalla, jonka joukko hyväksyy. Tälle hyväksynnälle keskeistä on, että ryhmän johtaja, joka lapsi-aikuis-ryhmässä on aikuinen, osoittaa hyväksyntänsä olemalla myönteisesti kiinnostuneessa yhteydessä lapseen.
Lapsen mielen työkalut Aikuisen avulla lapselle ja nuorelle voi kehittyä kyky siirtää, mukauttaa ja säädellä tunnereaktioitaan, ja sen myötä eheä käsitys ja kokemus itsestään toimijana. Kun lapsella tai nuorella on riittävän monipuolisia ja rikkaita mielikuvia itsestään ja toisista tuntevana ja kokevana yksilönä, myös oman käyttäytymisen hallinta ja siihen vaikuttamisen kokemus mahdollistuu vastakohtana passiiviselle tapahtumien kohteena olemiselle (Bleiberg 2001).
Mentalisaatiota vahvistava työskentely mielenterveystyössä Mentalisaatioon kohdentuvat interventiot ja psykoterapia ovat osoittautuneet tehokkaiksi myös niillä lapsilla ja perheillä, joita aiemmin on pidetty vaikeahoitoisina tai jopa psykoterapiaan sopimattomina. Myös perinteisimmässä ryhmä- ja yksilöpsykoterapiassa mentalisaatiokyvyn vahvistaminen voidaan nostaa aiempaa tietoisemmin ja keskeisemmäksi työskentelyn kohteeksi. Tavoite on sama: luoda olosuhteet ja mahdollisuus lapsen ja nuoren oman mentalisaatiokyvyn kehittymiselle siten, että se voi toimia kehitystä, itsesäätelyä ja myöhempää selviytymistä suojaavana tekijänä.
Mentalisoiva työntekijä pyrkii näkemään lapsen/ nuoren /vanhemman näkökulman omaa uteliaan asenteen kysyy aktiivisesti viittaa aktiivisesti tunteisiin ja ajatuksiin nostaa esiin mahdollisuuden pohtia toisiin ihmisiin liittyviä toiveita ja kaipausta kykenee puhumaan omista virheistään kykenee pitämään lapsen/ nuoren / vanhemman mielessään
Mentalisaatiokyvyn merkitys yhteisön tasolla Vanhemmuus voidaan laajemmin ymmärtää yhteiskunnan yhteisvastuuna, jaettuna vanhemmuutena mentalisaatiokykyä olisikin erityisen tärkeää vahvistaa lasten ja perheiden kanssa työskentelevillä henkilöillä mm. neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, sosiaalitoimessa ja koulussa
Minkälaisia ovat mentalisoivat (työ)yhteisöt? Mentalisoiville yhteisöille on ominaista, että o ne ovat myötätuntoisia huolehtien jäsentensä fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. o ne synnyttävät jäsenelleen tunteen, että hän on olemassa toisten mielessä, mikä vahvistaa yksilön tietoisuutta omista ja toisten mielen tiloista. Nämä kaikki ovat myös hyvän johtajuuden ominaispiirteitä, eli hyvällä johtajalla on hyvä mentalisaatiokyky
Entä ei-mentalisoivat yhteisöt? Ei-mentalisoivat yhteisöt, jotka eivät kunnioita jäsentensä subjektiivista kokemusta, perustuvat yksin pärjäämisen vaatimukselle ja luovat otollisen maaperän mm. kiusaamiselle Yhteisöt jotka synnyttävät pelkoa ja kiintymysjärjestelmän yliaktivaatiota voivat tuhota ajattelukyvyn ja pakottaa yhteisön takaisin esimentaalisiin ajattelun malleihin. Ei-mentalisoivat yhteisöt mitätöivät neuvottelun ja luovuuden myötä rakentuvan inhimillisen yhteistyön - juuri sen sosiaalisen mekanismin, joka olisi avain muutokseen. Tällainen järjestelmä voi olla voimakkaasti itseään vahvistava ja siten säilyä pitkään muuttumattomana.
KIITOS! www.psykologit.com www.mentalisaatio.fi nina.pyykkonen@elisanet.fi