POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET SUOJELUALUEISIIN

1 POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET SUOJELUALUEISIIN 1 JOHDANTO... 2 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 3 RANTOJENSUOJELUOHJELMA... 4 3.1 Yleistä... 4 3.2 Kokkolan edustan rantojensuojeluohjelman alueet... 7 3.3 Vaikutukset rantojensuojeluohjelman alueisiin... 9 4 LINTUVESIENSUOJELUOHJELMA... 10 4.1 Yleistä... 10 4.2 Kokkolan edustan lintuvesiensuojeluohjelman alueet... 10 4.3 Vaikutukset lintuvesien suojeluun... 11 5 NATURA 2000 VERKOSTO... 12 5.1 Yleistä... 12 5.2 Kokkolan edustan Natura 2000 verkoston alueet... 13 5.2.1 Natura 2000 verkoston täydennysehdotus... 16 5.3 Vaikutukset Natura 2000 verkoston alueisiin... 17 6 LUONNONSUOJELUALUEET... 20 6.1 Yleistä... 20 6.2 Kokkolan edustan luonnonsuojelualueet... 20 7 VEDENALAISEN KULTTUURIPERINNÖN SUOJELU... 21 7.1 Yleistä... 21 7.2 Vedenalaisen kulttuuriperinnön inventointi... 21 7.3 Kokkolan edustan vedenalainen kulttuuriperintö... 22 8 JOHTOPÄÄTÖKSET... 23 9 LÄHDEKIRJALLISUUS... 25 Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MYY/01

2 13010 POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET SUOJELUALUEISIIN 1 JOHDANTO Pohjolan Voima Oy käynnisti vuonna 1999 tutkimushankkeen Merituulivoima teollisena energialähteenä. Tämä raportti on osa tämän tutkimushankkeen tuloksia. Tutkimuksen toteuttamiseen on saatu rahoitusta kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Tutkimushankkeen tavoitteena on Suomessa ensimmäisen kerran selvittää, millä edellytyksillä on meidän oloissamme mahdollista rakentaa teollisen mittakaavan merituulivoimalaitos rannikon edustan merialueelle. Selvitystyössä tutkitaan merituulivoimalaitoksen teknisiä ja taloudellisia toteutusmahdollisuuksia, oikeudellisia edellytyksiä sekä ympäristövaikutuksia. Nämä vaikutukset selvitetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyä noudattaen. Suunnittelutyön kohdealueeksi valittiin Kokkolan edustan merialue, jonne suunniteltiin yhteensä yli 300 MW suuruinen merituulivoimalaitos (kartta 1.1). Erityispiirteen suunnittelualueelle aiheuttaa se, että valtaosa tarkasteltavasta merialueesta kuuluu erilaisiin suojeluohjelmiin (lintuvesiensuojeluohjelma, rantojensuojeluohjelma, Natura-2000 aluevaraus). Maankäytön osalta tutkimushankkeeseen yhdistyy Kokkolan kaupungin tavoite laatia merialueelle osayleiskaava, jossa tuulivoimalaitoksen rakentamiseen soveltuva alue on osoitettu. Myös Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan laatiminen on vireillä. Vaikka merituulivoimalaitoksia on jo muutama olemassa Itämerenkin alueella, suojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia ei kirjallisuuslähteisiin perustuen ole toistaiseksi kovin paljoa selvitetty. Tässä osaraportissa käsitellään tuulivoimalaitoksen vaikutuksia Kokkolan edustan suojelualueisiin perustuen aiemmin tehtyihin muihin osaraportteihin.

3 Kartta 1.1. Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen suunnittelualueet: 1. Tankarin Djupörenin alue, 2. Santapankin alue, 3. Munakarin Poroluodon alue, 4. Trullevin ranta, 5. Santapankin laajennus pohjoiseen. Kuva 1.2. Kokkolan edustan suojeluohjelmien ja Natura 2000 verkoston alueet.

4 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Lähtöaineistona on käytetty tietoja alueen suojelutilanteesta ja eri tyyppisten suojelualueiden vaikutuksista hankkeen toteuttamismahdollisuuksiin. Perustan suojelualueille kohdistuvien vaikutusten arvioinnille antavat selvitykset Vaikutukset alueiden käyttöön ja maisemaan, Vaikutukset linnustoon ja Vaikutukset merialueen tilaan ja kalastoon sekä valtioneuvoston päätökset, työryhmien mietinnöt ja muut suojeluohjelmiin liittyvät asiakirjat. Lähdekirjallisuus on esitetty tämän raportin lopussa. Rantojensuojeluohjelman osalta on selvitetty ohjelman lähtökohdat ja perusteet sekä siihen sisältyvien rantojen säilyvyys rakentamattomana. Erityisesti merellä tapahtuvan rakentamisen vaikutusta suojelun perusteisiin on arvioitu. Lintuvesiensuojeluohjelmaan sisältyvien alueiden osalta on selvitetty niiden säilyvyys luonnontilaisina ja arvioitu merituulivoimalaitoksen vaikutusta suojelun perusteisiin. Natura 2000 verkostoon ehdotettujen alueiden osalta on selvitetty niiden säilyvyys suojelutarpeiden mukaisesti ja arvioitu aiheuttaako merituulivoimalaitoksen rakentaminen haitallisia vaikutuksia Natura-alueen suojelun perusteisiin. Erikseen on vielä tarkasteltu luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita ja vaikutuksia niihin. 3 RANTOJENSUOJELUOHJELMA 3.1 Yleistä Valtioneuvosto teki 20.12.1990 periaatepäätöksen valtakunnallisesta rantojensuojeluohjelmasta. Valtioneuvoston päätöksessä todetaan: Rantojensuojeluohjelman alueet ovat arvokkainta meri- ja järviluontoamme. Ohjelman tarkoitus on säilyttää nämä ranta-alueet rakentamattomina ja luonnonmukaisina. Ohjelmaan kuuluu 127 kohdetta, jotka painottuvat voimakkaasti saarten ja luotojen suojeluun. Näistä suojeltavia meriluonnon alueita on 29 ja niihin sisältyy noin 1500 kilometriä meren rantaa. Rantojensuojelualueet rajattiin päätöksen liitteenä olevilla kartoilla laajoina aluekokonaisuuksina, joihin kuuluu sekä manner- ja saaristoalueita että niihin liittyviä vesialueita. Valtioneuvoston päätöksessä todetaan kuitenkin, että Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat liitteessä mainitut ranta-alueet. Valtioneuvoston päätöksen mukaan ohjelma toteutetaan kaavoituksella ja perustamalla luonnonsuojelualueita. Ohjelmassa todetaan: Arvokkaille ranta-alueille on tarpeen laatia vahvistettavia yleiskaavoja, joilla pyritään siirtämään maanomistajien rakennusoikeuksia pois suojeluun ja virkistyskäyttöön varattavilta alueilta.

5 Rantojensuojeluohjelman alueille. perustetaan luonnonsuojelulain (71/23) mukaisia luonnonsuojelualueita. Yksityisessä omistuksessa olevat alueet on tarkoitus rauhoittaa joko hankkimalla ne valtiolle tai perustamalla maanomistajan hakemuksesta luonnonsuojelualue, jolloin rauhoittamisesta aiheutuva taloudellisen hyödyn menetys voidaan korvata. Kartta 3.1. Esimerkki vahvistetusta osayleiskaavasta rantojensuojeluohjelman alueella. (Kuhmoisten Päijänteen rantaosayleiskaava, Haukkasalon, Mustassalon alue) Rantoihin kohdistuu monia käyttöpaineita. Rantoja otetaan käyttöön erityisesti loma-asutustarkoituksiin. Manner-Suomessa (pois lukien Ahvenanmaa) on jo 37,3 % merenrannoista sulkeutunut. Sulkeutuneeksi on tällöin määritelty sellainen ranta, jossa enintään 100 metrin etäisyydellä rannasta on rakennus. Sulkeutuneiden rantojen osuus on suuri etenkin Satakunnassa (54 %), Kymenlaaksossa (47 %), Keski-Pohjanmaalla (43 %) ja Uudellamaalla (40 %). Jos tarkastellaan pelkästään mannerrantoja ja sellaisia saaria, joille on tie tai tiheä lautta- tai lossiyhteys, sulkeutuneisuusaste Manner-Suomessa on 42,1 %. Rantojen käyttömahdollisuuksia rajoittavat lisäksi monet muut seikat, kuten kalliorantojen jyrkkyys ja pehmeikkörantojen rakentamiskelvottomuus sekä erilaiset käyttörajoitukset muun muassa puolustuslaitoksen hallinnassa olevilla rannoilla.

6 Rantojensuojeluohjelmaa laadittaessa suurin rakentamispaine syntyi lomaasutuksen rakentamisesta. Tällöin ei ollut esillä mitään laajamittaista rakennushanketta vesialueelle. Tämä varmaan vaikutti siihen, että rantojensuojeluohjelmassa ei oteta kantaa rakentamiseen vesialueelle. Rantojensuojelualueilla on mahdollista liikkua ja retkeillä sekä hyödyntää luonnon antimia perinteisten jokamiehenoikeuksien mukaisesti. Myös kalastus ja metsästys on rantojensuojelualueella mahdollista mikäli se ei ole ristiriidassa alueella olevan lajiston erityisen suojelutarpeen kanssa. Rantojensuojeluohjelman alueella on kuitenkin voitava estää sellaiset toimenpiteet, jotka vaarantavat suojelun tarkoitusperiä. Tämä toteutetaan pääasiassa kaavoituksella. Ranta-alueiden arvoluokituksessa käytettiin seitsemää eri valintakriteeriä: edustavuus, monimuotoisuus, uhanalaisuus, harvinaisuus, luonnontilaisuus, tieteelliset kriteerit ja maisemalliset arvot. Perustavoite on säilyttää ohjelman ranta-alueet rakentamattomina ja luonnontilaisina. Tavoitteena on muodostaa maahamme suojelualueiden verkko, joka edustaa meri- ja järviluontomme alueellista ja tyyppikohtaista vaihtelua ja turvaa meri- ja järviluontoomme sopeutuneiden eliölajien elinympäristöt. Tämän tavoitteen kannalta tärkeimpiä suojeltavia alueita ovat laajat kokonaisuudet, jotka yksinään kattavat maan eri osa-alueiden luonteenomaiset piirteet mahdollisimman hyvin. Kuva 3.2. Kauniita rantoja Kokkolan edustalla. (Hällskäret syksyllä 1999)

7 Rantojensuojeluohjelmaa toteutetaan rantayleiskaavoituksella ja ympäristökeskusten suojelupäätöksillä. Rantayleiskaavoissa päätetään rakennusoikeuksista ja ehdotetaan suojelualueiden rajaukset. Ympäristökeskus päättää lopullisesti suojelualueiden rajoista, suojelutavoista ja korvauksista maanomistajille. 3.2 Kokkolan edustan rantojensuojeluohjelman alueet Kokkolan edustalla on kaksi valtioneuvoston rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta: Luodon saaristo (myös Natura 2000 alue, ks. luku 5.2) Alue käsittää laajan saaristoalueen Luodon ulkosaaristossa sekä osia sen eteläpuolella sijaitsevan mannermaan Ådösandin alueesta ja itäpuolella olevasta Kåtölandetin saaresta. Aluekokonaisuus on luonnoltaan erittäin monipuolinen ja pääosiltaan luonnontilainen. Alue on erittäin arvokas maankohoamisrannikon tutkimuskohde. Alueen rantaluonnon uhkana on loma-asutus, joka on jo levinnyt tiheänä sisäsaaristoon ja mannerrannoille. Kuva 3.3. Ote Luodon saariston rantojensuojelualueesta

8 Kokkolan saaristo (myös Natura 2000 alue, ks. luku 5.2) Suojeltava alue sisältää Kokkolan ja Lohtajan edustan saaristoa. Alue edustaa Lohtajan rannikolle ominaista rannikkotyyppiä. Rannikko on voimakkaasti suuntautunut luoteesta kaakkoon, muodostaen pitkiä niemiä ja syviä lahtia. Alue on suhteellisen suppea, mutta se on rantaluonnoltaan varsin monipuolinen sisältäen eri tyyppisiä rantoja jokisuistoista ulkosaaristoon. Loma-asutus on rantaluonnon uhkatekijä. Kuva 3.4. Ote Kokkolan saariston rantojensuojelualueesta

9 3.3 Vaikutukset rantojensuojeluohjelman alueisiin Merituulivoimalaitoksen suunnitelmassa ei esitetä tuulivoimalaitoksen tai siihen liittyvien rakenteiden rakentamista rantojensuojeluohjelman ranta-alueille. Siksi merituulivoimalaitoksen rakentaminen ei ole suoranaisessa ristiriidassa rantojensuojeluohjelman kanssa. Toisaalta rantojensuojeluohjelman alueet ovat arvokkaita meriluontoalueita. Merituulivoimalaitos muuttaa rannan maisemaa. Alueiden soveltuvuus merituulivoimalaitoksen rakentamiseen ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta. Silloin harkitaan kuinka lähelle suojeltua rantaa voidaan voimalaitoksia rakentaa. Suunnitelman mukainen tuulivoiman rakentaminen Kokkolan edustalle vaikuttaa lähinnä rannalta avautuvaan maisemaan ja meren pohjan luonnonarvoihin. Maisema-arvoja ei ole erityisesti korostettu sen enempää rantojensuojeluohjelman periaatepäätöksessä kuin sen taustalla olevassa komiteanmietinnössäkään. Maisema-arvot ovat kuitenkin mukana yhtenä täydentävänä alueiden valintaperusteena. Kokkolan edustan rantojensuojeluohjelman alueiden määrittelyissä ei ole erikseen mainittu maisemallisia arvoja. Mikäli katsotaan, että merituulivoimalaitos muuttaa rantojensuojeluohjelman arvokaan merialueen maisemaa niin merkittävästi, että sitä ei voida hyväksyä, ei merituulivoimalaitosta voida rakentaa Kokkolan edustalle rantojensuojeluohjelman alueille (sijoitusalueet: Tankar Djupören ja Munakari Poroluoto). Kuva 3.5. Rantojensuojeluohjelman alueelle jää runsaasti vapaata merialuetta tuulimyllyistä huolimatta. (kuvasovite Tankarin majakkasaaresta lounaaseen)

10 4 LINTUVESIENSUOJELUOHJELMA 4.1 Yleistä Valtioneuvosto vahvisti maa- ja metsätalousministeriössä valmistellun valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman 3.6.1982. Ohjelman tavoitteena on siihen sisältyvien alueiden säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina. Ohjelmaan kuuluu 287 kohdetta. Lintuvesien suojelua päätettiin toteuttaa perustamalla luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita. 4.2 Kokkolan edustan lintuvesiensuojeluohjelman alueet Kokkolassa seuraavat alueet kuuluvat lintuvesiensuojeluohjelmaan: Rummelön Harrbådan (myös Natura 2000 alue, ks. luku 5.2) Alue sijaitsee Kaustarvikenin länsirannalla avomeren äärellä. Harrbådanin niemen länsipuolella oleva Silverstensbukten liittyy kokonaisuuteen. Alue on varsin laakeaa ja avointa. Laajat hiekkapohjaiset saraniityt ovat kasvillisuuden silmiinpistävin piirre. Ruovikkovyöhykkeessä tavataan kaislojen ohella myös melko paljon järviruokoa. Kasvistoa ei ole tutkittu. Linnuston tärkein ryhmä on alueen luonteesta johtuen kahlaajat. Lajisto onkin osaalueen monipuolisin. Myös vesilintuja on runsaasti. Alue on hyvin tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka, jolle on tunnusomaista kahlaajien runsaus. Joukossa on usein tavattu harvinaisuuksia. Alue on lisäksi tärkeä tutkimus-, luonnonharrastus- ja opetuskohde. Alueen laajuus on 44 ha maa- ja 197 ha vesialuetta. Alue on maakunnallisesti arvokas lintuvesien suojelukohde.

11 Kuva 4.1. Lintuvesien suojelualue Rummelören Harrbådan - Silverstensbukten 4.3 Vaikutukset lintuvesien suojeluun Tuulimyllyjä ei ole suunnitelmassa sijoitettu lintuvesiensuojelualueelle. Lähin merituulivoimalaitoksen sijoitusalue on Trullevin ranta (Santapankin laajennus etelään, alue 4), jolla voi olla vaikutuksia lintuvesillä viihtyviin lintuihin. Suojeltuihin lintuvesiin sekään ei merkittävästi vaikuta. Muut sijoitusalueet ovat niin kaukana, ettei vaikutuksia lintuvesiensuojelualueeseen ilmene. Lintuvesiensuojelualueen tulisi säilyä mahdollisimman luonnontilaisena. Merituulivoimalaitoksen rakentaminen suojelualueen lähistölle useiden kilometrien päähän ei muuta suojelualueen luonnontilaa. Merituulivoimalaitoksen rakentaminen Kokkolan edustalle ei siis vaikuta lintuvesien suojeluun alueella.

12 5 NATURA 2000 VERKOSTO 5.1 Yleistä Kokkolan edustan merialueista merkittävä osa kuuluu valtioneuvoston 20.8.1998 ehdottamiin Natura 2000 verkoston alueisiin. Natura 2000 verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että eurooppalaisittain suojeltavien eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä. Suojelun taso riippuu sekä kohteen laadusta että suojelutarpeesta. Koska kohteet ovat erilaisia, myös suojelu voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Luontoarvoja pyritään suojelemaan myös kevyemmin kuin muodostamalla luonnonsuojelualueita. Kartta 5.1. Ote vuonna 1998 ehdotetuista Kokkolan edustan Natura 2000 rajauksista

13 5.2 Kokkolan edustan Natura 2000 verkoston alueet Kokkolan edustan Natura 2000 verkostoon vuonna 1998 ehdotetut alueet ovat: Kokkolan saaristo 14 699 ha Kokkolan saaristo on laaja merialue sisältäen Kokkolan, Kälviän ja Lohtajan edustan saaristoa. Rannikko on voimakkaasti suuntautunut luoteesta kaakkoon, muodostaen pitkiä niemiä ja syviä lahtia. Alue on rantaluonnoltaan varsin monipuolinen sisältäen eri tyyppisiä rantoja jokisuistosta ulkosaaristoon. Noin puolet alueesta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Muu alue sijaitsee Kokkolan ja Luodon rantojensuojeluohjelmien välissä. Naturaan ehdotetun alueen saarilla löytyy ainakin 5-6 kluuvijärveä, luonnontilaisia vanhoja metsiä (Repskäret), boreaalisia lehtoja, matalakasvuisia rantaniittyjä, maankohoamisrannikon sukkessiometsiä sekä Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteisiä rantakalliota. Ulkosaariston pienet saaret ja luodot ovat avoimia ja hyviä merilintujen pesimäalueita. Pesimälajistoon kuuluu mm. merikihu, pilkkasiipi, räyskä, selkälokki sekä nauru- ja pikkulokkikoloniat. Kohteen suurin saari on Poroluoto. Kohteella on luonnontilaisia puustoisia sekä puuttomia, linnustollisesti arvokkaita saaria ja luotoja. Kohde on yksi maamme arvokkaimmista räyskän pesimisalueista. Lisäksi alue on rantaluonnoltaan monipuolinen. Alueen kasvistoon kuuluu monia alueellisesti uhanalaisia ja endeemisiä lajeja kuten, pikkuluikka, perämerensilmäruoho, rantanätkelmä, rantalemmikki, tuppivita, poimuja suomenhierakka, isomaksaruoho, lehtotähtimö, merisara, vihnesara, merihanhikki ja merikohokki. Natura-kohteen läpi kulkee Ykspihlajan satamaan johtava väylä. Luodon saaristo 14 457 ha Aluekokonaisuus sisältää maankohoamisrannikon erityyppisiä kehitysvaiheita loivilta ja tuulille alttiilta hiekkarannoilta kallioisiin ulkosaariin ja rantalouhikoihin. Saaristoalue on Merenkurkun saariston ja Perämeren rannikkoalueen vaihettumisvyöhykettä. Rantavyöhykkeet ovat suhteellisen kapeita, usein lähes kasvittomia kalliorantoja. Moreenipeite on ohuempaa kuin etelämpänä Merenkurkun alueella ja De Geer -moreenit puuttuvat. Alueella on myös kapeahkoja rantaniittyjä ja suolamaakasvustoja. Erityisen luonteenomaista saarten sisäosille ovat arvokkaat ja monipuo-

14 Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja sen linnusto on arvokas. Alue on myös kasvillisuutensa puolesta arvokas. Maankohoamisen vuoksi matalille rannoille on muodostunut leveä rantaniitty ja rannan kasvillisuus on selvästi vyöhykkeistä. Alueella voidaan nähdä kasvillisuuden muuttumista eri rantaniittyvyöhykkeiden kautta pajukoksi ja edelleen lehtomaiseksi rantametsäksi ja lopuksi karuksi männiköksi. Alue on edustava esimerkki kasvillisuuden sukkessiosta. Rantaniittyjen leveys on suurimmillaan lähes 400 m. Rummelön muita kasvillisuusliset lehtometsät. Koivu ja pihlaja ovat näiden metsien varhaisten sukkessiovaiheiden puuston valtalajeja. Aluskasvillisuus on rehevää, alueella esiintyy laajoja metsäalvejuurilehtoja. Ulkosaaristoon kuuluu merilinnustoltaan arvokkaita luotoja. Saariston eteläiset osat ovat graniittia, mutta pohjoisessa hallitsevaksi kivilajiksi tulee migmatiitti. Silokalliot ovat yleisiä varsinaisessa ulkosaaristossa, sisäosissa moreeni muodostaa drumliinimuotoja kalliokohoumien yhteyteen. Nopea maankohoaminen synnyttää uusia luotoja ja saaria ulkosaariston edustalle ja kuroo umpeen matalia lahtia sisäsaaristossa synnyttäen kuroutumajärviä. Alue on erittäin arvokas maankohoamisrannikon tutkimuskohde. Luodon saaristossa onkin jo pitkään tehty rantakasvillisuuden sukkessiotutkimusta. Tankarin saarella toimii lintuasema. Kuva 5.2. Luodon saariston maisemaa. Rummelön Harrbådan 236 ha

15 tyyppejä ovat hiekka- ja somerikkorannat, rantapensaikot ja metsät, kluuvijärvet sekä dyynikasvillisuus. Vesirantoja luonnehtii suojaisilla rannoilla 200-400 metriä leveä matalan veden alue. Näillä alueilla on hiekkapohja. Hopeakivenlahdessa sekä Harrinniemen ja Rummelörenin välillä on vedenalaisia hiekkasärkiä. Elban edustalla on laaja matala lahti. Merkittävintä kasvilajistoa ovat endeemiset ja Primula sibirica ryhmän lajit sekä humala. Erikoista kasvillisuutta edustavat myös suolamaalaikkujen pikkusuolamaltsakasvustot. Lähes kaikki vesikasvilajit ovat uposlehtisiä, tyypillisiä ovat näkinpartaislevät ja syvemmillä vesialueilla tavallisia ovat vitalajit. Rummelön-Harrbådan on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Alueella pesii runsas lintulajisto. Alueella on tavattu 241 lajia, joista 86 pesii säännöllisesti ja 14 epäsännöllisesti. Alue on myös merkittävä sulkasato- ja muutonaikainen levähdyspaikka, myös suurharvinaisuuksia on tavattu. Rummelön on lisäksi maamme merkittävimpiä alueita joutsenten kevät- ja syysmuuttopaikkana. Harrbådan mökkien pihapiirit ja majakan ympäristö ovat vähälajista ja myös kulutukselle alttiita. Kåtölandet 435 ha Nopean maankohoamisen johdosta matalat merenlahdet kuroutuvat umpeen muodostaen kuroutumajärviä. Kåtölandetin alue muodostaa arvokkaan kokonaisuuden, jolla pienellä alueella on nähtävissä eri kehitysvaiheita, vasta kuroutuvasta fladasta jo soistuneisiin kluuvijärviin. Koska soiden kehitys on nuorella maankohoamisrannikolla vielä alkuvaiheessa, Kåtölandetin suoalueet ovat varsin pienimuotoisia. Alueella sijaitsee avosuoalueita, metsäluhtia, ruovikoituneita merenlahtia, korpia ja jo irtikuroutuneita järviä. Nevojen valtalajeja ovat tupasvilla, isokarpalo, riippasara, raate, mutasara ja pullosara. Luhtaisuutta ilmentäviä lajeja ovat tervaleppä, korpikastikka, kiiltopaju, kurjenjalka, vehka ja luhtakuusio. Alueella tavataan myös pienialaisia tervaleppäluhtia, joiden kasvillisuuteen kuuluvat alueella harvinaiset punakoiso ja nevaimarre. Korpien valtalajeina ovat kuusi, hieskoivu, metsäkorte, mustikka, korpikastikka, oravanmarja ja lakka. Ruovikkokasvustojen reunoilla esiintyy suolasaraa. Kaikki em. alueet on ehdotettu Natura-verkostoon sekä ns. lintudirektiivin (SPA-aluetyyppi) että ns. luontodirektiivin (SCI-aluetyyppi) perusteella. Natura 2000 verkoston yhteydessä toteutetaan myös Itämeren rannikko- ja merialueiden suojeluverkoston täydentäminen luonnonsuojelulain 73 :n mukaisesti (ns. BSPA-alueet, Baltic Special Protection Area).

16 5.2.1 Natura 2000 verkoston täydennysehdotus Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt valtioneuvoston päätöksestä annettuja valituksia ja antanut päätöksensä 14.6.2000. Kokkolan saariston osalta valtioneuvoston päätöstä ei vahvistettu sellaisenaan. KHO:n päätöksessä todetaan mm: korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei kohteen merialueita ainakaan olennaisilta osin ole ollut perusteltua ehdottaa luontodirektiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI). Tämän vuoksi KHO kumoaa valtioneuvoston päätöksen siltä osin kuin merialuetta on ehdotettu SCI-alueiksi ja palauttaa asian valtioneuvostolle uuden lainmukaisen SCI-rajauksen tekemistä varten. Tällä hetkellä Länsi-Suomen ympäristökeskus valmistelee uutta esitystä siitä, miten Kokkolan saariston Natura 2000 verkoston alue rajattaisiin. KHO:n palauttama ja uudelleenkäsittelyyn joutunut Natura 2000 -alue Kokkolan saaristo FI1000033 siis täydentyy ja rajautuu uudelleen luontodirektiivin (SCI) osalta. Lintudirektiivialueena (SPA) se on edelleen lainvoimainen. Täydennysehdotus sisältää jo aikaisemmin ehdotetun Natura-alueen luonnontieteellisten tietojen täsmentämisen silloin, kun alueella esiintyy jokin luontotyyppi tai laji, jonka tietoja ei kuitenkaan ole kirjattu alueen tietolomakkeeseen. Nämä lisäykset eivät kasvata verkostoehdotuksen laajuutta, vaan niillä kartutetaan alueita koskevaa tietoa. Kokkolan saariston osalta lisäyksenä tulee todennäköisesti olemaan Santapankin vedenalaisten hiekkasärkkien tiedot: Vedenalaisia hiekkasärkkiä edustaa Kokkolassa Santapankin alue, joka on kooltaan noin 1635 ha. Se muodostuu luode-kaakkoissuuntaisesta laajasta vedenalaisesta hiekkasärkästä, joka ydinalue sijaitsee noin 5-15 m syvyydessä. Alue sijaitsee pääosin Trullevin niemen ja Råbergin saaren välissä. Suurin osa alueesta on tasaista, lähes kasvitonta tai vähäkasvista pohjavirtausten mukana liikkuvaa hiekkaa. Råbergin saaren lähistöllä, Trutklippanin saaren luona ja muutamassa muussakin paikassa esiintyy myös kivikoita ja lohkareikkoja. Råbergin luoto on puuton ja kallioinen saari, jossa pesii huomattava lintukolonia ja uhanalaisista lajeista räyskä sekä selkälokki. Santapankin alue on aikaisemmin ollut merkittävä kalastus- ja kalojen kutualue. Rajattu alue sijaitsee viime vuosina ruopatun laivaväylän vieressä. Alueen hiekkavaroja ei ole hyödynnetty hiekanotolla. Meriveden laatu on suhteellisen puhdasta ja ranta-alueelle tulee paikoin pohjaveden purkaumia.

17 5.3 Vaikutukset Natura 2000 verkoston alueisiin Valtioneuvoston päätöksessä Suomen Natura 2000 verkostoon kuuluvien alueiden hyväksymisestä on erikseen käsitelty sitä, miten eräät toiminnat suhtautuvat Natura-alueisiin. Tuulivoimasta päätös toteaa seuraavaa: Natura 2000 verkostoon on sisällytetty alueita, jotka tuuliolosuhteiltaan soveltuvat erityisen hyvin tuulivoiman hyödyntämiseen. Tällaisia alueita on erityisesti Lapin tunturialueille ja meren rannikkoalueille sijoittuvilla Naturaalueilla. Tuulivoiman hyödyntäminen näillä alueilla on mahdollista edellyttäen, ettei se merkityksellisesti heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on Natura 2000 verkostoon sisällytetty. Päätöksen siitä, heikentääkö hanke tai suunnitelma Natura-kohteen luonnonarvoja tekee lupaviranomainen tai suunnitelman vahvistava viranomainen. Harkinta on kuitenkin sidottu voimakkaasti alueellisen ympäristökeskuksen antamaan lausuntoon. Santapankki Täydennysehdotuksessa todennäköisesti mainittavan Santapankin vedenalaisen hiekkasärkän (Natura-luontotyyppi 1110) laajuus on noin 16 km 2. Hiekkasärkän luonto muuttuu väliaikaisesti, kun merikaapelit kaivetaan tai aurataan 1 m syvyyteen. Irtonainen hiekka peittää kuitenkin urat pian ja alue on jälleen ennallaan. Hiekkasärkän luonto muuttuu pysyvästi myllyjen perustusten kohdalta (halkaisija 50 m suojavyöhykkeineen). Perustukset tuovat alueelle lisää kivikkoisia pohja-alueita, joihin mm. sinisimpukoiden on hyvä kiinnittyä. Myös kalojen kutualueina perustukset ovat parempia kuin irtonainen hiekka. Merituulivoimalaitos aiheuttaa pysyvän muutoksen (perustukset) vedenalaisen hiekkasärkän luontoon 3 %:lle sen alueesta. Merikaapelien asentamisesta aiheutuva rakentamisaikainen muutos kohdistuu lisäksi korkeintaan 6 %:lle alueesta. Ainakin 91 % vedenalaisesta hiekkasärkästä pysyy luonnontilaisena myös rakentamisvaiheen aikana. Hanke ei siis aiheuta merkittäviä haitallisia vaikutuksia tälle geologiselle muodostumalle. Santapankin vedenalaisen hiekkasärkän 3 %:n pysyvää muutosta ei voitane katsoa myöskään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n mukaiseksi Natura 2000 verkostoon kuuluvan alueen suojeltujen luonnonarvojen merkittäväksi heikentymiseksi.

18 Kuva 5.3. Santapankin matalikko on rajattu kartassa punaisella katkoviivalla ja tuulivoimalaitosten perustukset punaisilla pisteillä. Pisteiden halkaisija on 50 m. Linnuston osalta tärkeimmät alueet ovat Tankarin Djupörenin alue ja Munakarin Poroluodon alue. Näillä alueilla sekä pesivien että lepäilevien lintujen lajimäärät ja tiheydet ovat merkittäviä. Erityisen tärkeitä linnuille ovat alueen saaret ja luodot. Sen sijaan avomerellä (Santapankki ja varsinkin sen laajennus pohjoiseen) lintuja ei juuri havaita. Merituulivoimalaitosta ei voida alueen suojeltujen luonnonarvojen merkittävästi heikentymättä sijoittaa saarten ja luotojen välittömään läheisyyteen. Tutkimusten mukaan tuulimyllyjen vaikutusalue ulottuu noin 200-500 metrin päähän myllyistä, joten sitä kauemmaksi lintuluodoista tuulimyllyjä voidaan sijoittaa lintujen siitä merkittävästi häiriintymättä. Muiden arvokkaiden luontotyyppien osalta rannikon laguunit ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät, Itämeren boreaaliset luodot ja saaret sekä eurooppalaiset kuivat nummet ovat edustettuina Luodon saariston alueella. Näiden luontotyyppien luonnonarvot eivät merkittävästi heikenny kun merituulivoimalaitos sijoitetaan vähintään 300 metrin päähän saarista ja luodoista. Myöskään alueella esiintyvä luontodirektiivin liitteen 2 laji liito-orava ei häiriinny merelle rakennettavasta tuulivoimalaitoksesta.

19 Rummelön Harrbådan alueella esiintyviä arvokkaita luontotyyppejä ovat vedenalaiset hiekkasärkät, rannikon laguunit, laajat matalat lahdet, Itämeren boreaaliset rantaniityt, rannikon liikkuvat Ammophila arenaria rantakauradyynit ( valkoiset dyynit ), maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät sekä boreaaliset lehdot. Näidenkään luontotyyppien luonnonarvot eivät merkittävästi heikenny kun merituulivoimalaitos sijoitetaan suunnitelluille alueille. Trullevin rannan sijoitusalue saattaisi häiritä Rummelön Harrbådan linnustoa, mikä puoltaa tämän sijoitusalueen toteuttamatta jättämistä. Kåtölandetin alueella arvokkaita luontotyyppejä ovat rannikon laguunit, vaihettumissuot ja rantasuot, boreaaliset luonnonmetsät, fennoskandian metsäluhdat sekä puustoiset suot. Alueella esiintyy myös liito-orava. Merituulivoimalaitoksen rakentamisella ei ole vaikutusta tämän alueen luonnonarvoihin. Merituulivoimalaitokseen liittyvien voimalinjojen rakentamisella on vaikutusta niihin alueisiin, joilla linjakatu sijaitsee. Kuvassa 5.4. on hahmoteltu linjakadun sijaintia mantere-vaihtoehdossa 30 kv liitäntäkaapeleilla. Suojelualueet on huomioitu ja linjausta muutettu teknistaloudellisen raportin linjauksesta Kåtölandetissa ja Harrinniemen lähistöllä. Näitä alueita tarkastellaan vielä erikseen voimalinjojen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Kartta 5.4. Ote mantere-vaihtoehdon kartasta 30 kv merikaapeleilla.

20 6 LUONNONSUOJELUALUEET 6.1 Yleistä Maassamme on ollut 1960-luvulta saakka tavoitteena muodostaa monipuolinen suojelualueiden verkosto. Suojelualueverkostoa on rakennettu vähitellen eri suojeluohjelmien avulla ja työ jatkuu edelleen. Luonnonsuojelualueiden perustamisen tavoitteena on, että kaikki Suomessa tavattavat luontotyypit ovat edustettuina. Suojelemalla alueita ja eri luontotyyppejä suojellaan myös lajeja ja ekosysteemejä ja siten myös luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteita voivat olla myös opetus, tutkimus ja seuranta, pohjavesialueiden säilyttäminen, riistan ja kalakannan hoito sekä luonnon virkistyskäyttö. Suojelun perusteena ovat myös maisemalliset tekijät ja kulttuuriarvot. 6.2 Kokkolan edustan luonnonsuojelualueet Kokkolan edustalla edellä kuvattujen suojeluohjelmien alueista vain pieni osa on muodostettu luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonsuojelualueiksi. Noin puolet Kokkolan saaristosta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Kohde esitetään myös sisällytettäväksi Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon (BSPA). Kohteesta noin 50 ha on rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueena. Suojelun ulkopuolella olevat maaalueet hankitaan valtiolle ja rauhoitetaan luonnonsuojelulain nojalla luonnonsuojelualueena tai rauhoitetaan yksityismaan luonnonsuojelualueena maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitusehdoin. Vesialueen suojeluarvot turvataan vesilain säännösten nojalla. Suuri osa Luodon saaristosta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Luodon saariston alueella on vahvistettu rantayleiskaava. Aluetta esitetään sisällytettäväksi Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon (BSPA). Osa Luodon saariston jakokunnan maa- ja vesialueesta sekä joitakin yksittäisiä palstoja on rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueena (6 %). Kohteen suojeluarvojen turvaamiseksi pääosa maa-alueesta on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Kaava-alueen suojelun toteuttamiseen sovelletaan kaavan maankäyttövarauksia. Vesialueilla suojeluarvot voidaan turvata pitkälti vesilain keinoin. Alueella olevien loma-asuntojen käyttö voi suojelutavoitteiden estämättä jatkua entiseen tapaan. Suojelutavoitteet eivät rajoita alueella olevien virallisten väylien ja pienveneväylien kunnossapitoa vesilain säännösten mukaisesti. Suurin osa Rummelön Harrbådan alueesta kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Kohde on toistaiseksi kokonaan suojelun ulkopuolella. Alueella on vahvistettu asemakaava, johon on merkitty SL-merkinnällä luonnonsuojelulain nojalla suojeltava osa. Alue on rauhoitettu Kokkolan kaupunginhallituksen päätöksellä ja rauhoitetaan luonnonsuojelulain nojalla yksityismaan luonnonsuojelualueena maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitusehdoin. Vesialueen suojelu toteutetaan vesilain nojalla.

21 Suurin osa Kåtölandetista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja soidensuojelun perusohjelmaan. Kohteesta on rauhoitettu noin 3 % yksityismaan luonnonsuojelualueena. Maa-alueet rauhoitetaan luonnonsuojelualueena joko asetuksella tai yksityismaan rauhoituksella maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitusehdoin. Vesialueiden suojelutavoitteet turvataan vesilain nojalla. Keski-Pohjanmaan seutukaavassa (Kokkolan ja Kälviän saaristo) suojelualueiksi on merkitty Poroluodonkari ja Harrinniemen edustan lintuvesiensuojeluohjelman alue sekä Kåtölandetin sisäosien rantojensuojeluohjelman alue. Vaasan rannikkoseudun seutukaavassa (Luodon saaristo) ei ole suojelualuemerkintöjä suunnittelualueilla. Kokkolan yleiskaavassa osa saarista on merkitty virkistysalueiksi (mm. Kallskär, Repskär, Trullögrund ja Munakari) ja osa suojelualueiksi (mm. Tankar, Grillskär ja Norra Hamnskärin pohjoisosa sekä Rebbådan). Kaavatarkastelua on tehty tarkemmin raportissa Vaikutukset alueiden käyttöön ja maisemaan. 7 VEDENALAISEN KULTTUURIPERINNÖN SUOJELU 7.1 Yleistä Vedenalaista kulttuuriperintöä ovat sellaiset alusten ja veneiden hylyt ja hylyn osat, joiden voidaan olettaa olleen veden alla vähintään sadan vuoden ajan. Myös muut vanhat ihmisen tekemät vedenalaiset rakenteet ovat vedenalaista kulttuuriperintöä. Tällaiset löydöt ovat rauhoitettuja muinaisjäännöksiä. Muinaismuistolaki asettaa yleisten rakennustöiden toteuttajille tiettyjä velvoitteita, jotta kulttuuriperintöä ei tuhota siten, että sen sisältämä tieto menetetään. Yleistä työhanketta suunniteltaessa on otettava hyvissä ajoin selvää siitä, tuleeko työ koskemaan muinaisjäännöksiä. Jos työtä suoritettaessa tavataan ennalta tuntematon muinaisjäännös, on työ heti keskeytettävä ja löydöstä ilmoitettava Museovirastolle mahdollisia toimenpiteitä varten. Kun yleisen työhankkeen toteuttaminen koskee muinaisjäännöstä siten, että siitä aiheutuu muinaisjäännöksen tutkiminen, on hankkeen toteuttajan korvattava tutkimuksista johtuvat kustannukset. 7.2 Vedenalaisen kulttuuriperinnön inventointi Suomen vesialueita ei ole inventoitu vedenalaisten muinaisjäännösten havaitsemiseksi, joten muinaismuistohallinnolla ei ole kattavaa tietoa muinaisjäännösten sijainneista. Kun tehdään vesirakennustöitä vanhalla asutus- ja vesiliikennealueella, on uhkana mahdollisten vedenalaisten muinaisjäännösten vahingoittuminen. Ainoa keino varmasti ehkäistä vahingot, on tehdä etukäteen vedenpohjan inventointi. Kun kyseessä on pieni tai rajattu vesirakennushanke alueella, joka ei ole vahvasti potentiaalinen kulttuuriperinnön löytöalue, on inventoinniksi riittänyt vedenpohjan kartoitus viistokaikuluotaimella ja

22 materiaalin toimittaminen Suomen merimuseon nähtäväksi hyvissä ajoin ennen hankkeen toteuttamista. Kun kyseessä on suuren alueen inventointi potentiaalisella kulttuuriperinnön löytöalueella, on tärkeää palkata inventointityöhön arkeologi. Hän kerää alueen arkeologista ja historiallista taustamateriaalia, käy läpi viistokaikumateriaalin ja muun mahdollisen pohjantutkimusmateriaalin asiantuntijan kanssa, tekee mahdollisia tarkistussukelluksia kaikukartoituksen ilmoittamilla epäilyttävillä paikoilla sekä laatii inventoinnista arkeologisen raportin. Raportti sijoitetaan muinaismuistohallinnon asianmukaiseen arkistoon, jotta tulevaisuutta varten säilyy tieto siitä, mitkä alueet on pätevästi tarkistettu muinaisjäännösten havaitsemiseksi. 7.3 Kokkolan edustan vedenalainen kulttuuriperintö Vuonna 1620 perustettu Kokkola on vanhaa vesiliikennealuetta. Se on ollut tärkeä tervanvientisatama ja laivanrakennuspaikkakunta, joka sai tapulioikeudet 1765. Näin ollen Kokkolan edusta on potentiaalista vedenalaisen kulttuuriperinnön löytöaluetta. on laadultaan, kooltaan ja sijainniltaan sen kaltainen hanke, että on asiallista pyytää lausunto myös Museoviraston Suomen merimuseolta. Hankkeessa on tarpeen huomioida muiden suojeluarvojen lisäksi myös vedenalainen kulttuuriperintö. Kuva 7.1. Laivan hylky kalliolla Kokkolan edustalla, Kallskäretin saaressa.

23 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Merituulivoimarakentamisen kannalta merkittävin suojeluohjelma on rantojensuojeluohjelma. Tuulivoimalaitosten rakentaminen rantojensuojeluohjelman merialueille ei ole ohjelmassa kielletty, mutta tapauskohtaisesti on selvitettävä, kuinka rakentaminen vaikuttaa niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi alue on otettu ohjelmaan. Tärkein luonnonsuojelulain mukainen varsinainen kohdesuojelun muoto on luonnonsuojelualueiden perustaminen. Tuulivoimarakentaminen näille alueille ei normaalisti tule kyseeseen. Sama pätee pääsääntöisesti maisema-alueisiin, joskin niiden oikeusvaikutukset ovat heikommat. Kokkolan saaristossa ei ole lainvoimaisia maisema-alueita, mutta tekeillä olevaan maakuntakaavaan sellaisia voi tulla. Lintuvesiensuojeluohjelman alueella luonnon tulisi säilyä mahdollisimman luonnontilaisena. Useiden kilometrien päähän lintuvesien suojelualueesta voidaan rakentaa merituulivoimalaitos sen häiritsemättä lintuvesiä. Natura 2000 verkostoon kuuluvalle alueelle voidaan rakentaa merituulivoimalaitos, kunhan alueen suojeltuja luonnonarvoja ei merkittävästi heikennetä. Mikäli Santapankin alueen suojeluperusteeksi otetaan vedenalainen hiekkasärkkä, tulee arvioida merituulivoimalaitoksen vaikutukset siihen. Koska merituulivoimalaitoksesta aiheutuva muutos kohdistuu noin 3 %:iin alueesta, on katsottu, että merituulivoimalaitos voitaisiin Santapankin alueelle rakentaa. Tankarin Djupörenin ja Munakarin Poroluodon alueilla sijaitsevat saaret ja luodot ovat linnustollisesti merkittäviä. Näillä alueilla merituulivoimalaitosta ei voida alueen suojeltujen luonnonarvojen merkittävästi heikentymättä sijoittaa saarten ja luotojen välittömään läheisyyteen. Riittävänä suojaetäisyytenä voidaan tutkimusten perusteella pitää vähintään 300 metrin etäisyyttä tuulimyllystä lintuluotoon. Muiden luontotyyppien osalta merituulivoimalaitoksen rakentaminen ei suoranaisesti vaikuta. Tuulimyllyjä voidaan sijoittaa vähintään 300 metrin päähän rannoista, saarista ja luodoista. Museoviraston Suomen merimuseolta tulee pyytää lausunto mahdolliseen vedenalaiseen kulttuuriperintöön ja sen suojeluun liittyen ennen hankkeen jatkosuunnittelua. Merituulivoimalaitokseen liittyvillä voimalinjoilla on vaikutusta alueen luontoon ja mm. liito-oravien elinmahdollisuuksiin. Voimalinjojen vaikutuksia tarkastellaan erikseen raportissa Liitännäishankkeiden ympäristövaikutukset.

24 Suunnitelluista merituulivoimalaitoksen sijoitusalueista toteuttamiskelpoisia suojelualuetarkastelun perusteella ovat: Santapankki Trullevin ranta Santapankin laajennus pohjoiseen Tankar Djupörenin ja Munakari Poroluodon sijoitusalueiden osalta toteuttamiskelpoisuuden suojelualueiden kannalta ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta.

25 9 LÄHDEKIRJALLISUUS Hallituksen esitys eduskunnalle luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi (HE 79/1996 vp). Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2000. Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen ympäristövaikutusten tutkimussuunnitelma. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001.. Vaikutukset merialueen tilaan ja kalastoon. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001.. Vaikutukset alueiden käyttöön ja maisemaan. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001.. Käytön aikaiset meluvaikutukset. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001.. Turvallisuusvaikutukset. Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry 2001. Kokkolan edustan merituulivoima-alueen pesimä- ja lepäilijälinnustoselvitys. Maa-ja metsätalousministeriö 1981. Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Lintuvesityöryhmän komiteanmietintö 1981:32. Maa- ja metsätalousministeriö 1982. Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma. Kohdeluettelo ja rajaukset. Museoviraston Suomen merimuseo 2002. Kirje koskien Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen YVA-ohjelmaa, vesirakennustoimintaa ja vedenalaista kulttuuriperintöä. Marja Pelanne ja Maija Fast 14.1.2002 (3/ME/2002). Valtioneuvoston päätös 1990. Valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman perustaminen. Vesa, Petri 2001. Merituulirakentamisen oikeudelliset edellytykset. Pohjolan Voima Oy:n raportti. Ympäristöministeriö 1993. Rantojensuojeluohjelman alueet. Ympäristönsuojeluosaston selvitys 97/1991. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen www-sivut 31.10.2001 [http:// www.vyh.fi/lsu/lsu.htm]