Arvoluokka: 2 Pinta-ala: 259,3 Karttalehti:

Transkriptio

1 TUU ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT Tuura -alue Natura alue 0 500m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus

2 LOUEVAARA Tietokantatunnus: TUU Muodostuma: Rantakerrostuma Korkeus: 233 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 78 m Muodon suhteellinen korkeus: 78 m Arvoluokka: 2 Pinta-ala: 259,3 Karttalehti: ha Rovaniemi Sijainti: Louevaara sijaitsee Rovaniemen kaupungin länsiosassa noin11 kilometriä Muurolasta länsiluoteeseen. Geologia Louevaara (253 m mpy.) on kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Rovaniemen alueelta noin vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue jäi Itämeren Ancylusjärven peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Rovaniemen lounaispuolella noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981). Louevaarasta ja sen erillisistä lakialueista, Isopäristä (233 m mpy.) ja Tuohilakesta (230 m mpy.) muodostui Ancylusjärveen kolme saarta, joiden kvartsiittikallioperää (Perttunen 2003) peitti huuhtoutumaton moreenikerros, jonka johdosta näitä moreenin peittämiä huuhtoutumattomia lakialueita kutsutaan moreenikaloteiksi. Saaret sijaitsivat laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon toiminnalle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran ylärinteessä ylimmän rannan tasossa. Aallokko huuhtoi ja lajitteli vaaran rinteitä peittänyttä moreenia ja kerrosti laajoja rantakivikoita vaaran itä-, etelä- ja lounaisrinteille. Soran ja hiekan aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille. Aallokko kasasi vaaraa peittäneestä moreenista sekä osin myös kallioperän rikkonaisesta pintaosasta huuhtomaansa ainesta vaaran rinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Maankohoamisen seurauksena aallokon toiminta jatkui ylärinteeltä alarinteille, jolloin syntyi porrasmaisesti laskeva sarja allekkaisia rantavalleja. Kehittyneimmät rantavallit sijaitsevat Isopärin itä-, etelä- ja länsirinteillä noin 215 ja 160 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä. Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista. Koska rantakivikot ovat huuhtoutuneet pääasiassa mannerjäätikön kuljettamasta moreenista, alueella on myös muita kivilajeja kuin vain paikallista kvartsiittia. Muodostuman alaosassa, noin 160 metrin korkeustason alapuolella on sorasta ja osittain sorasta ja hiekasta muodostuneita matalia kasvillisuuden joko kokonaan tai osittain peittämiä rantavalleja. Myös ylärinteessä, suojaisissa painanteissa ja rantavallien vaaran puoleisilla suojasivuilla on paikoin soraa. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,3 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset rinteet. Muodostuman alaosassa sora ja hiekka ovat kerrostuneet vaaran alarinteille loivasti rinteensuuntaisesti viettäviksi ohuiksi kerroksiksi. Alarinteen moreenialueilla moreenin pinta on huuhtoutunut ja monin paikoin on pienialaisia huuhtoutumislohkareikkoja. Biologia Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Isopärin metsät ovat moreenikalotilla ja rinteiden alaosissa enimmäkseen tuoreen kankaan vanhoja sekametsiä. Aluskasvillisuutta vallitsee mustikka ja puolukka. Kivikoiden välissä on kuivahkon kankaan vanhoja, kuusen sekaisia männiköitä. Aivan alarinteellä on pienialaisesti lehtomaista kangasta. Alueen kivikot ovat laajalti avoimia (Metsähallituksen kuviotiedot). Niillä kasvaa lähinnä yksittäisiä puita tai pieniä ryhmiä mäntyjä ja koivuja. Lehtomaisessa kuusikossa kasvaa neidonkenkä (VU) (Hertta 2010). Lakimetsän reunalla on useita puiden lahottajia kuten hentokääpä (NT), riekonkääpä (NT) ja sirppikääpä (NT) (Hertta 2010). Maisema ja muut arvot Louevaara rantakerrostumineen hahmottuu laajalta alueelta eteläisen Kemijoen laaksoa. Isopärin ylärinteen rantakivikoilta avautuu kaunis vaaramaisema Kemijokea reunustaville vaaroille sekä Pisavaaralle ja Paljakalle. Isopärin rinteillä syntyneet eri-ikäiset rantavallit ja niiden välissä olevat kalliopaljastumavyöhykkeet ja moreenialueet pinnanmuotojen monimuotoisuus luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuman pohjoisosa kuuluu Louevaaran Natura-alueeseen (FI ). Kirjallisuus: Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1: selitys. Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1: Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p. Perttunen, V Koivu. Kallioperäkartta 1 : , 2633 Geologian tutkimuskeskus.

3 Saarnisto, M Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica p. Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta) Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

4 TUU Louevaara. Ylimmän rannan tasoon huuhtoutunut kalliopaljastuma sekä sen alapuolelle kerrostunutta rantakivikkoa. Kuva: K. Mäkinen, GTK. TUU Louevaara. Rantakivikkoa vaaran lounaisrinteellä. Kuva: K. Mäkinen, GTK.

5 TUU Louevaara. Rantavalleja vaaran kaakkoisrinteellä. Kuva: K. Mäkinen, GTK.