Sokrates 469 399 eaa Taustaa Homeerilaisen moraalijärjestelmän murtuminen muutti Kaupunkivaltion ajattelun: traditionaalisen yhteiskunnan hierarkian, roolien ja funktioiden romahdus riistää moraalisilta käsitteiltä niiden sosiaaliset kiinnityspisteensä > filosofiset kysymykset moraalisanaston merkityksestä: 1. onko moraalijärjestelmä osa paikallisia tapoja ja konventioita vaiko osa universaalia maailmaa? 2. voiko yksilö valita, mitä sääntöjä ja rajoitteita hän noudattaa? 3. asettaako maailman perusluonto rajat sille, mitä yksilö voi valita? Sokrates tunnetaan ennen kaikkea Platonin dialogeista muut lähteet: Xenefonin kirjoitukset, eräät Aristoteleen lausumat, Aristofanesin farssi Pilvet Sokrates vastusti: moraalikonservatiiveja, jotka käyttivät epäkoherenttia moraalisanastoa (perustuen homeerisen yhteiskunnan moraalikäsitteistöön), sekä sofisteja ja heidän kulttuurirelativismiaan
Sokrateen metodi Sokrates kyselee dialogeissaan kysymyksiä, kuten mitä on kunnioitus? mitä on rohkeus? mitä on oikeudenmukaisuus? ja jatkaa käyttämällä 1. induktiivisia argumentteja (argumentteja, jotka vetoavat esimerkkeihin ja tekevät yleistyksiä niiden pohjalta), ja 2. syllogisoimalla (tekemällä johtopäätöksiä deduktiivisesti erilaisista premisseistä) Platon korostaa dialektiikan eroa sofistien luennointiin Sokrates esittää yleensä olevansa tietämätön niistä asioista, joista esittää kysymyksiä, ja kyselee muiden käsityksiä ko. avainkäsitteistä Keskustelut toimivat käsiteanalyysinä, jossa käsitteet analysoidaan osiinsa ja niiden varsinainen ydin pyritään löytämään Keskustelun edetessä päädytään paitsi määrittelemään käsitteitä uudestaan, usein myös umpikujaan eli aporiaan Mihin metodi tähtäsi? Pintatasolla Sokrates näytti pyrkivän osoittamaan vastaväittäjiensä kyvyttömyyden mieluummin kuin itse etsivän vastauksia: Tulkinta I: Sokrates pyrki opettajana tekemään oppilaansa viisaammiksi saamalla heidät ymmärtämään oman tietämättömyytensä Tulkinta II: Sokrateen ironia ja tietämättömyys oli aitoa. Hänellä ei ollut tarkoitusta nöyryyttää vastaväittäjiään, vaan löytää totuus hyvän elämän näkemyksenä Dialogisessa tilanteessa pyritään vapautumaan ennakkoasenteista, jolloin todellinen ratkaisun etsiminen saattaa alkaa?
Sokrateen oppi: tiedon ja hyveen identifiointi Tiedon ja hyveen läheinen suhde: kun tiedämme, mitä oikeudenmukaisuus on, olemme ja toimimme oikeudenmukaisesti Kukaan ei tee pahaa tietoisesti ja tarkoituksella; kukaan ei valitse pahaa sellaisenaan = eettinen intellektualismi Jos ihminen toimii väärin, syy ei ole moraalinen heikkous vaan intellektuaalinen virhe so. tahdon heikkoutta ei ole olemassakaan Ristiriidassa arkiajattelun kanssa: uskomme, että ihmiset tekevät tarkoituksellisesti asioita, joiden tietävät olevan väärin. Kun sanomme jonkun olevan vastuussa pahasta teosta tarkoitamme, että hän on tehnyt sen juuri tietoisena teon pahuudesta Sokrateen merkitys Sokrates nosti esiin filosofiset avainongelmat etiikassa: kuinka ymmärrämme käsitteet, joita käytämme yhteiskunnallisessa ja moraalisessa arvioinnissa? Minkä kriteerien mukaan sovellamme niitä oikein? Onko se tapa, jolla käsitteitä yleisesti käytetään yhtenäinen ja johdonmukainen eli konsistentti? Sokrates nojasi olemassa olevan moraalitermistön käytön tutkimukselle; se ei kuitenkaan riitä Platon: moraalikäsitteet tulee ymmärtää sosiaalisen järjestyksen taustaa vasten, ja justifioida universaalisti Kyynikot ja kyrenealaiset pyrkivät löytämään yhteiskunnasta riippumattoman moraalikoodiston, joka olisi sidottu vain yksilöllisiin valintoihin ja päätöksiin > yksilöllinen moraalielämä on itseriittoinen suhteessa yhteiskuntaan Platon 428-348 eaa
Platonin eettinen teoria Moraaliteoria = Gorgias; eettisten ongelmien metafyysinen taustarakennelma = Menon & Faidon; Valtio tarjoaa ratkaisuja eettisiin ongelmiin, joita esitellään Gorgiaassa Eudaimonistista etiikkaa (eu, hyvä & daimon, henki, sisäinen voima) Onnellisuus = kaikki ihmisen potentiaalit on saavutettu ja ihminen ilmentää täydesti kapasiteettejaan Korkein hyvä merkitsee ihmisen persoonallisuuden oikeaa kehittämistä rationaalisena ja moraalisena olentona, sielun oikeaa kultivoimista ja yleistä harmonista hyvinvointia Platon hyväksyi Sokrateen opin, jonka mukaan hyve voidaan samaistaa tietoon: kun ihminen tekee de facto pahaa, hän tekee jotakin, jonka luulee olevan hyvää erilaiset hyveet nousevat kaikki samasta lähteesta, ja ovat saman (hyvän ja pahan) tiedon ilmauksia hyve on tietoa = hyvä ei ole relatiivinen termi, vaan viittaa johonkin absoluuttiseen ja muuttumattomaan Mutta mikä ero tässä on Sokrateeseen? Teoria oikeudenmukaisuudesta & valtiosta Ihminen on sosiaalinen eläin > mitä ihminen on, mitä hyvä / hyvä elämä on, ei voi erottaa siitä, millainen yhteiskunta on Kreikkalaisessa yhteiskunnassa ajateltiin että oikeudenmukaisuuden ja oman edun tavoittelu ovat ristiriidassa keskenään > tarina Gygesin sormuksesta Keskeinen kysymys: kuinka oikeudenmukaisuus itsessään ja ilman palkintoja voisi olla kannattavampaa kuin epäoikeudenmukaisuus? Oikeudenmukaisuus on valtion tasolla kirjoitettu isommalla ja isommassa mittakaavassa ja helpommin nähtävissä
Valtio on olemassa tyydyttääkseen ihmisten tarpeita > valtion perustamisen syy on taloudellinen > työnjako ja erikoistuminen Erilaisilla ihmisillä on erilaisia luonnollisia kykyjä ja taitoja; ja ihmisten työ on laadullisesti ja määrällisesti parasta, kun kukin työskentelee omassa ammatissaan (1) Käsityöläiset eli artesaanit: paimenet, kengäntekijät, sepät, kauppiaat, parturit, kokit ym. (2) Vartijat eli apujoukot: filosofeja, joilla on taito ja kyvyt torjua valtion viholliset (3) Hallitsijat eli suojelijat: taitavimpia filosofeja, päämääränä hyvän elämän kehittäminen oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti Neljä kardinaalihyvettä Viisaus = hallitsijat; rohkeus= vartijat; kohtuullisuus = hallitut alistuvat oikealla tavalla hallitsijoiden alaisuuteen; ja oikeudenmukaisuus = kukin luokka hoitaa oman tehtävänsä puuttumatta toisen tehtävään Kaksi viimeistä hyvettä eivät siis ole yhden luokan, vaan koko yhteiskunnan ominaisuuksia Platonin ajatus sosiaalisen elämän kolmesta funktiosta olettaa, että: ihmiset voidaan jakaa luonnollisten ominaisuuksien perusteella eri luokkiin, ja että ihmisen tulee pysyttäytyä omissa rooleissaan Platon tukee tätä tulkintaa doktriinilla ihmisen sielun kolmiosaisuudesta: (1) Rationaalinen osa on sielun korkein elementti, kuolematon ja sukua jumalalle: käyttäytymisen rationaaliset standardit; (2) henkinen osa on jalompi ja järjen luonnollinen liittolainen: kunniallisen käyttäytymisen standardit ja mm. viha ja suuttumus; ja (3) haluava osa sisältää ruumiilliset halut Valtion ja sielun osien analogia: Ihmiset jakautuvat kolmeen luokkaan sen mukaan, mikä sielunosista on dominantti; nämä vastaavat yhteiskuntaluokkia
Samoin kuin yhteiskuntaluokkien kohdalla, yksilö on oikeudenmukainen, kun hänen sielunsa elementit toimivat harmoniassa ja oikealla tavalla toisilleen alistettuina, alimmalta ylimmälle tasolle Sielun oikeudenmukaisuus ei ole yhden sielunosan ominaisuus tai kahden sielunosan välinen suhde, vaan se liittyy sielun toimintaan kokonaisuutena Ihmisen ja valtion oikeudenmukaisuuden yhteys on tiukka: sielun ja valtion korruptoituminen tapahtuvat samanaikaisesti Platonin argumentit oikeudenmukaisuuden puolesta 1. Tyrannia olisi onnettomin valtiomuoto Analogia: ihminen, jonka sielua hallitsee yksi ainoa halu, on kaikkein onnettomin -> Epäoikeudenmukainen ihminen on onnetton ja kaikkein onnellisin ihminen on oikeudenmukainen 2. Kutakin sielun osaa vastaa oma ainutlaatuinen nautintonsa Viisas, henkinen ja halullinen ihminen pitävät kukin omaa nautintoaan kaikkein suurimpana nautintona Kuitenkin vain viisas on kokenut ja tuntee kaikki kolme nautintoa; ja on siten kyvykäs ja sovelias vertailemaan niitä ja pitää omaa nautintoaan suurimpana 3. Platon erottelee nautinnon ja tuskan, ja keskitilan, joka ei ole kumpaakaan Aitoa nautintoa on vain viisaan ihmisen nautinto; muut ovat vain keskitilaa Esim. kunniaa rakastavan ihmisen nautinto ei ole aitoa: se on vain kateuden puutetta SUM (argumentit 1 3): oikeudenmukaisuudesta syntyvä onnellisuus seuraa itse oikeudenmukaisuuden luonteesta
Filosofikuningas ja tiedon käsite Erottelu uskon ja tiedon eli (A) tavallisen ihmisen ja (B) filosofin välillä (A) tuntevat kauniita objekteja, (B) ymmärtävät, mitä itse kauneus tarkoittaa (A) omaa vain uskomuksen; (B)n näkemyksen vahvistaa hyvin perusteltu ymmärrys termin merkityksestä Uskomus kuuluu aistitiedon ja muutoksen maailmaan, josta voi olla vain mielipiteitä; mutta tieto perustuu muuttumattomiin objekteihin ( muotoihin ), vain filosofi voi omata varmaa ja rationaalisesti perusteltua tietoa Siten filosofi yksin ymmärtää predikaattien merkitykset ja voi ainoana omata aitoja poliittisia ja moraalisia näkökantoja Arviointia Platonille dialektiikka on rationaalisen argumentaation muoto, kehitetty Sokrateen dialektisen metodin pohjalle: aloittamalla jostakin väitelauseesta ihminen kohoaa argumentoidessaan deduktiivisia tikapuita, kunnes saavuttaa Muotojen ehdottoman varmuuden Valtiossa Platon esittää tällaisen rationaalisen argumentaatioprosessin, joka kulminoituu visioon Hyvän Muodosta (so. mitä predikaatti tarkoittaa eli mistä se saa merkityksensä): hyvän muoto asustaa olemassaolon tuolla puolen Oletus transsendentaalisista muodoista: sanomalla, että jokin on kaunis, koska se imitoi tai on osa kauneuden ideaa ei kerro meille yhtään mitään! Se sanoo kauneus on kauneutta Ongelmat 1. Onko muotoja olemassa ja onko niillä se rooli, jonka Platon niille antaa? 2. Entä uskomus, että vain pieni vähemmistö kykenee hankkimaan tämän tiedon? Jälkimmäiselle väitteelle Platon ei anna tarkempia perusteluja ja ensimmäistä alkoi itsekin epäillä (Lait) Merkitys Platon toi moraalifilosofiaan moraalikäsitteiden ja -sääntöjen systemaattisen ja loogisen analyysin