Kauramäen luontoarvot Kooste tehdyistä selvityksistä Jyväskylän kaupunki Kaavoitus Elina Lehtinen 20.6.2012

Kauramäen luontoarvot Kooste tehdyistä selvityksistä Jyväskylän kaupunki Kaavoitus Elina Lehtinen 20.6.2012 Kuva: Timo Kypärä

Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Tehdyt selvitykset... 3 3 Lajiesiintymät... 4 4 Arvokkaat luontokohteet ja maankäyttösuositukset... 5 4.1 Koontikartta eri selvitysten arvokkaista luontokohteista... 5 4.2 Maankäyttösuositukset... 7 4.3 Kartta maankäyttösuosituksista... 8 Liitteet... 9 2

1 Johdanto Tähän selvitykseen on koottu tiivistetysti Kauramäen osayleiskaava-alueelle eri vuosina tehtyjen luonto- ja liito-oravaselvitysten sisältö hyödynnettäväksi alueen kaavoituksessa. Tehdyt selvitykset on esitetty luettelona luvussa 2, ja alkuperäiset selvitykset löytyvät liitteinä tämän selvityksen lopusta. Luvussa 3 on listattu alueella havaitut uhanalaiset sekä luontodirektiivin liitteen IVa lajit. Arvokkaat luontokohteet on esitetty luvussa 4, jossa on myös ehdotukset alueen luontoarvojen huomioon ottamisesta kaavoituksessa. 2 Tehdyt selvitykset Kauramäen osayleiskaava-alueelle on tehty eri vuosina useita eri kaava-alueen osa-alueita koskevia luonto- ja liito-oravaselvityksiä: 1. Etelä-Keljon alueen luontoselvitys (2002): 2. Etelä-Keljo II:n luontoselvitys (2003): 3. Eteläportin liito-oravaselvitys (2007, päivitys 2008) 4. Ns. Kolmiotontin liito-oravaselvitys (2007) 5. Kauramäen luontoselvitys (2010) 6. Kauramäen liito-oravaselvitys (2010) 7. Kolmisoppisen luontoselvitys (2012) 8. Roninmäen luontoselvitys (2012) 9. Roninmäen liito-oravaselvitys (2012) Lisäksi koko kaupunkia koskevista selvityksistä Kauramäen aluetta koskevia luontoarvoja sisältäviä alueita on osoitettu seuraavissa selvityksissä: 1. Jyväskylän merkittävät luontokohteet (2007) 2. Pienvesiselvitys Jyväskylän-Korpilahden alueella (2008) 3

3 Lajiesiintymät Alueella on elinvoimainen liito-oravakanta, ja selvityksissä todetut lisääntymis- ja levähdyspaikat on esitetty kartalla. Putkilokasveja alueelta on viime vuosina löytynyt soikkokaksikkoa (maakunnallisesti uhanalainen), lietetatarta (valtakunnallisesti erittäin uhanalainen), ketoneilikkaa (valtakunnallisesti silmällä pidettävä). Sammallajeista alueelta on tehty havainnot valtakunnallisesti silmälläpidettävästä kantokorvasammalesta kahdelta eri kasvupaikalta. Viitasammakosta (luontodirektiivin liitteen IV laji) on tehty havainto Mustalammen laskupuron luusuasta. 4

4 Arvokkaat luontokohteet ja maankäyttösuositukset Kauramäen osayleiskaava-alueella on monimuotoisia metsäalueita ja pienvesiä. Suunnittelualue on suurelta osin kumpuilevaa kangasmetsää. Luonnontilaisten lampien lisäksi alueella on maatilan ympäristössä myös kaivettuja tekolampia. Luontokohteina selvityksissä on nostettu pieniä lampia lähiympäristöineen, puronvarsia, lähteitä ja luonnollisesti myös Natura 2000 ohjelman suokohde Härkösuo. Vaikka alueella on harjoitettu pääosin intensiivistä metsätaloutta, myös joitakin vanhan metsän kohteita on säilynyt. Jyväskylän merkittävät luontokohteet selvityksessä Kauramäen alueelta on nostettu esiin yhteensä viisi merkittävää luontokohdetta, joista Härkösuo onkin jo suojelun piirissä ja Ringinmäen alue on esitetty koontikartalla Kauramäen luontoselvityksen mukaisena laajempana rajauksena. Pienempiä metsälain mukaisia kohteita selvityksissä on havaittu runsaasti: pienvesiä rantoineen, lähteikköjä, erilaisia korpikohteita ja joitakin lehtolaikkujakin. Uhanalaisia luontotyyppejä alueelta löytyi seitsemältä kohteelta ja yhden kohteen todettiin olevan luonnonsuojelulain tarkoittama suojeltu luontotyyppi: katajaketo. Paikallisesti ja kansallisesti arvokkaita kohteita ei ole tässä koontiselvityksessä eroteltu toisistaan. 5

4.1 Kartta eri selvitysten arvokkaista luontokohteista 6

4.2 Maankäyttösuositukset SL Luonnonsuojelualue Merkinnällä esitetään merkittäväksi Härkösuon alue sillä rajauksella, joka valtiolle on hankittu luonnonsuojelutarkoitukseen. S Suojelualue. Alueella ei saa ryhtyä toimenpiteisiin, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja. Maaperä, puusto ja muu kasvillisuus on säilytettävä siten, että sallitaan vain luonnonhoidon kannalta tarpeelliset toimenpiteet. Alueella saa ylläpitää ja alueelle saa rakentaa luonnossa liikkumista ohjaavia ja helpottavia polkuja ja polkurakenteita. Alueella on voimassa MRL 128 :n mukainen toimenpiderajoitus. Merkinnällä esitetään merkittäväksi kolme kohdetta, jotka ovat perustuvat Jyväskylän merkittävät luontoselvitykset aineistoon. Rajauksia on muutamin paikoin tarkennettu voimassa olevaan asemakaavaan, luontoselvityksiin ja yhdyskuntateknisen huollon vaatimuksiin perustuen. s-1 Alueen osa, jolla sijaitsee luonnonsuojelulain 49 :n perusteella suojeltuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Puustoa tulee säilyttää tai hoitaa sitä niin, että liito-oravien pesäpuut ja liikkumisen kannalta riittävä puusto säilytetään. Merkinnällä esitetään osa-alueet, joilla on luontoselvityksissä havaittuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Merkinnällä esitetään liito-oravan kannalta tärkeät alueet. luo Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Alueella sijaitsee arvokkaita suo-, vesi- ja metsäluonnon kohteita ja uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa on säilytettävä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt ja lajiesiintymät. Merkinnällä esitetään muut, selvityksissä esiin nousseet arvokkaat luontokohteet. 7

4.3 Kartta maankäyttösuosituksista 8

Liitteet 9

Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys Työselostus 11.2.2002 0121-C1964

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus I Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 1 JOHDANTO... 1 2 SELVITYSALUE... 1 3 TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT... 1 3.1 Työvaiheet... 1 3.2 Arvokkaiden alueiden valintaperusteet... 2 3.2.1 Suojelualueet ja muut valtakunnallisesti arvokkaat kohteet... 2 3.2.2 Luonnonsuojelulain ja metsälain suojeltavat luontotyypit... 2 3.2.3 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet... 3 3.3 Aineisto... 4 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET... 4 4.1 Kallioperä, maaperä ja pinnanmuodot... 4 4.2 Maisemakuva... 4 4.3 Kasvillisuus ja kasvisto... 4 4.4 Eläimistö... 5 4.5 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset lajit... 5 4.5.1 Muut harvinaiset lajit... 5 5 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET... 6 5.1 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet... 6 6 SUOSITUKSET... 7 LIITTEET... 8 K:\Tietovarasto\Selvitykset,oheisraportit\Suuralueittain_selvityksiä\Keljo\Etelä-Keljo\Etelä-Keljon luontoselvitys 2001\Raportti\Etelä-Keljon luontoselvitys2002.doc

SUUNNITTELUKESKUS OY TYÖSELOSTUS 1 (8) Kuopio/J. Kärkkäinen/M. Eskelinen 11.2.2002 0121-C1964 JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI ETELÄ-KELJON ALUEEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Työn tavoitteena on laatia Jyväskylän kaupungin Etelä-Keljon alueelle kaavoitusta palveleva luontoselvitys. Tarkoituksena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnon- ja maisema-arvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaavaalueella. Nämä tavoitteet on mainittu uudistetussa rakennuslaissa (Asemakaavan laadinta MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen tekivät Suunnittelukeskus Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologi, FK Jari Kärkkäinen ja biologi, FM Minna Eskelinen. 2 SELVITYSALUE Selvitysalue sijaitsee Jyväskylän kaupungin eteläpuolella valtatien (nro 9) länsipuolella. Alue rajoittuu pohjoisessa Eteläväylään, lännessä Ruokomäentiehen ja idässä moottoritiehen. Selvitysalueen kokonaispinta-ala on noin 42 ha. Selvityksen ulkopuolelle jätettiin yksityiset pihat sekä teollisuus-/varastoalueet. 3 TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT 3.1 Työvaiheet Luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin, ilmavalokuvien ja kirjallisuuden perusteella sekä maastokäynnillä. Maastokäynnin yhteydessä tarkennettiin ilmakuvien avulla tehtyä ennakkokuviokarttaa ja jaettiin kuviot biotooppiluokkiin (taulukko 1). Maastotyöt tehtiin 9.10. 2001, minkä jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja lyhyeksi raportiksi.

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 2 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 Taulukko 1. Luontoselvityksessä käytetyt biotooppiluokat. Biotooppityyppi Mäntykangas Kuusikangas Havu- ja lehtipuukangas Koivukangas Lehtipuukangas Korpi Ojitettu korpi Räme Maaliikenne/ tie Maaliikenne/ ulkoluiska Puro Oja Tekolammikot Joutomaa Varasto-/teollisuusalue Rakennettu alue Hylätty pelto Metsitetty pelto Voimalinja Muu biotooppi Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta, eläimistöstä ja maisemasta sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus-, eläimistö- ja maisemakohteet. Kuvioiden kasvillisuustyyppi määritettiin Toivosen ja Leivon (1993) laatiman luokituksen mukaan. Tunnistettavissa olevat putkilokasvit määritettiin. Puuston osalta arvioitiin puulajisuhteet, metsän kehitysvaihe, latvuston kerroksellisuus sekä maa- ja pystylahopuun määrä. Lisäksi arvioitiin kunkin kuvion luonnontilaisuus, kulutuskestävyys ja maiseman arvot. 3.2 Arvokkaiden alueiden valintaperusteet 3.2.1 Suojelualueet ja muut valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Suojelualueita ovat perustetut suojelualueet, luonnonmuistomerkit, sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien ja Natura 2000 verkoston alueet. Muihin valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat seutukaavan suojelualuevaraukset, arvokkaat kallioalueet, pienvedet, perinnemaisemat sekä kulttuurimaisemat. 3.2.2 Luonnonsuojelulain ja metsälain suojeltavat luontotyypit Luonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096) määrittelee yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joiden ominaispiirteet on kuvattu luonnonsuojeluasetuksessa (14.2.1997/160). Näihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. Nämä kohteet ovat yleensä hyvin pienialaisia. Luontotyypin suojelu tule voimaan kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat (LsL 30 ). Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit (LsL 29 ): 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2. pähkinäpensaslehdot 3. tervaleppäkorvet 4. luonnontilaiset hiekkarannat 5. merenrantaniityt 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7. katajakedot, lehdesniityt 8. avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 3 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 Metsälaissa (12.12.1996/1093) on säädetty velvoite säilyttää metsien hoidossa ja käytössä metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt (MeL 10 ). Nämä elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Niitä ei saa hävittää metsänkäytöllä ja niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsäasetuksessa (20.12.1996/1200) on kuvattu erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet tarkemmin. Lain noudattamista valvoo Metsäkeskus. Metsälain (MeL 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3. rehevät lehtolaikut 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5. rotkot ja kurut 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat 3.2.3 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Muita huomioitavia arvokkaita luontokohteita ovat: 1. Geologisesti arvokkaat muodostumat 2. Arvokkaat vesialueet 3. Perinnemaisemien luontotyypit 4. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät 5. Muiden uhanalaisten lajien esiintymät 6. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymät 7. Vesilain 1 luvun 15a ja 17a :ssa mainitut luontotyypit 8. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet, kuten vanhat metsät Kohteiden arvotuskriteereinä käytettiin kohteen, edustavuutta 1, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä millainen toiminnallinen merkitys kohteella on lajistolle. Alueen arvoa nostaa alueen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmista ja uhanalaisemmista lajeista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta on arvoitu Etelä-Suomen vanhojen metsien inventointiohjeita noudattaen. Tällöin on huomioitu metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. 1 Edustavuudella tarkoitetaan alueen tai kohteen kykyä kuvastaa tietyn luontotyypin tai -ilmiön erikoispiirteitä ja alue edustaa eliömaantieteellistä luontoa parhaimmillaan. Alueen arvoa nostaa jos alueella esiintyy tai on harvinainen ja/tai uhanalainen laji tai biotooppi.

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 4 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 3.3 Aineisto Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - Maaperäkartta 1:100 000, lehti 3212 Jyväskylä - Suomen kartasto (1990), Geologia, vihko 123-126 - Kohteet, joilla erityisiä luonnonarvoja /harvinaisia lajeja: Heikki Sihvonen, Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojelusihteeri 4 LUONNON JA MAISEMAN YLEISPIIRTEET 4.1 Kallioperä, maaperä ja pinnanmuodot Kallioperä on pääosin granodioriittia ja kvartsidioriittia. Maaperä on moreenia ja paikoin kivikkoista. Suoalueilla on vaihtelevan paksuinen turvekerros. Etelä-Keljon alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa, kumpuilevaa moreenimaata. Selvitysalueella vuorottelevat kumpareiset alueet, jyrkkyydeltään vaihtelevat rinteet sekä tasamaat. 4.2 Maisemakuva Etelä-Keljon alueesta valtaosa on metsätalousmaata. Tyypillisimmin esiintyy varttuneita kuusikankaita. Myös nuorta metsää on runsaasti. Maisemaa elävöittävät purot sekä rinteiden väliin jääviin notkelmiin sekä kangasmetsien painanteisiin on syntyneet suojuotit ja painanteet. Selvitysalueella on kaksi varasto-/teollisuusaluetta, jotka erottuvat selvästi ympäristöstään Ruokomäentien varrella. Merkittävän maisemavaurion aiheuttaa selvitysalueen halki kulkeva suurjännitevoimalinja, jonka alla kasvaa lehtipuutaimikkoa. Maisemavaurioita ovat aiheuttaneet lisäksi metsänhakkuut. Alueen pohjoisosan maisemaa hallitsevat pensastoiset joutomaat. 4.3 Kasvillisuus ja kasvisto Jyväskylä kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, Järvi-Suomeen ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntaan. Selvitysalueen biotooppityypit on esitetty liitteessä 2, ja metsän kehitysvaiheet liitteessä 3. Metsät ovat tyypillistä talousmetsää. Taimikoiden ja nuorten metsien osuus metsäpinta-alasta on suuri. Valtaosin metsät ovat mustikkatyypin (MT) tuoreita kuusikankaita. Valtapuuna on kuusi, seassa kasvaa yksittäisiä koivuja ja mäntyjä sekä paikoin harmaaleppää ja pihlajaa. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mustikka, puolukka ja metsälauha. Yleisiä ovat lisäksi metsäalvejuuri, lillukka ja metsäkastikka.. Uudistuskypsien metsäkuvioiden kenttäkerroksessa kas-

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 5 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 vaa vanamoa ja riidenliekoa. Kuivahkoa puolukkatyypin (VT) mäntykangasta on lähinnä selvitysalueen itäosassa. Mäntykankaan metsät ovat nuoria. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa sekä männyn ja koivun taimia. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat puolukka ja mustikka. Tyypillisiä lajeja ovat lisäksi kanerva, metsälauha, kevätpiippo ja kultapiisku. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita on niukasti. Tyypillisiä ovat lehtomaisen kankaan laikut tuoreen kankaan metsissä. Härköojan puronvarren kasvillisuus on ympäristöään rehevämpää, lajistoon kuuluvat mm. mesiangervo, ojakellukka, käenkaali, metsäkastikka ja metsäkorte. Pienialaisia lehtolaikkuja on kuvioilla 7 ja 8. Ne ovat hiirenporras-käenkaalityypin (AthOT) kosteita lehtoja. Suot ovat rämeitä ja korpia. Täysin luonnontilaisia soita alueella ei ole, vaan kaikki on jossain vaiheessa ojitettu tai lähiympäristön ojitusten seurauksena muuttuneita. Korvet ovat kapeita kangasmetsien väliin syntyneitä suojuotteja sekä kangasmetsien suopainanteita. Rehevämpää ruohoista sarakorpea on pienialaisena kuviolla 8 ja ruohokorpea kuviolla 5. Rehevämpää suon keskiosaa reunustaa yleensä mustikkakorpi (MK). 4.4 Eläimistö Kaikkialla selvitysalueella on liikkunut runsaasti hirviä. Alueella elää kangasmetsille tyypillinen linnusto. Maastokäynnin ajankohdasta ja sateisesta säästä johtuen lintuhavaintoja ei tehty. 4.5 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset lajit Alueella ei havaittu luonto- ja lintudirektiivilajeja eikä uhanalaisia lajeja. 4.5.1 Muut harvinaiset lajit Hanhenpaju (Salix repens) Hanhenpaju on Suomessa levinneisyydeltään läntinen laji. Sisämaassa se on harvinainen ja esiintymät ovat pieniä. Tavallisimpia kasvupaikkoja ovat hiekkarannat, soiden reunamat, suoniityt sekä hiekkakankaiden kausikosteat painanteet. Selvitysalueella laji kasvaa muutaman neliömetrin alalla, ohutturpeisessa taimikossa vajaat 100 metriä Ruokomäentien eteläpuolella, suurjännitevoimalinjan itäpuolella (A. Hamarus 1984 JYV).

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 6 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 5 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Alueella ei ole valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita, muita valtakunnallisesti arvokkaita kohteita eikä mahdollisia luonnonsuojelu- tai metsälain mukaisia suojeltavia kohteita. 5.1 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet 1. Härköoja (kuvio 55) Pinta-ala: 0,15 ha Härköjärvestä laskeva Härköoja on pääosin perattu puro, jota ympäröivät pohjoisosassa uudistuskypsät kuusikankaat. Puronvarren kasvillisuus on ympäristöään rehevämpää. Puroa reunustaa nuori sekapuusto, jossa pääpuulajina on koivua. Seassa kasvaa kuusta, harmaaleppää ja mäntyä. Pensaskerroksessa on kiiltopajua. Kasvillisuus on mesiangervo-kastikkavaltainen. Muita lajeja ovat karhunputki, rönsyleinikki, nurmilauha, metsäkorte, hiirenporras, metsäalvejuuri, käenkaali ja mustikka. Härköojan luonnontilaisin osa on kuvioiden 37 ja 36 alueella. 2. Puro (kuvio 18) Pinta-ala: 0,23 ha Pääosin peratun puron uoma on luonnontilainen kuvion 21 kohdalla. Puron reunapuusto on nuorta lehtisekametsää, mm. haapaa ja raitaa. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, hiirenporras, mesiangervo, korpikastikka, mustikka, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, karhunputki, koiranputki ja rönsyleinikki. Puron luoteispääta reunustaa nuori tuoreen kankaan sekametsä, jonka puuston muodostavat koivu, mänty ja kuusi. Alueen kulutuskestävyys on heikko. Purouomalla reunametsineen on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, jos alueen annetaan säilyä tai palautua luonnontilaiseksi. 3. Ruohokorpi (kuvio 5) Pinta-ala: 0,32 ha Kuvio on kasvillisuudeltaan vaihtelevaa, ojitusten muuttamaa aluetta. Koillisosa on pensastoista, lehtipuuvaltaista nuorta metsää. Latvusto on monikerroksinen. Pääpuulajina on harvassa kasvava koivu, alikasvoksena kuusta, harmaaleppää ja raitaa. Pensaskerroksessa kasvaa kiiltopajuja ja harmaaleppää. Lahopuuna on runsaasti harmaaleppää. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat rönsyleinikki, mesiangervo ja ojakellukka. Yleisiä ovat karhunputki, vadelma, korpikastikka, metsäalvejuuri, vadelma ja käenkaali. Paikoin kuusi on valtapuuna, seassa kasvaa koivua ja harmaaleppää. Kuviolla on korpisoistumia, jotka vastaavat ruohokorpea. Tyypillisiä lajeja ovat korpikastikka, mesiangervo metsäalvejuuri ja metsäkorte.

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 7 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 4. Korpijuotti (kuvio 3) Pinta-ala: 0,12 ha Kapea korpijuotti sijaitsee tuoreiden kuusikankaiden välissä. Kuvion koillispäässä on vetinen, rahkasammaleinen ja harvapuustoinen suopainanne. Pullosara muodostaa läpi suon ulottuvan kasvuston. Muuta lajistoa ovat korpikastikka ja jouhivihvilä. Reunoilla kasvaa kapealti kitukasvuista kuusta, koivua, katajaa ja pajuja sekä mustikkaa, metsäkortetta ja metsäalvejuurta. Suon eteläosassa on korpirämeen piirteitä, mutta suo muuttuu selväksi mustikkakorveksi reunoilla. Puuston muodostavat mänty, kuusi, koivu, harmaaleppä sekä paikoin tiheässä kasvavat pajut. Suon molemmista päistä lähtee sammaloituneet ojat. Tuoreiden kuusikankaiden ympäröimät korpijuotit ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, vaikka alueiden luonnontilaisuus onkin heikentynyt. 6 SUOSITUKSET Rakentamisen ulkopuolelle tulisi jättää alueella virtaavat purot (kuviot 18 ja 55). Purouomalla reunametsineen on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, jos alueen annetaan säilyä tai palautua luonnontilaiseksi. Purojen reunoille suositetaan jätettäväksi suojavyöhyke (10-20 m), jolla voidaan turvata puronvarren pienilmaston ja välittömän lähiympäristön säilyminen ennallaan ympärillä tehtävistä toimenpiteistä huolimatta. Puron vesimäärässä voi tapahtua muutoksia, kun rakennetun valuma-alueen sadevedet johdetaan viemäriin. Muutokset näkyvät erityisesti kuivan kauden virtaamissa. Liitteenä olevassa kartassa (liite 4) on esitetty rakentamisen ulkopuolelle jätettäväksi suositeltava metsäalue, joka yhdessä korpijuottien kanssa muodostaa metsäluonnon arvokkaan kokonaisuuden. Isompi rajaus on tehty korpien valumaalueiden mukaan. Pienempi rajaus jättää korpialueet rakentamisen ulkopuolelle säilyttäen ne toistaiseksi. Pitkällä aikavälillä korpien luonne kuitenkin muuttuu, kun valuma-alue on rakennettu. Alueen rakentamisella joko hyväksytään korpien häviäminen pitkällä aikavälillä tai kuvioille rakennetaan suoraan. Tienlaitametsät muodostavat suojavyöhykkeen asutuksen ja liikenneympäristön välissä, melu- ja näkösuoja. Puuston valmentamiseksi rakennusvaihetta varten säästöpuiksi kannattaa jättää mäntyä, joka kestää myrskyä ja valon lisääntymistä paremmin kuin kuusi. Myös keski-ikäisiä lehtipuita voidaan jättää. Puuston tulee jäädä väljään asentoon, jotta latvukset kehittyisivät. Kuusia voidaan jättää suurempina ryhminä, jolloin ne tukevat toisiaan. Tien varteen kannattaa jättää tiheämpi suojavyöhyke myöhemmin poistettavia puita, koska reunimmaiset puut vahingoittuvat herkimmin. Metsän toipumiskyky riippuu metsätyypistä. Tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden kulutuskestävyys on hyvä. Kulutuskestävyydeltään heikoimpia alueita ovat puronvarret ja luonnontilaiset suot. Kuvioiden kulutuskestävyys on arvioitu kuviokuvausten yhteydessä (liite 1).

SUUNNITTELUKESKUS OY Työselostus 8 (8) Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljon alueen luontoselvitys 0121-C1964 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Kuviokuvaukset Biotooppityypit Metsän kehitysvaihe Arvokohdekartta

SUUNNITTELUKESKUS OY 1 (10) Kuopio/M. Eskelinen/J. Kärkkäinen 11.2.2002 LIITE 1 ETELÄ-KELJON ALUEEN KUVIOKUVAUKSET 1 Pinta-ala: 0,12 ha Heinikkoinen, harvapuustoinen, tuoreen kankaan taimikko valtatien varressa. Puuston muodostavat istutettu rauduskoivua, kuusi, pihlaja ja harmaaleppä. Alueella kasvaa muutamia katajia. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat metsäkastikka, vadelma, maitohorsma ja metsälauha. Mättäillä kasvaa puolukkaa. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 2 Pinta-ala: 2,10 ha Loivassa rinteessä sijaitseva nuori, tuore kuusikangas. Pääpuulajina kuusi (30 v), seassa kasvaa yksittäisiä ylispuumäntyjä sekä koivua. Alikasvoksena on kuusta ja harmaaleppää. Puusto on yksijaksoinen, tasakorkeuksinen. Maalahopuuna (<15 cm) on kohtalaisesti harmaaleppää, kuusta ja koivua. Pensaskerroksessa kasvaa puiden taimia. Varjoisan kuusikon pohjakerros on sammaleinen ja neulaskariketta on paikoin runsaasti. Kenttäkerros on niukka, eniten lajeja on luontaisesti syntyneissä aukoissa. Tyypillisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, lillukka, käenkaali, kultapiisku, metsäkastikka, metsälauha ja metsäalvejuuri. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 3 Pinta-ala: 0,12 ha Kapea korpijuotti sijaitsee tuoreiden kuusikankaiden välissä. Kuvion koillispäässä on vetinen, rahkasammaleinen ja harvapuustoinen suopainanne. Pullosara muodostaa läpi suon ulottuvan kasvuston. Muuta lajistoa ovat korpikastikka ja jouhivihvilä. Reunoilla kasvaa kapealti kitukasvuista kuusta, koivua, katajaa ja pajuja sekä mustikkaa, metsäkortetta ja metsäalvejuurta. Suon eteläosassa on korpirämeen piirteitä, mutta suo muuttuu selväksi mustikkakorveksi reunoilla. Puuston muodostavat mänty, kuusi, koivu, harmaaleppä sekä paikoin tiheässä kasvavat pajut. Suon molemmista päistä lähtee sammaloituneet ojat. Alueen kulutuskestävyys on heikko. 4 Pinta-ala: 1,93 ha Uudistuskypsä tuore kuusikangas sijaitsee jyrkkyydeltään vaihtelevassa kumpareisessa maastossa. Puusto on eri-ikäistä. Latvusto on kaksijaksoinen, alikasvusto tasakorkeuksinen. Pääpuulajina on kuusi (82 v.), joka muodostaa myös alikasvoksen. Lahopuuna on kuusta niukasti. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja metsälauha. Yleisiä ovat puolukka, metsäalvejuuri ja lillukka. Muuta lajis- \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 2(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys toa ovat metsäkastikka, käenkaali, nuokkutalvikki ja metsäimarre. Puusto on paikoin hyvin tiheä, ja neulaskariketta on runsaasti. Kulutuskestävyys on hyvä. 5 Pinta-ala: 0,32 ha Kuvio on kasvillisuudeltaan vaihtelevaa, ojitusten muuttamaa aluetta. Koillisosa on pensastoista, lehtipuuvaltaista nuorta metsää. Latvusto on monikerroksinen. Pääpuulajina on harvassa kasvava koivu, alikasvoksena kuusta, harmaaleppää ja raitaa. Pensaskerroksessa kasvaa kiiltopajuja ja harmaaleppää. Lahopuuna on runsaasti harmaaleppää. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat rönsyleinikki, mesiangervo ja ojakellukka. Yleisiä ovat karhunputki, vadelma, korpikastikka, metsäalvejuuri, vadelma ja käenkaali. Paikoin kuusi on valtapuuna, seassa kasvaa koivua ja harmaaleppää. Kuviolla on korpisoistumia, jotka vastaavat ruohokorpea. Tyypillisiä lajeja ovat korpikastikka, mesiangervo metsäalvejuuri ja metsäkorte. Alueen kulutuskestävyys on heikko. 6 Pinta-ala: 0,76 ha Nuori tuore kuusikangas. Yksijaksoisen latvuston pääpuulajina on kuusi (30 v.). Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 7 Pinta-ala: 1,63 ha Varttunut lehtomainen kuusikangas. Pääpuulajina on kuusi (72 v.), seassa kasvaa yksittäisiä mäntyjä ja koivuja. Puustoa on harvennettu. Lahopuuna on järeähköjä tuulenkaatokuusia sekä täyslahoa kuusta. Kuviolla on soistumia ja lehtolaikku, joka on hiirenporras-käenkaalityypin (AthOT) kosteaa lehtoa. 8 Pinta-ala: 0,71 ha Kuviolla vuorottelevat varttuneet tuoreet ja lehtomaiset kuusikankaat sekä suojuotit. Paikoin on lehtolaikkuja, jotka ovat hiirenporras-käenkaalityypin kosteaa lehtoa. Soistumat ovat hieskoivuvaltaista ruohoista sarakorpea, joilla kasvaa lisäksi kuusta ja mäntyä. Pensaskerroksessa on kiiltopajua. Kenttäkerroksessa kasvaa mesiangervoa, metsäkortetta, metsäalvejuurta, sarjatalvikkia, huopaohdaketta, ojakellukkaa, suo-orvokkia, hiirenporrasta ja korpikastikkaa. Soistumien reunat ovat mustikkakorpea. Alueen kulutuskestävyys on kohtalainen. 9 Pinta-ala: 0,66 ha Varttuneen lehtomaisen kuusikankaan latvusto on yksijaksoinen. Lahopuuta on niukasti. Maapuuna on järeähköä kuusta tuulenkaatona, pystypuuna kuusta ja pihlajaa. Kuviolla on tehty kasvatushakkuita. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 3(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys 10 Pinta-ala: 0,69 ha Varttunut lehtomainen kuusikangas on selkeää talousmetsää. Pääpuulajina on kuusi (47 v.). Lahopuuta ei ole, kantoja on runsaasti. Kuviolla on tehty kasvatushakkuita. Kuviolla on soistumia. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 11 Pinta-ala: 0,30 ha Varttunut tuore kuusikangas, jossa on lehtomaisen kankaan laikkuja. Kuusen lisäksi kasvaa muutamia koivuja sekä harmaaleppää. 12 Pinta-ala: 1,48 ha Metsitetty pelto on ojitettua korpimaista turvekangasta. Puusto on nuorta männikköä (30 v.), seassa kasvaa muutamia kuusia. Latvusto on yksijaksoinen. Pensaskerroksessa kasvaa kiiltopajua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat nurmilauha, vadelma ja mesiangervo. Lisäksi kasvaa nokkosta, järviruokoa, suo-ohdaketta, rönsyleinikkiä ja metsäalvejuurta. Kuviolla on matalia, vanhoja ojia. 13 Pinta-ala: 2,11 ha Heinäinen, tuoreen kankaan taimikko, jossa on jäljellä yksittäisiä siemenpuumäntyjä. Ylispuut on poistettu pääosin 1999. Taimikon muodostavat kuusi, mänty, koivu ja pihlaja. Kenttäkerroksen valtalaji on metsäkastikka, paikoin on vadelmakasvustoja. Alueella on liikkunut runsaasti hirviä. Kivikkoisessa rinteessä sijaitsevan alueen kulutuskestävyys on hyvä. 14 Pinta-ala: 2,05 ha Varttunut tuore kuusikangas. Latvusto on kaksijaksoinen. Pääpuulajina on kuusi (42 v.). Tasakorkeuksisen alikasvoksen muodostavat kuusi, mänty, harmaaleppä ja koivu. Puusto on paikoin hyvin tiheä, ja neulaskariketta on runsaasti. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mustikka ja metsäkastikka. Muuta lajistoa ovat lillukka, metsälauha, metsäalvejuuri ja käenkaali. Paikoin on avoimia, heinäisiä laikkuja, joita reunustavat koivun, harmaalepän ja nuoren pihlajan kasvustot. Tällaisilla kohdin kenttäkerroksessa kasvavat mm. kultapiisku, metsäkurjenpolvi, rätvänä ja särmäkuisma. Alueella on paljon muurahaiskekoja. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 15 Pinta-ala: 0,61 ha Nuori tuore mäntykangas jyrkähkössä koillisrinteessä. Männyn (27 v.) lisäksi kasvaa yksittäisiä koivuja. Puusto on yksijaksoinen, tasakorkeuksinen. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa sekä kuusen ja koivun taimia. Kivikkoisen rinteen \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 4(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys kasvillisuus on heinäinen, valtalajina on metsäkastikka. Muuta lajistoa ovat puolukka, mustikka, metsälauha, käenkaali, kultapiisku, vadelma, kielo ja metsäalvejuuri. Alueen kulutuskestävyys on kohtalainen. 16 Pinta-ala: 0,16 ha Nuori, tuoreen kankaan istutuskuusikko (30 v.) on puustoltaan tiheä, yksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Maalahopuuna on niukasti kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa niukasti mustikkaa, metsäalvejuurta ja metsäkastikkaa. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 17 Pinta-ala: 0,57 ha Nuori tuore mäntykangas. Yksijaksoisen latvuston pääpuulajina on mänty (30 v). Kenttäkerroksessa vallitsee metsäkastikka. Kuvion koilliskulmassa on pienialainen varttunut lehtomainen kuusikangas. 18 Pinta-ala: 0,23 ha Pääosin peratun puron uoma on luonnontilainen kuvion 21 kohdalla. Puron reunan puusto on nuorta lehtisekametsää, mm. haapaa ja raitaa. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, hiirenporras, mesiangervo, korpikastikka, mustikka, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, karhunputki, koiranputki ja rönsyleinikki. Puron luoteispääta reunustaa nuori tuoreen kankaan sekametsä, jonka puuston muodostavat koivu, mänty ja kuusi. Alueen kulutuskestävyys on heikko. 18a Pinta-ala: 0,01 ha Tekolampi ja uimapaikka. 19 Pinta-ala: 0,15 ha Varttunut tuore havu- ja lehtipuukangas. Puuston muodostavat koivu (40 v.), kuusi ja mänty. Kuviolla on tehty kasvatushakkuita. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 20 Pinta-ala: 1,57 ha Varttunut tuore kuusikangas. Pääpuulajina on kuusi (72 v.), seassa kasvaa yksittäisiä mäntyjä. Männyn osuus lisääntyy tien laidassa. Lahopuuna on niukasti puolilahoa kuusta sekä pysty- että maapuuna. Kuviolla on iäkäs, kuoleva pihlaja sekä kolopuuta. Alueella on tehty kasvatushakkuita. Kantoja on runsaasti. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 5(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys 21 Pinta-ala: 0,79 ha Nuori tuore mäntykangas rajoittuu eteläosastaan rehevään puronvarteen. Kuvion pääpuulajina on mänty (22 v.), seassa kasvaa kuusta, koivua ja haapaa. Latvusto on yksijaksoinen. Kenttäkerros on heinäinen. 22 Pinta-ala: 0,51 ha Varttunut tuore kuusikangas, jossa on lehtomaisen kankaan laikkuja sekä soistumia. Valtapuuston muodostaa kuusi (77 v.), seassa kasvaa mäntyä. Latvusto on yksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Pystylahopuuna on mäntyä niukasti, maapuuna tuulenkaatokuusia. Kuviolla on lähteikkö, jonka kasvillisuus on muuta ympäristöä rehevämpää. Kohteella kasvaa mm. leskenlehteä ja hiirenporrasta. Kuvion eteläosassa, Härköojan varressa, on korpea. Puusto on varttunutta kuusikkoa, pensaskerroksessa kasvaa kiiltopajua. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. käenkaali, hiirenporras, mesiangervo, metsäalvejuuri, rönsyleinikki ja korpikastikka. Kuvio on säilynyt melko luonnontilaisena. Kulutuskestävyys on kohtalainen. 23 Pinta-ala: 1,44 ha Varttunut tuore kuusikangas. Pääpuulajina kuusi (77 v.), seassa kasvaa harvakseltaan mäntyä. Puustoa on harvennettu. Kuviolla ei ole lahopuuta, mutta kantoja on runsaasti. Alueen kulutuskestävyys on kohtalainen. 24 Pinta-ala: 1,98 ha Suurjännitevoimalinjan alapuolinen puusto on nuorta hieskoivua. Kenttäkerroksessa vallitsee kangasmetsäkasvillisuus, keskiosassa on suokasvillisuutta. Alue on ojitettu. 25 Pinta-ala: 0,52 ha Nuoren, kuivahkon mäntykankaan pääpuulajina on mänty (27 v.), seassa kasvaa kuusta ja koivua. Latvusto on kaksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Pensaskerroksen muodostavat kataja sekä kuusen, koivun ja pihlajan taimet. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, mustikka, metsäalvejuuri, nuokkutalvikki ja nurmilauha. Kuviolla on korpirahkasammalpainanteita. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 26 Pinta-ala: 0,87 ha Ojitettu korpi, korpimuuntuma, on varttunutta havu- ja lehtipuukangasta. Valtapuuston muodostaa koivu, seassa kasvaa mäntyä (47 v.) sekä niukasti kuusta. Latvusto on kaksijaksoinen, alikasvusto on tasakorkeuksista kuusikkoa. Puusto järeytyy kuvion pohjoisosassa. Kenttäkerros on korpikastikkavaltainen. Muita \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 6(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys lajeja ovat nurmilauha sekä kangasmetsien kasvillisuutta edustavat käenkaali ja metsäalvejuuri. Kosteimmilla paikoilla kasvaa mesiangervoa ja rönsyleinikkiä. Paikoin on vadelmakasvustoja. Kuvion halki virtaa perattu puro, Härköoja. 27 Pinta-ala: 0,85 ha Kuvio on pääosin ojitettua kangaskorpea ja kangasrämekorpea. Puusto on varttunutta männikköä (47 v.), koivua kasvaa etenkin reuna-alueilla. Latvusto on yksijaksoinen ja tasakorkeuksinen. Kuviolla on tehty kasvatushakkuita. Kenttäkerroksen valtalajina on mustikka, pohjakerroksessa vallitsevat rahkasammalet. Alueen kulutuskestävyys on erittäin heikko. 28 Pinta-ala: 0,49 ha Nuori kuivahko mäntykangas. Pääpuulajina on mänty (22 v.), seassa kasvaa niukasti koivua ja kuusta. Latvusto on yksijaksoinen. Heinäisen kenttäkerroksen tyypillinen laji on metsäkastikka. 29 Pinta-ala: 1,21 ha Varasto- /teollisuusalue. 30 Pinta-ala: 0,33 ha Entisellä pellolla kasvava nuori koivikko on lehtomaista kangasta. Kuviolla kasvaa lisäksi muutamia haapoja ja harmaaleppiä. Latvusto on yksijaksoinen. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mesiangervo, vadelma, ahomansikka, nurmilauha ja rönsyleinikki. Kuvion reunoilla on kivikasoja. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 31 Pinta-ala: 0,32 ha Tiheä lehtipuutaimikko voimalinjan vieressä. Pääpuulajina on istutettu koivu, pihlajaa kasvaa runsaasti. Kenttäkerroksessa vallitsevat suuret ruohot ja heinät. Tyypillisiä lajeja ovat vadelma, maitohorsma, kastikat, nurmilauha, metsälauha ja metsäalvejuuri. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 32 Pinta-ala: 0,46 ha Varttunut tuore havu- ja lehtipuukangas on puustoltaan kuusivaltainen (n. 60 v.), seassa kasvaa mäntyä, koivua ja harmaaleppää. Lahopuuna on niukasti harmaaleppää pystypuuna, kantoja on runsaasti. Pensaskerroksen muodostavat kataja ja kuusen taimet. Kenttäkerros on heinäinen. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 7(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys 33 Pinta-ala: 0,17 ha Kuivahkon kankaan taimikko on istutettua koivikkoa. Heinäisessä kenttäkerroksessa kasvaa maitohorsmaa ja vadelmaa. Tien reunaan rajoittuva kuvion osa on kasvillisuudeltaan kulttuurivaikutteinen. 34 Pinta-ala: 0,49 ha Harvinaiset lajit: hanhenpaju Nuori kuivahko mäntykangas. Pääpuulajina on mänty (47 v.), lisäksi kasvaa koivua ja kuusta. Latvusto on yksijaksoinen, erikorkeuksinen. Kuviolla on paikoin soistumia, jotka on ojitettu. Kenttäkerros on heinäinen. Alueen kulutuskestävyys on kohtalainen. 35 Pinta-ala: 1,10 ha Varttunut tuore kuusikangas. Pääpuulajina kuusi (67 v.), seassa kasvaa niukasti mäntyä. Latvus on yksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Paikoin esiintyy tuoreen kankaan soistumia, jotka on ojitettu. Alueen kulutuskestävyys on kohtalainen. 36 Pinta-ala: 1,29 ha Nuori kuivahko mäntykangas on puustoltaan tasaikäinen ja latvusto on yksijaksoinen. Pääpuulajina mänty (24 v.). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat puolukka ja mustikka. Maapohja on kivikkoinen. 37 Pinta-ala: 0,6 ha Uudistuskypsä tuore kuusikangas Härköojan molemmin puolin. Pääpuulajina on kuusi (87 v.), seassa kasvaa yksittäisiä suuria koivuja. Alikasvoksen muodostaa kuusi. Latvusto on kaksijaksoinen, alikasvusto vaihtelevan korkeuksinen. Lahopuuta on niukasti, sammaloituneita kantoja runsaasti. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mustikka, puolukka ja metsälauha. Tyypillisiä lajeja ovat nuokkutalvikki, vanamo, kevätpiippo, metsäalvejuuri ja riidenlieko. Kuvion halki virtaa Härköojan perattu puro. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 38 Pinta-ala: 3,54 ha Kuvion metsätyyppi vaihtelee maastonmuotojen mukaan. Reunoilla ja kumpareiden laella on kuivahkoa mäntykangasta, kumpareiden välissä tuoretta mäntykangasta. Metsät ovat nuoria. Latvus on yksijaksoinen, tasakorkeuksinen. Ensiharvennus on tehty. Pääpuulajina on mänty (31 v.), seassa kasvaa yksittäisiä kuusia ja koivua. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa sekä puiden taimia. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat puolukka ja mustikka. Muita lajeja ovat metsätyy- \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 8(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys pistä riippuen mm. kanerva, vanamo, metsälauha, kevätpiippo, kultapiisku ja metsäalvejuuri. Taimikkoon (kuvio 39) rajoittuvalla osalla on pienialainen tuore kuusikangas, jonka puusto on varttunut, yksijaksoinen erikorkeuksinen. Alueella on tehty kasvatushakkuita. Kuusen lisäksi kasvaa harvakseltaan mäntyä. Alueen kulutuskestävyys on vaihtelee kohtalaisesta hyvään. 39 Pinta-ala: 1,11 ha Tuoreen kankaan hakkuuaukea on pensastoinen, kivikkoinen ja paikoin kostea. Kuviolle on istutettu mäntyä. Taimikossa vallitsevat lehtipuista koivut, seassa kasvaa yksittäisiä kuusia. Kenttäkerroksessa vallitsevat vadelma ja hietakastikka. Muita lajeja ovat nokkonen, pelto-ohdake ja mesiangervo. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 40 Pinta-ala: 1,27 ha Loivasti itään viettävän rinteen uudistuskypsän, tuoreen kankaan pääpuulajina on kuusi (82 v.). Puusto on kaksijaksoinen, alikasvusto on vaihtelevan korkeuksinen. Maapuuna on niukasti kuusia. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, kuusen taimia ja pihlajaa. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka, muuta lajistoa ovat vanamo, puolukka, metsälauha, kevätpiippo ja metsäalvejuuri. Paikoin alue on hyvin sammaleinen. Rinteen juurella, Härkäojan varrella alue muuttuu korpimaiseksi ja rahkasammalvaltaiseksi. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 41 Pinta-ala: 0,11 ha Varastorakennuksia. 42 Pinta-ala: 0,28 ha Omakotitalo 43 Pinta-ala: 0,45 ha Kuivahkon kankaan nuori havusekametsä jyrkähkössä rinteessä. Pääpuulajina on mänty, seassa kasvaa kuusta ja yksittäisiä koivuja. Mänty on vallitsevana rämeeseen (kuvio 44) rajoittuvalla rinteellä. Alikasvoksen muodostavat mänty ja kuusi. Latvusto on tasakorkeuksinen, alikasvusto vaihtelevan korkeuksinen. Kuviolla on tehty kasvatushakkuita. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, pihlajaa ja harmaaleppää. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka ja puolukka. Muuta lajistoa ovat metsälauha, metsäkastikka, sormisara ja vanamo. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 9(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys 44 Pinta-ala: 0,22 ha Rinteiden välinen rämesoistuma on reunoilta ojitettu ja ojitusten muuttama puolukkaturvekangas. Puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostaa mänty. Alikasvoksena kasvaa runsaasti hieskoivua sekä harvakseltaan kuusia. Kenttäkerroksessa vallitsevat suopursu, puolukka ja pallosara. Lisäksi kasvaa mm. mustikkaa ja variksenmarjaa. Alueen kulutuskestävyys on heikko. 45 Pinta-ala: 1,27 ha Uudistuskypsä kuusikangas on tuoretta kangasta, jossa on lehtomaisen kankaan laikkuja. Puuston valtalajina on kuusi, seassa kasvaa muutamia mäntyjä ja koivuja. Latvusto on kaksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Alikasvoksena kasvaa kuusta ja koivua. Puustosta on paikoin harvennettu järeitä kuusia ja koivuja. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 46 Pinta-ala: 0,11 ha Nuori tuore mäntykangas teollisuusalueen reunalla. Yksijaksoisen latvuston pääpuulajina on mänty (n. 30 v.). 47 Pinta-ala: 0,82 ha Varasto- /teollisuusalue rajoittuu Ruokomäentiehen. 48 Pinta-ala: 0,37 ha Varttunut tuore havu- ja lehtipuukangas. Puuston valtalajit ovat mänty (47 v.) ja koivu, alikasvoksena kasvaa kuusta. Latvusto on yksijaksoinen ja erikorkeuksinen. Alueen kulutuskestävyys on hyvä. 49 Pinta-ala: 0,15 ha Tien molemmin puolin ulottuvan joutomaan kasvillisuus on tyypillistä tienpiennarkasvillisuutta. Valtalajina on nurmilauha. Tyypillisiä lajeja ovat leskenlehti, saunakukka, päivänkakkara, valkoapila, lupiini, hiirenvirna, siankärsämö, juolavehnä ja nurmirölli. Kuviolla kasvaa lisäksi raitaa ja männyntaimia. 50 Pinta-ala: 0,57 ha Pensoittuneella hylätyllä pellolla kasvaa männyntaimia ja tiheä lehtipuutaimikko. Kenttäkerroksen valtalaji on nurmilauha. Muuta kasvillisuutta ovat vadelma, maitohorsma, pietaryrtti, pujo, leskenlehti, rätvänä ja nurmirölli. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

SUUNNITTELUKESKUS OY LIITE 1 10(10) Jyväskylän kaupunki 11.2.2002 Etelä-Keljon luontoselvitys 51 Pinta-ala: 0,51 ha Kuvio on vettynyt ja soistunut entinen maa-aineksen ottoalue. Puuston muodostavat hieskoivun ja männyn taimet. Vesilammikon reunoilla on rahkasammalmättäitä. Kasvillisuudessa vallitsee pullosara. Muuta lajistoa ovat luhtarölli, luhtavilla, röyhyvihvilä, jouhiluikka, korpikaisla, pyöreälehtikihokki ja vesitähti. 52 Pinta-ala: 0,66 ha Pensastoinen korpimuuttuma on ojitettua entistä maatalousmaata. Istutettu hieskoivu (17 v.) muodostaa yksijaksoisen puuston. Pensaskerroksessa on pajuja, raitaa ja kuusen taimia. Alue on sammaleinen ja heinäinen. Lajeina mm. rätvänä, kurjenjalka, puolukka sekä kastikat. Alueen kulutuskestävyys on erittäin hyvä. 53 Pinta-ala: 0,66 ha Tuore kuusikangas on uudistuskypsää metsää. Pääpuulajina kuusi (noin 80 v.), alikasvos kuusta ja koivua. Kenttäkerroksen kasvillisuus vastaa kuvion 40 kasvillisuutta. Alavalla osalla on rahkasammalpainanteita. Kulutuskestävyys hyvä. 54 Pinta-ala: 0,06 ha Härköoja on perattu oja. Ojan reunat ovat soistunutta rahkasammalhetteikköä, ja kasvillisuudessa on korpimaisia piirteitä. Läheisyydessä on vanhoja ojia. 55 Pinta-ala: 0,15 ha Härköoja on pääosin perattu puro, jota ympäröivät pohjoisosassa uudistuskypsät kuusikankaat. Puronvarren kasvillisuus on ympäristöään rehevämpää. Puroa reunustaa nuori sekapuusto, jossa pääpuulajina on koivua. Seassa kasvaa kuusta, harmaaleppää ja mäntyä. Pensaskerroksessa on kiiltopajua. Kasvillisuus on mesiangervo-kastikkavaltainen. Muita lajeja ovat karhunputki, rönsyleinikki, nurmilauha, metsäkorte, hiirenporras, metsäalvejuuri, käenkaali ja mustikka. Härköojan luonnontilaisin osa on kuvioiden 37 ja 36 alueella. Alueen kulutuskestävyys vaihtelee heikosta kohtalaiseen. 56 Pinta-ala: 0,61 ha Eri-ikäistä puuta kasvava, nuori havu- ja lehtipuukangas Härköojan molemmin puolin. Kuviolla merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. 57 Pinta-ala: 2,19 ha Valtatien ulkoluiska. \\SERVER\D(A-NI)\tyot\Jyväskylä\Etelä-Keljo\E-Keljo_kuviokuvaukset.dot

JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI LIITE 2. ETELÄ-KELJON ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS 1:5000 48 49 46 47 50 51 32 43 44 45 40 54 52 31 33 42 41 37 53 19 18a 9 20 30 21 29 22 23 34 24 28 27 35 26 36 56 55 38 39 8 10 7 6 11 5 3 Kuopio 5.2.2002 17 12 4 1 2 13 14 57 16 15 Biotooppityyppi Havu- ja lehtipuukangas Havupuukangas Hylätty pelto Joutomaa Koivukangas Korpi Kuusikangas Lehtipuukangas Maaliikenne/ulkoluiska Mäntykangas Metsitetty pelto Muu biotooppi Oja Ojitettu korpi Puro Rakennettu alue Räme Sähkölinja Tekolammikko Varasto/teollisuusalue Tiet Kaava-alueen raja

JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI LIITE 3. ETELÄ-KELJON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 1:5000 Metsän kehitysvaihe Avoin/puoliavoin alue Nuori metsä Taimikko Uudistuskypsä metsä Varttunut metsä Muut alueet Kaava-alueen raja Kuopio 5.2.2002

JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI LIITE 4. ETELÄ-KELJON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 1:5000 2 ) 1 3 Kuopio 5.2.2002 4 Arvokkaat luontokohteet Puro Korpi Metsäluonnon arvokas kokonaisuus Harvinaiset lajit ) Hanhenpaju Suositeltava MY-alue Valuma-alueen mukainen rajaus Kaava-alueen raja

Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljo II:n luontoselvitys 15.10.2003

Jyväskylän kaupunki Etelä-Keljo II:n luontoselvitys 1. Johdanto Tämän selvityksen tavoitteena on laatia Jyväskylän kaupungin kaupunkisuunnittelutoimistolle kaavoitustarkoituksia palveleva luontoselvitys. Tarkoituksena on kuvata alueen eri biotoopit, tunnistaa luonnonarvoiltaan ja virkistyskäytön kannalta tärkeät alueet sekä esittää suosituksia alueen maankäytöstä. Selvityksen teki biologian opiskelija Tuomas Talvitie 2. Selvitysalue Selvitysalue sijaitsee Jyväskylän kaupungin eteläpuolella, Etelä-Keljon kaupunginosassa. Jyväskylä Muurame -moottoritien länsipuolella oleva iso alue rajautuu lounaissivultaan kaupungin rajaan. Moottoritien itäpuolella on lisäksi kaksi pienempää selvitys aluetta, joista pohjoisempi rajautuu Eteläväylän, Sohlberginkadun ja moottoritien väliin ja eteläisempi on Eteläväylän, huoltoaseman ja asutuksen rajaama pienehkö metsäalue.

3. Työn suorittaminen ja menetelmät Selvitysalan luonnonympäristön nykytila selvitettiin tutustumalla olemassa olevaan karttamateriaaliin, vääräväri-ilmakuviin, selvitysalueen metsäalojen kuviotietoihin sekä maastokäyntien perusteella. Maastotyöt on tehtiin 29.8.-3.9.2003. Maastokäyntien yhteydessä kuviointia tarkennettiin metsien rakenteen, kehitysvaiheen ja metsätyyppien mukaan. Luokitus perustuu osittain Kuusipalon (1996) kasvupaikkatyyppiluokitukseen ja suotyyppien osalta luokitus on tehty Eurola ym. (1995) suokasvillisuusoppaan mukaisesti. Kuviokuvaukset on esitetty liitteessä 1. Kuviokohtainen virkistyskäyttöarvo on arvotettu heikko melko hyvä hyvä -asteikolla (liitteet 1 ja 3). Arviointien perusteena on ollut muun muassa: - sijainti - kulutuskestävyys - helppokulkuisuus - luonnontilaisuus - maisemallisuus - monipuolisuus - alueen aikaisempi virkistyskäyttö (polut) Kuviokohtaiset luontoarvot on arvioitu heikko melko heikko melko hyvä hyvä merkittävä -asteikolla (liitteet 1 ja 4). Arviointien perusteena on ollut muun muassa: - luonnontilaisuus - avainbiotoopit ja avainlajit - edustavuus - lahopuunmäärä - metsien rakenne - linnusto ja eläimistö Suositukset perustuvat Jyväskylän ympäristöviraston laatimiin käyttöluokituksiin. Käyttöluokitukset on laadittu metsänhoidollisia tarpeita silmälläpitäen, mutta ne soveltuvat myös luontoinventoinnin tarpeisiin. 4. Maaperä Selvitys alueen maaperä on pääosin hiekkamoreenia. Alueen pohjoisosassa, Kauramäen alueella, maaperä on kalliomaata, mutta varsinaisia kalliopaljastumia ei selvitysalueella juurikaan ole. Saraturvetta esiintyy Härkösuon alueella, Huhtilammen ja Tilkunlammen välisillä kuviolla sekä kuvioilla n:o 61, 137 ja 148. 5. Luonnon ja maiseman yleispiirteet Selvitysalue on pinnanmuodoiltaan melko loivasti vaihtelevaa metsämaata. Alueella on harjoitettu metsätaloutta melko voimallisesti. Nuorien kasvatusmetsien ja taimikoiden osuus metsämaasta on

suuri ja metsähakkuut ovat aiheuttaneet maisemavaurioita. Merkittävän maisemavaurion aiheuttaa myös selvitysalueen halki kulkeva suurjännitevoimalinja. Voimalinjan länsipuolella sijaitsee selvitysalueen arvokkain kohde Härkösuo, joka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu Natura -alue. 6. Kasvillisuus ja eläimistö Alueen metsät ovat tyypillisesti mustikkatyypin tuoreita kankaita ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kankaita. Puolukkatyypin kuivahkoja kankaita on alueella hyvin vähän. Uhanalaisia kasvi- tai eläinlajeja ei maastokäyntien yhteydessä löytynyt. Maastokäyntien ajankohdasta johtuen lintuhavaintoja ei tehty. Runsaista taimikkokuvioista johtuen alueella liikkuu paljon hirviä. 7. Suositukset Moottoritien varressa olevat kuviot n:o 113, 119, 126, 127, 131 sekä 139-142 esitetään jätettäväksi suojametsäksi. Tilkunlammen rannassa olevat kuviot n:o 28, 29 ja 30 esitetään jätettäväksi maisemametsäksi. Kyseiset kuviot ovat myös Jyväskylän kaupungin metsien käyttösuunnitelmassa maisemametsää. Tilkunlammen länsipuolella sijaitseva räme (kuvio n:o 27) on kaupungin metsien käyttösuunnitelmassa suojelumetsää. sama kasvillisuustyyppi jatkuu Huhtalammen etelärannalle kuviona n:o 22. Rämeet ovat metsätaloudellisesti vähämerkityksiä, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Kuviot n:o 22 ja 27 esitetään jätettäviksi luonnontilaan suojelumetsänä. Selvitysalueen pohjoisosassa, Kauramäessä sijaitseva varttunut kuusivaltainen lehtomainen kangas kuvio n:o 114 esitetään jätettäväksi virkistysmetsäksi, mikäli sen läheisyyteen suunnitellaan asutusta. Virkistysmetsäkuvion yhtenäisyyden vuoksi esitetään myös, että nuori mäntyvaltainen lehtomainen kangas, kuvio n:o 115, joka osin sijaitsee kuvion n:o 114:n sisällä, hoidettaisiin virkistysmetsänä. Selvitysalueen keskiosassa, voimalinjan pohjoispuolella sijaitsevat, iäkkäämmät metsäkuviot n:o 12, 13, 32, 34, 39 ja 41, jotka ovat Jyväskylän kaupungin metsien käyttösuunnitelmassa jättömetsää, esitetään hoidettaviksi jättömetsinä. Lisäksi Härköojantien varressa oleva kuvio n:o 61, joka on oligotrofista sararämettä ja sarakorpea esitetään hoidettavaksi jättömetsänä. Kyseinen kuvio on luonnonarvoiltaan hyvä ja sen metsätaloudellinen merkitys on puuston kitukasvuisuuden vuoksi heikko. Kuvioita n:o 43 ja 60 esitetään hoidettavaksi virkistysmetsinä. Jättömetsien kanssa nämä kuviot muodostaisivat virkistyskäytön kannalta toimivan kokonaisuuden. Suurjännitevoimalinjan länsipuolella sijaitseva Härkösuo on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu Natura -alue. Huomioitava on, että maankäyttösuositusliitteessä olevat kuviot eivät muodosta tarkkaa Natura -aluerajausta. Natura -alueen rajaukseen kuuluu kuviosta n:o 84 vain sen itäosa ja kuvioiden n:o 92, 93 ja 94 pohjoisimmat osat ovat suojelualuetta. Eteläväylän, Sohlberginkadun ja moottoritien väliin sijoittuvalla alueella oleva kuvio n:o 146 sekä osin kuviot n:o 145 ja 148 on merkitty Jyväskylän kaupungin metsien käyttösuunnitelmassa jättömetsiksi. Erityisiä luontoarvoja ei maastokäynnin yhteydessä näiltä kuvioilta kuitenkaan löytynyt.