FORTUM POWER AND HEAT OY, VAALAN KUNTA, PETÄJÄKOSKEN KALA, OULUJOEN LOHI JA MONTAN LOHI

Transkriptio

1 OULUJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILU X FORTUM POWER AND HEAT OY, VAALAN KUNTA, PETÄJÄKOSKEN KALA, OULUJOEN LOHI JA MONTAN LOHI Oulujoen alaosan yhteistarkkailu Vesistötarkkailu 216

2

3 1 Fortum Power and Heat Oy, Vaalan kunta, Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi ja Montan Lohi Oulujoen alaosan yhteistarkkailu Vesistötarkkailu 216 Sisältö 1 JOHDANTO TARKKAILUALUEEN KUVAUS SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Ilman lämpötila ja sadanta Jokivirtaamat YHTEENVETO KUORMITUKSESTA Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo Kalankasvatuslaitokset Kaatopaikat Turvetuotanto Muu kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella VESISTÖTARKKAILU Vesistötarkkailun toteutus Vesistötarkkailun tulokset vuonna 216 ja vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu Putaalanjoki Utos-, Muhos- ja Sanginjoen vedenlaatu Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa Leväseurannan tulokset Uimarantojen hygieenisen laadun seuranta YHTEENVETO VIITTEET... 2 Liitteet Liite 1 Oulujoen alaosan vesistö: kuormittajat ja havaintopaikat, kartta Liite 2 Tarkemmat kartat: Jylhämä, Putaalanjoki ja Montta Liite 3 Vedenlaatu vuonna 216 Liite 4 Vedenlaadun kehitys 2-luvulla Kartta-aineistot sisältävät Maanmittauslaitoksen taustakartta-aineistoa 1/215

4 2 Pöyry Finland Oy Susanna Ylitervo, FM (tekijä) Virpi Ervasti, Ins.(AMK) (tekijä) Eeva-Leena Anttila, FM (tarkistus ja hyväksyntä) Yhteystiedot Elektroniikkatie Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 1 1 JOHDANTO Oulujoen alaosan voimassaoleva yhteistarkkailun ohjelma kattaa vuodet (Ahma ympäristö Oy 214a). Päivitetty ohjelma on hyväksytty (POPELY- 1152/214) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta. Uuteen ohjelmaan on siirrytty keväällä 214. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuvelvollisia ovat Fortum Power and Heat Oy Utasen voimalaitoksen osalta, Vaalan kunta (jätevedenpuhdistamo) sekä kolme kalankasvatuslaitosta: Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi sekä Montan Lohi Oy. Vuodesta 214 lähtien Oulujoen alaosan vesistötarkkailua on hoitanut Pöyry Finland Oy, kuitenkin niin, että vuoden 214 näytteet otettiin vielä Ahma ympäristö Oy:n toimesta. Pöyry Finland Oy:n toimeksiantoon kuuluu Oulujoen alaosan vesistötarkkailuosio. Fortum Power and Heat Oy:n Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Utasen voimalaitoksen rakentamisesta antamaan päätökseen. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi Oulujoen vettä vähintään,5 m 3 /s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjoessa joka toinen vuosi. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailu toteutetaan nykyisin Kainuun taajamien kuormitustarkkailun yhteydessä ja em. kolmen kalalaitoksen kuormitustarkkailua hoitaa erillisenä Ahma ympäristö Oy. Kuormitustarkkailutulokset raportoidaan omissa raporteissaan, mutta tässä vesistötarkkailuraportissa esitetään yhteenveto kuormitustarkkailuista. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Oulujoen alaosalla tapahtui 2-luvulla kuormituksen suhteen useita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet oleellisesti vesistötarkkailun toteuttamiseen. Oulujoen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus väheni selvästi sen jälkeen kun siirtoviemäriverkko Muhokselta, Utajärveltä ja Pyhäkoskelta Ouluun valmistui ja Jylhämän jätevedet alettiin johtaa Vaalan jätevedenpuhdistamolle. Maxit Oy jäi vuoden 21 alussa pois vesistötarkkailusta, kun tehtaan saniteettivesien lasku Oulujokeen lopetettiin. Nykyisin Vaalan jätevedenpuhdistamo on ainoa alueella toimiva jätevedenpuhdistamo. Lisäksi turvetuottajat erkaantuivat yhteistarkkailusta vuonna 24. Turvetuottajilla on oma tarkkailuohjelma (Pöyry Finland Oy 213), joka tällä hetkellä on voimassa vuosille Oulujoen alaosan sivu-uomien tarkkailu toteutetaan pääosin turvetuottajien yhteistarkkailun puitteissa. Oulujoen alaosalla sijaitsee lisäksi kolme suljettua kaatopaikkaa (Vaala, Utajärvi ja Muhos) sekä Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalue, joilla on omat erillistarkkailunsa. Oulujoen alaosan vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 216 ns. suppeana tarkkailuna, jolloin raportissa esitetään vuosittaiset viranomaisseurannan ja konsultin tekemän vesistötarkkailun tulokset sekä yhteenveto alueen erillistarkkailuista ja vesistöalueen kuormituksesta. Tarkkailuohjelman mukaisesti vesistötarkkailuraportissa esitetään myös alueella tehtävän leväseurannan sekä kuntien tekemän uimarantojen hygieenisen vedenlaadun seurannan tulokset. Tarkkailuohjelmaan kuuluva piilevätarkkailu tehdään seuraavan kerran vuonna 217. Oulujoen alaosan kalataloustarkkailu on toteutettu 198-luvulta lähtien omana tarkkailunaan. Vuonna 216 kalataloustarkkailussa oli vuorossa kalastuskirjanpito sekä sähkö-

6 2 koekalastukset. Runsaista sateista johtuen virtaamat joissa olivat syksyllä niin suuria, että koekalastuksia ei voitu juuri tehdä. Koekalastukset jouduttiin siirtämään pääosin seuraavalle vuodelle. Vuoden 216 kalastuskirjanpidon sekä toteutuneiden koekalastusten tulokset on raportoitu erillisessä kalataloustarkkailun väliraportissa (Pöyry Finland Oy 217a). Sähkökoekalastusten tulokset raportoidaan kokonaisuudessaan v. 217 tarkkailuraportissa. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Tarkkailualue käsittää Oulujoen alaosan alueen Oulujärven alapuolella (kuva 1 ja liite 1). Sivujokien tarkkailu toteutetaan pääosin kuitenkin turvetuottajien tarkkailun yhteydessä. Alue kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen. Tarkkailualueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Merikoski. Oulujoen alaosan valuma-alueen (vesistöalue nrot 59.1 ja 59.2 yhteensä) pinta-ala on 3 2 km 2 ja järvisyys 3,2 %, kun koko Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on km 2 (Ekholm 1993). Suurimmat sivujoet alaosalla ovat Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki ja Sanginjoki. Sivujokien virtaamat ovat vähäisiä pääuomaan verrattuna. Kuva 1 Oulujoen alaosan vesistöalue: pääuoma ja suurimmat sivujoet. Oulujoen alaosa on voimakkaasti säännöstelty. Pääuomassa on seitsemän voimalaitosta ja lisäksi yksi voimalaitos sijaitsee Utosjoen suulla (liite 1). Voimatalous vaikuttaa oleellisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalojen kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimpiä. Lyhytaikaissäädön aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Joen moninaiskäytön parantamiseksi on viime vuosina tehty paljon tutkimusta ja useita parantavia toimenpiteitä.

7 3 Oulujoella on tärkeä merkitys myös vedenhankinnan kannalta, sillä Oulun kaupunki ottaa raakavetensä pääasiallisesti Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Myös Kemira Oyj:n Oulun tehdas ja Stora Enso Oyj:n Oulun tehdas ottavat raakavetensä Oulujoesta. Oulujokea kuormittavat taajamien ja teollisuuden jätevesien lisäksi kalankasvatus, turvetuotanto, maa- ja metsätalous sekä haja- ja loma-asutus. Haja-asutuksen kuormitus on vähentynyt siirtoviemärien käyttöönoton myötä, koska siirtoviemärit mahdollistavat jokivarren haja-asutuksen liittymisen kunnalliseen viemäriverkkoon. Vedenlaatu Oulujoen yläosalla on melko hyvä. Oulujärvestä juoksutettava vesi on suuren järvialtaan tasaavasta vaikutuksesta johtuen jokseenkin tasalaatuista. Veden laatu heikkenee ja vaihtelu vedenlaadussa lisääntyy joen alaosaa kohden. Sivujoissa veden laatu on pääuomaa heikompi. Tulva-aikana ja sadekausina, jolloin sivujokien virtaaman osuus pääuomassa kasvaa, veden laatu on Oulujoen alaosalla keskimääräistä heikompi. Oulujoen veden laadulla on merkittävä vaikutus Oulun edustan merialueen veden laatuun. Oulujoki on pintavesityypiltään erittäin suuri kangasmaiden joki (EKt). Sanginjoki, Muhosjoki, Poikajoki, Naamanjoki ja Kutujoki ovat keskisuuria turvemaiden jokia (Kt). Putaalanjoki kuuluu Oulujoen vesimuodostumaan (SYKE ja ELY-keskukset 216). Oulujoen pääuoma rannikolta Oulujärveen saakka on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, jossa ekologinen tila suhteutetaan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Ympäristöhallinnon Avoin tieto-palvelusta saadun tiedon mukaan Oulujoen alaosan ekologinen tila on Muhokselta Merikoskelle tyydyttävä suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (Kuva 2). Tilaluokka fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun perusteella olisi hyvä. Oulujoen keskiosan ekologinen ja kemiallinen tila Muhokselta ylävirtaan on hyvä. Oulujoen alaosalle laskevista sivu-uomista Sanginjoki ja Naamanjoki ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki ovat hyvässä tilassa. Kaikkien mainittujen sivu-uomien kemiallinen tila on hyvää huonompi. Syynä luokitteluun on laskeumasta peräisin olevan elohopean ympäristölaatunormin todennäköinen ylitys. Oulujärven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (SYKE ja ELY-keskukset 216).

8 4 Kuva 2 Oulujoen alaosan vesistöalueen ekologinen tila (Ympäristöhallinnon Avoin tieto-palvelu ). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila Oulujoen alaosan vesistöalueella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Joissakin vesimuodostumissa myös hydrologis-morfologiset tekijät heikentävät vesimuodostuman tilaa. Kaikille alueen hyvää huonommassa ekologisessa tilassa oleville vesimuodostumille on arvioitu ravinteiden vähentämistarve (Taulukko 1). Oulujoessa ravinteiden vähentämistarvetta ei ole. Kuormitusta vähennetään koko vesistöalueelle kohdistetuilla yhteistoimenpiteillä, joita ovat haja-asutuksen jätevesien käsittelyn parantaminen, happamuuden torjunta, maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormituksen vähentäminen ja vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen. Tiettyihin vesimuodostumiin voidaan lisäksi kohdistaa täydentäviä toimenpiteitä. Maatalouden kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä suunnataan Muhosjoen ja Poikajoen alueelle ja metsätalouden toimenpiteitä Sanginjoen ja Naamanjoen alueelle. Säännöstelyn kehittämistä ja vesistökunnostuksia suunnitellaan Oulujoen pääuoman, Kutujoen, Naamanjoen, Poikajoen ja Sanginjärven alueelle (Torvinen & Laine 215a). Taulukko 1 Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien pintavesien ravinnepitoisuuden vähentämistarpeet (Torvinen & Laine 215). Vesimuodostuma Vähennystarve (%) Kok.P Kok.N Sanginjoki > Sanginjärvi > 5 > 5 Naamanjoki 1 3 Poikajoki > 5 3 5

9 3 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Ilman lämpötila ja sadanta Vuosi 216 oli keskimääristä lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli vesistöalueen alaosalla Oulunsalossa 3,7 C, kun se vertailujaksolla on ollut 2,7 C. Vesistöalueen yläosalla Vaalassa vuoden 216 keskilämpötila oli 3,1 C, kun vertailujaksolla keskiarvo on ollut 1,9 C. Vuosi alkoi kummallakin paikkakunnalla normaalia kylmempänä, mutta erityisesti helmi-maaliskuu, mutta myös huhti-toukokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä kuukausia (Kuva 3). Kesä ja syksy olivat lämpötiloiltaan melko lähellä tavanomaista, kun taas joulukuu oli selvästi normaalia lämpimämpi. C Oulunsalo C Vaala I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm mm Oulunsalo Vaala I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3 Kuukauden keskilämpötila ja keskimääräinen sadanta Oulunsalon ja Vaalan havaintoasemilla vuonna 216 (lähde Ilmatieteen laitos, avoin data) ja vertailukaudella keskimäärin (Pirinen ym. 212, Ilmatieteen laitos 216). Vuosi 216 oli Oulujoen yläosalla tavanomaista vähäsateisempi, kun taas alaosalla satoi keskimääräistä enemmän. Oulunsalossa satoi yhteensä 555 mm, eli sademäärä oli noin 16 % suurempi kuin vertailujaksolla keskimäärin, mutta selvästi pienempi kuin hyvin runsassateisena vuonna 215. Vaalassa sademäärä oli 569 mm eli noin 92 % pitkänajan keskiarvosta. Sateet jakautuivat melko epätasaisesti pitkin vuotta. Oulujoen alaosalla (Oulunsalo) helmikuu, huhtikuu, kesä-elokuu sekä marras-joulukuu olivat selvästi tavanomaista sateisempia kuukausia. Valuma-alueen yläosalla Vaalassa huhtikuu sekä kesä-elokuu olivat normaalia sateisempia. Kummallakin paikkakunnalla tammi-, maalisja toukokuu sekä erityisesti lokakuu olivat vähäsateisia. Vaalassa satoi normaalia vähemmän koko loppuvuoden syyskuusta lähtien.

10 3.2 Jokivirtaamat Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstely on lisännyt talviaikaisia virtaamia ja pienentänyt tulva- ja kesäaikaisia virtaamia, mikä tasoittaa virtaamien vaihteluita (v NQ 25 m 3 /s ja HQ 848 m 3 /s) (Korhonen ja Haavanlammi 212). Säännöstelystä johtuen virtaaman vuosirytmiikka poikkeaa huomattavasti luonnontilaisesta. Oulujoen virtaamat ovat alkuvuodesta yleensä suuria (Kuva 4), kun vesiä juoksutetaan voimatalouden tarpeisiin ja luodaan varastointitilavuutta kevättulvavesille. Oulujoki Jylhämä Q Oulujoki Merikoski Q tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä [m 3 /s] elo syys loka marras joulu [m 3 /s] min ja max Kuva 4 Oulujoen virtaama Jylhämässä ja Merikoskessa vuonna 216 sekä pitkän ajanajakson ( ) keski- ja äärivirtaamat vuorokauden keskiarvoina (Suomen ympäristökeskus ). Oulujoen virtaamia on tarkasteltu Oulujärven luusuassa sijaitsevan Jylhämän voimalaitoksen tietojen sekä Oulujoen alaosalla sijaitsevan Merikosken voimalaitoksen tietojen perustella. Vuonna 216 Oulujoen keskimääräiset vuosivirtaamat olivat jonkin verran tavanomaista suuremmat. Jylhämässä keskivirtaama oli 256 m 3 /s, kun vertailujakson keskivirtaama oli 224 m 3 /s. Merikosken keskivirtaama oli 299 m 3 /s, kun vertailujakson keskivirtaamaan oli 263 m 3 /s. Molemmilla voimalaitoksilla virtaamat olivat pääosin tavanomaista suurempia syyskuulle asti. Lokakuun virtaama oli vuodenajalle tavanomainen ja marras-joulukuussa virtaamat jäivät selvästi alle keskimääräisen. Alkuvuoden lisäksi virtaamat kasvoivat

11 7 runsaiden sateiden jälkeen loppukesästä ja alkusyksystä (Kuva 4). Oulujoen virtaamat olivat vuonna 216 selvästi pienempiä kuin hyvin runsassateisena vuonna YHTEENVETO KUORMITUKSESTA Oulujoen alaosalla sijaitsee Vaalan jätevedenpuhdistamo, kolme kalankasvatuslaitosta, Vaalan, Muhoksen ja Utajärven suljetut kaatopaikat, Miehonsuon tuhkanläjitysalue sekä noin 2 eri vaiheissa olevaa turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon kuormitustarkkailusta laaditaan oma erillinen raportti, samoin kuin em. muiden kuormittajien tarkkailuista. Oulujokea ja sen sivu-uomia kuormittavat lisäksi maa- ja metsätalouden ja hajaasutuksen ja hulevesien päästöt sekä ilmalaskeuma. 4.1 Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo Vaalan jätevedenpuhdistamo on mukana Kainuun taajamien yhteistarkkailussa ja puhdistamon tarkkailusta on laadittu oma erillinen raportti (Pöyry Finland Oy 217b). Vaalan kunnan jätevedet puhdistetaan vuonna 1994 valmistuneessa biologis-kemiallisessa rinnakkaissaostuslaitoksessa. Vaalan kunnan asukasluku oli 3 43 asukasta vuodenvaihteessa ( ). Viemäröinnin piirissä oli 843 taloutta, Vaalan juustola ja kaksi huoltoasemaa. Vuoden 26 alusta lähtien on ollut käytössä siirtoviemäri Jylhämästä Vaalaan. Vuonna 216 jätevedenpuhdistamolla käsiteltiin m 3 eli keskimäärin 621 m³/d jätevettä. Rankkasateet aiheuttivat mitoitusvirtaaman ylityksen kolmen viikon aikana heinä- ja elokuussa. Vaalan jätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkailtiin vuonna 216 tarkkailuohjelman mukaisesti kuusi kertaa. Puhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 2) (Pöyry Finland Oy 217b). Taulukko 2 Vaalan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina (Pöyry Finland Oy 216a). Tarkk. vuosi Tuleva BOD 7 Lähtevä Teho Tuleva Kok.P Lähtevä Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % , , ,8 1 2, , , , Tarkk. vuosi Tuleva Kok.N Lähtevä Teho Tuleva Kiintoaine Lähtevä Teho kg/d avl kg/d avl % kg/d avl kg/d avl % , AVL:n laskentaperusteet (g/as d): BOD7 7, kok.p 4, kok.n 15, kiintoaine 15. Puhdistamolta vesistöön kohdistuva kuormitus oli vuonna 216 keskimäärin noin,29 kg/d kokonaisfosforia, 12 kg/d kokonaistyppeä, 5,2 kg/d happea kuluttavaa ainesta (BOD 7 ) sekä 8,6 kg/d kiintoainetta. Vesistöön mennyt kuormitus oli vuonna 216 kokonaisravinteiden ja kiintoaineen osalta osin kahta edellisvuotta pienempi. BOD 7 - vesistökuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa. Vuonna 216 Vaalan jätevedenpuhdistamon teho oli vuositasolla hyvä BOD 7 :n, kokonaisfosforin, kiintoaineen ja COD Cr :n osalta, tehot olivat kaikilta osin edellisvuotta pa-

12 8 rempia tai edellisvuoden tasoa. Kokonaistypen keskimääräinen puhdistusteho oli parantunut edellisvuodesta. Lupaehdot saavutettiin molemmilla puolivuotisjaksoilla kaikilta osin. Myös valtioneuvoston asetuksen (888/26) vähimmäisvaatimukset saavutettiin kaikilta osin. 4.2 Kalankasvatuslaitokset Oulujoen alaosalla on kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kalan laitos sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohi Oy:n laitos Oulujoen pääuomassa Kutujokisuun kohdalla ja T:mi Montan Lohen laitos Oulujoen pääuomassa Montan voimalaitoksen kohdalla. Laitosten sijainti käy ilmi liitteinä 1 ja 2 olevilta kartoilta. Kalakasvatuslaitosten kuormitustarkkailutulokset vuodelta 216 on raportoitu omassa erillisraportissa (Ahma ympäristö Oy 217). Petäjäkosken Kalan ja T:mi Montan Lohen laitoksilla tehdään kuormitustarkkailua ja Oulujoen Lohi Oy:n laitoksella kuormitus arvioidaan laitoksen rehunkulutuksen ja kalan lisäkasvun perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Montan kalakasvatuslaitoksella kasvatetaan kalanpoikasia Oulujoen velvoiteistutuksiin. Laitoksen toiminta oli vuonna 216 kaikilta osin lupaehtojen mukaista. Vuonna 216 laitoksella käytettiin rehua kg eli noin alle puolet lupaehtojen mukaisesta sallitusta enimmäismäärästä ja kalan lisäkasvu oli kg (rehukerroin,89). Vesistöön joutuva laskennallinen ainetaseeseen perustuva fosforikuormitus saa olla enintään 28 kg/a ja päästötarkkailutulosten mukaan mitattu fosforikuormitus 24 kg/a. Vuoden 216 ainetaselaskelman mukainen fosforikuormitus oli noin 139 kg ja päästötarkkailunäytteiden analyysitulosten perusteella arvioitu vastaava kuormitus noin 116 kg. Käytetty rehumäärä ja kuormitus olivat edellisvuotta suurempia. Petäjäkosken Kalan kalakasvatuslaitos saa lupaehtojen mukaan käyttää rehua 21 kg/a ja vesistöön menevä ainetaseeseen perustuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 13 kg/a. Vuonna 216 rehua käytettiin kg ja kalan lisäkasvu oli kg (rehukerroin 1,18). Päästötarkkailunäytteiden mukainen fosforikuormitus oli vuositasolle arvioituna,1 kg/d eli vain noin 4 kg/a. Rehunkäytön ja kalan lisäkasvun perusteella arvioituna laitoksen vuosikuormitus oli noin 34 kg/a fosforia ja noin 315 kg/a typpeä. Laitos toimi näin ollen lupaehtojen mukaisesti. Oulujoen Lohi Oy:n verkkokasvatusaltaiden kuormitusta ei mitata, vaan kuormitus arvioidaan käytetyn rehumäärän ja lisäkasvun perusteella. Laitoksella käytettiin vuonna 216 rehua yhteensä kg ja kalan lisäkasvu oli 11 8 kg (rehukerroin 1,11). Tuotantotietojen perusteella laskettu laitoksen fosforikuormitus oli vuonna 216 noin 51 kg/a ja typpikuormitus noin 531 kg/a, mikä alitti lupaehdoissa asetetut enimmäiskuormitukset (11 kgp/a ja 85 kgn/a). Alla olevassa taulukossa (Taulukko 3) on esitetty Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten vesistökuormitus vuonna 216. Laitosten yhteenlaskettu kuormitus oli vuonna 216 noin 224 kg/a (1,84 kg/d) fosforia ja noin kg/a (16,8 kg/d) typpeä. Kalankasvatuslaitosten tuotantomäärät ja kuormitus olivat suurempia kuin vuonna 215.

13 Taulukko 3 9 Oulujoen alaosan kalankasvatuslaitosten päästöt vesistöön vuonna 216 (Ahma ympäristö Oy 217). 4.3 Kaatopaikat Vaalan kunnan suljettu kaatopaikka Vaalan kaatopaikka sijaitsee noin 4 km Vaalan keskustasta itään/koilliseen. Kaatopaikka-alueella muodostuvat vedet johdetaan kaatopaikan pohjoispuolisen suoalueen kautta Rovanojaan, ja siitä edelleen ojastoja pitkin Kutujoen alaosalle. Osa vesistä virtaa myös eteläsuuntaisesti. Kaatopaikalta lähtevien vesien laatua tarkkaillaan ohjelman mukaan kaksi kertaa vuodessa otettavin näyttein. Vuoden 216 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutus vedenlaatuun oli havaittavissa lievänä kaatopaikalta etelään laskevassa ojassa. Kutujoen suuntaan laskevassa Rovanojassa ei ollut havaittavissa selviä kaatopaikkavesien vaikutuksia (Savo-Karjalan Ympäristötutkimus 217). Utajärven kunnan suljettu kaatopaikka Noin 5 km Utajärven kunnan keskustaajamasta koilliseen sijaitsevan suljetun kaatopaikan tarkkailussa noudatetaan jälkitarkkailuohjelmaa, jonka mukaisesti kaatopaikka- ja pintavesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa syksyllä. Kaatopaikka-alueen valuma- ja suotovedet imeytyvät maaperään sekä jätetäytön pohjoisella ja koillisella reunalla oleviin ojiin. Alueen pintavesien purkautumisesta edelleen kaatopaikan ympärysojasta ulkopuolelle ei ole täyttä varmuutta. Kaatopaikka-alueella ei ole tasausallasta tai mittapatoa. Kaatopaikkaveden laadun tarkkailuun käytetään pohjois- ja koillisreunalla olevaa ympärysojaa, minkä lisäksi kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- ja itäpuolella. Kaatopaikan vaikutukset vedenlaatuun olivat nähtävissä lähinnä ympärysojien vedenlaadussa. Utajärvi-Puolanka-tien varressa sijaitsevassa metsäojassa kaatopaikan vaikutuksia ei ollut edellisvuoden tavoin juurikaan havaittavissa (Pöyry Finland Oy 217c). Muhoksen kunnan suljettu kaatopaikka Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikka sijaitsee noin 7 km kunnan keskustaajamasta etelään. Kaatopaikalla ei ole tasausallasta eikä suoraa purkua pintavesiin, vaan kaatopaikka-alueen valumavedet imeytyvät maaperään. Vedet kulkeutuvat maaperässä ja pohjavedessä suurelta osin alueen pohjoispuolella sijaitsevalle Mätässuolle ja edelleen metsäojien kautta Henttulanojaan ja siitä edelleen Muhosjokeen. Velvoitetarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutukset ojavesien laatuun olivat havaittavissa kaatopaikan välittömässä läheisyydessä, muttei juurikaan enää kauempana sijaitsevalla pisteellä (Pöyry Finland Oy 217d).

14 Miehonsuon tuhkanläjitysalue Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalueen tarkkailua hoitaa Pöyry Finland Oy, ja tuloksista on laadittu oma vuositarkkailuraportti (Pöyry Finland Oy 217e). Tuhkanläjitysalueelle läjitetään Toppilan voimalaitosten sekä Laanilan Voima Oy:n tuhkia. Kuormitusnäytteet otetaan läjitysalueen laskeutusaltaan mittapadolta (MieP1) neljä kertaa vuodessa. Vuonna 216 tuhkanläjitysalueen mittapadolta virtasi vettä alapuoliseen vesistöön keskimäärin,29 l/s (25,4 m 3 /d) eli selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Läjitysalueen keskimääräinen vesistökuormitus oli vuonna 216 edellisvuotta pienempää. Happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) kuormitus oli keskimäärin,6 kg/d, kokonaistypen kuormitus,6 kg/d, kiintoaineen kuormitus,8 kg/d, sulfaatin kuormitus 11,4 kg/d ja kloridin kuormitus 4, kg/d (Taulukko 4). Taulukko 4 Miehonsuon tuhkanläjitysalueen bruttokuormitus vuonna 215 (koko vuoden keskivirtaamalla painotettu vuosikuormitus). Q COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Fe Mn Kiintoaine Cl SO 4 Pvm. m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d ka. v ,4,64,2,2,6,,4,38,1,81 4,4 11,4 Tuhkanläjitysalueelta purkautuva vesi oli aiempien vuosien tapaan hapanta ja veden happitilanne oli huono. Vesi oli ravinteikasta ja keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli ennakkotarkkailunäytteiden tasoa korkeampi. Kokonaistypen keskimääräinen pitoisuus oli vuonna 216 samaa tasoa kuin vuonna Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuusarvo sekä kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat nousseet viime vuosien aikana tuhkanläjitysalueelta lähtevissä vesissä. Mangaanipitoisuus on noussut myös, mutta se kääntyi laskuun vuonna 213. Vuonna 216 sähkönjohtavuusarvo ja sulfaattipitoisuus olivat edellisvuoden tasoa, mutta mangaanipitoisuus alhaisempi ja kloridipitoisuus korkeampi kuin edellisvuonna. Tuhkanläjitysalueen vesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat kuitenkin myös vuoden 216 tarkkailutulosten perusteella lieviä Turvetuotanto Turvetuotannon tarkkailussa on voimassa Oulujoen vesistöalueen alaosan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille (Pöyry Finland Oy 213). Oulujoen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut vuonna 216 Ahma ympäristö Oy. Pohjois-Pohjanmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (Pöyry Finland Oy 217f), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuotantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Oulujoen alaosan turvetuottajien kuormitustiedot on esitetty jo Pöyry Finland Oy laatimassa vuosikuormitusraportissa, josta tiedot on otettu tähän raporttiin. Vuonna 216 Oulujoen alaosan vesistöalueella oli turvetuotannossa ha, kunnostusvaiheessa ha ja tuotannosta poistunut 299 ha. Jälkikäytössä oli 656 ha ja valmistelematonta aluetta oli 3 ha. Turvetuotannon kokonaispinta-ala (ei sisällä jälkikäytössä olevia tai valmistelemattomia alueita) oli ha (Pöyry Finland Oy 217f). Turvetuotantoalueiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 1. Kesäajan 216 tarkkailussa (touko-syyskuu) Oulujoen alaosan tuotantosoilla keskimääräinen valuma (7 suota) oli 3 l/s km 2, eli selvästi enemmän kuin keskimääräisenä vuonna. Keskimääräisissä valumissa oli kuitenkin suuria suokohtaisia eroja. Turvesoiden valumavesien ph oli kesäaikaan keskimäärin välillä 5,5 6,8. Turvesoilta lähtevien vesien keskimääräiset humus- ja ravinnepitoisuudet vaihtelivat huomattavasti kohteittain (COD Mn 13 4 mg/l O 2, kok.p ja kok.n ). Myös kiintoainepitoisuudet ja erityisesti rautapitoisuudet vaihtelivat kohteittain: lähtevien vesien

15 11 kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 2,5 18 mg/l ja rautapitoisuus Em. tulokset perustuvat Ahma ympäristö Oy:n tarkkailuun (Pöyry Finland Oy 217f). Alla olevassa taulukossa (Taulukko 5) on esitetty Ahma ympäristö Oy:n ja Pöyry Finland Oy:n tarkkailuun perustuvat ja turvetuotannon vuosikuormitusraportissa (Pöyry Finland Oy 217f) esitetyt Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt (kg/a) vesistöön vuonna 216. Bruttopäästöt olivat vuonna 216 edellisvuotta alhaisempia tai samaa tasoa, mutta nettopäästöt olivat kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta edellisvuotta suurempia. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Taulukko 5 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 216 (turvetarkkailuvuosi ) (Pöyry Finland Oy 217f). Tarkkailutulokset Pöyry Finland Oy ja Ahma ympäristö Oy. 4.5 Muu kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella Turvetuotannon, kalankasvatuksen, Vaalan jätevedenpuhdistamon sekä kaatopaikkojen ja läjitysalueen lisäksi Oulujoen alaosalla vesistökuormitusta aiheuttavat lähinnä maa- ja metsätalous sekä haja-asutus ja taajama-alueiden hulevedet. Oulujoen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä fosfori- ja typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous. Oulujoen alaosalle on 2-luvulla rakennettu siirtoviemäriverkosto, johon on liittynyt suurin osa alueen haja-asutuksesta. Tämän myötä Oulujokeen haja-asutuksesta kohdistuva jätevesikuormitus on pienentynyt merkittävästi. Asutus ja pellot ovat pitkälti keskittyneet jokivarsille. Oulujokivarressa suurimmat taajama-alueet ovat Vaalan, Utajärven ja Muhoksen kuntakeskukset ja alaosalla Oulun kaupungin alue.

16 5 VESISTÖTARKKAILU Vesistötarkkailun toteutus Oulujoen alaosan vesistötarkkailupisteet on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 6) sekä kartalla liitteissä 1 ja 2, josta käy ilmi myös kuormittajien sijainti valumaalueella ja suhteessa vesistötarkkailupisteisiin. Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin vuonna 216 yhteensä neljästä pisteestä: Jylhämästä, Montasta, Erkkolasta ja Merikoskesta. Pääuoman tarkkailu toteutetaan viranomaistarkkailuna, minkä lisäksi Jylhämän piste kuuluu myös konsultin tekemään velvoitetarkkailuun. Jylhämän pisteestä näytteitä otettiin yhteensä 1 kertaa, Merikosken pisteestä 13 kertaa ja Montan kohdalta viisi kertaa. Erkkolan piste kuuluu Oulun edustan velvoitetarkkailuun ja sieltä näytteet otettiin neljä kertaa. Pisteessä Oulujoki Pälli ei ollut tarkkailua vuonna 216. Pääuoman lisäksi Oulujoen alaosan vesistötarkkailuun kuuluvat Kutujoki, jonka tarkkailupiste sijoittuu jokisuulle tarkkailuvelvollisten läheisyyteen, sekä joka toinen vuosi tarkkailussa oleva Putaalanjoki.Putaalanjoen tarkkailu liittyy Fortum Power and Heat Oy:n velvoitteeseen tarkkailla Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan veden laatua. Putaalanjoen tarkkailussa vuosi 216 oli ohjelman mukaisesti välivuosi eli seuraavat näytteet otetaan vuonna 217. Taulukko 6 Oulujoen alaosan yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteet. Näytteenottopaikka Tunnus ETRS-TM35FIN Vesistöalue Kunta ELY-keskus Oulujoen pääuoma, viranomaisseuranta Oulujoki Jylhämä 128* Ou Vaala KAI Oulujoki Pälli 129** Muhos POP Oulujoki Montta Muhos POP Oulujoki Erkkola*** Oulu POP Oulujoki Merikoski Oulu POP Sivu-uomat, velvoitetarkkailu Kutujokisuu Kut Vaala KAI Putaalanjoki 1 Pu Utajärvi POP Putaalanjoki P3 Pu Utajärvi POP Putaalanjoki P4 Pu Utajärvi POP * mukana myös velvoitetarkkailussa ***Oulujoki Erkkola Oulun edustan velvoitetarkkailupiste **Oulujoki Pälli ei tuloksia vuonna 216 Kutujoella sijaitsee yhteistarkkailuvelvollisista Petäjäkosken Kalan kalankasvatuslaitos. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Jylhämän voimalaitoksen yläpuolella. Oulujoen Lohi Oy sijaitsee Oulujoen pääuomassa Kutujokisuulla Jylhämän alapuolella. Montan Lohen kalankasvatuslaitos sijaitsee Montan voimalaitoksen läheisyydessä. Tarkemmat kartat Jylhämästä, Putaalanjoelta ja Montasta on esitetty liitteessä 2. Velvoitetarkkailuohjelman mukaiset näytteenottoajankohdat ovat maalis-, heinä- ja elokuu. Tarkkailunäytteistä tehtiin seuraavat analyysit: lämpötila rautapitoisuus, Fe ph kok.p happipitoisuus PO 4 -P hapen kyllästysaste kok.n sähkönjohtavuus NH 4 -N kemiallinen hapenkulutus COD Mn NO 2 +NO 3 -N väriluku fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä-elokuu) sameus klorofylli-a (heinä-elokuu) kiintoaine

17 5.2 Vesistötarkkailun tulokset vuonna 216 ja vedenlaadun kehitys Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu Vuoden 216 vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 3 sekä tietyiltä osin kuvassa (Kuva 5). Oulujoen pääuomassa oli havaittavissa jokivesille tyypillistä kevättulvanaikaista veden laadun heikentymistä niin, että selvästi korkeimmat pitoisuudet todettiin toukokuun alkupuolella. Tulva-aika näkyi erityisesti joen alaosalla Merikosken pisteellä kohonneena värilukuna sekä humus-, rauta- ja kokonaisravinnepitoisuuksina (Kuva 5) sekä lievästi kohonneena kiintoainepitoisuutena (liite 3). Joen yläosalla Jylhämässä vedenlaadun muutokset olivat selvästi pienempiä. Veden ph-tasossa tulva-aika ei selvästi näkynyt millään pisteellä. Kutujokisuun näytteenotto ei ajoittunut tulva-aikaan. ms/m Sähkönjohtavuus 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, mg/l COD Mn mg/l Pt Väri Rauta Kok.P 7 Kok.N Oulujoki 13, Merikoski Oulujoki Erkkola OE1 Oulujoki Montta Jylhämä 128 Kutujokisuu, Kut2 Kuva 5 Vedenlaatu vuonna 216 Oulujoen pääuomassa sekä Kutujoessa.

18 14 Oulujoen pääuoman ja Kutujoen happitilanne oli hyvä/ erinomainen läpi vuoden. Oulujoen pääuoman havaintopisteillä ph-arvot olivat lievästi hapanta tasoa (6,5 6,9). Kutujokisuulla veden ph-taso (6,3 6,4) oli Oulujoen pääuomaa hieman alhaisempi. Oulujoen ja Kutujoen sähkönjohtavuus oli läpi vuoden hyvin alhainen lukuun ottamatta Merikosken pisteellä maaliskuussa hieman kohonnutta arvoa (6,3 ms/m). Humusta kuvaava COD Mn -arvo sekä rautapitoisuus kohottivat veden värilukua Kutujokisuulla, missä vesi oli selvästi tummempaa kuin Oulujoessa. Oulujoen väriluku oli keskimäärin tasoa mg/l Pt niin, että väriluku nousi hieman jokea alaspäin tultaessa. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vesi oli veden värin ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista tai ajoittain erittäin humuspitoista. Oulujoen rautapitoisuus kasvoi selvästi jokea alaspäin mentäessä; pitoisuus oli Jylhämässä keskimäärin 395 ja Merikosken kohdalla 862. Kutujokisuun rautapitoisuus (ka ) oli selvästi Oulujoen pääuomaa suurempi. Humus- ja rautapitoisuuksissa oli huomattavaa ajallista vaihtelua. Suurimmat pitoisuudet todettiin tulva-aikaan sekä loppukesästä rankkasateiden ja korkeampien virtaamien aikana. Oulujoen ja Kutujoen veden sameus oli vähäistä. Silmin havaittavaa sameutta todettiin vain Merikosken kohdalla touko- ja elokuussa. Kiintoainepitoisuudet olivat pääosin alhaisia. Hieman yleistä tasoa suurempia pitoisuuksia todettiin Oulujoessa Merikosken kohdalla keväällä sekä Kutujoessa kesän näytteissä. Merikosken pisteen tammikuun (26.1.) näytteen kiintoainepitoisuus on poikkeavan suuri (77 mg/l) muuhun vedenlaatuun nähden, ja arvo on jätetty epäilyttävänä huomioimatta keski- ja ääriarvoissa. Oulujoen pääuomassa alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Oulujärven alapuolella Jylhämässä, missä sekä kokonaisfosforin (ka. 12 ) että kokonaistypen (ka. 395 ) pitoisuudet olivat alhaisia. Oulujoen pääuoman ravinnepitoisuudet nousivat jokea alaspäin mentäessä. Kokonaisfosforipitoisuus oli Montan kohdalla keskimäärin 18, Erkkolan kohdalla 23 ja Merikosken kohdalla 2. Yksittäisten havaintojen perusteella (Kuva 5) ero kokonaisfosforipitoisuudessa kasvoi selvästi tulvakaudella sekä loppukesästä rankkasateiden ja suurempien virtaamien aikaan. Vastaava tilanne oli nähtävissä myös kokonaistyppipitoisuudessa, mutta lievempänä. Kokonaistyppipitoisuus oli Montan kohdalla keskimäärin 365, Erkkolan kohdalla 438 ja Merikosken kohdalla 395. Erot näytteenottomäärissä vaikuttavat kuitenkin keskiarvoihin. Loppukesän kokonaisravinnepitoisuudet ovat Jylhämän kohdalla karuille vesille tyypillisiä. Alempana pääuomassa loppukesän kokonaistyppipitoisuudet ovat karuille tai lievästi reheville vesille tyypillisiä ja kokonaisfosforipitoisuudet lievästi reheville tai reheville vesille tyypillisiä. Kutujoen vesi oli jonkin verran Oulujoen pääuomaa ravinteikkaampaa (vuoden 216 ka. kok.p 3 ja kok.n 56). Kutujoen kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus kuvastaa joen rehevyyttä, kun taas typpipitoisuus on lievästi reheville vesille tyypillinen. Kokonaisravinteiden ohella myös epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet pääsääntöisesti nousivat hieman Oulujoen pääuomassa jokea alaspäin tultaessa. Pääuoman ja Kutujoen fosfaattifosforipitoisuudet (PO 4 -P) olivat pääosin melko alhaisia. Epäorgaanisen typen pitoisuudet vaihtelivat vuodenajasta riippuen niin, että kesäaikaan pitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienempiä, sillä levät käyttivät ravinteita kasvuunsa. Perustuottajien kasvua rajoittavaa minimiravinnetta voidaan tarkastella ravinnesuhteiden avulla. Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten ravinteiden määrää ja on siten kokonaisravinteita luotettavampi ravinteiden rajoittavuuden kuvaaja. Forsbergin ym. (1978) mukaan kun mineraaliravinteiden N/P -suhde on suurempi kuin 12 voidaan rajoittavana ravinteena katsoa olevan fosforin. Kun N/P -suhde on pienempi kuin 5 on rajoittava ravinne typpi. Näiden arvojen välillä (N/P -suhde 5 12) ra-

19 15 joittavana ravinteena on joko fosfori tai typpi. Epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli pääsääntöisesti fosforirajoitteinen, mutta loppukesästä ja syksyllä typpirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Kutujoki oli loppukesällä typpirajoitteinen. Kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (n=2-3) olivat Jylhämässä ja Erkkolan kohdalla lievästi reheville vesille tyypillisiä ja Kutujokisuulla reheville vesille tyypillinen. Oulujärvestä juoksutettavat vedet vaikuttavat omalta osaltaan Oulujoen veden laatuun. Yleensä kuitenkin keväällä ja alkukesällä sulamisvesistä ja Oulujärven täyttämisestä johtuen alaosalta tulevien valuma-vesien merkitys korostuu, mikä saattaa nostaa ravinnepitoisuuksia. Tämä oli jossain määrin havaittavissa vuoden 216 tarkkailutuloksissa. Veden hygieenistä laatua voidaan arvioida suolistoperäisten bakteerien määrän perusteella. Fekaalisten kolibakteerien määrän perusteella pääuoman hygieeninen vedenlaatu oli Jylhämän ja Erkkolan kohdalla pääosin hyvä tai erinomainen (1 33 kpl/1 ml). Erkkolan kohdalla hygieeninen laatu oli kuitenkin heinäkuussa välttävä (11 kpl/1 ml). Kutujokisuulla veden hygieeninen laatu oli hyvä tai erinomainen (2 12 kpl/1 ml). Vedenlaadun kehitys Liitteessä 4 on esitetty Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaadun kehitys 2- luvulla tiettyjen parametrien osalta. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa merkittäviä kehityssuuntia 2-luvulla. Sähkönjohtavuusarvoissa on ollut havaittavissa lievä laskeva kehityssuunta Oulujoen pääuomassa erityisesti Merikosken kohdalla. Oulujoen pääuomassa sekä Kutujoessa humus- ja rautapitoisuudet ovat olleet lievässä nousussa, jolloin myös veden väriluku on noussut hieman. Ravinnepitoisuuksissa on ollut huomattavaa vaihtelua mm. vuodenajasta riippuen. Jylhämässä useana vuonna näytteenotto on ajoittunut korkean pitoisuuden tilanteeseen, minkä johdosta kokonaisfosforipitoisuuden kehityssuunta on ollut aikaisemmin lievästi nouseva, joskin tämä kehitys on taittunut kolmen viime vuoden aikana. Muutoin Oulujoen pääuoman kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla tai enemminkin laskeneet viime vuosina. Kokonaistyppipitoisuuksissa on ollut havaittavissa lievää nousua pääuomassa Jylhämän ja Montan kohdalla, mutta joen alaosalla (Merikoski) nousua ei ole ollut näkyvissä. Kutujoen ravinnepitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa kehityssuuntia. Vuoden 216 tarkkailussa todetut Oulujoen pääuoman ja Kutujoen ainepitoisuudet asettuvat aikaisempina vuosina todettuun vaihteluväliin. Keskimääräiset ainepitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa tai hieman korkeampia kuin kahtena edellisvuonna. Oulujoen pääuomassa vesi oli kahta edellisvuotta humus- ja rautapitoisempaa ja tummempaa ja avovesikauden vedenlaadun ajalliset vaihtelut olivat näiltä osin sekä ravinnepitoisuuksien osalta suurempia. Tämä todennäköisesti johtuu hydrologisten olosuhteiden (sadanta ja valuma) nopeista vaihteluista. Mm. vähäsateisen jakson jälkeen rankkasateet lisäävät aineshuuhtoumia maa-aluilta. Heinä-elokuussa 216 alueella oli useampia rankkasateita, minkä jälkeen ainepitoisuudet kohosivat. Vuonna 215 sen sijaan sadanta, valumat ja pääuoman virtaamat olivat koko avovesikauden suuria, jolloin vedenlaadun ajalliset vaihtelut jäivät pienemmiksi Putaalanjoki Putaalanjoen tarkkailussa selvitetään Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaatua. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään,5 m 3 /s välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen

20 16 jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Liitteestä 2 käy ilmi Putaalanjoen havaintopisteiden sijainti tarkemmalla kartalla. Putaalanjoki on tarkkailussa joka toinen vuosi (v. 215, 217 ) eli vuosi 216 ei ollut tarkkailuvuosi. 5.3 Utos-, Muhos- ja Sanginjoen vedenlaatu Oulujoen alaosan suurimmat sivujoet ovat Kutujoen lisäksi Muhosjoki, Utosjoki ja Sanginjoki sekä pienempi Naamanjoki (liite 1). Utosjoki laskee Oulujoen pääuomaan Utajärven kohdalla. Utosjoen valuma-alueella sijaitsee Utajärven suljettu kaatopaikka sekä kolme turvetuotantoaluetta. Muhosjoki laskee Oulujoen pääuomaan Utosjoen alapuolelle, Montan voimalaitoksen kohdalle. Muhosjoen valuma-alueella sijaitsee Muhoksen suljettu kaatopaikka sekä viisi turvetuotantoaluetta. Sanginjoki laskee Oulujoen pääuoman alaosalle Oulun kaupungin alueella. Sanginjoen valuma-alueella sijaitsee Oulun Energian Miehonsuon voimalaitostuhkien läjitysalue sekä kahdeksan turvetuotantoaluetta. Kutujokea lukuun ottamatta sivu-uomien vedenlaadun tarkkailu ja tulosten raportointi tapahtuu Oulujoen alaosan turvetarkkailun yhteydessä (Ahma Ympäristö Oy). 5.4 Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa Taulukko 7 Oulujoen ainevirtaamat on laskettu Oulujärven alapuolelle Jylhämän kohdalle sekä alaosalle Merikosken kohdalle. Jokivesien mukana kulkeutuvat ainemäärät ovat ensisijaisesti riippuvaisia vesimääristä. Oulujoen virtaamat on esitetty luvussa 3.2 ja käytetyt vedenlaatutiedot luvussa 5.2. Ainevirtaamat on laskettu kuukausittain. Alla olevissa taulukoissa (Taulukko 7 ja Taulukko 8) on esitetty kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 216 Jylhämän ja Merikosken kohdalla. Taulukossa 8 on lisäksi esitetty em. pisteiden ainevirtaamien erotus eli Oulujoen alaosan vesistöalueen kokonaiskuormitus sisältäen luonnonhuuhtouman. Vuonna 216 Oulujoen kautta Oulun edustan merialueelle virtasi noin 176 tonnia fosforia, noin 3 7 tonnia typpeä ja noin 33 5 tonnia kiintoainetta, mikä on selvästi vähemmän kuin vuonna 215. Edellisvuotta pienemmät ainevirtaamat johtuivat pääosin pienemmistä virtaamista, sillä vedenlaatu oli keskimäärin samankaltainen tai osin huonompi kuin edellisvuonna. Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 216 Oulujoen alaosalla (Merikoski). (Tammikuun kiintoainepitoisuutena käytetty helmikuun pitoisuusuutta 1 mg/l, koska tulos 77 mg/l on epäilyttävä.) Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kiintoaine Fe kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo s yys loka marras joulu Keskiarvo summa t/a

21 Taulukko 8 17 Oulujoen alaosalla muodostuva kuormitus oli noin 82 tonnia fosforia, noin 771 tonnia typpeä sekä noin 21 tonnia kiintoainetta (Taulukko 8). Oulujoen alaosan alueen osuus Oulujoen kokonaisainevirtaamasta on fosforin osalta noin 47 %, typen osalta noin 21 %, kiintoaineen osalta noin 63 % ja raudan osalta noin 58 %. Huomattava osa Oulujoen yläosan reiteiltä tulevista ainevirtaamista sedimentoituu Oulujärveen. Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 216 Oulujoen yläosalla (Jylhämä) sekä ainevirtaamien erotus välillä Jylhämä Merikoski. Jylhämän helmikuun ainevirtaamat on laskettu tammi- ja maaliskuun vedenlaadun perusteella ja marras-joulukuun ainavirtaamat lokakuun vedenlaadun perusteella. Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 23 -N NH 4 -N Kiintoaine Fe kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo s yys loka marras joulu Keskiarvo summa t/a Erotus t/a Leväseurannan tulokset Oulujoen alaosan vesistöalueella ei ole enää valtakunnallista leväseurantaa Oulujoen pääuomassa. Myöskään Ympäristöhallinnon leväkukintarekisterissä ei ole seurantapaikkoja Oulujoen pääuomassa (ympäristöhallinnon avoimen datan palvelu ). 5.6 Uimarantojen hygieenisen laadun seuranta Uimarantojen vedenlaatua arvioidaan kustakin yksittäisestä vesinäytteestä indikaattoribakteerien (=suolistoperäiset enterokokit ja Echerichia coli) määrän ja sinilevien esiintymisen perusteella. Vesille on asetettu indikaattoribakteerien raja-arvot, joilla veden laatu arvioidaan. Suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 4 pmy/1 ml ja Echerichia colien toimenpideraja 1 pmy/1 ml. Sinilevien määrää arvioidaan neliportaisella asteikolla (ei havaittu, havaittu vähän, havaittu runsaasti ja havaittu erittäin runsaasti). EU-rannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan käyvän uimakauden aikana lämpimänä kesäpäivänä vähintään 1 uimaria päivässä. EU-direktiiviin pohjautuvan STM:n uimavesiasetuksen 177/28 mukaisesti ensimmäiset näytteet tulee ottaa noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua. Lisäksi uimakauden aikana otetaan tasaisin väliajoin vähintään kolme näytettä. EU:n määrittelemä uimakausi alkaa Oulun seudulla ja loppuu Oulun seudun ympäristötoimen alueella Oulujoen pääuomassa sijaitsee Tuiran EUuimaranta, minkä lisäksi uimaveden laatua seurataan Muhoksen Määtässä (Laitasaari), Montassa, Kirkkosaaressa, Junninojalla (Jokirinne) sekä Oulun Värtössä, Saarelassa, Oulunsuussa (Emännäntie), Myllyojalla ja Konttisenkankaalla (Madekoski). Uimaran-

22 18 noilta otettiin vesinäytteet kesän aikana viisi kertaa: 6.6., , ja Jokaisen rannan vedenlaatu täytti uimavedelle asetetut laatuvaatimukset kaikilla näytekerroilla (Oulun seudun ympäristötoimi, tiedotteet ). Oulujärven rannalla sijaitsevalta Vaalan Sahanrannan EU-uimarannalta otettiin vesinäytteet kaksi kertaa kesäkuussa ja kerran heinä- ja elokuussa. Utajärvellä uimaveden laatua tarkkailtiin Oulujoen varrella sijaitsevan Kirkonkylän uimarannalla kerran kesäkuussa ja kerran heinäkuussa. Molempien uimarantojen kaikki tutkitut näytteet täyttivät uimavedelle asetetut laatuvaatimukset eli indikaattoribakteerien pitoisuudet alittivat STM:n asetusten toimenpiderajat ja näytteissä ei todettu syanobakteereita (sinileviä) (ScanLab Oy, testausselosteet ). 6 YHTEENVETO Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa on noudatettu kesästä 214 lähtien vuosille päivitettyä tarkkailuohjelmaa. Oulujoen alaosan vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 216 ns. suppeana tarkkailuna, jolloin vuosittaisten vesistötarkkailutulosten lisäksi raportissa on esitetty mm. lyhyt kuvaus vedenlaadun ajallista kehittymistä sekä yhteenveto alueen kuormituksesta ja erillistarkkailuista. Vesistötarkkailupisteet sijoittuvat tarkkailualueen yläosalla Oulujoen pääuomaan ja Kutujokisuulle tarkkailuvelvollisten läheisyyteen sekä Putaalanjoelle. Vuosi 216 oli välivuosi Putaalanjoen tarkkailussa. Vesistötarkkailuraportissa raportoidaan myös viranomaisseurannan tulokset Oulujoen pääuoman havaintopisteiltä. Oulujoen alaosan suurimmat sivujoet ovat Kutujoen lisäksi Muhosjoki, Utosjoki ja Sanginjoki, joiden vedenlaadun tarkkailu tapahtuu Oulujoen alaosan turvetarkkailun yhteydessä. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuvelvollisia ovat Fortum Power and Heat Oy Utasen voimalaitoksen osalta, Vaalan kunta (jätevedenpuhdistamo) sekä kolme kalankasvatuslaitosta: Petäjäkosken Kala, Oulujoen Lohi Oy sekä Montan Lohi. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon ja kalalaitosten kuormitustarkkailut toteutetaan nykyisin erillisenä vesistötarkkailusta, mutta vesistötarkkailuraportissa esitetään yhteenveto em. kuormitustarkkailuista. Kalankasvatuslaitosten tuotantomäärät ja kuormitus olivat suurempia kuin vuonna 215. mutta laitosten toiminta oli vuonna 216 kaikilta osin lupaehtojen mukaista. Vaalan jätevedenpuhdistamolta vesistöön kohdistuva kuormitus oli vuonna 216 kokonaisravinteiden ja kiintoaineen osin kahta edellisvuotta pienempi, kun taas BOD 7 -kuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa. Lupaehdot saavutettiin molemmilla puolivuotisjaksoilla ja myös valtioneuvoston asetuksen vähimmäisvaatimukset saavutettiin kaikilta osin. Edellä mainittujen tarkkailuvelvollisten lisäksi Oulujoen alaosalla sijaitsee kolme suljettua kaatopaikkaa, Miehonsuon tuhkanläjitysalue sekä noin 2 eri vaiheissa olevaa turvetuotantoaluetta. Erillistarkkailujen raportointien perusteella kaatopaikkojen ja tuhkanläjitysalueen vaikutukset vesistössä olivat lieviä. Vuonna 216 Oulujoen alaosan vesistöalueen turvetuotannon kokonaispinta-ala oli ha. Turvesoilta lähtevien vesien määrässä ja laadussa oli suuria kohteiden välisiä eroja. Turvetuotantoalueiden päästöihin vaikuttavat oleellisesti koko tarkkailukauden hydrologiset olosuhteet. Tuotantoalueiden bruttopäästöt vesistöön olivat vuonna 216 edellisvuotta alhaisempia tai samaa tasoa, mutta nettopäästöt olivat kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta edellisvuotta suurempia. Oulujokea ja sen sivu-uomia kuormittavat lisäksi lähinnä maa- ja metsätalouden, haja-asutuksen ja hulevesien päästöt sekä ilmalaskeuma. Oulujoen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä fosfori- ja typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous. Oulujoen alaosalle on 2-luvulla rakennettu siirto-

23 19 viemäriverkosto, minkä myötä Oulujokeen haja-asutuksesta kohdistuva jätevesikuormitus on pienentynyt merkittävästi. Oulujoen alaosalla vuosi oli noin 16 % normaalia sateisempi, kun taas yläosalla sademäärä jäi hieman alle keskimääräisen. Vuonna 216 Oulujoen virtaamat olivat alkuvuodesta sekä loppukesästä ja syksyllä tavanomaista suurempia. Oulujoen pääuomassa havaittiin jokivesille tyypillistä kevättulvanaikaista veden laadun heikentymistä, sen sijaan Kutujokisuun näytteenotto ei ajoittunut tulva-aikaan. Pääuoman ja Kutujokisuun ainepitoisuudet nousivat myös runsaiden sateiden myötä loppukesästä. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen happitilanne oli edelleen hyvä tai erinomainen läpi vuoden. Jokivesien phtaso oli lievästi hapan ja yleistä likaantuneisuutta kuvaava sähkönjohtavuusarvo oli läpi vuoden alhainen. Oulujoen pääuoman vesi oli humus- ja rautapitoista. Erityisesti rautapitoisuus kasvoi jokea alaspäin tultaessa. Kutujoessa humus- ja rautapitoisuudet olivat Oulujoen pääuomaa korkeampia. Oulujoen ja Kutujoen veden sameus oli vähäistä ja kiintoainepitoisuudet olivat pääosin alhaisella tasolla. Oulujoen pääuomassa alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Oulujärven alapuolella Jylhämässä, missä kokonaisravinnepitoisuudet olivat karujen vesien tasoa. Pääuoman ravinnepitoisuudet nousivat hieman jokea alaspäin mentäessä, selvimmät pisteiden väliset erot ravinnepitoisuuksissa todettiin tulva-aikaan sekä runsaiden sateiden aikaan loppukesästä. Kutujoen vesi oli jonkin verran Oulujoen pääuomaa ravinteikkaampaa pitoisuuksien ollessa lievästi reheville tai reheville vesille tyypillisiä. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien perusteella Oulujoen pääuoma oli pääsääntöisesti fosforirajoitteinen, mutta loppukesästä ja syksyllä typpirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Kutujoki oli loppukesällä typpirajoitteinen. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa merkittäviä kehityssuuntia 2-luvulla. Vuoden 216 tarkkailussa todetut ainepitoisuudet asettuvat pidemmällä aikavälillä todettuun vaihteluväliin, mutta olivat osin suurempia kuin kahtena edellisvuonna. Oulujoen pääuomassa vesi oli kahta edellisvuotta humus- ja rautapitoisempaa ja tummempaa ja veden laadun ajalliset vaihtelut avovesikaudella olivat näiltä osin suurempia, mikä todennäköisesti johtuu suurista vaihteluista hydrologisissa olosuhteissa (sadanta ja valuma). Oulujoen pääuoman ja Kutujokisuun veden hygieeninen laatu oli tarkkailunäytteiden sekä kuntien tekemän seurannan perusteella pääosin hyvä tai erinomainen. Kuntien tekemässä seurannassa Oulujoen uimarantojen vedenlaatu täytti kesällä 216 uimavedelle asetetut laatuvaatimukset kaikissa näytteissä. Oulujoen ainevirtaamat laskettiin tarkkailutulosten ja virtaamanseurantatietojen perusteella Oulujärven alapuolelle Jylhämän kohdalle sekä alaosalle Merikosken kohdalle. Oulujoen kautta Oulun edustan merialueelle virtasi vuonna 216 noin 176 tonnia fosforia, 3 7 tonnia typpeä ja noin 33 5 tonnia kiintoainetta, eli vähemmän kuin hyvin runsassateisena vuonna 215. Oulujoen alaosan valuma-alueen osuus Oulujokisuun ainevirtaamasta oli fosforin osalta noin 47 %, typen osalta noin 21 %, kiintoaineen osalta noin 63 % ja raudan osalta noin 58 %.

24 7 VIITTEET Ahma Ympäristö Oy 214a. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelma vuosille Ahma Ympäristö Oy 217. Oulujoen alaosan yhteistarkkailu, kalankasvatuslaitosten kuormitustarkkailujen tulokset 216. Ilmatieteen laitos 217. Avoin data < Korhonen, J. & Haavanlammi, E Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus, Helsinki Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille Osa 1 Toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. < luettu Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J.-P., Karlsson, P. & Ruuhela, R Tilastoja Suomen ilmastosta Raportteja 212:1. Ilmatieteen laitos, Helsinki. PSV Maa ja Vesi Oy 24. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelma v Pöyry Finland Oy 213. Oulujoen alaosan vesistöalueen turvetuotannon tarkkailu. Päästö- ja vesistötarkkailuohjelma v Turveruukki Oy, Vapo Oy. Pöyry Finland Oy 215. Oulujoen alaosan yhteistarkkailu, vesistötarkkailu 214. Pöyry Finland Oy 217a. Oulujoen ja sen sivuvesistöjen kalataloustarkkailu. Väliraportti vuosilta Pöyry Finland Oy 217b. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon käyttö- ja kuormitustarkkailu 216. Pöyry Finland Oy 217c. Utajärven kaatopaikan tarkkailu v Pöyry Finland Oy 216d. Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikan jälkitarkkailu v Pöyry Finland Oy 217e. Miehonsuon tuhkanläjitysalueen velvoitetarkkailu v Pöyry Finland Oy 217f. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 216. Savo-karjalan Ympäristötutkimus Oy 217. Vaalan kaatopaikan velvoitetarkkailun raportti vuodelta 216. Suomen ympäristökeskus 217. Hydrologian ja vesien käytön tietojärjestelmä HYDRO. < Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset 216. Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. < Torvinen, S. & Laine, A. (toim.) 215a. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Osa 2. Toimenpiteet. Raportteja 129. Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus. < Torvinen, S. Laine, A. (toim.) 215. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Osa 1. Taustatiedot. Raportteja 128. Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus. < 2

25 Oulujoki, 13 Merikoski Oulujoki, Erkkola OE1 Hautasuo Turvesuo Miehonsuo I Miehonsuo II Konnansuo Miehonsuon tuhkanläjitysalue Sanginjoki Haarasuo Korentosuo Pälli Pyhäkoski Oulujoki, Oulujoki Oulujoki, Montta Pälli Montta Montan 129 Lohi Oy Pehkeensuo Kanasuo Itäsuo Latvasuo / Karppilansuo Ruostesuo Utosjoki Utajärven kaatopaikka Pu1 Pu6 Fortum Power and Pu8 Heat Oy Utanen Muhoksen kaatopaikka Keisarinsuo / Timonsuo Tunturisuo Muhosjoki Kapustasuo Naamanjoki Niskansuo Kutujoki Petäjäkosken Kala Hanhineva Petäikönsuo! Viranomaisseurannan tarkkailupiste "! Velvoitetarkkailun tarkkailupiste Piilevätarkkailu " Tarkkailuvelvollinen Pelsonsuo Isosuo Oulujoen Lohi Oy Kut2 Nuojua Ou95 PL2 Jylhämä Vaalan kaatopaikka Oulujoki, Vaalan Jylhämä PL1 kunnan 128 jätevedenpuhdistamo Kaatopaikka Turvesuo " 2 Voimalaitos Sisältää Maanmittauslaitoksen taustakartta-aineistoa 1/216 1 km Liite 1. Oulujoen alaosan kuormittajat ja havaintopaikat

26 ! "! Velvoitetarkkailun tarkkailupiste Viranomaisseurannan tarkkailupiste Piilevätarkkailu " Pyhäkoski " Tarkkailuvelvollinen Kaatopaikka Turvesuo " Voimalaitos Montan Lohi Oy " 1 Oulujoki, Montta! " Montta 2 km Utajärven kaatopaikka! Pu1! Pu6! Pu8 Fortum Power and Heat Oy " Utanen 1 2 km Keisarinsuo / Timonsuo! Kut2 " Oulujoen Lohi Oy Oulujoki, Jylhämä Jylhämä "! 128 Ou95 PL2 PL1 " " " Nuojua Vaalan " kunnan Vaalan kaatopaikka jätevedenpuhdistamo 1 2 km Liite 2. Kuormittajat ja havaintopaikat tarkemmilla kartoilla: Montta, Putaalanjoki ja Jylhämä