PORUTAKU HANKE Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt Porojen lisäruokinnan hyvät käytännöt Rovaniemi 20.11.2013 Veikko Maijala Kuva Veikko Maijala
Porotalous on yritystoimintaa Poronhoidossa päätuotto tulee lihantuotannosta ja tavoitteena on saada tuotettua riittävästi poronlihaa lukuporoa kohden. Osaltaan tuotannon määrää voidaan varmistaa tasaisella vasatuotolla. Tämä edellyttää vaatimien selviytymistä talven yli sellaisina, että ne vasovat hyvin ja pystyvät kasvattamaan hyväkuntoisen vasan syksyisiin teurastuksiin.
Porojen talvinen ruokinta on yksi suurimpia kustannuseriä porotaloudessa. Porojen talviruokinnan hyvien toimintatapojen oppaan tavoitteena on saada poronhoitaja ajattelemaan omaa toimintatapaansa ja mahdollisesti kehittämään sitä. Oppaan toisena tavoitteena on saada poronhoitajat pohtimaan oman toimintansa vaikutusta poronhoidon kokonaisimagoon.
POROJEN TALVIRUOKINNAN Hyvien toimintatapojen oppaan sisältö Poron ravinnon vuodenaikaisvaihtelu Poron ruokinnassa yleisesti käytetyt rehut Säilörehu Kuivaheinä ja rakeistettu heinä Väki- ja lisärehut Lehdekset, kortteet, jäkälät ja lupot Lumen tarve Poron ruokintastrategia Ruokinnasta aiheutuvien kustannusten optimointi Ruokinta erikoistilanteissa Siirtyminen uuteen rehuun Ruokinnallisia sairauksia Nälkiintyminen Lomake: Rehualan alkutuotannon toimijan ilmoitus rekisteröintiä varten
Poro märehtijänä
Kesällä poro lihoo Talvella poro tyhjäkäynnillä Liiasta valkuaisesta ongelmia Energiavarastot hyödyksi talvella
YLEISESTI KÄYTETYT REHUT Säilörehu korjuu lehtevänä Rovaniemellä 2011 viljelytutkimuksessa sadon kuivaainemäärän kehitys korjuuajan muuttuessa (timotei, nurminata ja apila seosnurmi, typpilannoitus 70 kg/ha). D-arvon aleneminen eri vuosina Rovaniemen ja Kittilän välillä seosnurmella (heinäkasveja 75% ja apilaa 25%). Lähde Artturi korjuuaikapalvelu.
Säilörehu esikuivattuna Rehuanalyysillä tarkkuutta Timoteivaltaisen nurmen tähkistä puhjennut 10 20 %. Poron tarvitseman säilörehun määrä kun huomioidaan rehun energia-arvo ja kuivaainepitoisuus ja hävikki. Tarhassa pelkällä säilörehulla poroa ei suositella ruokittavaksi. Kuva Karoliina Majuri
Kuivaheinä ja rakeistettu heinä Väki-, täys- ja lisärehut Lehdekset, kortteet, jäkälät ja lupot Lumen tarve
PORON RUOKINTASTRATEGIA Lisärehun tarve luonnonlaitumella erilaiset ruokintamuodot vaikuttavat siihen, minkälaista ja kuinka paljon rehua poroille on annettava lisärehun tarve kasvaa talven edetessä kaivuun vaikeutumisen takia Rehun jakaminen tarharuokinnassa poron tulee saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja energia annettavista rehuista arvoasteikossa matalimmalla olevat porot päästävä myös syömään
Laitumelle vietävän rehun määrä vietäessä yhtä rehua kaivuolosuhteiden huonontuessa.
Menetelmiä rehunjaossa Siilon alle ajetaan moottorikelkalla ja täytetään täysrehun jakolaite. Pitkistä ruokintakaukaloista porot pääsevät syömään yhtä aikaa. Kuva Karoliina Majuri. Kuva Karoliina Majuri Moottorikelkalla vedettävä annostelija, louskutin, tiputtaa lumeen täysrehukasoja. Kuva Veikko Maijala.
Menetelmiä rehunjaossa Kuvat Veikko Maijala ja Karoliina Majuri
RUOKINNASTA AIHEUTUVIEN KUSTANNUSTEN OPTIMOINTI Peltojen viljelykunto omien rehujen määrällä ja hyvällä laadulla voidaan vähentää ostorehujen osuutta ruokinnassa tärkein vaihe on pitää viljeltävät pellot kunnossa, jotta pellolta ylipäätään saadaan satoa
Viljeltävät rehukasvit luonnonkasvien määrän lisääntyessä pellolla, satomäärät laskevat merkittävästi. kannattavampaa on viljellä suuria satomääriä pienellä alueella kuin pieniä satoja suurella alueella. Peltojen lannoitus typpilannoitusmäärät ovat kevätsadolle 70 kg/n/ha ja syyssadolle 50 kg/n/ha
Laadunvarmistus karkearehulle hinta lasketaan energiayksikköä kohden ( /ry tai /MJ ME), sillä märkäpaino ei kerro mitään rehun ruokinnallisesta arvosta ostettaessa tulee pyytää todistus karkearehun laadusta Kustannussäästöä yhteistyöstä ja logistiikan hallinnasta suunnittelu (poro-optimi-ohjelma) rehujen varastointi lähelle ruokintapaikkoja koneiden käyttö muussa toiminnassa ja/tai yhdessä toisten poromiesten kanssa
Esimerkkilaskelma jo rehujen pelkästä jakamisesta poroille muodostuu huomattavia kustannuksia Lähde. Janne Mustonen, opinnäytetyö RAMK 2013
Esimerkkejä korsirehujen ja täysrehun suhteesta erilaisissa ruokavalioissa kg/poro/vrk 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 Annettavan rehun määrä annettaessa kahta eri rehua, saanti 1,1 ry (12,9 MJ ME) Säilörehu Täysrehu Säilörehun lähtöarvot kuiva-ainepitoisuus 35% rehuyksikköarvo 0,94 ry/kg KA hävikki 20% 0,5 0,0 100/0 80/20 60/40 40/60 20/80 0/100 annettavan rehun %-osuus Täysrehun lähtöarvot kuiva-ainepitoisuus 88 % rehuyksikköarvo 0,98 ry/kg KA hävikki 5%
1,8 1,6 Annettavan rehun määrä annettaessa kahta eri rehua, saanti 1,1 ry (12,9 MJ ME) kg/poro/vrk 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 Heinä Täysrehu Heinän lähtöarvot kuiva-ainepitoisuus 83% rehuyksikköarvo 0,91 ry/kg KA hävikki 10% 0,2 0 100/0 80/20 60/40 40/60 20/80 0/100 annettavan rehun %- osuus Täysrehun lähtöarvot kuiva-ainepitoisuus 88 % rehuyksikköarvo 0,98 ry/kg KA hävikki 5%
RUOKINTA ERIKOISTILANTEISSA Siirtyminen uuteen rehuun Ruokinnallisia sairauksia Nälkiintyminen
Kiitos! Kuva Laura Kylmäm