Turvakeskustelu lapsen turvan ja turvataitjen vahvistamiseksi Kaija Lajunen, Pirj Lahtinen ja Tuija Valknen Mitä turvakeskustelu n Turvakeskustelu n perhe- ja verkstkeskeinen turvaan ja turvataitihin keskittyvä, mnialaiseen yhteistyöhön perustuva ja lapsen ja perheen sallisuutta krstava työskentelymalli. Se spii tilanteisiin, jissa lapsi n altistunut haavittaville kkemuksille (esimerkiksi henkinen, fyysinen ja seksuaalinen kaltinkhtelu, hidn laiminlyönti, ahdistelu ja häirintä) tai jissa sellaisesta n hulta tai epäilyä. Turvakeskustelulla pyritään edistämään lapsen turvallisuutta ja hyvinvintia ja jatkssa sujaamaan lasta haavittavilta kkemuksilta. Turvakeskustelun avulla pyritään tiivistämään lapsen ympärillä levaa aikuisten turvaverkka ja lisäämään sen valppautta ja vimavarja. Osana turvakeskustelua hulehditaan siitä, että myös lapsi itse saa tieta ikeudestaan elää turvassa ja pastusta turvataitihin, jiden avulla hän jatkssa mahdllisesti visi välttyä jutumasta turvallisuutta uhkaaviin tilanteisiin tai niihin jutuessaan saisi timia itseään ja kskemattmuuttaan sujellen sekä apua hakien. Turvakeskustelun näkökulma n ennaltaehkäisevä, vimavaraistumiseen ja selviytymisen edistämiseen pyrkivä. Turvakeskustelun tarkituksena ei le tutkia, nk kaltinkhtelua tapahtunut vai ei. Mahdllisen rikksen selvittäminen n rinnakkainen ja erillinen prsessi, jka ei yksistään riitä turvaamaan lapsen tilannetta. Turvakeskustelu spii hyvin tilanteisiin, jissa lapsen kertman tai ireilun vuksi n epäilyä lapsen rajjen rikkmisesta tai muista lasta haavittavista kkemuksista, mutta jissa tutkimuksellista näyttöä ei le. Lapsen ja perheen hyväksi tulee työskennellä vaikka varmuutta tapahtuneista ei saataisikaan tai vaikka niistä lisi erilaisia näkemyksiä. Lapsen kannalta katsttuna tärkeintä n turvan ja kskemattmuuden vahvistuminen jatkssa. Turvakeskustelu vi lla sa lastensujelullista prsessia. Se vi lla myös sana lapsen ja perheen terapiaa ja kuntutusta, luden sille hyvän phjan. Turvakeskustelu spii mnenlaisiin hulen harmaalla vyöhykkeellä levan ja suuren hulen tilanteisiin (Erikssn & Arnkil 2012). Se spii esimerkiksi tilanteeseen, jssa ern jälkeen tisella vanhemmalla n hulta lapsen ja tisen vanhemman tapaamisten turvallisuudesta. Tarve turvakeskustelulle vi tulla myös lapsen masta riskialttiista käyttäytymisestä esimerkiksi netissä. Lapsi, jnka rajja n rikttu, vi lla alttiina man rajja rikkvan käyttäytymisensäkin vuksi uusille kaltinkhtelukkemuksille tai alttiina rikkmaan tisten rajja ja kskemattmuutta. Tällöin hän vi tarvita aikuisten tehstettua valvntaa ja turvataitkasvatusta. Turvakeskustelun keskiössä n mm: - Miten sujella lasta, että hän ei jatkssa tulisi seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai muutin kaltinkhdelluksi?
- Miten lapsen turvaverkka ja aikuisten tukea tiivistetään? - Miten lapsi ppii khtelemaan itseään hyvin ja arvstavasti? - Miten lapsi ppii kunniittamaan maa ja tisen kskemattmuutta? - Kenen kanssa lapsi ppii turvataitja ja itsensä pulustamista? Turvakeskustelun työmallia n kehitetty laajassa mniammatillisessa yhteistyössä Keski-Sumessa 2000- luvulla tukhlmalaisen perheterapeutin, Paula Heljestrandin, innittamana (Lajunen, Heljestrand & Heikkinen 2005) ja vusina 2012 2014 sana STM:n rahittamaa terveyden edistämiseen tähtäävää Tunneja turvataidt saamiseksi -hanketta. Turvakeskustelu käytännössä Turvakeskustelua vidaan käydä spntaanisti lapsen ja perheen khtaamisissa sillin, kun huli lapsen turvallisuudesta, rajjen rikkmisesta tai hivan riittävyydestä n tullut esille. Turvakeskustelua vidaan käydä myös suunnitelmallisesti yhteistyössä perheen kanssa sitä valmistellen. Alitteen tekijöinä vivat lla ne henkilöt, jtka vat havainneet turvan lumisen tarvetta. Turvakeskusteluun ktaan lapsen arjessa mukana levia ja kyseisessä tilanteessa lapsen turvallisuuden kannalta leellisia ihmisiä perheestä, suvusta, kulusta tai päivähidsta. Tällaisia henkilöitä vivat lla myös lapsen ja perheen tukeen, kuntutukseen tai terapiaan sallistuvat ammattilaiset. Turvakeskusteluja vidaan käydä eri kknpanilla tarpeen mukaan. Turvakeskustelua suunnitellaan lapsen ja hänen hultajansa kanssa, autnmiaa ja timijuutta kunniittaen: Ketä lisi hyvä lla paikalla? Mitä lapsen tai perheen aikaisemmista kkemuksista kunkin lisi tarpeen tietää ja mitä ei? Mistä lisi tärkeää puhua ja mistä spia? Mistä lapselle tai perheelle lisi apua? Olisik lapsi ikänsä ja kehitystasnsa pulesta ja tilanne humin ttaen mukana san aikaa tai kk ajan? Jka tapauksessa lapsi pidetään sallisena massa asiassaan kuuntelemalla hänen ajatuksiaan siitä, mikä hänen mielestään lisi tärkeää, mistä aikuisten pitäisi puhua tai spia ja mikä häntä turvakeskustelussa mahdllisesti pelttaa tai ahdistaa. Lapsi pidetään myös tietisena siitä, millä lailla aikuiset pyrkivät häntä auttamaan ja mitä hänen turvaansa vahvistavia spimuksia he vat tehneet. Turvakeskustelussa paikannetaan ne tilanteet, jissa lapsen hyvä hit ja turvallisuus n uhattuna ja phditaan, miten lasta vitaisiin niissä sujata, millaista aikuisten tukea, valvntaa, puuttumista tai pastusta lapsi niissä tarvitsee ja mistä asiista aikuisten pitää spia. Keskustelussa pyritään myös mahdllisimman knkreettisesti puhumaan siitä, mikä mahdllisten haavittavien kkemusten aiheuttama tuen tarve lapsella n tai mitkä hänen ikään liittyvät ja kehitystasn mukaiset tarpeensa vat. On tärkeää, että ludaan sellainen tila, jssa lapsen, hultajien, perheen ja tämän verkstn resurssit ja vimavarat tulevat nähdyiksi ja määritellyiksi. Tällainen ratkaisu- ja vimavarakeskeinen lähestymistapa, jssa hulen puheeksi ttamisen rinnalla keskustelussa tudaan esille nnistumisia nykyisyydessä tai menneisyydessä,
pientäkin hyvää muutsta, hyviä pyrkimyksiä ja lapsen hyvää elämää edistäviä arvja, lu lapsen verkstn tiveikkuutta ja yhteistyöhön arvstusta ja luttamusta. Kriisinäkökulma turvakeskustelussa Turvan varmistamisen rinnalla kriisinäkökulman mielessä pitäminen n tärkeää. Lapsen seksuaalisen tai muun kaltinkhteluepäilyn esille tul n kaikille sapulille kriisi, jka herättää mnenlaisia ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, hulta, hämmennystä ja kysymyksiä. Tilan antaminen näille kysymyksille ja kaikille tunteille, tiedn saaminen kriiseihin liittyvistä nrmaaleista reaktiista sekä tilanteen jäsentäminen yhdessä ammattilaisten kanssa keskustellen lu sisäistä turvaa. Lapsen tipuminen n yhteydessä siihen, kuinka lapsen läheiset ihmiset selviävät ja saavat apua epäilyn esille tuln liittyvässä kriisissä. Hultajan ja muiden lähiaikuisten välitön tukeminen ehkäisee epäilyn esille tulemiseen liittyvää traumatisitumista ja edistää lapsen ja perheen turvallisen ja sujuvan arjen jatkumista tai siihen pääsemistä (Chen, Mannarin, Deblinger, 2006). Lapsen hultajien khtaaminen vastuullisina vanhempina Mikäli lapsen haavittavat kkemukset liittyvät hultajien tekemiseen tai tekemättä jättämiseen, heidät pyritään mahdllisuuksien mukaan khtaamaan vastuullisina vanhempina ja sana lapsen turvaverkka. On syytä painttaa, että turvakeskustelussa ei pyritä etsimään syyllisiä eikä selvittelemään sitä, mitä n tapahtunut, vaan hulehtimaan siitä, että lapseen liittyvät hulet tulevaisuudessa vähenisivät: Me emme varmuudella vi tietää, mitä n tapahtunut. Kuinka visit sittaa lapsellesi/lastensujelun ssiaalityöntekijälle/ tiselle hultajalle, että tulevaisuudessa lapsesi n turvassa ja että uusia sinuun khdistuneita epäilyjä ei enää tule? Usein n hyödyllistä selventää rajja mikä n ikein ja mikä väärin, mikä n spivaa ja mikä ei sekä sitä, mitä lapsi aikuiselta tarvitsee. Tällaiset asiat vivat lla epäselviä perheessä, mikäli vanhemmilla itseltään puuttuu kkemus hivattuna lemisesta tai mikäli heidän missa lähtöperheissään esimerkiksi seksuaalisen tai fyysisen väkivallan seurauksena yksityisyyden rajat vat hämärtyneet. On hyvä puhua riittävän knkreettisella taslla niistä merkeistä, jista vidaan päätellä lapsen levan turvassa ja asiiden menevän parempaan suuntaan. Tisaalta n hyvä puhua myös niistä merkeistä ja ireista, jtka herättäisivät hulen uudelleen. On tärkeää päästä yhteisymmärrykseen siitä, että lapsella n ikeus puhua hulistaan ja murheistaan ja spia siitä, ketkä vat lapsen lutthenkilöitä. Turvakeskustelun ajitus akuuteissa tilanteissa Akuuteissa tilanteissa, jissa n lastensujelullista hulta ja jissa n tehty tai tehdään ilmitus pliisille, turvakeskustelun ajituksesta n syytä neuvtella eri viranmaisten välillä. Lasten ja perheiden parissa
työskentelevillä ammattilaisilla n llut epäselvyyttä, missä vaiheessa perheelle ja lapselle vi tarjta tukea. Turvan varmistamisessa, turvakeskustelun käymisessä ja kriisiavun tarjamisessa ei kuitenkaan le syytä jäädä dttamaan usein pitkäksikin venyvän ikeudenkäynnin alkamista tai sen lpputulksia. Lapsen ensimmäinen pliisikuulustelu tai ikeuspsyklginen haastattelu pitää pyrkiä järjestämään viipymättä, jtta lapsi ja hänen lähipiirinsä saavat tarvittavan avun npeasti ja ilman hulta esitutkinnan häiriintymisestä. Hittahn, lastensujelun ja pliisin välinen mutkatn yhteistyö takaa niin esitutkinnan häiriöttömän surittamisen kuin lapsen ja perheen tarpeenmukaisen tukemisen ilman tarpeettmia viivytyksiä. Lapsen etu n YK:n lapsen ikeuksien spimuksen mukaisesti ensisijainen. Mikäli lapsi yksin tai perheensä kanssa tarvitsee välitöntä tukea, n sitä hänelle annettava. Sujuvassa viranmaisten yhteistyössä myös hitava tah n aktiivinen ja tu tarvittaessa havaitsemansa lapsen ja perheen tuen tarpeen ja sen ajitukseen liittyvät mahdlliset hulet tiedksi ja keskusteluun pliisin ja lastensujelun kanssa. Js lapsi ei vielä le käynyt ensimmäisessä pliisikuulustelussa tai ikeuspsyklgisessa haastattelussa, lapselta ei tällöin aktiivisesti kysellä tapahtuneesta, mutta llaan valmiita vastaanttamaan lapsen kysymykset, tunteet ja reaktit. Js lapsi itse spntaanisti kert tapahtuneista, häntä kuunnellaan myötäeläen ja rhkaisten sekä lapsen kertma kirjaten. Tapahtumien kulun selvittäminen n pliisin tehtävä. Muiden lasten ja perheiden parissa työskentelevien ammattilaisten tehtävä n lla rinnalla kulkijana kriisissä ja turvan lumisessa. Hyödyllisiä kysymyksiä turvakeskusteluun - Miten vidaan varmistaa, että lapsi jatkssa n turvassa ja saa tarvitsemansa hulenpidn? - Mitä kukin lapsen verkstssa leva visi tehdä, jtta esille tulleet hulet vähentyisivät? - Millaista aikuisten puuttumista tai valvntaa tarvitaan? - Mitä vastuuta lapsen kaltinkhtelija/kaltinkhtelijaksi epäilty ttaa lapsen sujelusta? - Mitä lastensujelullisia timenpiteitä tarvitaan lapsen turvan varmistamiseksi? - Mistä knkreeteista merkeistä vidaan päätellä, että lapsi ei ainakaan enää le kaltinkhtelun khteena ja saa tarvitsemaansa ja riittävää hita? - Mistä knkreeteista merkeistä vidaan päätellä, että asiat menevät parempaan suuntaan? - Mitkä knkreetit merkit tai ireet herättäisivät hulen uudelleen? - Rajjen selkiyttäminen Millainen kskettaminen tai rakkauden sittaminen n spivaa ja millainen ei? Miten lapsi itse vi lähestyä tista? - Mitkä asiat tukevat lapsen ja perheen hyvinvintia? - Millaisia taitja, nnistumisia ja vimavarja lapsella, perheellä ja verkstlla n? - Millaista tukea kukakin tarvitsee?
- Millaisia myönteisiä kasvatuskeinja lapsen hjaamiseen visi löytyä ja miten hultajat niissä visivat harjaantua? - Mitä tukea sisarukset tarvitsevat? - Kehen lapsi vi turvautua? Kuka n lapsen luttaikuinen? - Kenen kanssa lapsi ppii ja harjittelee tunne- ja turvataitja? - Kuka lapsen kanssa keskustelee turvakeskustelun sisällöstä? - Mitä svitaan seurannasta? Turvakeskustelun lpussa Turvakeskustelun lpuksi ktaan yhteen tehdyt spimukset ja svitaan, miten yhteistyötä lapsen parhaaksi jatketaan ja miten tilannetta yhdessä seurataan. Turvakeskustelun hyödyllisyyttä arviidaan kunkin mukana lleen näkökulmasta: Mikä li tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää? Mikä jäi kesken tai kknaan vaille humita? Mitä kunkin hulelle n tapahtunut? Vähenivätkö ne vai lisääntyivät? On myös tärkeää antaa mahdllisuus purkaa tilanteeseen ja keskusteluun liittyviä tunteita ja sitä, millä mielellä kukin tilanteesta lähtee ja mitä tapahtuu tämän jälkeen? Muutkset tapahtuvat usein hitaasti ja taantumiakin vi tapahtua. Pitkäjännitteisyyttä ja yhteistyötä tarvitaan jatkssakin. Lapsen mien turvataitjen vahvistaminen hjeita lapsen lähiaikuisille Js lasta n käytetty seksuaalisesti hyväksi tai pahinpidelty tai n epäily sellaisesta, n tärkeää, että myös lapsi saa pastusta siihen, miten hän itse vi pitää hulta itsestään ja sujata kskemattmuuttaan. Hänen selviytymiskeinjaan ja neuvkkuuttaan vahvistetaan turvallisuutta uhkaavien tilanteiden varalle. Tarkituksena ei le, että vastuu lapsen turvallisuudesta sälytettäisiin lapselle itselleen. Lapsi, jnka yksityisyyden rajja n rikttu, tarvitsee erityisen paljn vahvistusta ja harjittelua rajjen kunniittamiseen ja tieta ikeudestaan fyysiseen kskemattmuuteen ja turvallisen aikuisen saatavilla ln. Turvataitja vidaan harjitella perhekhtaisesti tai myös lapsiryhmässä. - Vahvista lapsen turvataitja ja selviytymistä erilaisissa vaaran paikissa kuten kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, hukuttelun ja seksuaalisen hyväksikäytön ja ahdistelun tilanteissa - Kiitä ja kehu lasta siitä, mitä hän n tehnyt hyvin itsensä sujelemiseksi ja avun pyytämiseksi - Anna lapselle tieta hänen ikeudestaan turvalliseen elämään, hänen ikeudestaan man kehn itsemääräämiseen ja fyysiseen kskemattmuuteen tukeen ja turvallisten aikuisten saatavilla ln kunniittavaan khteluun ja hyvään elämään lemassa ln ja rakastettuna lemiseen
- Mieti hänen kanssaan, miten hän visi timia vaaran paikissa - Harjitelkaa tilanteissa timimista esim. näytellen tai leikkien nukkien ja symblien avulla - Kerratkaa turvahjeita: 1) San EI, 2) Lähde pis, 3) Kerr turvalliselle aikuiselle - Muita hyödyllisiä ja harjiteltavia itsestä hulen pitämisen taitja vat mm. Spimattmista ehdtuksista kieltäytyminen Omien tarpeiden ja man tahdn selkeä ilmaiseminen Rajjen laittaminen sanallisesti (esim. kvan äänen käyttö) tai fyysisesti (pis työntäminen, käden eteen laittaminen) Uhkaavasta tilanteesta pis lähteminen Mitätöivistä, vähättelevistä ja lukkaavista määrittelyistä irrttautuminen Avun pyytäminen ja lutettavaan aikuiseen turvautuminen (Lahtinen, Ristimäki & Oikari 2014, Aaltnen 2012, Lajunen & al 2005, Helama 2005, Laih et al 2011) Lähteet Erikssn, E. & Arnkil, T.E. 2012. Huli puheeksi. Opas varhaisista dialgeista. 8. pains. Helsinki: Ssiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes), 25. Lajunen, K. Heljestrand, P. & Heikkinen, A. 2005. Sujakeskustelu lapsen sujaamiseksi seksuaaliselta väkivallalta. Teksessa Turvataitja lapsille. K. Lajunen, M. Andell, L. Jalava, K. Kemppainen, M. Pakkanen & M. Ylenius-Lehtnen. Stakes, 219-223. Aaltnen, J. 2012. Turvataitja nurille. Opas sukupulisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn. THL (www.thl.fi). Chen, J., Mannarin, A.P., Deblinger, E. (2006). Treating Trauma and Traumatic Grief in Children and Adlescents. New Yrk: The Guilfrd Press. Helama, S. 2005. Pidän hulta itsestäni. Opas erityisryhmien käyttöön. Sumen Kuntaliitt ja Lastensujelun Keskusliitt. Lajunen, K., Andell, M., Jalava, L., Kemppainen, K., Pakkanen, M. & Ylenius-Lehtnen, M. 2005. Turvataitja lapsille. Stakes. Laih, M., Lampinen, K., Prras, K., Kivinen, T., Auni, M., Vuent, M., Hlmberg, Y. & Takkunen, H. 2011. Sujele minua kaikelta. Tieta internetin ja digitaalisen median suudesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön lasten kanssa ja heidän hyväkseen timiville ammattilaisille ( www.pelastakaalapset.fi).
Lahtinen, P., Ristimäki, E. & Oikari, H. 2014. Tunne- ja turvataitkasvatuksen nettimateriaali. Onerva Mäen kulu. www.jamk.fi/tuta.