Kehittyminen on yhteisöihin sosiaalistumisen ja kasvamisen prosessi, jossa yksilö omaksuu yhteisöjensä toiminta- ja vuorovaikutuskäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja sekä luo omaa identiteettiään. Ihminen on suhdelo. prosessi, joka aukaisee uusia osallistumisen mahdollisuuksia riippuen yhteisöistä, kehittymistä positiiviseen tai ongelmalliseen suuntaan valitse seurasi/yhteisösi tai se valitsee sinut Yhteisöön kuuluminen ja sen toimintaan osallistuminen ovat oppimisen ja älyllisen kehityksen voimavaroja. Kaikkein syvimmin ja voimakkaimmin omaksumme asioita, jotka mahdollistavat sellaisiin yhteisöihin osallistumisen, joita pidämme arvossa.
KULTTUURIPSYKOLOGIAN 1. PERUSLAKI Oppiminen, taidon hallinta, motivaatio ovat toiminnan tuloksia, eivät sen edellytyksiä. KULTTUURIPSYKOLOGIAN 2. PERUSLAKI Kaikki monimutkaiset kulttuuriset taidot esiintyvät ensin ihmisten välisellä sosiaalisella tasolla ja vasta sitten ihmisen omalla psykologisella tasolla. Ulkoa sisään. KULTTUURIPSYKOLOGIAN 3. PERUSLAKI Ihminen pystyy ulkoisten tukirakenteiden (esineelliset, käsitteelliset, sosiaaliset, emotionaaliset) varassa suorittamaan vaativampia toimintoja kuin ilman niitä. Kehittyessään yksilö pystyy asteittain vähentämään riippuvuuttaan tukirakenteista ja suorittamaan tehtävän itsenäisesti. Lähikehityksen vyöhyke.
KIINTYMYSTYYLIT Kiintymystyylit eli toisiin ihmisiin liittymisen tyylit kehittyvät ihmisen mielessä kunkin elämänhistorian kokemusten myötä varhaislapsuudesta lähtien. Turvallinen kiintymystyyli - ominaista luottamus suhteiden jatkuvuuteen ja lyhytaikaisten erojen sietäminen. Paljon kokemuksia hyvistä ihmissuhteista. helppo nauttia ihmisten seurasta ja yhdessäolosta Ahdistunut kiintymystyyli - ominaista huoli kiintymyksen kohteen menetyksestä ja toisaalta taipumus riippuvaisuuteen. Kokemuksia huonoista ihmissuhteista ja pettymyksiä. vaikea nauttia muiden seurasta, ahdistusta ja stressiä Välttelevä tyyli - ominaista oman riippumattomuuden korostaminen ja tunteiden hillintä. Oppinut omien toimintastrategioiden avulla luotsaamaan itsensä koukeroisten ja etäisiksi jääneiden ihmissuhteiden läpi. pärjää ihmisten joukossa mutta ei pysty emotionaalisesti nauttimaan toisten lämmöstä ja läsnäolosta
KEHITTYMISEN KESKEISET EDELLYTYKSET ASUMISEN YHTEISÖSSÄ KORJAAVAT KOGNITIIVISET Uusia tietoja ja taitoja asua ja elää. Yhteisöllistä toisilta oppimista, lähikehityksen vyöhykkeellä. EMOTIONAALISET Kokemuksia arvostamisesta, kunnioittamisesta, hyväksymisestä, luottamisesta. Tarkoituksenmukaiseen toimintaan voimaannuttavaa vuorovaikutusta. MORAALISET Reiluja ja oikeudenmukaisia yhdessä pohdittuja käytäntöjä. KOKEMUKSET Näitä sitkeästi ja määrätietoisesti viljelemällä VÄHITELLEN metsä alkaa vastata niin kuin sinne huudetaan.
Yhteisöperustaisen tuen filosofia perustuu vertaisapuun, vastavuoroiseen tukeen. Henkilöä ei nähdä ongelmana, vaan ihmisenä, jolla on ongelma, yhteistyökumppanina Henkilö on osaltaan vastuussa ongelmistaan. Ongelmat ovat syntyneet yhteistoiminnassa muiden ihmisten kanssa. Ongelmat ovat myös ratkaistavissa yhteistoiminnassa muiden ihmisten kanssa. Yksin niitä ei tarvitse pystyä ratkaisemaan. Yhteisö on kehittymisen vipuvarsi Yhteisössä jokainen on tärkeässä roolissa, hän on sekä tuen vastaanottaja että sen antaja. Hän on tärkeä sekä itselleen että muille. Hän ei ole pelkästään autettava. Kuntoutuja harjoittelee ongelmien ratkaisua yhteisössä kokemusperäisesti roolimallien avulla - lähikehityksen vyöhyke
Lähikehityksen vyöhyke Lähikehityksen vyöhykkeen alarajana on se, mihin yksilö nyt pystyy itsenäisesti ja ylärajana, mihin yksilö kykenee yhteisön tai taitavamman ohjauksessa Ihmiset eivät motivoidu haasteista, jos etäisyys heidän nykyisen osaamisensa ja haasteen välillä on liian suuri Lähikehityksen vyöhyke syntyy samaistuttaessa henkilöön tai henkilöihin, jotka ovat jo saavuttaneet tavoitteen. Samaistumisen kohteena olevan henkilön on oltava riittävän samanlainen, jotta samaistuminen olisi mahdollista riittävän erilainen, jotta samaistuminen toiseen loisi lähikehityksen vyöhykkeen Lähikehityksen vyöhyke syntyy heterogeenisessä vertaisryhmässä
Yhteisön toimintakäytännöt Yhteisön rakenne luo kehittävän ympäristön Yhteisön säännöt luovat vertaispaineen toimia kehittävällä tavalla. Keskeisin sääntö on: asiat käsitellään yhdessä ja sitä varten on olemassa määrätyt foorumit Epäsuotuisaakin käyttäytymistä suvaitaan mutta henkilön on suostuttava käsittelemään sitä yhdessä muiden kanssa ja miettimään, miten olisi pitänyt käyttäytyä Yhteisön sääntöjen luominen on kehittävä prosessi, joka lisää kunkin ymmärrystä tarkoituksenmukaisen toiminnan välttämättömyydestä Sääntöjen on tuettava perustehtävää: onnistunutta asumista ja hyvää elämää Kaikki yhteisössä tapahtuva on tarkoitettu yhteisön jäsenten elämän mielekkyyden kehittämiseksi. Missä on mieltä ja missä ei? Yhteisön tulee itse ratkaista nämä kysymykset eikä suin päin uskoa asiantuntijoita tai ammatillisia auttajia
Joitakin tyypillisiä yhteisössä ratkaistaviksi tulevia ongelmia Torjuva ja hyökkäävä käyttäytyminen on ollut toimiva tapa hankalissa tilanteissa. Läheisyyden ja intiimiyden pelkääminen ja välttäminen on ollut tarkoituksenmukaista kun on tullut torjutuksi. Läheisyyden ja kiintymyksen puute on tehnyt herkäksi torjunnan ja väheksymisen aiheuttamalle tuskalle. Rehellisyys ei ole ollut paras keino selviytyä aikaisemmassa elämässä. Kielteiset asenteet ovat kehittyneet kielteisten kokemusten seurauksena: en ole tarpeeksi hyvä, minua ei hyväksytä, minulla ei ole oikeutta olla olemassa, minä en pysty mihinkään - nämä asenteet voivat olla suuri este asettua yhteisöön. 3.6.09 Antti Särkelä
Henkilökunnan rooli Auttaa yhteisöä organisoimaan toimintaansa ja asioidensa käsittelyä: toimintarakenne, säännöt, yhteiset foorumit Riski: työntekijä löytää itsensä auttamassa asiakasta, vaikka hänen pitäisi auttaa asiakkaita auttamaan toisiaan Huolehtia lähikehityksen vyöhykkeistä, auttaa pitämään esillä positiivisia roolimalleja ja minimoida negatiivisten roolimallien vaikutus Silloin kun asiakkaat kokevat, että vertaisryhmä on tärkein tuki, henkilökunta on onnistunut Yhteisöllä on oltava riittävä autonomia, jotta se voisi itsenäisesti tehdä ratkaisunsa ja kehittyä ratkaisujen tekemisen prosessissa
TOIMINTATAIPUMUKSET TOIMINTARAKENNE Positio on henkilön toimintataipumusten ja toimintarakenteen välisen vuorovaikutuksen dynaaminen tulos. o o o o Latistusvyöhyke: edellytetään vähemmän kuin mihin henkilö pystyisi taantumista, turhautumista, kapinointia MUKAVUUSVYÖHYKE: edellytetään vain sitä mihin henkilö jo nyt pystyy, ei kehittymistä toimitaan kuten ennenkin OPPIMISVYÖHYKE / KEHITTYMISVYÖHYKE: edellytetään nykyisiä toimintataipumuksia vaativampaa toimintaa kehitetään toimintataipumuksia muiden avulla ponnistellen Paniikkivyöhyke: vaaditaan toimintaa, johon toimintataipumukset ja/tai toimintarakenne ei anna edellytyksiä riittämättömyyden tunnetta, luovuttamista, pettymystää
Yhteisö harjaantumisen kenttänä Vuorovaikutustaitojen kehittäminen sellaisiksi, joilla suoriudutaan yhteiskuntamme normaaleista tilanteista, esim. stressinsieto, kieli, kohteliaisuus, kuuntelu, siisteys jne. Vastuunottaminen omasta ja muiden toiminnasta oman toiminnan näkyväksi tekeminen ja sen altistaminen omalle ja muiden arvioinnille. Ongelmien piilottaminen muilta estää niiden ratkaisun. Päätösten tekemisen oppiminen ja niistä vastaaminen. Päätöksien tekemistä ja asioiden hoitamista ei sysätä muiden tehtäväksi vaan itse kukin ottaa oman vastuullisen roolin asioiden hoitamiseksi. Ymmärryksen lisääminen erilaisista näkökulmista. Oma näkökulmani on eri kuin muiden. Tutkitaan, millaisilla näkökulmilla ja ymmärryksellä kukin elämässään onnistuu parhaiten Kokemus mielekkäästä elämästä tässä ja nyt Suoriutuminen on aina yhteisöissä suoriutumista, kuntoutusyhteisö on näiden taitojen harjoituskenttä.
Kehittyvä vuorovaikutus kehittyvässä yhteisössä Uudet ajatukset Aktiivinen vuorovaikutus yhteisössä Toiminta