T201601 1.6.2016 Kaavoitus
T201601 1 Esipuhe Vehmaan kunnan eteläosiin sijoittuvan on tehty ko. kaavaa valmistelevan Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Työ on tehty asemakaavatasoisesti ja toimeksiannossa keskeisenä tehtävänä oli selvittää kolmen osa-alueen nykyiset luontoarvot. Alueen merkittäviä luontotyyppejä ja eläimistöä kartoitettaessa huomioitiin myös alueen monipuolisuus virkistyksen kannalta. Saatujen tietojen mukaan selvitysalueelle ei ole tehty aiempia luontoselvityksiä. Tämän raportin valokuvat KV Ympäristökonsultointi. Yhteystiedot: KV Ympäristökonsultointi Tmi Piilipuunkuja 10 Fin-21410 LIETO Kotipaikka Lieto Y-tunnus 2079783-8 Puhelin 0400 358 551 KV Ympäristökonsultointi Tmi Liedossa 1.6.2016 Kai Vuorinen Ympäristöasiantuntija
T201601 1 Sisältö Esipuhe 1 JOHDANTO 2 2 MENETELMÄT 2 3 YLEISTÄ 2 3.1 Selvitysalueen sijainti 2 3.2 Selvitysalueen ympäristön yleiskuvaus 3 3.3 Olemassa olevat suojelualueet, kaavat ja muut huomioitavat kohteet 4 3.4 Selvitysalueen eläimistö 5 3.5 Selvitysalueen kasvillisuus 6 3.6 Selvitysalueen topografia, kallio- ja maaperä 6 4 TULOKSET 8 4.1 Lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit 8 4.2 Luontodirektiivin liitteen IVa mukaiset lajit 8 4.3 Metsälain mukaiset kohteet 9 4.4 Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja muut luontoarvot 10 5 TULOSTEN TARKASTELU 12 5.1 Luontoselvityksen tulosten tarkastelu 12 5.2 Luontoselvityksen tulosten epävarmuustekijät 12 6 LÄHTEET 13 Liitteet Liite 1. Luontokohteet ja pienilmasto; kartta mk 1:4000, tuloste A3
T201601 2 1 JOHDANTO 2 MENETELMÄT an sijoittuvan selvitystyön alkuvaiheessa (2-3/2016) lähtötietoja on saatu alueen kaavoittajalta (mm. OAS). Kartat ja ortoilmakuvat ovat maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmästä. Tiedonvaihto, keskustelut ja luontoselvitysalueeseen tutustuminen antoivat puitteet luontoselvityksen tekemiselle. Selvityksen lähtökohdat ja tavoitteet selvisivät jo tarjouspyynnössä. Tämän luontoselvityksen on laatinut FM Kai Vuorinen. Luontoselvitys koostuu raportista ja liitekartasta (2 s), joissa esitetään alueen ympäristön piirteet ja luontokohteet. Luontoselvityksen kenttätyöt tehtiin 28.4. ja 17.5., joiden aikana koko alue tarkistettiin maastossa huolellisesti. Maastokäyntien aikana tehtiin havainnot luontotyypeistä, kasveista ja eläimistä. ELY-keskukselta kerättyjen lähtötietojen perusteella alueelle ei sijoitu suojelualueita. Työn edetessä selvitysalue tarkistettiin suojeltavien luontotyyppien, kasvi- ja eläinlajien sekä arvokkaiden ja huomioitavien luontokohteiden että lajien varalta. Luontotietoja tarkistettiin myös erilaisten tietojärjestelmien kautta mm. Hertta 5.7, Maankamara.fi ja Lounaispaikka. Työssä keskeinen huomio kohdistettiin erityisesti niihin luontoarvoihin, jotka voivat rajoittaa alueelle suunniteltua tulevaa maankäyttöä. Näitä luontoarvoja voivat olla: o Luonnonsuojelulain mukaiset suojellut luontotyypit (1096/1996 4 luvun 29 ) o Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (N:o 1093/1996 3 luvun 10 ) o Vesilain mukaiset luonnontilaisena säilytettävät vesiluonnon kohteet (1961/264 1 luvun 15a, 17a ) o Uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit (www.ymparisto.fi Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010) o Lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit (92/43/ETY), Suomen ympäristökeskus 2016a. o o 3 YLEISTÄ Luontodirektiivin liitteen IVa mukaiset lajit (79/409/ETY), Suomen ympäristökeskus 2016b. Mahdolliset muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Erityistä huomiota kohdistettiin niihin edustavampiin lajeihin, joita voidaan havaita polveilevassa kalliomaastossa ja valoisilla auringonpaisteisilla etelärinteillä. Alueen liitooravien elinympäristöjen selvittämiseen varattiin yksi maastokäynti huhtikuussa. Toisen maastokäynnin aikana selvitettiin mm. lepakoille soveltuvia lisääntymisalueita, suojaja talvehtimispaikkoja. 3.1 Selvitysalueen sijainti Vähä-Varttaisen kaava-alue sijoittuu Vehmaan (Vinkkilä) keskustasta noin 7-8 km etäisyydelle länsilounaaseen (teitse 15 km). Alue käsittää metsä- ja kalliomaata ja pieniä peltokuvioita ja lehtipuuvaltaisia rantametsiä (kuvat 1 ja 2). Selvitysalue muodostuu kolmesta osa-alueesta. Yhteispinta-ala on 30,1 ha ja pinta-alat osaalueittain alue 1 on kooltaan 23,1 ha, alue 2 on 6,5 ha sekä alue 3 on 20,5 ha.
T201601 3 Alue 1 Alue 2 Alue 3 Kuva 1. Selvitysalue, sijoittuu aiemmin kahden lahden (Isosalmi ja Vähäsalmi) väliselle alueelle. Mittakaava 1:130 000. Lähde Maanmittauslaitos 2016. 3 P 1 2 Selvitysalueen rajat Kuva 2. Selvitysalue 30,1 ha on rajattu punaisella. Mittakaava 1:32 500. Lähde Maanmittauslaitos 2016. 3.2 Selvitysalueen ympäristön yleiskuvaus Vähä-Varttaisen kaava-alueella kookasta puustoa kasvaa (harvennuksista huolimatta) kaikissa selvitysalueen osa-alueissa. Kookkaita kuusia ja mäntyjä esiintyy tiloilla yleisesti. Laajan selvitysalueen merenrannoilla kasvaa yleisesti tervaleppää. Karuilla kallioalueilla ja lähistössä puusto muodostuu harvaan kasvavista eri-ikäisistä männyistä. Sen lisäksi esiintyy noin 20-vuotiasta kuusta, hieskoivua, rauduskoivua, haapaa, pihlajaa, katajaa ja harmaaleppää alispuuna. Kenttäkerroksessa on monin paikoin pieniä soistumia. Osa-alueen 2 soistumissa on rahkasammalten lisäksi runsaasti varvikkoa ja lisäksi on avointa vesipintaa, joka on eläimistölle tärkeätä. Alueella 1 löytyy karukkokangasta, ketoa ja viljeltyä peltoa.
T201601 4 Toukokuun käynnin aikana huomattiin, että alueella 2 on juuri tehty runsaasti hakkuita. Puunkorjuu jatkuu vielä toukokuun 2016 ajan kyseisellä alueella 2. Keväällä tehtävät hakkuut ovat jättäneet ympäristöön voimakkaita ajouria. Alueelle sijoittuu kohtalaisesti polkuja. Pellot ovat viljeltyjä. Maisemallisesti keskeinen puuston reuna pellon ja metsän rajalla on muuttunut ja sillä on maisemaan merkitystä. Kuvat 3 ja 4. Yllä on näkymä alueelta 2 ja oikealla on kuva puuston harvennuksista alueella 3. 3.3 Olemassa olevat suojelualueet, kaavat ja muut huomioitavat kohteet Tarkistettujen lähtötietojen (mm. Hertta 5.7 ja Karpalo 2.1) perusteella selvitysalueelle ei sijoitu luonnonsuojelualueita, kaavojen suojelualueita, Natura 2000-alueita, luonnonsuojelulailla rauhoitettuja suojelualueita, valtakunnallisten suojeluohjelmien mukaisia alueita eikä perinnemaisemaselvityksen, kallioinventoinnin tai pienvesiselvityksen kohteita. Selvitysalueella ei ole liioin tärkeiksi arvioituja pohjavesivarantoja. Selvitysalue on Maakuntakaavassa (vahvistettu 20.3.2013) M -aluetta (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Maakuntakaavan suunnittelumerkintä 3-ympyröitynä tarkoittaa loma-asutuksen mitoitusta osa-alueittain ja Maakuntakaavassa esityksenä on: 3-5 lay/km, vapaata rantaa 50 %. Kuva 5. Ote Maakuntakaavasta 2013 (ei mittakaavassa), lähde V-S liitto 2016.
T201601 5 Alueelle ei sijoitu muinaismuistojäännöksiä (muinaismuistorekisteri) tai valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä, joiden perusteella kasvilajisto ei todennäköisesti ole saanut kulttuurivaikutteista leimaa esim. kalliomäillä tai rantavyöhykkeillä. Lähin muinaismuisto on sm4813, jossa kyseessä on rautakauden aikaiset kolme hautaröykkiötä ne sijoittuvat Mastovuorelle Isosalmen itärannalle. Lähtötietojen mukaan alueelle ei sijoitu liito-oravan elinympäristöjä. Uhanalaisten tai rauhoitettujen kasvien tai eläinten esiintymiä Vähä-Varttaiselta ei ole tiedossa. 3.4 Selvitysalueen eläimistö Selvitysalueella nähtiin nisäkkäistä hirvi, jänis, rusakko, kettu ja orava. Muiden havaintojen perusteella alueen nisäkäskantaan kuuluu lisäksi metsäkaurista ja myyriä. Alueella sijaitsevien peltojen ojat olivat monin paikoin kuivuneita. Selvitysalueen metsikön keskelle sijoittuvissa vesipintaisissa soistumissa ja lammissa havaittiin yleisimmin erilaisia hyönteisiä. Selvitysalueella ei havaittu käärmeitä, vaskitsaa tai sisiliskoja. Sammakot: Sammakoiden elinympäristöihin kiinnitettiin merkittävästi huomiota. Alueella voidaan havaita tyypillisimmin ruskosammakko (aiemmin sammakko eli Rana temporaria), viitasammakkoa (Rana arvalis) ja rupikonnaa (Bufo bufo). Tärkeimmiksi havaintopaikoiksi voitiin maastoselvityksen jälkeen todeta kaikkien osa-alueiden laajemmat suot ja soistumat sekä ranta-alueet. Osa-alue 3:ssa sijaitseva puuton rantaluhtavyöhyke on tärkein sammakoiden elinympäristö, erityisesti kutuaikana. Liito-oravan elinympäristöistä pyrittiin löytämään havaintoja ensimmäisen maastokäynnin yhteydessä huhtikuussa 2015. Kaikki selvitysalueen haavat, kookkaat raidat ja kuuset tarkistettiin pesäkolojen, pesinnän ja papanahavaintojen varalta. Loma-asuntojen varsinaisille käyttöpihoille ei kuitenkaan menty tekemään selvitystä. Kevään edetessä metsätyökoneet olivat kaataneet ja korjanneet valtaosan osaalueen 3 koillisrinteen kookkaasta havupuustosta. Selvitysalueen miltään osa-alueelta ei tehty yhtään papanahavaintoa. Lepakot: Lepakoille soveliaita päivä- ja yöpiiloja on lähinnä selvitysalueen reunoille sijoittuvissa loma-asuntojen ullakoilla ja maatilojen ulkorakennuksissa. Alueella ei ole mainittavia kallioiden koloja eikä alueella ole soveltuvia kolopuita. Tarkastelun pohjalta selvitysalueen merkittävimmät potentiaalit sijoittuvat lepakoiden ruokailun suhteen eteläosan peltoalueeseen ja luhtamaisiin ympäristöihin ja rakennusten pihoihin. Kaikki Suomessa elävät kymmenkunta lepakkoa ovat hyönteissyöjiä. Kuva 6. Kuvassa näkyy rantaluhtavyöhyke Isosalmen rannalla. Linnut: Huhti- ja toukokuun maastokäyntien yhteydessä alueen lintulajistoon kuuluivat mm. keltasirkku, käpytikka, palokärki, 3 korppia, 2 kanahaukkaa, tiltaltti, peippo, varis, harakka, viherpeippo, leppälintu, västäräkki, lehtokerttu, pajulintu, kirjosieppo,
T201601 6 talitiainen, sinitiainen, sepelkyyhky, räkätti- ja mustarastas. Merialueella havaittiin mm. laulujoutsen, kalatiira, harmaalokki, kalalokki, telkkä ja sinisorsapari. Selvitysalueen läheisillä peltoaukealla havaittiin kuovi, kiuru ja töyhtöhyyppä. Selvitysalueen metsät eivät ole lintulajien suhteen monipuolisia johtuen hakkuiden aiheuttamasta pirstoutumisesta ja puuston rakenteesta. Luhdat ja läheiset lehtipuumetsät peltojen reunoilla luovat alueelle silti linnuston kannalta paikallista merkitystä. 3.5 Selvitysalueen kasvillisuus Selvitysalue on puulajeiltaan tavanomainen. Puuston muodostavat yleisten havu- ja lehtipuiden lisäksi mm. kataja, raita, harmaaleppä ja pihlaja. Alueella ei tavattu luontaisia jalopuita. Ojat ja ojien varsialueet peittyvät tyypillisesti pajuihin. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvilajit ovat alueellisesti tyypillisiä valtalajeja. Kenttäkerroksen lajeista puolukka, mustikka, juolukka, kanerva, variksenmarja ja metsäkastikka esiintyvät alueella tyyppilajeina. Muina lajeina alueella tavattiin mm. valkovuokko, sinivuokko, oravanmarja, sananjalka, metsälauha ja kevätpiippo. Tuoreissa kuusivaltaisissa metsälaikuissa kasvaa sini- ja valkovuokkojen lisäksi mm. metsäkortetta, metsäalvejuurta, hiirenporrasta, metsäimarretta ja käenkaalta. Kallioiden reunoilla löytyi kallioimarretta. Kallioalueiden kasvillisuus on yleisesti tavanomaista eikä niissä tehty merkittäviä lajihavaintoja. Sammallajiston pohjakerroksessa muodostavat yleiset seinä-, kynsi- ja metsäkerrossammalet. Rahka- ja karhunsammalet peittävät soistuneita metsälaikkuja. Kallioiden kosteilla reunoilla sammalet ovat tavallisia. Kallioiden pinnalla havaittuja sammallajeja olivat: kalliokarsta-, kivitiera-, metsäkulo-, palmu-, kallioahman- ja kivikynsisammal. Selvitysalueen kuivien kallioseinämien osuus on suuri, ja siksi kallioseinämien lajisto näyttäisi olevan tavanomaista. Jäkälälajit, jotka kasvavat erityisesti karukkokallioilla, ovat alueellisesti tavanomaista pallero- ja harmaaporonjäkälää, torvijäkälää, hirvenjäkälää ja nahkajäkälää. Kallioilla kartta-, rupi- ja lehtijäkälät esiintyvät sammalien kanssa vuorotellen. Monin paikoin havupuiden alimmilla oksilla on karvetta. Selvitysalueen metsäkasvillisuusvyöhyke on Etelä-Suomi. Selvitysalueella metsätyypit vaihtelevat kallioisuuden ja maanpeitteen paksuuden mukaisesti OMT (lehtomainen kangas), MT (tuore kangas), VT (kuivahko kangas), CT (kuiva kangas) ja CIT (karukkokangas). Kalliomäkien kasvillisuus on niukkaa. Alueen kasvillisuus on muuttumattominta suoalueilla sekä kallioiden laella ja jyrkänteillä. Selvitysalueen edustavimmat luontokohteet on kuvattu kappaleessa 4 Tulokset. Samassa yhteydessä tarkastellaan lähemmin kasvilajistoa luontokohteittain. 3.6 Selvitysalueen topografia, kallio- ja maaperä Selvitysalueella on suurimmillaan noin 37 m korkeusvaihtelut, sillä kaikki kolme osaaluetta rajautuvat mereen ja kaikilla osa-alueilla kalliomaa rajautuu lähelle vesirajaa ja nousee siitä paikoin melko nopeasti ylemmälle tasolle. Korkeimmat paikat ovat Isonmetsänmäellä 37 m ja Vähänsalmenvuoren kalliomäellä noin 36 m (mpy) ja matalimmillaan veden äärellä 0 m. Maan pinta on kumpuilevaa ja maastonvaihtelut ovat parhaiten havaittavissa liitteen 1 kartoissa. Selvitysalueelle ei sijoitu merkittäviä irtolohkareita, joskin yksi sijoittuu osa-alueen 3 itäkulmaan, niukasti toki naapuritontille.
T201601 7 Kuvat 7 ja 8. Karukkokalliota osa-alueella 2 ja oikealla kolmimetrinen jyrkänne osa-alueella 3. Kalliomaa kattaa selvitysalueen yhteisestä pinta-alasta yli 85 %. Avokallioita esiintyy korkeimmilla mäkialueilla yleisesti, mutta niiden reunoilla esiintyy jo irtainta maaainesta ja kiviä. Maaperän muodostavat kalliomaa, moreeni, soramoreeni ja savi. Maaperäkartan esittämien tietojen lisäksi muutamilla suoalueilla on pintamaana saraturvetta. Karkeita irtaimia maalajeja on vajaa 5 % alueen pinta-alasta ja hienoja maalajeja on noin 10 % pinta-alasta. Kivisiä moreenivyöhykkeitä on vähän. Pelloilla maaperä on savea. Kuvat 9 ja 10. Kallioperäkartan ote vasemmalla ja maaperäkartan ote oikealla. Kallioalueeltaan selvityksen osa-alueet (musta karkea sijaintirajaus) sijoittuvat Pyterliittiselle kallioperälle. Rapakivigraniittialue on silti ihan lähellä. Kalliomaan määrä havainnollistuu oikeanpuoleisesta kuvasta. Ei mittakaavassa. Lähde www.gtk.fi.
T201601 8 4 TULOKSET Selvitysalueella ei ole vesilain tai luonnonsuojelulain tai -asetuksen mukaisia kohteita. Alueen luontotyypit eivät täyttäneet liioin vesilain mukaisia vesiluonnon tyyppejä, eivätkä luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Alueelta löydettiin kaksi metsälain mukaista karukkokalliota ja kaksi metsälain mukaista suoaluetta. Kohteiden luonnehdinta on esitetty jäljempänä. Selvitysalueella havaittiin myös Lintudirektiivin liitteen I mukaisia lintulajeja. 4.1 Lintudirektiivin liitteen I mukaiset lajit Selvitysalueella nähtiin seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajeista. Lajin yhteydessä on mainittu myös lajiin kohdistuva suojelutaso vuonna 2016 (Hertta 5.7). Laji (suomi) Laji (latina) IUCN-luokitus Kanahaukka Accipiter gentilis Elinvoimainen Palokärki Dryocopus martius Elinvoimainen Käpytikka Dendrocopos major Elinvoimainen Korppi Corvus corax Elinvoimainen Tiltaltti Phylloscopus collybita Elinvoimainen Kalatiira Sterna hirundo Elinvoimainen Harmaalokki Larus argentatus Elinvoimainen Kalalokki Larus canus Elinvoimainen Laulujoutsen Cygnus cygnus Elinvoimainen Selvitysalueella havaituista lintulajeista kaikki kuuluvat IUCN-luokituksessa elinvoimaisiin lintulajeihin. Havaintojen perusteella ranta-alueiden rakentaminen vaikuttaisi eniten lokkien ja tiirojen pesintöihin. 4.2 Luontodirektiivin liitteen IVa mukaiset lajit Selvitysalueella ei tehty havaintoja luontodirektiivin mukaisista lajeista kuten esim. liitooravasta tai lepakosta. Alueilla olevat suot ovat oivallisia sammakoiden kutemispaikkoja ja etäiset loma-asutusten ullakot voivat olla lepakoille soveltuvia tärkeitä yö- ja päiväpiiloja. Liito-oravan papanoita etsittiin mm. kaikkien haapojen, kookkaiden raitojen, koivujen ja kuusien juurilta, niitä kuitenkaan löytämättä. Alueelle sijoittuvia pienialaisia haavikoita tutkittiin samoin kuin niiden läheisiä järeitä kuusia ja vanhoja koivuja. Sammakoiden osalta keskityttiin erityisesti ruskosammakon ja viitasammakon käyttöön soveltuvien ja käytössä olevien kosteikkojen löytämiseen. Sammakoille tärkeät elinympäristöt onkin koottu mukaan metsälain mukaisten kohteiden joukkoon (kaksi luonnontilaista vähäpuustoista suota) sekä muutoin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden joukkoon/muut luonto- ja ympäristöarvot (kolme suoaluetta, yksi luhtaranta ja yksi puro-osuus). Lepakoiden elinympäristöksi soveltuvia alueita on ja hyvinä ruokailupaikkoina pidetään peltoalueita lähellä Viiaistenlahden pohjukkaa ja toisaalta Isosalmen luhtarannan ja peltoalueiden välistä yhteyttä. Noilla alueilla on todennäköisimmin
T201601 9 hyvin hyönteisiä tärkeinä kesäkuukausina. Pesäpiiloja (kallion kolot ja kolopuut) ei selvitysalueella näkynyt, joten kun ympäristössä mitä todennäköisimmin kesäiltaisin havaitaan lepakoita, ei niiden pesintä sijoitu suunnittelualueelle. Selvitysalueelta ei siis havaittu luontodirektiivin liitteen IVa mukaisia lajeja, vaikka potentiaalisia elinympäristöjä alueella on kullekin lajille liito-oraville, lepakoille ja sammakoille. 4.3 Metsälain mukaiset kohteet Kohde 3. Karukkokallio (CIT, Jäkälätyyppi) Vähänsalmenvuorella on laaja kokonaisuus. Kallioalueen lajistosta olivat tunnistettavissa tavanomaisten jäkälä- ja sammallajien lisäksi mm. ahosuolaheinä, keto-orvokki, rönsyrölli ja nurmilauha. Puusto on pääosin mäntyä, mutta joukossa on myös kuusta, haapaa, pihlajaa ja rauduskoivua. Tämä metsälain mukainen kohde on tärkeä alueen linnuille mm. korppi, palokärki ja kanahaukka. Karuimman kohderajauksen ulkopuolella ympäristö on kuivaa kangasta (kanervatyyppiä), jossa varpujen määrä lisääntyy ja jäkälien määrä vähenee. Toimintasuositus. Kallion luonnontilan säilyttäminen lisää alueen monimuotoisuutta ja mahdollistaa eläinlajiston runsautta alapuolella olevan suoalueen yhteydessä. Lähipuustolle ei tulisi tehdä enää hakkuita, mutta polusto voi kehittyä luontaisesti. Kohde 11. Karukkokallio on metsälain mukainen kokonaisuus, jonka metsätyyppinä on jäkälätyyppi (CIT). Rajatusta alueesta melko laaja osa on puutonta kalliomaata ja kallion porrasmaisuus tekee alueesta mielenkiintoisen. Kallioalueen lajistosta voidaan mainita mm. kallioimarre, kangasmaitikka, metsäkastikka, variksenmarja, kanerva, ahosuolaheinä, keto-orvokki ja nurmilauha. Puusto koostuu männystä, kuusesta, haavoista, pihlajista ja rauduskoivuista. Toimintasuositus. Kallion luonnontilan säilyttäminen toteutuu kun elinympäristöt eivät muutu. Kallioalueella voidaan poimintahakkuuta toteuttaa harkiten. Lintujen pesintärauhaa tulee kunnioittaa. Kuvat 11 ja 12. Vasemmalla on kohde 3 hakkuiden jälkeen ja oikealla kohteen 11 karua kalliopintaa. Kohde 12. Puuton suo on mielenkiintoinen kokonaisuus, sillä se sijoittuu kallioalueen keskelle ja sitä reunustavaa karu matalakasvuinen puusto sekä suopursu- ja tupasvillakasvustot. Suoalueen lajistossa havaitaan mm. kurjenjalka, suomuurain, tupasvilla, metsäkorte, mustikka, puolukka, variksenmarja, jokapaikansara ja viiltosara. Puusto on pääosin mäntyä, mutta suon reunalla kasvaa myös hieskoivua. Suoalue on havaintojen mukaan tärkeä elinympäristö mm. risti- ja juoksuhämähäkeille. Toimintasuositus. Suon luonnontilan säilyttäminen edellyttää varovaisuutta metsien hoidossa. Muutamia kookkaita puita voidaan poistaa poimintahakkuuna. Suon vesitalous tulee säilyttää. Suo ja ympäröivät kalliot ovat monimuotoinen kokonaisuus.
T201601 10 Kohde 14. Vähäpuustoinen suo on pieni hieno alue, sillä se on portaittaisesti nousevan kalliomaan alueella. Metsätyyppi vaihtuu nopeasti kuivasta kankaasta saraturpeiseen maastoon, jonka keskellä on monille eliöille soveltuvaa vesialuetta ja kosteikkoa läpi vuoden. Suoalueen kasvillisuus mm. kurjenjalka, suopursu, tupasvilla, suomuurain, metsäkorte, mustikka, puolukka, variksenmarja, jokapaikansara ja viiltosara. Puusto on pääosin mäntyä, mutta suon reunalla kasvaa myös hieskoivua. Suon eri osissa tavataan pyydystystavoiltaan erikoistuneita hämähäkkilajeja. Toimintasuositus. Suon luonnontilan säilyttäminen edellyttää varovaisuutta metsien hoidossa. Muutamia kookkaita puita voidaan poistaa poimintahakkuuna. Suon vesitalous tulee säilyttää. Suo ja ympäröivät kalliot ovat monimuotoinen kokonaisuus. Kuvat 13 ja 14. Kuvissa näkyy kaksi kallioalueiden lomassa olevaa metsälain mukaista suokohdetta, 12 ja 14. 4.4 Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja muut luontoarvot Osa-alue 1 kohteita. Tämän osa-alueen monimuotoisuutta lisääviä tärkeitä luontokohteita ovat kohteet 1. kallioketo, 2. puuton, mutta ojitettu suo, 4. rehevä puro ja luhtaranta sekä 5. kallioalue Flinkmanninpellon lähellä. Kalliokedon (1) päällä kulkee autotie, joka heikentää hiukan sen luonnontilaa ja kehitysmahdollisuuksia. Kedon lajistossa on tavallisia ketokasveja sekä kookkaita ja vanhoja katajia. Suo (2) Vähänsalmenvuoren juurella (länsipuolella) on valitettavasti ojitettu. Kyseinen suo on laaja alue ja se on vielä ennallistettavissa, mikäli suon juoksutus tukitaan ja rahkasammalmättäitä palautetaan ojiin. Suon lajisto on runsas mm. hämähäkkien ja kasvilajien osalta. Rehevä puro (4) on osa-alueen ainoa reheväksi luonnehdittava puron osuus, koska muut purot ovat muuttuneet metsäojituksen vuoksi. Viehättävä puro päättyy luhtaan ja lajistossa löytyy mm. sanikkaisia, rentukkaa ja mesiangervoa. Kallioalueen (5) rannan suuntaan avautuva jyrkänne nousee portaittaisesti. Kallion jäkälä- ja sammallajisto on vähäistä ja puusto on pääosin mäntyä. Toimintasuositus. Edellä mainittujen luontokohteiden luonnontilan säilyttäminen tulee taata ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa mm. keto- ja suoalueilla. Luontokohteiden ympäristöt voivat muutoin kehittyä luontaisesti. Alla kuvat kalliokedosta (kohde 1) ja suoalueesta (kohde 2).
T201601 11 Kuvat 15 ja 16. Kuvissa näkyy kohteen 1 kallioketo ja kohteen 2 ojitettu suo nykyinen tilanne. Osa-alue 2 kohteita. Osa-alueen 2 monimuotoisuutta lisääviä tärkeitä luontokohteita ovat kohteet 6. suolaikku, 7. ojitettu lettosuo, 8. vähäpuustoinen silokallio ja 9. puuton silokallio. Suolaikku (6) ja ojitettu lettosuo (7) ovat kallioisessa maastossa tärkeitä kosteikkoja. Ne lisäävät paikallista monimuotoisuutta. Kasvillisuudeltaan kohteet ovat tavanomaisia. Vesitaseen säilyminen on tärkeä huomioida. Kohteissa 8. ja 9. kallioiden kasvilajisto on karulle kasvuympäristölle tyypillistä ja monipuolista. Lajistoon kuuluvat sammaleiden ja jäkälien lisäksi pelto-orvokki, ahosuolaheinä, ketohärkki ja ketohanhikki. Toimintasuositus. Suo- ja kallioalueiden luonnontilan säilyttäminen tulee taata ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Luontokohteiden ympäristöt voivat kehittyä luontaisesti ja puuttomuus on lajistolle eduksi. Alla kuvat suolaikusta (kohde 6) ja silokalliosta (kohde 9). Kuvat 17 ja 18. Kuvissa näkyy kohteen 6 suolaikku ja oikealla kohteen 9 silokallion nykyinen tilanne. Osa-alue 3 kohteita. Osa-alueen 3 monimuotoisuutta lisääviä tärkeitä luontokohteita ovat kohteet 10. jyrkänne, 13. silokallio, 15. suolaikku ja 16. rantaluhta. Jyrkänteen (10) ympäristössä puustoa on juuri kaadettu. Vaikka jyrkänteen alusmetsää onkin jätetty, on kohde verraten tavanomainen kasvilajiston ja luonteen vuoksi. Silokallio (13), joka ulottuu noin 200 metrin pituudelta, on lähimaisemassa kaunis ja viehättävä kokonaisuus. Kallion päällä kulkee polku ja polulta on helppo poiketa metsälain mukaisille soille (kohteet 12 ja 14). Pieni suolaikku (15) on palautumassa luonnontilaiseksi hakkuiden jälkeen. Suolaikku on mitä ilmeisimmin oleellinen ainakin ruskosammakoiden elinympäristönä ja mahdollisesti myös kutu- ja talvehtimis-lammikkona. Vesitaseen säilyminen on tärkeä huomioida ja ojan pienialainen patoaminen olisi mm. sammakoille eduksi.
T201601 12 Kohteen 16 rantaluhta sijoittuu vain pieneltä osaltaan selvitysalueeseen. Metsän hakkuiden jälkeen rantaan on jäänyt vain tervaleppää ja joitakin yksittäisiä pieniä havupuita. Lepikon jälkeen alkaa tasainen ajoittain tulviva luhtatasanne. Tyyppilajeina ovat mesiangervo, kurjenjalka, käenkaali ja oravanmarja. Kosteilla alueilla kasvaa saroja ja kortteita. Järviruoko kasvaa uloinna ennen avointa vesialuetta. Toimintasuositus. Suo- ja kallioalueiden sekä luhtarannan luonnontilan säilyttäminen edellyttää rakentamisen osalta ominaispiirteiden huomiointia erityisesti luhtarannan osalta. Luontokohteiden ympäristöt voivat kehittyä luontaisesti ja puuttomuus on rantavyöhykkeen hyönteislajistolle eduksi. Alla kuvat silokalliosta (kohde 13) ja rantaluhdasta (kohde 16). Kuvat 19 ja 20. Kuvissa näkyy kohteen 13 yli 200 m pitkä silokalliojakso ja oikealla kohteen 16 rantaluhta. 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Luontoselvityksen tulosten tarkastelu Luontoselvityksen myötä voidaan todeta, että asemakaavoitettavat tontit voidaan sijoittaa kaava-alueelle muuttamatta ympäristölainsäädännössä mainittuja tärkeitä elinympäristöjä ja vähentämättä uhanalaisten, vaateliaiden lajien luontaista levinneisyyttä. Viheryhteydet ja tässä selvityksessä metsälain mukaiset kohteet ja muut luontokohteet on hyvä huomioida kaavatonttien jaottelussa ja tieyhteyksien luomisessa. Kosteusolosuhteiden huomioiminen suoalueiden osalta, riittävä metsäisyys ja puuston säilyttäminen ylläpitävät osa-alueille tyypillisellä tavalla eläinten soveliaat reitit ja pesintäpaikat. Loma-asuntojen rakentamiseen soveltuvilla osa-alueilla ei katsota olevan poikkeuksellisen suurta merkitystä yleisen virkistyksen tai ulkoilun osalta. 5.2 Luontoselvityksen tulosten epävarmuustekijät Alueellinen lähtötieto on pystytty huomioimaan työssä hyvin. Luontoselvityksen maastokäynnit on tehty luontoselvityksen riittävyyden kannalta soveltuvaan aikaan huhtikuun loppuun ja toukokuun puoliväliin sijoittuvien maastokäyntien myötä. Maastokäynneillä tarkistettiin kaikki tärkeät luontotyypit sekä tehtiin havainnot linnuista, nisäkkäistä ja suojelluista muista lajeista. Luontoselvityksen tiedot koostuvat kevätlajistosta. Sama koskee myös lintuhavaintoja. Luontoselvityksestä puuttuu joitakin kasvillisuustietoja keskikesän ja loppukesän lajeista. Alueella tehdyt havainnot luontotyypeistä indikoivat, että asemakaavan kannalta merkittäviä kasvi- tai eläinlajeja ei suurella todennäköisyydellä kuitenkaan löytyisi. Siten selvityksen epävarmuustekijät ovat hyvin pienet.
T201601 13 6 LÄHTEET Hanski, Ilpo (toim.) 2006. Liito-oravan, Pteromys volans, Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo. 35 s. Hämet-Ahti, Leena ym. 1998. Retkeilykasvio. Helsinki. 657 s. Laine, Lasse ym. 2000. Suomalainen lintuopas. Jyväskylä 2000. 350 s. Lammi, Antti 1993. Pienvesien luonnonarvot ja niiden määrittäminen. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, Nro 497. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki 1993. 36 s. + 3 liitettä. Maa- ja metsätalousministeriö 1978. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit. Luonnonvarainhoitotoimiston julkaisuja. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki 1978. 167 s. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö 2004. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje. 7 s. Helsinki. Metsäkeskus Tapio 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 189 s. Nosto Consulting Oy 2016. Vähä-Varttaisen ranta-asemakaavan OAS ja muu lähtöaineisto. Tiedot Pasi Lappalainen. Raisio 2016. Sähköpostitse saadut tiedostot ja kartat (pdf). Maanmittauslaitos 2016. www.mml.fi 2016. Kiinteistötietojärjestelmän kartat ja ortoilmakuvat. Sisäasiainministeriö ja kaavoitus- ja rakennusosasto 1983. Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Tiedotuksia 3/1983. Helsinki 1983. 38 s. + 1 liite. Suomen ympäristökeskus, 2016a. EU:n lintudirektiivin liitteen I linnut www.ymparisto.fi Suomen ympäristökeskus, 2016b. EU:n luontodirektiivin liitteen II, IVa lajit www.ymparisto.fi Suomen ympäristökeskus, 2016c. Tietojärjestelmät mm. Hertta 5.7 ja Karpalo 2.1. Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=371160&lan=fi Ympäristöministeriö 1989. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Työryhmän mietintö. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja A 210. Helsinki 1995. 321 s. Ympäristöministeriö 1992. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristönsuojeluosaston mietintö 66/1992. Helsinki 1992. 229 s. Ympäristöministeriö 1992. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristönsuojeluosaston mietintö 66/1992. Helsinki 1992. 186 s. + 4 liitettä. Ympäristöministeriö 1992. Vanhojen metsien suojelu valtion mailla Etelä-Suomessa; Vanhojen metsien suojelutyöryhmän osamietintö. Ympäristönsuojeluosasto, työryhmän mietintö 70/1992. Helsinki 1992. 59 s. + 169 karttasivua. Ympäristöministeriö 2003. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma luonnonsuojelubiologiset kriteerit. Suomen ympäristö 634. Helsinki 2003. 62 s. + 3 liitettä.
LUONTOSELVITYSKARTTA 1 VÄHÄ-VARTTAISEN ASEMA-KAAVA, VEHMAA LIITE 1 (1/2) Kohde 1 korkein kohta 36 m Kohde 2 Kohde 3 matalin kohta 0 m Kohde 5 SELITE Selvitysalue Metsälakikohde; Karukkokallio tai suo Kohde 4 Muu luontokohde; kallio, puro tai suo Lämpimän ilman alue, paisterinne Ympäristöään viileämmät ja varjoisat alueet Nro Kohde ja lyhyt kuvaus Kartan luontokohteet, Alue 1 1 Muu luontokohde; kallioketo 100 metriä MITTAKAAVA 1:4000 2 Muu luontokohde; avosuo 3 Metsälakikohde; karukkokallio 4 Muu luontokohde; puro ja rantaluhta 5 Muu luontokohde; karukkokallio KV Ympäristökonsultointi
LUONTOSELVITYSKARTTA 2 VÄHÄ-VARTTAISEN ASEMA-KAAVA, VEHMAA LIITE 1 (2/2) Nro Kohde ja lyhyt kuvaus Kartan luontokohteet, Alue 2 6 Muu luontokohde; pieni suolaikku matalin kohta 0 m 7 Muu luontokohde; pieni suolaikku 8 Muu luontokohde; karu kallioalue 9 Muu luontokohde; karu kallioalue Kohde 6 Kohde 8 Kohde 7 Nro Kohde ja lyhyt kuvaus Kartan luontokohteet, Alue 3 korkein kohta 27 m Kohde 9 10 Muu luontokohde; kalliojyrkänne ja sen aluskasvillisuus 11 Metsälakikohde; karukkokallio 12 Metsälakikohde; puuton suo kallioalueen lomassa 13 Muu luontokohde; karu kallioalue 14 Metsälakikohde; puuton suo kallioalueen lomassa 15 Muu luontokohde; pieni suolaikku 16 Muu luontokohde; rantaluhta Kohde 10 matalin kohta 0 m korkein kohta 37 m Kohde 12 Kohde 13 Kohde 16 Kohde 11 Kohde 14 Kohde 15 100 metriä MITTAKAAVA 1:4000 KV Ympäristökonsultointi