Liite : SVOL 15.6.2011 KIRKKONUMMEN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA
Saatteeksi Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymiin valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman linjauksiin (2002) sekä linjausten mukaisesti laadittuihin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2003 ja 2005). 2 Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma on valmistunut v. 2005 ja sitä on päivitetty aikaisemmin v. 2006. Tätä asiakirjaa on päivitetty päiväkoteihin toimintavuonna 2009-2010 tehtyjen vasukatsastusten pohjalta. Vasukatsastuksissa varhaiskasvatuksen johtaja ja suunnittelija kävivät jokaisessa kunnallisessa päiväkodissa arvioimassa päiväkotien varhaiskasvatusta ja yksikkökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta päivähoitoyksiköt päivittävät myös omia yksikkökohtaisia suunnitelmiaan toimintavuonna 2011-2012. Varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluu erillinen arviointisuunnitelma, jota päivitetään vuosittain päivähoidon ohjaustiimin toimesta. Arviointisuunnitelma toimii varhaiskasvatuksen eri osa-alueiden suunnittelun ja kehittämisen sekä arvioinnin pohjana.
SISÄLLYSLUETTELO 3 1 KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA... 7 1.1 Päivähoidon visio... 7 1.2 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet osana kunnan varhaiskasvatusta... 8 1.3 Kirkkonummelainen varhaiskasvatus... 8 1.3.1 Lapsilähtöinen pedagogiikka... 8 1.3.1.1 Lapsikäsitys... 8 1.3.1.2 Lapsen osallisuus... 8 1.3.1.3 Aikuisen aktiivinen läsnäolo... 9 1.3.2 Tutkiva oppiminen yhteistoiminnallinen oppiminen... 9 1.3.3 Sadutus... 10 1.3.4 Medialeikki... 10 1.3.5 Kasvun kansiot... 11 1.3.6 Inkluusio päivähoidossa... 11 1.3.7 Kasvatuskumppanuus... 11 2 VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS... 12 3 PÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET... 13 3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi... 13 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN... 14 4.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus... 14 4.2 Varhaiskasvatusympäristö... 14 4.2.1 Fyysinen oppimisympäristö... 15 4.2.2 Sosiaalis-psyykkinen oppimisympäristö... 15 4.2.2.1 Vertaisryhmän merkitys lapsen oppimisprosessissa... 15 4.2.2.2 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa... 16 4.2.2.2.1 Omahoitajuus (vastuukasvattaja)... 17 4.2.3 Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen... 17 4.2.3.1 Kasvatuskumppanuussuhteen rakentuminen... 17 4.3 Lapselle ominainen tapa toimia... 18
4 4.3.1 Leikki... 19 4.3.2 Tutkiminen... 20 4.3.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen... 21 4.3.4 Liikkuminen... 22 4.4 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa... 23 4.5 Oppimisen ilo... 24 4.6 Sisällölliset lähestymistavat (orientaatiot)... 24 4.6.1 Matemaattinen lähestymistapa... 25 4.6.2 Luonnontieteellinen lähestymistapa... 25 4.6.3 Historiallis-yhteiskunnallinen lähestymistapa... 26 4.6.4 Esteettinen lähestymistapa... 27 4.6.5 Eettinen lähestymistapa... 28 4.6.6 Uskonnollis-katsomuksellinen lähestymistapa... 28 4.7 Mediakasvatus... 29 4.7.1 Medialeikki... 29 5 MONIKIELISTEN JA -KULTTUURISTEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 31 5.1 Monikulttuuriseen varhaiskasvatukseen liittyvistä käsitteistä... 31 5.2 Monikulttuuristen lasten varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen... 31 5.3 Kasvatuskumppanuus monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa... 32 5.4 Lapsen ja perheen oman kulttuurin, äidinkielen ja identiteetin tukeminen... 32 5.5 Suomen kielen opetus (suomi toisena kielenä, S2)... 33 5.6 Viittomakielisten lasten varhaiskasvatus... 34 5.7 Romanilasten varhaiskasvatus... 35 6 KIELIKYLPY, VIERASKIELINEN VARHAISKASVATUS JA VAIHTOEHTOISEEN PEDAGOGIIKKAAN PERUSTUVA VARHAISKASVATUS... 36 6.1 Kielikylpy... 36 6.1.1 Sisällöt ja menetelmät... 36 6.2 Vieraskielinen varhaiskasvatus... 37
5 6.3 Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai kasvatusfilosofiaan perustuva varhaiskasvatus 37 7 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN LAATIMISEN JA SEURANNAN PERIAATTEET... 38 7.1 Päivähoidon aloitus... 38 7.2 Suunnitelman laatiminen ja arviointi... 38 7.3 Lapsen yksilöllisen tuen huomioiminen suunnitelmassa... 39 7.4 Esiopetuksen aloittaminen... 39 7.4.1 Kouluvalmius... 40 8 YLEINEN, TEHOSTETTU JA ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA... 41 8.1 Lapsen tuen tarve ja sen arviointi... 41 8.2 Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksen tukitoimet... 42 8.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma... 43 8.4 Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa... 44 8.5 Varhaisen tuen työryhmä... 44 9 VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN YHTEISTYÖN JA JATKUMON RAKENTUMINEN... 46 10 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN SOVELTAMINEN JA KONKRETISOIMINEN YKSIKÖN VASUKSI... 47 10.1 Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma... 47 10.2 Yksikkökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat... 47 11 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA... 48 11.1 Varhaiskasvatuksen laadun hallinta... 48 11.2 Sisällöllinen arviointi ja seuranta... 48 11.2.1 Varhaiskasvatussuunnitelman arviointi... 48 11.2.2 Toiminnan arviointi... 49
6 11.2.3 Vaikutusten arviointi... 49 11.3 Turvallisuussuunnitelma... 49 11.3.1 Turvataitokasvatus... 50 11.4 Päivähoitopalvelujen kehittäminen... 50 12 Varhaiskasvatuksen palveluiden organisaatio, tuottamistavat, toimintamuodot ja niiden ominaispiirteet... 52 12.1 Päiväkodit... 52 12.2 Perhepäivähoito... 53 12.3 Leikkitoiminta, asukaspuistot ja lähiliikuntapaikat... 53 12.4 Esiopetus... 53 12.5 Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta... 54 12.6 Yksityisen hoidon tuki... 54 12.7 Kotihoidon tuki... 54 12.8 Moniammatillinen ja verkostoyhteistyö: päivähoidon kasvunkumppanit... 55
7 1 KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA STRATEGIOISTA Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymiin valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman linjauksiin (2002) sekä linjausten mukaisesti laadittuihin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2003 ja 2005). Varhaiskasvatussuunnitelmassa on huomioitu myös Kirkkonummen Kunta- ja palvelustrategia (2006) sekä kunnan Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (2009). Kunta- ja palvelustrategian tavoitteena on, että lapsen yhtenäinen oppimispolku varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun tiivistää yhteistyötä perusopetuksen kanssa ja mahdollistaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevat yhtenäiset ratkaisut. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman mukaan Varhaiskasvatuksessa lapsi on aktiivisessa roolissa, toimijana ja tekijänä, osallistuen varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin yhdessä vanhempiensa ja varhaiskasvatuksen kasvatushenkilöstön kanssa. Laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä ja oppia omien edellytystensä mukaisesti. (Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2009, 16). 1.1 Päivähoidon visio Päivähoidon visiona on tuottaa monipuolisia ja joustavia palveluja siten, että varhaiskasvatuksen toteuttajat - perheet, päivähoidon kasvattajat ja muut varhaiskasvatusta toteuttavat tahot - toimivat kasvatuskumppaneina, yhteisenä tavoitteenaan edistää jokaisen lapsen hyvinvointia sekä tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.
1.2 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet osana kunnan varhaiskasvatusta 8 Kirkkonummen Esiopetuksen opetussuunnitelma, joka on hyväksytty suomenkielisessä opetuslautakunnassa 28.8.2002, 97, 25.8.2004 95 sekä 19.5 2011, on osa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Riippumatta siitä, toteutuuko esiopetus erillisryhmässä tai yhdistettynä muiden ikäryhmien kanssa, sen tavoitteet ja omaleimaisuus on kuitenkin aina otettava huomioon. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010, 7). 1.3 Kirkkonummelainen varhaiskasvatus Kirkkonummen varhaiskasvatuksen ominaispiirteitä ovat lapsilähtöisyys - lapsen osallisuus, pienryhmätoimintaan liittyvä tutkiva oppiminen, sadutus, medialeikki, portfoliotoiminta, inkluusio ja kasvatuskumppanuus 1.3.1 Lapsilähtöinen pedagogiikka Lapsilähtöisyys on pedagoginen lähestymistapa, jossa kasvatuksen ja opetuksen tehtäviä lähestytään lapsen näkökulmasta, lapsen olemuksesta käsin. 1.3.1.1 Lapsikäsitys Lapsuus on itseisarvo, ei välivaihe matkalla aikuisuuteen. Lapsen maailma on sellaisenaan arvokas ja kiinnostava. Lapsi on itse aktiivinen toimija. Lapsella on sekä halu että valmiudet oppia tuntemaan itsensä ja ympäristönsä, kyky säädellä ja ohjata omaa toimintaa tarpeiden ja kiinnostusten mukaan. Lapsilähtöisyys on lapsen näkemistä lapsena. 1.3.1.2 Lapsen osallisuus Lapsilähtöisessä kasvu- ja oppimisympäristössä lapsi vaikuttaa omaan arkeensa ja elämäänsä sekä osallistuu itseään koskevaan päätöksentekoon. Lapsi on mukana
toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Toiminta noudattaa lapsen rytmejä, aikakäsitystä ja hahmottamisen tapaa. Järjestelyt tukevat lapsen sosiaalista sijoittumista ja turvaavat lasten mahdollisuudet ottaa huomioon toisiaan ja jättää riittävästi tilaa lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. 9 Osallisuudessaan lapsi kokee, että hänen mielipiteillään ja tunteillaan on merkitystä ja ne ovat arvokkaita. Hänen kysymyksiään ja ajatuksiaan kuullaan ja niitä dokumentoidaan. Lapsella on monipuolisesti välineitä ilmaista itseään ja tilaa tulla näkyväksi ryhmässään toisille lapsille ja aikuisille sekä vanhemmille. Lapset kokevat oman oppimisensa merkitykselliseksi. 1.3.1.3 Aikuisen aktiivinen läsnäolo Lapsilähtöisessä toiminnassa aikuinen mahdollistaa sen, että lapsi voi vaikuttaa omaan arkeensa ja elämäänsä. Lapsen ilmaisun vapaus syntyy aikuisessa, suhteessa aikuiseen ja aikuisen jatkuvalla avustuksella. Lapsilähtöisyys syntyy aikuisen halusta kuulla lasta. Näin myös lapsi oppii kuulemaan aikuista ja toisia lapsia. Vuorovaikutus on molemminpuolista kuulemista ja arvostusta. Lapsi seuraa sitä, miten aikuinen suhtautuu. Hän kaipaa huomiota ja etsii yhteyttä aikuiseen. Lapsilähtöisyyteen kuuluu aikuisen aktiivinen mukana oleminen. Lapsi kohtaa jatkuvasti kasvun ja oppimisen kysymyksiä ja haasteita, jotka ovat hänelle liian vaativia yksin. Lapsilähtöisyys on aikuisen kannattelemaa lapsena olemista ja oppimista. Aikuisella on aikuisen vastuu, eikä aikuisen vastuuta siirretä lapselle. Aikuinen tekee tarvittavat päätökset, huolehtii lapsen tarpeista ja turvallisuuden tunteesta. Lapsilähtöisyyttä voi olla vain, kun aikuinen on läsnä huolehtimassa siitä, että jokaisella lapsella on hyvä olla mukana ja kun lapsi voi tuntea aikuisen läsnäolon. 1.3.2 Tutkiva oppiminen yhteistoiminnallinen oppiminen Pienryhmätyöskentely tarjoaa lapselle mahdollisuuksia yhdessä leikkimiseen, tutkimiseen, oppimiseen ja vuorovaikutustaitojen opettelemiseen. Pienryhmätyöskentelyssä lapsi voi verrata omia ajatuksiaan muiden ajatuksiin, ja
10 rakentaa ja muokata omia käsityksiään vertaillen, keskustellen ja tutkien toisten lasten kanssa. Tässä työskentelymuodossa jokaisen ryhmän jäsenen osallisuus on yhtä tärkeää. Pienryhmät muodostetaan niin, että lapset tukevat parhaiten toistensa oppimista sekä vertaiskumppanuutta. Pienryhmät voivat olla pysyviä tai kuhunkin tilanteeseen sopivia, kooltaan 2-4 lasta. Pienryhmät voivat olla lasten itsensä kokoamia leikkiryhmiä tai kasvattajien muodostamia lasten pienryhmiä, joissa lapsen yksilöllisyyttä tuetaan yhteisöllisyyden kautta. Toiminnan suunnittelussa kasvattaja ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet. Ryhmässä lapset harjoittelevat toisten lasten huomioonottamista, ajatuksien ilmaisemista, kuuntelua ja yhteisten päätösten tekemistä. Lasten vertaiskumppanuutta ja -oppimista kehitetään mm. leikin ja sadutuksen kautta. 1.3.3 Sadutus Sadutus on menetelmä, jossa lapsen ajatukset ja kiinnostuksen kohteet tulevat näkyviksi ja dokumentoiduksi. Lasten tarinoilla on merkitystä kasvatusyhteisön kasvatuskulttuurin rakentumisessa, lapset luovat omaa tarinakulttuuriaan. Aikuisen saduttaessa lasta, lapsi saa varhaisia kokemuksia omasta subjektiasemastaan. Kun satu luetaan ryhmässä, lapsi liittyy oman kulttuurinsa kautta ryhmän jäseneksi. Näin rakentuu tunne ryhmän jäsenyydestä ja osallisuudesta omassa vertaisryhmässä. Saduttamisessa opitaan toisen kuuntelemista, arvostamista ja toisen huomioon ottamista. 1.3.4 Medialeikki Medialeikki on lapsilähtöisen pedagogiikan tapa vastata mediakasvatuksen haasteisiin. Oman tekemisen kautta, luomalla omaa mediaa, lapset oppivat yhdessä ymmärtämään, miten median tarjoama maailmankuva syntyy. Lapsilähtöisessä oppimisympäristössä aikuinen mahdollistaa toiminnan, tarjoaa välineitä ja ideoita, ohjaa antamatta valmiita vastauksia. Näin lapsissa kehittyy mediataitojen lisäksi sekä
tervettä itsetuntoa että sosiaalista luottamusta siihen, miten omaan todellisuuteen voi vaikuttaa (ks. luku 4.7.1). 11 1.3.5 Kasvun kansiot Lasten kasvun kansiot tehdään yhteistyössä lapsen, vanhempien ja kasvatushenkilöstön kanssa. Kasvun kansiot edistävät vuorovaikutusta päivähoidon ja kodin välillä ja välittävät tietoa lapsen ajatuksista ja kiinnostuksen kohteista sekä siitä, miten lapsen osallisuus toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa päivähoidossa. Lapsen kasvun kansio tukee lapsen oppimaan oppimista, lapsen vahvuuksien ja osaamisen näkyväksi tekemistä. Kasvun kansiot voivat toimia myös apuna nivelvaihekeskusteluissa lapsen oppimispolulla lapsen siirtyessä eri hoitomuodosta toiseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja alkuopetukseen. 1.3.6 Inkluusio päivähoidossa Päivähoidossa toteutetaan inkluusioperiaatetta, jossa päivähoidon erityispalvelut on viety osaksi päivähoidon kehitysympäristöjä: päiväkoteihin ja perhepäivähoitoon. 1.3.7 Kasvatuskumppanuus Kirkkonummen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yksi painopistealueista on kasvatuskumppanuus, joka on vanhempien ja kasvattajien tietoista sitoutumista toimia yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuudessa vanhemmat ja päivähoidon henkilöstö ovat tasavertaisessa vuorovaikutuksessa siten, että molempien kokemuksia, näkemyksiä ja asiantuntemusta kuullaan ja hyödynnetään lapsen parhaaksi. Tähän lapsen ja perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävään yhteistyöhön osallistuvat myös muut perheitä tukevat tahot. Lapsen aloittaessa päivähoidon, järjestetään ensitapaaminen lapsen kotona tai päivähoitopaikassa. Ensitapaamisessa lapsen kotona kasvattaja tapaa lapsen ja huoltajan lapsen omassa kasvuympäristössä. Näin luodaan kasvatuskumppanuudelle vahva pohja heti päivähoidon alkaessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja kuulemista.
12 2 VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus Kirkkonummen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuus omien edellytystensä mukaiseen kehittymiseen ja oppimiseen. Lähtökohtana on lapsuuden vaaliminen, lapsen osallisuuden, mielikuvituksen, leikin ja luovuuden tukeminen. Toimintamme rakentuu kasvatuskumppanuudelle, jossa vanhemmat ja kasvattajat sitoutuvat tietoisesti toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Esiopetuksen toiminta-ajatus: Esiopetuksen tehtävänä on vahvistaa lapsen oppimisedellytyksiä, oppimaan oppimista ja tukea tervettä itsetuntoa antamalla hänelle mahdollisuus myönteisiin oppimiskokemuksiin yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Esiopetuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa on lähtökohtana lapsen kiinnostuksen kohteet ja halu oppia.
13 3 PÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET 3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on lisätä lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvinvointi on pohja lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset. Saadessaan toimia itselleen ominaisella tavalla, lapsen hyvinvointi lisääntyy ja motivaatio oppimiseen kasvaa. Tällöin lapsen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi on tasapainossa. Lapsen päivittäiseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa kuuluvat lapsen mahdollisuus lepoon, mahdollisuus riittävästi liikkua, tasapainoinen ravinto ja mahdollisuus hiljentymiseen. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia siitä, että terveellisen elämän toimintatapoja vahvistetaan ja päivähoitoon kehitetään pysyviä toimintamalleja lapsen terveellisen elämän tukemiseksi.
14 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksen eri ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle. Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeista on huolehdittu, ja lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa. Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä tilanteista, jotka ovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta. Lapsen päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteet sekä pienet työtehtävät ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Kasvattaja tuovat lapsen päivän eri vaiheisiin opetuksen ulottuvuuden. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003, 13-14). 4.2 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö rakentuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Koska varhaiskasvatus on kasvatuksellista vuorovaikutusta, sosiaalisen ja psyykkisen ympäristön merkitys korostuu. Ympäristö viestittää yksikön arvoista, lapsikäsityksestä ja toiminnasta.
4.2.1 Fyysinen oppimisympäristö 15 Kasvattajan tehtävänä on muokata lapsen fyysistä oppimisympäristöä niin, että se toimii lapsen leikin, oppimisen ja muun toiminnan mahdollistajana, aktivoijana, elämyksellisenä tilana, tutkimuskohteena sekä dokumentoinnin alustana. Lapsi muokkaa myös omaa varhaiskasvatusympäristöään yhdessä lapsiryhmän ja kasvattajien kanssa kasvunsa, kehityksensä ja kiinnostuksensa mukaan. Lapsen näkemystä kunnioitetaan ja kasvattajalla tulee olla taito nähdä varhaiskasvatusympäristö myös lapsen näkökulmasta. Rakennettu ympäristö, päivähoitopaikan lähiympäristö sekä arkkitehtuurisesti arvokas kulttuuriympäristö välittää lapselle myös kulttuuriperintöä. Kirkkonummella myös luonto on lähellä jokaista päivähoitoyksikköä. Fyysinen ympäristö muodostaa siten osan kasvatuksellista vuorovaikutusta. 4.2.2 Sosiaalis-psyykkinen oppimisympäristö Kasvattajalla on tärkeä rooli lapsen sosiaalisen ympäristön rakentamisessa. Kasvattaja toimii mallina vuorovaikutussuhteissa. Hän on kiinnostunut myös lasten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja sen tukemisesta. Psyykkisen varhaiskasvatusympäristön avoin ja luottamuksellinen tunneilmapiiri innostaa lasta leikkimään, liikkumaan, tutkimaan ja toimimaan itse. Kun lapsi kokee päivähoitopaikan ilmapiirin myönteiseksi ja kannustavaksi, hän tuntee kuuluvansa yhteisöön. Henkilökohtainen huomiointi päivän aikana luo edellytykset turvan tunteen kokemiselle. Aikuisten ja lasten eleet ja ilmeet ovat merkittävä osa vuorovaikutusta. Hyvä varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa lasten pienryhmätoiminnan sekä lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutuksen. 4.2.2.1 Vertaisryhmän merkitys lapsen oppimisprosessissa Sosiaalinen toiminta ja kommunikaatio vertaisryhmässä luovat pohjan lapsen ajattelulle sekä käynnistävät ja tukevat lapsen oppimisprosessia. Vertaisryhmässä lapset jakavat ja vertailevat käsityksiään rakentaen samalla yhteisiä merkityksiä asioille. Vertaisryhmä muovaa vahvasti lapsen omanarvontunnetta. Vertaissuhteet tarjoavat lapsille mahdollisuuden harjoitella vuorovaikutustaitoja ja saada palautetta omasta
toiminnasta. Vertaissuhteissaan lapsi rakentaa minäkäsitystään suhteessa toisiin, muokkaa persoonallisuuttaan, kehittää tiedollista osaamistaan oppimalla yhdessä samassa ryhmässä olevien lasten kanssa ja omaksuu asenteita, arvoja ja normeja 16 4.2.2.2 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatusta toteutetaan moniammatillisesti ja toiminta perustuu yhteisiin arvoihin ja toimintamalleihin. Kirkkonummen varhaiskasvatuksen arvoja ovat turvallinen kasvuympäristö, lapsen kunnioittaminen lapsilähtöisyys ja lapsen osallisuus, kasvun, kehityksen ja oppimisen edistäminen sekä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö - kasvatuskumppanuus. Toimintaa ohjaavat lapsen kiinnostuksen kohteet. Kasvattaja kunnioittaa lasta, lapsen vanhempia ja työskentely tapahtuu kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Päävastuu kasvatuksesta on vanhemmilla/huoltajilla ja kotona tapahtuvaa varhaiskasvatusta arvostetaan ja tuetaan. Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuutensa ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Ammatillisuus, tieto ja kokemus ovat kasvattajan osaamisen perusta, ja siinä näkyy myös kasvattajan oma persoonallisuus. Kasvattaja toimii tietoisesti ja suunnitelmallisesti noudattaen kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa ja oman työyksikkönsä tavoitteita. Hänellä on kokonaisvaltainen näkemys kasvatuksesta, hoidosta ja opetuksesta sekä lapsen/lapsiryhmän tarpeista. Kasvattaja tukee lapsen oppimisprosessia eri kehitysvaiheissa tavoitteena oppimaan oppiminen. Näin lapsi saa kokemuksia omasta oppimisestaan ja vähitellen oppii oman oppimistapansa. Kasvattajat dokumentoivat lapsen toimintaa kirjaamalla, valokuvaamalla ja videoimalla, tehden näin näkyväksi lapsen ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita, oppimista sekä toimintaa. Kasvattajan sensitiivisyys ja lapsen tarpeiden ymmärtäminen luo perustan lapsen turvallisuuden kokemukselle ja samalla koko varhaiskasvatuksen laadulle (Kasvun
kumppanit/thl 2009). Kasvattaja toimii aina lapsen edun mukaisesti ja kannustaa lasta omatoimisuuteen. 17 4.2.2.2.1 Omahoitajuus (vastuukasvattaja) Kirkkonummella useissa päiväkodeissa on käytössä omahoitajamalli. Omahoitajuus on toimintatapa, jossa lapsilla on päiväkodissa omat nimetyt hoitajat, jolloin tietty aikuinen ottaa vastuun lapsesta päiväkotipäivän aikana. Omahoitajan tarkoituksena on luoda lapselle turvallinen kiintymyssuhde yhteen hoitajaan hoitosuhteen alussa. 4.2.3 Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen Kasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta, kunnioittamista ja kuulemista. 4.2.3.1 Kasvatuskumppanuussuhteen rakentuminen Kasvattaja on aktiivinen kasvatuskumppanuussuhteen käynnistämisessä ja toimii yhteistyössä vanhempien kanssa. Kun päätös päivähoitopaikasta on myönnetty, päivähoitopaikasta otetaan yhteyttä lapsen kotiin. Vanhempien kanssa sovitaan siitä, miten yhteistyön rakentaminen aloitetaan päivähoitopaikan henkilökunnan ja vanhempien kesken. Ensimmäisessä tapaamisessa tai aloituskeskustelussa, kuulemalla vanhempia, kasvattaja saa vanhemmilta ensiarvoista tietoa lapsesta ja perheestä ennen päivähoitosuhteen alkua. Ensimmäinen tapaaminen on mahdollista toteuttaa päiväkodissa/perhepäivähoitopaikassa tai lapsen kotona. Yhteinen keskustelu käydään myös silloin, kun lapsi siirtyy päivähoitopaikasta tai ryhmästä toiseen, aloittaa esiopetuksen ja aina lapsen tarvitessa erityistä tukea. Aloituskeskustelu voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Vanhemmilta voidaan esimerkiksi pyytää tarina lapsesta ja hänen perheestään. Tarina voi olla pohjana tapaamiselle, jonka tavoitteena on tutustua lapseen ja lasten vanhempiin sekä kuulla vanhempien ensitoiveita ja odotuksia päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä näkemyksiä kasvatuksesta.
18 Tapaamisessa suunnitellaan yhdessä perheen kanssa lapsen tutustuminen uuteen hoitopaikkaan. Varsinkin pienille lapsille on hyvä varata riittävän pitkä tutustumisaika, jossa lapsi sekä vanhemmat yhdessä tutustuvat lapsen hoitopaikkaan. Lapsen on turvallista tutustua alussa yhteen kasvattajaan, mahdolliseen omahoitajaan. Päivähoidon aloituksessa on tavoitteena edistää turvallista päivähoidon aloitusta, luoda pohjaa kumppanuussuhteen rakentumiselle ja luoda pohja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman/ esiopetuksen oppimissuunnitelman laadinnalle. Lapsi kasvaa ja kehittyy tunnesuhteiden varassa ja vanhemmat ovat lapsen ensimmäinen ja tärkein ihmissuhde varhaislapsuudessa. Tätä kiintymyssuhdetta on tärkeää tukea päivähoidossa koko varhaiskasvatuksen ajan, mutta varsinkin alle 3- vuotiailla. Lapsen vahvaa sidettä vanhempiin tuetaan ja eroikävää hoidetaan jakamalla lapsen tunteet ja kokemukset päivähoitopäivän aikana. Kun lapsi on turvallisesti tutustunut päivähoitoon, hän voi aloittaa itsenäisesti päivähoidon ja vähitellen liittyä lapsiryhmään. Lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta tuetaan arjen tilanteissa ottamalla lapsi mukaan keskusteluun päivähoitopäivän aloitus- ja lähtötilanteissa. Vanhemmat liittyvät osaksi kasvatusyhteisöä ja vanhempien vertaisryhmää. Perheet tarvitsevat yksilöllisen aikansa ennen kuin luottamus päivähoitopaikkaan syntyy ja useimmiten vielä pidemmän ajan eri yhteistyötahojen kanssa. Kasvatuskumppanuus eroaa perinteisestä yhteistyöstä siinä, että kumppanit tuntevat toisensa hyvin, luottavat toisiinsa ja sitoutuvat yhteisen päämäärän saavuttamiseen. 4.3 Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa, heille avautuu lasten maailma ja lapsen tapa ajatella.
19 Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissa ja ne ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005). 4.3.1 Leikki Leikki on kaikille lapsille ominainen tapa toimia. Se on tutkimista ja oppimista. Mielikuvituksen ja leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa, jäsentää sitä suhteessa kokemuksiinsa; sijoittaa sen johdonmukaisesti osaksi aiemmin oppimaansa. Leikki on lapselle välttämätöntä, jotta tiedon karttuessa kokemuksista rakentuu vahva perusta uuden oppimiselle. Leikissä lapset hahmottavat elämäänsä omatoimisesti, tutkivat ympäristöään ja sen tapahtumia, prosessoivat tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lapsi oivaltaa asioiden yhteyksiä ja merkityksiä leikin avulla. Leikissä toteutuu lasten keskinäinen vuorovaikutus, lasten oma huumori, leikin riemu ja toiminnan ilo. Leikissä lapsi rakentaa, muokkaa ja muuttaa jatkuvasti sekä fyysistä että sosiaalista ympäristöään. Leikissä lapsi myös luo uutta; etsii ja löytää uusia ratkaisuja kysymyksiinsä ja elämänsä ongelmiin. Leikin käyttövoimana ovat lapsen kokemukset ja mielikuvitus. Leikissä lapsen mielikuvitus myös kehittyy. Ihminen tarvitsee mielikuvitusta kaikessa ajattelussa. Suunnittelu, päättely ja ongelmanratkaisukyky onnistuvat vain mielikuvituksen avulla. Aikuinen toimii leikin mahdollistajana. Hän tukee lapsen leikkiä antamalla siihen aikaa, tilaisuuksia ja vapautta. Kasvattajan tehtävänä on olla läsnä, havainnoida ja kuunnella lasta, huomioida leikissä lapsen tapaa toimia ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä ohjata, osallistua ja rikastuttaa lapsen leikkiä eri ikäkausien vaatimalla tavalla. Myös ympäristöllä on tärkeä merkitys lapsen leikille. Turvallinen ja salliva ilmapiiri antaa mahdollisuuden lapsen erilaisille leikin ilmaisuille. Vanhemmat voivat yhdessä lasten ja henkilökunnan kanssa luoda ja rikastuttaa päivähoidon leikkiympäristöä.
4.3.2 Tutkiminen 20 Lapsi on luontaisesti utelias. Aikuinen tukee tätä luontaista uteliaisuutta suunnittelemalla toimintaa ja järjestämällä oppimisympäristöä niin, että lapsi saa tilaisuuksia ja aikaa tapahtumien ja ilmiöiden tutkimiseen yksin pienryhmässä ja/tai vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Lapsi esittää kysymyksiä ja oletuksia, testaa niitä, yrittää ja erehtyy, oivaltaa ja keksii uutta. Yhteinen ihmettely lasten kanssa auttaa keksimään uusia näkökulmia tutkittavaan asiaan. Tutkimusprosessi muistuttaa tieteellisen tutkimuksen vaiheita: lapset esittävät tutkimuskysymyksen tai kysymyksiä. Yhdessä lapsiryhmän kanssa pohditaan, miten kysymyksiin voitaisiin löytää vastaukset. Lapset ovat mestareita tutkimushypoteesien laadinnassa. Yhdessä laaditaan tutkimussuunnitelma eli se, miten tutkimuskysymyksiä voidaan selvittää. Aikuisen rooli on keskeinen miten havainnollistetaan ja konkretisoidaan lasten usein hyvinkin filosofiset aiheet ja kysymykset ja miten rakennetaan tutkimusprosessi, jossa lapset ovat mukana jokaisessa vaiheessa (kysymykset, tutkimussuunnitelman toteutus, kokeet, testaukset, johtopäätökset, tulosten julkaisu koko lapsi- ja aikuisyhteisölle). Tutkimusryhmät voivat olla 2-4 lapsen pienryhmiä tai kiinteitä kotiryhmiä (4-lasta). Lapset voivat leikkiä tai esittää sekä piirtää ja kirjata tutkimuksiaan itse tai kasvattajan dokumentoimana. Aikuisen avulla lapset voivat liittää havaintonsa osaksi suurempaa kokonaisuutta. Lapsella tulee olla mahdollisuus tutkiessaan käyttää kaikkia aistejaan ja tehdä havaintoja kaikesta sekä luonnossa että rakennetussa ympäristössä. Teema- ja projektityöskentely Teema- ja projektityöskentely on pitempikestoista, muutamasta viikosta jopa koko toimintavuoden kestävää tiettyyn asiaan tai aiheeseen liittyvää tutkimista. Projektityöskentelyn aihe tai teema (tutkimuskysymykset) voivat nousta lapsilta tai