Isonkyrön varhaiskasvatussuunnitelma
2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 3 2 VARHAISKASVATUS... 4 2.1 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma... 4 2.2 Henkilökunta... 4 2.3 Kasvatuskumppanuus... 5 3 TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT... 6 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN... 7 4.1 Toiminta- ja kasvuympäristö... 7 4.2 Varhaiskasvattajan toiminta... 8 4.3 Lapsen oppiminen... 9 4.4 Orientaatioalueet... 10 5 ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAT LAPSET... 12 6 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET... 13 7 VERKOSTOYHTEISTYÖ... 14 8 ISONKYRÖN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN... 15 LÄHTEET... 16
3 1 JOHDANTO Varhaiskasvatuksen sisältöä ohjaa valtakunnallinen lainsäädäntö, kunnallinen päätöksen teko ja päivähoidon erilaiset suunnitelmat ja ohjelmat. Keskeisimmät päivähoidon toteuttamista ja järjestämistä ohjaavat lait ovat Päivähoitolaki, Sosiaalihuoltolaki ja Lastensuojelulaki. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset hyväksyttiin valtioneuvostossa helmikuussa 2002. Kyseiset linjaukset ovat suomalaisen varhaiskasvatuksen keskeisiä periaatteita ja kehittämisen painopisteitä. Näiden linjausten pohjalta Stakes laati valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vuonna 2003 ja vuonna 2005 ensimmäinen painos on tarkistettu ja päivitetty. Isonkyrön kunnan varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti työvälineeksi koko Isonkyrön päivähoidon henkilökunnalle. Isonkyrön varhaiskasvatussuunnitelma sekä esiopetussuunnitelma niveltyvät toisiinsa ja muodostavat selkeän jatkumon lapsen kasvulle sekä kehitykselle.
4 2 VARHAISKASVATUS Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta ja sen tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä sekä oppimista. Varhaiskasvatuksessa lapsen hoito, kasvatus ja opetus muodostavat jakamattoman kokonaisuuden. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan kasvatuksen kannalta on tärkeää, että kasvatusyhteisöllä ja yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen tietoisuus. Päivähoito on kunnan tarjoama varhaiskasvatuspalvelu. Päivähoito on järjestetty Isossakyrössä päiväkodeissa, ryhmäperhepäiväkodeissa, perhepäivähoitajan kotona ja lasten kotona. 2.1 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle laaditaan lapsen oma varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa. Sen tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä. Lapsen hyvinvointiin liittyvät huolen aiheet ja ongelmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa. Niiden pohjalta laaditaan lapsen kehitykselle tavoitteet, lapsen vahvuudet huomioiden. Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa yhteistyön toimintatavoista. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa sekä henkilöstön kesken että vanhempien kanssa. Syksyllä tehdään lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja keväällä se tarkistetaan ja päivitetään tulevaa alkusyksyä varten. 2.2 Henkilökunta Varhaiskasvatuksen parissa toimiva henkilökunta Isossakyrössä on työlleen sitoutunutta, ammattitaitoista, mutta myös uudistushaluista ja kokeilevaa. Työmme päämääränä on aina ensisijaisesti lapsen etu ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Henkilökunnan moniammatilli- Henkilökunta päivähoidossa tekee työtään paitsi oman koulutuksensa (perhepäivähoitajat, lastenhoitajat, avustajat, lastentarhanopettajat, erityislastentarhanopettaja), myös vahvasti omalla persoonallaan. Näin henkilökuntakokoonpanoissa on hyvin erilaisia työntekijöitä, joista jokainen antaa lapsille uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia asioihin. Jokaisella työntekijällä on oma vahvuutensa ja näitä vahvuuksia jokainen työntekijä voi tuoda omassa työssään esille. Jokaisen vahvuuksia voidaan hyödyntää arkisessa työssä ja toinen voi opettaa
5 toistaan. Työntekijät korostavat sylin, läheisyyden, hoivan ja turvallisen huomisen kohtaamista. Työtä tehdään paitsi yksilöllisinä persoonoina, myös yhdessä tiiminä ja vanhempien kasvatuskumppaneina. Tarkoituksena on hyvien päivien tuloksena ja laadukkaan varhaiskasvatuksen tavoitteilla saada lapsista kivijalaltaan vahvoja, tulevaisuuden aikuisia. Tavoitteena on, että lapsista kasvaa kokonaisvaltaisesti hyvinvoivia ja tasapainoisia ihmisiä. 2.3 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on yhteistyötä päiväkodin ja kodin välillä. Tavoitteenamme on antaa lapselle hyvä ja turvallinen hoitopaikka. Pyrimme olemaan avoimia ja ottamaan vastaan meille esitetyt toivomukset. Päivähoidossa on lapsia monista eri perheistä, joten emme ehkä voi toteuttaa kaikkia toiveita, mutta pyrimme toimimaan niin, että päämääränä on yhteinen hyvä. Onnistuaksemme työssämme tarvitsemme vanhempien tuen ja luottamuksen. Yhteistyömuotoja katsomme ja kehitämme yhdessä vanhempien kanssa ja toteutamme mahdollisuuksien mukaan. Uudet ideat ovat aina tervetulleita. Ensisijainen lasten kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsen tuntemus on vanhemmilla. Päivähoidon tehtävänä on tukea vanhempia tässä työssä. Vanhempien ja kasvattajien tiedot lapsesta luovat yhdessä parhaat edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle. Tasavertaisella ja toista kunnioittavalla tavalla luodaan vanhempien kanssa luottamuksellinen ja keskusteleva kasvatusilmapiiri. Päivittäiset keskustelut vanhempien kanssa ovat yleisin yhteistyömuoto. Muita työtapoja ovat muun muassa vanhempainillat ja kasvatuskeskustelut (vanhempainvartit) 1-2 kertaa vuodessa.
6 3 TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT Toiminta-ajatus: Pyrimme yhdessä vanhempien kanssa huomioimaan jokaisen lapsen yksilölliset kehitystarpeet, jotta lapsesta kasvaisi omatoiminen, itsetunnoltaan vahva ja toiset huomioon ottava. Lapsia ohjataan luonnon kunnioittamiseen ja kestävään kehitykseen. Arvot: Päivähoitotoiminnassa arvot näkyvät siinä, jonka lapset ja vanhemmat saavat. Jokainen lapsen kasvatukseen osallistuva toimii samojen arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Arvokeskustelut ja työn arviointi on jatkuvaa. Arvokeskusteluissa mietitään esimerkiksi kuinka arvot ja teot vastaavat toisiaan. 1. Lapsilähtöisyys 2. Turvallisuus 3. Itsensä kehittäminen 4. Toisen huomioiminen/ itsensä arvostaminen
7 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Varhaiskasvatus toteutuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutena, jotka nivoutuvat toisiinsa. Eri-ikäisillä lapsilla nämä kokonaisuuden osat painottuvat eri tavoin ja niiden merkitys myös vaihtelee eri tilanteissa. Päivähoidon peruskivijalkana on perushoito ja sen ylläpitäminen päivittäisissä toiminnoissa. Perushoidolla tarkoitetaan päivittäisiä, toistuvia, rutiineja, joihin lapsen on helppo samaistua. Näitä ovat muun muassa syöminen, nukkuminen, riisuminen, pukeminen, ulkoilu, satuhetki, sylihetki ja vessakäynnit. Näiden toimintojen toteutuminen päivittäin luovat rutiineja ja turvallisuutta lapsen päivähoito päivään. Tällöin lapsen ei tarvitse koko ajan itsekseen miettiä, että mitä tapahtuu seuraavaksi vaan päivittäiset rutiinit opettavat lasta ja ovat lapsen kehityksen ja opin perustana. Pienempi lapsi tarvitsee Päivähoidossa halutaan kuitenkin tukea l Perushoidon opetuksellisia erityispiirteitä ovat myönteinen kanssakäyminen, vuorovaikutus, sosiaalisten taitojen ja hyvien käytöstapojen oppiminen. Lapsen hoitopäivään olennaisena osana kuuluvat hoito- sekä muut vuorovaikutustilanteet ja arjessa olevat pienet työtehtävät. 4.1 Toiminta- ja kasvuympäristö Varhaiskasvatusympäristön tulee olla oppimiseen innostava, rohkaiseva ja kannustava sekä monipuolinen. Onnistunut ympäristö kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan, toimimaan ja ilmaisemaan itseään. Varhaiskasvatustilojen ja ympäristön suunnittelun ja toteutuksen tulee tapahtua yhteistyössä kunnan teknisen osaston ja lasten toiminnasta vastaavan henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatusympäristö voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Fyysiseen ympäristöön kuuluvat rakennetut tilat ja lähiympäristö sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Psyykkinen toiminta- ja oppimisympäristö muodostuu yleisestä ilmapiiristä, johon jokainen työntekijä vaikuttaa. Sosiaalisessa ympäristössä korostuu jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyökyky. Tavoitteet eri ympäristöille Fyysinen ympäristö: tilojen muunneltavuus eri käyttötarkoituksiin tilat mahdollistavat toiminnan eriyttämisen ja lasten omaehtoisen toiminnan vastaavat lapsen kehitystasoa (mm. välineet ja materiaalit)
8 herättää mielenkiinnon uusiin asioihin ja ongelmanratkaisuun sekä rikastuttaa mielikuvitusta terveellisyys turvallisuus Psyykkinen ympäristö: turvallisuus aikuiset kuuntelevat, kuulevat ja ovat aidosti läsnä kiitos ja kannustus vahvistavat lapsen itsetuntoa kiireettömyys turvallinen tunteiden ilmaiseminen ja empatia Sosiaalinen ympäristö: lapsen, lapsiryhmän ja aikuisten avoin vuorovaikutus yhteistyökyky kaikkien kanssa toimeen tuleminen ja erilaisuuden hyväksyminen kaverisuhteet 4.2 Varhaiskasvattajan toiminta Kasvattajan oma käsitys lasten kasvatuksesta ja oppimisesta vaikuttaa siihen, millä tavalla toimintaa toteutetaan päivähoidossa. Kasvatus- ja oppimiskäsitystä pohtimalla selvitetään ihmisten, aikuisten ja lasten toiminnan taustalla olevia käsityksiä kasvusta ja oppimisesta. Lisäksi autetaan tunnistamaan omia ajatuksia ja tuomaan ne tietoisuuden tasolle. Huomion kiinnittäminen omaan kasvatus- ja oppimiskäsitykseen auttaa laajentamaan omaa käsitystä kasvusta ja oppimisesta. (Kangassalo, Karila & Virtanen, 2000.) Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Kasvattajan tulee pyrkiä arvioimaan ja kehittämään toimintaansa jatkuvasti. Aikuisen tehtävänä on myös lapsen kehityksen systemaattinen ja tietoinen havainnointi. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä ja kykyä reagoida lasten tunteisiin ja tarpeisiin. Aikuisen tulisi huolehtia siitä, että varhaiskasvatusympäristö edistää oppimista. Kasvattajat mahdollistavat aikuisten ja lasten yhteistyössä hyvän ilmapiirin, jossa lapset voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta.
9 4.3 Lapsen oppiminen Lapsen oppimista edistävät lapsen luontainen uteliaisuus ja tutkimisen halu. Oppimisen perustan muodostaa lapsen omat kiinnostuksen kohteet, kokemukset ja turvallinen lähiympäristö, jossa lapsi voi hyvin. Lapsen oppiminen tapahtuu usein ryhmässä vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Oppimisen ilo kumpuaa oivalluksen tunteesta ja yhteisistä mukavista kokemuksista toisten lasten ja aikuisten kanssa. (Brotherus, Hytönen & Krokfors 1999, Hakkarainen 2002, Kangassalo ym. 2000.) Lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella sekä oppia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja tekemällä oppiminen. Tärkeää on myös eri taiteen ja kulttuurin alueisiin liittyvä ilmaiseminen. Leikkiminen. Leikin avulla lapsi käsittelee tunteitaan, kokemuksiaan sekä uutta tietoa. Leikeissä lapset oppivat toisiltaan monia asioita. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Lapsi leikkii sitä mitä on juuri oppinut tai on parhaallaan oppimassa. Leikissä lapsi kehittää mielikuvitustaan, ongelmaratkaisukykyään ja luovuuttaan. Mielikuvituksen avulla lapsessa kehittyvät monet muut psyykkiset toiminnot, kuten huomiokyky, ajattelu ja muisti. Liikkuminen. Liikkuessaan lapsi kokee iloa, ajattelee, oppii uutta sekä ilmaisee tunteitaan. Liikkuminen tarjoaa myös vauhtia, hikeä, hengästymistä ja elämyksiä. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen ja kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Liikkuminen on lapselle luonnollinen keino tutustua toisiin ihmisiin, itseensä ja ympäristöönsä. Oman kehon tietoisuus ja sen hallinta luovat pohjaa lapsen terveelle itsetunnolle. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen. Taiteelliset peruskokemukset syntyvät kasvuympäristössä, jossa vaalitaan musiikillista, tanssillista, kuvallista ja draamallista toimintaa, kädentaitoja ja kirjallisuutta. Taiteen parissa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on leikisti totta sekä mahdollista. Lapselle on hyvä antaa mahdollisuus toimia taiteen eri alueilla ja hänen tulee voida muun muassa askarrella, laulaa, ommella, kuunnella ja keksiä satuja sekä runoja. Tutkiminen. Lapselle luontaista toimintaa syntymästä asti on tutkiva ihmettely. Tutkiessaan lapsi kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan sekä yhteisöön ja tyydyttää omaa uteliaisuuttaan. Vuorovaikutus muiden lasten, aikuisten ja ympäristön kanssa sekä lapsen oma kokemusmaailma toimivat eri-ikäisten lasten oman tutkimisen innoittajina. Kokemukset yrityksistä, erehdyksistä ja oivalluksista ylläpitävät ja vahvistavat lapsessa oppimisen iloa.
10 4.4 Orientaatioalueet Varhaiskasvatuksen alueella lapsi ei opiskele eikä suorita eri orientaatioalueiden sisältöjä tai oppiaineita eikä lapsille aseteta suoriutumisvaatimuksia. Orientaatioalueisiin kootut sisällöt muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä heidän tulee etsiä, muokata ja tarjota, jotta lapsen kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti. Eri orientaatioalueiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin, että lapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa omia käsityksiään. ORIENTAATIOALUEET 1. Matemaattinen orientaatio 2. Luonnontieteellinen orientaatio 3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio 4. Esteettinen orientaatio 5. Eettinen orientaatio 6. Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Varhaiskasvatuksessa edellä mainitut aihepiirit esiintyvät harvoin puhtaasti rajattuina. Sen sijaan lasten kanssa tapahtuva toiminta sisältää yleensä malleja ja toimintatapoja useasta eri orientaatioalueesta. Jaottelu palveleekin lähinnä toimintojen suunnittelua ja tasapainoista, kaikkia osa-alueita huomioivaa toteuttamista. Näistä varhaiskasvatuksen orientaatioalueista muodostuu lapselle selkeä ja ehyt jatkumo kunnan Esiopetussuunnitelmassa nimettyihin keskeisiin sisältöihin. Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaikkien eri orientaatioalueiden suhteen. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa käytetään mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä myös avataan uusia käsitteitä lapsille. Esimerkkejä työtavoista: sadut, lorut, näytelmät, teatteri, roolileikit, jokapäiväinen kielenkäyttö; kysymykset, keskustelut, lukeminen, kuvakerronta ja lasten omat jutut ja sadut. 1. Matemaattinen orientaatio. Pulmien ratkaisu perustuu suljetussa käsitejärjestelmässä tapahtuvaan vertaamiseen, päättelemiseen ja tuloksen muodostamiseen. Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja tuloksen muodostaminen tapahtuvat arkielämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten, lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. Esimerkkejä työtavoista: muodot ja kuviot, rakentelu, pelit, arviointi, vertailut ja mittaaminen 2. Luonnontieteellinen orientaatio. Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla tutustutaan elollisen luonnon ilmiöihin. Tämänkin aihealueen työtavat moninaisine ilmiöineen, eläimineen ja kasveineen eri vuodenaikoina ovat lapsen lähiympäristössä sisällä ja ulkona.
11 Ominaista tälle aihealueelle on kokeellisen menetelmän käyttö. Esimerkkejä työtavoista: retket eri vuodenaikoina, luonnon havainnointi ja muistiin merkinnät, tutkiminen ja kokeileminen aistien avulla, luontoleikit, luonnonmateriaaliaskartelut, eläimet, kasvit, maa, ilma, vesi ja jätelajittelu, kierrätys sekä korjaaminen. 3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio. Osiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä siitä kertovien esineiden ja muiden tallenteiden avulla. Myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse voivat avata näkökulmia menneisiin tapahtumiin. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet saavat aikaulottuvuuden ja merkityksen. Samalla on mahdollista tutustua myös nyky-yhteiskunnan toimintaan. Esimerkkejä työtavoista: perinneleikit, kansalliset juhlapäivät, museokäynnit, vanhojen esineiden näyttely, työnäytökset ja työpaikkakäynnit, Kyrönjoki, kerronta ja eri ikäpolvien vierailut. 4. Esteettinen orientaatio. Tämä osa-alue avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen, mutta myös kuvittelun ja intuition avulla. Eri toiminnoista lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, mutta myös niiden vastakohtien kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemykset alkavat hahmottua. Esimerkkejä työtavoista: rytmi, laulu, soitto, konsertit, teatteri, kirjasto, piirtäminen, maalaaminen, muovailu, askartelu, draama- ja ilmaisuharjoitukset sekä rentoutuminen. 5. Eettinen orientaatio. Osiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmasta. Aiheita voidaan tällöin käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä. Olennaista on ottaa huomioon lasten kehitystaso. Pelkoja, ahdistusta ja syyllisyyttä, jotka myös kuuluvat lasten elämään, käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi. Esimerkkejä työtavoista: hyvät tavat, yhteispelin säännöt, käytännön työtehtävät ja auttaminen. 6. Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Tämän osion ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat sekä ilmiöt. Perehdytään lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen materiaalin lapsikohtaisesta sisällöstä. Esimerkkejä työtavoista: kirkolliset juhlat, hengelliset laulut, kertomukset ja kuvamateriaali sekä yhteistyö seurakunnan kanssa.
12 5 ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAT LAPSET Varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä. Mikäli tämä ei riitä, voidaan ottaa käyttöön kuntouttavia työtapoja. Lapsen tarvitsema erityinen tuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Varhaiskasvatuksen tukitoimina lapsen fyysistä, psyykkistä ja kognitiivista ympäristöä mukautetaan lapselle sopivaksi. Päivittäistä kasvatustoimintaa mukautetaan eriyttämällä, perustaitojen harjaannuttamisella sekä lapsen itsetunnon vahvistamisella. Lapsen tarpeen mukaan varhaiskasvatukseen voi liittyä muita tukipalveluja, kuten kuntoutusohjaus, eri terapiat ja/tai erityisopetus oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille ja esikouluikäisille. Kiertävä erityislastentarhanopettaja (KELTO) on osa päivähoidonhenkilökuntaa ja hän käy kaikissa päivähoidon yksiköissä ja perhepäivähoitajien luona säännöllisesti sekä tarvittaessa. Mahdollisuuksien mukaan Kelto osallistuu päivähoidon arkeen, jotta lasten ja lapsiryhmien havainnoiminen sujuisi mahdollisimman luonnollisesti. Työssään Kelto tekee yhteistyötä useiden eri asiantuntijoiden kanssa ja järjestää lapsille yksilö- ja pienryhmätuokioita. Kelto osallistuu arviointikeskusteluihin, kuntoutussuunnitelman- ja päivähoidon toimintasuunnitelman laatimiseen, sekä on mukana HOJKS palavereissa ja mukana suunnittelemassa lapsen tuki- ja kuntoutustoimia. Kelto huolehtii alle kouluikäisten lasten erityisentuen suunnittelusta, tukitoimien yhteensovittamisesta ja toteuttamisesta päivähoidon arjessa. Yksi tärkeimmistä Kelton tehtävistä on tukea ja ohjata päivähoidonhenkilökuntaa sekä tarjota heille erityispedagogisia välineitä tukemaan lapsen kehitystä ja kasvua. Keltoon voi ottaa yhteyttä jos lapsen kehitys, oppiminen tai jokin muu lapseen liittyvä asia askarruttaa. Vanhempien luvalla KELTO voi ottaa yhteyttä eri asiantuntijoihin ja toimia yhteyshenkilönä kodin, neuvolan, kuntouttavien- ja tutkivien tahojen välillä.
13 6 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan tässä sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajataustaisia lapsia. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Varhaiskasvatus järjestetään tavallisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi kuuluu lapsiryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Vaikka sukupuolten asema vaihtelee eri kulttuureissa, suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvoisuus. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea tai ruotsia toisena kielenä luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsen kielen ja kulttuurin tukemisesta sovitaan vanhempien kanssa tehtävässä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Yhteistyössä vanhempien ja eri kulttuuriyhteisöjen kanssa edistetään lapsen kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen mahdollisuutta ilmentää omaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa erityistä huomiota tulee kiinnittää maahanmuuttajaperheiden kansän hön. Kasvatuskumppanuutta on hyvä rakentaa yhteistyössä vanhempien kanssa varhaiskasvatuksen arvojen mukaisesti sekä vanhempien kulttuuria kunnioittaen.
14 7 VERKOSTOYHTEISTYÖ Verkostoyhteistyötä tehdään varhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa ja tarvittaessa seudullisesti. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat opetus-, sosiaali-, terveys-, kulttuuri-, ja liikuntatoimi, yksityiset palveluntuottajat, seurakunnat ja järjestöt, joiden kanssa tulee olla sovitut yhteistyökäytännöt ja periaatteet. Verkostotyöskentelyn tavoitteena on laaja, lapsen ja perheen hyvinvointiin tähtäävä toimintamalli, jossa jokainen tekijä tuo panoksenaan vahvuutensa ja erikoisosaamisensa. Keskeisimpänä tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen riskitilanteissa. Oman yksikön ja toimialan tavoitteiden selkeä tiedottaminen muille yhteistyön osapuolille on myös tärkeää. Vierailut muissa yksiköissä muodostavat tärkeän yhteistyömuodon. Eri asiakohtien niin vaatiessa voidaan perustaa erityisiä tiimejä myös lyhytaikaisiin toimintoihin ja projekteihin. Tiedonsiirto neuvolan ja päiväkodin välillä kulkee lomakkeella, jonka päivähoito ja neuvola täyttävät lapsen ollessa 4-vuotias. Lastenneuvolatoiminnan kanssa yhdessä luodaan ja kehitetään järjestelmä, jolla voidaan yhteistyössä vanhempien kanssa seurata lapsen kasvua sekä kehitystä ja tarvittaessa ohjata perhettä hakeutumaan eri palveluihin. Opetustoimen kanssa yhteistyön keskeisenä sisältönä on yhteistyömuotojen ja rakenteiden luominen ja kehittäminen niin, että varmistetaan lapselle kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo. Keväisin pidetään siirtopalaverit päivähoidosta esikouluun siirryttäessä. Lisäksi lapsista täytetään aina tiedonsiirtolomake, kun lapsi vaihtaa hoitopaikkaa tai menee kouluun. Lastensuojelu lain mukaan "Lasten päivähoidon palveluksessa, luottamustoimessa olevat henkilöt tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä." (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 25.)
15 8 ISONKYRÖN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma niveltyy kunnan Esiopetussuunnitelmaan. Yhdessä ne muodostavat selkeän jatkumon lapsen varhaisimpina vuosina. Jos Isonkyrön kunnassa laaditaan laajemmat kunnalliset linjaukset ja suunnitelmat tulee tällöin ottaa huomioon varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetussuunnitelma. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman kehittämisen edellytys on jatkuva arviointi. Arvioinnin avulla määritetään, miten asetetut tavoitteet on saavutettu sekä tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita. Myös laadunarvioinnin prosessia arvioidaan. Säännöllinen dokumentointi toimii osana laadunhallintaa ja mahdollistaa seurannan ja arvioinnin. Isonkyrön kunnan jokaiseen päiväkotiin laaditaan oma varhaiskasvatussuunnitelma omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. Sen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen, hoidon ja opetuksen kokonaisuuden l niiden toteutuminen arjen kasvatustyössä. Suunnitelma - ja painotukset. Päiväkotien k iskasvatus varhaiskasvatussuunnitelmaa tulee päivittää ja arvioida säännöllisesti.
16 LÄHTEET Brotherus A., Hytönen J. & Krokfors L.1999. Esi- ja alkuopetksen didaktiikka. Helsinki: WSOY. Hakkarainen P. 2002. Kehittävä esiopetus ja oppiminen. Juva: WS Bookwell Oy. Kangassalo M., Karila K. & Virtanen J. 2000. omat opetussuunnitelmat esiopetukseen. Tampere: Tammer-Paino Oy. 65-98. Kokljuschkin M. 2001. Unelmien päiväkoti. Kohti parempaa oppimisympäristöä. Tampere: Tammer-Paino Oy. Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet. 2005. Helsinki: Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, oppaita 56. Saatavana: http://www.thl.fi/thlclient/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066