OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 2016

TURVERUUKKI OY, VAPO OY, TURVETUOTANTO S. KINNUNEN KY, A. HAATAJA KY, TIMONI OY OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 216 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 1817

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 i TURVERUUKKI OY, VAPO OY, TURVETUOTANTO S. KINNUNEN KY, KEISARINTIENTURVE OY, TIMONI OY OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN KÄYTTÖ-, PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILURAPORTTI VUODELTA 216 29.6.217 Olavi Pusa, ympäristönhoidon agrologi (AMK) Tuomas Lahti, FM biologi Oskari Törmänen, ins. (AMK) Sisällysluettelo: YHTEENVETO... 1 1. JOHDANTO... 2 2. TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA... 4 3. KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU... 6 3.1 TARKKAILUN TOTEUTUS... 6 3.2 TARKKAILUN TULOKSET... 8 3.3 VESIENKÄSITTELYMENETELMIEN TEHON TARKKAILU... 11 3.4 SUOKOHTAINEN TARKASTELU JA LUPAMÄÄRÄYKSET... 14 4. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA 216... 15 5. VESISTÖTARKKAILU... 2 5.1 VESISTÖALUEEN KUVAUS... 2 5.2 TARKKAILUN TOTEUTUS... 21 5.3 TARKKAILUN TULOKSET... 23 5.4 VEDEN LAADUN KEHITYS... 27 6. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ... 29 6.1 VEDENLAATUTULOSTEN VERTAILU... 29 6.2 LASKENNALLINEN ARVIO PITOISUUSVAIKUTUKSISTA... 32 VIITTEET... 34 LIITTEET Liite 1. Turvetuotantoalueiden sekä vesistötarkkailun havaintopisteiden sijainti Liite 2. Päästötarkkailun tulokset v. 216 Liite 3. Vesistötarkkailun tulokset v. 216 Liite 4. Veden laatu joen vesistöalueen alaosalla v. 1995-216 vuosikeskiarvoina Liite 5. Menetelmätiedot ja mittausepävarmuudet Copyright Ahma ympäristö Oy

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 Teollisuustie 6 9632 ROVANIEMI p. 4-1333 8 Pohjakartat: Maanmittauslaitos 216 Kuvat: Ahma ympäristö Oy ii

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 YHTEENVETO Kesällä 216 joen alaosan turvetuotantoalueiden päästötarkkailua toteutettiin 8 turvetuotantoalueella, joista kaikki olivat tuotannossa. Itäsuolla, Korentosuolla, Pehkeensuolla, Miehonsuolla, Kanasuolla ja Tunturisuolla tarkkailu oli ympärivuotista. Kesäaikaista päästötarkkailua toteutettiin Latvasuolla ja Ruostesuolla. 5 turvetuotantoalueella tarkkailtiin lisäksi vesienkäsittelymenetelmien tehoa. Vuonna 216 joen vesistöalueella oli turvetuotannossa 1438 ha ja tuotannosta poistunut 252 ha. Kunnostusvaiheessa olleita alueita ei ollut yhtään. Turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 216 olivat yhteensä 26867 kg/a CODMn, 546 kg/a fosforia, 12118 kg/a typpeä ja 77159 kg/a kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 337 kg/a fosforia, 677 kg/a typpeä sekä 77159 kg/a kiintoainetta. Bruttovuosipäästöt olivat yleisesti ottaen edellisvuotta jonkin verran pienempiä, mutta kokonaisfosforin osalta päästöt olivat edellisvuoden 215 tasolla. Nettovuosipäästöt kasvoivat kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta hieman, mutta kokonaistypen osalta päästöt pienenivät selvästi. Vuonna 216 joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä joen sivujoissa vesi oli keskimäärin tummaa sekä sisälsi turvemaiden läpi virtaaville joille tyypillisesti runsaasti rautaa ja ravinteita. Edellisvuosien tapaan Kutujoen vesi oli tarkkailluista sivujoista vähäravinteisin ja sisälsi vähiten kiintoainetta. Aiempien vuosien tavoin Sanginjoki ja Muhosjoki olivat tarkkailun kattavista suurista sivujoista rehevimmät. Sanginjoessa keskimääräinen veden väriarvo sekä humuksen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus olivat vuonna 216 korkeimmilla tasoillaan vuosien 1995-216 vertailukaudella. Kokonaisravinteiden ja kiintoainepitoisuuden perusteella vuosi 216 oli Sanginjoellakin keskimääräinen verrattuna vertailukauden 1995-216 tarkkailutuloksiin. Millään tarkkailluista sivujoista ei havaittu happiongelmia. joen alaosan tuotannossa olleiden tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen, kokonaisfosforin rautapitoisuuden suhteen parempilaatuista kuin Pohjois-Pohjanmaan vuoden 216 tarkkailussa olleiden tuotantoalueiden keskimääräinen vedenlaatu. Muiden muuttujien suhteen vedenlaatu oli samalla tasolla tai lievästi huonompi. Tarkkailusoiden purkuvedet olivat osin laadultaan myös parempia kuin turvetuotantoalueiden alapuolisten vesistötarkkailupisteiden vedenlaatu. Tarkkailusoiden valumavesien laadussa oli kuitenkin sekä suokohtaista että ajallista vaihtelua. Turvetuotantoalueet eivät aiheuttaneet pitoisuuslisäysarvion perusteella vuonna 216 merkittävää ravinne- ja rehevyystason nousua sivujoissa, koska turvetuotannon päästöjen laskennalliset vaikutukset joen alaosan vesistöihin jäivät arvion mukaan suhteellisen pieniksi. Suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. joen suualueella turvetuotannon kuormitusvaikutusta ei tarkastelun perusteella havaittu. 1

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 1. JOHDANTO joen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut vuonna 216 Ahma ympäristö Oy. Päästö- ja vesistötarkkailun näytteenotosta ja näytteiden analysoinnista vastasi Ahma ympäristö Oy. Tarkkailu toteutettiin joen vesistöalueen alaosan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelman 214 22 mukaisesti (Pöyry Finland Oy 213). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman 17.1.213 antamallaan päätöksellä (POPELY(347/7.l213). Tarkkailuohjelman sisältämät suot on esitetty taulukossa 1-1. Pohjois-Pohjanmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (Pöyry Finland Oy 217a), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä otos tuotantovaiheen ympärivuotisia tarkkailukohteita, jotka edustavat eri vesienkäsittelymenetelmiä ja jakaantuvat maantieteellisesti riittävän laajalle alueelle. joen vesistöalueen muilla tarkkailuvelvollisilla kuormittajilla (taajamat ja teollisuus) sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueella sijaitsevilla turvetuotantoalueilla on omat tarkkailuohjelmansa, joiden mukaan päästö- ja vaikutustarkkailua on tehty. joen yhteistarkkailu ja Kainuun turvetuotantoalueiden tarkkailu raportoidaan erikseen Pöyry Finland Oy:n toimesta. joen vesistöalueella toteutetaan kalataloudellista yhteistarkkailua Pöyry Finland Oy:n vuonna 214 laatiman ohjelman mukaisesti (Pöyry Finland Oy 214). Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman kirjeellään Dnro 72/5723-24, 17.1.214. Ohjelman mukaisesti vuosien 214-216 tuloksista laaditaan suppea väliraportti vuoden 217 toukokuussa. 2

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 3 Taulukko 1-1. Tarkkailuohjelmaan kuuluvat suot. Tuotantoalue Tuottaja Vesistöalue Laskureitti Isosuo, Vaala Vapo Oy 59.267 laskuoja Isonsuonpuro Hyrynpuro - Ala- Parttuaisenpuro-Välijoki Keskijärvi Kankaanjoki Alajärvi - joki Itäsuo Vapo Oy 59.231 laskuoja Utosjoki - joki Korentosuo Vapo Oy 59.153 laskuoja Itäoja Sanginjärvi Sanginjoki - joki Niskansuo Vapo Oy 59.261/59.253 laskuoja Kutujoki - joki Pehkeensuo Vapo Oy 59.221 Utosjoki - joki Pelsonsuo (lohkot 1-9) Vapo Oy 59.172 Muhosjoki joki Tunturisuo Vapo Oy 59.163 laskuoja Tunturioja Poikajoki Muhosjoki - joki Turvesuo Turveruukki Oy 59.144 Miehonoja Pilpaoja Sanginjoki joki Miehonsuo I Turveruukki Oy 59.144 Miehonoja Pilpaoja Sanginjoki - joki Miehonsuo II Turveruukki Oy 59.144 Miehonoja Pilpaoja Sanginjoki - joki Haarasuo Turveruukki Oy 59.155 Koivujoki Sanginjoki - joki Kanasuo Turveruukki Oy 59.131 laskuoja metsäoja - joki Latvasuo Turveruukki Oy 59.232 laskuoja - Utosjoki - joki Kapustasuo Turveruukki Oy 59.252 metsäoja Naamankajoki - joki Petäikönsuo Turveruukki Oy 59.174 Kangasoja Murhioja Sanginjoki - joki Hautasuo (lohkot 12-14) Turveruukki Oy 59.142 laskuoja Tunturioja Poikajoki Muhosjoki - joki Karppilansuo S. Kinnunen 59.232 laskuoja Utosjoki joki Ruostesuo Keisarintienturve Ky 59.231 Poikajoki Muhosjoki - joki

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 2. TARKKAILUKAUDEN SÄÄTILA JA HYDROLOGIA Tarkkailukaudella 216 (1.1.216 31.12.216) Ilmatieteen laitoksen nsalon havaintoasemalla keskilämpötila oli 3,8 C, joka oli 1,1 C pitkän ajan (1981-21) keskiarvoa korkeampi. Ainoa selvästi keskimääräistä kylmempi kuukausi vuonna 216 oli tammikuu. Tammikuun keskilämpötila oli 3,8 C tavanomaista matalampi. Helmikuu 216 oli puolestaan poikkeuksellisen lämmin nsalossa ja kuukauden keskilämpötila oli 5,4 C lämpimämpi kuin keskimääräinen helmikuu vuosien 1981-21 välillä. Myös maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana sekä joulukuussa 216 oli selvästi tavanomaista lämpimämpää. Kesäkuusta marraskuulle kuukauden keskilämpötilat olivat lähellä tavanomaista. (Kuva 2-1.) 4 Kuva 2-1. Kuukausittaiset keskilämpötilat nsalossa vuonna 216 (lähde: Ilmatieteen laitos). Tarkkailukauden 216 kokonaissademäärä oli 555 mm, kun vuosien 1981 21 keskimääräinen sadesumma nsalossa on 477 mm, eli tarkkailukausi oli hieman tavanomaista sateisempi. Leudon helmikuun sekä kesäkuukausien, touko-elokuun aikana satoi nsalossa tavanomaista enemmän. Helmikuun sademäärä oli yli kaksinkertainen vertailukauden keskimääräiseen helmikuuhun verrattuna. Tammikuussa, toukokuussa ja marraskuussa satoi tavanomaista vähemmän. Varsinkin marraskuun sademäärä 7,2 mm on hyvin alhainen verrattuna keskimääräisen marraskuun sadantaan nsalon havaintoasemalla, joka on 45 mm. (Kuva 2-2.)

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 5 Kuva 2-2. Kuukausittaiset sademäärät nsalossa vuonna 216 (lähde: Ilmatieteenlaitos). joen suulla Merikoskessa (F = 22 841 km2) tarkkailukauden keskivirtaama (299 m3/s) oli hieman vertailujakson 1981 21 keskimääräistä virtaamaa (265 m3/s) korkeampi. Tammikuulta huhtikuulle virtaama oli pääasiassa pitkänajan keskiarvon yläpuolella. Toukokuulta elokuulla virtaaman suuruus vaihteli runsaasti ollen kuitenkin keskimäärin lähellä tavanomaista. Loppuvuodesta virtaama oli pääaisassa pitkänajan keskiarvon alapuolella. (Taulukko 2-1 ja kuva 2-3). Taulukko 2-1. joen keskivirtaamat ja virtaamien vaihtelu vuonna 216 sekä vertailujaksolla 1981 21 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta 13.4.216). joki, Merikoski m 3 /s MQ MQ V-IX NQ HQ 216 299 246 7 514 1981-21 265 26 25 848

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 6 Kuva 2-3. joen (Merikoski) virtaamat 1.1.216 31.12.216 sekä vertailujaksolla 1981 21 (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 2.2.217). 3. KÄYTTÖ- JA PÄÄSTÖTARKKAILU 3.1 Tarkkailun toteutus Vuonna 216 joen vesistöalueella oli turvetuotannossa 1 438 ha ja tuotannosta poistunut 252 ha. Kunnostusvaiheessa olleita alueita ei ollut yhtään. Tuotantokunnossa olevaa aluetta oli 35 ha. Kesällä 216 joen alaosan alueella turvetuotantoalueiden suoritettiin suppean tarkkailuvuoden mukaista päästötarkkailua, ja tarkkailua toteutettiin 8 turvetuotantoalueella, joista kaikki olivat tuotannossa (Taulukot 3-1 ja 3-2). Itäsuo, Korentosuo, ja Pehkeensuo kuuluivat turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailuun, ja niiden osalta tarkkailutulokset on raportoitu yksityiskohtaisemmin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 217a). Vapo Oy:llä oli lisäksi ohjelman ulkopuolista omaehtoista tarkkailua kahdella kohteella (Isosuo Vaala ja Niskansuo). Näiden tarkkailujen tulokset ovat esitelty liitteessä 2, mutta tässä raportissa niitä ei tarkemmin käsitellä. Päästöjen laskentaan käytettävässä aineistossa ne kuitenkin ovat mukana siltä osin kuin ne täyttivät kriteerit (luotettavasti toiminut jatkuvatoiminen virtaamamittaus). Vuonna 213 samalla Miehonojan valuma-alueella sijaitsevien n Energia -konserniin kuuluvien toimintojen, joihin myös Turveruukin Miehonsuot ja Turvesuot kuuluvat, tarkkailut yhdistettiin samaan tarkkailuohjelmaan. Tällä tavoin pyrittiin poistamaan päällekkäisyyksiä samoissa analyyseissä ja samanaikaisissa näytteenotoissa. Läjitysalueen tarkkailua toteutetaan siis edelleen viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti (analyysit, tarkkailupisteet ja näytteenottotiheydet). Miehon alueen tarkkailutulokset raportoidaan lyhyesti vuosittain joen alaosan turvetarkkailuraportissa. Laaja tulosten analysointi tehdään joen alaosan turvetuotannon tarkkailuraportissa niinä vuosina, jolloin alueella toteutetaan laajaa tarkkailua (215 ja 219).

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 7 Miehonsuo I:n turvetuotantoalueen päästötarkkailutulokset raportoidaan myös Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 217a). Miehonsuo I:n tulokset otetaan mukaan vuosipäästöjen laskennassa käytettävien ominaiskuormituslukujen laskentaan. Tässä raportissa käsitellään Kanasuon, Latvasuon, Ruostesuon ja Tunturisuon kesäaikaiset päästötarkkailutulokset. Näistä Kanasuo ja Tunturisuo ovat ympärivuotisen tarkkailun kohteita. Muilta osin joen alaosan turvetuotantoalueiden tarkkailu toteutettiin vuonna 216 tarkkailuohjelman mukaisesti. (Taulukko 3-1.) Taulukko 3-1. Tarkkailusoiden lupatilanne 31.12.216. Luvanhaltija Suo Tarkkailtu vuonna Lupanro Iijoen pääuoma 216 PSYL/PSAVI VHO KHO Turveruukki Oy Turvesuo Lupaprosessissa Turveruukki Oy Miehonsuo x Lupaprosessissa Turveruukki Oy Miehonsuo II Lupaprosessissa Turveruukki Oy Haarasuo Lupaprosessissa Turveruukki Oy Kanasuo x 157/214/1 19.12.214 Lupapäätös annettu pvm Huom 216 Päästörajat Tarkkailu uuden luvan mukaan, mutta aloitettu kesken kauden. Koskee vuotta 216 Turveruukki Oy Latvasuo Utajärvi x PSAVI 29/216/1 4.3.216 Koskee vuotta 216 Turveruukki Oy Kapustasuo 11/214/1 2.1.214 Turveruukki Oy Petäikönsuo 19/12/1 13/252/1 311 41919 Tuotanto päättynyt, lupaprosessissa ph-raja. Tulokset raportoitu erikseen ELY:lle. Turveruukki Oy Hautasuo Lupaprosessissa Ei päästörajoja Vapo Oy Isosuo, Vaala o 93/7/2 8/716/3 18.12.28 12.1.29 16.1.27 Levossa, ei tuotantoa vuonna 216 Ei päästörajoja Vapo Oy Itäsuo x 71/9/2 11.9.29 Ei päästörajoja Vapo Oy Korentosuo x 67/5/2 13.12.25 Vapo Oy Niskansuo o 7/6/2 7/78/1 26.2.27 26.1.26 ELY-keskus on 22.6.216 tehnyt YSL:n muutoksen 423/215 mukaisen arvion luvan muuttamisen tarpeesta. Arvion mukaan lupaa ei ole tarvetta muuttaa. Levossa, ei tuotantoa v. 216 Lupaehtojen tarkistamishakemus + laajennusalueen hakemus vireillä AVI:ssa, laitettu vireille 9.12.213 Ei päästörajoja Ei päästörajoja Vapo Oy Pehkeensuo x 7/9/2 11.9.29 Ei päästörajoja Vapo Oy Pelsonsuo (lohkot 1-9) 4/215/1 3.4.215 Tuotanto päättynyt Ei päästörajoja Vapo Oy Tunturisuo x PSAVI 176/216/1 19.12.216 Uusi lupa lainvoimaistunut 19.1.217 Puhdistusteho- ja pitoisuusrajat sulan maan aika: Kok.P 5 %, Kok. N 3 %, k.a. 3 % tai Kok.P 1, Kok.N 14, k.a. 18 mg/l Puhdistusteho- ja pitoisuusrajat muu aika: Kok.P 5 %**, Kok. N 2 %**, k.a. 3 %** tai Kok.P 1 **, Kok.N 14 **, k.a. 18 mg/l** (*)1.1.-3.4. ja 15.1.- 31.12. (**)tavoitearvo Keisarintienturve Ky Ruostesuo x 3/216/1 4.3.216 Koskee vuotta 216 x = tehostettu päästötarkkailu, s = suppea päästötarkkailu, jh = jälkihoitovaiheen tarkkailu, o = omaehtoinen tarkkailu Jos ei merkintää, niin lupa sama kuin ohjelmassa. Huom! Miehonsuot ja Turvesuo kuuluvat erilliseen Miehon alueen ohjelmaan. Keltaisella merkitty tarkkailuohjelman ulkopuoliseen 1-tarkkailuun kuuluneet tuotantoalueet. Poikkeustilanäytteitä (omavalvonta) vuonna 216 otettiin Tunturisuolta, Kanasuolta ja Latvasuolta (pvk1 ja pvk2) yhteensä 6 kpl. Näytteiden tulokset on esitetty suokohtaisissa päästötarkkailutuloksissa liitteessä 2. Tulokset on huomioitu päästölaskennassa.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 8 Taulukko 3-2. joen alaosan päästötarkkailusuot kesällä 216 (la=laskeutusallas, pvk=pintavalutuskenttä, kem=kemikalointi). Turvetuotantoalue Tarkkailu -kohde Tuottaja Tehon tarkkailu Tarkkailu Tuotantosuot Kanasuo pvk1 Turveruukki Oy x Ympärivuotinen tarkkailu Latvasuo pvk1 Turveruukki Oy x Tuotantokauden aikainen päästötarkkailu Latvasuo pvk2 Turveruukki Oy x Tuotantokauden aikainen päästötarkkailu Tunturisuo kem1 Vapo Oy x Ympärivuotinen tarkkailu Ruostesuo pvk A.Haataja Ky Tuotantokauden aikainen päästötarkkailu Miehonsuo (Pöyry) la1 Turveruukki Oy Ympärivuotinen tarkkailu Korentosuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy Ympärivuotinen tarkkailu Itäsuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy x Ympärivuotinen tarkkailu Pehkeensuo (Pöyry) pvk1 Vapo Oy Ympärivuotinen tarkkailu Kuntoonpanovaiheen suot Jälkihoitovaiheen suot 3.2 Tarkkailun tulokset Taulukoissa 3-3 3 5 on esitetty joen alaosan tarkkailusoiden kesäaikaiset virtaama- ja vedenlaatutiedot sekä ominaispäästöt vuonna 216. Tarkemmat päästötarkkailutulokset näytekerroittain ovat esitetty liitteessä 2. joen alaosan tuotantosoilla kesän 216 keskimääräinen valuma oli 3 l/s km2, joka oli Pohjois- Pohjanmaan tuotantoalueiden keskimääräistä valumaa suurempi (22 l/s km2) (Taulukko 3-3). Kesä 216 oli tavanomaista sateisempi, joka näkyi myös turvetuotantoalueiden valumien kasvuna. Valumissa oli joen alaosan alueella jonkin verran vaihtelua turvetuotantoalueiden välillä. Virtaamia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon virtaamamittauksessa esiintyneet mahdolliset ongelmat ja joissain tapauksissa virtaamamittauksen puuttuminen kokonaan. Näissä tapauksissa valumat on arvioitu osalle kesäjakson ajasta tai koko kesäjaksolle käyttäen SYKE:n vesistömallijärjestelmän tietoja. Näitä kohteita ei ole sisällytetty keskiarvoihin.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 9 Taulukko 3-3. joen alaosan tarkkailusoiden valumat kesällä 216 (Mq=keskivaluma, Nq=minimivaluma, Hq=maksimivaluma). Suo Vesien- Mittapadon Jakso d Mq Nq Hq H uo m. käsittely valuma-alue ha l/s/km 2 l/s/km 2 l/s/km 2 TUOTANTOSUOT Pintavalutuskentälliset suot Latvasuo pvk1 pvk1 68 1.6.-3.9. 121 18 1,8 66 Latvasuo pvk2 pvk2 47 1.6.-28.9. 119 56 27 293 Kanasuo** pvk1 18 3.5.-27.9. 147 14 1,8 73 Valumatiedot koko tarkkailujaksolle vesistömallista Ruostesuo** pvk 4 15.5.-3.9. 138 1 2,1 49 Valumatiedot koko tarkkailujaksolle vesistömallista Itäsuo (Pöyry) pvk1 194 4.5.-11.9. 13 2,7 18 Korentosuo (Pöyry) pvk1 216 6.5.-11.9. 128 17 2, 61 Pehkeensuo (Pöyry) pvk1 157 9.5.-11.9. 125 2 2,7 18 Kemikalointi Tunturisuo kem1 66 28.4.-19.9. 144 68 375 Laskeutusaltaalliset suot Miehonsuo la 15 8.5.-15.9. 13 13,9 89 Keskiarvot Kaikki suot (n=7) 3 5,1 157 Pintavalutuskentälliset suot (n=5) 26 6,9 127 Laskeutusaltaalliset suot (n=1) 13,9 89 Kemikaloinnilla varustetut suot (n=1) 68 375 joen tuotantosuot 215 (n=11) 24 6, 24 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen tarkkailusuot (n=9)* 22 3, 154 Kuntoonpanovaiheen suot Jälkihoitovaiheen suot * mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta ** ei mukana keskiarvoissa, virtaama pääosin tai kokonaan arvioitu Turvetuotantoalueiden valumavesien ph:n kesäaikaiset keskiarvot vaihtelivat välillä 5,53 6,66. Valumavedet olivat pääosin lievästi happamia (Taulukko 3-4) ja tuotantovaiheen soista veden ph oli alhaisin Tunturisuolla. Turvetuotantoalueiden kesäaikaisissa valumavesissä oli keskimäärin 13 44 mgo2/l happea kuluttavaa ainesta (CODMn). Tunturisuon ja Ruostesuon CODMn-pitoisuudet olivat tarkkailusoista alhaisimmat ja Kanasuon ja Korentosuon korkeimmat. Kokonaisfosforipitoisuuksissa oli suurta vaihtelua soiden välillä. Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 17 141. Keskimäärin pienimmät fosforipitoisuudet mitattiin pintavalutuskentällisellä Pehkeensuolla ja suurimmat vesien käsittelyyn kemikalointia käyttävällä Tunturisuolla. Kokonaistyppipitoisuuksissa oli myös erittäin suurta vaihtelua tuotantoalueiden välillä 487-1221. Keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat edellisvuoden tapaan pienimmät Latvasuolla (pvk2). Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Tunturisuolla. Keskimääräiset rautapitoisuudet olivat niin ikään pienimmät Latvasuolla (pvk2) ja suurimmat Miehonsuolla. Kiintoainepitoisuus oli keskimäärin alhaisin Pehkeensuolla ja korkein Tunturisuolla. Tunturisuolla vedenlaatu oli läpi kesäkauden melko heikkolaatuista, mutta keskiarvoihin erityisen negatiivisesti vaikuttavia tarkkailukierroksia olivat 27.6., 12.7., 25.7., 22.8. ja 5.9. Tarkempaa syytä heikkoon vedenlaatuun ei ko. ajanjaksolle ollut löydettävissä, mutta heikoista ja jopa negatiivisista kierroskohtaisista reduktioista (Liite 2.) päätellen kemikalointi ei ollut toiminut vaaditulla tavalla. Tunturisuolla viikolla 14 oli kemikaloinnin häiriötilanne. Kemikaalisiilon syöttöputki oli mennyt rikki, jonka seurauksena kemikaalia on päässyt vuotamaan kaivon viereen ja valunut siitä osittain kaivoon. Maahan jäänyt kemikaali lapioitiin pois ja putki korjattiin. Kemikaloinnin annostelu oli putkirikosta johtuen viikolla 14 epäsäännöllistä ja ajoittain prosessin läpi saattoi mennä käsittelemätöntä vettä. Putkirikko selittää myös 12.4.216 otetun päästötarkkailunäytteen huonon veden laadun. Kesäaikaisen tarkkailun keskiarvoon ko. tarkkailukierros ei vaikuta, koska se ajoittui kevättulvan ajalle. (Liite 2.)

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 1 Kanasuolla kiintoaineen pitoisuuden korkeaan kesäaikaiseen keskiarvoon vaikutti erityisesti 31.5. (24 mg/l), 27.6. (3 mg/l), 29.6. (22 mg/l) ja 25.7. (32 mg/l) otetut näytteet. Syytä suurille pitoisuuksille näillä näytteenottokerroilla ei selvinnyt. joen alaosan tuotannossa olleiden tarkkailusoiden kesäaikaiset valumavedet olivat ph:n, kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisravinteiden ja raudan suhteen parempilaatuista verrattuna Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden keskimääräiseen vedenlaatuun. Muiden muuttujien suhteen vedenlaatu oli lievästi huonompaa tai samanlaatuista. Taulukko 3-4. joen alaosan päästötarkkailusoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu kesällä 216 (n =näytteiden lukumäärä). Suo n ph Kiintoaine CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N kok.p PO4-P Fe TUOTANTOSUOT Pintavalutuskentälliset suot kpl mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l Latvasuo pvk1 1 5,59 7,7 34 622 17 1 25 3, 1333 Latvasuo pvk2 1 6,18 4,3 19 487 5,3 11 2 3, 477 Kanasuo 12 6,19 16 44 129 119 15 48 15 6298 Ruostesuo 1 6,65 11 13 965 346 88 32 11 47 Itäsuo (Pöyry) 9 6,47 5,4 37 127 11 18 64 24 1836 Korentosuo (Pöyry) 1 6,13 3,3 44 1126 139 2 32 7,2 178 Pehkeensuo (Pöyry) 9 6,66 3, 26 682 2 14 17 5, 162 Kemikalointi Tunturisuo 1 5,53 18 13 1221 696 225 141 178 5722 Laskeutusallas Miehonsuo (Pöyry) 1 6,26 13 43 1123 12 15 49 21 75 keskiarvot kaikki suot (n=9) 6,18 9, 3 94 164 46 47 3 3347 pintavalutuskentälliset suot (n=7) 6,26 7,2 31 874 94 25 34 1 2479 laskeutusaltaalliset suot (n=1) 6,26 13 43 1123 12 15 49 21 75 kemikaloinnilla varustetut suot (n=1) 5,53 18 13 1221 696 225 141 178 5722 joen tarkkailusuot 215 (n=14) 6,38 12 25 95 134 53 45 27 357 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen tarkkailusuot 1) (n=121) 6,27 7,4 34 1166 157 46 63 27 347 KUNTOONPANOVAIHEEN SUOT JÄLKIHOITOVAIHEEN SUOT 1) mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta Taulukossa 3-5 on esitetty joen alaosan alueen tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 216. Tarkkailusoiden ominaispäästöt laskettiin kunkin turvesuon keskimääräisen vedenlaadun sekä keskimääräisen valuman avulla. Vuodesta 24 lähtien turvetuotantoalueiden nettopäästöt on laskettu käyttämällä tarkkailusoilla mitattua valumaa ja sovittuja taustapitoisuuksia. Vuonna 216 taustahuuhtouman arvioinnissa käytettiin Ympäristöministeriön laatimassa Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (215) määriteltyjä taustapitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 2 ja kokonaistyppi 5. Kiintoaineen osalta vuoteen 212 asti on ollut käytössä taustapitoisuus 2 mg/l ja kokonaisfosforin ja -typen osalta samat pitoisuudet kuin uudessa ohjeessa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (nyk. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus), kirje turvetuottajille 16.2.24). Taustahuuhtouma laskettiin kunkin tarkkailusuon omien valumatietojen perusteella laskentajaksoittain. Lasketuista brutto-ominaispäästöistä vähennettiin taustahuuhtouman arvot,

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 11 jolloin saatiin nettopäästöt. Happea kuluttavalle ainekselle, epäorgaanisille ravinteille ja raudalle ei ole esitetty taustapitoisuuksia, eikä nettopäästöjä näin ollen ole arvioitu. Taulukko 3-5. joen alaosan tarkkailusoiden keskimääräiset ominaispäästöt kesällä 216. Brutto Netto Vesien- Kiintoaine CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N kok.p PO4-P Fe Kiintoaine Kok. N Kok. P Suo käsittely g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Pintavalutuskentälliset suot Latvasuo pvk1 pvk1 119 61 1,11,5,41,1 7,4 116 9,,36 Latvasuo pvk2 pvk2 21 966 23,9,17,96,5 8,7 159 1,9,12 Kanasuo* pvk1 156 476 12,59,7,5,5 31 144 5,9,26 Ruostesuo* pvk 131 142 12 1,45,39,33,4 14 122 7,,14 Itäsuo (Pöyry) pvk1 122 648 2 1,63,24 1,12,61 49 14 12,77 Korentosuo (Pöyry) pvk1 46 699 19 5,5,66,49,14 34 32 12,2 Pehkeensuo (Pöyry) pvk1 65 539 13,69,46,35,11 41 48 4,7,1 Kemikalointi Tunturisuo kem1 1325 175 91 3 8,42 12 9,24 393 1267 62 11 Laskeutusallas Miehonsuo (Pöyry) la 173 579 15 1,57,19,59,24 84 16 8,9,34 216 Keskiarvot kaikki suot (n=7) 293 731 28 5,62 1,46 2,34 1,49 88 269 16 1,87 pintavalutuskentälliset suot (n=5) 11 692 17 1,51,32,67,18 28 92 7,9,29 laskeutusaltaalliset suot (n=1) 173 579 15 1,57,19,59,24 84 16 8,9,34 kemikaloinnilla varustetut suot (n=1) 1325 175 91 3 8,42 12 9,24 393 1267 62 11 joen tuotantosuot 215 (n=11) 116 447 22 1,8,75,91,21 36 96 13,52 Kaikki Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen tarkkailusuot 1) (n=86) 13 472 17 2,25,56,97,47 45 89 1,71 Kuntoonpanovaiheen suot Jälkihoitovaiheen suot 1) mukana muutamia kohteita Kainuun ja Lapin alueelta * ei huomioida keskiarvoissa joen alaosan turvetuotantoalueiden ominaispäästöjä tarkastellessa bruttopäästöt olivat kaikkien muuttujien suhteen selvästi suurimmat tuotannossa olevalla Tunturisuolla. Myös nettopäästöjen osalta ominaiskuormitus oli suurinta Tunturisuolla. joen alaosan alueen tuotantovaiheen turvetuotantoalueiden brutto- ja nettopäästöt olivat kaikkien muuttujien osalta suurempia kuin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla keskimäärin. Tunturisuon poikkeuksellisen korkea ominaiskuormitus selvästi vaikutti keskiarvoihin niitä nostavasti. (Taulukko 3-5.) 3.3 Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailu Vesienkäsittelyn tehon tarkkailua suoritettiin ympärivuotisesti kolmella ja tuotantoaikaisesti kahdella tuotantovaiheessa olevalla tarkkailusuolla ottamalla näytteitä vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolelta vesienkäsittelyrakenteiden alapuolisten näytteidenottojen yhteydessä. Vesienkäsittelyn tehokkuutta arvioitiin vesienkäsittelyrakenteiden yläpuolisten ja alapuolisten näytteiden pitoisuuksien erotusten avulla lasketuilla reduktioprosenteilla. Vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailun tulokset on esitetty taulukoissa 3-6 ja 3-7. Vesienkäsittely vähensi keskimääräisesti eniten kiintoainetta (n. 52 %) sekä fosforin yhdisteitä (5-51 %). Typen yhdisteitä kentät pidättivät

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 12 ympäri vuoden, mutta reduktiot olivat pienempiä ja joidenkin soiden kohdalla, esim. Tunturisuo, huuhtoutumista tapahtui. Happea kuluttavan aineksen (CODMn) osalta keskimääräinen reduktio oli melko alhaista tasoa (keskimääräinen poistuma 13 %). Vesienkäsittelyn tehoa reduktioprosenteilla arvioitaessa täytyy huomioida myös käsittelyyn tulevan veden laatu. Mikäli vesienkäsittelyyn tuleva vesi on jo laadultaan hyvää, ei käsittelyllä välttämättä saavuteta kovin suurta reduktioprosenttia.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 13 Taulukko 3-6. Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tehon tarkkailusta tuotantoalueiden osalta, joissa tehon tarkkailua tehtiin ympäri vuoden tarkkailukaudella 216 (n = näytteiden lukumäärä) (Pöyry Finland Oy 217a). n Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok. P PO 4 -P Fe mg/l mg/l Itäsuo (pvk1) talvi pvk yläpuoli 2 27 11 145 355 225 62 49 53 pvk alapuoli 2 7,5 14,5 78 112 156 41 28 23 Reduktio % 73-27 25 69 31 34 44 57 kevät pvk yläpuoli 1 9,8 25 15 34 14 71 12, 22 pvk alapuoli 1 7,7 21 1 87 15 54 22, 2 Reduktio % 21 16 33 74-7 24-83 9 kesä pvk yläpuoli 5 13 39 154 199 32 14 53 482 pvk alapuoli 5 5,1 34 132 57,4 11,4 52 24 1836 Reduktio % 61 13 33 71 65 5 56 62 alkusyksy pvk yläpuoli 1 12 27 13 33 34 96 72 69 pvk alapuoli 1 3, 21 71 46 64 46 33 21 Reduktio % 75 22 45 86-88 52 54 7 loppusyksy pvk yläpuoli 1 62 26 16 7 33 19 15 14 pvk alapuoli 1 3,6 21 6 32 29 33 22 16 Reduktio % 94 19 63 95 12 83 85 89 Tunturisuo (kem1) talvi kemikalointiaseman yläpuoli 2 97 6 19 29 16 39 332 563 kemikalointiaseman alapuoli 2 15 5, 747 457 127 48 42 7256 Reduktio % 84 14 31-57 21 88 87-29 kevät kemikalointiaseman yläpuoli 4 13 15 135 42 31 175 135 4787 kemikalointiaseman alapuoli 4 9,4 5,1 1175 64 24 71 16 2863 Reduktio % 25 66 13-52 23 59 88 4 kesä kemikalointiaseman yläpuoli 1 2 21 1413 365 351 275 333 434 kemikalointiaseman alapuoli 1 18 13 1221 696 225 141 178 5722 Reduktio % 12 36 14-91 36 49 47-32 alkusyksy kemikalointiaseman yläpuoli 2 11 12 895 25 17 13 11 4285 kemikalointiaseman alapuoli 2 1 1 139 74 3 152 18 6515 Reduktio % 6 13-55 -196-76 -17-64 -52 loppusyksy kemikalointiaseman yläpuoli 2 28 8 115 635 175 165 15 188 kemikalointiaseman alapuoli 2 12 6,5 1145 585 18 123 113 347 Reduktio % 58 24 8-3 26 25 68

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 14 Taulukko 3-6 jatkuu. n Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok. P PO 4 -P Fe mg/l mg/l Kanasuo (pvk1) talvi pvk yläpuoli 3 32 31 1967 12 14 113 83 15967 pvk alapuoli 3 8, 28 16 133 6,7 48 24 6193 Reduktio % 75 11 19 14 52 58 72 61 kevät pvk yläpuoli 2 44 25 16 785 83 99 45 69 pvk alapuoli 2 13 25 1195 415 121 62 28 43 Reduktio % 72 2 25 47-45 37 39 34 kesä pvk yläpuoli 5 46 47 2368 111 77 135 98 1697 pvk alapuoli 5 15 38 94 119 15 43 15 6828 Reduktio % 67 2 6 89 81 68 85 36 alkusyksy pvk yläpuoli 1 35 33 98 15 18 1 58 968 pvk alapuoli 1 4,8 24 56 5, 13 26 7,5 39 Reduktio % 86 27 43 97 93 74 87 68 loppusyksy pvk yläpuoli 2 16 25 15 77 12 12 97 912 pvk alapuoli 2 2,4 29 78 319 56 53 38 236 Reduktio % 85-16 48 59 45 56 61 74 Taulukko 3-7. Tulokset vesienkäsittelymenetelmien tuotantoaikaisen tehon tarkkailusta vuonna 216 (n = näytteiden lukumäärä). n Kiintoaine COD Mn Kok. N NH 4 -N NO 2+3 -N Kok. P PO 4 -P Fe mg/l mg/l Latvasuo (pvk1) kesä pvk yläpuoli 3 7,5 37 927 165 13 71 33 2417 pvk alapuoli 3 6,1 28 367 17 1 15 3, 1333 Reduktio % 18 24 6 9 23 79 91 45 Latvasuo (pvk2) kesä pvk yläpuoli 3 9,9 12 41 74 23 28 13 657 pvk alapuoli 3 3,1 17 47 5,3 11 15 3, 477 Reduktio % 69-48 1 93 52 48 76 27 3.4 Suokohtainen tarkastelu ja lupamääräykset Tunturisuo Tunturisuon vuotta 216 koskeneessa ympäristöluvassa (78/1/1) ei lupamääräyksissä ole annettu päästörajoja tarkkailulle. Tunturisuon päästörajoista kuitenkin määrätään uudessa luvassa (176/216/1) seuraavasti lupamääräyksessä 3a: Puhdistusteho- ja pitoisuusrajat sulan maan aika: Kok.P 5 %, Kok. N 3 %, k.a. 3 % tai Kok.P 1, Kok.N 14, k.a. 18 mg/l. Uusi lupa koskee

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 15 siis vasta vuoden 217 tarkkailua ja seuraavassa kappaleessa vuoden 216 tuloksia on vertailtu vuotta 217 koskeviin lupamääräyksiin: Vesienkäsittelyrakenteiden toiminta oli lupamääräysten mukaista kiintoaineen ja kokonaistypen suhteen, mutta kokonaisfosforin suhteen uuden luvan mukaisiin päästörajoihin ei päästy. Latvasuo Latvasuon päästörajoista määrätään luvassa (29/216/1) seuraavasti lupamääräyksessä 3: Luvan haltijan tulee aloittaa tuotantoalueen vesien johtaminen pintavalutuskentälle 1 mahdollisimman aikaisin keväällä ja jatkaa sitä syksyllä siihen saakka, kunnes maa jäätyy pysyvästi mahdolliset sulajaksot huomioiden. Pintavalutuskentällä 1 on saavutettava käyttökeskiarvona ilmaistuna enintään seuraavat lähtevän veden pitoisuudet: Kiintoaine 5 mg/l, kokonaisfosfori 25 ja kokonaistyppi 51. Päästörajoihin yllettiin pvk1:llä kokonaisfosforin osalta, mutta kiintoaineen ja kokonaistypen suhteen lähtevän veden pitoisuudet ylittivät lupamääräysten raja-arvot niukasti. Pvk2:lle ei päästörajoja lupamääräyksissä ole annettu. Kanasuo Kanasuon päästörajoista määrätään luvassa (157/214/1) seuraavasti lupamääräyksessä 3: Pintavalutuskentällä on saavutettava 1.1.216 lukien kiintoaineen osalta vuosikeskiarvona ilmaistuna vähintään 5 %:n puhdistusteho tai lähtevän veden kiintoainepitoisuuden on oltava enintään 8 mg/l. Puhdistusteho lasketaan ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista mahdolliset ohijuoksutukset mukaan lukien. Vaikka kiintoaineen keskiarvopitoisuus (13 mg/l) lähtevässä vedessä vuonna 216 ylitti lupamääräysten raja-arvon, päästörajoihin yllettiin selvästi kiintoaineen reduktion suhteen (68 %). Koska pitoisuus ja reduktio ovat vaihtoehtoisia, oli toiminta lupamääräysten mukaista. Ruostesuo Ruostesuon päästörajoista määrätään luvassa (3/216/1) seuraavasti lupamääräyksessä 4: Pintavalutuskentällä on 31.12.218 mennessä saavutettava vuotuisena käyttökeskiarvona ilmaistuna seuraavat lähtevän veden enimmäispitoisuudet: Kiintoaine 15 mg/l, kokonaisfosfori 35 ja kokonaistyppi 95. Päästörajoihin yllettiin kokonaisfosforin ja kiintoaineen suhteen, mutta kokonaistypen osalta lähtevän veden pitoisuus ylitti lupamääräysten raja-arvon niukasti. 4. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖT VUONNA 216 joen alaosan turvetuotantoalueiden tuotantokauden (touko-syyskuu) päästöt vuonna 216 on esitetty taulukossa 4-1. Turvetuotantoalueiden tuotantokauden kokonaispäästöt (brutto) olivat yhteensä 112 kg/d kemiallista hapenkulutusta (CODMn), 1,9 kg/d fosforia, 33 kg/d typpeä ja 267 kg/d kiintoainetta. Turvetuotannosta aiheutuvat nettopäästöt olivat 1,31 kg/d fosforia, 18 kg/d typpeä sekä 237 kg/d kiintoainetta. Päästöt olivat selvästi suuremmat kuin vuonna 215.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 16 Taulukko 4-1. joen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön tuotantokaudella 216. Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut auma- pinta-ala BRUTTO NETTO tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. alueet yht. kiintoaine Kok.N kok.p CODMn kiintoaine Kok.N kok.p ha ha ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Hanhineva Vapo Oy 59.171 1 1 1,8 6, 1,7,1 Itäsuo Vapo Oy 59.231 12 14 116 14 2,4,13 75 12 1,4,9 Keisarinsuo-Timonsuo Vapo Oy/Timoni Oy 59.163 Korentosuo Vapo Oy 59.153 189 189 8,7 3,7,9 132 6, 2,3,4 Pehkeensuo Vapo Oy 59.221 134 15 149 9,7 2,,5 8 7,1,7 Pelsonsuo Vapo Oy 59.172 Tunturisuo Vapo Oy 59.163 65 65 85 5,9,8 69 82 4,,73 Niskansuo Vapo Oy 59.253 35 5,8 41 4,5,7,3 28 3,7,3,1 Niskansuo Vapo Oy 59.261 25 4,2 29 23 3,6,14 145 19 1,7,6 Isosuo, Vaala Vapo Oy 59.267 58 58 6,4 1,,4 4 5,3,5,2 Petäikönsuo Turveruukki Oy 59.174 82 82 14 1,2,5 48 13,7,3 Miehonsuo I Turveruukki Oy 59.144 63 4 12 18 1,6,6 59 16,9,3 Turvesuo* Turveruukki Oy 59.144 88 3,9 92 8,2 1,1,13 29 7,6,7,11 Kapustasuo Turveruukki Oy 59.252 73 14 87 9,6 1,5,6 6 7,9,7,3 Kanasuo Turveruukki Oy 59.131 111 17 129 14 2,2,9 89 12 1,,4 Haarasuo Turveruukki Oy 59.155 13 4 169 19 2,9,11 117 16 1,3,5 Miehonsuo II Turveruukki Oy 59.144 21 4,1 25 3,,4,2 17 2,5,2,1 Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy 59.232 95,6 96 11 1,,4 58 11,9,3 Hautasuo Turveruukki Oy 59.142 22 1,6 24 4,1,4,1 14 3,8,2,1 Syrjäsuo Utajärvi Turveruukki Oy 59.211 Karppilansuo S. Kinnunen 59.232 43 43 7,4,7,3 25 6,9,4,1 Ruostesuo A. Haataja Ky 59.231 4 4 4,4,7,3 28 3,7,3,1 Tuotantosuot yhteensä 1438 35 252 1724 267 33 1,9 112 237 18 1,31 Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä 1438 35 252 1724 267 33 1,9 112 237 18 1,31 215 1466 31 1794 158 26 1,6 67 131 13,53 214 64 143 17 416 1927 11 17,94 471 91 9,4,66 213 68 1553 19 329 197 13 16,75 498 89 9,3,49 212 129 1635 228 1993 317 5 3,48 1256 253 34 2,84 * Turvesuon kuormitus laskettu käyttäen Pohjois-Pohjanmaan alueen kosteikollisten tuotantosoiden ominaiskuormituskeskiarvoja ( Pöyry Finland 217).

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 17 joen alaosan vuosipäästöt niiltä turvetuotantoalueilta, jotka eivät olleet tarkkailussa, laskettiin Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueiden päästötarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 217a) esitettyjen vesienkäsittelymenetelmittäin jaettujen ominaiskuormituslukujen avulla (Taulukko 4-2). Taulukko 4-2. Vuosikuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut vesienkäsittelymenetelmittäin (Pöyry Finland Oy 217a). Pintavalutuskentälliset suot vuosi kg/ha/a Brutto Netto Jakso kohteet COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d kpl g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d Talvi 88 37 114,4 7,4 31,3 4,5 26 Kevät 4 4 15 2,3 57 242 1,1 27 183 Kesä 134 8 482,8 16 86,5 8,7 71 Alkusyksy 43 52 167,3 6,7 27,1 2,6 18 Loppusyksy 61 46 194,5 1 28,3 4,8 18 366 134,3 5,9 27,2 3,1 21 Laskeutusaltaalliset suot Talvi 88 2 98,3 8,2 61,2 5,5 55 Kevät 4 2 224 2,4 94 732,6 47 638 Kesä 134 3 491,7 22 127,4 14 112 Alkusyksy 43 2 199,3 14 6, 1,9 35 Loppusyksy 61 3 37,8 39 211,5 31 195 vuosi kg/ha/a 366 186,3 1 67,1 6,3 59 Laskeutusallas talvi/pintavalutus kesä Talvi 88 2 98,3 8 61,2 5,5 55 Kevät 4 2 224 2,4 94 732,6 47 638 Kesä 134 8 482,8 16 86,5 8,7 71 Alkusyksy 43 52 167,3 6,7 27,1 2,6 18 Loppusyksy 61 3 37,8 39 211,5 31 195 vuosi kg/ha/a 366 184,3 9,3 6,1 5,5 53 Turvetuotantoalueiden vuosipäästöt (kg/a) on esitetty taulukossa 4-3. Vuositasolla joen alaosan turvetuotannon bruttopäästöt olivat yhteensä 26 867 kg/a CODMn, 546 kg/a fosforia, 12 118 kg/a typpeä ja 88 217 kg/a kiintoainetta. Nettopäästöt olivat 337 kg/a fosforia, 6 77 kg/a typpeä sekä 77 159 kg/a kiintoainetta. Bruttovuosipäästöt olivat yleisesti ottaen edellisvuotta jonkin verran pienempiä, mutta kokonaisfosforin osalta bruttovuosipäästöt olivat edellisvuoden 215 tasolla. Nettovuosipäästöt kasvoivat kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta hieman, mutta kokonaistypen osalta päästöt pienenivät selvästi. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Kuvassa 4-1 on esitetty joen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäajan bruttopäästöt, turvetuotannon kokonaispinta-alat ja Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden kesäajan keskivalumat vuosina 29 216. joen alaosan turvetuotannon, taajamien ja erillislaitosten kuormitusta vertaillaan Pöyry Finland Oy:n laatimassa joen alaosan yhteistarkkailuraportissa.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 18 Taulukko 4-3. joen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 216 (1.1.216-31.12.216). (Pöyry Finland Oy 217a) Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- poistunut pinta-ala tark- Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panossa nossa kunnossa tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Hanhineva Vapo Oy 59.171 E Itäsuo Vapo Oy 59.231 12 14 116 K 18 981 38 692 4 26 24 336 3 547 Keisarinsuo Vapo Oy 59.163 E Korentosuo Vapo Oy 59.153 189 189 K 27 724 29 1 2 3 18 12 595 2 259 Pehkeensuo Vapo Oy 59.221 143 1,2 25 17 K 21 246 25 838 3 737 7,5 371 2 654 Pelsonsuo (osa) Vapo Oy 59.172 E Tunturisuo Vapo Oy 59.163 65 65 K 13 125 165 1 349 18 14 143 798 16 911 Niskansuo Vapo Oy 59.253 35 5,8 41 E 4 417 6,1 253 1 639 2,4 148 1 428 Niskansuo Vapo Oy 59.261 25 4,2 29 K 12 857 3 478 2 69 21 19 2 114 Isosuo, Vaala Vapo Oy 59.267 58 58 K 6 318 17 31 1 288 11 143 973 Petäikönsuo Turveruukki Oy 59.174 82 82 E 15 289 23 854 5 55 1 513 4 824 Miehonsuo I Turveruukki Oy 59.144 63 4 12 K 25 33 3 96 8 681 15 524 7 918 Turvesuo Turveruukki Oy 59.144 88 3,9 92 E 14 892 34 83 5 572 22 51 4 968 Kapustasuo Turveruukki Oy 59.252 73 14 87 E 15 93 25 82 5 22 13 478 4 552 Kanasuo Turveruukki Oy 59.131 111 17 129 K 19 65 29 797 7 458 15 446 6 765 Haarasuo Turveruukki Oy 59.155 13 4 169 E 31 127 49 1 569 1 181 25 936 8 99 Miehonsuo II Turveruukki Oy 59.144 21 4,1 25 E 3 69 6,8 156 857 4, 83 79 Latvasuo Utajärvi Turveruukki Oy 59.232 95,6 96 K 2 683 23 77 5 793 6,2 284 4 864 Hautasuo (osa) Turveruukki Oy 59.142 22 1,6 24 E 4 4 6,6 246 1 584 3, 148 1 388 Syrjäsuo Utajärvi Turveruukki Oy 59.211 E Karppilansuo S.Kinnunen 59.232 E Ruostesuo A.Haataja 59.231 4 4 K 5 532 9, 349 2 649 3,7 212 2 376 Vesistöalue yhteensä 1 141 299 252 1 692 26 867 546 12 118 88 217 337 6 77 77 159 215 1 492 1 31 1 794 314 99 546 16 648 89 896 275 9 57 75 545 214 64 1 43 17 416 1 927 213 516 494 13 48 82 821 288 7 9 72 32 213 68 1 553 19 329 1 97 233 538 742 14 94 94 599 54 8 965 84 319 212 129 1 635 228 1 993 343 918 929 19 936 93 465 676 13 286 68 548 211 89 1 651 237 1 978 237 952 571 12 53 79 574 414 8 424 63 465 21 66 1 673 265 2 4 23 585 476 11 556 57 211 324 7 7 42 393

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 19 Kuva 4-1. joen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kesäajan päästöt ja turvetuotannon kokonaispinta-alat sekä Pohjois-Pohjanmaan tuotantoalueiden kesäajan keskivalumat vuosina 29-216.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 5. VESISTÖTARKKAILU 5.1 Vesistöalueen kuvaus joen alaosan vesistöalueen pinta-ala on 3 2 km2 ja järvisyys 3,2 % (Ekholm 1993). Alueen ylärajana on järven luusua ja alarajana Merikoski joen suulla. Koko joen vesistöalueen pinta-ala on 22 8 km2, josta tarkkailualueen osuus on noin 13 %. joen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. 2 Kuva 5-1. joen alaosan pintavesien ekologinen tila (lähde: joen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 21 215, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 29). joen vesistö on maamme toiseksi suurin vesivoiman tuottaja. joessa on nykyään seitsemän voimalaitosta: Merikoski, Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Lisäksi Utosjoen suulla on yksi pienehkö voimalaitos. Voimatalous vaikuttaa olennaisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyyn liittyvä vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalan kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimmät. Vuonna 23 valmistunut Merikosken kalatie mahdollistaa vaelluskalojen nousun jokeen Montan voimalaitospadolle asti ja kalataloudellisilla kunnostuksilla pyritään parantamaan joen soveltuvuutta lohikalojen lisääntymiselle. joen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunniteltiin kalatiet. joen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja se aloitettiin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina 29 211 ja saatiin valmiiksi vuonna 211.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 21 joen toinen keskeinen käyttömuoto on vedenhankinta. n kaupunki ja Kemira Oyj ottavat raakavetensä suurimmaksi osaksi joesta Merikosken yläpuolelta. Muita joen käyttömuotoja ovat mm. virkistyskäyttö, kalastus, matkailu ja vesiliikenne. Vesistöä alueella kuormittavat pääsääntöisesti yksi jätevedenpuhdistamo (Vaala), kalankasvatus ja turvetuotanto sekä alueen maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. joen ja järven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimus vuosille 21-213 allekirjoitettiin 21.9.29 ssa. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää haittoja, jotka aiheutuvat järven säännöstelystä ja Fortum Oyj:n omistamien vesivoimalaitosten käytöstä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Toteutettavat hankkeet tukevat mm. joen virkistyskäytön, kalatalouden ja matkailun kehittämistä. joen suurimmat sivujoet ovat Sanginjoki, Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki. Sanginjoen pääuoma on pituudeltaan noin 66 km ja joen alaosa on koskinen. Sanginjoen veden laatua heikentää ajoittain happaman maaperän ojituksista johtuvat happamuuspiikit ja joen tilaa pyrittiin parantamaan EUprojektissa Kaupunki ja vesi - Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus SaKu (www.oulu.fi/poves/eakr/saku/index.htm). Projekti saatiin päätökseen vuoden 211 lopussa. Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki sijaitsevat ns. Muhosmuodostuman alueella, jolle ovat tyypillisiä eroosiolaaksot vanhoine mutkaisine jokiuomineen. Muhosjoki on potentiaalista lohikalojen poikastuotanto- ja lisääntymisaluetta, joten joella aloitettiin lohikalojen elinympäristön parantamiseen tähtäävä kalataloudellinen kunnostus kesällä 27 (Laine 28). Muhosjoen kalataloudellinen kunnostus (n. 1 ha) saatiin päätökseen vuonna 28. Kutujoki on myös yksi potentiaalisimmista vaelluskalojen lisääntymisalueista joella, mutta joki kärsii toistuvista hyydeongelmista. Veden alijäähtymistä on pyritty estämään vuosina 26 ja 27 tehdyillä virtavesikunnostuksilla (Laine 28) ja Kainuun ympäristökeskuksen suorittamat joen kunnostustyöt päättyivät vuonna 28. Kutujoella ei ole tämän jälkeen tehty kalataloudellista kunnostusta. järven luusuassa Iso-Kauvansaaren alueella aloitettiin vuonna 29 virtavesialueen kalataloudellinen kunnostus, jota jatkettiin poikastuotantoalueiden, suojapaikkojen ja syvänteiden osalta vielä keväällä 21. Utosjoen kalataloudellinen kunnostus saatiin valmiiksi kesällä 213. Ekologisen tilan arvioinnissa joen pääuoman tila on arvioitu tyydyttäväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Pintavesityypiltään joki on erittäin suuri kangasmaiden joki ja se on nimetty voimakkaasti muutetuksi, koska se on lähes kokonaan allastettu sekä raskaasti rakennettu ja voimakkaasti säännöstelty. Näin ollen hyvää tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle (voimatalous). joen alaosan sivujoista Sanginjoen tila on arvioitu tyydyttäväksi, kun taas Muhosjoen ja Utosjoen ekologinen tila on 2. kaudella parantunut tyydyttävästä hyväksi. Sekä joen alaosan, keskiosan ja yläosan sekä Kutujoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. (Oiva ympäristö- ja paikkatietokanta 2.2.217) 5.2 Tarkkailun toteutus Vuonna 216 turvetuotantoalueiden vesistötarkkailu koostui tarkkailuohjelman mukaisesta vuosittain toistuvasta tarkkailusta. Tämän lisäksi vesistötarkkailua suoritettiin tilaajan erillisestä pyynnöstä kahdella Poikajoen (Poi3, Poi2) ja kahdella Tunturiojan (Tun1, Tun2) vesistöpisteellä Tunturisuon vesistövaikutusten selvittämiseksi. Nämä tulokset raportoidaan tämän raportin yhteydessä. Tarkkailuohjelman mukainen laaja alueellinen vesistötarkkailu on toteutettu viimeksi viime vuonna 215 ja toteutetaan seuraavan kerran vuonna 219.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 22 Vuosittaisella tarkkailulla pyritään saamaan tietoa turvetuotannon vaikutuksesta alapuolisen vesistön yleiseen tilaan. Vuosittain toistettavilla vesistötarkkailupisteillä tarkkaillaan joen suurimpien sivuhaarojen vedenlaatua. Alueellisella tarkkailulla seurataan päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden vaikutusta veden laatuun turvetuotantoalueiden lähialueella. Näytteenoton ja analysoinnin toteutti Ahma ympäristö Oy. Vuonna 216 näytteet otettiin ohjelman mukaisessa aikataulussa. Tarkkailuohjelman mukaan neljältä näytepisteeltä otetaan viisi näytettä, joista ensimmäinen talven alivirtaaman aikaan maaliskuun loppupuolella. Toinen näyte otetaan kevättulvan aikaan huhtitoukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa. Näytteistä analysoidaan seuraavat vedenlaadun muuttujat: Kiintoaine Kokonaisfosfori (kok. P) Kokonaistyppi (kok. N) Kemiallinen hapenkulutus (COD MN ) ph Fosfaattifosfori (PO 4 ) Ammoniumtyppi (NH 4 ) Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3 ) Happipitoisuus Sähköjohtavuus Rauta (Fe) Väri Sameus Klorofylli a-pitoisuus (heinä-syyskuussa) joen yhteistarkkailuun kuuluneiden havaintopisteiden Kutujokisuu (Kut2, OIVA-tietopalvelussa nimellä Kutujoki 15 Kut2) sekä Muhosjokisuu (Mu, OIVA-tietopalvelussa nimellä Muhosjoki alapää) tulokset on aikaisempina vuosina esitetty myös tässä joen alaosan turve yhteistarkkailuraportissa. Lisäksi aiempien vuosien yhteistarkkailuraportissa on esitetty vesistötarkkailutuloksia soveltuvilta ympäristöhallinnon tarkkailupisteiltä (Poikajoki alapää, Tunturisuon ap, Sanginjärvi). Miltään näiltä havaintopisteiltä ei ollut tallennettu vesistötuloksia Hertta-tietokantaan vuodelta 216. Tarkastettu Oiva-aineistopalvelun kautta 21.2.217. Lisäksi tähän raporttiin on otettu mukaan Miehon alueen (Turvesuo, Miehonsuo I ja II) alapuolinen vesistöpiste P4. Turvetuotantoalueiden vesistötarkkailun havaintopisteet ja muut raportissa käytetyt havaintopisteet sekä niiden koordinaatit on esitetty taulukossa 5-1. Havaintopisteet on esitetty myös kartalla liitteessä 1.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 23 Taulukko 5-1. Vesistötarkkailun havaintopisteet sekä pisteiden läheisyydessä sijaitsevat turvetuotantoalueet. Havaintopaikka Piste Koordinaatit (ETRS) Vesistöalue Turvetuotantoalue Vuosittainen tarkkailu Muhosjoki, Vilmikko Mu31 71727 458724 59.171 Pelsonsuo, Hanhineva, Petäikönsuo Utosjoki 83-tien silta Ut1 7182643 47458 59.221 Itäsuo Kutujoki, keskiosa Kut14 717118 49287 59.261 Niskansuo Sanginjoki, 83-tien silta Alueellinen tarkkailu Sa 72524 43812 59.141 Miehonsuo, Turvesuo Poikajoki yp. Poi2 717677 472839 59.163 Tunturisuon yp. Poikajoki Muhosperä Poi3 7178736 46878 59.163 Tunturisuon ap. Tunturioja yp. Tun2 7175179 47427 59.163 Tunturisuon yp. Tunturioja ap. Tun1 7175688 47372 59.163 Tunturisuon ap. Miehonsuon tarkkailu Miehonoja, P4 P4 721674-3443724 (YKJ) 59.144 Turvesuo, Miehonsuo I ja II 5.3 Tarkkailun tulokset joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden, alueellisten tarkkailupisteiden, joen yhteistarkkailupisteiden sekä ympäristöhallinnon näytepisteiden veden laatu keskiarvona vuonna 216 on esitetty taulukossa 5-2 ja kokonaisuudessaan liitteessä 3. Vesistökohtaiset huomionarvoiset tulokset käydään läpi alla. Ahma ympäristö Oy:n ja ympäristöhallinnon aikaisempina vuosina ottamien näytteiden ravinnepitoisuudet ovat vertailukelpoisia. Kiintoaineen analysoinnissa sen sijaan on käytetty eri suodatinta, joten tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edeltävien vuosien ympäristöhallinnon näytetulosten kanssa.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 24 Taulukko 5-2. joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden Mu31, Ut1, Kut14, Sa, (n=5) ja alueellisten tarkkailupisteiden Tun1, Tun2, Poi2, Poi3, (n=9) keskimääräinen veden laatu vuonna 216. Klorofylli-a Hapen kyll. % ph Sähkön -joht. ms/m Kiintoaine mg/l Väri Kok-N NH 4-N NO 2,3-N Kok-P PO 4-P COD MN mg/l Fe Kutujoki Kut14 6,5 79 6,4 2,2 4 182 558 21 4 25 4 19 1358 Utosjoki Ut1 3,9 78 6,1 2,6 8 38 73 27 4 43 16 3 3186 Poikajoki Poi2 4,1 69 6,6 6,6 18 248 984 126 138 117 92 24 575 Poi3 4,4 75 6,7 7,2 15 234 1149 182 23 125 92 24 5343 Muhosjoki Mu31 5,7 82 6,9 6,7 29 165 114 151 316 87 63 21 6294 Sanginjoki Sa 4,3 82 5,9 3,5 7 436 118 32 113 58 26 44 4112 Tunturioja Tun1 6, 79 6,8 8,4 17 168 1167 276 223 154 121 19 5397 Tun2 5,9 82 7, 9,1 16 119 1111 293 253 166 138 13 446 Kutujoki, Kutujoessa vedenlaatua tarkkailtiin yläjuoksun vuosittaisen tarkkailun pisteellä (Kut14). Kutujoen ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin selvästi matalampia kuin muissa vuonna 216 tarkkailussa mukana olleissa vesistötarkkailupisteissä. Tarkkailukauden keskimääräisten tulosten perusteella Kutujoen vesi luokitellaan kokonaistyppipitoisuuden (ka 558 ) osalta lievästi reheväksi ja kokonaisfosforin (ka 25 ) osalta reheväksi. Epäorgaanisista ravinteista nitraatti- ja nitriittitypen summa oli varsin korkea Kutujoessa maalis- ja huhtikuussa (8-11 ). Heinä-syyskuun näytekerroilla nitraatti- ja nitriittitypen summa oli keskimäärin enää 3,4. Fosfaattifosforin osuus jokiveden kokonaisfosforista vuonna 216 oli 16 % ja eniten fosfaattia havaittiin maaliskuussa, jolloin perustuotanto ei ole vilkastunut. Klorfyllia-a:n pitoisuus Kutujoessa heinä-syyskuussa (6,4-6,6) oli sisävesille hyvällä tasolla. Veden väriarvojen (ka 182 mgpt/l) ja kemiallisen hapenkulutuksen (ka 18,7 mg/l) perusteella Kutujoen vesi luokitella tummaksi ja keskihumuksiseksi. Kiintoainetta Kutujoessa havaittiin melko niukasti (1-5 mg/l ka 3,6 mg/l) tarkkailukauden ajan ja myös sähkönjohtavuus oli sisävesille tyypillisen alhainen (ka 2,2 ms/m). Maaliskuussa Kutujoen veden happitilanne oli välttävä, huhtikuussa tyydyttävä ja heinä-syyskuussa erinomainen. Vesi oli koko tarkkailukauden hapanta (ph 6,5-6,71). Sanginjoki Sanginjoessa Sanginjärven alapuolella veden laatua tarkkailtiin joen alaosassa jokisuun tarkkailupisteellä (Sa). Sanginjoen vesi oli jokisuussa tarkkailukauden keskiarvoina tarkasteltuna väriltään hyvin tummaa (ka 436 mgpt/l), runsashumuksista (ka COD MN 44 mg/l), hapanta (ka ph 5,9), sisälsi runsaasti rautaa (4112 ) ja kokonaistyppipitoisuuden perusteella oli erittäin rehevää ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella rehevää. Klorofylli-a:n keskimääräinen pitoisuus heinäsyyskuussa (ka 4,3 ) ilmensi tyydyttävää ekologista tilaa. Ravinnepitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia tarkkailuajankohtien väleillä.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 25 Veden happitilanne oli keskimäärin tarkkailukaudella Sanginjoessa hyvä (82 %) ja kiintoainepitoisuus muihin joen alaosan tarkkailtaviin pintavesiin verrattuna alhainen (ka 6,8 mg/l). Utosjoki Utosjoen vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 216 joen suulla pisteeltä Utosjoki 83-tien silta (Ut1). Sähkönjohtavuudet olivat läpi tarkkailukauden Utosjoessa luonnonvesille tyypillistä matalaa tasoa (1,9-4,5 ms/m). Utosjoen happipitoisuus oli tarkkailukaudella keskimäärin tyydyttävällä tasolla (O 2 kyll % ka 77 %). Maaliskuussa happipitoisuus oli alimmillaan, jolloin hapen kyllästysprosentti oli vain 66. Keskimääräisen kokonaistyppi- ja kokonaisfosforitoisuuden perusteella Utosjoen vesi oli tarkkailukaudella rehevää ja klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella lievästi rehevää. Epäorgaanisista ravinteista nitraatti- ja nitriittitypen summa oli maaliskuun tarkkailukerralla korkeimmillaan (92 ), kuin myös ammoniumtypen (74 ) ja fosfaattifosforin (25 ). Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien keskimääräinen osuus kokonaisravinteista oli fosforin osalta 37 % ja typen osalta 9 %. Utosjoen vesi oli tarkkailukauden aikana myös väriltään tummaa, runsashumuksista ja sisälsi runsaasti rautaa. Kiintoainesta Utosjoenvedessä oli keskimäärin tarkkailukaudella 7,6 mg/l ja korkein arvo 9,6 mg/l mitattiin elokuun lopussa. Veden ph oli läpi tarkkailukauden selvästi happaman puolella ja koko kauden keskimääräinen ph oli 6,1. Muhosjoki Muhosjoen vesistötarkkailu toteutettiin Vilmikon kohdalla sijaitsevalta näytepisteeltä Mu31. Tarkkailutulosten perusteella Vilmikon tarkkailupaikalla havaittiin vuoden 216 vesistötarkkailupisteistä korkein keskimääräinen kiintoainepitoisuus (29 mg/l), rautapitoisuus (6294 ), nitraatti- ja nitriittitypen summa (316 ) mutta myös korkein hapen kyllästysprosentti (82 %). Kiintoaineen määrä vedessä Vilmikon tarkkailupisteellä oli koholla kaikkina tarkkailuajankohtina (9,6-68 mg/l). Huomattavan korkeat kiintoainepitoisuudet mitattiin huhtikuussa (32 mg/l), heinäkuussa (25 mg/l ja elokuussa (68 mg/l). Elokuun korkea kiintoainepitoisuus näkyi myös humukseen tyypillisesti sitoutuneen raudan erittäin korkeana pitoisuutena (96 ) ja korkeana kemiallisen hapenkulutuksen arvona (COD Mn 28 mg/l) elokuun tarkkailukierroksella. Myös kokonaisfosforin (13 ) ja fosfaattifosforin (1 ) korkeimmat pitoisuudet mitattiin elokuun näytekerralla. Muhosjoen Vilmikon näytepaikan vesi oli keskimääräisen kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuuden perusteella rehevää. Heinä-syyskuussa määritetty klorofylli-a:n keskimääräinen pitoisuus ilmensi lievästi rehevää tilaa. Happiongelmia ei Muhosjoessa tarkkailukaudella havaittu ja hapen kyllästysprosentti oli keskimäärin hyvällä tasolla. Veden ph oli maaliskuusta elokuulle lievästi happaman puolella (ph 6,7-6,96) ja syyskuussa hieman emäksistä (ph 7,28). Poikajoki Muhosjokeen laskevassa Poikajoessa vesistöä tarkkailtiin kahdelta pisteeltä (Poi2, Poi3) yhdeksänä näytteenottokertana tammikuun ja syyskuun välisenä aikana. Poikajoenvesi oli kokonaisuudessaan vuoden 216 tarkkailutulosten perusteella joen alaosan valuma-alueelle tyypillisesti väriltään varsin tummaa ja runsashumuksista. Myös rautapitoisuus sekä kiintoainepitoisuus olivat korkeat. Vedessä olevan kiintoaineen määrä vaihteli suuresti eri näytteenottokerroilla virtavesille tyypilliseen tapaan. Huomattavan korkeat kiintoaineen määrät mitattiin elokuun tarkkailukerralla molemmilla Poikajoen tarkkailupisteellä (Poi2 = 47 mg/l, Poi3 = 54 mg/l). Alhaisimmillaan kiintoaineen määrä poikajoessa oli tammikuussa (ka 9,1 mg/l). Molemmilla Poikajoen tarkkailupisteellä vesi sisälsi runsaasti fosforia ja typpeä. Ravinnepitoisuudet viittasivat kokonaistypen osalta rehevään vedenlaatuun ja kokonaisfosforin pitoisuus erittäin rehevään vedenlaatuun. Myös epäorgaanisten

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 26 ravinteiden pitoisuudet olivat poikajoen vesistöpisteillä korkeat. Nitraatti- ja nitriittitypen summan keskiarvo kaikilla Poikajoen pisteillä koko tarkkailukaudella oli 171, ammoniumtyppipitoisuuden keskiarvo oli 154 ja fosfaattifosforin keskimääräinen pitoisuus oli 121. Veden happipitoisuus oli keskimäärin Muhosperän tarkkailupisteellä (Poi3) tyydyttävä ja Poikajoen yläpuolisella tarkkailupisteellä (Poi2) välttävä. Alhaisin happipitoisuus mitattiin Poikajoen yläpuolisella pisteellä (Poi2) tammikuussa, jolloin hapen kyllästysprosentti oli vain 33. Maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana happipitoisuus kuitenkin parantui pisteellä Poi2, jolloin kyllästysprosentti oli jatkuvasti yli 7. Tunturioja Muhosjoen valuma-alueella sijaitsevasta Tunturiojasta otettiin kahdelta näytepisteeltä (Tunturi yp ja ap) vesinäytteet yhdeksän kertaa tammikuun ja syyskuun välisenä aikana. Tunturioja laskee Poikajokeen ja edelleen poikajoesta vedet virtaavat Muhosjokeen. Tunturiojan Veden ph-arvot olivat molemmilla näytepisteillä keskimäärin hieman happaman puolella (ph ka 6,9). Tunturiojan tarkkailukauden keskimääräiset kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat tarkkailluista vesistöistä korkeimmat, mutta merkillepantavaa on kuitenkin se, että fosforipitoisuus oli Tunturisuon alapuolella (Tun1) pienempi kuin yläpuolella (Tun2). Kokonaistyppeä oli tunturiojassa keskimäärin 1139 ja kokonaisfosforia 16. Myös ammoniumtypen ja fosfaattifosforin keskimääräiset pitoisuudet olivat tarkkailluista vesistöistä korkeimmat. Ravinnepitoisuuksista kokonaistyppi viittaa rehevään vedenlaatuun ja kokonaisfosfori erittäin rehevään vedenlaatuun. Klorofylli-a:n keskimääräiset pitoisuudet viittasivat lievään rehevyyteen edellisvuoden tavoin. Vesi oli Tunturiojassa valuma-alueelle tyypillisesti väriltään tummaa mutta keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus (COD Mn 16,2 mg/l) ilmensi vain keskihumuksista vedenlaatua. Happipitoisuudet olivat keskimäärin hyvällä tasolla molemmilla Tunturiojan pisteillä. Happitilanne oli heikoimmillaan Tunturiojan ylemmällä pisteellä (Tun2) elokuussa ollen silloin tyydyttävällä tasolla (67 %). Sähkönjohtavuudet olivat viime vuoden tapaan Tunturiojassa pääosin hieman koholla verrattuna muihin tarkkailupisteisiin, mutta olivat edelleen keskimäärin pintavesien yleistä tasoa. Myös kiintoainetta esiintyi keskimäärin muita tarkkailupisteitä jonkin verran enemmän. Miehonoja Miehonsoiden ja turvesuon alapuolisen Miehonojan vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 216 Miehonojan pisteellä P4. Miehonojaan ohjataan Miehonsoiden ja Turvesuon kuivatusvedet sekä tuhkanläjitysalueen vedet. Ojaan tulee myös metsäojitusalueen vesiä. Pöyryn toteuttaman Miehonojan vesistötarkkailun tulokset vuodelta 216 on koottu taulukkoon 6-2. Vuonna 216 Miehonojan pisteen P4 vesistötarkkailu toteutettiin 15 kertaa tammikuun ja joulukuun välisenä aikana. Keskimääräisen kemiallisen hapenkulutuksen (ka COD Mn 39), kiintoaineen (ka 9,7 mg/l) ja rautapitoisuuden (ka 5653 ) perusteella ojavesi oli runsashumuksista ja sisälsi humusvesille tyypillisesti runsaasti rautaa. Veden ph oli ajoittain suhteellisen hapanta ja keskimäärin ph-arvo oli 5,9. Sähkönjohtavuus (ka 7,6 ms/m) oli pintavesille ominainen. Keskimääräinen kokonaistyppi- ja fosforipitoisuus ilmensivät reheville vesille tyypillistä tasoa.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 27 5.4 Veden laadun kehitys Vuosien 1995-216 veden laadun kehitystä joen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisilla vesistötarkkailupisteillä on havainnollistettu kuvissa 5-2 ja 5-3 tarkkailupisteiden analyysitulosten vuosikeskiarvojen avulla. Kuva 5-2. Veden happitilanne, ph ja ravinnepitoisuudet vuosikeskiarvoina 1995 216.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 28 Kuva 5-3. Veden väriarvo, sähkönjohtavuus, kiintoainepitoisuus sekä happea kuluttavan aineksen määrä (CODMn) vuosikeskiarvoina 1995 216. Vedenlaatu oli vuonna 216 pääosin hyvin aiempien vuosien kaltaista. Kaikilla pisteillä keskimääräinen happitilanne oli hieman edellisvuotta alhaisempi. Happitilanteessa on edelleen nähtävillä hienoinen laskeva trendi kaikilla neljällä tarkkailupisteellä, kun tarkastellaan tarkkailujaksoa 1995-215. Vuosien väliset erot ovat kuitenkin olleet kohtalaisen suuria 2- luvulla. Sanginjoen ja Muhosjoen vesi on sisältänyt runsaimmin ravinteita ja Kutujoki vähiten tarkkailujaksolla 1995-215. Ravinnepitoisuuksissa ei ollut havaittavissa selviä kehityssuuntia tarkkailuvuosien aikana. Vuonna 216 tarkkailupisteiden keskimääräiset typpipitoisuudet olivat Utosjokea lukuun ottamatta hieman korkeampia kuin viime vuonna. Kokonaisfosforipitoisuuksissa esiintyi hieman enemmän vaihtelua pisteiden välillä. Sanginjoessa ja Muhosjoessa kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 216 edellisvuotta hieman korkeampi. Kutujoessa ja Utosjoeassa kokonaisfosforipitoisuus oli käytännössä samalla tasolla kuin edellisvuonna. Kutujoessa keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli hieman tarkkailuvuosien keskimääräistä tasoa korkeampi vuosina 29 ja 211, mutta vuonna 212 216 keskimääräinen pitoisuus laski. Sanginjoen fosforipitoisuudet ovat olleet suhteellisen tasaisia lukuun ottamatta vuoden 1999 pitoisuusnousua. Muhosjoen fosforipitoisuus on jokivedelle tyypillisesti vaihdellut jonkin verran vuosien välillä, mutta pääosin pitoisuudet ovat olleet rehevällä tasolla. Vuoden 216 kokonaisfosforipitoisuus Muhosjoessa (87 ) oli pitkänajan keskiarvon (1995-216 ka 68 ) yläpuolella. Utosjoen veden kokonaisfosforipitoisuus pysyi vuonna 216 pisteelle tyypillisellä tasolla. Muhosjoen vesi on ollut tarkkailujaksolla pääosin emäksisintä ja sisältänyt runsaasti kiintoainetta. Vuoden 216 tuloksissa kiintoaineen määrä Muhosjoessa kohosi edeltävästä vuodesta kun taas ph

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 29 pysyi samalla lievästi happamalla tasolla. Sanginjoessa vesi on ollut tarkkailujaksolla vesistöistä happaminta, väriltään tumminta ja humupitoisinta. Väriarvo ja kemiallisen hapenkulutuksen ilmentämä humuspitoisuus olivat vuonna 216 nousseet entisestään vuodesta 215. Sähkönjohtavuudet olivat kaikilla tarkkailuvesistöillä vuosien 1995-216 keskiarvon alapuolella ja pintavesille yleisellä tasolla. Sanginjoessa veden ph-arvo, väriluku ja kemiallinen hapenkulutus ovat vaihdelleet enemmän kuin muilla pisteillä. Liitteessä 4 on esitetty taulukoituna keskimääräinen veden laatu joen alaosan alueen vuosittaisilta vesistötarkkailupisteiltä ja joen yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteiltä sekä Sanginjärven tarkkailupisteeltä vuosilta 1995 216. 6. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET VESISTÖSSÄ 6.1 Vedenlaatutulosten vertailu Vuoden 216 laajassa päästötarkkailussa mukana olleiden soiden tarkkailutuloksia verrataan samoihin aikoihin ala- ja yläpuolisilla vesistötarkkailupisteillä otettuihin vesistötarkkailutuloksiin. Laajassa päästötarkkailussa vuonna 216 mukana olivat Tunturisuo, Latvasuon pintavalutuskentät 1 ja 2, Itäsuo, Pehkeensuo ja Miehensuo. Laajan tarkkailun soilta lähteneen veden sekä läheisten vesistötarkkailupisteiden keskimääräinen vedenlaatu heinä-syyskuussa 216 on esitetty taulukossa 6-1. Huomionarvoiset tarkkailutulokset sekä havaitut kuormitusvaikutukset käsitellään alla.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 3 Taulukko 6-1. Keskimääräinen veden laatu joen alaosan tarkkailusoilla kesäaikana 216 sekä turvetuotantoalueiden läheisillä tarkkailupisteillä heinä-syyskuussa. Muhosjoki ph Kiintoaine COD MN Kok-N NH 4 -N NO 2,3 -N Kok-P PO 4 -P Fe n mg/l mg/l Vilmikko Mu31 6,9 35 24 1133 98 313 92 72 713 3 Poikajoki yp, Poi2 6,6 28 35 193 59 13 116 83 697 3 Tunturioja yp, Tun2 6,9 3 19 132 21 29 227 183 663 3 Tunturisuo 5,2 19 12 1287 676 26 14 127 728 8 Tunturioja ap, Tun1 6,8 31 26 14 24 267 243 188 7383 3 Poikajoki ap, Poi3 6,7 27 33 12 19 183 164 123 6323 3 Utosjoki Latvasuo pvk1 5,3 6 45 87 1 2 25 3 152 1 Latvasuo pvk2 5,8 2 23 47 5 2 18 3 61 1 Itäsuo 6,6 6 31 118 78 66 59 3 2475 4 Pehkeensuo 6,5 3 24 896 27 78 23 1 235 4 Utosjoki, Ut1 6,1 8 32 68 11 18 42 14 341 3 Sanginjoki Miehonsuo 6, 14 4 122 283 79 41 18 6 4 Miehonoja P4 6,1 17 52 1167 78 21 91 58 68 3 Sanginjoki Sa 5,8 8 5 13 11 96 6 25 4473 3 Muhosjoki Tunturisuon kuivatusvedet laskevat Poikajoen kautta Muhosjokeen. Tunturiojassa suon vesienjohtamisreitin ylä- ja alapuolella sijaitsee Tunturisuota lähimmät vesistötarkkailupisteet. Tunturisuolta lähtevä vesi oli kesäkauden 216 keskimääräisten tarkkailutulosten perusteella selvästi happamampaa kuin Tunturiojassa tai muilla Muhosjoen valuma-alueen vesistötarkkailupisteillä, ja se todennäköisesti johtuu Tunturisuolla vesienkäsittelymenetelmänä käytetystä kemikaloinnista. Tunturisuolta johdetun veden humuspitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus ja kiintoainepitoisuus olivat alhaisempia kuin Tunturiojassa suon ylä- ja alapuolella. Myös kokonaistyppi-, kokonaisfosfori-, nitraatti ja nitriittitypen summa sekä fosfaattifosforipitoisuudet olivat suuremmat Tunturiojan kummallakin tarkkailupisteellä kuin Tunturisuolta lähtevässä vedessä. Tunturisuolta johdetun veden keskimääräinen rautapitoisuus (ka 728 ) oli korkea mutta Muhosjoen muiden tarkkailupisteiden kesäkauden keskimääräisten tulosten perusteella rautapitoisuus on tyypillinen suovaltaisten valuma-alueiden pintavesille. Tunturiojan alapuolisella tarkkailupisteellä Poikajoessa vedenlaatu oli keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella parempi kuin Tunturiojassa. Kesäkauden 216 tarkkailutulosten perusteella Tunturisuon vesistövaikutukset Tunturiojaan tai alapuoliseen Poikajokeen jäävät hyvin pieniksi. Utosjoki Utosjokeen laskevat vuoden 216 laajan tarkkailun soista Latvasuo, Pehkeensuo ja Itäsuo. Latvasuolta otettiin laajat näytteet kertaalleen vuonna 216 sekä pintavalutuskentältä 1 ja 2 lähteneestä vedestä. Kokonaisravinne-, rauta- ja kiintoainepitoisuudet sekä kemiallinen hapenkulutus ja kiintoaineen määrä olivat Latvasuon pintavalutuskentältä kaksi lähtevässä vedessä selvästi pienempiä kuin Utosjoen tarkkailupisteellä Ut1. Latvasuon pintavalutuskenttä yhdeltä lähtevä veden kokonaistyppipitoisuus oli lähes kaksinkertainen pintavalutuskenttään kaksi

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 31 verrattuna mutta vain hieman korkeampi kuin Utosjoen tarkkailupisteillä. Muiden kuormitteiden osalta pintavalutuskenttä kahden pitoisuudet olivat hyvin lähellä Utosjoen keskimääräisiä arvoja. Latvasuolta lähtevä vesi oli keskimäärin hieman Utosjoen vettä happamempaa. Suoria kuormitusvaikutuksia Utosjoen vedenlaatuun ei tulosten perusteella Latvasuolla ole havaittavissa. Pehkeensuolta kesäkaudella lähtevän veden ammoniumtyppipitoisuutta (27 ) sekä nitraatti- ja nitriittitypen summa (78 ) voidaan pitää pintavesille korkeana, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellisina turvetuotannon kuivatusvesille. Arvot olivat huomattavasti korkeammat kuin Utosjoen tarkkailupisteellä tai Latvasuolta ja Itäsuolta lähtevässä vedessä keskimäärin. Myös kokonaistyppipitoisuus Pehkeensuon vedessä oli keskimäärin 216 suurempi kuin Utosjoessa. Kokonaisfosforipitoisuus, rautapitoisuus kiintoaineen määrä ja fosforipitoisuus olivat puolestaan selvästi pienemmät Pehkeensuon kuivatusvesissä kuin Utosjoessa. Pehkeensuolta Utosjokeen päätyy varsinkin typpikuormitusta mutta sen vaikutusta Utosjoen veden laatuun voidaan tulosten perusteella pitää vähäisenä. Itäsuolta lähtevän veden keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli Utosjoen valuma-alueen tarkkailusoista korkein (118 ). Pehkeensuon tavoin myös Itäsuolta kesäaikaan johdettavan veden ammoniumtypen pitoisuus sekä nitraatti- ja nitriittitypen summa olivat korkeammat kuin Utosjoen tarkkailupisteellä keskimäärin. Myös Itäsuon kuivatusvesillä on tulosten perusteella mahdollisesti hyvin vähäisessä määrin kuormitusvaikutuksia Utosjokeen, mutta kokonaisvaikutus Utosjoen vedenlaatuun on hyvin pieni. Sanginjoki Vuoden 216 tarkkailusoista Miehonsuon valumavedet laskevat Sanginjokeen. Miehonsuon vesistövaikutuksia tarkkaillaan alapuolisella Miehonojan (P4) tarkkailupisteellä sekä alapuolisessa Sanginjoessa (Sa). Taulukoon 6-2 on koottu Miehonojan (P4) tarkkailutulokset koko vuodelta 216. Tarkkailutulosten perusteella kesäaikaan Miehonsuolta lähtevien kuivatusvesien ravinnepitoisuudet olivat kokonaisfosforin, fosfaattifosforin ja raudan osalta alhaisempia ja kokonaistypen, ammoniumtypen ja nitraatti- ja nitriittitypen summan osalta keskimäärin korkeampia kuin alapuolisessa Miehonojassa. Ammoniumtypen (283 ) osalta Miehonsuolta lähtevän veden keskimääräistä pitoisuutta voidaan pitää korkeana. Muiden kuormitteiden osalta Miehonsuolta lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet ovat samalla tai alhaisemmalla tasolla kuin Miehonojassa. Miehonsuolta tuleva ammoniumtypen kuormitus todennäköisesti osaltaan nostaa Miehonojan keskimääristä pitoisuutta (78 ). Sanginjoen vedenlaadussa suoraa kuormitusvaikutusta ei enää ole Miehonsuolta havaittavissa minkään kuormitteen osalta.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 32 Taulukko 6-2. Miehonojan pisteen P4 vuoden 216 tarkkailutulokset kokonaisuudessaan Pöyryn vuosikuormitustarkkailusta 216. pvm ph S-Joht. COD Mn Kiintoaine Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N NO2+3-N Fe Miehonoja ms/m mg/l mg/l 12.1.216 6,1 11,4 38 11 93 73 15 64 69 96 9.2.216 6,2 9,9 24 12 84 71 15 87 16 12 29.3.216 6,2 5,9 13 8,5 5 34 13 51 22 46 5.4.216 5,5 5,1 36 5,3 39 16 13 36 74 32 14.4.216 5,4 3,9 4 9,1 45 14 12 34 5 33 18.4.216 5,6 4,3 39 4,7 36 14 11 26 37 36 28.4.216 5,6 4,1 4 3,1 37 13 1 19 35 31 18.5.216 5,3 5,7 46 3,3 4 18 11 11 43 33 16.6.216 6 9 45 13 45 19 11 2 2 45 14.7.216 6,1 5,7 57 25 12 77 13 83 15 83 11.8.216 6,1 7,5 58 16 93 61 11 62 15 7 22.9.216 6,2 9,4 42 9,4 61 37 11 9 33 51 4.1.216 6,3 7,5 42 8,7 68 44 12 13 13 44 15.11.216 6,3 13,9 29 12 75 62 12 41 85 82 19.12.216 6,3 1,7 29 3,8 44 35 99 27 13 46 6.2 Laskennallinen arvio pitoisuusvaikutuksista Turvetuotantoalueiden päästöjen vaikutuksia vesistössä on arvioitu teoreettisesti Kutujoen (F = 54 km2), Muhosjoen (F = 537 km2), Utosjoen (F = 626 km2) ja Sanginjoen (F= 4 km2) suulla sekä joen suulla (Merikoski, F = 21841 km2). Pitoisuuslisäysarvio tehtiin siirtämällä turvetuotantoalueiden päästöt sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistössä tapahtuvia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia muuntumisprosesseja. Pitoisuuslisäykset laskettiin vuodelle 216 turvetuotantoalueiden vuosipäästöillä ja kesäaikaisilla päästöillä käyttämällä virtaamana vuoden 216 keskimääräisiä virtaamia. Virtaamat saatiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä. Arvio joen alaosan turvetuotantoalueiden päästöjen aiheuttamista pitoisuuslisäyksistä vesistössä on taulukossa 6-3. Taulukkoon 6-4 on laskettu turvetuotantoalueiden päästöistä aiheutuneiden pitoisuuslisäysten prosenttiosuudet sivujokien suualueiden mitatuista pitoisuuksista. Laskentaan käytettiin taulukossa 6-3 esitettyjä turvetuotannon päästöjen laskennallisia pitoisuuslisäyksiä ja niitä verrattiin liitteen 3 vesistötarkkailupisteiden kesän ja koko vuoden keskimääräisiin pitoisuuksiin. Vuonna 216 turvetuotannon päästöjen suurimmat vaikutukset olivat havaittavissa sivujoissa. joen suualueella laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat vähäisiä. Typpipitoisuudet nousivat turvetuotantoalueiden päästöjen vaikutuksesta eniten Utosjoessa kesällä (Kok. N 2 ) ja koko vuotta tarkastellen (Kok. N 17 ). Kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuuslisäykset olivat alhaisia. Verrattuna sivujokien suualueiden vuosittaisiin ja kesäaikaisiin ravinnetasoihin (Kok.P, Kok.N), turvetuotantoalueiden pitoisuuslisäyksien netto-osuudet vaihtelivat välillä,2 1,6 %.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 33 Taulukko 6-3. Arvio turvetuotantoalueiden päästöjen aiheuttamista pitoisuuslisäyksistä joen vesistöalueen alaosalla Kutujoen, Muhosjoen, Utosjoen ja Sanginjoen suulla sekä joessa (Merikoski) v. 216 vuositasolla ja kesällä keskimäärin. Brutto Netto Pitoisuuslisäys Virtaama Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine m 3 /s mg/l mg/l Kutujoki Vuosi 4,5,3 7,8,5,2 4,4,4 Kesä 4,6,2 6,3,4,1 2,9,3 Muhosjoki Vuosi 5,7,9 7,6,1,8 4,5,9 Kesä 8,4 1,1 8,1,12 1, 5,5,11 Utosjoki Vuosi 4,3,6 17,1,3 7,4,8 Kesä 3,1,8 2,13,5 11,11 Sanginjoki Vuosi 5,3,2 6,4,4,1 3,6,5 Kesä 5,2,2 4,4,5,1 2,5,4 njoki Vuosi 277,1 1,4,1,1 1,3,1 Kesä 165,1 2,3,2,1 1,3,2 Taulukko 6-4. Arvio turvetuotantoalueiden päästöjen aiheuttamista pitoisuuslisäyksien %- osuuksista Kutujoen, Muhosjoen, Utosjoen, Sanginjoen vedenlaadussa v. 216 vuositasolla ja kesällä keskimäärin. Brutto Netto Pitoisuuslisäys Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine % % % % % % Kutujoki keskiosa, Kut14 Vuosi 1,2 1,4 1,2,7,8 1, Kesä 1, 1,4 1,3,4,6 1, Muhosjoki Vilmikko (Mu31)* Vuosi 1,1,7,3,9,4,3 Kesä 1,2,7,3 1,1,5,3 Utosjokisuu, Ut1 Vuosi 1,5 2,3 1,4,6 1, 1,1 Kesä 1,9 2,9 1,6 1,1 1,6 1,4 Sanginjokisuu,Sa Vuosi,4,6,6,2,4,8 Kesä,3,4,6,2,2,5 *) Muhosjokisuuta (Mu) ei tarkkailla, käytetty Vilmikon vedenlaatutietoja.

joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 216 VIITTEET Ekholm, M. (1993). Suomen vesistöalueet. Ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Laine, (28). Palaako lohi jokeen? Loppuraportti - ja Lososinkajoilla tehdyistä selvityksistä 26 27. Suomen ympäristö 5/28. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus..142 s. + liitteet. Pöyry Finland Oy (217). Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 216. Pöyry Finland Oy (213). joen alaosan vesistöalueen turvetuotannon tarkkailu, Päästö- ja vesistötarkkailuohjelma v. 214 22. 18 s. Pöyry Finland Oy (214). joen kalataloustarkkailuohjelma v. 215-22. Ympäristöministeriö (215). Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/215. Pusa, O., Ojala, S. & Nurkkala, A. 216. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Turvetuotanto S. Kinnunen Ky, A.Haataja Ky, Timoni Oy. joen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuraportti vuodelta 215. Ahma ympäristö Oy. 4 s + liitteet. 34

Liite 1.