KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA

Vastaanottaja Lapin liitto Asiakirjatyyppi Luonto- ja maisemaselvitys Päivämäärä 18.12.2014 Viite 1510014393 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA

KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA Päivämäärä 18.12.2014 Laatija Tarkastaja Kuvaus Satu Laitinen, Sonja Semeri Tarja Ojala Kallioalueiden luonto- ja maisemaselvitys Lapin POSKIhankkeessa Viite 1510014393 Kansi Myllynkiviselkä, Rovaniemi Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI www.ramboll.fi

KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. Aineisto ja menetelmät 2 2.1 Selvitysalue ja kartoitetut kohteet 2 2.2 Maastoinventoinnit ja raportointi 3 2.3 Virhelähteet 3 2.4 Arviointikriteerit 3 2.5 Arvotus 4 3. Tulokset 5 3.1 Yleistä 5 3.2 Alueiden jakautuminen arvoluokkiin 5 4. Johtopäätökset 7 5. Lähteet 8 LIITTEET Liite 1. Kohdekuvaukset Liite 2. Kartat Liite 3. Lista kohteista Liite 4. Inventointilomake

1 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 1. JOHDANTO Tämä maisema- ja luontoselvitys on laadittu Lapin liiton toimeksiannosta Lapin Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanketta eli POSKI-hanketta varten. Selvityksen tarkoituksena oli kuvata ja arvottaa 50 Lapin maakunnassa sijaitsevaa kalliokohdetta kallioalueiden käyttöluokitusta varten. Projektipäällikkönä toimi FM biologi Tarja Ojala, maastotöistä ja raportin laadinnasta vastasi FM biologi Satu Laitinen ja maiseman, kulttuuriympäristöjen sekä virkistyskäytön arvottamisesta vastasi maisema-arkkitehti Sonja Semeri Ramboll Finland Oy:stä. Lapin liitosta työtä ohjasi DI Olli Kiviniemi ja Geologian tutkimuskeskukselta yhteyshenkilönä toimi geologi Risto Vartiainen.

2 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Selvitysalue ja kartoitetut kohteet Kartoitettaviksi valitut kohteet sijaitsivat Rovaniemen, Tervolan, Ylitornion, Pellon ja Simon kuntien alueilla. Kartoitettavat alueet valitsi Geologian tutkimuskeskus ja alueita oli yhteensä 50. Lapin alueelta on aikaisemmin laadittu arvokkaiden kallioalueiden kartoitus (Suomen ympäristökeskus 2014, ei toistaiseksi julkaistu). POSKI-hankkeen yhteydessä kartoitettavat kalliokohteet on valittu siten, ettei päällekkäisyyttä aikaisemman kallioaluekartoituksen kanssa muodostu lukuun ottamatta kahta Ylitorniolla sijaitsevaa kohdetta. Kohteiden sijainti on esitetty kartalla kuvassa 2-1. Esiselvitysvaiheessa kohteita tarkasteltiin paikkatieto-ohjelman avulla ja pyrittiin tunnistamaan tekijöitä, joihin maastokäynneillä on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Myös kohteilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevat maiseman, kulttuuriympäristön tai luonnonympäristön tunnetut arvokohteet paikannettiin etukäteen. Suomen ympäristökeskukselta tilattiin rekisteripoiminnat uhanalaisia lajeja koskevista havainnoista kohteiden läheltä. Kuva 2-1. Kohteiden sijainti.

3 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 2.2 Maastoinventoinnit ja raportointi Kohteet käytiin maastossa läpi elo-syyskuussa 2014. Maastotöihin käytettiin aikaa yhteensä 20 työpäivää. Kohteet kierrettiin maastossa jalkaisin ja kirjattiin niiltä tiedot inventointilomakkeeseen (liite 4). Kohteilta kuvailtiin kallioesiintymien muotoa ja laajuutta, puustoa, kasvillisuutta, luontotyyppejä ja alueen luonnontilaisuutta, alueen sisäisiä ja alueelta näkyviä maisemia, alueen virkistyskäyttöä, arkeologisia arvoja ja lähiympäristön arvoja ja arvioitiin kohteen näkyvyyttä ympäristöön. Kaikki huomionarvoinen kirjattiin ylös ja arvokkaat havainnot merkittiin karttapohjalle. Apuna käytettiin GPS-laitetta ja alueet valokuvattiin. Arviointikriteerit eli alueen geologis-geomorfologiset, biologis-ekologiset, maisemalliset ja muut arvot pisteytettiin kukin erikseen asteikolla 1-4. Muita arvoja olivat lähiympäristön arvot, virkistyskäyttö, arkeologis-kulttuurihistorialliset arvot ja alueen luonnontilaisuus. Kohteiden geologisista arvoista pyydettiin arvio geologian tutkimuskeskukselta. Osa-alueiden pisteytyksen perusteella alueelle tehtiin arvoluokitus asteikolla 1-7. Pisteytystä ja arvoluokitusta tarkennettiin raportointivaiheessa. Kohteista laadittiin sanalliset kohdekuvaukset (liite 1) sekä taulukko (liite 3), josta käyvät ilmi kohteen nimi, numero, koordinaattitiedot, alueen arvoluokka ja osa-alueiden pisteet. Alkuperäinen pisteytys tehtiin 0,25 pisteen tarkkuudella ja alueen arvoluokka on määritetty näiden lukujen perusteella. Kohdekuvauksissa pisteet on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun. Tässä raportissa käytetyt arviointikriteerit ja pisteytys ovat pääpiirteittäin samat kuin Turun ja Porin läänien kallioalueiden inventoinnissa käytetyt (Heikkinen & Husa 1995). Menetelmät on alun perin kehitetty 1990-luvulla Uudenmaan ja Kymen läänien kallioalueiden inventointia varten. 2.3 Virhelähteet Maastoinventointien ajankohta vaikuttaa eliölajien havaittavuuteen maastossa ja esimerkiksi alkukesällä kukkivia kasvilajeja on voinut maastotöiden yhteydessä jäädä havaitsematta. Myös maastossa valittu reitti vaikuttaa tehtyihin havaintoihin. 2.4 Arviointikriteerit Geologis-geomorfologiset arvot Geologis-geomorfologisin perustein kallioalueelle annettu arvo kuvaa sen merkitystä tutkimus- ja opetuskohteena sekä merkittävyyttä luonnontieteen tai erikoisuuden kannalta. Geologisista ja geomorfologisista piirteistä arvioitiin edustavuus, esiintymisen yleisyys ja monipuolisuus, joiden pohjalta muodostetaan merkittävyysarvo. Erikoisia kallioihin liittyviä luonnonesiintymiä ovat muun muassa luolat, jyrkänteet, rotkot, kalliorapautumat, rapautumiskolot ja suuret irtolohkareet. Ne voivat olla yhden tai useamman tekijän aikaansaamia ja lisäävät kallioalueen geologista suojeluarvoa. Biologis-ekologiset arvot Kallioalueella esiintyvien lajien esiintymien arvo määräytyy uhanalaisten tai muiden keskimääräistä harvinaisempien lajien esiintymien mukaan. Lisäksi arvotuksessa erotetaan valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit. Valtakunnallisen tason uhanalaisista, etupäässä kallioilla tavattavista lajeista valtaosa on sammalia ja jäkäliä. Ei uhanalaisia, mutta merkittäviä ja tavanomaista harvinaisempia kalliolajeja edustavat monet vaateliaat, kalkkikivipitoista tai muuten ravinteista kasvualustaa vaativat itiö- ja putkilokasvit. Eliölajiston monipuolisuus useimmiten korreloi topografian, biotooppien ja yleensä kasvillisuuden monimuotoisuuden kanssa. Lisäksi yksittäisistä ekologisista tekijöistä kivilajin, etenkin kalkkikiven, vaikutus kasvilajiston runsauteen on merkittävä. Myös karuilla niukkalajisillakin kallioalueilla voi esiintyä niille ominaista harvinaista tai uhanalaista eliölajistoa. Kallioalueen biologinen edustavuus arvioitiin alueen yleisen luonnontilaisuuden ja harvinaisempien kasvillisuustyyppien esiintymien laajuuden ja edustavuuden pohjalta. Maisemalliset arvot Maisemassa kiinnitettiin huomiota kulttuuri- ja luonnonmaisemaan, maaston vaihtelevuuteen ja siihen, eroaako kohde selvästi ympäröivästä maisemasta sekä yksittäisiin maisematekijöihin. Kallioalueen maisemallista suojelumerkitystä arvioitiin esteettisten piirteiden (maisemakuva) ja fyysisten tekijöiden (maisemarakenne) perusteella. Maisema-arvojen merkittävyys muodostuu osatekijöistä: 1) kallioalueen suhteellinen korkeus, 2) hahmottuminen ympäristöstä, 3) alueelta avautuvat näkymät ja ympäristön maisemakuva sekä 4) kallioalueen sisäinen maisemakuva.

4 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA Kallioalueen hahmottumiseen vaikuttaa paitsi sen suhteellinen korkeus myös avokalliopintojen osuus, maisematilojen rajojen voimakkuus sekä lähialueiden peitteisyys. Kallioalueelta avautuvia näkymiä arvioitiin mm. seuraavien tekijöiden perusteella: näkyvyyden ulottuvuus, ympäristön maisemakuva ja maiseman vaihtelevuus sekä esteettinen miellyttävyys. Kallioalueen sisäisen maisemakuvan arvotuksessa käytettiin perustana topografian vaihtelevuutta, avokalliopintojen erottuvuutta ja esimerkiksi jyrkänteisiin liittyviä lähimaisemallisia tekijöitä. Muut arvot Muut arvot koostuvat luonnontilaisuudesta, lähiympäristön arvoista, kulttuurihistoriallisesta ja arkeologisesta merkityksestä sekä alueen monikäyttöarvoista. Merkittäviin lähiympäristön arvoihin kuuluvat esimerkiksi luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmien kohteet ja vesistöt. Kulttuurihistoriallista ja arkeologista merkitystä lisäävät alueella tunnetut muinaisjäännökset. Monikäyttöarvoa nostaa alueen virkistyskäyttö. Muiden arvojen kokonaisvaikutus arvoluokitukseen on sama kuin yhden ensiksi mainituista tekijöistä, joten yksittäisen lisätekijän vaikutus jää melko vähäiseksi. 2.5 Arvotus Kaikki edellä mainitut kallioalueiden suojelumerkityksen arvioinnissa käytettävät neljä osatekijää (geologis-geomorfologiset kriteerit, biologis-ekologiset kriteerit, maisemalliset arvot ja muut arvot) arvotettiin asteikolla 1-4 seuraavasti: 1 - erittäin merkittävä 2 - hyvin merkittävä 3 - merkittävä 4 - vähemmän merkittävä Arvoluokat ja niiden kuvaama alueen luonnon- ja maisemansuojelullinen merkitys on seuraava: 1 - ainutlaatuinen kallioalue 2 - erittäin arvokas kallioalue 3 - hyvin arvokas kallioalue 4 - arvokas kallioalue 5 - kohtalaisen arvokas kallioalue 6 - jonkin verran arvokas kallioalue 7 - kallioalueen maisema- ja luonnonarvot vähäiset

5 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 3. TULOKSET 3.1 Yleistä Sanalliset kohdekuvaukset on esitetty liitteessä 1, kunta- ja kohdekohtaiset kartat liitteessä 2 ja taulukkomuotoinen lista kohteista, kohteiden arvoluokat ja pisteytys liitteessä 3. Geologis-geomorfologiset, biologis-ekologiset ja maisemalliset arvot olivat suurimmalla osalla läpikäydyistä kohteista vähäiset. Suurin osa kartoitetuista kohteista oli pinta-alaltaan pieniä, keskimäärin 6,2 ha, ja niiden kalliopaljastumat topografialtaan matalia. Geologian tutkimuskeskuksen arvion mukaan kartoitetuilla kohteilla ei ole merkitystä geologisena tutkimus- tai opetuskohteena tai merkittävyyttä luonnontieteen tai erikoisuuden kannalta. Kohteilla, joilla oli geologisgeomorfologisia arvoja, ne muodostuvat kohteen geomorfologisten, eivät niinkään geologisten piirteiden perusteella. Geomorfologisia arvoja osalle kohteista muodostui laajoista rakkakivikoista, louhikoista, lohkareikoista sekä jyrkänteistä. Luontotyypeiltään suurin osa kohteista oli karua kuivaa tai kuivahkoa kangasta, eikä kohteiden eliölajisto ollut erityisen monimuotoista. Muutamilla kartoitetuilla kohteilla tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsi puroja, joiden varressa esiintyi lehtoa tai lettoa. Puronvarsilehdot tai letot lisäävät näiden kohteiden biologista arvoa. Tällaisia kohteita oli etenkin Kemijoen itäpuolella Rovaniemen eteläosissa ja Tervolassa. Joillakin kohteilla havaittiin uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviksi luokiteltuja kasvilajeja tai silmälläpidettäviä, uhanalaisia tai lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajeja. Jäkälä- ja sammallajisto oli karujen kivipintojen ja metsätyyppien tavanomaista lajistoa, ja kaikilla kohteilla oli nähtävissä porojen laidunnuksen jättämät jäljet jäkälikössä. Suurimmalla osalla kohteista puusto oli hoidettua eivätkä ne olleet erityisen luonnontilaisia. Suurimmalla osalla kohteista ei avautunut näkymiä ympäröivään maisemaan maaston tasaisuudesta ja/tai puuston peittävyydestä johtuen. Joillakin kohteilla maisema-arvoja lisäsivät esteettömästi yhteen tai useampaan ilmansuuntaan näkyvät kaukomaisemat. Tällaisia kohteita oli etenkin Ylitorniolla ja Rovaniemellä Ounasjoen varren lähistöllä. Myös näyttävistä kalliomuodostumista tai luontotyyppien vaihtelusta koostuva kohteen sisäinen maisemakuva lisäsi maisemaarvoa joillakin kohteilla. Kohteen ulkopuolelta maisemakuvassa selkeästi erottuvia kohteita oli hyvin vähän. Virkistyskäyttöarvoa lisäsivät joillakin kohteilla kulkevat moottorikelkkareitit, muut jäljet virkistyskäytöstä tai marjastus. 3.2 Alueiden jakautuminen arvoluokkiin Suurin osa läpikäydyistä alueista, 28 kappaletta, sijoittuu arvoluokkaan 6, jonkin verran arvokas kallioalue. Arvokkaita kallioalueita eli luokkiin 1-4 sijoittuvia kallioalueita oli kolme (Pahtavaara, Puonivaara ja Vajovaara). 1- ja 2-luokkaan sijoittuvia alueita ei ollut yhtään, 3-luokkaan sijoittuvia alueita yksi ja 4-luokkaan sijoittuvia kaksi. Kaikki kolme arvokkaaksi luokiteltua kallioaluetta (kohteet luokissa 3 ja 4) sijaitsevat Ylitorniolla. Arvoluokan 5 alueita todettiin yhdeksän ja arvoluokan 7 alueita yhteensä kymmenen. Pylväsdiagrammi alueiden jakautumisesta arvoluokkiin on esitetty kuvassa 3-1 ja kartta alueista arvoluokittain kuvassa 3-2. Kuva 3-1 Alueiden lukumäärät arvoluokittain.

6 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA Kuva 3-2 Alueiden sijainti ja arvoluokat.

7 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Valtakunnallisesti arvokkaiksi kallioalueiksi (arvoluokka 1-4) arvotettiin selvityksen yhteydessä kolme aluetta. Ylitorniolla sijaitseva Pahtavaara sijoittuu näistä korkeimmalle, luokkaan 3 eli hyvin arvokas kallioalue. Suomen ympäristökeskuksen luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa (Suomen ympäristökeskus 2014, julkaisematon) Pahtavaara kuuluu Pietinvaara-Pahtavaara-aluekokonaisuuteen, jota on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Luokkaan 4, arvokas kallioalue, sijoittuu selvityksessä kaksi aluetta, Puonivaara ja Vajovaara. Molemmat ovat pinta-alaltaan pieniä (Puonivaara 2,8 ja Vajovaara 7,9 ha), minkä vuoksi kiviaineksenotto tuhoaisi alueiden luonto- ja maisema-arvot. Kiviaineksenottoa arvoluokan 3 tai 4 alueille ei suositella. Luokkiin 5-7 sijoittuvia alueita ei luokitella valtakunnallisesti arvokkaiksi. Näihin luokkiin sijoittui selvityksessä 94 % läpikäydyistä alueista. Luokkaan 5, kohtalaisen arvokas kallioalue, sijoittui selvityksessä yhdeksän aluetta. Näillä alueilla on jossain määrin merkittäviä luonto-, maisema-, geomorfologisia ja/tai muita arvoja ja alueiden hyödyntämistä kiviaineksen otossa tulisi arvioida kohdekohtaisesti. Arvoluokkaan 6, jonkin verran arvokas kallioalue, sijoittui selvityksessä yli puolet kohteista, 28 aluetta. Näillä alueilla on yleisesti melko vähäiset luonto- ja maisema-arvot eikä estettä kiviaineksen hyödyntämiselle ole valtaosalla alueista, mutta muutamilla näistä alueista on jonkin verran yksittäisten kriteerien mukaisia arvoja ja hyödyntämistä tulisi siten arvioida tapauskohtaisesti. Arvoluokkaan 7, maisema- ja luonnonarvot vähäiset, sijoittui selvityksessä kymmenen aluetta, eikä näiden hyödyntämiselle ole tämänhetkisen tiedon mukaan estettä. Lahdessa 18. päivänä joulukuuta 2014 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala Biologi, FM Satu Laitinen Biologi, FM

8 KALLIOALUEIDEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS LAPIN POSKI-HANKKEESSA 5. LÄHTEET Heikkinen, R. & Husa, J. 1995: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. Helsinki. 321 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 192 s. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Suomen ympäristökeskus 2014: Ehdotus luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaista kallioalueista Lapissa (julkaisematon). Tietokantapoiminta 6.3.2014. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminnat 17.9.2013, 29.8.2014 ja 18.11.2014.

Liite 1. Kohdekuvaukset SISÄLTÖ 1. Karhakkamaa, Pello... 1 2. Palo-Karhurova, Pello... 3 3. Alarakka S, Rovaniemi... 4 4. Hanhivaara, Rovaniemi... 5 5. Hanhivaara SW, Rovaniemi... 7 6. Harrivaara, Rovaniemi... 9 7. Hotinvaara, Rovaniemi... 10 8. Isovaara, Rovaniemi... 12 9. Jokilamminkivalo, Rovaniemi... 13 10. Jouttiselkä, Rovaniemi... 14 11. Kakarivaara, Rovaniemi... 15 12. Keski-Lautavaara, Rovaniemi... 16 13. Keski-Törmänki, Rovaniemi... 17 14. Kivilonka, Rovaniemi... 18 15. Kivivaara, Rovaniemi... 19 16. Korkiavaara, Rovaniemi... 21 17. Kylmävaara, Rovaniemi... 23 18. Könkäänlampi, Rovaniemi... 24 19. Myllynkiviselkä, Rovaniemi... 25 20. Niloskalliot, Rovaniemi... 27 21. Nimetönrakka, Rovaniemi... 29 22. Palo-Korvavaara NW, Rovaniemi... 31 23. Palo-Korvavaara S, Rovaniemi... 32 24. Paska-Raanselkä S, Rovaniemi... 33 25. Pirtinvaara, Rovaniemi... 34 26. Pirttivaara, Rovaniemi... 35 27. Pitkämaa, Rovaniemi... 37 28. Sonkakivalo, Rovaniemi... 39 29. Suksiaavankummut, Rovaniemi... 40 30. Sulaojannärhikkö, Rovaniemi... 41 31. Takalaki, Rovaniemi... 43 32. Taka-Lautavaara, Rovaniemi... 44 33. Tervasselkä, Rovaniemi... 45 34. Toramolampi, Rovaniemi... 46 35. Vammanlamut, Rovaniemi... 47 36. Vennivaara SW, Rovaniemi... 49 37. Viitaköngäs, Rovaniemi... 50

38. Hirsikangas, Simo... 52 39. Hoikkasuo S, Simo... 53 40. Hetejänkä, Tervola... 54 41. Kivimaa, Tervola... 56 42. Leipäselkä, Tervola... 58 43. Palomaa, Tervola... 60 44. Purtilomaa, Tervola... 61 45. Pahtavaara, Ylitornio... 62 46. Pietinvaara, Ylitornio... 64 47. Puonivaara, Ylitornio... 65 48. Sakarinlaki, Ylitornio... 67 49. Vajovaara, Ylitornio... 69 50. Vähä-Väystäjä, Ylitornio... 71

1 1. Karhakkamaa, Pello Kohteen tunnus: JJTE-2013-49 Karttalehti: T4242L Alueen pinta-ala: 5,4 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Gabro Alueen arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Muut arvot, luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Muut arvot, lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Muut arvot, kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Muut arvot, virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee pääosin kangasmaalla, pienehkön mäen länsirinteessä. Sillä on jonkin verran biologisia ja geomorfologisia arvoja ja melko vähän maisemallisia arvoja. Alueella on kolme erillistä lohkareikkoa, joiden enimmillään noin metrin mittaiset lohkareet ovat suureksi osaksi maan peittämiä. Kaksi eteläisintä on pienialaisia, toinen lähes tasamaalla, toinen rinteessä. Pohjoisin lohkareikko on eteläisiä hieman laajempi ja se sijaitsee mäen laella. Lohkareikko jatkuu mäen jyrkässä pohjoisrinteessä sammaleen peittämänä, jokseenkin näyttävänä louhikkona. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan sekä kuivan mustikka-kanerva-jäkälätyypin kankaan hoidettua männikköä, jonka ikä alueen eri osissa vaihtelee taimikosta varttuneeseen. Kivillä kasvaa seinä- ja kerrossammalta, kasvillisuudesta paljailla pinnoilla kaarrekarvetta. Kenttäkerroksessa on puolukan, variksenmarjan ja mustikan lisäksi paikoin kangaskeltaliekoa ja sianpuolukkaa. Alueella havaittiin silmälläpidettäväksi luokiteltua kellotalvikkia muutaman kymmenen yksilön kasvusto sekä silmälläpidettäväksi luokitellun kissankäpälän kolme kukintovartta. Nisäkkäistä alueella liikkui kaksi metsäkaurista. Mäki kohoaa jonkin verran ympäröivää maastoa korkeammalle, mutta sitä ympäröivät metsät eikä se näy maisemassa kauas lukuun ottamatta koillispuolella sijaitsevaa peltoa ja läheisiä avosoita. Pohjoiselta mäen laelta näkyy viereisen taimikon yli osittain alueen koillispuolella sijaitsevalle pellolle ja avosuolle ja alueen länsirinteeltä näkyvät metsäiset kaukomaisemat länteen päin viereisen nuoren metsän yli. Suurimmaksi osaksi puusto kuitenkin estää maisemien näkymisen alueelta.

Kuva 1. Karhakkamaa. 2

3 2. Palo-Karhurova, Pello Kohteen tunnus: JJTE-2013-46 Karttalehti: T4243L, T4234L Alueen pinta-ala: 1,7 ha Korkeus: 180 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on pitkittäinen lohkareikkomuodostuma vaaran länsirinteessä ja sillä on hieman geomorfologisia arvoja ja melko vähäiset biologiset ja maisemalliset arvot. Alueen lohkareet ovat laakeita ja melko tasaisia, alle metrin korkuisia, viettävät rinteen suuntaisesti ja ovat osin kasvillisuuden peittämiä. Puusto on nuorta ja varttunutta männikköä, joukossa on myös iäkkäitä, järeitä puita. Alueella on melko runsaasti lahopuuta. Alueen itä- ja eteläpuolella on taimikkoa, länsi- ja pohjoispuolella varttunutta mänty-kuusimetsää. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta, jolta porot ovat kalunneet poronjäkäläkasvustot. Kivillä kasvaa poron- ja torvijäkälien lisäksi kaarrekarvetta, seinäsammalta ja kangaskynsisammalta. Alueen sisäinen maisemakuva on tasainen. Alueen näkymisen ympäristöön estää itäpuolella vaaran laki, länsipuolella varttunut metsä. Alueen eteläosasta on pieneltä kaistaleelta metsien, vaarojen ja avosoiden luonnehtimat näkymät länteen. Muutaman sadan metrin päässä kulkee moottorikelkkareittejä. Kuva 2. Palo-Karhurova.

4 3. Alarakka S, Rovaniemi Kohteen tunnus: JJTE-2013-14 Karttalehti: T4312R Alueen pinta-ala: 4,7 ha Korkeus: 190 m mpy Suhteellinen korkeus: 40 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue käsittää matalan, pitkittäisen, lohkareisen kalliomuodostuman loivahkorinteisen vaaran huipulla. Kartalla näkyvillä erillisillä kallioalueilla ei ole luonnossa selkeää rajaa. Kohteen ympärillä on taimikkoa ja nuorta metsää ja sen biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Paikoin näyttävistä lohkareikoista muodostuu jonkin verran geomorfologisia arvoja. Lohkareissa on paikoin kerroksellisuutta ja ne ovat enimmäkseen matalahkoja, alle kahden metrin korkuisia. Osa on laakeita ja muodostaa pieniä avokalliopintoja. Suurimmat lohkareet alueen keskivaiheilla ovat noin viiden metrin korkuisia ja jyrkkäreunaisia. Alueen sisällä on jonkin verran korkeuseroja ja maaston painanteisiin on muodostunut paikoin pieniä lampareita. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarjamustikkatyypin kangasta. Kalliopinnoilla kasvaa kaarrekarvetta, napajäkälää ja porojen syömää poronjäkälää. Alueen puusto on enimmäkseen varttunutta männikköä, jossa on paljon iäkkäitä kilpikaarnaisia mäntyjä ja jonkin verran keloja seassa. Sekapuuna on hieman koivua ja kuusta, pensaskerroksessa katajaa. Kohteella havaittiin kaksi hiiripöllöä (lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji). Alue ei näy maisemassa kauas ympäristön metsäisyydestä ja tasaisuudesta johtuen. Kuva 3. Alarakka S.

5 4. Hanhivaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2013-6 Karttalehti: T4314L Alueen pinta-ala: 3,6 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 2 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee Hanhivaaran alarinteessä suhteellisen tasaisella maalla ja koostuu muutamasta erillisestä kalliopaljastumasta ja lohkareikosta. Alueella on jonkin verran geomorfologisia ja sisäisiä maisemallisia arvoja johtuen alueen lounaisosan laajahkosta, näyttävästä louhikosta. Lähiympäristön arvoja lisäävät alueen läheltä tehdyt havainnot useista uhanalaisista ja rauhoitetuista kasvilajeista sekä läheinen puronvarsi. Louhikko sijoittuu rinteeseen, jonka jyrkimmällä vyöhykkeellä isoimmat lohkareet ovat noin neljän metrin korkuisia. Louhikon puusto on harvaa, iäkästä, lakkapäistä männikköä ja joukossa on melko runsaasti keloja. Louhikon pohjoisosa on puutonta rakkaa. Alueen pohjoisemmat, pienemmät kalliopaljastumat koostuvat pienehköistä lohkareista ja pienistä, tasaisista avokalliopinnoista. Niiden puusto on nuorta männikköä. Alueen metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta, kivikoissa myös kuivaa mustikka-kanervajäkälätyypin kangasta. Lohkareiden välissä on poronjäkäläkasvustoja, jotka porot ovat kalunneet, ja kivipinnoilla kasvaa karttajäkäliä ja kaarrekarvetta. Alueen pohjoisosassa havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alueen välittömässä läheisyydessä sen eteläpuolella virtaa luonnontilaisen kaltainen puro, jonka reunoilla on varttunutta koivua ja kuusta kasvavaa metsäkurjenpolvi-mesiangervotyypin runsasravinteista puronvarsilehtoa. Alueen läheisyydestä on tehty useita havaintoja uhanalaisista ja rauhoitetuista kasvilajeista (ks. tiedot tarkemmin kohteesta 5). Lähimmät havainnot ovat noin 150 metrin päästä alueen lounaispuolelta ja koskevat metsänemää ja neidonkenkää, jotka ovat molemmat vaarantuneiksi luokiteltuja ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Alueen lounaisosasta pilkottaa puuston yli näkymä länteen päin metsäiseen kaukomaisemaan ja Kemijoelle. Lohkareikot eivät näy kauas ympäröivän alueen tasaisuuden ja metsäisyyden vuoksi. Aluetta ympäröi enimmäkseen varttunut männikkö ja harva lohkareikko jatkuu kangasmetsässä alueen pohjois- ja länsipuolella.

Kuva 4. Hanhivaara. 6

7 5. Hanhivaara SW, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2013-5 Karttalehti: T4314L Alueen pinta-ala: 3,0 ha Korkeus: 120 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu pienelle mäelle ja sillä on kaksi erillistä kalliomuodostumaa. Geologiset ja biologiset arvot ovat vähäiset. Lähiympäristön arvoja lisäävät alueen läheltä tehdyt havainnot useista uhanalaisista ja rauhoitetuista kasvilajeista sekä läheinen puronvarsi. Maisemallisia arvoja on hieman, johtuen osittaisesta näkymästä nuoren puuston yli länteen Kemijoelle ja etelään Petäjävaaralle. Kallioalue näkyy läheiselle metsäautotielle ja osin Petäjävaaran luoteisrinteelle, mutta ei kauemmas. Pohjoisempi, isompi kalliomuodostuma on lakiosistaan epätasaista avokalliota, jota ympäröivät harvahkot, pyöreähkökiviset, matalat lohkareikot. Puusto on iäkästä harvaa männikköä ja avokalliopintojen välissä on porojen kaluamaa poronjäkälikköä. Kalliopinnoilla kasvaa karvakarhunsammalta, kaarrekarvetta ja karttajäkäliä. Pienempi kalliomuodostuma on pieni kallioinen mäentöyräs, jonka puusto on nuorta männikköä. Metsätyyppi alueella on karuja kallioalueita lukuun ottamatta kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Aluetta kiertää idässä, pohjoisessa ja lännessä luonnontilaisen kaltainen purouoma, jonka varrella on runsasravinteista puronvarsilehtoa ja puustossa varttunutta kuusta, koivua ja harmaaleppää. Muutamien satojen metrien säteellä alueen ympäriltä on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä useita havaintoja tikankontista, neidonkengästä ja lapinleinikistä, jotka ovat kaikki luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja ja mainittuja luontodirektiivin liitteessä IV(b). Tikankontti on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja neidonkenkä vaarantuneeksi. Lähin neidonkenkähavainto sijoittuu noin sadan metrin päähän ja lähin tikankonttihavainto noin 200 metrin päähän alueen rajasta. Lisäksi alueen pohjoispuolelta noin 50 metrin päässä alueen rajasta on havainto vaarantuneeksi luokitellusta, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetusta metsänemästä.

Kuva 5. Hanhivaara SW. 8

9 6. Harrivaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2005-30 Karttalehti: T4324L Alueen pinta-ala: 8,2 ha Korkeus: 190 m mpy Suhteellinen korkeus: 60 m Kivilaji: Migmatiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Melko tasainen kallioalue sijoittuu Harrivaaran laelle ja sen länsi- ja etelärinteeseen. Alueella on jonkin verran maisemallisia ja geomorfologisia arvoja. Alueella on laajoja, tasaisia avokalliopaljastumia ja länsiosassa hieman lohkareikkoa. Suurin osa alueesta on metsätyypiltään kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Alueella kasvaa nuorta harvaa männikköä ja järeitä ylispuita, osa alueesta on vasta hakattu siemenpuuasentoon. Kalliopintoja peittävät paikoin seinäsammal, kangas- ja karvakarhunsammal, kaarrekarve, napa- ja karttajäkälät sekä kalutut poron- ja torvijäkäläkasvustot. Alueelta avautuvat maisemat länteen ja etelään, joiden suunnassa näkyvät lähimmät vaarat ja osittain hieman yli kilometrin päässä sijaitseva Viiksjärvi. Tasainen avokallio ei näy maisemassa kauas vaaran rinteen puustosta johtuen. Alue ei näy lähimmille asuinalueille tai Ounasjoelle, joilta katsoen alue jää Harrivaaran taakse. Alueen vieressä on ampumarata ja lähistöllä moottorikelkkareittejä. Kuva 6. Harrivaara.

10 7. Hotinvaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2005-23 Karttalehti: T4342L Alueen pinta-ala: 1,9 ha Korkeus: 140 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee loivassa rinteessä ja koostuu kahdesta pitkittäisestä, melko tasaisesta, vain hieman ympäristöstään kohoavasta kalliomuodostumasta. Alueella on hieman geomorfologisia ja maisemallisia arvoja. Kalliomuodostumat koostuvat tasaisista kalliopinnoista, laattamaisista, kerroksellisista kivistä, pienehköistä lohkareista ja pohjoispäässä sijaitsevasta pienestä, noin kolme metriä korkeasta jyrkänteestä. Pohjoispäässä on enemmän jossain määrin näyttäviä, liuskoittuneita lohkareita, eteläpäässä taas laakeaa kalliopintaa. Alueen eteläosasta näkyy viereisen taimikon yli lounaaseen ja länteen metsäiseen kaukomaisemaan ja lähimmille vaaroille. Alueen pohjoisosasta pilkottaa hakkuuaukean yli ja harvan puuston läpi noin kilometrin päässä koillisessa sijaitseva Olkkajärvi. Hotinvaara luultavasti näkyy selkeästi järveltä katsottuna, mutta kallioalue jää vaaran ja puuston taakse. Järven rannassa on mökkejä, mutta niiltä ei näy kallioalueelle. Puusto on harvaa varttunutta männikköä, jossa on myös iäkkäitä puita sekä koivua joukossa, ja osittain mäntytaimikkoa. Jonkin verran on keloja ja kuollutta koivua. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Pohjakerroksessa on poronjäkälälaikkuja, jotka porot ovat kalunneet. Alueen ympärillä on pientä taimikkoa, pohjoispäässä myös varttunutta mänty-kuusimetsää. Etelässä on 400 metrin säteellä alueesta kaksi lähdettä ja noin 200 metrin päässä kulkee moottorikelkkareitti.

Kuva 7. Hotinvaara. 11

12 8. Isovaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-40 Karttalehti: T4423L Alueen pinta-ala: 2,9 ha Korkeus: 155 m mpy Suhteellinen korkeus: 60 m Kivilaji: Graniitti/Migmatiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 2 Maisemalliset arvot: 2 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on mäen laella sijaitseva loiva kallioharjanne, jolla on melko korkeat maisemalliset arvot osana Ounasjokea reunustavaa vaarojen ketjua. Alue sijaitsee Ounasjoesta noin kilometrin päässä. Kallioalue muodostuu suhteellisen tasaisista kalliopinnoista, joista osa on avokalliota, osa kanervan ja jäkälän peittämää. Kallion päällä on harvakseltaan pieniä lohkareita. Kalliolta avautuu laajat näkymät taimikon yli itään ja kaakkoon, jossa näkyy Ounasjoki sekä osa Patokosken taloista, sekä etelään ja länteen, jossa on metsäistä vaaramaisemaa. Isovaara näkyy paikoittain Ounasjoen itärannalta. Puusto on alueella nuorta männikköä ja metsätyyppi kallioalueilla kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta ja kallioalueiden välissä kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Kalliopintojen välissä kasvaa porojen syömää poronjäkälää, kalliopinnoilla kivitierasammalta, napajäkälää ja karttajäkälää. Kallioalue kuuluu osittain vedenhankintaa varten tärkeään pohjavesialueeseen. Vaaran rinteillä liikkui marjastajia. Kuva 8. Isovaara.

13 9. Jokilamminkivalo, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-1 Karttalehti: T4331L Alueen pinta-ala: 16,2 ha Korkeus: 180 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue koostuu pienehköistä, matalista kalliopaljastumista loivassa pohjoisrinteessä. Alueen biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset, geomorfologisia arvoja on jonkin verran. Alueella on runsaasti liuskoittuneita, laattamaisia kivimuodostumia ja suurimmalla yhtenäisellä kallioalueella pieniä, pienikivisiä rakkakivikoita. Paikoin on tasaista, kaltevaa avokalliota. Puusto on nuorta hoidettua männikköä ja metsätyyppi kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin sekä kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Kallioilla kasvaa kaluttua poronjäkälää ja torvijäkälää sekä kaarrekarvetta, keltakarttajäkälää, napajäkälää ja kivitierasammalta. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) talvenaikaisia jätöksiä. Alueen eteläosassa on pieni isovarpuräme. Metsäinen kaukomaisema pilkottaa nuoren puuston yli pohjoiseen päin alueen korkeimmalta kohdalta. Alue ei näy maisemassa ympäröivästä puustosta ja alueen mataluudesta johtuen. Noin 600 metriä alueesta länteen on pohjavesialue. Kuva 9. Jokilamminkivalo.

14 10. Jouttiselkä, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-3 Karttalehti: T4332L Alueen pinta-ala: 4,6 ha Korkeus: 170 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Kvartsi-maasälpägneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue koostuu loivassa länsirinteessä sijaitsevista matalista, pienistä kalliomuodostumista. Geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueen yleisilme on metsäinen ja tasainen. Metsäinen kauko- ja lähimaisema pilkottaa lännessä nuoren puuston yli. Alue näkyy läheiselle metsäautotielle, mutta ei juuri kauemmas. Puusto on kuivahkon variksenmarjamustikkatyypin kankaan nuorta männikköä, jossa on sekapuuna kuusta ja koivua. Kallioilla on porojen syömiä poronjäkäläkasvustoja. Noin puoli kilometriä alueesta etelään on yksityinen luonnonsuojelualue. Kuva 10. Jouttiselkä.

15 11. Kakarivaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-10 Karttalehti: T4332L, T4331L Alueen pinta-ala: 2,8 ha Korkeus: 160 m mpy Suhteellinen korkeus: 25 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on neljä lähes tasaisella maalla sijaitsevaa erillistä lohkareikkoa. Lohkareikkojen välissä on kangasmaata. Alueella on jonkin verran geomorfologisia arvoja. Erityisesti alueen keskiosissa sijaitsevat lohkareikot ovat jossain määrin näyttäviä, koostuen kahden-kolmen metrin korkuisista pyöreähkökulmaisista lohkareista ja silokalliopinnoista. Osa lohkareista on osittain kasvillisuuden ja jäkälien peitossa ja porojen kaluamia. Sammal- ja jäkälälajistoon kuuluu yleisiä lajeja: kivipintojen välissä kasvaa poron- ja torvijäkäliä, pilkkunahkajäkälää, seinäsammalta ja kangaskynsisammalta, kivillä korallisammalta, kangaskarhunsammalta ja kaarrekarvetta. Metsä on hoidettua varttunutta männikköä, jossa on koivua sekapuuna, ja metsätyyppi karuja kallioalueita lukuun ottamatta kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Kangasmetsässä kasvaa yövilkkaa, joka on vanhan metsän indikaattorilaji. Keskiosan kalliolla havaittiin runsaasti metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) talvenaikaisia jätöksiä. Alueella on jonkin verran sisäisiä maisemallisia arvoja, mutta se ei näy ulospäin maaston tasaisuudesta ja puustosta johtuen. Noin kilometrin säteellä alueesta on useita pieniä avosoita, kolme järveä ja kaksi lampea. Kuva 11. Kakarivaara.

16 12. Keski-Lautavaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-29 Karttalehti: T4431R Alueen pinta-ala: 3,3 ha Korkeus: 210 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Arkoosigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 2 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee loivan mäen pohjoisrinteessä ja sillä on harvaa lohkareikkoa ja pieniä tasaisia kalliopaljastumia. Alueella ei juuri ole geologisia, biologisia tai maisemallisia arvoja. Alueen lohkareet ovat pieniä, alle metrin korkuisia, ja niitä on rinteellä harvakseltaan, mäen päällä hieman tiheämmin. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan varttunutta, hoidettua männikköä. Kivien välissä kasvaa porojen lyhyeksi kaluamaa poronjäkälikköä sekä seinä- ja kangaskynsisammalta, kivillä on kaarrekarvetta, keltakarttajäkälää ja kivitierasammalta. Alueelta ei ole näkymiä ympäristöön eikä se näy maisemassa ympäristön metsäisyydestä johtuen. Rinteen päällä on vanhoja, mahdollisesti toisen maailmansodan aikaisia, puolikaaren muotoisia, pienistä lohkareista koottuja kivirakennelmia, joilla mahdollisesti on kulttuurihistoriallista arvoa. Rakennelmat on suunnattu alarinteeseen päin. Alue kuuluu Rovajärven ampuma-alueeseen. Kuva 12. Keski-Lautavaara.

17 13. Keski-Törmänki, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-75 Karttalehti: U4311R Alueen pinta-ala: 2,3 ha Korkeus: 155 m mpy Suhteellinen korkeus: 5 m Kivilaji: Graniittigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on kolme erillistä, tasamaalla sijaitsevaa, selvästi ympäristöstään erottuvaa kalliomuodostumaa. Muodostumat ovat noin kolmen-viiden metrin korkuisia ja niillä on isoja, pyöreähkökulmaisia, halkeilleita lohkareita sekä pieniä rakkakivikoita. Alueella on jonkin verran geomorfologisia arvoja. Maisemalliset ja biologiset arvot ovat vähäiset. Puusto alueella ja sen ympärillä on mäntytaimikkoa ja nuorta männikköä. Kallioille on jätetty muutamia varttuneita mäntyjä. Metsätyyppi on pääosin kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa on variksenmarjan, puolukan, mustikan ja kanervan ohella sianpuolukkaa ja kangaskeltaliekoa. Kivipintojen välissä on porojen syömää poronjäkälikköä. Alueen vieressä sen kaakkoispuolella on pienehkö märkä avosuo. Nisäkkäistä alueella asustaa jäljistä ja kaivetusta luolasta päätellen kettu. Kallioiden sisäinen maisemakuva on jossain määrin näyttävä, mutta alue ei näy maisemassa kauas eikä siltä maaston tasaisuudesta johtuen juuri ole näkymiä ympäröivää taimikkoa kauemmas. Noin 250 metrin päässä alueesta länteen on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Kuva 13. Keski-Törmänki.

18 14. Kivilonka, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-9 Karttalehti: T4431R Alueen pinta-ala: 5,9 ha Korkeus: 210 m mpy Suhteellinen korkeus: 70 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue koostuu loivassa etelärinteessä sijaitsevasta lohkareikosta ja tasaisista, pienistä kalliopaljastumista. Lohkareet ovat matalia, alle metrin korkuisia, ja alueen länsipäässä on hieman muinaisrantaa, joka jatkuu alueen ulkopuolelle. Alueelta ei avaudu maisemia ympäristön tasaisuudesta ja puustosta johtuen, eikä alue näy ympäristöönsä. Puusto on pohjoisosassa nuorta männikköä, jonka joukossa on jonkin verran vanhoja kilpikaarnaisia puita ja pensaskerroksessa katajaa. Eteläosassa on varttunutta männikköä, paikoin myös kuusikkoa, jossa on koivua sekapuuna. Metsätyyppi vaihtelee kallioalueiden kuivasta mustikka-kanerva-jäkälätyypin kankaasta kuusivaltaisen metsän tuoreeseen kerrossammal-mustikkatyypin kankaaseen. Pohjoisosan kalliolla on pieni kasvusto kissankäpälää, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Pohjoisosassa havaittiin teeren (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Eteläosassa kasvaa hieman yövilkkaa, joka on vanhan metsän indikaattorilaji. Alueella on hieman biologisia arvoja, geologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueella on paikoin vanhoja louhintajälkiä. Koillisessa vajaan kilometrin päässä on poroerotusaita. Kuva 14. Kivilonka.

19 15. Kivivaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-59 Karttalehti: T4423L Alueen pinta-ala: 6,3 ha Korkeus: 180 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on paikoin jyrkkärinteinen mäenlaki, jolla on runsaasti lohkareikkoa. Alueella on jonkin verran geomorfologisia ja maisemallisia arvoja. Alueen lohkareikko ja kalliomuodostumat ovat matalia. Lohkareikko on yhtenäistä mäen lakialueella ja harvempaa mäen rinteillä. Eteläosassa on myös jonkin verran puutonta rakkaa. Tasaista avokalliota alueella ei ole. Alueen pohjoispuolella on jyrkänne, jolta on näkymät läheisille vaaroille ja osin noin 300 metrin päässä virtaavalle Laisentiajoelle. Alueen korkeimmilta kohdilta näkyy länteen-koilliseen metsäiseen kaukomaisemaan. Länsipuolella on useita pieniä avosoita ja noin kilometrin päässä Ahvenlampi, joka myös osin näkyy alueelle. Läheisiltä sorateiltä kallioalue ja sen pohjoispuolinen jyrkänne näkyvät paikoin. Kivivaara näkyy kaukomaisemassa luultavasti melko kauas, mutta puusto peittää valtaosin varsinaisen kallioalueen. Alueen puusto on varttunutta männikköä, yhtenäisellä kallioalueella on myös iäkkäitä mäntyjä. Puusto on harventamatonta ja ohuehkoa lahopuuta on melko runsaasti. Metsätyyppi on mäen päällä kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta, jolta porot ovat kalunneet jäkäliköt, rinteillä enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Alueella havaittiin nuori maakotka (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja vaarantunut laji), joka laskeutui hetkeksi kalliomännyn latvaan.

Kuva 15. Kivivaara. 20

21 16. Korkiavaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2005-8 Karttalehti: T4323R Alueen pinta-ala: 7,9 ha Korkeus: 150 m mpy Suhteellinen korkeus: 70 m Kivilaji: Kvartsi-maasälpäliuske Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 2 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu Korkiavaaran loivahkoon länsirinteeseen ja sillä on hajanaisia, pienehköjä kalliopaljastumia kangasmetsän keskellä. Alueella on melko korkeat maisema-arvot ja jonkin verran virkistysarvoja. Lähiympäristön arvoja lisäävät Rovaniemen keskustan ja Kemijoen läheisyys. Alue sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Alueen pohjoisosasta avautuu jyrkän rinteen yli esteettömät maisemat itään ja koilliseen. Rovaniemen keskusta ja sitä ympäröivä kaupunkialue näkyy osittain alueelle. Kemijoki on lähimmillään noin puolen kilometrin päässä alueesta ja se pilkottaa puuston takaa lännessä. Korkiavaara näkyy läheiselle seututielle sekä paikoitellen Kemijoen länsirannalle osana jokea reunustavaa vaarojen jonoa. Luultavasti vaaralle näkee paikoin myös keskustasta ja esikaupunkialueilta. Varsinainen kallioalue jää pääosin puuston taakse. Alueella on tasaisia, matalia kalliopintoja ja matalia, liuskoittuneita ja halkeilleita lohkareita harvakseltaan metsän keskellä. Enimmäkseen alue on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan nuorta ja varttunutta, hoidettua männikköä. Kivipintojen sammal- ja jäkälälajisto on tavanomaista kallioiden lajistoa: poronjäkäliä, kaarrekarvetta, korallisammalta, kivikynsisammalta ja kangaskarhunsammalta. Alueella havaittiin kaksi pyytä, joka on lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji. Alueesta noin 500 metriä länteen on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä havainto vuodelta 2010 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetusta, luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainitusta lapinleinikistä. Pohjoisosan jyrkänteen päällä on nuotiopaikka.

Kuva 16. Korkiavaara. 22

23 17. Kylmävaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-55 Karttalehti: T4323L Alueen pinta-ala: 3,6 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Diabaasi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on muutaman metrin korkuisia kalliopaljastumia epätasaisessa maastossa kangasmetsän keskellä. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Osa kalliopaljastumista on pinnaltaan tasaisia ja laajahkoja, osa lohkareisia. Kalliot ovat enimmillään noin viiden metrin korkuisia. Puusto on nuorta ja varttunutta männikköä, kalliolla on myös joitakin iäkkäitä mäntyjä. Osa alueesta ja sen ympäristöstä on vasta hakattu. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Porot ovat syöneet kalliopintojen väliset jäkäliköt. Alue ei nouse selkeästi ympäröivää maastoa korkeammalle eikä sieltä ole näkymiä ympäristöön. Alue ei myöskään näy maisemassa kauas. Alueen vierestä kulkee moottorikelkkareitti. Noin 200 metrin päässä lännessä on laaja Hietavaaran soranottoalue sekä vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Kuva 17. Kylmävaara.

24 18. Könkäänlampi, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-51 Karttalehti: T4414L Alueen pinta-ala: 4,1 ha Korkeus: 110 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Graniittigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu loivasti kumpuilevaan maastoon ja sillä on matalia pieniä lohkareita ja kalliopaljastumia hajallaan kangasmetsässä. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan harvennettua nuorta ja varttunutta männikköä. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alue on matala eikä siltä avaudu näkymiä ympäröivään maisemaan. Se ei myöskään näy ympäristöönsä. Alueen vieressä on pieni, vanha ja heinittynyt kaatopaikka. Alueen ympäristössä on noin kilometrin säteellä useita pienehköjä avosoita ja noin 400 metrin päässä pohjoisessa Marrasjoki. Kuva 18. Könkäänlampi.

25 19. Myllynkiviselkä, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-40 Karttalehti: T4413L Alueen pinta-ala: 10,2 ha Korkeus: 205 m mpy Suhteellinen korkeus: 75 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 2 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue käsittää laajan, loivahkoon etelärinteeseen sijoittuvan avokallion. Alueella on melko korkeat maisemalliset arvot ja jonkin verran geomorfologisia arvoja. Kallio on suurimmaksi osaksi jäkälien, sammalien ja kanervan peitossa, myös paljasta kalliota on melko runsaasti. Kallion päällä on harvakseltaan pieniä lohkareita ja laattamaisia kivimuodostelmia. Puusto on harvaa varttunutta kalliomännikköä ja laajat kallioalueet ovat kokonaan puuttomia. Länsiosassa puusto on äskettäin hakattu siemenpuuasentoon. Alueen ympärillä on enimmäkseen varttunutta puustoa kasvavaa mäntykangasta. Metsätyyppi on avokallioiden reunoilla kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta, joiden kenttäkerroksessa kasvaa kanervaa, metsälauhaa ja lampaannataa ja pensaskerroksessa katajaa. Paikoin on hieman tiheämpää puustoa kasvavia kuivahkon kankaan laikkuja, joiden kenttäkerrosta hallitsevat juolukka ja variksenmarja. Kalliolla on laajoja poronjäkäläkasvustoja, jotka porot ovat kalunneet lähes paljaiksi. Muita kallioilla ja kivillä runsaina kasvavia jäkäliä ja sammalia ovat kaarrekarve, karttajäkälät, kangaskarhunsammal ja kivitierasammal. Alueella havaittiin teeren (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Kallioalueen yläosista on näkymät etelän suuntaan laajalle sektorille ja alueen itäosasta idän suuntaan. Kaukomaisemassa näkyy metsäisiä vaaroja, avosuota ja pari kauempana pilkottavaa vesistöä. Kallioalue näkyy osalle lähiseudun taloista, mutta ei lähialueen isoille teille tai noin 1,5 kilometrin päähän Ounasjoelle, jolta näkymän estävät alueen ja joen väliin jäävät vaarat. Alueen itäpuolella on poroerotusaita noin puolen kilometrin päässä.

Kuva 19. Myllynkiviselkä. 26

27 20. Niloskalliot, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-26 Karttalehti: T4441L Alueen pinta-ala: 8,7 ha Korkeus: 240 m mpy Suhteellinen korkeus: 60 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee loivahkossa etelärinteessä ja koostuu tasaisesta, laakeasta kallioalueesta ja pohjoisosan matalasta lohkareikosta. Alueella on hieman geomorfologisia, ekologisia ja maisemallisia arvoja. Eteläosan laajaa tasaista kallioaluetta peittävät enimmäkseen kanervakasvustot sekä sammalet ja jäkälät. Jonkin verran on paljasta kalliopintaa. Kallioalue jatkuu alueen itäpuolelle ja alueen kaakkoispuolella on rakkakivikkoa. Kallioalueella kasvaa harvaa pientä mäntytaimikkoa ja iäkkäitä siemenpuita, osa kalliosta on puutonta. Kallion länsi- ja pohjoisosassa on varttunutta, hieman tiheämpää männikköä. Metsätyyppi on lähinnä kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Pohjakerroksessa on poron- ja torvijäkälien ohella kivitierasammalta, kivikynsisammalta ja karva- ja kangaskarhunsammalta, kenttäkerroksessa kanervan lisäksi harvakseltaan variksenmarjaa, juolukkaa, metsälauhaa, lampaannataa ja paikoin kangaskeltaliekoa. Kallion ohut maakerros on monin paikoin moottoriajoneuvojen kuluttamaa ja porot ovat syöneet poronjäkäläkasvustot. Kallion etelä- ja pohjoispuolella on pieniä luonnontilaisia soita, tyypiltään lähinnä lyhytkorsinevaa ja rahkarämettä. Suot tuovat vaihtelua kallioalueen sisäiseen maisemakuvaan ja lisäävät sen ekologista monimuotoisuutta. Alueen eteläpuolella sijaitseva Hangasselkä näkyy alueelle. Sumuinen sää häiritsi maisematarkastelua, todennäköisesti Hangasselkä ja ympäröivät metsät kuitenkin estävät kaukomaisemien näkymisen alueelle. Alue näkyy osin läheiselle soratielle, mutta ei juuri kauemmas. Noin 200 metriä alueen rajasta itään on pohjavesialue.

Kuva 20. Niloskalliot. 28

29 21. Nimetönrakka, Rovaniemi Kohteen tunnus: JJTE-2013-19 Karttalehti: T4321R Alueen pinta-ala: 2,8 ha Korkeus: 180 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 2 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 2 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee laajalla vaara-alueella, melko loivassa lounaisrinteessä. Alueella on jonkin verran geomorfologisia ja biologisia arvoja. Arvoa nostavat myös lähiympäristön luonnonsuojelualueet. Alueen eteläosassa on rakkakivikkoa, enimmillään noin kahden metrin korkuisia lohkareita sekä rinteensuuntaisia, pitkittäisiä, paikoin kerroksittain halkeilleita kalliomuodostumia. Alueen yleisilme on epätasainen ja kivikkoinen ja sen sisäinen maisemakuva on jokseenkin näyttävä. Pohjoispäässä on harvakseltaan pieniä, matalia lohkareita ja kalliopintoja kangasmetsän keskellä. Puusto on varttunutta männikköä ja yhtenäisimmän kallion alueella on runsaasti kilpikaarnaisia ikääntyneitä puita. Myös keloja on melko paljon. Alue on jokseenkin luonnontilainen. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin sekä paikoin kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Porot ovat kuluttaneet alueen jäkäläpinnat. Alueella on metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) talvenaikaisia hakomapuita. Puusto ja kumpuileva lähimaasto estää maisemien näkymisen alueelta ja alueen näkymisen ympäristöönsä. Alueen koillispuolella on kaksi lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta, joista lähempi noin 150 metrin päässä alueen rajasta. Alueen koillispuolella noin 200 metrin päässä on Louevaaran vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvan alueen raja ja noin 400 metrin päässä Louevaaran Natura-alueen raja. Alueen läheisyydestä on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä useita havaintoja silmälläpidettävistä ja uhanalaisista lajeista, joista suurin osa sijoittuu vanhojen metsien tai lehtojen suojeluohjelmaan kuuluvalle alueelle. Lähimmät havainnot koskevat noin 200 metrin päässä alueesta havaittua neidonkenkää ja noin 300 metrin päässä havaittua lapinleinikkiä, jotka ovat molemmat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja ja luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainittuja lajeja. Neidonkenkä on luokiteltu vaarantuneeksi. Molemmat havainnot sijoittuvat lehtojensuojelualueelle.

Kuva 21. Nimetönrakka. 30

31 22. Palo-Korvavaara NW, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-13 Karttalehti: T4342R Alueen pinta-ala: 5,7 ha Korkeus: 165 m mpy Suhteellinen korkeus: 40 m Kivilaji: Amfiboliitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Matalan mäen päällä on pieniä matalia kalliopaljastumia ja halkeillutta lohkareikkoa hajallaan kangasmetsässä. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan varttunutta männikköä, jossa on sekapuuna koivua ja kuusta. Eteläosassa on avohakkuuala. Alueen lounaisosasta on näkymät etelän ja lounaan suuntaan metsäiseen kaukomaisemaan hakkuuaukon ja taimikon yli. Alue näkyy läheiselle soratielle, mutta ei kauemmas. Lännessä mäen rinteen alapuolella noin puolen kilometrin päässä alueesta on Palo-Korvalampi, jonka rannassa on kartan mukaan mökki. Kuva 22. Palo-Korvavaara NW.

32 23. Palo-Korvavaara S, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-12 Karttalehti: T4342R Alueen pinta-ala: 3,1 ha Korkeus: 155 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Amfiboliitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on lähes tasainen ja sillä on muutamia pieniä, matalia kalliopaljastumia hajallaan kangasmetsässä. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan nuorta ja varttunutta männikköä, jossa sekapuuna on koivua. Kenttäkerroksessa kasvaa juolukkaa, variksenmarjaa ja mustikkaa, pensaskerroksessa on katajaa. Alueelta ei avaudu maisemia eikä se näy ympäristöönsä. Alueen lähistöllä noin kilometrin säteellä on useita pieniä lampia ja avosoita. Moottorikelkkareittejä kulkee alueen vierestä ja osittain sen läpi. Kuva 23. Palo-Korvavaara S.

33 24. Paska-Raanselkä S, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-14 Karttalehti: T4431R Alueen pinta-ala: 7,2 Korkeus: 190 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Arkoosigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on matala ja tasainen ja osa siitä on avokalliota. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueen itäpäässä on matalaa, harvaa lohkareikkoa kangasmetsän keskellä. Länsiosassa on laajalti laakeaa tasaista kalliopintaa, joka on osin kanervan peittämää, osin avokalliota. Puusto on nuorta, harvennettua männikköä. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta ja kallioalueella kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Kivipintojen välissä on porojen kaluamia poronjäkäläkasvustoja ja kivipinnoilla kasvaa runsaasti karttajäkäliä ja kaarrekarvetta sekä kivitierasammalta ja karvakarhunsammalta. Alueelta ei avaudu näkymiä ympäröivään maisemaan eikä se näy ympäristöönsä viereistä metsäautotietä lukuun ottamatta ympäristön tasaisuudesta ja puustosta johtuen. Noin 300 metrin päässä alueen länsipuolella on pieni lampi ja kilometrin säteellä useita avosoita. Alueen lähellä liikkui marjastajia. Kuva 24. Paska-Raanselkä S.

34 25. Pirtinvaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-54 Karttalehti: U4311L Alueen pinta-ala: 1,5 ha Korkeus: 165 m mpy Suhteellinen korkeus: 15 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu loivaan lounaisrinteeseen ja sen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueella on melko tiheää, matalaa lohkareikkoa ja pienehköjä tasaisia kalliopaljastumia. Lohkareikko on laattamaisesti halkeillutta ja jatkuu alueesta länteen. Puusto on kuivan mustikka-kanerva-jäkälätyypin kankaan varttunutta harvennettua männikköä, ja kenttäkerroksessa kasvaa variksenmarjaa, kanervaa, mustikkaa ja paikoin kangaskeltaliekoa. Maassa on laajoja poronjäkäläkasvustoja, jotka porot ovat kalunneet lyhyeksi. Kivillä kasvaa kaarrekarvetta, keltakarttajäkälää ja kivitierasammalta. Alueella on melko runsaasti metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alueelta ei avaudu näkymiä ympäröivään maisemaan eikä se näy ympäristöönsä läheistä soratietä lukuun ottamatta. Noin 1,5 kilometrin päässä koillisessa on poroerotusaita. Kuva 25. Pirtinvaara.

35 26. Pirttivaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-41 Karttalehti: T4413L Alueen pinta-ala: 9,2 ha Korkeus: 190 m mpy Suhteellinen korkeus: 110 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on melko korkean vaaran laki, jonka etelärinteessä on laajahkoja tasaisia kalliopaljastumia ja pohjoisrinteessä lohkareikkoa. Alue sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä Ounasjokivarresta ja alueella on jonkin verran geomorfologisia ja maisemallisia arvoja, vaikkakin laajin lohkareikko ja esteettömimmät näkymät ympäröivään maisemaan jäävät aluerajauksen pohjoispuolelle. Pohjoisrinteen lohkareikko on enimmillään noin kahden metrin korkuista. Vaaran huipulla on harvempaa ja matalampaa lohkareikkoa kangasmetsässä. Puusto on alueella varttunutta harvaa männikköä ja metsätyyppi on enimmäkseen kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Alueella on laajoja porojen kuluttamia jäkäläpintoja. Pohjoisrinteen tiheässä lohkareikossa kasvaa iäkkäitä kalliomäntyjä harvakseltaan. Alueella on metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alueen pohjoisosasta avautuu maisema Pirttivaaran pohjoispuolelle Ounasjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Maisemassa näkyy peltoja, asutusta, vaaroja ja Ounasjoen vartta. Eteläosasta näkymät suuntautuvat alueen eteläpuolisen Lautavaaran rinteille ja muille etelän suunnan vaaroille. Pirttivaara näkyy paikoin Ounasjoen itäpuoliselta seututieltä ja länsipuoliselta kantatieltä sekä Tapionkylän asuinalueelta osana Ounasjokea reunustavaa vaarojen ketjua. Vaara jää kuitenkin melko kauas jokivarresta. Aluerajaus puolestaan jää pääosin Pirttivaaran etelä- ja itärinteeseen, jonne on näkymät ainoastaan Lautavaaralta ja muilta etelän suunnan vaaroilta, ei Ounasjokivarresta. Kallioalue ei myöskään juuri näy korkeasta sijainnistaan johtuen Pirttivaaran pohjoispuolisille asuinrakennuksille. Pirttivaaran länsirinteellä liikkui marjastajia.

Kuva 26. Pirttivaara. 36

37 27. Pitkämaa, Rovaniemi Kohteen tunnus: JJTE-2013-11 Karttalehti: T4312R, T4311R Alueen pinta-ala: 2,8 ha Korkeus: 110 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Diabaasi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 2 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 3 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee pienehkön mäen laella ja koostuu enimmäkseen kangasmetsästä, jonka keskellä on harvakseltaan lohkareita ja matalia kalliopaljastumia. Alueella on hieman geomorfologisia arvoja. Biologiset ja maisemalliset arvot ovat melko vähäiset, mutta lisäarvoa alueelle tuo Pisavaaran luonnonpuiston läheisyys. Alueen itäosan lohkareet ja matalat kalliopaljastumat ovat suureksi osaksi pieniä ja maan peittämiä. Etelä- ja länsiosassa lohkareikko ja kalliot ovat suurempia, enimmillään noin kolme metriä korkeita, ja paikoin jyrkkäreunaisia ja näyttäviä. Alueen eteläpuolella on alueeseen rajautuva pienehkö pirunpelto. Puusto on enimmäkseen kuusivaltaista ja varttunutta, sekapuuna on mäntyä ja koivua. Metsätyyppi on osin tuoretta kerrossammal-mustikkatyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, vanamoa, kultapiiskua ja oravanmarjaa, ja osin karumpaa, kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Alueella kasvaa yövilkkaa, joka on vanhan metsän indikaattorilaji. Alueen eteläosassa kangasmetsässä on mahdollinen vanha ansakuoppa. Alueen etelärajalta avautuu pirunpellon ja taimikon yli metsäinen kaukomaisema etelään ja lounaaseen, kohti luonnonpuistoa. Metsän ympäröimä matala mäki ja kallioalue eivät itse luultavasti näy maisemassa kovin kauas. Alueen länsipuolella 500 metrin päässä alkaa Pisavaaran luonnonpuisto, jonka rajana toimii kyseisellä kohtaa Purnuoja.

Kuva 27. Pitkämaa. 38

39 28. Sonkakivalo, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-37 Karttalehti: T4411R Alueen pinta-ala: 4,6 ha Korkeus: 210 m mpy Suhteellinen korkeus: 80 m Kivilaji: Graniittigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue koostuu loivassa etelärinteessä sijaitsevasta matalasta kivikosta ja avokalliopaljastumista. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueen kalliopaljastumat ovat tasaisia ja rinteenmyötäisiä, ja kivissä on lohkeilua ja kerroksellisuutta. Paikoin on pientä lohkareikkoa. Kivikko jatkuu alueen ympärillä. Puusto on kuivan mustikka-kanerva-jäkälätyypin kankaan nuorta männikköä ja joukossa on joitakin hyvin vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä. Pohjakerroksessa on kaluttuja poronjäkäläkasvustoja, seinäsammalta ja kangaskynsisammalta, kivillä kasvaa kaarrekarvetta, karttajäkälää, napajäkälää ja kivitierasammalta. Alueen rajassa kiinni sen itäpuolella on luonnontilaista lyhytkorsinevaa. Alueella havaittiin kolme kuukkelia, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Metsäinen kaukomaisema pilkottaa etelän suunnalla puiden välistä. Alue ei näy kauas ympäristöönsä puuston ja lähimpien vaaranrinteiden peittävyydestä johtuen. Alue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella. Noin kilometrin päässä luoteessa on poroerotusaita. Kuva 28. Sonkakivalo.

40 29. Suksiaavankummut, Rovaniemi Kohteen tunnus: JJTE-2013-23 Karttalehti: T4321R Alueen pinta-ala: 0,8 ha Korkeus: 90 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Gabroidi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee matalan metsäisen mäen etelärinteessä ja sillä on matalahkoa, harvahkoa lohkareikkoa. Geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Lohkareista suurimmat ovat vajaan kahden metrin korkuisia, suurin osa alle metrin. Lohkareikko on enimmäkseen sammaleleen ja kasvillisuuden peittämää eikä kovin näyttävää. Puusto on enimmäkseen tuoreen kerrossammal-mustikkatyypin kankaan iäkästä kuusikkoa, jossa on sekapuuna koivua. Alueen itäpäässä on mäntytaimikkoa. Alue on länsiosastaan melko luonnontilainen ja lahopuuta on jonkin verran. Alueella havaittiin palokärki (lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji). Mäkeä ympäröivät metsät eikä mäki näy maisemassa kauas. Muutaman sadan metrin päässä alueen eteläpuolella on turvetuotantoalue ja noin puolen kilometrin päässä lännessä Ternujoki. Kuva 29. Suksiaavankummut.

41 30. Sulaojannärhikkö, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2013-6 Karttalehti: T4313R, T4331L Alueen pinta-ala: 6,6 ha Korkeus: 145 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 2 Luonnontilaisuus: 2 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on pienen mäen etelärinteessä muutaman metrin korkuista lohkareikkoa ja kalliopaljastumia. Alueella on geomorfologisia ja sisäisiä maisemallisia arvoja. Suurin osa lohkareista on noin kahdesta kolmeen metriä korkeita, suurimmat noin viisimetrisiä. Lohkareissa on paljon pyöreäkulmaisuutta sekä kaltevia ja pystysuoria pintoja. Lohkareiden välissä on runsaasti kangasmetsää, osa on ryhmittynyt tiheämmin. Alueen läpi kulkevan tien eteläpuolella sijaitsevat lohkareet ovat matalampia ja harvemmassa. Kalliopaljastumat ja lohkareikko jatkuvat myös alueen pohjoispuolella. Puusto on varttunutta, osin iäkästä männikköä, jossa on sekapuuna koivua. Lahopuuta on paikoin melko runsaasti ja alue on osittain kohtalaisen luonnontilainen. Tien eteläpuolella puusto on nuorta männikköä. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa on puolukkaa, variksenmarjaa, mustikkaa, suopursua ja juolukkaa ja pensaskerroksessa paikoin katajaa. Tasaisilla kallioalustoilla on poronjäkäläkasvustoja, jotka porot ovat kalunneet. Alueella havaittiin teeren (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alueen sisäinen maisemakuva on vaihteleva ja näyttävä. Alueelta ei ole juuri näkymiä ympäristöön maaston tasaisuudesta ja puustosta johtuen eikä se näy ympäristöönsä alueen läpi kulkevaa soratietä lukuun ottamatta.

Kuva 30. Sulaojannärhikkö. 42

43 31. Takalaki, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-20 Karttalehti: T4432R Alueen pinta-ala: 4,6 ha Korkeus: 210 m mpy Suhteellinen korkeus: 60 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee länsirinteessä ja sillä on matalaa harvahkoa lohkareikkoa ja matalia kalliopaljastumia. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat melko vähäiset. Puusto on kuivahkon variksenmarja-mustikkatyypin kankaan varttunutta, harvennettua männikköä. Kivillä on runsaasti kaarrekarvetta ja porot ovat syöneet laakeiden kivipintojen poronjäkäläkasvustot. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Puiden yli pilkottaa etelän ja lounaan suuntaan metsäinen kaukomaisema ja Rättilampi. Kallioalue ei näy maisemassa, Takalaen vaara luultavasti näkyy etelän suuntaan joitakin kilometrejä. Alueelle tulevan metsätien alkupäässä on ampumarata ja tiellä oli metsästäjiä liikkeellä. Kuva 31. Takalaki.

44 32. Taka-Lautavaara, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2014-28 Karttalehti: T4431R Alueen pinta-ala: 7,4 ha Korkeus: 220 m Suhteellinen korkeus: 60 m Kivilaji: Arkoosigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Kohde sijaitsee Taka-Lautavaaran loivassa koillisrinteessä ja sillä on matalia, kangasmetsän keskellä hajallaan olevia kalliopaljastumia ja pieniä lohkareita. Geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Kalliopaljastumat ovat pitkänomaisia, enimmillään noin metrin korkuisia ja sijoittuneet rinteen suuntaisesti. Puusto on varttunutta ja nuorta, harvennettua männikköä ja metsätyyppi kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta. Pensaskerroksessa on katajaa. Tasaisilla kivipinnoilla kasvavat poronjäkäliköt ovat porojen lyhyeksi kaluamia. Alueella havaittiin teeren (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Alueelta ei avaudu maisemia eikä se näy ympäristöönsä läheistä metsäautotietä lukuun ottamatta. Alueen eteläpuolella noin 300 metrin päässä on poroerotusaita. Alue sijaitsee Rovajärven ampuma-alueella. Kuva 32. Taka-Lautavaara.

45 33. Tervasselkä, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2014-2 Karttalehti: T4431L Alueen pinta-ala: 3,0 ha Korkeus: 175 m mpy Suhteellinen korkeus: 35 m Kivilaji: Graniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on loivassa etelärinteessä sijaitsevia matalia kalliopaljastumia ja matalaa lohkareikkoa. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Puusto on enimmäkseen nuorta männikköä, mutta kallioalueella on runsaasti myös iäkkäitä puita. Lahopuuta on sekä maassa että keloina pystyssä melko runsaasti. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarjamustikkatyypin kangasta, paikoin myös karumpaa kanervavaltaista kuivaa kangasta. Kivipinnoilla kasvaa poronjäkälää, karttajäkälää, napajäkälää, kaarrekarvetta, kangaskarhunsammalta ja kivitierasammalta. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Sumu hankaloitti maisema-arviointia, mutta aluetta ympäröivän maaston tasaisuuden ja puuston peittävyyden vuoksi alueelta ei todennäköisesti avaudu maisemia eikä se näy ympäristöönsä. Itäosassa kiveä on louhittu pieneltä alalta. Kuva 33. Tervasselkä.

46 34. Toramolampi, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2005-29 Karttalehti: T4342L Alueen pinta-ala: 3,3 ha Korkeus: 120 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Graniittigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu lähes tasaiseen maastoon ja sillä on matalia kalliopaljastumia kangasmetsän keskellä. Geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Osa kalliopaljastumista on melko laakeita ja tasaisia, osa lohkareisempia. Puusto on varttunutta, harvennettua männikköä, jossa alikasvoksena on koivua. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarjakanervatyypin kangasta ja paikoin on pieniä soistumia. Laakeiden kalliopintojen poronjäkäliköt ovat porojen syömiä. Kivillä kasvaa myös kaarrekarvetta, kangaskarhunsammalta ja kivikynsisammalta eikä paljasta avokalliota juuri ole. Alueelta ei avaudu näkymiä ympäröivään maisemaan ympäristön tasaisuudesta johtuen. Ojitetun suon puusto peittää näkyvyyden noin 300 metrin päässä pohjoisessa sijaitsevalle Toramolammelle. Alueen lähellä kulkee moottorikelkkareittejä, joista yksi alueen läpi. Kuva 34. Toramolampi.

47 35. Vammanlamut, Rovaniemi Kohteen tunnus: VEHA-2013-23 Karttalehti: T4311R Alueen pinta-ala: 1,1 ha Korkeus: 140 m mpy Suhteellinen korkeus: 15 m Kivilaji: Amfiboliitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on pienehköjä kalliopaljastumia kangasmetsän keskellä pienen mäen rinteillä. Geologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset, biologista arvoa lisäävät läheiset rehevät puronvarret ja lähiympäristön arvoja läheinen Vammavaara. Kalliopaljastumat ovat melko tasaisia ja matalahkoja, alueen ympärillä on myös harvaa lohkareikkoa. Puusto on nuorta ja varttunutta, harvennettua männikköä, ja metsätyyppi enimmäkseen kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyypin kangasta. Alueen pohjois- ja eteläpuolella virtaavien purojen varret ovat reheväkasvuisia ja alueella on ilmeisesti kalkkivaikutusta. Pohjoisen puron reunus on osittain rehevää ruoho- ja heinäkorpea ja kosteaa lehtoa, jolla kasvaa mm. mesiangervoa, korpikastikkaa, nurmilauhaa, huopaohdaketta, metsäkortetta, hiirenporrasta ja pohjanruttojuurta. Osittain se on tuoretta lehtoa, jonka kenttäkerroksessa on ruohokanukkaa, metsäimarretta, lillukkaa ja käenkaalia ja pensaskerroksessa hieman näsiää. Puusto on varttunutta kuusta, koivua ja harmaaleppää. Puro on luonnontilaisen kaltainen ja virtaa paikoin maan alla. Eteläpuolista puroa on kaivettu voimakkaammin ja puro virtaa pitkiä matkoja maan alla. Puronvarressa on sekä kuivan lehdon piirteitä että lettoisuutta ja sillä kasvaa mm. katajaa, metsäruusua, kieloa, suokelttoa, vilukkoa ja maariankämmekkää sekä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua valkolehdokkia ja silmälläpidettävää kissankäpälää. Alueen lounaispuolella noin 200 metrin päässä on lähde. Alueella havaittiin metson jätöksiä ja alueen pohjoispuolisen puron varressa pyypoikue. Metso ja pyy kuuluvat lintudirektiivin liitteessä I mainittuihin lajeihin ja metso on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Alueelle ei juuri ole näkymiä ympäristöstä läheistä metsäautotietä lukuun ottamatta eikä alueelta näy kaukomaisemia. Alueen eteläpuolella sijaitsee Vammavaara, jonka rinne pilkottaa osittain puiden läpi. Vammavaaraa on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi (arvoluokka 1) luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa (Suomen ympäristökeskus 2014, julkaisematon).

Kuva 35. Vammanlamut. 48

49 36. Vennivaara SW, Rovaniemi Kohteen tunnus: PJL3-2005-19 Karttalehti: T4324L Alueen pinta-ala: 4,6 ha Korkeus: 150 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Migmatiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Kohde sijaitsee loivassa lounaisrinteessä ja sillä on vaihtelevankorkuisia kalliopaljastumia ja lohkareita, joiden välissä on kangasmetsää, soistumia ja pieniä soita. Geologiset ja maisemalliset arvot ovat melko vähäiset. Pienet avosuot tuovat kuitenkin vaihtelua sisäiseen maisemakuvaan ja lisäävät alueen ekologista arvoa. Lohkareikko on enimmäkseen matalaa ja kalliopaljastumat enimmillään noin neljän metrin korkuisia, useat muodoltaan epätasaisia ja pyöreäkulmaisia. Puusto on nuorta männikköä, jossa on sekapuuna kuusta ja koivua. Kallioilla on iäkästä kalliomännikköä. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta ja kenttäkerroksessa on runsaasti variksenmarjaa, juolukkaa ja suopursua, pensaskerroksessa jonkin verran katajaa. Pienet tupasluikkavaltaiset avosuot ovat tyypiltään lyhytkorsinevaa. Metsäinen kaukomaisema pilkottaa etelän ja lännen välillä. Kallioalue ei juuri näy ympäristöönsä ympäristön puustoisuudesta ja rinteen loivuudesta johtuen. Alueen läpi kulkee moottorikelkkareitti. Alueesta luoteeseen noin 600 metrin päässä on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Kuva 36. Vennivaara SW.

50 37. Viitaköngäs, Rovaniemi Kohteen tunnus: RKV$-2013-4 Karttalehti: T4314L Alueen pinta-ala: 13,9 ha Korkeus: 120 m mpy Suhteellinen korkeus: 20 m Kivilaji: Metadiabaasi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 5 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on pitkittäinen kalliomuodostuma, jossa kallioiden ja isojen lohkareiden välissä on runsaasti kangasmetsää ja muutamia pieniä soita. Alueella on jonkin verran geomorfologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja. Alueen kalliot ovat melko korkeita ja niillä on joitakin noin viisimetrisiä jyrkänteitä. Alueella on useita pieniä rakkakivikoita ja yksi suurempi, noin 200 metriä pitkä. Länsiosan kallioilla on rapautumia ja ne ovat matalampia kuin itä- ja keskiosassa. Puusto on nuorta ja varttunutta männikköä, korkeimmilla kallioilla on iäkkäitä mäntyjä ja jonkin verran lahopuuta. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin kangasta ja kallioilla kuivaa mustikka-kanerva-jäkälätyyppiä, jolta porot ovat kalunneet laajat poronjäkäläkasvustot. Länsiosan matalilta kallioilta metsäkoneet ovat kuluttaneet kasvipeitteen paikoin kokonaan. Alueen pienet suot ovat tyypiltään isovarpurämeitä, suurin on keskiosistaan saranevaa. Nevalta laskee alueen läpi puro, jota on syvennetty ja suoristettu. Puron rannoilla on kapea vyöhyke tuoreen lehdon kasvillisuutta, mm. oravanmarjaa, metsäkurjenpolvea, metsäimarretta, mesiangervoa ja lillukkaa ja puustossa koivua, kuusta, raitaa ja tuomea. Suot ja puro tuovat alueeseen ekologista ja maisemallista vaihtelua. Alueesta noin 400 metriä lounaaseen on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä havainto vaarantuneeksi luokitellusta, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetusta ja luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainitusta neidonkengästä, ja alueesta noin 500 metriä pohjoiseen on havainto silmälläpidettäväksi luokitellusta, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetusta ja luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainitusta tikankontista. Korkeimmilta kallioilta pilkottaa metsäinen kaukomaisema luoteen suuntaan puuston yli. Alue ei juuri näy maisemassa läheistä soratietä kauemmas. Alueen vierestä sen pohjoispuolella virtaa Ropsajoki, jonka rannalla Viitakönkään kohdalla on nuotiopaikka ja jota ilmeisesti käytetään virkistyskalastukseen.

Kuva 37. Viitaköngäs. 51

52 38. Hirsikangas, Simo Kohteen tunnus: PKE1-1990-37 Karttalehti: S4322L Alueen pinta-ala: 2,7 ha Korkeus: 25 m mpy Suhteellinen korkeus: 5 m Kivilaji: Tonaliitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on tasaista, kivistä kangasmaata. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueella on pieniä lohkareita melko tiheässä ja joitakin matalia kalliopaljastumia. Alueen pohjoisosassa on tehty avohakkuu, eteläosassa on nuorta männikköä ja muutamia ikääntyneitä ylispuita. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta, jolla kasvaa puolukkaa, juolukkaa, mustikkaa ja variksenmarjaa, hakkuuaukealla myös metsälauhaa, maitohorsmaa ja kultapiiskua. Vanhan valtatien varressa on varttunutta koivikkoa ja heinäistä, kulttuurivaikutteista lehtoa, jonka pensaskerroksessa on vadelmaa ja kenttäkerroksessa karhunputkea, huopaohdaketta, metsäkastikkaa, lillukkaa ja lehtovirmajuurta. Alue on tasaista eikä sillä ole maisema-arvoja. Nelostie kulkee alueen vierestä ja lännessä noin sadan metrin päässä on moottorikelkkareitti. Alueella liikkui marjastajia. Kuva 38. Hirsikangas.

53 39. Hoikkasuo S, Simo Kohteen tunnus: PKE1-1990-124 Karttalehti: S4322L Alueen pinta-ala: 3,9 ha Korkeus: 15 m mpy Suhteellinen korkeus: 5 m Kivilaji: Tonaliittigneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on tasaista kangasmetsää, jolla on harvakseltaan pieniä, matalia lohkareita ja kalliopaljastumia. Kivipinnat ovat enimmäkseen sammalten ja jäkälien peitossa. Puusto on pääosin kuivahkon variksenmarja-puolukkatyypin kankaan nuorta männikköä. Paikoin on nuorta kuusikkoa ja ikääntyvää männikköä, jossa on sekapuuna koivua, haapaa ja kuusta. Osa alueesta on soistunutta ja ojitettua. Alueella havaittiin hiiripöllö, joka on lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji. Alueella ei ole maisema-arvoja, ja sen biologiset ja geologiset arvot ovat vähäiset. Noin 800 metrin päässä luoteessa on pienehkö yksityinen luonnonsuojelualue ja aluetta sivuaa vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Kuva 39. Hoikkasuo S.

54 40. Hetejänkä, Tervola Kohteen tunnus: VEHA-2013-21 Karttalehti: T4311R Alueen pinta-ala: 0,8 ha Korkeus: 90 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on pienehköjä kalliopaljastumia ja matalaa lohkareikkoa hajallaan kangasmetsän keskellä. Geologiset ja maisema-arvot ovat vähäiset, biologista arvoa alueelle tuo oja, jonka varsi on lettorämettä, ja lähiympäristön arvoja lisäävät Vammavaara ja alueen läheltä tehdyt useat havainnot uhanalaisesta, rauhoitetusta kasvilajista. Kalliopaljastumat ovat sijoittuneet pienten mäkien päälle ja niillä on pienehköjä, enimmillään kahden metrin korkuisia lohkareita. Puusto on nuorta ja varttunutta männikköä, metsätyyppi pääosin kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta. Kallioilla kasvaa poronjäkälikköä, joka on jonkin verran toipunut porojen laidunnuksesta, sekä kaarrekarvetta, kivikynsisammalta ja korallisammalta. Alueen läpi kulkevan ojan varressa on ojituksen kuivattamaa lettorämettä, jolla kasvaa varttunutta mäntyä ja koivua, pensaskerroksessa katajaa, korpipaatsamaa ja näsiää ja runsaslajisessa kenttäkerroksessa mm. riidenliekoa, suopursua, huopaohdaketta, lillukkaa, puolukkaa, keltasaraa ja kaislasaraa. Osa ojanvarresta on kuivempaa, tyypiltään lähinnä lehtomaista kangasta, ja sillä kasvaa mm. kieloa, nuokkuhelmikkää, metsäkurjenpolvea ja sudenmarjaa. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Noin 100-300 metrin säteellä alueen rajasta sen pohjoispuolella on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä useita havaintoja vaarantuneeksi luokitellusta, luontodirektiivin liitteessä IV(b) mainitusta ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetusta neidonkengästä. Alueelta ei avaudu näkymiä ympäröivään maisemaan eikä se näy ympäristöönsä alueen vierestä kulkevia metsäautoteitä lukuun ottamatta. Alueen eteläpuolella noin 400 metrin päässä virtaa Suolijoki ja Konstapulinkoski. Alueen pohjoispuolella on rakkarinteinen Vammavaara, jota on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi (arvoluokka 1) luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa (Suomen ympäristökeskus 2014, julkaisematon).

Kuva 40. Hetejänkä. 55

56 41. Kivimaa, Tervola Kohteen tunnus: JJTE-2013-1 Karttalehti: T4133R Alueen pinta-ala: 0,7 ha Korkeus: 85 m mpy Suhteellinen korkeus: 15 m Kivilaji: Diabaasi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on loivan mäen laki, jolla on pieni kalliopaljastuma, muinaisranta ja metsänhakkuiden paljastamaa kivikkoa. Alueella on hieman maisemallisia ja geomorfologisia arvoja, lähiympäristön arvoja nostavat läheiset luonnonsuojelualueet. Alueen länsiosassa sijaitseva kalliopaljastuma on matalahko, enimmillään noin kaksi metriä korkea, epätasainen ja lohkeillut. Mäen laella sijaitseva pieni muinaisranta on lähes täysin sammaleiden ja kasvillisuuden peitossa. Puusto on osin mäntytaimikkoa, osin varttunutta männikköä, jossa on sekapuuna kuusta ja koivua, pensaskerroksessa katajaa. Alueen itäosassa on vasta tehty avohakkuu. Metsätyyppi on osittain kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta, osittain tuoretta puolukka-mustikkatyypin kangasta. Metsäinen kaukomaisema näkyy lännen suunnassa lounaan ja luoteen välillä taimikon yli. Alue ei näy maisemassa kauas mäen mataluudesta ja ympäröivästä puustosta johtuen. Alueen lounaispuolella noin 200 ja 300 metrin päässä on kaksi pientä Natura-aluetta (Kivimaan lehdot), jotka kuuluvat myös lehtojensuojeluohjelmaan. Suojelualueilta on SYKE:n Eliölajit-tietojärjestelmässä useita havaintoja silmälläpidettäväksi luokitellusta tikankontista ja vaarantuneeksi luokitellusta neidonkengästä. Alueen eteläpuolella noin kilometrin päässä on turvetuotantoalue.

Kuva 41. Kivimaa. 57

58 42. Leipäselkä, Tervola Kohteen tunnus: VEHA-2013-16 Karttalehti: T4313L Alueen pinta-ala: 13,6 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on matalan mäen laella ja rinteillä sijaitseva epäyhtenäinen ja epätasainen kallioalue, jolla on paljon kangasmetsää, soistumia ja pieniä soita. Alueella on hieman geomorfologisia arvoja, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Kalliomuodostumat ovat lohkareisia ja suurimmat lohkareet mäen lakialueella ovat noin neljä metriä korkeita. Eteläosassa on jonkin verran laakeaa avokalliopintaa. Pohjoisosassa mäen harjanteella on pieni muinaisranta, joka on enimmäkseen kasvillisuuden peittämää. Puusto on enimmäkseen varttunutta männikköä, jossa on sekapuuna koivua. Kallioilla on iäkästä männikköä. Metsätyyppi on valtaosin kuivahkoa variksenmarjapuolukkatyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa on variksenmarjaa, puolukkaa, suopursua ja juolukkaa. Paikoin on suopursuvaltaisia soistumia sekä pieniä luonnontilaisia isovarpu/tupasvillarämeitä. Kallioilla kasvaa suhteellisen hyväkuntoista poronjäkälikköä sekä kaarrekarvetta, tinajäkälää, torvijäkälää ja kivitierasammalta. Korkeimmalta kohdalta pilkottaa kaukomaisema luoteeseen, jossa Vammavaara näkyy osittain, sekä itään, jossa on turvetuotantoalue. Alue ei luultavasti näy kovin kauas ympäristöönsä mäen mataluudesta ja ympäristön metsäisyydestä johtuen. Kilometrin säteellä alueesta on useita pieniä avosoita ja noin kilometrin päässä idässä ja etelässä Suolijoki.

Kuva 42. Leipäselkä. 59

60 43. Palomaa, Tervola Kohteen tunnus: VEHA-2013-1 Karttalehti: T4133R Alueen pinta-ala: 2,0 ha Korkeus: 70 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on tasaista kalliopintaa, jonka päällä on irtolohkareita. Geomorfologisia arvoja on hieman, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Kallio on jäkälän ja sammaleen peittämää silokalliota ja lohkareet ovat enimmäkseen matalia, suurimmat noin kaksi metriä korkeita. Alueen itäosassa on erillinen, hieman isommista kivistä koostuva lohkareikko, ja kivikkoinen maa jatkuu myös alueen ympärillä. Puusto on nuorta männikköä ja metsätyyppi enimmäkseen kuivaa variksenmarjakanervatyypin kangasta. Alue on lähes tasaista, sieltä ei ole näkymiä ympäröivään maisemaan eikä se näy ympäristöönsä. Alueen rajaa sivuaa vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue ja alueesta etelään noin kilometrin päässä on laaja soranottoalue. Kuva 43. Palomaa.

61 44. Purtilomaa, Tervola Kohteen tunnus: VEHA-2013-9 Karttalehti: T4311R Alueen pinta-ala: 3,9 ha Korkeus: 90 m mpy Suhteellinen korkeus: 30 m Kivilaji: Mafinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alueella on matalan mäen rinteillä laajalla hakkuuaukolla sijaitsevia matalia avokalliopaljastumia ja lohkareikkoa. Alueen geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Suurimmat lohkareet ovat noin kaksimetrisiä. Eteläosassa kapealla kaistaleella on puustoista, matalaa louhikkoa. Mäen päällä alueen itäpuolella on muinaisrantaa. Alue on avohakattu joitakin vuosia sitten ja kasvaa pientä harvaa mäntytaimikkoa. Avohakkuu jatkuu myös alueen ympäristössä. Eteläosan louhikossa on iäkästä männikköä. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta. Alueelta näkyvät metsäiset lähimaisemat sekä Vammavaara pohjoisessa. Alue ei näy ympäristöönsä läheisiä metsäautoteitä lukuun ottamatta. Pohjoisessa noin 400 metrin päässä virtaa Vähäjoki ja koillisessa noin kilometrin päässä on Myllyköngäs ja metsästysmaja. Kuva 44. Purtilomaa.

62 45. Pahtavaara, Ylitornio Kohteen tunnus: KAKA-2011-76 Karttalehti: T4132L Alueen pinta-ala: 72,1 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Emäksinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 2 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 1 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 3 Alueen arvoluokka: 3 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on maisemallisesti arvokas, laaja mäen lakialue, jolla on vaihtelevankokoisia kalliopaljastumia, jyrkänteitä ja lohkareikkoa sekä kangasmetsää ja rämeitä. Myös alueen geomorfologiset arvot ovat jokseenkin korkeat. Länsi- ja pohjoisosassa on jyrkänteitä, joista korkein on noin 20 metriä korkea. Länsiosan rinteessä on pieni kuru ja isoja lohkareita ja pohjois- ja länsiosassa suhteellisen laajoja muinaisrantoja. Koillisosassa on epätasaista avokalliota mäen laella, kaakkoisosassa pientä lohkareikkoa ja lohkareisia, näyttäviä kalliopaljastumia. Puusto on suurimmaksi osaksi nuorta ja varttunutta, hoidettua männikköä. Paikoin on taimikkoa sekä iäkästä kalliomännikköä, jossa on keloja ja lahopuuta jonkin verran. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin sekä kuivaa variksenmarja-kanervatyypin kangasta. Suot ovat kitukasvuista mäntyä kasvavia isovarpu- ja tupasvillarämeitä ja ne tuovat vaihtelua alueen sisäiseen maisemakuvaan. Alueella havaittiin kivitasku, joka on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, sekä kaksi teertä, joka on lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji. Alueelta avautuu esteettömiä maisemia laajalle sektorille koilliselta, pohjoiselta ja läntiseltä kalliolta. Maisema koostuu metsistä, läheisestä Pietinvaarasta sekä kauempana näkyvistä vaaroista, lähialueen järvistä, avosoista ja etelässä näkyvistä tuulivoimaloista. Alue näkyy Pietinvaaralle sekä Pahtajärville alueen länsipuolella ja Niipajärvelle alueen itäpuolella. Asutuille alueille vaara ei näy. Kallioalueilla on jonkin verran roskia ja korkeimmalla läntisellä kalliolla nuotiopaikka; alueella on ilmeisesti jonkin verran virkistysarvoa lähinnä talvisaikaan. Pietinvaara-Pahtavaara-aluetta on ehdotettu arvokkaaksi kallioalueeksi (arvoluokka 3) luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa (Suomen ympäristökeskus 2014, julkaisematon).

Kuva 45. Pahtavaara. 63

64 46. Pietinvaara, Ylitornio Kohteen tunnus: RKV$-2012-9 Karttalehti: T4132L Alueen pinta-ala: 1,8 ha Korkeus: 115 m mpy Suhteellinen korkeus: 35 m Kivilaji: Emäksinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 3 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 2 Maisemalliset arvot: 3 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on pienehkö kalliomuodostuma kangasmetsän keskellä Pietinvaaran loivassa etelärinteessä. Alueella on jonkin verran maisemallisia arvoja ja hieman geomorfologisia arvoja. Kallioalue on yhtenäinen, sillä on halkeilleita, rosoisia ja kaltevia pintoja ja lohkareita. Muodostuma kohoaa muutamia metrejä ympäröivästä maasta. Puusto on enimmäkseen varttunutta ja iäkästä kalliomännikköä. Alueen ympärillä on laajalti mäntytaimikkoa. Metsätyyppi on kuivahkoa variksenmarjapuolukkatyypin kangasta ja kuivaa variksenmarja-kanervatyypin kangasta, jolta porot ovat kalunneet jäkäliköt. Kalliolta avautuu etelän suuntaan metsäinen kaukomaisema, joka peittyy viereisen taimikon kasvaessa. Alue ei juuri näy ympäristöönsä viereisen Pahtavaaran länsiosia lukuun ottamatta alueen mataluudesta ja ympäristön puustoisuudesta johtuen. Kalliolla on vanha nuotiopaikka. Alueen pohjoispuolella on melko korkea Pietinvaaran huippu ja ympäristössä useita pieniä avosoita. Pietinvaara- Pahtavaara-aluetta on ehdotettu arvokkaaksi kallioalueeksi (arvoluokka 3) luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa (Suomen ympäristökeskus 2014, julkaisematon). Kuva 46. Pietinvaara.

65 47. Puonivaara, Ylitornio Kohteen tunnus: MTM$-2011-3 Karttalehti: T4141R Alueen pinta-ala: 2,8 ha Korkeus: 155 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Kvartsiitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 2 Luonnontilaisuus: 2 Biologis-ekologiset arvot: 3 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 2 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 3 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 4 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue käsittää Puonivaaran kaakkoiselle huipulle sijoittuvan laajan avokallion ja lohkareikon. Alueella on kohtalaisen korkeat geomorfologiset ja maisemalliset arvot, lisäksi alue on jokseenkin luonnontilainen. Avokalliopaljastumat ovat melko tasaisia ja niitä on lähinnä alueen eteläosassa. Pohjoisosassa on laajalla alueella louhikkoa ja rakkaa, jonka kivet ovat enimmäkseen melko matalia ja joka on osin puutonta. Alueen puusto on enimmäkseen iäkästä, harvaa kalliomännikköä, jossa on joukossa hyvin vanhoja ja järeitä puita sekä runsaasti keloja. Sekapuuna on paikoin kuusta ja koivua ja pensaskerroksessa katajaa. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivaa variksenmarja-kanervatyypin kangasta, jonka kenttäkerroksessa on kanervaa ja variksenmarjaa sekä puolukkaa, metsälauhaa ja sianpuolukkaa. Porot ovat kalunneet lyhyeksi kivipintojen välissä kasvavat poronjäkäliköt. Keltakarttajäkälä ja kaarrekarve ovat runsaita kivipinnoilla. Alueen ympärillä on pääosin varttunutta männikköä, itärinteessä myös tuoreen kankaan kuusikkoa. Alueen sisäiset maisemalliset arvot ovat korkeat. Alueelta näkyy jonkin verran myös kaukomaisemia: itään Törmäsjärvelle ja lähimmille vaaroille sekä etelään metsäiseen kaukomaisemaan. Puonivaara erottuu maisemassa alueen eteläpuoliselta seututie 930:ltä ja todennäköisesti paikoin Törmäsjärven itärannalta. Alueen kaakkoispuolella noin 300 metrin päässä on moottorikelkkareitti ja noin 800 metriä alueesta luoteeseen pohjavesialue.

Kuva 47. Puonivaara. 66

67 48. Sakarinlaki, Ylitornio Kohteen tunnus: VEHA-2012-78 Karttalehti: T4132L Alueen pinta-ala: 1,5 ha Korkeus: 130 m mpy Suhteellinen korkeus: 55 m Kivilaji: Kvartsiitti/Vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 6 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijoittuu kallioiselle mäen laelle ja rinteelle. Geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat vähäiset. Alueella on melko tasaisia, enimmillään noin neljä metriä korkeita, monin paikoin rapautuneita ja halkeilleita kalliopaljastumia sekä matalia lohkareita. Matalat paljastumat ovat monin paikoin maan peittämiä. Puusto on enimmäkseen varttunutta, hoidettua männikköä, sekapuuna on paikoin kuusta ja koivua. Metsätyyppi vaihtelee itäosan tuoreesta puolukka-mustikkatyypin kankaasta kallioiden kuivaan variksenmarja-kanervatyypin kankaaseen. Alueen itäpuolella kallioiden välisessä painaumassa, alueen rajassa kiinni, on pieni, muutaman neliömetrin kokoinen laikku kuivaa metsäkurjenpolvi-puolukkatyypin lehtoa, jonka puustossa on männyn lisäksi koivua ja raitaa, pensaskerroksessa katajaa ja kenttäkerroksessa mm. lillukkaa, metsäkurjenpolvea, kultapiiskua, ahoorvokkia, puolukkaa ja vanamoa. Alueella havaittiin metson (lintudirektiivin liitteessä I mainittu ja silmälläpidettävä laji) jätöksiä. Kallioalueelta ei ole näkymiä ympäröivään maisemaan eikä se näy ympäristöönsä puustoisuudesta johtuen. Itse mäki näkyy luultavasti paikoin alueen itä- ja kaakkoispuolisille pelloille, mutta jää niistä melko kauas. Alueen pohjoispuolella puolen kilometrin säteellä on kaksi pientä soranottoaluetta.

Kuva 48. Sakarinlaki. 68

69 49. Vajovaara, Ylitornio Kohteen tunnus: AJJA-2011-57 Karttalehti: T4132R Alueen pinta-ala: 7,9 ha Korkeus: 160 m mpy Suhteellinen korkeus: 50 m Kivilaji: Kiillegneissi Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 2 Luonnontilaisuus: 3 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 3 Maisemalliset arvot: 2 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 4 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue on yhtenäinen, melko korkea kalliomuodostuma, joka erottuu selvästi ympäristöstään. Alue on maisemallisesti jokseenkin arvokas ja myös sen geomorfologiset arvot ovat melko korkeat. Kalliomuodostuman seinämät ovat monin paikoin pystysuorat, osa on ylikaltevia, ja korkeimmat jyrkänteet ovat hieman alle kymmenen metriä korkeita. Mäen päällä on laakeita, tasaisia kalliopintoja, jotka ovat enimmäkseen jäkälien ja sammalien peittämiä. Osa muodostumasta koostuu suurista, enimmillään muutamia metrejä korkeista, pyöreähkökulmaisista lohkareista. Pienempää lohkareikkoa ja rakkakivikkoa on myös yhtenäisen muodostuman ympärillä, eniten sen pohjois- ja koillispuolella. Puusto on kallion päällä iäkästä harvaa kalliomännikköä ja metsätyyppi kuivaa variksenmarja-kanervatyypin kangasta, jonka pohjakerroksessa on laajoja porojen kuluttamia poronjäkälämattoja ja kenttäkerroksessa variksenmarjaa, kanervaa ja metsälauhaa. Kivipinnoilla kasvaa kaarrekarvetta, kalliokarstasammalta, kivitierasammalta ja karvakarhunsammalta. Mäen ympärillä on kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta ja nuorta männikköä, jossa sekapuuna on kuusta, koivua ja pihlajaa ja pensaskerroksessa katajaa. Mäen päältä näkee esteettömästi joka suuntaan. Maisemakuvassa on metsää, vaaroja ja avosoita. Ahvenjärvi näkyy luoteessa. Kallioalue näkyy lähinnä Ahvenjärven pohjoisrannalla olevalle lintutornille sekä idässä joillekin Kuijasvaaran länsirinteellä sijaitseville taloille. Molemmat sijaitsevat melko kaukana alueesta, lintutorni noin 2,5 ja Kuijasvaara noin 3,5 kilometrin päässä. Lähialueen teille tai asuinrakennuksille alue ei näy. Alueen sisäinen maisemakuva on avointen laakeiden kalliopintojen, isojen lohkareiden ja jyrkkien seinämien vuoksi melko näyttävä. Kalliomuodostuman seinämää on louhittu alueen koillisosassa. Noin kilometrin päässä luoteessa sijaitseva Ahvenjärvi on Natura-aluetta ja kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Kuva 49. Vajovaara. 70

71 50. Vähä-Väystäjä, Ylitornio Kohteen tunnus: JJTE-2013-37 Karttalehti: T4132R Alueen pinta-ala: 5,3 ha Korkeus: 90 m mpy Suhteellinen korkeus: 10 m Kivilaji: Emäksinen vulkaniitti Alueen arvot: Muut arvot: Geologis-geomorfologiset arvot: 4 Luonnontilaisuus: 4 Biologis-ekologiset arvot: 4 Lähiympäristö: 4 Maisemalliset arvot: 4 Kulttuurihistoria ja arkeologia: 4 Muut arvot, kokonaisuus: 4 Virkistyskäyttö: 4 Alueen arvoluokka: 7 Kallioalueen yleiskuvaus: Alue sijaitsee hyvin matalan mäen rinteessä ja sillä on kolme erillistä, pientä kalliomuodostumaa kangasmetsän keskellä. Alueen biologiset, maisemalliset ja geologiset arvot ovat vähäiset. Kalliopaljastumat ovat matalia ja suureksi osaksi kasvillisuuden peittämiä. Paikoin on pientä lohkareikkoa. Alue on osaksi hakattu siemenpuuasentoon, osaksi se on nuorta männikköä, jossa on sekapuuna kuusta ja koivua. Länsiosan kalliolla on pieni alue ikääntyvää mänty-kuusimetsää. Metsätyyppi on enimmäkseen kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasta, paikoin on pieniä soistumia. Korkeimmalta kalliolta näkee viereisen hakkuuaukean ja nuoren puuston yli vähän matkaa metsäiseen lähimaisemaan. Alue ei näy ympäristöönsä eikä lähimmille asuinrakennuksille, jotka ovat noin 400 metrin päässä alueen länsipuolella. Kuva 50. Vähä-Väystäjä.

Liite 2. Kartat Kohteiden sijainti on esitetty ensin kunnittain. Jäljempänä on esitetty aluerajaus jokaisesta kohteesta. Pellossa sijaitsevat kohteet

Rovaniemellä sijaitsevat kohteet

Simossa sijaitsevat kohteet

Tervolassa sijaitsevat kohteet

Ylitorniolla sijaitsevat kohteet

1. Karhakkamaa, Pello 2. Palo-Karhurova, Pello

3. Alarakka S, Rovaniemi 4. Hanhivaara, Rovaniemi

5. Hanhivaara SW, Rovaniemi 6. Harrivaara, Rovaniemi

7. Hotinvaara, Rovaniemi 8. Isovaara, Rovaniemi

9. Jokilamminkivalo, Rovaniemi 10. Jouttiselkä, Rovaniemi

11. Kakarivaara, Rovaniemi 12. Keski-Lautavaara, Rovaniemi

13. Keski-Törmänki, Rovaniemi 14. Kivilonka, Rovaniemi

15. Kivivaara, Rovaniemi 16. Korkiavaara, Rovaniemi

17. Kylmävaara, Rovaniemi 18. Könkäänlampi, Rovaniemi

19. Myllynkiviselkä, Rovaniemi 20. Niloskalliot, Rovaniemi

21. Nimetönrakka, Rovaniemi 22. Palo-Korvavaara NW, Rovaniemi

23. Palo-Korvavaara S, Rovaniemi 24. Paska-Raanselkä S, Rovaniemi

25. Pirtinvaara, Rovaniemi 26. Pirttivaara, Rovaniemi

27. Pitkämaa, Rovaniemi 28. Sonkakivalo, Rovaniemi

29. Suksiaavankummut, Rovaniemi 30. Sulaojannärhikkö, Rovaniemi

31. Takalaki, Rovaniemi 32. Taka-Lautavaara, Rovaniemi

33. Tervasselkä, Rovaniemi 34. Toramolampi, Rovaniemi

35. Vammanlamut, Rovaniemi 36. Vennivaara SW, Rovaniemi

37. Viitaköngäs, Rovaniemi 38. Hirsikangas, Simo

39. Hoikkasuo S, Simo 40. Hetejänkä, Tervola

41. Kivimaa, Tervola 42. Leipäselkä, Tervola

43. Palomaa, Tervola 44. Purtilomaa, Tervola

45. Pahtavaara, Ylitornio 46. Pietinvaara, Ylitornio

47. Puonivaara, Ylitornio 48. Sakarinlaki, Ylitornio

49. Vajovaara, Ylitornio 50. Vähä-Väystäjä, Ylitornio