Eira Tikkanen ja Juha Katajamäki. Korkoa. osaamiselle arjessa. Koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio lasten ja nuorten palveluissa

Eira Tikkanen ja Juha Katajamäki Korkoa osaamiselle arjessa Koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio lasten ja nuorten palveluissa

Eira Tikkanen ja Juha Katajamäki Korkoa osaamiselle arjessa Koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio lasten ja nuorten palveluissa

TEKIJÄT Eira Tikkanen ja Juha Katajamäki ULKOASU Jyri Heimo, Arktios Oy ISBN 951-755-969-0 Suomen Kuntaliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto Savion kirjapaino Oy Kerava 2004 TILAUKSET Suomen Kuntaliiton julkaisumyynti Puh: (09) 771 2199 www.kunnat.net/kirjakauppa Julkaisunro: 509 067 Lastensuojelun Keskusliitto Puh: (09) 329 6011 www.lskl.fi www.harava.net

Lukijalle Tämä KORKO-menetelmäopas on osa Harava-kehittämishankkeen Toimivat käytännöt -julkaisusarjaa. Harava-projekti (2000 2004) oli lastensuojelujärjestöjen ja julkisen sektorin yhteistoimintahanke, jota Lastensuojelun Keskusliitto ja Suomen Kuntaliitto yhdessä toteuttivat. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa yhteistoiminta- ja palvelumalleja lasten ja nuorten psykososiaalisiin palveluihin. Hanke toimi Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen maakunnissa sekä Länsi-Pohjan seudulla. Opas tutustuttaa lukijan konsultaatiomenetelmään, joka on kehitetty työvälineeksi tilanteisiin, joissa useat, eri kuntien ja organisaatioiden työntekijät työskentelevät saman asiakkaan tai asian kanssa. Menetelmä on sekä koulutuksellinen että työnohjauksellinen. Konsultaatio on hyödyllinen tilanteissa, joissa on tarpeen hahmottaa asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuutta sekä työntekijöiden ajankohtaisia kysymyksiä liittyen omaan työskentelyyn ja yhteistyöhön muiden työntekijöiden kanssa. Menetelmän avulla voidaan selkiyttää työntekijöiden työnjakoa ja vastuukysymyksiä tarpeenmukaisten palveluiden tuottamiseksi järkevästi. Koulutuksellisuus toteutuu siten, että osallistujat voivat oppia uudenlaisen tavan keskustella moniammatillisessa ryhmässä, työstää kysymyksiään ja kehittää omaa osaamistaan. Konsultaatiot edistävät yhteistoiminnallista työskentelykulttuuria. Menetelmä sopii käytettäväksi millä tahansa hyvinvointipalvelujen alueella sekä erilaisissa ammatillisissa - ja jatkokoulutuksissa. Konsultaatiota voidaan soveltaa myös erilaisissa kehittämis-, työnohjaus-, koulutus ja ongelmanratkaisutilanteissa. KORKO-menetelmä on kehitetty Keski-Suomen Harava-hankkeen, Saarijärven seudun kuntien ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin tiiviinä yhteistyönä. Hankkeen tavoitteeksi asetettiin Turvata ja kehittää kaukana lasten- ja nuortenpsykiatrisista erikoispalveluista sijaitsevien pienten kuntien palveluja sekä lisätä lähityöntekijöiden ammatillista osaamista koulutuksellisen ryhmäkonsultaation avulla. Menetelmää kehitettiin vuosien 2002 2004 aikana. Kokemukset KOR- KO-konsultaatioista ovat hyviä. Kuntien työntekijät ovat saaneet uusia ideoita ja työvälineitä sekä yhteistyökumppaneita organisaatio- ja kuntarajojen yli. Menetelmä lisää asiakasta lähellä työskentelevien voimavaroja. Siten asiakas voi tulla autetuksi omassa ympäristössään ja erityispalvelujen tarpeen syntymistä voidaan ehkäistä ja/tai palveluita voidaan kohdentaa järkevästi ja oikea-aikaisesti. Kiitokset menetelmän kehittäjille ja oppaan kirjoittajille! Lastensuojelun Keskusliiton, Suomen kuntaliiton ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin puolesta Markus Anttila, Sirkka Rousu, Ilkka Pernu

Sisällys Sivu 1. KORKO syntyi paikallisista tarpeista... 5 2. Verkostoituvan työn edellytykset... 6 3. KORKO-ideat... 8 Tutkitaan yhdessä työntekijöiden kysymyksiä... 8 Ytimessä oppijan oma toiminta ja reflektiivisyys... 8 Avoin dialogi luo uutta... 9 Arkielämän puhe ja tasavertainen toimijuus... 9 Konsultaatio asiantuntijaverkostona ja palautejärjestelmänä... 10 4. Konsultaation puitteet... 10 Ydinryhmä... 10 Konsultaatioryhmä...11 Salassapito ja kirjaaminen...11 Kokoonkutsuminen...11 Konsultaation kesto ja tapausten määrä... 12 Tilat ja välineet... 12 5. Konsultaatiotilanne... 13 Lähiryhmä... 14 Reflektioryhmä... 14 Seurantaryhmä... 14 6. Konsultaation vaiheet... 15 7. Konsulttien rooli... 18 8. Kokemuksia... 19 Menetelmän arviointi ja kehittäminen... 21 KORKO jatkossa... 21 9. KORKO-menetelmän sovellettavuus... 22 Lähteet... 23

Korkoa osaamiselle arjessa koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio lasten ja nuorten palveluissa KORKO on lyhenne sanoista koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio ja kertoo toiminnan perusidean eli osallistujien asiantuntijuus ja osaaminen kasvaa korkoa ja muodostuu pysyväksi pääomaksi konsultaatioihin osallistuville työntekijöille. 1 KORKO syntyi paikallisista tarpeista Pohjoisessa Keski-Suomessa lasten ja nuorten kanssa toimivat ammattilaiset olivat jo useita vuosia toivoneet paikkakunnalle lasten- ja nuorisopsykiatrista poliklinikkaa, koska pitkät etäisyydet erikoispalveluihin hankaloittivat palvelujen saatavuutta. Toisaalta viime vuosien hyvät kokemukset lasten- ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon liikkuvista, perhe- ja verkostokeskeisistä työkäytännöistä (mm. TELLU- kotihoitoprojekti, Tikkanen 2003), varhaisen vuorovaikutuksen ja häiriöiden varhaiseen tunnistamisen tehostamiseen liittyvistä hankkeista sekä kuntien verkostoituvien työtapojen kehittymisestä rohkaisivat kokeilemaan uudenlaista ratkaisua ongelmaan. Poliklinikkaa ei perustettu, vaan yhtenä Harava-projektin osahankkeena erikoissairaanhoidon ja perustason työntekijät käynnistivät kuukausittaiset konsultaatiot Saarijärven seutukunnalla. Tavoitteeksi asetettiin lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin ja selviytymisen edistäminen heidän omassa, arkisessa toimintaympäristössään tukemalla heidän lähellään työskenteleviä ammatti-ihmisiä. Konsultaatioiden avulla pyrittiin luomaan uusia mahdollisuuksia organisaatio- ja kuntarajat ylittävälle toiminnalle. Syksyllä 2002 Harava-projekti kutsui Saarijärven seutukunnan kuuden kunnan lasten ja nuorten psykososiaalisissa palveluissa työskenteleviä ammattilaisia ideoimaan KORKOa. Tähän ns. ydinjoukkoon kuului kymmenen henkilöä, jotka olivat seutukunnan perheneuvolan sosiaalityöntekijä, jokaisesta alueen kunnasta sosiaalityöntekijä, kouluterveydenhoitajia, koulukuraattori ja terveyskeskuspsy- K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 5

kologi. Ydinryhmään kuuluivat lisäksi konsultteina toimivat erikoissairaanhoidon edustajat sekä Harava-projektin edustajat vuoden 2003 loppuun asti. Konsultaatioiden toivottiin vahvistavan omaa, arkisen työn asiantuntijuutta. Työntekijät tarvitsivat uskoa omaan osaamiseensa ja rohkeutta käyttää sitä. Erityispalvelut ovat kaukana, mikä vaikeutti asiakkaiden palvelujen saatavuutta ja työntekijöiden jatkotyötä kotipaikkakunnalla perheen kanssa. Lisäksi tarvittiin yhteistyötä, jossa voi testata omien toiminta- ja ratkaisutapojen oikeellisuutta sekä omaa arviointikykyä esimerkiksi puuttumistilanteissa. Työntekijät kokivat tarvitsevansa pysähtymis- ja pohdintafoorumia. Pohdinnan lisäksi konkreettisten keinojen ja käytännössä toimivien, uusien toimintatapojen oppiminen koettiin tärkeäksi. Omalle jaksamiselle toivottiin tukea, sillä monet työskentelivät yksin vaikeissa tilanteissa pienissä kunnissa. Yhteistyötä ja ryhmän tukea haluttiin myös oman ryhmän ulkopuolelta. Lisäksi lähdettiin tavoittelemaan parempaa reflektointikykyä ja oppimista. 2 Verkostoituvan työn edellytykset Ensimmäisessä konsultaatiossa tutkittiin palvelujärjestelmän kehittämishaasteita ja verkostoituvan työskentelyn edellytyksiä. Yhteistyön esteinä koettiin usein olevan ammattikuntien ja hallintokuntien väliset rajat ja erillisyys. Pirstaleisessa palvelujärjestelmässä oli vaikea ymmärtää asiakkaiden elämäntilanteita kokonaisvaltaisesti. Verkostomaisessa työssä jokainen ammattilainen toimii oman ammatillisen viitekehyksensä pohjalta. Näiden erilaisten näkökulmien yhdistäminen uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi vaatii kehittämismetodin. Verkostoituvassa työssä kukin työntekijä lähtee keskusteluun mukaan oman, ammattiin kytkeytyvän teoriansa varassa. Verkostotyö antaa mahdollisuuden integroida erilaisia ja eri kohteeseen suuntautuvia selityksiä. Mitään yksittäistä selitystä ei nähdä toista parempana, vaan esimerkiksi yksilön käyttäytymistä ja elämäntilannetta kuvaava tieto voidaan 6 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

sovittaa toisiinsa niin, että syntyy uudenlaisia ulottuvuuksia ongelman ymmärtämiseksi. Jos nämä tiedot jäävät erillisiksi, ne alkavat kilpailla toistensa kanssa. (Seikkula 1994) ) KORKO-konsultaatioiden periaatteiksi hyväksyttiin seuraavat verkostoituvan työskentelyn edellytykset: verkostoituva työote nähdään resurssina ja mahdollisuuksina, ei ongelmien syynä voimavarapainotteisuus - asiakkaan voimavarat - omat voimavarat - piilevät voimavarat lähtökohtana on oivallus siitä, että tietotaito on meillä ja me voimme sitä kehittää kehitetään kykyä ja välineitä tarkastella työprosessia ja itseä kehitetään työpaikan toimivaa vuorovaikutusta, uskallusta julkistaa omaa työtä, puuttua epäkohtiin, arvioida ja olla arvioitavana kehitetään kykyä määritellä itsensä / oma työnsä selkeästi yhteistyökumppaneille - meidän panos - odotukset muille sen tunnustaminen, mitä ei osata kyky olla hukassa kehitetään luottamusta omiin havaintoihin kehitetään valmiuksia tehdä itse ja yhdessä verkostojen kanssa K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 7

3 KORKO-ideat Tutkitaan yhdessä työntekijöiden kysymyksiä KORKO- konsultaatiossa, nimestään huolimatta, painottuu perinteisen konsultoinnin (jossa konsultti antaa suosituksia ja ohjeita) sijasta yhteinen tutkiminen ja yhteisoppiminen. Konsultaatioissa lähdetään liikkeelle lapsen ja perheen kanssa työskentelevien työntekijöiden kysymyksistä eikä niinkään tapauksesta. Tärkeää on kunkin työntekijän työpanoksen tarpeenmukainen yhteensovittaminen omassa kontekstissaan lapsen parhaaksi. Tarkoituksena on: synnyttää uudenlaista keskustelua ja yhteistyötä toimijoiden välillä tuottaa uudenlaisia näkökulmia ja työtapoja arvioida omaa toimintaa sekä yhteistyösuhteita selkiyttää ja konkretisoida yhteistyössä työn taustaolettamuksia sekä kunkin työtä ohjaavien lakien, normien merkityksiä. Ytimessä oppijan oma toiminta ja refleksiivisyys KORKO-konsultaatio rakentuu erilaisten perhe- ja verkostoterapeuttisten teorioiden ja tekniikoiden pohjalta. Tärkeitä vaikuttajia ovat suomalainen perhekeskeinen tutkimus sekä kokemukset moniammatillisten työryhmien toiminnasta (esim. Skitsofrenian tarpeenmukainen hoito 2000, Palmuke-projekti 2000 ja Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa 2000). Niin ikään voimaantumisajattelu sekä uudenlaiset oppimiskäsitykset, joissa painotetaan oppimistapahtuman vuorovaikutuksellista, neuvottelevaa ja reflektiivistä luonnetta sekä oppijan omaa toimintaa (Tynjälä 1999) ovat keskeisellä sijalla KORKO:ssa. Oppimisessa painottuvat asiakaslähtöisyys, voimavarakeskeisyys, aktiivinen toimijuuden kunnioittaminen, refleksiivisyys ja todellisuuden jaettu, vuorovaikutuksellinen tuottaminen eli sosiaalinen konstruktionismi. Ihmisen voimaantuminen on henkilökohtainen prosessi, mutta tutkimusten mukaan konteksti, jossa ihminen toimii, vaikuttaa vahvasti voimaantumiseen tai sen puutteeseen. Voimaantuminen on siten myös mitä suurimmassa määrin sosi- 8 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

aalinen prosessi (Siitonen 1999). KORKO-konsultaatiossa nämä ideat toteutuvat siten, että kaikilla konsultaatiotilanteeseen osallistujilla on tasavertainen puheoikeus ja tehtävä. Valtaa ja vastuuta jaetaan. Kokemus omasta toimijuudesta voi muuttua keskustelun kuluessa. Esimerkiksi luokanopettaja huomaa, että hänen vastuunsa oppilaastaan onkin rajatumpi, kuin hän on aikaisemmin mieltänyt. Tämä kokemus mahdollistuu sen kautta, että konsultaatiossa selkiytetään eri toimijoiden roolia ja vastuita. Avoin dialogi luo uutta Konsultaatiotilanteessa pyritään avoimeen dialogiin. Dialogi on vastavuoroista vuorovaikutusta. Tavoitteena ei ole lopullisten vastausten löytyminen, vaan uuden luominen ja eri näkemysten esiintulo. Dialogi on sekä väline että työskentelyn päämäärä. Ihmisten toiminnoissaan käyttämä kieli on pääosin monologista. Esimerkiksi lääkärin haastattelu on usein monologista keskustelua., koska vain lääkäri voi tehdä hoitoon vaikuttavat päätökset potilaan oireista. Keskustelu eroaa monologisesta ilmaisusta silloin, kun siinä esitellään ilmaisuja, jotka odottavat vastausta. Verkostomaisesti työskenneltäessä pyritään dialogisiin ilmaisuihin, koska siinä päätelmät syntyvät yhteisen jaetun ymmärryksen kautta. Verkostossa käydyn keskustelun kautta osallistujia voidaan auttaa siirtymään keskustelun alussa olevasta monologisesta ilmaisutavasta dialogiseen keskusteluun. On tärkeää kuulla jokaisen osallistujan monologinen kannanotto tilanteeseen, koska vasta sitten, kun kukin on tullut kuulluksi, voivat kaikki osallistua yhteiseen jakamiseen. (Seikkula 1994) KORKO:ssa koulutuksellisuus toteutuu siten, että konsultaatioissa syntyvän dialogisen keskustelun ajatellaan laajenevan osallistujien asiakassuhteisiin ja verkostoihin. Samaa ideaa sovelletaan suomalaisissa perheterapiakoulutuksissa. Jokainen konsultaatioon osallistuja voi löytää oman vastauksen omaan kysymykseensä ja oppia toisten tapauksista. Dialogi toteutuu vuoropuheluna, jonka etenemiselle luo struktuurin osallistujien toiminta eri tehtäviä toteuttavissa ryhmissä sekä konsulttien toiminta. Kaikki, mitä puhutaan, puhutaan avoimesti. Myös siitä, miten olisi hyvä edetä, neuvotellaan avoimesti (vrt. voimaantumisen askeleet, Elizur 1996). Arkielämän puhe ja tasavertainen toimijuus Keskustelussa pyritään toimimaan arkielämän puheen (Välivaara, Katajamäki & Aaltonen, 2003) ja toimenpiteiden tasolla. Teoriat pyritään pitämään etäällä. Tärkeää on myös yhteistyötä korostavan kielen käyttö yhteistyövastaisen ja hierarkisen kielen sijaan: Sen lisäksi, mitä te näitte (ja ymmärsitte), me näimme (ja ymmärsimme) tällaisia asioita. Joko-tai-asetelmasta siirrytään sekä-että-asetelmaan (Andersen 2004, Seikkula 1994, Keränen 1992). Keskeistä konsultaa- K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 9

tiotilanteessa on jokaisen osallistujan tasavertainen toimijuuden kunnioittaminen. Asioita ei suljeta esimerkiksi kysymällä ensin hierarkian huipulla olevalta osallistujalta, vaan siltä, joka toimii lähinnä lasta tai siltä, joka haluaa aloittaa keskustelun. Konsultaatio asiantuntijaverkostona ja palautejärjestelmänä Konsultaatioiden kautta pyritään yksilöllisestä, kokemusperäisestä asiantuntijuudesta innovaatioihin suuntautuvaan tiimi- ja verkostoasiantuntijuuteen. Shotteria (1993) lainaten asiantuntijan pitäisi ottaa askel taaksepäin ja luopua siitä päämäärästä, että hän itse oman päättelynsä varassa voisi löytää ratkaisut. Esimerkiksi terapeuttinen muutos näyttää edellyttävän kykyä dialogiseen keskusteluun asiakkaan kanssa ja vuoropuhelun synnyttämiseen potilaan verkoston osien välille. (Seikkula 1994) Yksilöllinen kyvykkyys lisääntyy sitä kautta, että jokaisella ryhmän jäsenellä on mahdollisuus peilata omaa ajatteluaan ryhmässä. Konsultaatioita käytetään jatkuvana palautejärjestelmänä itselle. Keskeinen idea on se, että asiantuntija ei ole se, jolla on kaikki tarvittava tieto hallussaan, vaan se, joka voi luoda myös kontaktejaan hyväksikäyttäen ajankohtaisen kysymyksen kannalta olennaista tietoa (Hakkarainen, Paavola & Palonen, 2002). 4 Konsultaation puitteet Ydinryhmä Ydinryhmän tehtävänä on osaltaan huolehtia konsultaatioiden käytännön toteutuksesta ja erityisesti toiminnan jatkuvuudesta seutukunnalla. Ydinryhmän jäsenet osallistuvat konsultaatiotilanteisiin sekä kokoontuvat konsulttien kanssa säännöllisesti arvioimaan ja suunnittelemaan toimintaa kokemuksien sekä saadun palautteen pohjalta. 10 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Ensimmäisen toimintavuoden aikana kokoonnuttiin viidessä seutukunnan kunnassa. Vuonna 2003 KORKO:n ydinryhmän ja konsulttien päätöksellä siirryttiin käytäntöön, jonka mukaan konsultaatiot tapahtuvat pääsääntöisesti vuorotellen kahdessa kunnassa niiden suotuisan sijainnin vuoksi. Tarvittaessa on mahdollista kokoontua myös muissa seutukunnan kunnissa. Konsultaatioryhmä Konsultaatioryhmään kuuluvat ydinryhmän jäsenten lisäksi vaihtuvat, kuhunkin tapaukseen liittyvät työntekijät. KORKO-konsultaatiossa on tähän mennessä keskitytty 12 16 vuotiaiden lasten kanssa toimivien työntekijöiden kysymyksiin. Ydinryhmä mukaan lukien konsultaatioihin on osallistunut 20 25 henkilöä. Ydinryhmän jäsenten lisäksi paikalla on ollut vaihdellen luokanopettajia, erityisopettajia, rehtoreita, koulukuraattoreita, terveyskeskuspsykologeja, omaisjärjestön edustaja, seurakunnan nuorisotyöntekijöitä ja sivistysjohtaja. Salassapito ja kirjaaminen Salassapitokysymykset kuten muutkin konsultaation pelisäännöt on hyvä laatia kirjallisena ja jakaa ne jokaiselle konsultaatioon osallistuvalle. Pelisäännöt kerrataan jokaisen konsultaation alussa. Konsultaatiotilanteessa ei tehdä päätöksiä, vaan jokainen työntekijä tekee päätökset oman ammattinsa ja toimensa puitteissa. Konsultaatioista ei myöskään kirjata mitään asiakasta koskevia tietoja. Sen sijaan konsultaatiosta kannattaa kirjata muistiin keskustelussa esiin tulleita toimivia ratkaisu- ja työtapoja sekä työskentelyn pulma- ja solmukohtia. Kirjaamiskäytännöistä kannattaa sopia ydinryhmässä esimerkiksi uutta puolivuotiskautta aloitettaessa. KORKO:ssa salassapitovelvoitteista huolehditaan siten, että konsultaatiotilanteissa lapsen henkilöllisyyttä ei paljasteta ja / tai lapsen ja perheen kanssa työskentelevä työntekijä on pyytänyt asianmukaisen luvan. HARAVA- projektin edustajat ovat kirjanneet konsultaatioprosessin etenemistä, ahaa-elämyksiä ja toimivia ratkaisu- ja työtapoja muistioiksi. Myös moniammatillisen yhteistyön pulma- ja solmukohtia on kuvattu ja tutkittu jokaisella konsultaatiokerralla tai erikseen sovituissa tapaamisissa. Kokoonkutsuminen Kokoonkutsujana on hyvä olla ydinryhmän jäsen, jolla on luontevat yhteydet seutukunnan toimijoihin. Tarpeen vaatiessa kokoonkutsuja muistuttaa osallistujia seuraavasta konsultaatiosta. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 11

KORKO:ssa kokoonkutsujana toimii seutukunnan perheneuvolan sosiaalityöntekijä. Kokoonkutsuminen tapahtuu sähköpostitse. Kuukausittaiset konsultaatiopäivät sovitaan puolivuosittain eteenpäin. Kuntien työntekijät ilmoittavat ydinryhmäläiselle halustaan konsultoida ryhmää. Ydinryhmän edustaja tekee varauksen kokoonkutsujalle ja kertoo samalla, keitä ao. tapaukseen liittyviä työntekijöitä konsultaatioon osallistuu. Ao. kunnan edustaja järjestää kahvit osallistujille ja huolehtii lounasmahdollisuudesta. Konsultaation kesto ja tapausten määrä Neljä tuntia on sopiva konsultaatioon käytettävä aika. Aloitus kahvinjuonteineen ja esittäytymisineen vie noin 20minuuttia, ryhmiin järjestäytyminen viisi minuuttia, lounas paikasta riippuen 45 60 minuuttia ja itse työskentely 2,5 3 tuntia. Tässä ajassa on mahdollisuus paneutua työntekijöiden kysymyksiin riittävän perusteellisesti. Yhden tapauksen käsittely yhdessä konsultaatiossa on järkevää, jotta voidaan työskennellä rauhassa ja keskittyen. Alkuun tehtiin kaksi konsultaatiota päivässä. Tämä todettiin liian rankaksi sekä ryhmälle että konsulteille. Aikaa yhteen konsultaatioon kuluu 4 tuntia kahvi- ja lounastaukoineen. Nykyisin käsitellään yhtä tapausta päivässä. Näin mahdollistuu myös aikaisemmissa konsultaatioissa käsiteltyjen tapausten tai yhteistyön solmukohtien pohtiminen. Väljempi aikataulu mahdollistaa myös akuuttien asioiden käsittelyn. Tilat ja välineet Konsultaatioon tarvitaan rauhallinen, riittävän iso tila. Lisäksi tarvitaan fläppitaulu muistiinpanovälineineen. Fläpille kirjattuina asiat saavat prosessin luonteen, ne visualisoituvat, konkretisoituvat, selkiytyvät ja antautuvat työstettäviksi. Fläpille kootaan myös vastaukset, jos niitä on syntynyt. Fläpit ottaa haltuunsa konsultaation jälkeen asiassa vastuullinen työntekijä. KORKO-konsultaatioissa käytetty tila on vaihdellut eri kunnissa. Kokoontumispaikkoja ovat olleet kaupungintalo, seurakuntasali, toimintakeskus, nuorisotalo ja paloasema 12 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

5 Konsultaatiotilanne Jokaisella konsultaatiokerralla on paikalla osa ydinryhmää sekä joukko vaihtuvia, kulloiseenkin tapaukseen kytkeytyviä työntekijöitä. Konsultaatio alkaa aina yhteisestä kahvipöydästä ja päättyy seurantaryhmän keskusteluun. KORKO-konsultaatioiden periaatteiksi hyväksyttiin seuraavat verkostoituvan työskentelyn edellytykset: Aloitus kahvipöydän ääressä, esittäytyminen Käytännön asiat: mm. seuraavan konsultaation ajankohdan ja paikan varmistaminen, ilmoitusasiat Vetäjät kertovat konsultaation pelisäännöistä ja konsultaation kulusta Ryhmiin järjestäytyminen ja toiminta-ohjeet ryhmille Konsultti esittää lähiryhmän jäsenille konsultaatiokysymykset ja haastattelee heitä Kysymykset ja tarvittavat muut jäsennykset kirjataan fläppitaululle Reflektioryhmä reflektoi Konsultti haastattelee lähiryhmän jäseniä reflektion herättämistä ajatuksista Yleiskeskustelu, johon myös reflektioryhmä osallistuu kommenteilla ja kysymyksillä. JA / TAI Jonkun asian tarkempi tutkiminen tai avaaminen esim. roolin vaihdon tai ennakointidialogin kautta Uusi kysymys lähiryhmälle: Saitko vastuksia tai ideoita omaan kysymykseesi? Vastaukset kirjataan fläppitaululle Seurantaryhmä reflektoi Konsultaation päättäminen K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 13

Konsultaation alussa konsultit jakavat paikalla olevat kolmeen ryhmään, joihin myös ydinryhmäläiset liittyvät. Lähiryhmä Tapaukseen liittyvät osallistujat muodostavat lähiryhmän, joka asettuu istumaan toisen konsultin kanssa puoliympyrän muotoon siten, että kaikki keskustelijat näkevät toisensa ja muut osallistujat näkevät lähiryhmän ja konsultin. Konsultti haastattelee vuorotellen jokaista lähiryhmän jäsentä. Toinen konsultti kirjaa fläppitaululle kunkin työntekijän kysymykset, tekee tarkentavia kysymyksiä ja reflektoi toisen konsultin kanssa. Hän piirtää mahdollisesti aikajanaa tai verkostokarttaa. Reflektioryhmä Osallistujista valitaan 4 6 reflektoijaa. Reflektoijat asettuvat istumaan lähekkäin siten, että voivat helposti reflektion alkaessa kääntyä ympyrän muotoon katsekontaktiin toistensa kanssa. He kuuntelevat alkuun keskustelua eivätkä esitä kysymyksiä eivätkä kommentteja. Vetäjä pyytää sopivassa vaiheessa keskustelua reflektioryhmää keskustelemaan kuulemastaan. Tällöin lähiryhmä ja konsultit kuuntelevat. Seurantaryhmä Loput osallistujat muodostavat seurantaryhmän, jonka tehtävänä on keskittyä seuraamaan työskentelyprosessia. He kommentoivat työskentelyn lopuksi lähiryhmän, reflektioryhmän ja konsulttien toimintaa sekä siinä tapahtuvia muutoksia. He seuraavat mm. sitä, miten dialogi alkaa jäsentyä johonkin suuntaan tai suuntiin. Seurantaryhmä pyrkii kokoamaan opitun aineksen konsultaatiosta. 14 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

6 Konsultaation vaiheet LÄHIRYHMÄ - keskustelu 3. Mitä kuulit/ajattelit keskustelusta? REFLEKTIO- RYHMÄ - keskustelu 1. Miten liityt asiaan? Mikä on kysymyksesi? KONSULTIT - kysymysten esittäinen - keskustelun ylläpitäminen - prosessin eteneminen 2. Mitä kuulit? 4. Miten prosessi eteni? FLÄPPITAULU - kysymykset -sukupuu - aikajana - verkostokartta - jne. SEURANTA- RYHMÄ - keskustelu Konsultti haastattelee lähiryhmän jäseniä siten, että yleensä lasta lähinnä työskentelevää, esimerkiksi luokanopettajaa, haastatellaan ensin. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 15

Vaihe 1 Konsultti kysyy jokaiselta lähiryhmän jäseneltä vuoronperään konsultaatiokysymykset ja haastattelee heitä. Miten sinä liityt tähän asiaan? Mikä on sinun kysymyksesi tälle keskustelufoorumille? Toinen konsultti kirjaa haastateltavien kysymykset fläppitaululle. Esimerkiksi: Luokanopettaja: Kuinka voin auttaa Villeä selviytymään huomisesta koulupäivästä? Sosiaalityöntekijä: Ovatko ratkaisut, joita minulta vaaditaan oikean suuntaista lapsen kannalta.? Konsultit auttavat työntekijöitä muotoilemaan ja tarkentamaan kysymyksiään siten, että ne eivät ole liian abstrakteja tai yleisiä. Vaihe 2 Konsultti pyytää reflektioryhmää keskustelemaan käydystä keskustelusta ja sen herättämistä ajatuksista. Mitä kuulit ja ajattelit kuunnellessasi lähiryhmän keskustelua? Lähiryhmä on hiljaa ja kuuntelee. Reflektioryhmän jäsenet puhuvat toisilleen subjekti-muodossa: Kun luokanopettaja kertoi tilanteesta, huomasin ajattelevani, että minäkin tekisin Reflektion on oltava myönteinen, keskustelua rikastuttava, uusia näkökumia avaava. Lisäksi reflektoijia kannustetaan sivuamaan puheenvuoroissaan kaikkien lähiryhmäläisten puheenvuoroja. Vaihe 3 Konsultti pyytää lähityöryhmää kommentoimaan reflektioryhmän keskustelua. 16 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Mitä sinä kuulit äskeisessä keskustelussa. Mitä ajattelit kuunnellessasi keskustelua? Lähiryhmän ja konsulttien keskustelun jälkeen seuraa yleiskeskustelu, johon sekä lähiryhmä että reflektioryhmä ja konsultit osallistuvat. Keskustelussa täsmennetään yksityiskohtia, selvennetään epäselvyyksiä, tutkitaan tarkemmin jotakin kohtaa tai yritetään päästä eteenpäin jumeista. Tämän jälkeen lähiryhmän jäsenille esitetään uusi kysymys: Oletko saanut vastauksen kysymykseesi? Mahdolliset vastaukset kirjataan fläppitaululle. Vaihe 4 Seurantaryhmä reflektoi käytyjä keskusteluja ja niiden etenemistä. Seurantaryhmälle annetaan puheenvuoro noin 15 minuuttia ennen konsultaation päättymistä. He keskustelevat keskenään kuulemistaan keskusteluista. Heidän tehtävänsä on seurata ja sanoittaa sitä, kuinka kerrottu tilanne, työntekijöiden kysymykset alkavat hahmottua ja linkittyä kokemukselliseen tietoon- mahdollisesti teoriaankin- ja muodostua toimintaa ohjaavaksi, jaetuksi mielikuvaksi. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 17

7 Konsulttien rooli Konsultaatiotilanteesta pyritään luomaan ilmapiiriltään turvallinen ja kunnioittava, jotta avoin keskustelu mahdollistuu. Käytäntönä on, että konsultaation alussa juodaan kahvit ja esittäydytään. Erityisen tärkeää turvallisuus ja tietty leppoisuus on osallistujille, jotka ovat kertaluonteisesti mukana. Turvallisuutta tuovat sekä konsulttien että ydinryhmän pysyvyys. Strukturoitu, selkeä toimintatapa ja eri ryhmille annettavat tehtävät mahdollistavat tilanteen, jossa kaikki voivat osallistua yhteiseen työskentelyyn. Konsultit huolehtivat siitä, että jokaisen osallistujan puheoikeus toteutuu. Konsultit kiteyttävät konsultaatiotilanteen alussa keskeiset ideat ja kertovat konsultaation etenemisestä. KORKO:n pelisäännöt käydään läpi. Lähiryhmän haastattelussa lähdetään liikkeelle osallistujien monologeista. Keskustelua viedään dialogin suuntaan reflektoimalla ja vastaamalla monologeihin dialogisesti. Tämä toteutuu siten, että konsultit sovittavat kommenttinsa ja kysymyksensä siihen, mitä edellä puhuttiin. Konsultit seuraavat osallistujien käyttämiä sanoja ja ilmauksia ja seuraavat vastauksissaan keskustelijoiden vastauksia (ks. Seikkula 1994). Konsultit antavat myös reflektioryhmälle reflektointiohjeet. Konsultaatiokysymyksissä on tapahtunut selkeä muutos niiden kahden vuoden aikana, joina menetelmää on kokeiltu ja kehitetty: alun jäykistä, hieman pelottavista Entä jos mitään ei tehdä- kysymykset ovat vaihtuneet subjetiivisemmiksi, kevyemmiksi ja keskustelevimmiksi. Avoin dialogi alkaa toteutua tilanteissa. Konsulttien tehtävänä on myös häiriöiden tunnistaminen prosessissa. Häiriöitä voivat olla keskustelun jumiutuminen, toivottomuus - mitään ei voida tehdä, keskustelun muuttuminen sekavaksi tai se, että aletaan puhua toisten päälle. Tällöin konsultit käyttävät erilaisia perhe- ja verkostoterapeuttisia menetelmiä, kuten esimerkiksi konsulttien välistä reflektointia, kahden osallistujan välistä reflektiota, käydyn keskustelun avainkohtien kiteytystä, ennakointidialogia, roolin vaihtoa tai erilaisia toiminnallisia menetelmiä. Prosessin etenemisestä huolehtiminen tarkoittaa myös sitä, että keskustelussa pitäydytään tapauksessa eikä aleta puhua työntekijöiden vuorovaikutuksesta tai heidän välisistään tunteista. Tärkeä konsulttien tehtävä on auttaa löytämään voimavaroja. Samoin kuin muiden konsultaatioon osallistujien - myös konsulttien on hyvä vaihtaa välillä rooleja ja toimia sekä haastattelijana että kirjaajana. 18 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Vaikka konsultit ovat olleet erikoissairaanhoidon työntekijöitä (erikoislääkäri ja erikoisairaanhoitaja), konsulttien toiminnassa ei painotu lääke- tai hoitotieteellinen asiantuntijuus, vaan enemmänkin keskustelun synnyttämisen asiantuntijuus. Konsulttien perhe- ja verkostoterapeuttinen osaaminen korostuu. Lääkärin mukana olo on enemmänkin turvallisuustekijä kuin perinteiseen konsultin rooliin liittyvä. Lääkärin osallistuminen konsultaatioihin on koettu merkityksellisenä sen vuoksi, että ko. seutukunnalla lasten ja nuorten kanssa työskentelevät työntekijät voivat ani harvoin keskustella erikoislääkärin kanssa. Lääkäri ei määrää, vaan auttaa osallistujia etsimään ratkaisuja sekä tuo oman näkökulmansa keskusteluun. Substanssiasiantuntijuus on konsultaatioon osallistuvilla, konsulteilla työmenetelmään liittyvä. Konsultit voivat tarpeen mukaan tuoda keskusteluun myös psykiatrisen näkökulman. Voidaan ajatella, että KORKO:ssa ryhmä on konsultti ja erikoissairaanhoidon edustajat konsultaation vetäjiä, joiden tehtävänä on huolehtia prosessin etenemisestä. Pääpaino on ammatti-ihmisten toiminnassa ja miten voisi toimia toisin -pohdinnassa. 8 Kokemuksia Kokemukset KORKO-konsultaatioista ovat olleet myönteisiä. Saarijärven seutukunnan koulujen, sosiaalitoimen, nuorisotoimen, perusterveydenhuollon sekä erikoisairaanhoidon työntekijät ovat tutustuneet toisiinsa, työskennelleet yhdessä työntekijöiden kysymysten kanssa ja synnyttäneet yhdessä uudenlaista, yhteistoiminnallista kulttuuria. Moniammatillinen- sekä seutukuntayhteistyö on lisääntynyt ja työntekijöiden työvälineet ovat monipuolistuneet. Uudenlainen vuoropuhelu lasten- ja nuorisopsykiatrian sekä perustason että lastensuojelun toimijoiden välillä on mahdollistunut. Erikoisairaanhoidon edustajat ovat saaneet arvokasta tietoa alueen erityistarpeista ja palveluista. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 19

Syksyllä 2003 osallistujilta kootun palautteen mukaan KORKOkonsultaatioissa: Asiat kootaan tehokkaasti ja niiden ytimeen päästään nopeasti Asiat jäsentyvät Erilaiset näkökulmat asioihin tulevat näkyviksi Keskustelun vaiheiden kautta voi syntyä uusi yhteinen ymmärrys Lapsen näkökulma ja elämäntilanne nousee esiin Keskustelussa toteutuu avoimuus ja dialogisuus Tilanteiden moninaisuus, eri toimijoiden osuus sekä vastuut hahmottuvat Työntekijöiden usko vaikeuksista selviytymiseen sekä rohkeus toimia lisääntyy Työntekijöiden työvälineet monipuolistuvat Syntyneitä ideoita on mahdollista soveltaa omaan työhön Toisten työn ymmärtäminen ja moniammattillinen yhteistyö mahdollistuu Erilaiset, vaihtuvat roolit lähi-, reflektio - ja seurantaryhmissä edistävät osallistujien oppimista ja toimijuutta Psykiatrinen näkökulma tilanteisiin Konsulttien ulkopuolisuus tärkeää Tehokasta, mennään asian ytimeen hyvässä ohjauksessa (ensikertalainen) Alkukankeuksien ja epäselvyyksien jälkeen konsultaatioissa on saanut tietoa ja älynväläyksiä. Näkökulmat laajentuneet, tullut varmuutta lisää Syntyi jäsentynyt, monipuolinen näkemys... Erinomainen keskusteleva ilmapiiri ja monipuolinen keskustelu. (ensikertalainen) Ymmärsin koulun tekevän tosi paljon työtä lapsen asioissa. Sain rohkeutta toimia Antoi uskoa siihen, että vaikeisiin tilanteisiin voi syntyä ratkaisu, suunta.. Kaikki mukana, leppoinen ja asiakaskeskeinen tunnelma. Selkeät kannanotot konsulteilta mm. psyykkisen sairastumisen riskeistä 20 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Menetelmän arviointi ja kehittäminen KORKO-konsultaatiomenetelmää on kehitetty käyttämällä jatkuvaa palautetta ja palautteen arviointia. Jokaisessa konsultaatiossa käydyn loppukeskustelun lisäksi Harava-projektin työntekijät kokosivat vuoden 2003 loppuun saakka osallistujien palautteet lomakkeella jokaisen konsultaatiokerran päätteeksi. Palautteet lähetettiin sähköpostilla konsulteille ja ydinryhmäläisille. Saadun palautteen ohjaamina konsultit tekivät muutoksia konsultaation rakenteeseen sekä etenemiseen. Suuremmat linjaukset, kuten tapausten määrän vähentäminen yhteen yhdellä konsultaatiokerralla, tehtiin ydinryhmän, konsulttien ja Harava-projektin edustajien yhteisissä tapaamisissa. Tapaamisia on järjestetty syksyisin ja vuoden alussa sekä tarpeen mukaan konsultaatio-päivien alkuun tai loppuun. Konsultaatioihin on kutsuttu aika ajoin mukaan seutukunnan sekä sairaanhoitopiirin päättäjiä, jotta he ovat voineet omakohtaisesti arvioida menetelmää. Syksyllä 2003 Harava- projektin edustajat, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrian johtoa, konsultit sekä Saarijärven seutukunnan sosiaali- ja terveystoimen johtavia viranhaltijoita kokoontui arvioimaan kokemuksia KORKO: sta ja pohtimaan konsultaatioiden tulevaisuutta. KORKO jatkossa Konsultaatioiden tarpeellisuudesta kertoo se, että konsultaatioissa on ollut paljon osanottajia. Konsultaatioiden jatkumista toivotaan Saarijärven seudulla yksimielisesti. Päättäjien korviin kantautuneet kokemukset konsultaatioista olivat hyviä ja seutukunnalta välitettiin toive sairaanhoitopiiriin toiminnan jatkumisesta. Myös eteläiseen Keski-Suomeen on toivottu konsultaatioita. Sairaanhoitopiirin työntekijöiden mukana olo koetaan tärkeänä tuomaan paikallistason työhön psykiatrista asiantuntemusta ja tietoa hoitomahdollisuuksista. Sairaanhoitopiirin konsultit edustavat myös toivottua ulkopuolisuutta eli eivät ole mukana lähityössä. Toistaiseksi konsultaatiot toteutuvat sairaanhoitopiirin erityisvelvoitteina eikä konsultaatioista peritä suoritekohtaista korvausta. Tämä sen vuoksi, että kynnys osallistumiseen ei olisi liian korkea pienille kunnille. Kustannukset peritään euromäärä / asukas periaatteella. Sairaanhoitopiiri on omalta osaltaan sitoutunut lasten- ja nuorisopsykiatriassa siihen, että myös palvelut liikkuvat eivätkä pelkästään asiakkaat. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 21

9 KORKO-menetelmän sovellettavuus Konsultaatiotilanteisiin osallistuu toimijoita eri hierarkian tasoilta ja monista ammattikunnista siten konsultaatioissa voidaan vaikuttaa arkisten työtilanteiden lisäksi myös yhteistyöjärjestelmien tasolle. Prosessinomaisuus edellyttää myös hallinnollisen järjestelmän joustavuutta. Esimerkiksi kahden kunnan lastensuojelusta vastaavat sosiaalityöntekijät voivat sopia uudenlaisesta, aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmasta menettelytavasta tietyissä tilanteissa. KORKO-konsultaatio strukturoituna verkostotyöskentelymallina soveltuu käytettäväksi millä tahansa hyvinvointipalvelujen alueella, tilanteissa, joissa on tarpeen koota yhteen eri ammattiryhmien ja organisaatioiden työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia sekä synnyttää uutta yhteistoiminnallisuutta. Konsultaatiota voi käyttää myös erilaissa kehittämis- työnohjaus- ja ongelmanratkaisutilanteissa. Strukturoitu työskentelytapa mahdollistaa turvalliset puitteet asioiden työstämiselle ja uudenlaisen keskustelukäytännön oppimiselle. KORKO-menetelmä ei sovellu sellaisenaan yhden työryhmän; esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatrisen työryhmän työnohjaukseen, koska näissä työryhmissä usein kaikki työntekijät ovat osallisia potilaan hoidossa. Tällaisessa tilanteessa ei välttämättä synny riittävästi uusia, lähiryhmän työntekijöitä auttavia näkökulmia ja ideoita. Konsultaatioiden jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että kunnasta tai seutukunnalta löytyy yhteyshenkilö tai yhteyshenkilöpari, joka huolehtii konsultaatioiden käytännön puitteista, kehittämiseen sitoutuva ydinryhmä, perhe- ja verkostoterapeuttisia menetelmiä hallitsevat vetäjät sekä halua kehittää uudenlaista yhteistyötä. 22 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Lähteet Aaltonen, J., Koffert, T., Ahonen, J. & Lehtinen, V. 2000. Skitsofrenian tarpeenmukainen hoito on ryhmätyötä. Raportti akuutin psykoosin integroitu hoito -projektin tuottamista hoitoperiaatteista. Andersen, T. 2004. Yhteiset juuret - monipuoliset käytännöt. Esitelmä perheterapiakoulutuspäivillä Hämeenlinnan Aulangolla 10.6. 2004. Arnkil, T.E. & Eriksson, E. 2000. Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin. Stakes, Raportteja 253. Helsinki. Elizur, Y. 1996. Involvement, Collaboration and Empowerment: A Model for Consultation with Human-Services Agencies and the Development of Family- Oriented Care. Family Process 35 (2), 191-210. Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia 37(6):448-464. Keränen, J. 1992. Avohoitoon ja sairaalahoitoon valikoituminen perhekeskeisessä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopiston monistuskeskus & Sisäsuomi Oy, Jyväskylä. Seikkula, J. 1994. Sosiaaliset verkostot. Ammattiauttajan voimavara kriiseissä. Jaakko Seikkula ja Kirjayhtymä Oy. Tammer-Paino Py, Tampere. Shotter, J. 1993. Cultural Politics of Everyday Life. Social Constructivism, Rhetoric and Knowing of the Third Kind. Buckingham: Open University Press. Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Akateeminen väitöskirja. Kasvatustieteiden tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Oulun yliopisto. Oulu. Tikkanen, E. 2003. Keski- Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön kriisi-kotisairaanhoitoprojekti 1999-2002. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän julkaisuja 104/2003. Tynjälä, P. 1999. Towards expert Knowledge? A comparison between a constructivist and atraditional learning environment in university. Institute for Educational Research, University of Jyväskylä. K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A 23

Välivaara, P. Katajamäki, J. & Aaltonen, J. 2003. Arkielämän puhe psykiatrisen sairaalahoidon tarpeen arvioinnissa. Kirjassa: Perheterapian kehittyvä ammattikäytäntö, toim. Heikki Toivakka. Suomen Perheterapiayhdistys ry, Loimaan Kirjapaino Oy, Loimaa. Kirjoittajatiedot Eira Tikkanen Osastonhoitaja TtM, perheterapeutti VET, kouluttaja ja työnohjaaja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Lasten- ja nuorisopsykiatrian Kasvuntukikeskus eira.tikkanen@ksshp.fi Eira Tikkanen on osallistunut useisiin lasten- ja nuorisopsykiatrian tutkimus- ja kehittämisprojekteihin sekä valtakunnalliseen Harava-projektiin Keski-Suomessa. Hänen mielenkiintonsa on kohdistunut erityisesti lapsi- perhe- ja verkostokeskeisten, lapsen ja hänen perheensä luonnollisessa ympäristössä käytettävien työskentelymenetelmien kehittämiseen. Juha Katajamäki Apulaisylilääkäri Psykiatri, perheterapeutti VET, kouluttaja ja työnohjaaja Korpilahti-Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymä Muuramen mielenterveystoimisto juha.katajamaki@muurame.fi Juha Katajamäki on toiminut erilaisissa psykiatriaan ja mielenterveystyöhön liittyvissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Kirjoittajat esittävät lämpimät kiitoksensa Saarijärven seutukunnan KORKOydinryhmän jäsenille, Harava-projektin edustajille sekä LKT, perheterapian professori Jukka Aaltoselle Jyväskylän yliopistosta. 24 K O R K O A O S A A M I S E L L E A R J E S S A

Korkoa osaamiselle arjessa Koulutuksellinen ryhmäkonsultaatio lasten ja nuorten palveluissa KORKO-menetelmä on kehitetty työvälineeksi tilanteisiin, joissa useat, eri kuntien ja organisaatioiden työntekijät työskentelevät saman asiakkaan tai asian kanssa. Menetelmä on sekä koulutuksellinen että työnohjauksellinen. Konsultaatio on hyödyllinen tilanteissa, joissa on tarpeen hahmottaa asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuutta sekä työntekijöiden ajankohtaisia kysymyksiä liittyen omaan työskentelyyn ja yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa. Menetelmän avulla voidaan selkiyttää työntekijöiden työnjakoa ja vastuukysymyksiä tarpeenmukaisten palveluiden tuottamiseksi järkevästi. Menetelmä sopii käytettäväksi millä tahansa hyvinvointipalvelujen alueella sekä erilaisissa ammatillisissa- ja jatkokoulutuksissa. Konsultaatiota voidaan soveltaa myös erilaisissa kehittämis-, työnohjaus-, koulutus ja ongelmanratkaisutilanteissa. KORKO-menetelmä on kehitetty Keski-Suomen Harava-hankkeen, Saarijärven seudun kuntien ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin tiiviinä yhteistyönä. Hankkeen tavoitteeksi asetettiin Turvata ja kehittää kaukana lasten- ja nuortenpsykiatrisista erikoispalveluista sijaitsevien pienten kuntien palveluja sekä lisätä lähityöntekijöiden ammatillista osaamista koulutuksellisen ryhmäkonsultaation avulla. Kokemukset KORKO-konsultaatioista ovat hyviä. Menetelmä lisää asiakasta lähellä työskentelevien voimavaroja. Siten asiakas voi tulla autetuksi omassa ympäristössään ja erityispalvelujen tarpeen syntymistä voidaan ehkäistä ja/tai palveluita voidaan kohdentaa järkevästi ja oikeaaikaisesti. Julkaisu on osa Harava-kehittämishankkeen Toimivat käytännöt -julkaisusarjaa.